Kirjoituksen oikea aihe on SYNERGISMI, mutta laitoin tällaisen otsikon siksi että nimim. maallikon kanssa näin sovittiin jotta hän tunnistaisi ketjun satojen joukosta. Jaan kirjoituksen osiin koska se ei mahdu yhteen viestiin.
Mitä on synergismi? (osa 1)
Synergismi on teologinen termi joka juontaa juuriaan aina 400 –luvulle jolloin jakamattoman alkukirkon harmiksi ilmestyi Pelagiolainen harhaoppi, jonka merkittävin hahmo oli Pelagius. Pelagiolaisuudessa korostettiin ihmisen vapaata tahtoa ja kykyä elää synnittömästi. Autuutta ei opetettu saatavan yksin Jumalan armosta (Sola Gratia), vaan se ansaittiin hyvällä kilvoittelulla ja rakkauden kaksoiskäskyä noudattamalla. Kirkkoisä Augustinus taasen edusti vanhassa kirkossa oppia Jumalan armosta saatavasta autuudesta. Myöhemmin syntyikin liikehdintä nimeltä semipelagiolaisuus, joka pyrki kuromaan umpeen Augustinuksen ja Pelagiuksen välillä ollutta ristiriitaa. Synergismiä voidaan hyvällä syyllä nimittää Semipelagiolaisuudeksi.
Synergismissä kysymys on siitä että sekä kääntymyksessä, etä uskossa pysymisen suhteen Jumala ja ihminen tekevät yhteistyötä. Luterilainen Sola Gratia (yksin armosta) –periaate hylätään, synergismin korostaessa ihmisen kykyä myötävaikuttaa kääntymykseensä vapaan tahdon avulla.
Synergismin sisältää myös voimakkaan sisäisen ristiriitaisuuden, nimittäin vielä kääntymättömässä tilassa olevalla ihmisellä väitetään olevan kykyjä, luonnollisia hyviä voimia joiden turvin ihminen itse lähestyy omassa voimassaan Jumalaa, eli ihmisen OMAT kyvyt muodostavat perustan lahjaksi saadulle armolle.
Raamattu kuitenkin opettaa niin kääntymyksestä-, kuin uskossa pysymisestäkin puhuessaan Jumalan yksinomaista vaikutusta:
-----------------------------------------------------------------------------
” …ja mikä hänen voimansa ylenpalttinen suuruus meitä kohtaan, JOTKA USKOMME SEN HÄNEN VÄKEVYYTENSÄ VOIMAN VAIKUTUKSEN MUKAAN, jonka hän vaikutti Kristuksessa, kun hän herätti hänet kuolleista ja asetti hänet oikealle puolellensa taivaissa” (Ef. 1:19-20)
” …katoamattomaan perintöön, joka taivaissa on säilytettynä teitä varten, jotka JUMALAN VOIMASTA USKON KAUTTA varjellutte pelastukseen” (1.Piet. 1:4-5)
” …varmasti luottaen siihen, että hän, joka on alkanut teissä hyvän työn, on sen täyttävä Kristuksen Jeesuksen päivään saakka” (Fil. 1:6)
” Te ette valinneet minua, vaan minä valitsin teidät ja asetin teidät.” (Joh. 15:16)
” Ei kukaan voi tulla minun tyköni, ellei Isä, joka on minut lähettänyt, häntä vedä” (Joh. 6:44)
” Ei ole ketään vanhurskasta, ei ainoatakaan, ei ole ketään ymmärtäväistä, EI KETÄÄN JOKA ETSII JUMALAA; kaikki ovat poikenneet pois, kaikki tyynni kelvottomiksi käyneet; ei ole ketään, joka tekee sitä, mikä hyvä on, ei yhden yhtäkään” (Room. 3:11)
” Vai halveksitko hänen hyvyytensä ja kärsivällisyytensä ja pitkämielisyytensä runsautta, etkä tiedä, että JUMALAN HYVYYS VETÄÄ SINUA parannukseen?” (Room. 2:4)
--------------------------------------------------------------------------------------------
Synergismi edellyttää ihmisessä olevan ennen kääntymistään (=ennen kuin on saanut Pyhän Hengen) ominaisuuksia ja kykyjä joilla voidaan lähestyä Jumalaa, vaikka Jumala itse sanoo ettei ole ketään joka etsii Jumalaa, -ei yhden yhtäkään. Ei siis ainuttakaan! Eräs muu synergismiin liittyvä ongelma on, että jos ihmisessä itsessään on oltava jokin tällainen em. kyky tai voima, niin näissä oloissa eivät synninpäästön antaja eikä myöskään synneistä päästetty ihminen voi koskaanolla täysin varma, ”osuiko” päästö kohdalleen; siis oliko ppäästettävällä varmasti 100%:sti oikeanlainen mieli päästöä saadessaan (jota synergismi välttämättä edellyttää) sillä anteeksiantamus RIIPPUU siitä että myös ihminen hoitaa oman osansa.
Sen sijaan, kun noudatetaan raamatullista Sola Gratia (yksin armosta) periaatetta, on anteeksisaamisen ja kääntymyksen sekä pleastumiseni peruskohta itseni ulkopuolella, kokonaan Jumalan armoa ja vain Jumalan armoa. Tällöin syntinen voi olla varma että anteeksiantamus on oikea ja pätevä, koska sen perusta on armossa eikä osittain omassa onnistumisessani ja myötävaikutuksessani.
Franz Pieper kirjoittaa kristillisessä Dogmatiikassaan:
MAALLIKOLLE
22
213
Vastaukset
- Bibeln
Mitä on synergismi (osa2)
Franz Pieper kirjoittaa kristillisessä Dogmatiikassaan:
”Samoin meidänkin uudestisyntymisemme on saman Jumalan Hengen kaikkivaltias vaikutus ja tapahtuu sanan ja kasteen kautta. Itse me emme voi vähintäkään saada aikaan. Emmehän voi edes tajuta tai tutkia järjellämme, miten se tapahtuu. Nikodeemuksen lailla voimme vain ihmetellä tätä Jumalan työtä. Lisäksi voimme toki kiittää ja ylistää häntä hänen käsittämättömästä armostaan ja rakkaudestaan, joka on pelastanut meidät pimeyden vallasta ja siirtänyt meidät hänen rakkaan Poikansa valtakuntaan. Se on jatkuva Herran ihme. Järkemme on tyhmistyttävä ja oman voimamme häpeään häädyttävä. Tahtoihan kaiketi Nikodeemus ymmärtää uudestisyntymisen salaisuuden ja tutkia tätä Jumalan ihmettä. Olihan hän varsin hurskas ja oppinut mies, joka oli pitkään ajatellut ja mietiskellyt suuria kysymyksiä. Järjellään hän tahtoi tämänkin asian käsittää. Hänen oli kuitenkin aivan mahdotonta ymmärtää, ettei ihminen uudestisyntynyt lihasta, luonnonmukaisesti ja ettei ihminen itse voinut siihen mitenkään myötävaikuttaa, vaan että ihminen syntyy uudesti vain vedestä ja Hengestä. Hän saattoi sitä vain ihmetellä tai myös vihastua, kuten monet Jeesuksen opetuslapset erään toisen kerran (Joh. 6:60). Nämä nurisivat sanoen: Tämä on kova puhe, kuka voi sitä kuulla.
Nikodeemus oli siihen asti ymmärtänyt, että Jumalan valtakuntaan pääseminen riippuisi ihmisen tahdonratkaisusta ja toiminnasta. Nyt kuitenkin Kristus sanoo: Mikä lihasta on syntynyt, on liha. Se ei voi päästä sisälle Jumalan valtakuntaan. Jeesus vaati vakavasti uudestisyntymistä Jumalan Hengestä! Tätä Nikodeemus kovin ihmetteli ja sitä ihmettelee järki kaikkineen! Mitä hän muuta olisi voinutkaan. Eihän hän ollut oivaltanut sitä nykyaikaisen synergismin tulkintaa, joka tekee Jumalan hengen työn uudestisyntymisessä täysin riippuvaksi ihmisen omasta tahdonratkaisusta. Näin se itse asiassa kumoaa Kristuksen opin ja vaihtaa salaisella tavalla uudestisyntymisen ihmistyöksi tehden sen näin mitättömäksi.”- Bibeln
Missä tarkoituksessa "synergismi on vaarallinen harhaoppi"?
Synergismi hylkää Sola Gratia –periaatteen, mikä on kristuksen evankeliumin tärvelemistä ja peittämistä. Se jättää syntisen lopulta aina epävarmaksi pelatuksestaan ja Jumalan armosta, sillä ei voi varmuudella tietää, olenko hoitanut oman osani Jumalan ja minun välisestä yhteistyöstä riittävän hyvin. Tämä ei ole mikään leikin asia, sillä jos ihmisen kuuluu tehdä oma osansa, sen tekemättä jättäminen aiheuttaa jäämisen armon ulkopuolelle. Kaikkien meidän kokemuksemme osoittaa että me emme kykene tekemään mitään pelastuksemme eteen vaan kaikki on yksin Jumalan armoa; kutsuminen, syntien tunteminen, vetäminen parannuksen, uudestisyntyminen, parannuksen hedelmät, uskon säilyminen ja lopulta perille pääseminenkin on yksin Jumalan armoa. Synergismi sanoo evankeliumia armoksi mutta sekoittaa siihen ihmisteot. Näin ollaan tilanteessa jossa omat tekoni Jumalan armo yhdessä vaikuttavat autuuteni.
Synergismi ei salli tultavan kääntymykseen koska se estää ihmistä joutumasta KOKONAAN epätoivoon omista mahdollisuuksistaan ja kyvyistään. Jos taas tällaista syntien tuntemista ja omaa mahdottomuutta ei kohdata, ei myöskään turvata Kristukseen ainoana mahdollisuutena eikä hylätä omaa, jumalatonta elämäänsä.
Synergismi LUMOAA nekin jotka jo ovat uskossa:
” Oi te älyttömät galatalaiset! Kuka on lumonnut teidät, joiden silmäin eteen Jeesus Kristus oli kuvattu ristiinnaulittuna?” (Gal. 3:1)
Miksi synergismi lumoaa?
Siksi että se ihmisen turmeltunut luonto pyytää aina omaa kunniaansa eikä Jumalan kunniaa. Se lumoaa uskoviksi tulleetkin kerskailemaan toistensa edessä hengellisyydellään, palavuudellaan, antautumisillaan, hurskailla teoillaan, sillä:
” Tällä kaikella tosin on viisauden maine itsevalitun jumalanpalveluksen ja nöyryyden vuoksi ja sentähden, ettei se ruumista säästä; mutta se on ilman mitään arvoa, ja se tapahtuu lihan tyydyttämiseksi.” (Kol. 2:23)
Synergismi kietoo seuraajansa monenlaisiin sisäisiin ristiriitoihin jotka joudutaan kohtaamaan viimeistään hädän hetkellä (vrt, em.). ”Se saa näin aikaan epätoivoa jonka vallitessa usko Kristukseen ei kestä, jos ei Jumalan pelastava armo näissäkin oloissa puutu asioihin ja säilytä uskoa onnellisen epäjohdonmukaisuuden ansiosta.” (F.Pieper)
Synergismi on siis ennen kaikkea uskolle ja sielunrauhalle vahingollinen harhaoppi. Kysymys siitä voiko synergisti pelatua, on yksinkertaisesti ratkaistavissa: kyllä voi! Jokainen joka turvaa hädässään Kristukseen, pelastuu Raamatun mukaan. Synergimisä vastaan on kuitenkin taisteltava koska se on Kristuksen evankeliumia vastaan nostettu varustus.
Jos olemme rehellisiä, meissä jokaisessa asuu pieni synergisti. Emme aina jaksa muistaa että laki ja evankeliumi tulee tarkasti erottaa toisistaan. Jos tajuamme sen opin tasolla, emme kuitenkaan ole kiusauksissa kestäväiset, sillä jos joku ihminen luottaisi 100%:sti yksin Jumalan armoon, hän ei koskaan epäilisi eikä olisi epävarma.
Tämän elämän aikana emme valitettavasti pääse siihen, mutta ne jotka Kristuksessa ovat, niissä tämä hyvä työ on jo saanut maan päällä alkunsa.
Usko siihen että omat tekoni Jumalan armo yhdessä vaikuttavat minulle autuden tai pyhittävät minua Jumalan edessä kelvollisemmaksi, -on syntiä ja Jumalan armon pilkkaamista. Se on Paavalin sanoin: ”toisenlaista evankeliumia”.
Suositeltavaa ja asiaa valotavaa luettavaa aiheeseen liittyen ovat erityisesti Roomalais- ja galatalaiskirjeet sekä Martti Lutherin Sidottu ratkaisuvalta. Jos joku jaksaa, voin omakohtaisesti suositella lämpimästi myös Lutherin teosta ”Laajempi Galatalaisepistolan selitys”.
Asia on niin mielenkiintoinen, että aloin myös tutkimaan synergismiä ja vaikka kirjoititkin tämän Maallikolle (joka myös itse olen) löysin tällaisen Petteri Haipolan selityksen synergismistä;
Ehdoton armo ja synergismi.
Vaikken Haipolan (r.i.p -14) kaikkia kirjoituksia allekirjoitakaan, niin tämä synergismi on mielestäni oikein selitetty.
------------------------
Tällainen määritelmä löytyi myös;
" Synergismi on teologiassa oppi Jumalan ja ihmisen yhteisvaikutuksesta ihmisen kääntymyksessä Jumalan puoleen. Ihmisen oma toiminta ja käyttäytyminen vaikuttavat hänen eskatologiseen pelastumiseensa. Synergismiä kutsutaan myös voluntarismiksi (lat. voluntas, tahto)."
Se, että tuo tahtotila on oikeassa suhteessa Jumalaan, ettei jouduta lainalaisuuteen, on monille vaikeaa.- Bibeln
Juu, ihan yleinen keskustelunavaushan tämä samalla silti on, mutta kun me juttelimme nimim. Maallikon kanssa tästä niin päätettiin avata uusi ketju. Tervetuloa vaan kaikki kiinnostuneet mukaan.
Petteri haipola nimenä kuulostaa tutulta korvaan mutta en tiedä kuka hän on ollut ja mitä edustanut. Silti tuo synergismin lyhyt määritelmä osuu minusta aivan oikeaan.
Oikeastaan sellaisen aspektin olisin vielä lisännyt, kun itsekin olen kokenut nuorena voimakkaan herätyksen ja uskoontulemisen, niin kyllähän se ei ole kaukana ajatella että olen itse tahtonut tulla Jumaölan luo kun Hän on minua kutsunut, ja siten myötävaikuttanut asiaan omilla valinnoillani.
Asia ei kuitenkaan syvällisemmin ajatellen ole noin yksinkertainen vaikka tämä lienee yleinen, tunteeseen ja kokemukseen perustuva ajatus uskoontulleiden keskuudessa. Miksi näin sitten?
Olen kyllä tahtonut, tottahan se on eikä sitä voi kukaan kiistää. Olen myös ottanut vastaan Jumalan tarjoaman armon ihan itse sitä tahtoen, se on vilpitön kokemukseni ja uskon että myös monen muun. Mutta Jumala kuitenki ntyhjentää pöydän yhdellä sanalla toteamalla Pyhän henkensä kautta seuraavan kiistämättömän asian jota kukaan uskoontullut ei voi kieltää:
" meidän Herramme armo oli ylen runsas, vaikuttaen uskoa ja rakkautta, joka on Kristuksessa Jeesuksessa." (1.Tim. 1:14)
Pyhä Henki siis vaikuttaa/vaikutti meissä tahtomista ja tekemistä, eli loppujen lopuksi kunnia kaikesta jää kuitenkin yksin Jumalalle! Se että Hän toimii hellästi, pakotamatta ja vaikuttaa itse meissä oman Henkensä kautta tahtomista ja tekemistä, saattaa meistä vaikuttaa helposti siltä kuin olisimme ITSE omassa voimassamme tahtoneet jotain. Kyllä minä ainakin mielelläni myönnän tämän että loppujen lopuksi en sittenkään itse tehnyt omassa varassani mitään vaan Jumala senkin vaikutti!
Yksin Jumalan armo! Kuinka tästä voisi kyllin kukaan kiittää? Bibeln kirjoitti:
Juu, ihan yleinen keskustelunavaushan tämä samalla silti on, mutta kun me juttelimme nimim. Maallikon kanssa tästä niin päätettiin avata uusi ketju. Tervetuloa vaan kaikki kiinnostuneet mukaan.
Petteri haipola nimenä kuulostaa tutulta korvaan mutta en tiedä kuka hän on ollut ja mitä edustanut. Silti tuo synergismin lyhyt määritelmä osuu minusta aivan oikeaan.
Oikeastaan sellaisen aspektin olisin vielä lisännyt, kun itsekin olen kokenut nuorena voimakkaan herätyksen ja uskoontulemisen, niin kyllähän se ei ole kaukana ajatella että olen itse tahtonut tulla Jumaölan luo kun Hän on minua kutsunut, ja siten myötävaikuttanut asiaan omilla valinnoillani.
Asia ei kuitenkaan syvällisemmin ajatellen ole noin yksinkertainen vaikka tämä lienee yleinen, tunteeseen ja kokemukseen perustuva ajatus uskoontulleiden keskuudessa. Miksi näin sitten?
Olen kyllä tahtonut, tottahan se on eikä sitä voi kukaan kiistää. Olen myös ottanut vastaan Jumalan tarjoaman armon ihan itse sitä tahtoen, se on vilpitön kokemukseni ja uskon että myös monen muun. Mutta Jumala kuitenki ntyhjentää pöydän yhdellä sanalla toteamalla Pyhän henkensä kautta seuraavan kiistämättömän asian jota kukaan uskoontullut ei voi kieltää:
" meidän Herramme armo oli ylen runsas, vaikuttaen uskoa ja rakkautta, joka on Kristuksessa Jeesuksessa." (1.Tim. 1:14)
Pyhä Henki siis vaikuttaa/vaikutti meissä tahtomista ja tekemistä, eli loppujen lopuksi kunnia kaikesta jää kuitenkin yksin Jumalalle! Se että Hän toimii hellästi, pakotamatta ja vaikuttaa itse meissä oman Henkensä kautta tahtomista ja tekemistä, saattaa meistä vaikuttaa helposti siltä kuin olisimme ITSE omassa voimassamme tahtoneet jotain. Kyllä minä ainakin mielelläni myönnän tämän että loppujen lopuksi en sittenkään itse tehnyt omassa varassani mitään vaan Jumala senkin vaikutti!
Yksin Jumalan armo! Kuinka tästä voisi kyllin kukaan kiittää?www.kolumbus.fi/~w462389/tahto/ehdoton.htm
Tässä tuo Haipolan selitys.
- Setä.neuvoo
Jos Jumala pelastaa ihmisen, niin ei se ole mikään neuvottelu, että tahdotko, otatko vastaan, teetkö ratkaisun. Henki ja liha ovat vastakkaisia, Gal 5.
http://biblehub.com/pr38/galatians/5.htm
http://keskustelu.suomi24.fi/t/14291747/petri-paavola-tehtailee-perinnaissaantoja
http://keskustelu.suomi24.fi/haku?keyword=omilla ratkaisuilla - Maallikko.kiittää
Kiitokseni kirjoituksesta!
Osa 1 (pidemmälle en ole edennyt) oli kerrassaan lohdullista ja ilahduttavaa luettavaa Raamattuviitteitä myöten. Siihen ymmärrykseen olen minäkin päässyt, että luonnollinen ihminen, mitä hengellisyyteen tulee, täysin turmeltunut ja kykenemätön etsimään Jumalaa, ellei Jumala häntä vedä puolensa ja herätä kuolleista eläväksi (Ef. 2:1-2). Tuota ihmisen tilaa kuvaa kalvinistinen Total Depravity -käsite.
Viittauksesi synnyntunnustukseen palautti mieleen teinivuosien hapuilua kauhuineen ev.lut.kansanlähetyksen piirissä. Perusteellisen opetuksen puuttuessa säilyi alituinen angsti pelastukseen pääsystä ja pelastuksen säilyttämisestä, kun ensiksikin tiesi, ettei ollut tunnustanut kaikkea syntiä eikä varsinkaan kaikille. Jos oikein muistan Luther poti myös syyllisyysneuroosia, saamatta rauhaa ennen kuin oivalsi armon evankeliumin.
Jatkan lukemista.- Bibeln
" Viittauksesi synnyntunnustukseen palautti mieleen teinivuosien hapuilua kauhuineen ev.lut.kansanlähetyksen piirissä. Perusteellisen opetuksen puuttuessa säilyi alituinen angsti pelastukseen pääsystä ja pelastuksen säilyttämisestä, kun ensiksikin tiesi, ettei ollut tunnustanut kaikkea syntiä eikä varsinkaan kaikille." (Maallikko)
>>> Et ole yksin tämän kokemuksesi kanssa, itsekin olen kärsinyt samasta asiasta, varsinkin uskoontulemisen jälkeisinä vuosina. Kun tuohon vielä lisäksi saat kuulla melkein jokaisessa hengellisesä' tilaisuudessa ettei saa olla penseä, vaan pitää olla palava, ei saa tyytyä vain "olemaan armossa" vaan pitää tehdä ja touhuta, pitää höyrytä ja hehkua "koska Jumalalla on juuri meitä varten tarkoitettu erityinen tehtävä", jos koetamme olla oikein palavia ja hengellisiä niin meidät voidaan palkita suurella herätyksellä tai saamme olla "tärkeitä avainhenkilöitä" siinä ja siinä.
Kun sitten vuosien kuluessa huomaa ettei uskon myötä muuttunutkaan paremmaksi, vaan pahemmaksi, niin on syvässä ristiriidassa tuollaisen opetuksen kanssa. Mistä tiedän Jumalan olevan minulle armollinen? Minulle joka en kykene olemaan sellainen mikä pitäisi olla, en täytä asetettua mittaa... jaksaako Jumala armahtaa tällaista?
Silloin tarvitaan oikeaa opetusta siitä mitä evankeliumi on ja mitä se ei ole. Silloin nuo sanat: "sola gratia" ovat lääkettä ja hunajaa, virvoitusta väsyneelle. En tarvitsekaan yltää mittaan, en voikaan yltää, Jumala rakastaa minua tällaisenani, ilman ehtoja. Ei idea olekaan että minun pitää palvella Jumalaa vaan Jumala palveli minua Pojassaan antalamma kaikki syntini anteeksi, heittämällä ne armon mereen ja hukuttamalla iäksi kaiken sen mikä minua erottaa Jumalasta.
Mutta kuten sanottu; vain sellainen ihminen joka on tullut oman tiensä päähän, nähnyt omien mahdollisuuksiensa loppuvan ja joutunut tunnustamaan itsensä kokonaan syntiseksi, vain sellainen ihminen voi iloita täysin evankeliumista, pelastusvarmuudesta jonka Jeesus on hankkinut. Ne taas jotka vielä askartelevat omien mahdollisuuksiensa kimpussa, joutuvat jatkuvasti pettymään ja toteamaan ettei heissä ole mitään hyvää. Ja kun he kuitenkin koettavat ripustautua omiin (edes vähäisiin) mahdollisuuksiinsa, he sanovat ymmärtämättömästi ettei "ole olemassa mitään pelastusvarmuutta"
Ei olekaan, ulkopuolella Kristusta! Hän on kaikki täyttänyt eikä siitä täytetystä työstä puutu mitään.
"1. Voit olla kuollut ja tunteeton, / vaan silti Herrasi kerran on / jo ostanut sinut elämään, / hän maksoi velkasi verellään. / Jo ennen maailman alkua / hän antoi armonsa armosta, / saat Herran lapsena olla nyt, / kun Jeesus kaiken on täyttänyt.
2. Ei Herra punnitse uskoa, / on toinen syy tällä rauhalla. / Se syy on vain veri Jeesuksen, / hän kuoli syntisi kantaen. / Myös ilman tunteita uskoa / saat aina: kaikki on armoa. / Ei rauhan syy ole uskosi, / vaan usko, niin pysyy rauhasi." (Siionin Kannel 288) - Maallikko.mietiskelee
Bibeln kirjoitti:
" Viittauksesi synnyntunnustukseen palautti mieleen teinivuosien hapuilua kauhuineen ev.lut.kansanlähetyksen piirissä. Perusteellisen opetuksen puuttuessa säilyi alituinen angsti pelastukseen pääsystä ja pelastuksen säilyttämisestä, kun ensiksikin tiesi, ettei ollut tunnustanut kaikkea syntiä eikä varsinkaan kaikille." (Maallikko)
>>> Et ole yksin tämän kokemuksesi kanssa, itsekin olen kärsinyt samasta asiasta, varsinkin uskoontulemisen jälkeisinä vuosina. Kun tuohon vielä lisäksi saat kuulla melkein jokaisessa hengellisesä' tilaisuudessa ettei saa olla penseä, vaan pitää olla palava, ei saa tyytyä vain "olemaan armossa" vaan pitää tehdä ja touhuta, pitää höyrytä ja hehkua "koska Jumalalla on juuri meitä varten tarkoitettu erityinen tehtävä", jos koetamme olla oikein palavia ja hengellisiä niin meidät voidaan palkita suurella herätyksellä tai saamme olla "tärkeitä avainhenkilöitä" siinä ja siinä.
Kun sitten vuosien kuluessa huomaa ettei uskon myötä muuttunutkaan paremmaksi, vaan pahemmaksi, niin on syvässä ristiriidassa tuollaisen opetuksen kanssa. Mistä tiedän Jumalan olevan minulle armollinen? Minulle joka en kykene olemaan sellainen mikä pitäisi olla, en täytä asetettua mittaa... jaksaako Jumala armahtaa tällaista?
Silloin tarvitaan oikeaa opetusta siitä mitä evankeliumi on ja mitä se ei ole. Silloin nuo sanat: "sola gratia" ovat lääkettä ja hunajaa, virvoitusta väsyneelle. En tarvitsekaan yltää mittaan, en voikaan yltää, Jumala rakastaa minua tällaisenani, ilman ehtoja. Ei idea olekaan että minun pitää palvella Jumalaa vaan Jumala palveli minua Pojassaan antalamma kaikki syntini anteeksi, heittämällä ne armon mereen ja hukuttamalla iäksi kaiken sen mikä minua erottaa Jumalasta.
Mutta kuten sanottu; vain sellainen ihminen joka on tullut oman tiensä päähän, nähnyt omien mahdollisuuksiensa loppuvan ja joutunut tunnustamaan itsensä kokonaan syntiseksi, vain sellainen ihminen voi iloita täysin evankeliumista, pelastusvarmuudesta jonka Jeesus on hankkinut. Ne taas jotka vielä askartelevat omien mahdollisuuksiensa kimpussa, joutuvat jatkuvasti pettymään ja toteamaan ettei heissä ole mitään hyvää. Ja kun he kuitenkin koettavat ripustautua omiin (edes vähäisiin) mahdollisuuksiinsa, he sanovat ymmärtämättömästi ettei "ole olemassa mitään pelastusvarmuutta"
Ei olekaan, ulkopuolella Kristusta! Hän on kaikki täyttänyt eikä siitä täytetystä työstä puutu mitään.
"1. Voit olla kuollut ja tunteeton, / vaan silti Herrasi kerran on / jo ostanut sinut elämään, / hän maksoi velkasi verellään. / Jo ennen maailman alkua / hän antoi armonsa armosta, / saat Herran lapsena olla nyt, / kun Jeesus kaiken on täyttänyt.
2. Ei Herra punnitse uskoa, / on toinen syy tällä rauhalla. / Se syy on vain veri Jeesuksen, / hän kuoli syntisi kantaen. / Myös ilman tunteita uskoa / saat aina: kaikki on armoa. / Ei rauhan syy ole uskosi, / vaan usko, niin pysyy rauhasi." (Siionin Kannel 288)"...vain sellainen ihminen joka on tullut oman tiensä päähän, nähnyt omien mahdollisuuksiensa loppuvan ja joutunut tunnustamaan itsensä kokonaan syntiseksi, vain sellainen ihminen voi iloita täysin evankeliumista, pelastusvarmuudesta jonka Jeesus on hankkinut."
Niinhän se on, että jotkut ovat liian vahvoja omaksi vahingokseen ja kadottavat evankeliumin ilon puurtaessaan Isän vainioilla. Tuhlaajapojat ovat ikäänkuin onnellisempi ihmistyyppi, jolle oma mahdottomuus paljastuu konkreettisesti kuoleman partaalla. Ei jää muuta mahdollisuutta, kuin palata kotiin jos mielii selvitä elämästä hengissä.
Puhe pelastusvarmuudesta on ollut yksi mielenrauhaa järkyttäneistä asioista. Nuorena pelastuksen etsijänä oli kaikki tutkat ja antennit virittyneinä ympäristön signaaleille ja otti vastaan sanan sieltä, toisen täältä. "Onko sinulla pelastusvarmuus", kysyi yksi kuin ohimennen. No ei tietenkään ollut, kun oli reputtanut jo ensimmäisessä tehtävässä, jonka oli synnintunnustukseksi tulkinnut, koska sitä ensimmäisellä leirikeskusvierailulla oli kysytty: "Haluatko tunnustaa syntisi?" Häpeällisintä ei voinut ääneen sanoa, eikä marjavarkauksia hämmennyksissään edes muistanut, joten ei ollut pelastusta varmuudesta puhumattakaan, jos anteeksisaamisen ehtona oli tekojen tunnustaminen. Epätoivo!
Ongelman ydin oli siinä, ettei ollut kuullutkaan olevansa synteihinsä ja rikoksiinsa kuollut (Ef. 2:1), eikä evankeliumia, joka on Jumalan voima itsekullekin uskovalle pelastukseksi (Room. 1:16). Se, mitä silloisella ymmärryksellä ymmärsi kuulleensa lienee ollut juuri tätä puheena olevaa synergismiä: armosta pelastumista kunhan vain teemme oman osuutemme, armosta pelastumista kunhan vain me itse säilytämme pelastuksen.
Kurjuuteni minä tiesin, mutta en ollut kuullut mikä on HÄNEN VOIMANSA YLENPALTTINEN SUURUUS MEITÄ KOHTAAN, jotka uskomme (Ef. 1:19), ja että me JUMALAN VOIMASTA uskon kautta varjellumme pelastukseen (1. Piet. 1:5). Ihmiskeskeisessä puuhastelussa jäi epäselväksi, KUKA JEESUS ON. Vapahtaja tuli osaksi sanastoa, ilman sisältöä: nimi Jeesus, sillä hän on vapahtava kansansa heidän synneistänsä (Matt. 1:21).
- Setä.neuvoo
Kirkkohistorian kirjassa selitettiin Lutherin poteneen perisyntiongelmaa. Tarkoittaa, ettei enää näperrelty yksittäisten syntitekojen kanssa, vaan koettiin ihmisluonto kelvottomaksi.
Vastaavaa on maailman kulttuureissa monessa muodossa. Vaikkapa Paasilinnan Mukka-elämäkerrassa lauseena "ihminen on aina itsekäs".- Bibeln
Niinpä! Me olemme kokonaan syntisiä, mutta myös kokonaan armahdettuja.
- dogmatikos
Bibeln kirjoitti:
Niinpä! Me olemme kokonaan syntisiä, mutta myös kokonaan armahdettuja.
Bibeln kirjoitti:
Sinä sanoit sen nimimerkillä "Kuuskytlukulainen". Et kai ole niin yksinkertainen ettet luule kirjoitustyyliäsi tunnistettavan, varsinkin kun joka käänteessä toistelet samoja fraasejakin.
Kirjoitit: >>...kun olet halveksivasti puhunut "käden nostamisesta tapana tulla uskoon" -sanoit eräässä keskustelussa: "meidän piireissä ei tulla uskoon kättä nostamalla!">>
En ole niin sanonut, enkä mitään sen tapaistakaan, enkä sano, en tällä enkä millään muullakaan nikillä. - dogmatikos
Bibeln kirjoitti:
Niinpä! Me olemme kokonaan syntisiä, mutta myös kokonaan armahdettuja.
Jos mies ei vastaa sanoistaan, hän on reppana ja vätys. Suoraselkäinen mies kertoo, että erehtyi ja lausui väärän todistuksen, ja asia on sillä ok.
dogmatikos kirjoitti:
Bibeln kirjoitti:
Sinä sanoit sen nimimerkillä "Kuuskytlukulainen". Et kai ole niin yksinkertainen ettet luule kirjoitustyyliäsi tunnistettavan, varsinkin kun joka käänteessä toistelet samoja fraasejakin.
Kirjoitit: >>...kun olet halveksivasti puhunut "käden nostamisesta tapana tulla uskoon" -sanoit eräässä keskustelussa: "meidän piireissä ei tulla uskoon kättä nostamalla!">>
En ole niin sanonut, enkä mitään sen tapaistakaan, enkä sano, en tällä enkä millään muullakaan nikillä.Liittyykö tämä johonkin aiempaan keskusteluun?
- dogmatikos
mummomuori kirjoitti:
Liittyykö tämä johonkin aiempaan keskusteluun?
Liittyy edellä selostamaani keskusteluun. Nimimerkki Bibeln väitti ketjussa "Jeesus hyväksyy ihan tavalliset ihmiset" 5.8.2016 klo 9:52 minun halveksivasti puhuneen käden nostamisesta, kuten edellä selostin.
Kerroin hänelle, etten ole näin sanonut.
Sitten Bibeln väitti 5.8.2016 klo 12:21 mainitussa ketjussa edellä siteeraamani mukaan, että olisin sanonut sen nikillä kuuskytlukulainen.
Kerroin hänelle, etten ole sanonut niin, enkä mitään sen tapaistakaan, en millään nikillä. Tosiasiassa olen itsekin selvästi tuonut ilmi, että olen herätyskristitty, mutta sillä ei ole mitään etua kasvatuskristillisyyteen verrattuna, koska kukaan tällä hetkellä elossa oleva kristitty ei vielä ole saavuttanut päämääärää.
Hän hävisi palstalta, eikä ole perunut puheitaan. Siksi olen muutamaan kohtaan kirjoittanut asiasta niin lähelle hänen kannanottojaan, kuin on mahdollista, jotta hän tietäisi, mitä ajatellaan miehestä, joka ei seiso sanojensa takana ja reilusti tunnusta erehdystään.
Samainen nikki jo aavisteli ketjussa "Ehtoollisaineiden käsittelystä"
3.8.2016 klo 16:44:
>>Dogmatikos varmaan pappina toimiessaan kaatoi jäljelle jääneet viinit alas viemäristä ja ajtteli SEN olevan luterilaista oppia?>>
Vastasin hänelle, että hän rienaa.
Tietysti ymmärrän hänen tekstistään, että häntä painavat monet ongelmat. Häntä ehkä hävettää herätyskristillinen taustansa. Hän pelkää tulla nimetyksi fundamentalistiksi. Hän on nyt takertunut evankeliseen liikkeeseen, Pieperin dogmatiikkaan, oikeaoppisuuteen ja Luther-säätiöön.
Mutta ei siitäkään pääse mihinkään, että hänen selkärankansa on joustokumia. Siitä häntä muistutin, mutta ehkä sittenkin olisi ollut parempi, etten olisi muistuttanutkaan. Kyllä hänellä on vaikeata muutenkin. Joka tapauksessa hän on vieläkin etsimässä. Toivomme, että hän löytäisi levollisen kristinuskon muodon. - Bibeln
dogmatikos kirjoitti:
Jos mies ei vastaa sanoistaan, hän on reppana ja vätys. Suoraselkäinen mies kertoo, että erehtyi ja lausui väärän todistuksen, ja asia on sillä ok.
Suoraselkäinen mies tunnustaisi sanoneensa mitä on oikeasti sanonut. Olemme ennenkin tällä palstalla törmänneet siihen että kiistät sanoneesi mitä oikeasti olet sanonut, vaikka silmiesi eteenkin olisi tuotu se teksti, siltikin olet kieltänyt.
Minä en usko sinun kierteleviä ja vastuuta pakoilevia väitteistäsi, valitan! - Bibeln
Bibeln kirjoitti:
Suoraselkäinen mies tunnustaisi sanoneensa mitä on oikeasti sanonut. Olemme ennenkin tällä palstalla törmänneet siihen että kiistät sanoneesi mitä oikeasti olet sanonut, vaikka silmiesi eteenkin olisi tuotu se teksti, siltikin olet kieltänyt.
Minä en usko sinun kierteleviä ja vastuuta pakoilevia väitteistäsi, valitan!Enkä minä ole palstalta mihinkään "hävinnyt". Minulla vain on muutaklin tekemistä elämässä kuin roikkua täällä joka päivä aamusta iltaan.
Oletpa sinä pahantuulinen kun pitää noin purkautua. - sivusta-nainen
dogmatikos kirjoitti:
Liittyy edellä selostamaani keskusteluun. Nimimerkki Bibeln väitti ketjussa "Jeesus hyväksyy ihan tavalliset ihmiset" 5.8.2016 klo 9:52 minun halveksivasti puhuneen käden nostamisesta, kuten edellä selostin.
Kerroin hänelle, etten ole näin sanonut.
Sitten Bibeln väitti 5.8.2016 klo 12:21 mainitussa ketjussa edellä siteeraamani mukaan, että olisin sanonut sen nikillä kuuskytlukulainen.
Kerroin hänelle, etten ole sanonut niin, enkä mitään sen tapaistakaan, en millään nikillä. Tosiasiassa olen itsekin selvästi tuonut ilmi, että olen herätyskristitty, mutta sillä ei ole mitään etua kasvatuskristillisyyteen verrattuna, koska kukaan tällä hetkellä elossa oleva kristitty ei vielä ole saavuttanut päämääärää.
Hän hävisi palstalta, eikä ole perunut puheitaan. Siksi olen muutamaan kohtaan kirjoittanut asiasta niin lähelle hänen kannanottojaan, kuin on mahdollista, jotta hän tietäisi, mitä ajatellaan miehestä, joka ei seiso sanojensa takana ja reilusti tunnusta erehdystään.
Samainen nikki jo aavisteli ketjussa "Ehtoollisaineiden käsittelystä"
3.8.2016 klo 16:44:
>>Dogmatikos varmaan pappina toimiessaan kaatoi jäljelle jääneet viinit alas viemäristä ja ajtteli SEN olevan luterilaista oppia?>>
Vastasin hänelle, että hän rienaa.
Tietysti ymmärrän hänen tekstistään, että häntä painavat monet ongelmat. Häntä ehkä hävettää herätyskristillinen taustansa. Hän pelkää tulla nimetyksi fundamentalistiksi. Hän on nyt takertunut evankeliseen liikkeeseen, Pieperin dogmatiikkaan, oikeaoppisuuteen ja Luther-säätiöön.
Mutta ei siitäkään pääse mihinkään, että hänen selkärankansa on joustokumia. Siitä häntä muistutin, mutta ehkä sittenkin olisi ollut parempi, etten olisi muistuttanutkaan. Kyllä hänellä on vaikeata muutenkin. Joka tapauksessa hän on vieläkin etsimässä. Toivomme, että hän löytäisi levollisen kristinuskon muodon.Sinun selkärankasi on joustokumia, dogmatikos, ja olet liian naismainen ja heikko papiksi. Lähdet karkuun, kun lampaita aletaan kiusaamaan ja alat vielä itsekin kiusaamaan heitä militanttiateistien kuoron raakkuessa taustalla.
- Bibeln
Sen verran voin korjata, että kirjoitit sen nimellä körtti, etkä kuuskytlukulainen. Kävin tarkistamassa. Mutta asia ei muutu miksikään, olen täysin vakuuttunut että sinä kirjoitit sen. Olet muutenkin harrastanut eri nimillä kirjoittelemista täällä. Kirjoitustyyli ja varsinkin asenteet paljastavat.
- dogmatikos
En ole körtti, enkä ole kirjoittanut nimimerkillä körtti.
- Bibeln
dogmatikos kirjoitti:
En ole körtti, enkä ole kirjoittanut nimimerkillä körtti.
Olet kirjoitellut tänne monella nimimerkillä ja tunnistan asenteesi ja kirjoitustyylisi. Olet myös epäonnistuneesti yrittänyt peitellä körttiläistä taustaasi koska pelkäät että ko. liike ei saa hyvää mainetta ehdottoman jyrkkien ja asenteellisten kirjoitustesi tähden.
Tämä on aivan ilmeistä.
- Upupupup
Nostetaanpa vähän.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
En rehellisesti usko et oisit
Sekuntiakaan oikeasti mua kaivannut. Tai edes miettinyt miten mulla menee. Jotenkin todennäköisesti hyödyt tästäkin jos271528Saako kaunis ihminen parempaa kohtelua?
Onko kauniin ihmisen elämä "helpompaa" kuin tavallisen näköisen ihmisen? Olen kuullut väittämän, että kaunis ihminen saa391389Näin sinusta taas unta!
Unessa olin pakahtuneesti rakastunut sinuun. Olimme vanhassa talossa jossa oli yläkerran huoneissa pyöreät ikkunat. Pöly121335Suomennettua: professori Jeffrey Sachs avaa Ukrainan sodan taustat luennollaan EU parlamentissa
Jeffrey Sachs on yhdysvaltalainen ekonomisti. Sachs toimii Columbian yliopiston The Earth Instituten johtajana. Aiemmin3391291Nainen, olet jotenkin lumoava
Katselen kauneuttasi kuin kuuta, sen loistoa pimeässä. Sen kaunis valo on kaunista sekä herkkää ja lumoavaa. Olet naisel681245- 12978
- 7921
- 20919
En muuttaisi sinusta mitään
Ensin olit etäinen ja yritin pysyä tutkan alapuolella. Mutta ei silmiltäsi jää mitään huomaamatta, kuten minulla ei kuul7861- 71796