Puinen aihe

Rakkaan puuni nimi on Haltiakuusi.
Se on satoja vuosia vanha. Sen juuret ovat rantakivien alla, vesirajassa.
Se suojelee kesämökkiäni tuulilta ja tuiskuilta. Osa sen juuristoa kiertää mökkini alle. Haltiakuusen juuriston onkaloissa asustelee Haltiatonttu. Haltiatontulla on tärkeä virka se pitää silmällä tontilla liikkuvia.
Haltiatonttua on vaikea vieraan huomata, mutta talonväki on sen usein nähnyt.

Tykkään edelleen otsalaudasta.

Koivu ja tähti. Siellä kotitalon pihalla kasvoi seitsemän koivua ja niissä oli kottaraisille pönttö jokaisessa. Nyt ovat koivut lahonneet tai kaadettu ja niissä parissa uudemmassa koivussa ei ole kottaraispönttöjäkään. Eikä ole kottaraisiakaan.
Puut pihapiirissä voivat olla hedelmäpuita tai sitten vain kukkivia ja koristavia puita. Pidän kaikista puista paitsi lepistä, koska niissä asuu punkkeja. Portinpielessä on molemmin puolin satavuotiset koivut. Istutin pihlajan lähelle rehuaitaa ja pari hedelmäpuuta. Takapihalla on vanha omenapuu ja koivu. Kolumbian talossani on etupihalla palmuja ja takapihalla carambolo (tähtihedelmäpuu). Mutta talon laitoin tänään myyntiin.

Minä huolehdin vain puun-laadusta.
Puu saapi olla miten haluaa.
Sunnuntai-iltana viimeksi nautin sytyttäsessäni takka-puut.
Kerta-kaikkisen ihastuttava Tervaksen-tuoksu.
Tarkistan kyllä jokaisen klapin.
Ainahan niissä voi olla joku romanttinen kaiverrus.
Itekin olen kaivertanut.
Kaikki ne puuni ovat kaadetut.
Paloma, nyyhkäiskäämme.

H.

Kyllä ne vanhat MV (musta-valko) Pekka Puupää filmit pistävät raavaankin vanhuksen silmät vedeksi edelleen. Ei minulla, olen kuin nuori ori armottomalla aavalla.
Myös Anna Puu laulaa kaiho pikku rinnoissaan.

Yhteenkään risuun tai puun runkoon en ole rakastunut niin palavasti, että olisin sitonut siihen itseni kettingillä ja käsiraudoilla silmät soikeana kirouksia huudellen, tää on mun muija.

Tässä on puu, mutta en minä viitsi yrittää kokeillakaan. Ainakin pitäisi olla kypärä päässä ja pehmustettu alusta mihin kaatua
https://www.youtube.com/watch?v=0kFqnLd0ALI

Sattupa somasti ,mul oli semmone koivu ku oli mukan yli 30v hyväs ja pahas.
Syksysi se roskast kato ja tukkis ränni ,kesäl sen oksal lurittel mustarasta .
Muutama vuos takaperi se ensmäine kattiki kiipes sinne ja mää peräs ,tolppakenkä jälje näkys mont vuat siin runko kyljes.
Se pahukse puu ol nii korkkiaki et paha tek ko sinne kiipusti katti hakema ja se pahus men ain vaa ylöspäi .
Nyt ko tul se kuppi täytte ja pääti sen nuri tuupat nii taas pit vanha äijä men pitkil tikapuil viemä vetoliina ylös , ei se ol tän ikäse homma ,pari kertta pit siin kiivetes luantto kerät .
Kyl muute rojahti komiast kun sai saha ketjust kylkkes ,tiätenki yks jumalaton oksa men lähimä kuuse taane ja siitki latva poikki ku taljal koivu kiskosi .
Aikamoine kasa klotei on pihal ko sain ne kaik kasuttu yhte paikka ,isoma oksakki ol reire paksussi ,
kyl mar sen lämmös passa lämmitel .

Odotan omenapuiden kukintaa.....kirsikkapuiden myös....ne ovat niin kauniita...
Mummolan puista tulee päällimmäisenä mieleen .. saarnipuut...niissäkin oli kottaraisen pöntöt ....asukkaat tulivat joka kevät....ja koivukujat....syreenipensaat....punainen vaahtera ..

Joskuspa olen tuosta puusta maininnutkin.
Siinä se yhä on, kotikuuseksi sitä kutsun, juuri tuollaisissa puissa ne Korppiksenkin mainitsemat haltiat asustaa.
Mökillä, savusaunan vieressä. Noin metrin, puolentoista korkeudelta mitattuna ympärysmitta on 2m 85cm.
Enpä tiedä miten vanha lienee.

Sireeni

Tsadin pihalla oli aikanaan pieni sireenipuska. Nyt se on iso puu. Meitsi sitä leikannut säännöllisesti, lannoittanut, kastellutkin. Antaa mukavasti varjoa, suojaa potkupalloilta. Koska sitä hoidettu, se käytännössä nelimetrinen bonsai, oikein kiinnostavan näköinen, ja siis myös funktionaalinen, pikkubonsait ruukussa lähinnä esteettisiä.

Leikkasin sitä tällekin keväälle, korkeimpia oksia ja koitin kattoa, että j mahdollisuus haaroihin. Puu jo vanha, voi hyvin ja siitä paljon iloa. Ainoa negatiivinen asia on lehtien haravointi.

=DW=

Tarinoita puusta on useita, niihin ei nyt paperi riitä. Minulle Pyhä Puu on pihlaja, joka kasvaa vanhan kotini pihamaalla, pihavajan nurkalla. Se oli ollut siinä kai aina, vajakin rakennettiin niin, että se puu säästyi.

Keskellä meidän oleskelu-pihaamme kasvoi iso korpikuusi, niitä kasvoi muuallakin tontillamme, mutta tuo kyseinen puu sai minulta kuolemantuomion. Se pimensi oleskelutilat, ja halusin siihen muuta. Se puun kaato oli oma operaationsa. Mieheni ilmoitti, että aikoo kaataa puun itse! Hmm.. , minä vastustin jyrkästi. "On tässä ennenkin oltu puita kaatamassa!" Apupojaksi otti poikamme. Siinä vaiheessa kun alkoi köysi olalla moottorisahoineen kiivetä sinne puuhun, minut komennettiin sisälle pelkäämään.

Erinäisten vaiheitten jälkeen siinä paikalla on nyt iso, upea perennapenkki, jonka molemmissa päissä kirsikkapuut.

Naapurini pihalla kasvaa iso vanha kuusi
- se on aivan upea talvella lumisena ja huurteisena, keväällä punaisin soihtumaisin kukin ja tietysti käpyineen - monenlaisia lintuja vierailee sen oksilla - näkyy siellä jokin pesäkin - liekö oravan tai jonkin linnun
Omalla pihalla vaahteroita jotka jo myös isoja puita kauniita ovat keväisin kukkiessaan ja syksyn värihehkusina - jotkin linnut tykkäävät sen siemenistä ja tikka asustaa tontilla, tiklilläkin oli vaahteranlehtikompostikasassa pesä - uskomaton määrä kokoonharattavaa lehtisilppua kertyy
- siitä syntyy hyvin kasvavaa uutta multaa - mitään torjunta-aineita tai lannotteita en käytä
-kasvuvoimaa riittää takan ja saunan tuhkasta .

Pihapuilla on ollut iso merkitys.
Edellisessä asuinpaikassani kun siihen pihapiirin menin oli isot kuuset ringissä ja niiden varjossa pienenmatkan päässä oli kolmihaarainen vaahtera. olisiko ollut silloin kaksi kolme miehen mitta, laihan ja ujon näköinen se oli. Sitä jostain syystä vaalin erityisesti, ja kun pihasuunnitelma muuttui jaa kuuset kaatuivat liiteriin niin vaahtera jäi. Nyt se on iso ja talon nurkalla, sen juurella on monet kahvit juotu ja milloin sen oksia on jouduttu sähköjohtojen vuoksi katkomaan, mutta sen nyt pyöreähkö olemus on vain vahvistunut. ON kivaa loikoilla sen alla nurmella ja katsella kuinka aurinko tanssii sen lehvästöjen kanssa.

Pihan missä nyt asun, täyttää omenapuut, ja niiden kukkimista aina odottaa. Ne ovat yhtä vanhoja kuin tämä talo ja vaikka ne näyttävät jo varsin raaskuilta ja kiemuranteilta, niin silti, en raaski niitä poistaa . Tässä rinteessä ne elävät niin suotuisassa ilmastossa, että ne kukkivat runsaasti ja omenia tulee kyllästymiseen asti.