Aikuinen suhde

Mistäs tämmöisen onnistuit löytämään, jos saa kysyä?
Baaritouhu on niin epätoivoisen oloista välillä ja kaupankassajonossa ei suomessa ole jotenkin sopivaa tehdä aloitetta. (eipä oo kyl' tehny mielikään :) )

Paula* kirjoitti:

Mistäs tämmöisen onnistuit löytämään, jos saa kysyä?
Baaritouhu on niin epätoivoisen oloista välillä ja kaupankassajonossa ei suomessa ole jotenkin sopivaa tehdä aloitetta. (eipä oo kyl' tehny mielikään :) )

Lue lisää

Rehellisesti jos sanon niin Levin lomalta tärppäs :)
Satutaan vielä asumaan samassa kaupungissa.
Itse teen vielä kolmivuorotyötä ja toinen on toisessa kaupungissa töissä (kaupan-alalla).
Ja kaikista työ "haitoista" huolimatta saadaan aikataulut sopimaan, molempia miellyttäen tavalla ;)Ja yhteistä vapaa-aikaa löytyy.
Kun pistetään löytymään ;)

Paula* kirjoitti:

Mistäs tämmöisen onnistuit löytämään, jos saa kysyä?
Baaritouhu on niin epätoivoisen oloista välillä ja kaupankassajonossa ei suomessa ole jotenkin sopivaa tehdä aloitetta. (eipä oo kyl' tehny mielikään :) )

Lue lisää

Kaupankassajonosta työkaverini "pokas" naisensa.
Ovat olleet naimisissa muutaman vuoden ja yksi lapsikin on heillä.
Joten käy se kaupassakin ;)

Justiinsa tuohon tapaan elelen kuin kirjoitit.

Tuntuu sopivan ainakin mulle/meille.
Tosin on takana 13v ja rapiat avoliittoakin elettynä, joten on vertailukohdetta.
Mut näin on yes.

ps, ei sinkkuus ole synti :)

Haku päälle vaan Mari.

Tuo "kunnioittaminen" luutavasti tarkoitti sitä, että ei harrasteta seksiä muiden kanssa saman aikaisesti, vaikkei saman katon alla asuttaisikaan.

tuota, Paulallehan viestisi oli osoitettu, mutta kun itsekin samantyyppisestä suhteesta pitäisin, niin muutama sana..

Jos olet pitkän, omalla kohdallani yli 20v, liiton jälkeen joutunut rakentamaan elämäsi uudelleen kokoon, menee aikaa, yksilöllisesti kuukausista vuosiin, että käsittelet asian loppuun. Jos siihen käsittelyyn menee parikin vuotta, siinä ajassa olet rakentanut sen oman arkesi itsesi näköiseksi. Elät omillasi, on tavat miten määrätyt asiat hoidetaan. Jos käy niin onnellisesti että vielä tapaat ihmisen johon ihastut/rakastut, niin mitä silloin jos hän on käynyt saman prosessin läpi? Suhde toki on aina kompromissien tekoa, mutta onko kuvatunlaisessa tilanteessa molemmat valmiita tekemään niin paljon kompromissejä?

Kaiken takana tietenkin on myös varovaisuutta ja itsekkyyttä. Varovaisuutta että ei kovin äkkiä satuttaisi itseänsä uudelleen. Kun olet elänyt perheen ehdoilla, lapsiperheessä se tarkoittaa ainakin minulle omien halujen ja tarpeiden uudelleen arviointia. Nyt kun lapset elävät omaa elämäänsä, niin täytyy olla oikeus olla myös itsekäs.

Joillekuille sopii muutto yhteen kuukauden seurustelun jälkeen, toiset voivat rakastaa aivan yhtälailla mutta eivät välttämättä halua koskaan muuttaa yhteen, meitä kun on niin kovin moneksi, luojan kiitos.

Omalle kohdalleni toivon löytäväni miehen, jonka kanssa jossakin vaiheessa tulee ajankohtaiseksi muutto yhteisen katon alle. Tietysti erillään asutaan juuri niin kauan, että ollaan VARMOJA, että tämä suhde jatkuu ja haluamme sen jatkuvan ja kehittyvän. Minusta ainakin on ihanaa jakaa myös arkipäivät rakastamani ihmisen kanssa. Oikeastaan vain siten parhaiten oppii tuntemaan toisen TODELLA. Ja niitä pahoja päiviä ja ikäviä asioita tietenkin tulee jokaiselle enemmän tai vähemmän. Niiden yli pääseminen ja yhteen hiileen puhaltaminen toteutuvat parhaiten yhdessä asumalla. Mikä sen ihanampaa kuin nukahtaa ja herätä rakkaimpansa viereltä!

Ymmärrän, että tuollainen alkuper.kirjoittajan malli sopii sen luonteiselle ihmiselle, joka ei niin hirveästi läheisyydestä välitä. Joka pelkää sitoutua tai haluaa toisesta vain ne hyvät puolet. Eikö tuo juuri siltä vaikuta!

Joskus ennen mentiin naimisiin, nykyään SITÄ saa mistä vain ja ilman minkäänlaisia sitoumuksia. Dr Phil kerran ohjelmassaan sitoutumiskammosta tarinoidessaan sanoi, että nykyään miehet eivät välitä mennä avo-/avioliittoon siksi, että seksiä saa muutenkin. Ja naiset taas siksi, että enää se ei ole taloudellisista syistä pakollista...

Ei ihan pelkkää puppua nuo kaksi provosoivaa väitettä yllä...?

Hienoa ensiksikin lukea , etten ole ihan outo.. :)
Aikuisella suhteella tarkoitan tosiaan sitä että on iältään aikuinen (yli30) ja elämän kokemusta takana. Elettyjä suhteita,mahd.lapsia ym.
Kun on elänyt arkea toisen kanssa pidempään, tietää ettei arki ole aina ruusuista, ne pyykkämiset, siivoomiset ym. Ikävä kyllä tosielämässä nainen päätyy miehensä passaajaksi tai toisin päin,usein.
Parisuhde on taitolaji ja ihminen on monimutkainen olento. Ei siitä enempää nyt...
Ja olisi hienoo irtautua arjestaan, mitä ei kukaan pääse karkuun, jonkun kanssa kuka ei valita siivoamisesta,naaman asennosta ym. ym. silloin kun olet vapaalla.
Läheisyyttä ainakin oma ihoni huutaa, mutta ei hinnalla millä hyvänsä. Pelosta ei ole kyse, pikemmin realismista.
Kaupanjonokin voi yllättää siis...
hauska juttu :)

Eveliina-64 kirjoitti:

Omalle kohdalleni toivon löytäväni miehen, jonka kanssa jossakin vaiheessa tulee ajankohtaiseksi muutto yhteisen katon alle. Tietysti erillään asutaan juuri niin kauan, että ollaan VARMOJA, että tämä suhde jatkuu ja haluamme sen jatkuvan ja kehittyvän. Minusta ainakin on ihanaa jakaa myös arkipäivät rakastamani ihmisen kanssa. Oikeastaan vain siten parhaiten oppii tuntemaan toisen TODELLA. Ja niitä pahoja päiviä ja ikäviä asioita tietenkin tulee jokaiselle enemmän tai vähemmän. Niiden yli pääseminen ja yhteen hiileen puhaltaminen toteutuvat parhaiten yhdessä asumalla. Mikä sen ihanampaa kuin nukahtaa ja herätä rakkaimpansa viereltä!

Ymmärrän, että tuollainen alkuper.kirjoittajan malli sopii sen luonteiselle ihmiselle, joka ei niin hirveästi läheisyydestä välitä. Joka pelkää sitoutua tai haluaa toisesta vain ne hyvät puolet. Eikö tuo juuri siltä vaikuta!

Joskus ennen mentiin naimisiin, nykyään SITÄ saa mistä vain ja ilman minkäänlaisia sitoumuksia. Dr Phil kerran ohjelmassaan sitoutumiskammosta tarinoidessaan sanoi, että nykyään miehet eivät välitä mennä avo-/avioliittoon siksi, että seksiä saa muutenkin. Ja naiset taas siksi, että enää se ei ole taloudellisista syistä pakollista...

Ei ihan pelkkää puppua nuo kaksi provosoivaa väitettä yllä...?

Lue lisää

Tarkoitukseni oli vielä kommentoida asiaa edelleen, mutta Eveliina sanoit juuri sen mitä itse ajattelin. Vain yhteisen arjen ja yhteisten kokemusten kautta syntyy se paras kumppanuus. Osasit tiivistää asian erittäin hyvin.


Ilmankos ajattelet noin hienoja ajatuksia, kun olet hyvää vuosikertaa. :)

Paula* kirjoitti:

Hienoa ensiksikin lukea , etten ole ihan outo.. :)
Aikuisella suhteella tarkoitan tosiaan sitä että on iältään aikuinen (yli30) ja elämän kokemusta takana. Elettyjä suhteita,mahd.lapsia ym.
Kun on elänyt arkea toisen kanssa pidempään, tietää ettei arki ole aina ruusuista, ne pyykkämiset, siivoomiset ym. Ikävä kyllä tosielämässä nainen päätyy miehensä passaajaksi tai toisin päin,usein.
Parisuhde on taitolaji ja ihminen on monimutkainen olento. Ei siitä enempää nyt...
Ja olisi hienoo irtautua arjestaan, mitä ei kukaan pääse karkuun, jonkun kanssa kuka ei valita siivoamisesta,naaman asennosta ym. ym. silloin kun olet vapaalla.
Läheisyyttä ainakin oma ihoni huutaa, mutta ei hinnalla millä hyvänsä. Pelosta ei ole kyse, pikemmin realismista.
Kaupanjonokin voi yllättää siis...
hauska juttu :)

Lue lisää

>Läheisyyttä ainakin oma ihoni huutaa, mutta ei hinnalla millä hyvänsä. Pelosta ei ole kyse, pikemmin realismista. >

Kiitos, puit sen sanoiksi joita en itse saanut aikaiseksi.

Eveliina-64 kirjoitti:

Omalle kohdalleni toivon löytäväni miehen, jonka kanssa jossakin vaiheessa tulee ajankohtaiseksi muutto yhteisen katon alle. Tietysti erillään asutaan juuri niin kauan, että ollaan VARMOJA, että tämä suhde jatkuu ja haluamme sen jatkuvan ja kehittyvän. Minusta ainakin on ihanaa jakaa myös arkipäivät rakastamani ihmisen kanssa. Oikeastaan vain siten parhaiten oppii tuntemaan toisen TODELLA. Ja niitä pahoja päiviä ja ikäviä asioita tietenkin tulee jokaiselle enemmän tai vähemmän. Niiden yli pääseminen ja yhteen hiileen puhaltaminen toteutuvat parhaiten yhdessä asumalla. Mikä sen ihanampaa kuin nukahtaa ja herätä rakkaimpansa viereltä!

Ymmärrän, että tuollainen alkuper.kirjoittajan malli sopii sen luonteiselle ihmiselle, joka ei niin hirveästi läheisyydestä välitä. Joka pelkää sitoutua tai haluaa toisesta vain ne hyvät puolet. Eikö tuo juuri siltä vaikuta!

Joskus ennen mentiin naimisiin, nykyään SITÄ saa mistä vain ja ilman minkäänlaisia sitoumuksia. Dr Phil kerran ohjelmassaan sitoutumiskammosta tarinoidessaan sanoi, että nykyään miehet eivät välitä mennä avo-/avioliittoon siksi, että seksiä saa muutenkin. Ja naiset taas siksi, että enää se ei ole taloudellisista syistä pakollista...

Ei ihan pelkkää puppua nuo kaksi provosoivaa väitettä yllä...?

Lue lisää

Kyllä tätä juttua tai juttuja lukiessa on tullut mieleen, että kyllähän se mukavampi on saman katon alla olla. Juuri nuo ilojen ja surujen jakaminen on yksi sellainen tilanne. Yksin on vähän ikävä alkaa seinille puhelemaan asioistaan ja huonosti se vastaa vaikka kuinka turisisit sille. Täytynee laittaa hakua päälle niin kuin Marillekin ehdotetaan

nainen kirjoitti:

Tuo "kunnioittaminen" luutavasti tarkoitti sitä, että ei harrasteta seksiä muiden kanssa saman aikaisesti, vaikkei saman katon alla asuttaisikaan.

ettei tuo "kunnioittaminen" vaan tarkoittaisi omistamista omilla ehdoilla?
minulle sopisi tähän elämäntilanteeseen parhaiten omat asunnot tyyppinen seurustelu! mutta olen melko vakuuttunut siitä että jos rakastuisin korviani myöten, haluaisin jakaa arjen samankaton alla! mutta se edellyttäisi juuri nimenomaan sitä toistensa kunnioittamista. uskollisuudestahan ei tarvitsisi olla tällöin huolissaan, koska rakkauteen tarvitaan kaksi ihmistä joille toisensa riittävät!

- jukka - kirjoitti:

>Läheisyyttä ainakin oma ihoni huutaa, mutta ei hinnalla millä hyvänsä. Pelosta ei ole kyse, pikemmin realismista. >

Kiitos, puit sen sanoiksi joita en itse saanut aikaiseksi.

Lue lisää

Tiesitkö, että:

"Suurin virhe, minkä voi elämässään tehdä,
on jatkuvasti pelätä tekevänsä virheitä."

Miettikää tuota loistavaa toteamusta, jonka luin jostakin lehdestä eräänä päivänä.

Siinä on paljon totta, vai mitä. Jos AINA pelkää pahinta, miten voi ELÄÄ?!?

Duram kirjoitti:

Tarkoitukseni oli vielä kommentoida asiaa edelleen, mutta Eveliina sanoit juuri sen mitä itse ajattelin. Vain yhteisen arjen ja yhteisten kokemusten kautta syntyy se paras kumppanuus. Osasit tiivistää asian erittäin hyvin.


Ilmankos ajattelet noin hienoja ajatuksia, kun olet hyvää vuosikertaa. :)

Lue lisää

Kiitos, Duram ;P

Luin muuten lauantain Iltasanomista mielenkiint. jutun naisten sitoutumiskammosta. Tuli vaan jotenkin tässä mieleen siitäkin kirjoittaa...

Siinä mm. todettiin, että syy, miksi "naiset rakastuvat renttuihin" voisi olla vaikka siinä, että sellainen nainen ei oikeasti ole itsekään halukas sitoutumaan. Toi sai itsenikin mietteliääksi ja mietin menneitä suhteitani. Aivan pelästyin, onko mussa tuota "vikaa"... No, renttu-sana on inhottava, mutta sillä lähinnä varmasti tarkoitetaan miestä, joka "lentää kukasta kukkaan", ei kunnioita naista, ei pysty tyytymään yhteen tms.
Itselläni on lapsia, joten sana sitoutumiskammo ei varmasti päde sinällään. Lasten olemassaolohan vaatii siltä uudelta suhteelta aivan eriasteista arviointia heti lähtökuopissa, kuin lapsettomalla ihmisellä.

Mutta. Toivotaan, että jokainen meistä löytää mahdollisimman sopivaa seuraa itselleen ja tulee onnelliseksi! ;)

Eveliina-64 kirjoitti:

Tiesitkö, että:

"Suurin virhe, minkä voi elämässään tehdä,
on jatkuvasti pelätä tekevänsä virheitä."

Miettikää tuota loistavaa toteamusta, jonka luin jostakin lehdestä eräänä päivänä.

Siinä on paljon totta, vai mitä. Jos AINA pelkää pahinta, miten voi ELÄÄ?!?

Lue lisää

Jatketaanpa myös ajatelmalla...
Pessimismillä on hyvät puolensa, elämässä on vain iloisia yllätyksiä.... ;-)

nainen kirjoitti:

Tuo "kunnioittaminen" luutavasti tarkoitti sitä, että ei harrasteta seksiä muiden kanssa saman aikaisesti, vaikkei saman katon alla asuttaisikaan.

täältä kainuusta niitä löytyy .välillä tuntuu että ei halua sitoutua,mutta sitten olisi mukava jakaa ilot ja surut!!!!

onneton kirjoitti:

täältä kainuusta niitä löytyy .välillä tuntuu että ei halua sitoutua,mutta sitten olisi mukava jakaa ilot ja surut!!!!

Kyseinen seurustelumuoto varmaan vaatii luonnetta ja vankkaa luottamusta toiseen osapuoleen ja mikä ettei, sitä voisi sitten ne hynttyyt lyödä yksiinkin, jos siltä tuntuu. Mikä sen parempaa on, kun käpertyä toisen kainaloon hellittäväksi, vaikka joka ilta.

Eihän ketään ole tarkoitettu yksin olemaan.

Eveliina-64 kirjoitti:

Kiitos, Duram ;P

Luin muuten lauantain Iltasanomista mielenkiint. jutun naisten sitoutumiskammosta. Tuli vaan jotenkin tässä mieleen siitäkin kirjoittaa...

Siinä mm. todettiin, että syy, miksi "naiset rakastuvat renttuihin" voisi olla vaikka siinä, että sellainen nainen ei oikeasti ole itsekään halukas sitoutumaan. Toi sai itsenikin mietteliääksi ja mietin menneitä suhteitani. Aivan pelästyin, onko mussa tuota "vikaa"... No, renttu-sana on inhottava, mutta sillä lähinnä varmasti tarkoitetaan miestä, joka "lentää kukasta kukkaan", ei kunnioita naista, ei pysty tyytymään yhteen tms.
Itselläni on lapsia, joten sana sitoutumiskammo ei varmasti päde sinällään. Lasten olemassaolohan vaatii siltä uudelta suhteelta aivan eriasteista arviointia heti lähtökuopissa, kuin lapsettomalla ihmisellä.

Mutta. Toivotaan, että jokainen meistä löytää mahdollisimman sopivaa seuraa itselleen ja tulee onnelliseksi! ;)

Lue lisää

Lainaan tähän oman kirjoitukseni tuolta toisesta ketjusta liittyen renttuihin. En usko, että välttämättä sitoutumiskammolla on niin paljon merkitystä ko ilmiössä.



Naiset eivät rakastu renttuihin, vaan siihen renttulookiin ja siihen olemukseen mitä ns. rentut edustaa.

Eli, naiset rakastuvat huolettomuuteen, jota edustaa vapaamuotoinen pukeutuminen, sänki leuassa, tukka sekaisin. Naiset rakastuvat itsevarmaan käytökseen, riippumattomuuteen mistään, oman tiensä kulkemiseen, oman elämänsä hallitsemiseen, omillaan olemisen kuvaan. Renttu ei ruikuta eikä kerjää sääliä, renttu ei sure eikä murehdi. Renttu näyttää siltä, että se ei tarvitse naisesta äitiä elättäjäksi.

Mutta, nämä ovat niin harhaanjohtavia, ne ovat niitä unelmia, mitä nainen miehestä odottaa ja näkee ne rentussa. Rentun olemus on kuitenkin lähes joka asiassa päinvastainen, mitä renttu ihmisenä on. Renttu tarvitsee aina jonkun naisen elättäjäkseen ja imettäväkseen, rentun sisällä on se saamaton pikku poika, joka ei saa koskaan huomiota osakseen. Huolettoman näköinen rentun elämä on saamattomuutta ja elämän hallinnan puutetta, notkutaan vain kaljasta toiseen, kun ei saada mitään aikaiseksi omassa elämässä.

Riippumattomuus on piittaamattomuutta mistään, näytetään kovalta, kun sisäisesti pelottaa niin paljon, että ketään ei uskalleta päästää lähelle, mutta silti tarvitaan joku huolehtimaan ja kuljettamaan eteenpäin. Rentun tavasta toimia löytyy tietyt yhteydet psykopaatin toimintatapaan. Taito ja halu toisen manipulointiin ja hyväksikäyttämiseen, loistava puhumisen lahja ja vastapuolen ajatteluun sekä tunne-elämään vaikuttaminen. Jonkin sortin loiselämistä, johon elättäjä houkutellaan taitavilla tempuilla.

Renttu on omasta elämästään hukassa oleva ihminen, joka ei kykene rakastamaan itseään eikä muita, ja joka kusettaa enemmän itseään kuin muita. Inhimillistä, mutta surullista. Kaikille.