Paha mieli

Puolimummo

Olen ns. puolimummo ts. siis miehelläni on lastenlapsia. Olen yrittänyt olla kaikin puolin ok, en tyrkytä enkä sekaannu, vaan olen tarjonut apua, mutta mieheni lapset ja sen myötä lapsenlapset eivät tunnut hyväksyvän minua.

Minua loukkaa suuresti se, että he tulvat kotiimme nimimerkillä mennää papalle. Tai kun me menemme heille sanotaan, että pappa tulee. Minä en ole siis mitään!!! He käyttäytyvät kuin minua ei olisi olemassakaan. Kun tarhassa oli isovanhempien päivä, papalle tuotiin kutsu, jossa erityisesti alleviivattiin sen olevan vain papalle. Uskon että siellä oli muitakin puolimummoja tai -pappoja.

Miehen kanssa asiasta on erittäin vaikea jutella. Hän suuttuu poikkeuksetta, jos otan asian esille.

9

1129

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • Pirre*

      ,että on pahamieli, vähemmästäkin ja jos sinä vielä tykkäät lapsista.

      En tiedä, mutta vaikuttaako heidän suhtautumiseensa se, miten sinusta on tullut "puolimummo"? Oletko ollut se "toinen" mummo tai tuliko sinusta se pian miehesi mahdollisen eron jälkeen. Tai sitte, jos hän oli leski ja lapset ei oikein osaa hyväksyä sinua - tai vain eivät halua ottaa sinua äitinsä paikalle - nämä on vaikeita asioita kaikenkaikkiaan ja kaikille osapuolille.

      Entäs kun miehesi kieltäytyy käsittelemästä kanssasi asiaa, voisitko sinä ottaa joskus näiden, hänen lastensa kanssa asian reilusti keskinäiseen käsittelyyn?

      • peKKa

        pirre se suomenkieli sujuu, vaikka aikaisemmin epäilit osaamistasi.
        Ei muuta kuin pysy tällä linjalla.


      • Pirre*
        peKKa kirjoitti:

        pirre se suomenkieli sujuu, vaikka aikaisemmin epäilit osaamistasi.
        Ei muuta kuin pysy tällä linjalla.

        se pekka tuon kielesä kanssa aina inttoilloo?

        Tämä on miulle vähä semmonen sanoskkoon - viiliskysymys, tämä murtteella kirjuttaminen, että koita sie kärssii vuan ja niiku sanon siulle tuassa aiemminnii, voihhan mie sulle sen sananselityskirjannii tehä, jos tunttuu vuan tarvetta sille olevan?

        Ei näissä miun juttuloissa ou mittää niin päivänpolttavvoo, kuhan suutani vuan pieksän :).


    • Werk

      Kyllä tenavat vain vierastavat sinua , ihmettelen
      hieman miksi haluaisit olla mummona heille.
      Suotta mielipahaa keräät erilaisia suhtautumis-
      tapoja on olemassa ja ne ovat henkilökohtaisia.

    • Olen kokenut jotain samansuuntaista, kun seurustelin yli 10 vuotta "isoisän" kanssa.

      Ongelmien todellinen syy oli oikeastaan isoisän exvaimo, joka oli mustasukkainen omasta asemastaan ja erityisesti lastensa ja lastenlastensa kiintymyksestä.
      En halunnut viedä tilaa häneltä ja olinkin valmis jättäytymään pois perhetapahtumista, ellei kumppanini nimenomaan halunnut minun osallistuvan.

      Koska olen aina pitänyt lapsista, saavutin vähitellen luonnollisella tavalla heidän kiintymyksensä. Ei minusta tullut heille "mummoa", vaan minua puhuteltiin etunimeltä ja pidettiin itsestään selvänä, että olin siellä missä isoisäkin.

      Uuden lapsenlapsen ristiäisiä järjestellessään, perheenisä esitti erityisesti kutsunsa minulle ja totesi, että hänen äitinsä voi halutessaan itse jäädä pois tilaisuudesta, ellei halua olla minun kanssani samaan aikaan paikalla.

      Luulen että ainakin pitemmän päälle konstailematon ystävällisyys useimmiten johtaa hyvään tulokseen. Sitä sinullekin toivon.

      Parempaa uutta vuotta!

    • ....

      Se on vain tosiasia etta sina et ole heidan mummo vaan isan/isoisan uusi vaimo.

      Se ei suinkaan tarkoita etta lapsilla on oikeus kayttaytya epakohteliaasti sinua kohtaan. Mutta ala suotta pahoita mieltasi ellei sinua kutsuta laheisiin perhetapahtumiin. Anna vain miehesi menna yksin jos kutsu on ainoastaan hanelle esitetty. Pienten lasten on ehka vaikea hyvaksya vierasta mummon sijalle ja heille on anteeksiannettavaa etta he arastelevat sinua.

      Taysi-ikaisten lasten kuuluisi kayttaytya sivistyneemmin ja ottaa sinut mukaan isan vaimona. Heidan pitaisi ymmartaa etta sina teet "papan" elonpaivat miellyytaviksi seurallasi ja olla iloisia isansa puolesta.
      Elleivat he sita tajua, ala pakkaudu heidan seuraansa pyytamatta. Ole vain huomaavainen ja kohtelias heille, kylla he omaksuvat sinut ajan mittaan.

      • Puolimummo

        En ole koskaan yrittänytkään olla mieheni lasten äiti, en liioin heidän lastensa mummo. Odotan vain normaalia kohteliasta käytöstä esimerkiksi sitä, että minut esitellään normaalisti tilanteissa, joissa mieheni esitellään vaikkapa puolisoiden sukulaisille tai muille sellaisille ihmisille, jotka eivät automaattisesti tiedä kuka olen.

        Tuntuu toi tyhmältä seistä vieressä kun tytär esittelee, että tässä on isäni, mutta minusta ei sanota mitään.

        Näissä tilanteissa ole oppinut esittelemään itseni tyyliin "Ja minä ole jne..."

        Mieheni lasten käytös loukkaa minua erityisesti siksi, että pidän puolisoni lapsia fiksuina ja muuten hyvin käyttäytyvinä aikuisina ihmisinä, joista toisella on jopa koulutuksellinen tausta ihmisten kanssa toimimisessa.

        Kun joku täällä kyseli, että miten minusta tuli "puolimummo" niin voin kertoa, että en "vienyt" ketään keneltäkään. Puolisoni oli useita vuosia leski ennen kuin minä tulin kuvioihin mukaan.

        Kai asianlaita on sitten niin, että lasten, olivatpa he sitten minkä ikäisiä tahansa, on vaikea myöntää, että pappa on muutakin kuin pappa, joka köpöttelee rollaatoilla ympäriinsä ja seuraa lastenlastensa leikkejä.


    • Kokomummo

      Olen siis mummo ja eronnut lasteni isästä.
      Lapsiini on minulla hyvät ja lämpimät suhteet.
      Lapset puolestaan eivät juuri isästään välitä, mutta toivoisivat nykyisen mieheni lämpimästi ottavan ukin roolin vastaan.

      Tässä juuri on se ongelma.
      Nykyisellä ei ole koskaan ennen ollut naisystävää, saatika lapsia.
      Hän ei oikein halua mieltää itseään ukin rooliin.
      Hänellä on 80v äiti, joka ei myöskään ole kenenkään mummi.
      Heillä ei siis ole tällaista ukki/mummi-perinnettä lähihistoriassa.

      Olkoot minun puolestani mitä ovat, itsehän ovat päästäneet sukunsa kuihtumaan ja miehen joskus kuoltua, kuolee se suku kokonaan, että silleen.
      Oman osuuteni elämänkierrosta olen hoitanut mallikkaasti ja olen ylpeä siitä.
      Lisää vaan lapsenlapsia tälle mummolle, ukkeina voivat olla muut suvun miehet, jos varsinaiset eivät tästä arvokkaasta tehtävästä välitä.

      Eli näin päin asiat meillä.
      Toivottavasti miehesi jälkipolvi viisastuu ja ottaa vastaan arvokkaan puolimummon avosylin vastaan, koskaan ei lapsilla ukkeja tai mummoja ole liikaa.

      • Pampula

        Tosi ikävää, että miehesi lapset eivät ota sinua vastaan muppuna (mummopuolena) niinkuin minun mieheni lapset minua kutsuvat.
        Aluksi se oli meilläkin vaikeaa. Vaikeaa siksi, että rakastuimme mieheni kanssa, kun vielä molemmat olimme avioliitossa.
        Kun erot tuli molempiin perheisiin, se satutti monia. Mutta aika on parantanut haavat, asiat on selvinneet parhain päin. Annoimme läheisillemme aikaa, muuta emme voineet. Rakastimme ja rakastamme edelleen toisiamme erittäin paljon. Läheisemme ovat hyväksyneet sen.


    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Oletko tyytyväinen viime tapaamiseemme?

      Vai toivoitko sen menevän toisella tavalla? Miten?
      Ikävä
      72
      3063
    2. Nyt se sit loppuu

      Et ei enää nähdä ja yhteyttä pidetä.
      Ikävä
      55
      2725
    3. Kuoleman pelko katosi

      Olen pelännyt koko elämän ajan kuolemaa mutta yhtäkkiä kun hindut paljastivat totuuksia uskonnoista noin aloin yhtäkkiä
      Hindulaisuus
      432
      2335
    4. Viikonloppu terveiset kaivatulle

      tähän alas ⬇️⬇️⬇️
      Ikävä
      79
      2188
    5. Jos sitä keittelis teetä

      Ja miettis mitä mies siellä jossain touhuilee... ☕️
      Ikävä
      95
      1996
    6. Myötähäpeä kun näkee sut,

      tekisit jotain ittelles. Ihan hyvällä tämä!
      Ikävä
      57
      1929
    7. Huomenta ........

      Huomenta 💗 Tiedän, että tuntuisit hyvälle.
      Ikävä
      12
      1576
    8. Kuhmolainen on selvästi kepun lehti

      Kuhmolaise etukannessa oli Kuva kun Jaskalle annettiin karhu patsas.mutta kukmolaislehti oli niin kepulainen että Jaskan
      Kuhmo
      17
      1537
    9. Ei mun tunteet

      ole mihinkään kadonnut. Enkä mä sua inhoa tai ole kyllästynyt. Mä ymmärsin, ettet ole kiinnostunut minusta, ainakaan sil
      Ikävä
      30
      1380
    10. Mitä nämä palautteet palstalla ovat?

      Joku uusi toimintatapa rohkaista kirjoittajia vai mistä on kyse?
      Ikävä
      30
      1351
    Aihe