mieheni kanssa pikkuremontteja ja meillä tahtoo palaa pinna niitä ähertäessä.
Olemme varmaan molemmat tavallista itsepäisempiä tapauksia, koska mikään ei tahdo enää onnistua ilman, ainakin yhtä, hirmuista kohtausta.
Nyt kyllä jo naurattaa äskeisen "pikku" remppakohtauksen jälkeen :)
Kuinka teillä muilla yhteistyö sujuu, ilman ukkosta ja salamointia?
Teemme josku
4
747
Vastaukset
- *Nainen*
Meillä ei meinaa palaa pinna vaan se palaa. Eikä vieläkään naurata, ei edes hymyilytä se "pikku" remppa, jonka teimme viime elokuussa. Vieläkin siitä on hieman viimeisteltävää, eikä mitään tapahdu ellen ala sitä edistämään.
Olin sen jälkeen ihan hajalla. Päätin jälleen kerran, että se on viimeinen yhteinen. Vie aina monta vuotta, sitten unohdan tai ainakin olen optimistinen jälleen. Paljon olisi pientä rempan poikasta, mutta vielä ei ole aika otollinen... Osaatte riidellä rakentavasti ja vielä rakentaakin yhdessä. Hurraa ja hatunnosto teille!
Me jouduimme aikoinaan toteamaan, ettei meidän pidä yrittääkään ryhtyä tekemään yhdessä mitään pikkutarkkuutta vaativaa remontinsukuista.
Molemmat halusimme mielellään ryhtyä sellaisiin puuhiin, jotka sai valmiiksi nopeasti ja voi tehdä suurpiirteisesti. Isäntä sai maalla ja pihalla aikaan vaikka millaisia puutöitä, kelokalusteita, -veistoksia ja laitureita. Hän teki uskomattoman tarkkaa työtä - moottorisahalla.
Kerran jouduimme joskus 70-luvulla yhdessä kaakeloimaan pesuhuoneen kotona,
kun tilattu remonttimies petti lupauksensa. Isäntä olisi halunnut sovitella laastin kanssa seinään kaakelinpaloja "vähän sinnepäin" -tarkkuudella. Omassa mielessäni oli päällimmäisenä ajatus, että huolimaton lopputulos häiritsisi ja hävettäisi pitkään meitä molempia. Yritin siinä sitten muka innostuneena selitellä, että jospa minä kokeilisin miten kaaria saa leikatuksi porakoneen avulla yms. Olimme yhdessä tutkineet ohjeita ja tiesimme teoriassa, miten työ olisi pitänyt tehdä. Tiesin, että saan tehdä koko homman yksin tai odottaa kuukauden päivät remonttimiestä, jos ryhdyn riitelemään ja isäntä lyö hanskat naulaan. Kun työ sitten aikanaan valmistui, olimme tyytyväisiä, mutta päätimme ettei koskaan enää mitään vastaavaa.
Onneksi muilla alueilla yhteistyö pelasi aikansa aivan upeasti, vaikka riitelemään emme koskaan oppineet. Vaikenimme ja selvittelimme ajatuksia itseksemme, kunnes olimme rauhoittuneet (joskus muutamien päivien päästä) ja keskustelimme sitten asiasta jälkikäteen, ellei asia loppujen lopuksi tuntunut liian vähäpätöiseltä.
Ihailen ihmisiä, jotka hallitsevat pikkutarkkuutta vaativia kädentöitä ja vielä nauttivat sellaisesta.
Haluaisin mielelläni itsekin oppia ja vielä mieluummin haluaisin oppia riitelemään.- hyvin
Ei riidellä.Aamulla sanotaan hei,hei töihin lähtiessä,illalla terve kotiin tultaessa.siinä tärkeimmät.
- Pirre*
meilläkkii, paitsi remppapäivinä:)...
Ketjusta on poistettu 12 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 723023
- 552675
Kuoleman pelko katosi
Olen pelännyt koko elämän ajan kuolemaa mutta yhtäkkiä kun hindut paljastivat totuuksia uskonnoista noin aloin yhtäkkiä4322285- 792168
- 951976
- 351785
- 121556
Kuhmolainen on selvästi kepun lehti
Kuhmolaise etukannessa oli Kuva kun Jaskalle annettiin karhu patsas.mutta kukmolaislehti oli niin kepulainen että Jaskan171517Ei mun tunteet
ole mihinkään kadonnut. Enkä mä sua inhoa tai ole kyllästynyt. Mä ymmärsin, ettet ole kiinnostunut minusta, ainakaan sil301350Mitä nämä palautteet palstalla ovat?
Joku uusi toimintatapa rohkaista kirjoittajia vai mistä on kyse?291329