turhautumisenhallintakeinoja?

että turhautumisen tunne pukkaa päälle, kun olisi jotain "mukavampaa" puuhastelua, eikä sitä jostain syystä pääsekkään toteuttamaan. Ja energiahan on jonnekin purettava, mieluummin sieniin, kuin pomon sääriluuhun. :)

tyhjentämisessä otan videot avukseni.Kelaan jotain ohjelmaa vaikka edestakaisin keskittääkseni ajatukseni muuhun.Kirjaan en uskalla koskea,sillä kun se vie mukanaan en saa edes yksinkertaisia arkihommiakaan suoritetuksi.Minä myös nyt turhautuneena täällä.Laitoin edes soimaan Eino Leinoa taustalle.Taidan turhautua vain lisää.Enhän minä enää ymmärrä edes omaa tekstiä.TURHAUTTAA tämä pirskatin konekin,toimii ja ei toimi.Plääähh!

Käy pitkällesi vaikkapa lämpimälle lattialle, laita vesihana tippumaan tasaiseen harvaan tahtiin, keskity oleelliseen ja anna ajatuksen liitää. Muutamassa minuutissa saattaa saada tehtyä viikonkin rästityöt, uskotko? Ja jos et kuitenkaan saa, delegoi ne, ja toista alkuperäinen tehtävä...
You got it Honey? =)

Hei, kylläpä on tuttu tunne, jonka aiheuttajat ainakin minun kohdallani vaihtelevat.

Jos turhautuminen johtuu lähinnä itsestäni, jätän kaikki sujumattomat työt sikseen ja heittäydyn sohvalle ryhtyen lukemaan jotain "ei kovin kiinnostavaa". Yleensä huomaan nukahtaneeni ja herättyäni otan itseäni niskasta kiinni ja ryhdyn puuhiin uudella tarmolla.

Jos en tunne itseäni kovin väsyneeksi, lähden liikkeelle, mieluiten ulos. Lenkin tms. aikana ajattelen asiat valmiiksi ja voin punaposkisena ryhtyä taas toimeen - tai mennä nukkumaan ja jatkaa seuraavana päivänä. Useimmiten huomaan lenkillä, että harminaiheet kutistuvat oikeisiin mittasuhteisiinsa ja väsymyskin katoaa taivaan tuuliin.

Jos turhautumisen aiheuttaa esim. joku todella tylsä tyyppi, jonka kanssa on pakko hoitaa yhteisiä projekteja vaikkei yhteistä kieltä tahtoisi löytyä. - Tiedäthän tyypin, joka ymmärtää lähes kaiken väärin ja loukkaannuttuaan kantaa kaunaa pistäen kaiken yhteistyön vastahankaan? Tällaisen tyypin aiheuttaman turhautumisen purkamiseen minä tarvitsen apua. Käytän häikäilemättä jotakuta ystävääni hyväksi ja kerron hänelle vuolaan kuvauksen tapahtuneesta säästämättä sanojani ja negatiivisiä arvioita ko. henkilöstä ja hänen kyvystään ymmärtää asioita. - Yleensä huomaan jo kertoessani, että olen hieman kohtuuton ja alan kohta itsekin nähdä asian hieman objektiivisemmin. Joskus huomaan suorastaan alkavani itse puolustella ko. henkilön käyttäytymistä.

Eli lyhyesti: Kun saan puhkuttua harmini ymmärtävälle läheiselle, ne haihtuvat ja saavat oikeat mittasuhteet. Energiakin alkaa taas virrata.

Jos huomaan, että minulla alkaa olla niin kiire, etten ehdi saada mitään aikaan, lopetan hetkeksi kaiken tekemisen ja mietin asiat valmiiksi. Laitan tekemiset järjestykseen ja päätän keskittyä vain yhteen asiaan kerrallaan. Onhan "hyvin ajateltu jo puoleksi tehtykin".

Nyrkkeilysäkkiä en ole vielä kokeillut, mutta se voisi olla hyvä kumppani, jos turhautuminen alkaisi useammin raivostuttaa.

... on teitä jotka lohduttavin sanoin ja hyvin neuvoin tuette onnetonta pulassa.
Ei tarvitse turvautua ammattiapuun ainakaan ensitöiksi...
Tulisi niin kalliiksikin, varmaan mikään kriisiterapiakaan riittäisi, pitäisi olla sellaista syvemmältä luotaavaa... -psykoanalyysin paikka;)))

Väliaikatiedoksi kuitenkin: *Ketään en ole vielä kuristanut, enkä muutenkaan kohdellut kaltoin, meditaatiotehtäviä olen suorittanut ja nokkaunetkin ottanut. Siivousta on omissakin nurkissa, mutta ei pysy sormissa rätti eikä liitu. Sanojen ratamonlehdet ovat vähissä... joten eipä sitä auta kuin uikuttaa.... kummasti uikutuksestakin on apua;)) muuten. Suosittelen lämpimästi kaikille... *

koko homma sinuun päiväksi pariksi. Joskus itsekin huomaan, että siirtelen paperikasoja pöydällä kymmenen senttiä tuohon suuntaan, sitten arvelen että parempi paikka olisi seitsemän senttiä tuonnempana.... Ajatus ei kulje yhtään, ei siis kertakaikkiaan pysty saamaan kiinni yhdestäkään järjellisestä threadista. Silloin on viisainta jättää koko homma sikseen ja mennä tuulettamaan mielensä. Sitten kun mieli on tarpeeksi hyvin tuulettunut, alkavat työt taas luistaa kuin itsekseen. Onnea ja parempaa loppuviikkoa!

Joku harrastus, siis oikea harrastus, ei mielijohde, pitää turhautumisen loitolla. Mä harrastan kuntourheilua ja siinä saa ainakin pään tyhjäksi (kuten kirjoituksistani huomaa ja vaimokin sanoo samaa). Siinä sivussa pysyy terveenä ja paino kurissa, puhumattakaan ystävistä joita löytää. Väkisin harrastaminen kyllä turhauttaa, eikä sitä kauan jaksa.