Pidän etäisyyttä kaltoinkohtelevasta perheestä

Laastaroitusydän

Tällä hetkellä pidän etäisyyttä perheestäni. Mulla oli läheisriippuvaiset sekä äiti että isä. Monet sisaruksistakin ovat. Vanhempieni huolenpito lapsista jäi olemattomaksi ja monenlaista kaltoinkohtelua oli lapsuudenkodissani. Lapsuudessa aloin jo oireilla psyykkisesti epätodellisilla oloilla ym. enkä saanut mitään apua ahdistuksiini nuorenakaan, vaikka yritin sanoa asiasta. Tulin myös koulukiusatuksi. Pidättelin kaiken sisälläni vuosikaudet. Olen monet vuodet kulkenut kotona vain näyttäytymässä, vaikka olo siellä on aina kamala. Nyt olen vihdoinkin selättämässä vuosien ahdistukset ja tajuan, että siellä missä ei ole hyvä olla, kannattaa suosiolla olla menemättä sellaisiin paikkoihin. Ja sellaisten ihmisten kanssa EI tarvitse eikä kannata olla, joiden seurassa voi huonosti. Miksi kärsiä ihmissuhteissa, joissa on vaan musta olo? Nyt olen päättänyt vain pitää etäisyyttä vanhempiini ja sisaruksiini. Se vain on hankalaa, että syyllisyys meinaa iskeä asiasta. Vaikka syyllisyyttähän ei tietenkään tarvitsisi tuntea. Se vain silti tulee.
Halusin jakaa tämän, kun on jo kauan aikaa tehnyt mieli kirjoittaa johonkin ja keskustella.
Kohtalotovereita?

10

136

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • Laastaroitusydän

      Jatkan tähän vielä, että päällisinpuolin perheessäni on kaikki "hyvin". Siis ulkoisesti. Kaltoinkohtelu oli siis sellaista henkistä, ei hoivaa, syliä, rakkaudenosoituksia, kokemusten jakamisia tai myönteistä palautetta. Itkujen vaientamista uhaten, häpäisemistä jne. Tuntuu melkein, että tuota ei edes ole tapahtunut, niin hyvää naamaa vanhempani osaavat näyttää kuitenkin. Mutta silti kaiken muistaa selvästi ja on selvä varmuus, että näin se vain oli.

    • talvijalumi

      Voimia!sun pitää käsitellä tämä asia jotenkin niin pääset eteenpäin.ite havahduin nelikymppisenä ettei mun tarvi sietää mitä tahansa.oon aina ollu kiltti ja myöntyväinen mut nyt se on loppu.käyn nyt vasta murrosikää läpi ja sen on saanut tuta koko suku.enää en nöyristele ja pistän itseni etusijalle.olen nyt paljon rohkeampi,itsenäisempi ja onnellisempi.

      • Laastaroitusydän

        Kiitos! Niin pitää. Tuntuu hyvältä että pidän etäisyyttä nyt. Hyvä, että sinäkin olet uskaltanut ajatella itseäsi! Mukava, että jaoit kokemuksesi! Erityisesti viimeinen lause oli mukava lukea :)


    • oppeliini1

      Täydellisen hyvin voit (ja sinun kuuluisikin) pitää etäisyyttä kuvailemaasi perheeseen. Ilman syyllisyydentunnetta!

      Sinä olet arvokas Luojan luoma yksilo joka on oikeutettu tasokkaaseen elämään, jossa on oikeus arvostaa itseään ja tietää että mennyt on historiaa. Sinulle jokainen päivä on uusi tilaisuus olla onnellinen ja tyytyväinen itseesi.

      Valitse huolella ystävät, pysy ilkeämielisistä kaukana

      • Laastaroitusydän

        Kiitos sanoistasi<3


    • Ymmärrystäkin

      Sinä olet oma persoona,niinkuin me kaikki ihmiset hyvine ja huonoine puolineen.Isäsi on omanlaisesa niinkuin myös äitisi.Kukaan ei ole täydellinen, eikä sitä voi, eikä saa keneltäkään vaatia,kun itsekkään ei voi olla täydellinen ja kaikille mieliksi.Eikä tarvitsekkaan.
      Olet jo aikuinen ymmärsin ,elä vaan omaa elämääsi,miksi syyllistyä,ei kannata.Sinä olet vanhemmillesi niin hyvä lapsi kuin sinulla on eväät siihen ja samoiin vanhempasiolat sinulle niin hyviä vanhempia,kuin heidän rahkeensa riittää.
      Olette kaikki samalla viivalla.

    • Ensiedälähisriippuvaisia

      Samaa kohtaloa käyty läpi. Meillä isä katosi ja äidin alkaessa keskittyyn uuden suhteen hankkimiseen ja sen löytyessä rakastumisvaiheessa lapset jäi liikaa toisarvoisiksi.

      Kova kuri, vaatteet ja ruoka oli mutta sellainen läsnäolo ja muu välittäminen jäi.

      Aika kovaa elää on ollut ja kasvattanut hyvin kyllä itsenäisyyteen ettei tarvitse olla läheisistään riippuvainen eikä ennen kaikkea ole laumasielu. Inhon jos ihmiset koittaa tarrautua tai tukahduttaa.

      Jokainen ihmistyyppi varmasti reagoi eri tavalla mutta minä olen osannut kääntää vaikeudet loppujen lopuksi voimavaroiksi. Kenenkään lapsuus ei varmasti ole täydellinen. Se vaan pitää hyväksyä että se on ollut mitä on ollut ja koittaa pikku hiljaa eheyttää itseään ja tosi hyvä keino ottaa etäisyyttä omaa kasvuaan varten, olen toiminut itse aivan samalla lailla ja tiedän että syyllisyys pulpahtaa välillä, sille ei mahda mitään mutta pysyy sitkeänä vain niin kyllä se ajan kanssa laimenee.

      • Laastaroitusydän

        Varmasti olet käynyt kovan koulun. Hienoa, että olet selvinnyt ja uskallat olla itsenäinen!<3 Niinhän se on, syyllisyydestä huolimatta etäisyyttä on pakko pitää. Ei sitä halua siihen ahdistuksen kierteeseen enää koskaan palatakaan. Muistutukseksi vielä itselle ja kaikille huonoissa ihmissuhteissa oleville: Ihmisten kanssa, jotka aiheuttavat vain päänvaivaa pahaa mieltä ja ahdistusta, EI tarvitse olla (onneksi)!


    • hgtvrnhd

      Tsemppiä! Itsekin useasti miettinyt että miksi siedän ihmisiä jotka satuttavat. Kyse voi olla päällisinpuolin vähäpätöisitä asioista jotka lopulta kuitenkin rapauttavat myös sitä hyvää mitä meissä on. Omat vanhempani ovat käyttäytyneet mm. niin että tapahtui mitä tahansa niin kaikki on aina mukamas hyvin ja mitään(ei yhtäkään) asiaa ole koskaan käsitelty perheessämme. Jos joku on tehnyt väärin tai asiat ovat menneet huonosti, niistä ei ole sanottu sanaakaan vaan lakastu täysin maton alle. Ja ovat kyllä huomanneet että joskus ei ole kaikki ollut kunnossa koska "äitini" on vuosien päästä saattanut sanoa jostain tapahtuneesta jopa huvittuneena, vähätellen.

      • Laastaroitusydän

        Hyvin sanottu, että pieniltä näyttävät asiat rapauttavat. Niinhän se on. Voi olla hyyyvin vaikea todistaa tunnetason kaltoinkohtelua, silti sen hylkäämisen tuntee itse sisimmässään. Kohtaamasi kohtelu vanhempien puolelta on ehdottoman väärin. Muista, ettei sinun todellakaan tarvitse sietää väärin kohtelua keneltäkään. Miten muuten sinun kohdallasi nimimerkki hgtvrnhd, oletko pitänyt etäisyyttä tai oletko muulla tavalla ratkaissut omaa suhdettasi vanhempiisi?

        Jotenkin niiiiin kiukuttaa vanhempien epäoikeudenmukaisuus lapsiaan kohtaan aina kun noihin asioihin mielessään palaa.

        Tuli vielä mieleen Jari Sinkkosen sanomana, että pahinta lapselle on tunnekylmyys eli että lapsi kokee olevansa vanhemmilleen ilmaa. Ja se on helppo uskoa.


    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Nainen, yrittäessäsi olla vahva olet heikoksi tullut

      Tiedätkö mitä todellinen vahvuus on? Selviätkö, kun valtakunnat kukistuvat? Miten suojaudut kun menetät kaiken? :/
      Ikävä
      191
      1446
    2. Miettimisen aihetta.

      Kannattaa yrittää vain niitä oman tasoisia miehiä. Eli tiputa ittes maan pinnalle. Tiedoksi naiselle mieheltä.
      Ikävä
      123
      1228
    3. Mitkä on 3 viimeistä sanaa

      sun ja kaivattusi viesteilyssä? Ensin sun, sitten kaivatun?
      Ikävä
      50
      968
    4. Kai sä näät

      Ku sua katson et olen aika rakastunut. Rakkaus ei vain ole aina niin yksinkertaista
      Ikävä
      70
      910
    5. Nainen miltä tuntuu olla ainoa nainen Suomessa, joka kelpaa ja on yheen sopiva minulle

      Sydämeni on kuin muuri, valtavat piikkimuurit, luottamusongelmat, ulkonäkövaatimukset, persoonavaatimukset ja älykkyysva
      Ikävä
      52
      823
    6. Just nyt mä

      En haluais sanoa sulle mitään. Voisi vaikka istua vierekkäin hiljaa. Ehkä nojaten toisiimme. Tai maata vierekkäin, ilman
      Ikävä
      53
      820
    7. Hakeudu hoitoon.

      En oo kiinnostunut susta.
      Ikävä
      56
      802
    8. Mikä on ollut

      Epämiellyttävin hetki sinun ja kaivattusi romanssissa?
      Ikävä
      102
      784
    9. Piristä mua ystävä

      Hyvä💫...
      Ikävä
      82
      780
    10. Kuinka hyvin tunnet mut?

      Kerro musta mies jotain.
      Ikävä
      32
      725
    Aihe