En jaksa

Paniikkihäiriö parannetaan nykyään täydellisesti ja on osattu tehdä jo kauan
Ei ole mitään vikaa viettää aikaansa vanhempiensa luona ..päinvastoin
Niinkuin tiedät kerran heitä ei ole
Oletko mies vai nainen ..itse olen mies
Haluatko että vaihdetaan ajatuksia niin laitan epostini tänne silloin se näkyy
Kun laitan reg: nimeni

Paniikkihäiriö ei ole sellainen sairaus yksinään, mistä saisi eläkkeen, noin on sanonut minulle moni lääkäri tässä vuosien varrella. Vaikka olin joskus niin huonossa kunnossa, että olin viikonkin nälässä, kun ruoka oli loppu, enkä uskaltanut lähteä ulos ja kauppaan. Kyllä mielestäni silloin on todella sairas, jos ei kauppaan voi lähteä ja näkee nälkää sen vuoksi. Eräs lääkäri taas ei kirjoittanut minulle sairaslomaa, kun olin silloin sellaisessa työpaikassa missä oli paljon asiakaspalvelua ja en vaan kyennyt tekemään sitä työtä, kun yöt valvoin ja pelkäsin seuraavaa työpäivää ja olin ihan uupunut, niin lääkärin mielestä minun tulisi vaan mennä töihin kohtaamaan pelkoni ja se paniikki ja että hän ei kirjoita sairaslomaa kun paniikkihäiriö ei ole sairaus. Olen saanut paljon huonoa kohtelua terveydenhuollosta, mutta kyllä hyvääkin. Nyt olen ollut työttömänä jo muutaman vuoden, enkä tule koskaan työllistymään. Se tiedetään työkkärissäkin, että mielenterveysongelmaisia ei oteta töihin minnekkään, mutta eläkkeellekkään niitä ei päästetä.

Hanki itsellesi lemmikki.

Itse hankein kissan allergioista huolimatta, mutta olen huomannut ihanan kissani rentouttavan minua todella paljon. Kissasta huolehtiminen ja kissan tuoma läheisyys vie ajatukset ainakin hetkeksi pois. Tuntuu hyvältä pystyä huolehtimaan josain elävästä oliosta.

Toivoa on hyvin paljonkin, Jeesus nimittäin pystyy pistämään kaiken ahdistuksen ihan matalaksi. Mulla oli aikanaan ihan kauhea paniikkihäiriö, koko elämä tuntui ihan valottomalta ja vailla tulevaisuutta olevalta. Siksi kai kaikkivaltiaaseen Herraan turvauduinkin, kun muuta apua ei ollut. Terapia oli jo kokeiltu, vieläpä hyvin tiivis sellainen, kolmen vuoden ajan kävin terapiassa, aluksi kaksi kertaa viikossa, loppu puolella kolme kertaa. Ja kaiken tämän aikana ongelmani vähä vähältä pahenivat. Lopulta ei ollut rauhaa missään, ahdisti olla ihmisten seurassa, ahdisti olla yksin, ahdisti yrittää saada unta, uni pakeni, ahdisti omat ajatukset ja pelot, ahdisti kaikki oman ruumiin toiminnot kun niitä alkoi oikein tarkkailla, enkä pystynyt olemaan tarkkailematta kun olin sen homman äkännyt. Pelkäsin kaikkea mahdollista ja elämäni alkoi käydä sietämättömäksi. Ihan nopeasti en tästä kaikesta vapautunut tultuani uskoon, heti ei uskon asiat täysin avautuneet. Mutta ihmeellistä se on, että näin saatoin tulla paniikista vapaaksi, vaikka näytti jo teoriassa mahdottomalta, että enää voisi niin tapahtua. Nyt se on jo aivan helppo ymmärtää, että Herralle ei mikään ole mahdotonta, eikä edes vaikeaa. Hän voi vuodattaa armonsa ja rauhansa ihmissieluun.

Mene kirkkoon, ehtoolliselle. Ehtoollinen on itselleni hyvin tärkeä, siitä saa rauhaa. Mutta samoin ihan kotona esim. joka ilta, kun olen pyytänyt mieltä painavat synnit anteeksi ja lukenut Raamattua. Olen nähnyt sellaisia ihmeitä ja Herran töitä että enää ei tarvi hänen olemassaoloaan epäillä. Jos haluat, ota yhteyttä: sallanen@gmail.com :)

Kannan sinua rukouksissani Herran eteen!