Esirukous

kirkossa

Kun eilen katselin televisioituja muistotilaisuuksia eri kirkoista, niin korviin tökkäsi todella pahasti: Eräässä kirkossa, jossa naispappi luki rukousta kadonneitten puolesta, hän mainitsi oman kotikuntansa ihmisiä (Klaukkala) nimeltä, mutta hänen listaansa mahtuivat VAIN Sirkesalot, vaikka kadonneitten luettelossa on muitakin ko paikkakunnalta. Pitääkö olla julkimo, ennenkuin on esirukouksen arvoinen?
Kuka kirkonmies/nainen vastaa?

17

781

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • maallikkoihmiin

      Mutta tuohan on aivan älytöntä!
      Miksi hän mainitsi vain Sirkesalot nimeltä jos kerta oli muitakin kadonneita tai loukkaantuneita?!!
      En ole pappi enkä teologian opiskelija, mutta sen tiedän että esirukouksessa voi ja kuuluu muistaa aivan tavallisiakin ihmisiä! Todellakin!
      Esirukouksen arvoinen on ihan jokainen!

    • tää peliä

      Kirkkoki käy peliä ihmishenkien kustannuksella.
      Sille vaa tärkeetä että jatkuvuus toimii.
      Paras ku olis hiljaa koko asiasta.

    • sfsfsf

      Ihmiset jättävät paperilla esirukouspyynnöt ennen Messua. Osa esirukouspyynnöistä jätetään myös suullisesti suoraan papille.
      Pappi rukoilee ääneen ne esirukouspyynnöt, jotka sitä Messua varten on jätetty. Papit myös jatkavat esirukoustaan Messun jälkeen.
      Useimmissa seurakunnissa on työntekijöillä rukouspiirit, joissa he myös jatkavat Messuihin tuotujen esirukouspyyntöjen rukoilemista.

      Pappi rukoili varmasti siinäkin Messussa ääneen juuri ne esirukoukset, joita seurakuntalaiset olivat jättäneet. En katsonut kyseistä Messua, mutta olen varma, että pappi rukoili ääneen myös muiden uhrien omaisten puolesta, joiden puolesta ei ole annettu esirukouspyyntöä. Tämä on tapahtunut yleisin sanoin, esim. "Herra, ole lähellä niitä, jotka ovat kadottaneet läheisensä..." jne.

    • maan hiljainen

      Annettiinko ihmisille turhaa toivoa kadonneiden pelastumisesta?

      Läheisten ja omaisten sielun puolesta voimme rukoilla, mutta kuolleiden osalta armonaika on päättynyt. Emme voi rukouksillamme emmekä milläkään muullakaan tavoin enää vaikuttaa heidän sielunsa pelastumiseen.

      • Niin totta puhut!


      • sfsfsf

        Läheisen menettänyt ihminen yleensä rukoilee Jumalaa pitämään huolta kuolleesta rakkaastaan. Sillä tavoin sureva lohduttautuu Jumalan huolenpidolla.

        Luterilaisessa kirkossa on aina rukoiltu vainajien puolesta. Luther ja kirkkoisätkin rukoilivat kuolleiden puolesta. Vainajien puolesta rukoilemista ei siis ole kielletty, mutta heidän sielunsa pelastumisen puolesta ei rukoilla. Monia muita asioita heidän puolestaan voi rukoilla, ja rukoillaankin.

        Vanha Testamentti puolestaan neuvoo uhraamaan kuolleiden puolesta, jotta näiden sielut pelastuisivat. Katolisella kirkolla oli tämä uhrausmenetelmä: jos kuollut oli rikas, niin omaiset saattoivat luovuttaa vainajan omaisuutta kirkolle ja kirkossa toimitettiin messu ja ehtoollinen vainajan puolesta. Tällä uhriehtoollisella vainajan synnit sovitettiin ja niin hänen sielunsa uskottiin pelastuneen.

        Luther ja kirkkoisät vastustivat tuollaista oppia. Heidän mukaansa (ja luterilaisen uskon mukaan) vainajien sielun pelastumisen puolesta ei voi jälkikäteen uhrata, eikä uhrein sovittaa vanajan pelastusta, vaikka Vanha Testamentti niin lupaakin. Sen sijaan vainajien puolesta voi ja saa rukoilla monia muita asioita ja niin on aina luterilaisessa kirkossa tehty.


      • lillukanvarsi
        sfsfsf kirjoitti:

        Läheisen menettänyt ihminen yleensä rukoilee Jumalaa pitämään huolta kuolleesta rakkaastaan. Sillä tavoin sureva lohduttautuu Jumalan huolenpidolla.

        Luterilaisessa kirkossa on aina rukoiltu vainajien puolesta. Luther ja kirkkoisätkin rukoilivat kuolleiden puolesta. Vainajien puolesta rukoilemista ei siis ole kielletty, mutta heidän sielunsa pelastumisen puolesta ei rukoilla. Monia muita asioita heidän puolestaan voi rukoilla, ja rukoillaankin.

        Vanha Testamentti puolestaan neuvoo uhraamaan kuolleiden puolesta, jotta näiden sielut pelastuisivat. Katolisella kirkolla oli tämä uhrausmenetelmä: jos kuollut oli rikas, niin omaiset saattoivat luovuttaa vainajan omaisuutta kirkolle ja kirkossa toimitettiin messu ja ehtoollinen vainajan puolesta. Tällä uhriehtoollisella vainajan synnit sovitettiin ja niin hänen sielunsa uskottiin pelastuneen.

        Luther ja kirkkoisät vastustivat tuollaista oppia. Heidän mukaansa (ja luterilaisen uskon mukaan) vainajien sielun pelastumisen puolesta ei voi jälkikäteen uhrata, eikä uhrein sovittaa vanajan pelastusta, vaikka Vanha Testamentti niin lupaakin. Sen sijaan vainajien puolesta voi ja saa rukoilla monia muita asioita ja niin on aina luterilaisessa kirkossa tehty.

        "Tällä uhriehtoollisella vainajan synnit sovitettiin ja niin hänen sielunsa uskottiin pelastuneen."

        Mitä ihmeen juttua tämä on? Jos tarkoitat aneita, niin on kysymys ihan eri jutusta. Katoliselta palstalta saa varmaan lisätietoa. Vai mitä haluat sanoa?


      • sfsfsf
        lillukanvarsi kirjoitti:

        "Tällä uhriehtoollisella vainajan synnit sovitettiin ja niin hänen sielunsa uskottiin pelastuneen."

        Mitä ihmeen juttua tämä on? Jos tarkoitat aneita, niin on kysymys ihan eri jutusta. Katoliselta palstalta saa varmaan lisätietoa. Vai mitä haluat sanoa?

        Juu. Totta se on.

        Jos kuollut oli varakas, niin hänen omaisensa antoivat vainajan omaisuutta tai rahaa kirkolle. Sitten tälle vainajalle järjestettiin messu.
        Siinä messussa papit nauttivat vainajan puolesta ehtoollisen. Se oli ns. uhriehtoollinen (ne rahat ja omaisuus oli se uhri).
        Sillä tavoin vainaja sai jälkikäteen syntinsä anteeksi ja hänen sielunsa pelastui.

        Ihmiset uskoivat niin, kun papit kerran niin lupasivat.

        Juuri tuostakin Luther & co. "puhdistivat" kirkkonsa.


      • sfsfsf
        lillukanvarsi kirjoitti:

        "Tällä uhriehtoollisella vainajan synnit sovitettiin ja niin hänen sielunsa uskottiin pelastuneen."

        Mitä ihmeen juttua tämä on? Jos tarkoitat aneita, niin on kysymys ihan eri jutusta. Katoliselta palstalta saa varmaan lisätietoa. Vai mitä haluat sanoa?

        Yritän tähän laittaa Luterilaisen kirkon Tunnustuskirjoista Ausburgin tunnustuksen puolustukseen linkin
        http://www.evl.fi/tunnustuskirjat/puolustus/XXIVi.html#88

        Rullaa alaspäin ja ota kohta

        "Vainajien puolesta pidettävä messu".

        Siinä se asia on kirjoitettuna siten kuin aikoinaan Luther & co. sen kuvasivat tuossa kohden Tunnustuskirjoja.


      • Turust
        sfsfsf kirjoitti:

        Yritän tähän laittaa Luterilaisen kirkon Tunnustuskirjoista Ausburgin tunnustuksen puolustukseen linkin
        http://www.evl.fi/tunnustuskirjat/puolustus/XXIVi.html#88

        Rullaa alaspäin ja ota kohta

        "Vainajien puolesta pidettävä messu".

        Siinä se asia on kirjoitettuna siten kuin aikoinaan Luther & co. sen kuvasivat tuossa kohden Tunnustuskirjoja.

        Tuo mainitsemasi tunnustuskirjan kohta nimenomaisesti kieltää ja tuomitsee "vastapuolen"= katolinen kirkko; vainajien puolesta pidettävät seremoniat.

        Katolisen kirkon vainajien puolesta pitämät messut perustuvat nimenomaisesti ns. kiirastuli oppiin.

        Tämän opin luterilainen kirkko Raamattuun perustumattomana erityisesti kieltää. Itse asiassa koko reformaatio pitkälti lähti liikkeelle kiirastuliopista ja sen osana olleesta anekaupasta. Luterilainen kirkko ainoastaan siunaa vainajansa toteamalla "maasta sinä olet tullut ja maaksi sinä olet jälleen tuleva" varsinainen siunaus tehdään Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen.

        Siunaustilaisuuteen liittyvät rukoukset tehdään nimenomaisesti jälkeen jääneiden puolesta. Vainajan hyväksi ei luterilaisen opin eikä Raamatun mukaan voida tehdä enää mitään ja tämän johdosta vainajan puolesta rukoileminen katsotaan turhaksi.

        Samasta syystä luterilainen kirkko ei myöskään nimitä pyhimyksiä, eikä kohdenna esirukouksiaan kuolleiden ihmisten kautta.

        Tämä kaikella ystävyydellä Turust!


      • Turust
        Turust kirjoitti:

        Tuo mainitsemasi tunnustuskirjan kohta nimenomaisesti kieltää ja tuomitsee "vastapuolen"= katolinen kirkko; vainajien puolesta pidettävät seremoniat.

        Katolisen kirkon vainajien puolesta pitämät messut perustuvat nimenomaisesti ns. kiirastuli oppiin.

        Tämän opin luterilainen kirkko Raamattuun perustumattomana erityisesti kieltää. Itse asiassa koko reformaatio pitkälti lähti liikkeelle kiirastuliopista ja sen osana olleesta anekaupasta. Luterilainen kirkko ainoastaan siunaa vainajansa toteamalla "maasta sinä olet tullut ja maaksi sinä olet jälleen tuleva" varsinainen siunaus tehdään Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen.

        Siunaustilaisuuteen liittyvät rukoukset tehdään nimenomaisesti jälkeen jääneiden puolesta. Vainajan hyväksi ei luterilaisen opin eikä Raamatun mukaan voida tehdä enää mitään ja tämän johdosta vainajan puolesta rukoileminen katsotaan turhaksi.

        Samasta syystä luterilainen kirkko ei myöskään nimitä pyhimyksiä, eikä kohdenna esirukouksiaan kuolleiden ihmisten kautta.

        Tämä kaikella ystävyydellä Turust!

        viestit, totean sinunkin sanoneen juuri tarkoittamallani tavalla?

        "mutta olen varma, että pappi rukoili ääneen myös muiden uhrien omaisten puolesta, joiden puolesta ei ole annettu esirukouspyyntöä. Tämä on tapahtunut yleisin sanoin, esim. "Herra, ole lähellä niitä, jotka ovat kadottaneet läheisensä..." jne."

        Mikähän tässä nyt mättää?


      • sfsfsf
        Turust kirjoitti:

        Tuo mainitsemasi tunnustuskirjan kohta nimenomaisesti kieltää ja tuomitsee "vastapuolen"= katolinen kirkko; vainajien puolesta pidettävät seremoniat.

        Katolisen kirkon vainajien puolesta pitämät messut perustuvat nimenomaisesti ns. kiirastuli oppiin.

        Tämän opin luterilainen kirkko Raamattuun perustumattomana erityisesti kieltää. Itse asiassa koko reformaatio pitkälti lähti liikkeelle kiirastuliopista ja sen osana olleesta anekaupasta. Luterilainen kirkko ainoastaan siunaa vainajansa toteamalla "maasta sinä olet tullut ja maaksi sinä olet jälleen tuleva" varsinainen siunaus tehdään Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen.

        Siunaustilaisuuteen liittyvät rukoukset tehdään nimenomaisesti jälkeen jääneiden puolesta. Vainajan hyväksi ei luterilaisen opin eikä Raamatun mukaan voida tehdä enää mitään ja tämän johdosta vainajan puolesta rukoileminen katsotaan turhaksi.

        Samasta syystä luterilainen kirkko ei myöskään nimitä pyhimyksiä, eikä kohdenna esirukouksiaan kuolleiden ihmisten kautta.

        Tämä kaikella ystävyydellä Turust!

        Juuri niin. Tuosta katolilaisten menetelmästä Luther & co. puhdisti kirkkonsa.

        Lutheria & co. seuraten luterilaisessa kirkossa on aina rukoiltu vanajien puolesta, mutta ei vainajien sielujen pelastumisen puolesta.

        Kuten tuossa antamassani linkinkin kohdassa Luther & co. ilmaisivat, että vanajien puolesta ei rukoilemista kielletä.

        Luterilaisessa kirkossa järjestetään vainajan siunaustilaisuus ja hautaansiunaaminen (ja usein myös muistotilaisuuksia). Niissä molemmissa pappi myös rukouksin muistaa vainajaa, rukoilee hänen puolestaan, esim. tähän tyyliin: "Herra, kiitos kun otat luoksesi tämän vainajan" tms.

        Luterilaiset ihan hyvällä omallatunnolla rukoilevat vainajan puolesta monenlaisia asioita. Kenellepä muulle he kertoisivat vainajan puolesta asioita kuin Jumalalle! Jumalalle saa kertoa ihan kaiken, mitä mielessä on: surun, kaipauksen ja toiveet. Juuri Hänelle ne täytyykin kertoa :)

        Luterilaisessa kirkossa kylläkin papit keskittyvät rukoilemaan vainajien omaisten puolesta. Siinä on se rukoussarka, eikä suinkaan kuolleiden puolesta rukoileminen.


      • berealainen
        sfsfsf kirjoitti:

        Läheisen menettänyt ihminen yleensä rukoilee Jumalaa pitämään huolta kuolleesta rakkaastaan. Sillä tavoin sureva lohduttautuu Jumalan huolenpidolla.

        Luterilaisessa kirkossa on aina rukoiltu vainajien puolesta. Luther ja kirkkoisätkin rukoilivat kuolleiden puolesta. Vainajien puolesta rukoilemista ei siis ole kielletty, mutta heidän sielunsa pelastumisen puolesta ei rukoilla. Monia muita asioita heidän puolestaan voi rukoilla, ja rukoillaankin.

        Vanha Testamentti puolestaan neuvoo uhraamaan kuolleiden puolesta, jotta näiden sielut pelastuisivat. Katolisella kirkolla oli tämä uhrausmenetelmä: jos kuollut oli rikas, niin omaiset saattoivat luovuttaa vainajan omaisuutta kirkolle ja kirkossa toimitettiin messu ja ehtoollinen vainajan puolesta. Tällä uhriehtoollisella vainajan synnit sovitettiin ja niin hänen sielunsa uskottiin pelastuneen.

        Luther ja kirkkoisät vastustivat tuollaista oppia. Heidän mukaansa (ja luterilaisen uskon mukaan) vainajien sielun pelastumisen puolesta ei voi jälkikäteen uhrata, eikä uhrein sovittaa vanajan pelastusta, vaikka Vanha Testamentti niin lupaakin. Sen sijaan vainajien puolesta voi ja saa rukoilla monia muita asioita ja niin on aina luterilaisessa kirkossa tehty.

        Pakanauskonnoissa uhreilla yritetään lepyttää Jumalaa, ei kristinuskossa!

        Vnahan liiton uhrit olivat esikuvallisia ja varjoja jotka viittasivat tulevaan, Kristuksen uhriin. Kristuksen uhri oli kertakaikkinen sovitusuhri. Tähän tulevaan uhriin uskottiin Vanhan liiton aikana ja tähän jo tapahtuneeseen sovitusuhriin uskotaan Uuden liiton aikana.

        Se uhri mitä kristityt antavat ei lepytä Jumalaa vaan on kiitosuhria tapahtuneesta sovituksesta ja itsensä uhraamista lähimmäisen palvelemiseksi arkielämässä Jumalan kiitokseksi ja kunniaksi.

        Luther on toki paavilaisena munkkina olleessaan tehnyt ja puhunut yhtä sun muuta paavilaisilta teologeilta oppimaansa puuta heinää, eikä kaikki asiat olleet Raamatusta kirkastuneet hänelle vielä aivan reformaation alkuaikana.

        Jokainen joka tuntee vähänkään Jumalan sanaa ja luterilaista oppia tietää, että kuolleiden puolesta rukoileminen on täysin turhaa kuolleiden kannalta ja voi olla itse asiassa hengellisesti vaarallista, koska se saattaa herättää vääriä luuloja kuoleman peruuttamattomuudesta ja kaventaa ymmärrystä nykyisen armonajan vakavuudesta sielujen iankaikkisen kohtalon kannalta.


      • sfsfsf
        berealainen kirjoitti:

        Pakanauskonnoissa uhreilla yritetään lepyttää Jumalaa, ei kristinuskossa!

        Vnahan liiton uhrit olivat esikuvallisia ja varjoja jotka viittasivat tulevaan, Kristuksen uhriin. Kristuksen uhri oli kertakaikkinen sovitusuhri. Tähän tulevaan uhriin uskottiin Vanhan liiton aikana ja tähän jo tapahtuneeseen sovitusuhriin uskotaan Uuden liiton aikana.

        Se uhri mitä kristityt antavat ei lepytä Jumalaa vaan on kiitosuhria tapahtuneesta sovituksesta ja itsensä uhraamista lähimmäisen palvelemiseksi arkielämässä Jumalan kiitokseksi ja kunniaksi.

        Luther on toki paavilaisena munkkina olleessaan tehnyt ja puhunut yhtä sun muuta paavilaisilta teologeilta oppimaansa puuta heinää, eikä kaikki asiat olleet Raamatusta kirkastuneet hänelle vielä aivan reformaation alkuaikana.

        Jokainen joka tuntee vähänkään Jumalan sanaa ja luterilaista oppia tietää, että kuolleiden puolesta rukoileminen on täysin turhaa kuolleiden kannalta ja voi olla itse asiassa hengellisesti vaarallista, koska se saattaa herättää vääriä luuloja kuoleman peruuttamattomuudesta ja kaventaa ymmärrystä nykyisen armonajan vakavuudesta sielujen iankaikkisen kohtalon kannalta.

        Käypä tuo sanomassa kirkossa, kun tusnamin uhreja siunataan, uhrien omaisille.

        Meillä luterilaisessa kirkossa on sellaiset ominaisuudet arvossaan kuin lähimmäisenrakkaus
        myötätunto
        pitkämielisyys
        hyvyys
        rakkaus
        toivo
        usko
        luottamus
        armo
        rauha
        sävyisyys
        itkeminen itkevien kanssa
        suremnen surevien kanssa
        iloitseminen iloitsevien kanssa
        rukoilemme Jumalalta viisautta ymmärtää
        milloin on minkäkin aika

        En tiedä mihin lahkoon kuulut, mutta varmasti on osasi rankka, koska et voi muuta kuin osoittaa toisille heidän syntisyyttään ja heidän harhaoppisuuttaan.

        Kun joskus tulet rakastetuksi, ehkä saat oppia Jumalankin rakkaudesta jotakin.

        Kun menetät rakkaimpasi, tiedät, ettei sinulla ole muuta mahdollisuutta kuin puhella Jumalalle hänestä, jonka menetit. Tosi ikävää, jos silloin joku lahkolaisesi tulee ja sanoo sinulle, ettet sinä saa puhella Jumalalle kuolleesta rakkaastasi.

        Teillä on aika rankka seurakunta, kun te ihmiset keskenänne määräätte, mitä te saatte rukoilla ja mitä ei.

        Olisipa kiva tietää, mikä tuo lahko on, johon kuulut. Oletko jehovantodistaja?


      • berealainen
        sfsfsf kirjoitti:

        Käypä tuo sanomassa kirkossa, kun tusnamin uhreja siunataan, uhrien omaisille.

        Meillä luterilaisessa kirkossa on sellaiset ominaisuudet arvossaan kuin lähimmäisenrakkaus
        myötätunto
        pitkämielisyys
        hyvyys
        rakkaus
        toivo
        usko
        luottamus
        armo
        rauha
        sävyisyys
        itkeminen itkevien kanssa
        suremnen surevien kanssa
        iloitseminen iloitsevien kanssa
        rukoilemme Jumalalta viisautta ymmärtää
        milloin on minkäkin aika

        En tiedä mihin lahkoon kuulut, mutta varmasti on osasi rankka, koska et voi muuta kuin osoittaa toisille heidän syntisyyttään ja heidän harhaoppisuuttaan.

        Kun joskus tulet rakastetuksi, ehkä saat oppia Jumalankin rakkaudesta jotakin.

        Kun menetät rakkaimpasi, tiedät, ettei sinulla ole muuta mahdollisuutta kuin puhella Jumalalle hänestä, jonka menetit. Tosi ikävää, jos silloin joku lahkolaisesi tulee ja sanoo sinulle, ettet sinä saa puhella Jumalalle kuolleesta rakkaastasi.

        Teillä on aika rankka seurakunta, kun te ihmiset keskenänne määräätte, mitä te saatte rukoilla ja mitä ei.

        Olisipa kiva tietää, mikä tuo lahko on, johon kuulut. Oletko jehovantodistaja?

        Oman todistukseni toki annankin yksityisenä kristittynä. Julkinen saarna kuuluu kuitenkin niille, joiden on se virkansa puolesta tehtävä. Kirkon ei tule lohduttaa ihmisiä väärällä rauhalla vaan Jumalan sanalla.

        Kristillinen seurakunta saa oppinsa Jumalan sanasta eli Raamatusta, eikä siellä ole sen enempää käskyä kuin lupaustakaan kuolleiden puolesta rukoilemisesta.

        Myötätunto kärsivien puolesta ja heidän aineellinen auttamisensa ovat toki oikein, ja tässä valtiovaltamme ja yksityiset kansalaset ovat toimineet hienosti!

        Kristillisen kirkon tehtävä on kuitenkin olennasesti jotain muuta, nimittäin Jumalan sanan palveluviran toimittaminen tässä maailmassa. Pelkkä tee ja sympatia, eivät auta iankaikkisuusasioissa.


    • Gonzales

      ..uutisnauhan pätkältä, jonka minäkin näin. Oma havaintoni oli, että naispastori luetteli kadonneet (Nurmijärveläiset) etunimiltä. Näitä nimiä oli kymmenkunta, joten joukossa oli muitakin, kuin Sirkesaloja.

    • Trubaduuri

      Kristus opetti ihmisille yhden ainoan rukouksen, eli isä meidän ja sitäkin kuuluu jokaisen rukoilla yksin omassa kodissaan. Tämä/tästä riittää kaikkeen, sillä vähästä riittää paljoon mutta paljosta ei mihinkään.

    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Saako kaunis ihminen parempaa kohtelua?

      Onko kauniin ihmisen elämä "helpompaa" kuin tavallisen näköisen ihmisen? Olen kuullut väittämän, että kaunis ihminen saa
      Sinkut
      56
      2198
    2. En rehellisesti usko et oisit

      Sekuntiakaan oikeasti mua kaivannut. Tai edes miettinyt miten mulla menee. Jotenkin todennäköisesti hyödyt tästäkin jos
      Ikävä
      32
      1694
    3. Suomennettua: professori Jeffrey Sachs avaa Ukrainan sodan taustat luennollaan EU parlamentissa

      Jeffrey Sachs on yhdysvaltalainen ekonomisti. Sachs toimii Columbian yliopiston The Earth Instituten johtajana. Aiemmin
      NATO
      372
      1496
    4. Ei ole kyllä mennyt

      Kovin hyvin kun alussa pieni sekoaminen hänestä 😏
      Ikävä
      10
      1484
    5. Näin sinusta taas unta!

      Unessa olin pakahtuneesti rakastunut sinuun. Olimme vanhassa talossa jossa oli yläkerran huoneissa pyöreät ikkunat. Pöly
      Ikävä
      14
      1474
    6. Nainen, olet jotenkin lumoava

      Katselen kauneuttasi kuin kuuta, sen loistoa pimeässä. Sen kaunis valo on kaunista sekä herkkää ja lumoavaa. Olet naisel
      Ikävä
      68
      1337
    7. Se sinun kaipauksen kohde

      Ei todellakaan käy täällä höppänä mies.
      Ikävä
      12
      1108
    8. En muuttaisi sinusta mitään

      Ensin olit etäinen ja yritin pysyä tutkan alapuolella. Mutta ei silmiltäsi jää mitään huomaamatta, kuten minulla ei kuul
      Ikävä
      8
      1044
    9. Olet muutenkin tyhmä

      Ja käyttäydyt epäasiallisesti siinä työssäsi.
      Ikävä
      86
      1029
    10. Et katso sitä

      Niinkuin minua. Ehkä se luo toivetta
      Ikävä
      20
      969
    Aihe