Vapaaehtoinen kielikokeilu Lieksaankin

Olen ollut jo lähes kymmenen vuotta eläkkeellä ja voin kokemuksesta kertoa, että työelämässä ollessani tärkeimmät tarvitsemani vieraat kielet olivat englanti, saksa ja venäjä. Saksan kielen opiskelu alkoi toiselta oppikoulun luokalta ja sitä kesti seitsemän vuotta. Englantia luin lukiossa kolmisen vuotta ja venäjää työn ohella viisi vuotta. Ruotsia luettiin kahdeksan vuotta, mutta sen käyttö jäi varsin vähäiseksi. Opiskelujeni ohessa suoritin silloisen pakollisen ruotsin kielen virkamiestutkinnon. En tosin koskaan ole sitäkään todistusta tarvinnut. Ruotsihan ei ole meille vieras kieli, vaan toinen kotimainen.

Työtehtävistä riippuen vieraiden kielten hallinta on tarpeellista. Myös matkaillessa maailmalla saa paremman kokonaiskuvan eri kansojen oloista ja kulttuureista. Omatoimimatkailu avartaa maailmaa eniten. Sen voin vakuuttaa kokemuksesta.

Ainoa realistinen keino saada kielten opiskelu ja työelämän todellinen kielten käytännön tarve kohtaamaan on se, että kouluissa on äidinkielen lisäksi kaksi pakollista kieltä, jotka ovat oppilaan vapaasti valittavissa. Suomenkielisissä kouluissa oppilailla olisi näin ollen mahdollisuus lukea ruotsin tilalla jotain muuta koulussa tarjolla olevaa kieltä.

Ei taida tolla ryssankielella ole sen enempaatarvetta, kuin pakkoruotsilla. Molemmat kielet voisi hyvin unohtaa ja jos haluaa opiskella, niin opiskelkoon itsekseen. Englanti, espanja ja josssain maarin saksa ovàt talouden kielet ja maailman matkaajan.

Minäpä kahlasin keskikoulua seitsemän vuotta. Lukio meni sitten heilahtaen läpi lomitellenkin kolmessa vuodessa. Ei harmita. On sen verran kaarnaa ja pihkaakin kynsien välissä.
Puolukka. Metsiemme yleinen marja on. Lingon. Kirstin kanssa aikoinaan siitäkin vuorimaisia mielipiteitä kiisteltiin. Kansakoulussa olisin ollut heti nurkassa. Siinä tilanteessa sain katsella rauhassa avaran ikkunaluokan kielitieteitä ajatellen hetken Koski-Jaakonkadulle päin. En ole täysin vakuuttunut sen hetkisestä muistikuvastani. Koskiko Jaakkoon vai minuun, aidosti ajassamme?

Jos laiskuudeltani ja muulta mukavalta viive viiveiltäni viitsin vielä jotain kieltä opiskella, se on venäjä. Siinä on matemaattisen sopivaa lahjakkuuden haastetta kielettömälle lahjattomuudelle;), aika monin puolin. Taitaa olla venäjän kielessäkin murteita paljon?

Lieksasta ei saa töitä jos ei osaa ruotsinkieltä,,ei edes 9 euron hommiin pääse ilman ruotsinkielentaitoa!

Älämölö kielisten työpaikoista ei ole tietoa!

Virkamiesruotsi pitäisi poistaa niistä kunnista joissa sille ei ole tarvetta, ja jättää niihin harvoihin missä oikeasti tarvetta on.

Minun kokemustani kielistä.

Ruotsinkieltä en koulussa ottanut hirmu vakavasti, mutta luin koska kuului aineisiin.
Sitten tarvitsinkin sitä melkoisesti, ollessani Ruotsissa saamassa lisää oppia.
Minun kohdalla ei ruotsin opiskelu ollut turhaa, mutta en yleistä sitä.

Englanti oli kieli johon koulussa panostin kovasti, ja sitä tarvitsin Amerikassa, ja myöhemmin myös työelämässä Suomessa, sekä Venäjällä, myös työelämän jälkeenkin, eilen viimeksi olin yhteydessä Californiaan.

Saksaa en ole enemmälti tarvinnut yhtään missään, ehkä jotain käyttöohjeita katsellut.

Venäjää tarvitsin työssäni yli kymmenen vuotta, ja joskus vielä nytkin.
Sitä en opiskellut koulussa, vaan vasta koulun jälkeen.

Muuta kielitaitoa olen tarvinnut satunnaisesti.

Kokemukseni venäjän opiskelusta.
Opiskelin kamuttajan tapaan venäjän kieltä aikuisiällä töiden lomassa. Kansainvälinen yhtiö, jossa työskentelin, panosti kiitettävästi kielten opiskeluun. Kaikilla työntekijöillä oli mahdollisuus osallistua joko englannin tai venäjän opiskeluun työajalla kaksi tuntia viikossa lukuun ottamatta kesälomakautta. Opettajina toimivat syntyperäinen englantilainen ja syntyperäinen venäläinen suomen kielen taitoinen ja yliopistotasoinen kielten opettaja. Kotitehtävät veivät kyllä hyvin paljon vapaa-aikaa, jotta pysyi vauhdissa mukana. Ryhmäkoot olivat noin viiden hengen pienryhmiä.

Kun opiskelu aloitettiin, halukkaat osallistuivat tasotestiin, jonka mukaan muodostettiin viisi ryhmää. Ensimmäinen ryhmä aloitti lähes alkeista ja viides ryhmä oli pitkälle opinnoissaan ehtineitä.

Aluksi suurelta kynnykseltä tuntuu kirjainten oppiminen ja varsinkin ne kuuluisat seitsemän ässää. Kun kirjaimet ovat hallinnassa, venäjän kieli avautuu mukavasti ja tutut sanat alkavat löytyä teksteistä. Tutut sen takia, koska samoja sanoja on käytössä saksan, ruotsin, suomen ja englannin kielissä.

Tässä vaiheessa tuntuu jo siltä, että tästähän tämä nyt lähtee sujumaan. Kielioppikin tuntuu aluksi yksinkertaiselta. Helpohkot venäjänkieliset ilmaisut ovat heti hallussa.
Totuuden nimissä on kerrottava, että kielioppi kyllä vaikeutuu melkoisesti opinnoissa eteenpäin mentäessä.

Uskallan sanoa, että ominpäin eli ilman opettajaa tai ohjausta pelkkä oppikirjan ja CD:n kanssa opiskelu ei tule pitemmän päälle onnistumaan, vaan useimmiten into lopahtaa heti alkuunsa. Toki netistä löytyy useita venäjän kielen kursseja, joiden antia voi harjoitella kotona ohjatun opiskelun lisänä. Kuuntelu ja keskustelu ovat kuitenkin hyvin tärkeitä osia opiskelussa.

Petroskoissa, Sortavalassa ja Pietarissa järjestetään edullisia venäjän kielen kursseja. Opiskelun motivaation kannalta olisi suotavaa, jos löytyisi venäjänkielinen tuttava, jonka kanssa voisi käyttää kieltä. Lieksan ammattiopistossa on jatkuvasti venäläisiä opiskelijoita, jotka haluavat oppia suomen kieltä. Tosin heille sitä myös opetetaan. Tutustuminen venäläiseen henkilöön voisi olla hyvä apu puhumisen alkuun pääsemiseen. Suomalaisen on usein vaikea ilmaista julkisesti itseään ja varsinkin vieraalla kielellä. Kahdenkeskinen tarinointi onnistuukin jo helpommin.

Lieksan kansalaisopistossa on tarjolla aikuisille eri vaikeusasteisia venäjän kielen kursseja alkaen aivan alkeista.

Suomen kaksikielisyys on olemassa vain, jos suomenkieliset pakotetaan opettelemaan ruotsia. Koko Suomea koskeva kaksikielisyys on keinotekoinen ja perustuu suomenkielisille asetettuhin ruotsin taidon vaatimuksiin. Luonnollinen kaksikielisyys rajoittuu Suomessa Uudenmaan, Turunmaan ja Pohjanmaan rannikkoseuduille.

Miksei ruotsinkielisä pakoteta opettelmaan oikeaa suomenkieltä, eli lopettakoot sen ruotsinkielen solkkaamisen jossa on suomenkielisiä sanoja seassa, ja puhukoot oikeaa ruotsinkieltä!

Suomen- ja ruotsinkielisestä kauppatieteellisestä koulutuksesta ruotsinkielisen koulutuksen osuus on noin 18 %, vaikka ruotsinkielisiä on vain n.5%.

Ruotsinkielisen opetuksen kiintiöiden sanotaan olevan välttämättömiä, jotta Suomessa pystyttäisiin turvaamaan ruotsinkielisten palveluiden saatavuus. Asia ei pidä täysin paikkaansa, sillä kiintiöt koskevat ennen kaikkea yliopistoja eikä yliopistoista valmistuta käytännön palveluammatteihin vaan pääasiassa hallinnon puolelle.

Ryssänkielellä ei mitään kaupallista ja kulttuurista merkitystä maailmalle ja luulen täällä lieksassakin molempien merkityksen olevan nolla.

Viestisi on hyvin alatyylinen ja vailla todellisuuspohjaa. Luulen, että se on vain aamutuimaan tehty heitto keskustelun jatkumiseksi. Tuskin sinäkään oikeasti noin ajattelet. Sen takia kirjoitan hieman venäjän kielen merkityksestä Suomelle ja Lieksalle.

Venäjä on Euroopan puhutuin kieli. Suomelle venäjän kielellä ja Venäjän tuntemuksella on aivan erityinen merkitys. Läheisten kontaktien vuoksi Suomessa on aina tarvittu enemmän venäjäntaitoisia asiantuntijoita kuin muissa maissa. Muun muassa venäjänkielisten maahanmuuttajien ja ostovoimaisten turistien määrän kasvun myötä venäjän kielen käytön tarve ja mahdollisuudet ovat entisestään lisääntyneet ja monipuolistuneet. Venäjän kielen taitoa tarvitaan niin kaupan, teollisuuden, kulttuurin kuin matkailunkin piirissä.

Lieksassa asuu noin sata entisen Neuvostoliiton alueella tai Venäjällä syntynyttä kansalaista. Heidän lisäkseen Lieksan ammattiopistossa opiskelee ammattiin kymmeniä venäläisiä naisia ja miehiä esimerkiksi Petroskoin alueelta. Pari vuotta sitten minulla oli tilaisuus keskustella joidenkin oppilaiden kanssa heidän omalla kielellään.

Olemme saaneet Lieksaan venäläistä työvoimaa esimerkiksi lääkäreiksi, opettajiksi sekä matkailun alalle. Venäjän kielen merkitys käy suomalaisille yhä tärkeämmäksi, ei vähiten kaupallisessa mielessä. Venäjän kielen taitoisten suomalaisten määrän toivottaisiin kasvavan.

Henkilökohtaiset kontaktit ja lisääntynyt monipuolinen tietämys Venäjästä, sen kansalaisista ja rikkaasta kulttuurista pystyvät hälventämään ennakkoluuloja ja väärinkäsityksiä, joita vieraisiin oloihin ja kulttuureihin, kuten Venäjään, kohdistuu.

Älämölö kälä kälä niks naks,,huva sosiaali suomeksi!

Venäjän omgelma maailmalla on, kun ei ole pärjännyt taloudellisesti eikä kulttuurisesti, niin itsetunto heikko. Suomalaisia hanurin nuoleskelijoita on pieni kova ääninen joukko. Suomikin, kun pystyisi valmistamaan laadukkaanpaa ruokaa esimerkiksi, niin ei olisi ryssän oikkujen varassa. Se on poliittista kauppa ja tulee aina olemaan. Ruotsi, Tanska ja Norja vievät elintarvikkeita ympäri maailmaa, mutta suomalaiset tukiaisilla tuotetut huonon makuiset ja ylikalliit elintarvikkeet ei kelpaa, kuin ryssälle, joka itse tekee vielä huonompaa laatua.
Lenin jo aikoinaan sanoi, että käytetään hyväksi hyödyllisiä hölmöjä. Ladolf Putler jatkaa samaa linjaa ja tsuhnissa näitä löytyy aina jonkin verran.
Valitettavasti englanti on euroopan puhutuin kieli. Yhdessäkään merkittävässä maassa euroopassa ja muualla maailmassa ei puhuta venäjää. Sille ei yksinkertaisesti ole käyttöä arkikielenä. EU:ssa 300 miljoona jäsenta ja englannin kielen ylivoimalle ei ole kilpailijaa. Maailmalla sitten taas espanja on kova sana myös, mutta valitettavasti tämän ohjuksilla varustetun Bangladeshin kieltä eli ryssää ei puhuta sen enempää, kuin minimaalista suomen kieltäkään.

Venäjää ei tarvitse missään muualla, kuin venäjällä. Entiset itäeurooppalaiste pakotettiin opettelemaan venäjää, kuten suomalaiset ruotsia. Tällä hetkellä kukaan nuorista itä euroopan ex satelliittivaltioissa ei halua opiskella venäjää.
Mistä tulee musiikki, elokuvat, kirjat yleensä kulttuurii ja talous, siellä puhutaan englantia.
Euroopanlennonjohtajien kieli on englanti ja näin ollen ryssä pilotitkin ovat pakotettuja opiskelemaan sivistymaiden kieliä.
Venäjää, kuten ruotsia suomalainen ei tarvitse juuri. Harrastuksena voi tietysti opiskella, mitä kieltä haluaa.
Venäjältä, kun tulee lääkäri suomeen, niin hän joutuu olemaan aluksi sairaanhoitaja, kun hänen diplominsa ei kelpaa suomessa. Joutuu opiskeleman ja tenttimään uudestaan saadakseen lääkärintutkintonsa kelpaamaan. Valitettavasti, kun venäjää ei suomalaiselle potilaalle voi puhua jos haluaa potilasta hoitaa. Venäjäläisen lääkärin kiusaksi on vielä englannin taso testi.

Englanti vain voimistuu. Olisi hyvä olla suomen lisäksi toinen virallinen kieli maassamme. Englantia taitamalla suomalaiset pärjäisivät kaikkialla maailmassa. Naapurimme ruotsalaiset ja norjalaiset puhuvat kaikki erittäin hyvää englantia. Maat eivät uhraa voimia jonkin pakollisen turhan kielen opiskeluun. Vapaaehtoinen opiskelu ihan mitä kieltä tahansa on varmaan hyvä juttu ja joikaisen ihan oma asia. Minusta niitä on kuitenkaan turha tuputtaa toisille.