Olimme jo luovuttaa..

olematon oskari

Olen vuosia lukenut eri palstoilta muiden tarinoita, hakenut niistä tietoa ja toivoa omaan tilanteeseeni. Nyt haluan kertoa tarinamme, sillä olimme jo luovuttaa.
Olemme molemmat 31-vuotiaita ja perusterveitä.
Toive lapsesta on ollut jo 5 vuotta. Syytä lapsettomuuteemme ei tiedetä, eli olemme siinä lääketieteellisesti hankalimmassa tilanteessa. Molemmat on tutkittu perinpohjin, kaiken pitäisi olla kunnossa. Tämänkin takia haluan kertoa tarinamme, sillä itse foorumeita lukeneena en juuri kaltaisteni tarinoihin törmännyt, useimmilla taustalla on ollut jokin lapsettomuuden selittävä tekiä,mm. endometrioosia, monirakkulaisia munasarjoja tai jokin muu tekijä. Mutta itse hakemalla hain tällaista tarinaa tuomaan toivoa ja jaksamista yrittää vielä uudelleen ja uudelleen.

Takanamme on vuoden luomuyrittämisen jälkeen lukuisia imseminaatioita ja 3 IVF/icsi hoitoa, ainoa mitä hoidoissa saatiin selville, oli, että munasolut eivät hedelmöity luomusti maljalla, vaan tarvitsemme hedelmöittymiseen mikroinjektion (tämä siis selittää aiemmat luomu/inseminaatio yritykset). Tämän jälkeen munasolut hedelmöittyvät hyvin ja alkiot kehittyvät normaalisti. Pakkaseen olemme saaneet hyviä alkioita noin 3-6/hoitokerta.
Niin tuoresiirrot kuin lukuisat PASsit ovat olleet negoja. Sitten tuli päivä jota en uskonut koskaan kokevani. Olimme jo lähes menettäneet toivomme, vuosien mittaan olimme valmentautuneet myös sijaisvanhemmiksi ja viimeisimmän pakkassiirron jälkeen alkioita on pakkasessa enää yksi. Tämän yhden siirron jälkeen olisimme todennäköisesti luovuttaneet ja valinneet sijaisvanhemmuuden ja adoptio prosessin.
Kaksi ensimmäistä hoitoa kävimme julkisella puolella ja kolmannella vaihdoimme yksityiselle puolelle, sillä hoidot julkisella olisi edenneet samalla kaavalla ja samoilla lääkkeillä kuin edelliset. Yksityiselle siirtyminen ja hoitojen uudelleen suunnittelu toi valtavasti toivoa. Meille tehtiin paljon tutkimuksia, joita olisi pitänyt tehdä jo julkisella. Hoidon aikana kokeiltiin useita eri lääkkeitä aina kohdun limakalvonraapaisuun, alkionkuoren avaukseen ja alkioliimaan. Pettymykset olivat aina valtavia. Lääkärimme oli silti aina toiveikas ja rohkaisi vielä neljänteen hoitoon. En vaan tiedä olisinko enää henkisesti jaksanut. Kaikki nämä 5 vuoden pettymykset, surut ja tuskat, ahdistus ja asiasta sulkeutuminen on purkautunut viime päivinä.

Kyllä, olen raskaana. Elämäni ensimmäisen kerran.

Vaikka kaikki on aivan alussa, olen onnellinen siitä tiedosta että voin ylipäätään raskautua. Tämä antaa niiiiiin paljon toivoa jatkaa yrittämistä, vaikka jotain ikävää tapahtuisi.
Tällä hetkellä suurinpana tunteena on pelko. Vaikka raskaus etenisi toivotulla tavalla, en tiedä pystynkö siitä nauttimaan. Pelko lapsen menettämisestä on suuri. Myös pelko lapsen terveydestä. Olen vuosien aikana syönyt/piikittänyt/sumuttanut valtavat määrät lääkkeitä kehooni. Tälläkin hetkellä käytän kortisonia, kilpparilääkitystä, estradot laastaria, zumenon tabletteja ja lugesteroneja. Lisäksi kiinnittymisen aikoihin pistin gonapeptyl piikin. Aikaisemmin en osannut näistä huolestua, nyt lääkkeiden vaikutus lapsen terveyteen pelottaa.

Haluan antaa tarinallamme voimia ja toivoa, sen menettäneille.

2

315

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • olevaolga

      Hei! Ei sinun kannata murehtia lääkkeistä! Melkein kaikki lääkkeet joita otat ovat joko samoja kuin ihmisen omat hormonit tai lähellä niitä. Toki ihmisen omatkin hormonit voivat olla myrkkyä väärinä pitoisuuksina, mutta uskoisin, että lääkäri on kirjoittanut niitä sinulle juuri siksi, että oma elimistösi tuottaa niitä liian vähän, tai muuten tarvitaan vähän ulkopuolista ohjausta. Esim. kortisonia käyttävät pitkäaikaissairaat eivät yleensä joudu lopettamaan sitä raskauden ajaksi. Lapsettomuuslääkäri ei varmasti kirjoittaisi mitään, mikä voi vahingoittaa lasta!

      Onnea odotukseen! :)

    • rauhaa & rakkautta

      Nauti elämästäsi, rentoudu, pelko pois! Luota siihen, että kaikki menee hyvin.
      Raskaus ja raskaaksi tuleminen on myös psyykkistä (niinkuin kaikki muutkin elintoiminnot). Syö hyvin ja ajattele positiivisesti!
      Ihmeitä tapahtuu, kuten meillekin 8v:n lapsettomuuden ja usean keskenmenon jälkeen.
      Kaikkea hyvää teille!

    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Nainen, yrittäessäsi olla vahva olet heikoksi tullut

      Tiedätkö mitä todellinen vahvuus on? Selviätkö, kun valtakunnat kukistuvat? Miten suojaudut kun menetät kaiken? :/
      Ikävä
      209
      1608
    2. Miettimisen aihetta.

      Kannattaa yrittää vain niitä oman tasoisia miehiä. Eli tiputa ittes maan pinnalle. Tiedoksi naiselle mieheltä.
      Ikävä
      139
      1358
    3. Mitkä on 3 viimeistä sanaa

      sun ja kaivattusi viesteilyssä? Ensin sun, sitten kaivatun?
      Ikävä
      54
      1123
    4. Kai sä näät

      Ku sua katson et olen aika rakastunut. Rakkaus ei vain ole aina niin yksinkertaista
      Ikävä
      72
      995
    5. Sun ja kaivattusi

      ikäero? Kumpi vanhempi, m vai n?
      Ikävä
      52
      969
    6. Mikä on ollut

      Epämiellyttävin hetki sinun ja kaivattusi romanssissa?
      Ikävä
      106
      912
    7. Nainen miltä tuntuu olla ainoa nainen Suomessa, joka kelpaa ja on yheen sopiva minulle

      Sydämeni on kuin muuri, valtavat piikkimuurit, luottamusongelmat, ulkonäkövaatimukset, persoonavaatimukset ja älykkyysva
      Ikävä
      52
      903
    8. Just nyt mä

      En haluais sanoa sulle mitään. Voisi vaikka istua vierekkäin hiljaa. Ehkä nojaten toisiimme. Tai maata vierekkäin, ilman
      Ikävä
      53
      850
    9. Piristä mua ystävä

      Hyvä💫...
      Ikävä
      82
      830
    10. Kuinka hyvin tunnet mut?

      Kerro musta mies jotain.
      Ikävä
      31
      764
    Aihe