Oletko ajatellut valmistaa oman ruumisarkkusi? Minkälaisia ajatuksia asia herättää?
Oman ruumisarkun valmistus
Sattuma5
58
1508
Vastaukset
- Herran.jesta
Omien mittojen mukaan itselle, en ole ajatellut mutta onnistuisi varmasti.
Sitä voisi koemielessä kokeilla jos siltä tuntuu, pehmustaisin kunnolla ettei makuuhaavoja mm jotain elekroniikkaa kännykkä jolla pilviyhteys . - reppuriika
Eiköhän niitä värkätä kansalaisopistoissakin ja kuolinpaitoja myös ompelevat. En ala moiseen hommaan ja ei ole tilaa sitä säilyttää. Minulle kelpaa vaikka halvin ekoarkku, sellainen joka pitää suojassa kun siunataan ja kannetaan piilotettavaksi särkän uumeniin.
- Sattuma5
Tavaransäilytyskaapin valmistin. Sepä sattuu olemaan juuri sopiva arkukseni. Sitä voivat omaiset arkkunani käyttää ja tavarat siitä siirtää kirppikselle.
- pahvilaatikko-on-hyvä-
" ei mulle arkkuu tartte laittaa pankaa tyhjään tynnyriin "
kuhan jonku pahvilaatikon keksivät ja työntävät krematorion uuniin,
siellä on lämmin,
ei enää palele
eikä luita kolota,
eikä pöpöt syö,
syöpäki palaa ettei tartua muita maaperässä,
eikä saastuta enää maaperää,
että muilla olisi elämä terveempää,- Valmis-tapaus
Sama täällä, puistattaa ajatus siitä että joutuisi matojen ruuaksi. Polttohautaus on siisti tapa hävittää mätänevä ruumis. Olen jo puhunut asian valmiiksi lasten ja lastenlapsien kanssa kuinka menetellä, ettei tarvitse kuolemani jälkeen riidellä toimintatavasta. Tuhkan saa levittää minne tahansa, mutta ainakin pieni purkillinen kesäpaikan metsään, että kaikki on valmiiksi mietitty :)
- reppuriika
Jos vähänkin ymmärrätte biologiaa, ette taida ymmärtää. Ei ne madot enää puolentoista parinmetrin syvyydessä möyri. Ihmisen ruumiin oma bakteerikanta hajottaa ruumiin maan syvyydessä. Kun möyhitään multaa niin ei matoja ja toukkia ole enää paljoa puolen metrin syvyydessä.
- Valmis-tapaus
reppuriika kirjoitti:
Jos vähänkin ymmärrätte biologiaa, ette taida ymmärtää. Ei ne madot enää puolentoista parinmetrin syvyydessä möyri. Ihmisen ruumiin oma bakteerikanta hajottaa ruumiin maan syvyydessä. Kun möyhitään multaa niin ei matoja ja toukkia ole enää paljoa puolen metrin syvyydessä.
Ajatteleppa omaa ruumistas kun se on hajonnut basillien ja matojen syömänä, ei ole kaunista katseltavaa sen jälkeen. Tuhka sen sijaan on hyvää maan parannusainetta ja tulee nopeammin kasvien ym. hyötykäyttöön. Jälkipolvillekin jää mukavampi muisto siististä tuhkasta kuin jos ruumis mädäntyy maan sisällä vuosikausia.
Valmis-tapaus kirjoitti:
Sama täällä, puistattaa ajatus siitä että joutuisi matojen ruuaksi. Polttohautaus on siisti tapa hävittää mätänevä ruumis. Olen jo puhunut asian valmiiksi lasten ja lastenlapsien kanssa kuinka menetellä, ettei tarvitse kuolemani jälkeen riidellä toimintatavasta. Tuhkan saa levittää minne tahansa, mutta ainakin pieni purkillinen kesäpaikan metsään, että kaikki on valmiiksi mietitty :)
Pitäähän polttohautauksessakin olla arkku.
- Valitettavasti
"Oma koti ,kullan kallis".jossa saisi nukkua ikiunia.Se tuntuisi tosi mukavalta,vaan kaikista
meistä ei ole tekijäksi.- Älä_muuta_sano
Voisipa olla mahdollista!
- Himmelsauge
Ei kai siihen tuhkaan nyt kummoista rovetta tarvitse. Tuohesta voisi vaikka kansalaisopistolla askarrella kivan pikkupurkin, olisi hajoavaa ainesta ja niin ekologista. Ainoa on etten ole vielä päättänyt poltetaanko, vai köllähdänkö komean nuoren mieheni viekkuun. Minä ajattelen miestäni siinä muodossa missä hän oli kuollessaan, nuorena, terveenä ja voimakkaana. Muuta kuvaa hänestä ei ole. Minä taas olen selvinnyt näin vanhaksi hengissä. 💓
- Katt.leija
Vaikka ei ole tullut mieleen ruumisarkun rakentaminen niin kaikkea muuta omaan kuolemaan liittyvää olen kyllä fantasioinut, kuten se Aina Inkeri Ankeinenkin siinä Putous-sketsiohjelmassa.
Esimerkiksi kuolinilmoitus Turun Sanomiin. Kun vain kahdella lapsella on lapsia ja vain yhdellä lapsenlapsia ja yksi on lapseton. Voiko silti laittaa: suremaan jäivät lapset, lastenlapset ja lastenlastenlapset vai pitääkö kaikki eritellä.
Olen suositellut itseni tuhkaamista, mutta kovasti vierastavat sitä. Arkkuhautaus kuten isällekin kuulema. Noin ovat vanhanaikaisia.
Pojan tyttären toivon soittavan hautajaisissani viululla Vanhan virren Taalainmaan karjamajoilta.
https://www.youtube.com/watch?v=zQCpPaHecWI
ps. kai tämmöinen liittyy luonteeseen, hyvin suunniteltu on puoliksi tehty. Kuitenkaan en tätä ihan totisella naamalla ole kirjoittanut, onhan tämä ilmoitus että hengissä meikäläinnkin vielä on. - Sattuma5
Ajatuksia näkyy löytyvän. Miten on? Onko hautausjärjestelyt täysin omaisten asia, vai olisiko haudattavan ajoissa asioihin vaikutettava mieleiset pippalot saadakseen?
- reppuriika
Kyllähän omaiset tai jälkeen jäävät helpommalla pääsevät, jos on selvät pumaskat, miten sitten menetellään kun se aika on.
- Katt.leija
Kyllähän ne jälkeemme jäävät osaavat meidät turpeen alle laittaa ja muistojuhlan järjestää mielensä mukaan. Vaikka itse mielessään hautajaiaan fantasioisi, parempi ettei niitä mietteitään ääneen sano jälkeläisilleen. Ei nuo jutut heidän mielestä mukavia olisi. Tule ihan rakas anoppivainaa mieleen, joka aina itseään 'kuoletti' sanomalla enhä mie sit ennää elä. Ei mekään siitä tykätty.
- Elomme.tää
Juu tietoisuus on sisällämme ilman sanomattakin.
Kirkonkirjoin jää merkintä " syntyi ja kuoli " loppu.
- Pikkuapulainen
Kuolema on väistämätön jokaisen kohdalla, mutta siinä totuudessa ei mielestäni pidä ryhtyä liiallisiin etukäteisiin valmisteluihin. Sellainen on esimerkiksi oman ruumisarkun tekeminen. Tämä on vain minun katsantokannastani katsottu mielipide. Jos henkilö on kätevä käsistään ja jostakin omasta syystään ilman jatkuvaa kuolemanajatuksissa piehtarointia haluaa leposijansa valmistaa, siitä vaan. Aika karmeaa se silti on. Meitä on niin moneksi ja mikä minä olisin kieltämään, jos jollakin on halu valmistaa arkkunsa ja vaikka levätä siinä jo etukäteen. Eletään nyt kuitenkin tämä elämä ensin, voi olla, että toista ei tule.
- Pikkuapulainen
Pelkäänkö kuolemaa? En pelkää vaan odotan sitä ilman siinä piehtarointia. Sen jälkeen kun poikani kuoli (ainoani) ja kannoin yksin hänen tuhkansa ja selvitin hänen asiansa yksin, ovat kaikki pelot hälvenneet. Elämällä ei sinänsä ole minulle enää mitään annettavaa, mutta kun en kuitenkaan ole kuollut, olen pakotettu elämään tätä taivalta päivästä toiseen. En tarvitse vastata, että elämästä pääsee eroon oman käden kautta jne. Olen oivaltanut sen, mutta elämänkatsomukseni ei kuitenkaan toistaiseksi ole antanut sille oikeutusta.
- Sattuma5
Hyvin monet ihmiset pelkäävät kuolemaa. Pelkäätkö sinä? Tutustumalla kuolemaan, kuten kaikkiin muihinkin asioihin, saattaa ns. kuolemanpelko hellittää. Ruumisarkun valmistus saattaisi olla yksi tutustumistapa.
- reppuriika
Kyllä kuolema on vakava paikka. Minun valmistelu kuolemaan alkoi s 13 - 14-vuotiaana kun neljä nuorta kuoli keksi-kouluaikanani (olihan meitä samassa koulussa yli 1200) parin vuoden sisällä: yksi maksasyöpään, yksi jäi auton alle ja kaksi synnynnäiseen sydänvikaan. Myös muutama sukulainen menehtyi nuorena.
Ei minua kuolemalla peloteltu, mutta ihminen tuntee ja ajattelee sisimmässään. No se uskoontulo poisti pelon ja rauha on säilynyt tähän päivään saakka. Olen seurannut muutamaa saattohoitopotilasta ja kuolema vierailee ja niittää satoaan silloin tällöin.
Joillain se kuoleman jännittäminen saattaa olla taustalla kun lähtee väsäämään arkkua tai kuolinpaitaa. Ei minun pelko olisi tuollaisilla jutuilla väistynyt.
Mieluummin kudon luppa-aikana vaikka sukkaa romanian köyhälle lapselle kuin tuhlaan aikaani ruumisarkkuun tai kuolinpukuun. Mielestäni se on turhaa ja on kai siinä arkussa jonkinlainen paperimekko.
Kerran eräs nainen osti kirpparilta pitkävartiset villasukat puettavaksi arkkuun veljelleen. Minulla kävi mielessä, että olisi ollut parempi kohde ostaa sukat vaikka Siperian tai Muurmanskin vangille. Ei vainajan jalkaa enää palele. Se suru ja tunteenomainen rakkaus saa ihmisen toimimaan jopa hassulla tavalla. - Indira-II
Taidanpa ostaa valkaistua pellavakangasta, Reikäommelta sitä kauneinta mitä osaan ommella. sitten vetoketju -muovinen joka lopuksi suljetaan kun siellä pussukassa makoilen, ennen tuhkausta. Indira Candhikin tuhkatiin, tuhka heitetiin Canges virtaan........ O yes, näin on parasta.
- Pelko-pois
Ei kuolemassa ole mitään pelättävää, se tulee eteen jokaisen meistä kohdalle. Jotkut kyllä uskovat kuoleman jälkeiseen elämään, mutta kun yksikään ihminen ei ole koskaan jatkanut omaa elämäänsä kuolemansa jälkeen niin eiköhän tämä ole viimeinen totuus.
- isoäiti_
Indira-II kirjoitti:
Taidanpa ostaa valkaistua pellavakangasta, Reikäommelta sitä kauneinta mitä osaan ommella. sitten vetoketju -muovinen joka lopuksi suljetaan kun siellä pussukassa makoilen, ennen tuhkausta. Indira Candhikin tuhkatiin, tuhka heitetiin Canges virtaan........ O yes, näin on parasta.
Varanasissa tuli seurattua hindujen polttohautauksia. Aamuisin kadut olivat täynnä miespuolisia vainajien kantajia. Vainajan käärekankaan väristä voi päätellä oliko kyseessä nainen tai mies.
Nuoret pojat kantoivat isoäitiään kahden riun päälle pingoitetullaa kankaalla ja pysähtyivät välillä tupakalle ja huilaamaan. Poikien kanssa jutellessa selvisi, että pimeällä olivat jo lähteneet,
koska vainaja täytyi saada poltetuksi vuorokauden sisällä.
Kastittomat suorittivat viimeiset valmistelut ja pojat ostivat polttopuita roviota varten.
Puukauppiaan sanottiin olevan Varanasin rikkain mies.
Jonoa oli joka paikassa, miehiä ja vain miehiä, naiset eivät osallistu seremonioihin.
Sahajauhoa santelipuusta heitettiin vainajan hiuksiin, ettei tulisi epämiellyttävää hajua.
Outo löyhkä kuitenkin leijui kaikkialla ja mielikuvitus yritti epätoivoisesti muistella kotoista yrttitarhaa ja kukkakimppuja.
Illan hämärtyessä kävimme katsomassa tuhansien turistien tavoin miten lukemattomat
hiillokset hiipuivat ja tuhka kerättiin niistä Gagnekseen heitettäväksi, kuten Indirankin tuhka.
Sairaita, viimeistä henkostaan odottavia oli joka puolella. He olivat raahautuneet paikalle
päästäkseen lepoon pyhään Gangaan, kuten he jokea nimittivät.
Pienen lapsen ruumis heitettiin painoon sidottuna joen keskelle, aivan pieniä ei polteta.
Ihmiset peseytyivät ja pesivät vaatteitaan joessa, lehmät ja vuohet makailivat ja ulostivat
rannassa, Elämän arkipäivää.
Kivenheiton päässä oli Äiti Teresan nimeä kantava majapaikka. Elämä jatkui.
, - Sattuma5
reppuriika kirjoitti:
Kyllä kuolema on vakava paikka. Minun valmistelu kuolemaan alkoi s 13 - 14-vuotiaana kun neljä nuorta kuoli keksi-kouluaikanani (olihan meitä samassa koulussa yli 1200) parin vuoden sisällä: yksi maksasyöpään, yksi jäi auton alle ja kaksi synnynnäiseen sydänvikaan. Myös muutama sukulainen menehtyi nuorena.
Ei minua kuolemalla peloteltu, mutta ihminen tuntee ja ajattelee sisimmässään. No se uskoontulo poisti pelon ja rauha on säilynyt tähän päivään saakka. Olen seurannut muutamaa saattohoitopotilasta ja kuolema vierailee ja niittää satoaan silloin tällöin.
Joillain se kuoleman jännittäminen saattaa olla taustalla kun lähtee väsäämään arkkua tai kuolinpaitaa. Ei minun pelko olisi tuollaisilla jutuilla väistynyt.
Mieluummin kudon luppa-aikana vaikka sukkaa romanian köyhälle lapselle kuin tuhlaan aikaani ruumisarkkuun tai kuolinpukuun. Mielestäni se on turhaa ja on kai siinä arkussa jonkinlainen paperimekko.
Kerran eräs nainen osti kirpparilta pitkävartiset villasukat puettavaksi arkkuun veljelleen. Minulla kävi mielessä, että olisi ollut parempi kohde ostaa sukat vaikka Siperian tai Muurmanskin vangille. Ei vainajan jalkaa enää palele. Se suru ja tunteenomainen rakkaus saa ihmisen toimimaan jopa hassulla tavalla.Olet varmasti asioita perusteellisesti ajatellut. Kuolema lienee kuitenkin tabu, josta ei haluta enemmälti keskustella. Syntymää odotetaan ja siihen valmistaudutaan ja sitä juhlitaan. Kuolemaa ei erityisemmin odoteta, eikä siihen oikein valmistaudutakaan. Eihän piru edes pidä kiirettä varmoilla saatavillaan.
- Tarzan-Jane
Sattuma5 kirjoitti:
Olet varmasti asioita perusteellisesti ajatellut. Kuolema lienee kuitenkin tabu, josta ei haluta enemmälti keskustella. Syntymää odotetaan ja siihen valmistaudutaan ja sitä juhlitaan. Kuolemaa ei erityisemmin odoteta, eikä siihen oikein valmistaudutakaan. Eihän piru edes pidä kiirettä varmoilla saatavillaan.
Jostain muistin lokeroista tuli mieleeni vanha viisaus:
"Kun sielu taivaasen vilahtaa,
niin piru pitää perijöistä huolta".
Peijaisista alkaa armoton vääntö mitä jäi jäljelle maalista omaisuutta, onko testamentti tehty.
Kun on vielä elon aika mallillaan, hyvä muistaa käärinliinoissa ei ole taskuja, paras panna sileeksi mtä omistaa. Pitää ne omat peijaisensa jo etukäteen hyville ystäville jos heitä on vielä liikekannalla? - reppuriika
Sattuma5 kirjoitti:
Olet varmasti asioita perusteellisesti ajatellut. Kuolema lienee kuitenkin tabu, josta ei haluta enemmälti keskustella. Syntymää odotetaan ja siihen valmistaudutaan ja sitä juhlitaan. Kuolemaa ei erityisemmin odoteta, eikä siihen oikein valmistaudutakaan. Eihän piru edes pidä kiirettä varmoilla saatavillaan.
"Eihän piru edes pidä kiirettä varmoilla saatavillaan. " Erittäin hyvin ja nasevasti sanottu. Kyllä kuolema kannattaa ottaa vakavasti, jo vaikka nuorena. Silloin osaa elääkin tavalla että voi kuolla.
Kyllähän se inhottava ja kolkko vieras on, kuolema, Raamatun mukaan meidän viimeinen vihollinen. Mieluummin haluaisin että Jeesus tulisi toisen kerran jo minun elinaikana, niin ei tarvitsisi kuolla. - Uskoisin
Kaksituhatta vuotta ovat odotelleet jeesuksen tuloa, elämme hyviä aikoja tokko hän vielä tulee.
Kyllä mielestäni kaikki pelkäävät kuolemaa mutta onneksi kuolema on lyhyt tapahtuma, kuoleminen taas alkaa kun ihminen syntyy ja lakkaa kun ihminen kuolee, kuolemassa myös kuolemanpelko loppuu.
- Sattuma5
reppuriika kirjoitti:
"Eihän piru edes pidä kiirettä varmoilla saatavillaan. " Erittäin hyvin ja nasevasti sanottu. Kyllä kuolema kannattaa ottaa vakavasti, jo vaikka nuorena. Silloin osaa elääkin tavalla että voi kuolla.
Kyllähän se inhottava ja kolkko vieras on, kuolema, Raamatun mukaan meidän viimeinen vihollinen. Mieluummin haluaisin että Jeesus tulisi toisen kerran jo minun elinaikana, niin ei tarvitsisi kuolla.Ei kai se kuolema mikään vihollinen ole uskoville, jotka pääsevät taivaan iloon ja rauhaan.
- Elo.tää
Evoluution mukaan kuolema antaa elämälle tilaa.
Raamattu saa kertoa mitä haluaa koska sen kirjoittajat eivät ymmärtäneet mitä tämä kaikki on.
Kuitenkin olen tyytyväinen syntyessäni ihmiseksi, vaihtoehtojakin kai oli. Ukkini oli taitava puuseppä ja oli tehnyt ruumisarkkujakin puhdetöinään.
Äiti kertoi että hän sai "koemaata" lasten arkut!
Ei minusta olisi kammottava ajatus tehdä (tai teettää) oma arkku. Senhän ei tarvitsisi olla kovin valmiin mallin mukainen, pelkkä kannellinen laatikko vaan. Sen voisi päällystää vaikka sinisellä Unikko-kankaalla, niin olisi persoonallisen näköinen. Polttohautaukseen arkkuni menee. Muuten minulle olisi kelvannut pahvilaatikko, mutta arkun täytyy kuulemma täyttää tietyt vaatimukset polttohautauksessa. Laatikkoa/arkkua voisi käyttää vaikka ylimääräisenä säilytystilana.
Sen olen kuitenkin pojalleni sanonut ettei anna minkään hautaustoimiston manipuloida itseään ostamaan kallista arkkua "eikö mammasi ollut paremman arvoinen"-argumentilla. Sanoo vaan suoraan, että mamma itse on toivonut että kuoleman ei tarvitse olla mikään kulutusjuhla.Mdk kirjoitti;
"Polttohautaukseen arkkuni menee. Muuten minulle olisi kelvannut pahvilaatikko, mutta arkun täytyy kuulemma täyttää tietyt vaatimukset polttohautauksessa."
Googlasin tällaisen, koska en tiennyt, minkälainen arkku kelpaa tuhkaukseen. Luulin, että pahvi arkku ei kelpaa, mutta kelpaa. Tuossa kirjoituksessa oli myös, että siunaustilaisuutta varten voi saada/tilata ns, kuorikon, tai, kuten mainitsit, peittää pahvi arkun vaikka Marimekon kuosilla.
2. Polttohautausarkku
Suomessa ei ole olemassa suoranaisia määräyksiä siitä minkälainen tuhkauksessa käytettävän arkun tulisi olla. Periaatteessa mikä tahansa hautausarkku on sinänsä käyttökelpoinen. Mitä helpommin ja mitä korkeammalla lämpötilalla arkku palaa, sen puhtaampia palamiskaasuja siitä syntyy ja sitä tarkoituksenmukaisempi arkku käyttötarkoitukseensa on.
Maahan hautaukseen tarkoitetuissa arkuissa on teknisiä liimoja, metalli- ja muoviosia, sekä synteettisiä verhoilumateriaaleja jotka tuottavat sekä palamisjäänteitä, että synnyttävät palamiskaasujen muodossa haitallisia päästöjä ilmakehään. Tekemällä harkittuja valintoja voidaan näiltäkin osin vaikuttaa elinympäristömme tilaan. Nimenomaan tuhkahautaukseen suunnitellut ja valmistetut arkut ovat yleistymässä ja monessa suhteessa tarkoitukseen käyttökelpoisimpia.- Sattuma5
Googlaamalla löytynee "ruumisarkun ja tuhkauurnan valmistus" ohjeetkin. Käsittääkseni selkeitä kieltoja eri materiaalien käytöstä ei ole. hyviä suosituksia kyllä löytyy. Maahan laskettavan arkun tulee lahota ja polttoarkun palaa hyvin. Myös maahan laskettavan uurnan tulee maatua, mutta säilytettäväksi tarkoitetun uurnan tulee kestää ajan hammasta paremmin. Voihan sen uurnankin itse valmistaa.
- Per-kel
Mitä turhia, uuniin vaa ja korsteenista ulos.- Tietäisin vaa että koska nii ottaisin lainaa ja eläisin ku viimeistä päivää :D
- viimeiset.vuodet.alla
Pääministeri Sipilä teki Tuomo-pojalleen surutyönä arkun. Oli varmaan raskas työ. Rahaakin olisi ollut varmaan, mutta se omin käsin tehty arkku omalle pojalle...
Itselleni olen valinnut tuhkauksen. Uurna vaimon uurnan viereen. Siisti homma. On tääkin elokuinen aihe.
- Ramoona_
Ekologisuus tuntuu luonnolliselta arkuissakin. Tuhkaus vaatii tiettyjä asioita arkulta, esimerkiksi keinokuidut ja liimat voivat olla hankalia korkeissa lämpötiloissa. Kartonkiset arkut kiellettiin yhteen aikaan joissain seurakunnissa, koska ne vettyivät säilytyksessä ja tuottivat valtavasti tuhkaa. Varmaan tuotekehitys on tässäkin jo edistynyt. Luonnonmateriaalit maatuvat helpommin ja palaminen on puhtaampaa. Arkun ja uurnan valinta on tietysti hyvin tunnepitoinen asia, halutaan kunnioittaa vainajaa ja hänen toiveitaan.
Suomessa on ollut vanhastaan tapana käyttää arkun päällä arkkuvaatetta, eräänlaista peitettä, joka on riisuttu pois kirkossa. Suvuilla oli omia arvokkaita arkkupeitteitään. Koristellut arkut ja suurten kukkalaitteiden ja seppeleiden käyttö sai tämän perinteen lähes unohtumaan, mutta viime aikoina seurakunnat ovat näitä arkkualboja hankkineet seurakuntalaisten käyttöön. Arkkualbassa on samaa ajatusta kuin kastepuvussa ja konfirmaatioalbassa, kaikki ovat Luojan edessä samanarvoisia. Arkkualbat ovat arvokasta käsityötaidetta. Niitä käytettäessä arkun päälle asetetaan vain hiekkaliina papin tekemään ristiä varten, kukat asetellaan arkun sivuille. Jotkut pitävät turhana isojen kukkalaitteiden hankkimista ja kutsussa saatetaan mainita toive yhden ruusun viemisestä. Mielestäni vainajan persoonaa ajatellen solmitut kukkakimput ovat hyvin kaunis ja lohdullinen ele. Tietenkin kukilla pitäisi ilahduttaa nimenomaan elinaikana.Liekö tuo oman arkun valmistus on ajatuksena sen kummempi kuin kuolinpaidan ompeleminen muinoin. Osoittaahan se tehtävistä huolehtimista käytännön tasolla.
Minusta oli hyvä käytäntö siskon hautajaisissa, tuo yhden ruusun laitto arkulle, missä puolisonsa kaunis kimppu oli siskon toivomuksesta kypsistä pihlajanmarjoista koottu.
Ruusut oli kaikille varattu valmiiksi jo muistokappelissa, ja liikuttavan kauniina koin, nuo siskoni toivomat pihlajanoksat marjoineen.
Luin netiltä, mitä tuhkauksessa tapahtuu ja mainittiin mm. että lihava ihminen palaa hyvin. Rasva toimii ikäänkuin sytykkeenä.
- Kuin.jäitä.polttelis
Marmasti palaa sen totesivat saksalaisetkin.
- Kerranhantäällävain
Eipä vois sen vähempätä kiinnostaa oma arkkuni. En kuulu kirkkoon enkä muuhunkaan hihhulijoukkoon, joten arkkumurheet ovat täysin muitten murheita ja se ei koske eikä kiinnosta minua pätkän vertaa nyt eikä tulevaisuudessa. Olen testamentannut maallisen massani tieteelle ja toivon, että ko. laitos hoitaa jatkotoimenpiteet niin, että omaiseni eivät ainakaan joudu maksumieheksi missään vaiheessa. Mieluimmin päinvastoin..
- tie.dä
Ajattelensamoin, kuin Ramoona, että ollaan empaattisia ja autetaan toisiamme täällä maallisen elon aikana, se on tärkeää.
Sitten, kun elämä on päättynyt ja tuhat on maassa, ei sitten enää kukkasia.
Ei siitä vainaja mitään tiedä.- mikämääräilijä-muka
Mitä kukkasista pihtaamaan, jos omainen haluaa kaunistaa kumpua tai uurnalehtoa? Aina kukat ilahduttavat kauneudellaan, ja pitäähän kukkakauppiaidenkin elää, jotka hoivaavat ja tilaavat ihania kukkia meille.
Ennen kaikkea saa omainen tehdä ilman toisten puuttumista, ihan prikulleen niinkuin haluaa! Ettäs tiedät pöhkö,
ja sillä siisti. - ghfj
Olipas taas ''pöhö''n ihmisen viesti, ainoa huono ässä ketjussa.
- Maasta.sinä.olet.tullu
Kaikkein halvin siityminen pilvenreunalle olisi parikilon tydämiitti jotain riekaleita voisi jäädä variksille, jossain kulttuureissa jätettiin vainaja jollekkin lavalle ja luonto hoiti loput.
Ymmärrän kyllä omaisten kunnioituksen, mutta muisto on tärkein mitä jää. - Ramoona_
En minä ainakaan ole kukkasien pihtaaja, en hautajaisissa enkä varsinkaan elämän varrella , juhlatunnelman luojana ja arjen piristäjänä. Itse puhuin tässä vainajan personaa ajatellen valitusta kukkakimpusta kauniina vaihtoehtona. Olen ollut kukkakaupassa kesätöissä ja kiireapulaisena monena vuonna kouluaikoina , oma puutarhani on kukkia tulvillaan, olen suorastaan kukkahullu. Mitenkähän monta tuhatta kukkavalokuvaa olen ottanut ja tallentanut ! Talvisaikaan ostan mielelläni floristin sitoman kimpun isomman siivouspäivän kunniaksi , ja arvostan joka kukkaa , kimppua ja ryuukkukasvia , jonka saan. En pane pahakseni ajatusta, että jälkeenjäävät tuovat viimeiselle leoposijalleni kukkia, tai vaikka sileäitä kiviä rakkaiden saarten rannoilta. Itsekin veisin vanhempieni haudalle useammin kukkia, jos lähempänä asuisin, onneksi se on veljeni hyvässä hoidossa. Veli asuu nyt vanhempieni rakentamassa talossa ja voi viedä puutarhasta äidin istuttamia perennoja haudalle.
Nimimerkki "tie.dä" on kyllä oikeassa, ei vainaja kukista mitään tiedä, ja tärkeintä on elinaikana muistaa ja pitää yhteyttä käymällä tervehtimässä ja vaikka puheluilla. Nämähän ovat kirjoittajien omia mielipiteitä ja näkemyksiä, eihän se tarkoita, että muiden tarvitsisi niistä loukkaantua tai käsittää määräilyksi. .- TUO_
tuo viimeisessä virkkeessäsi olea ASIA onkin sellainen, , JOKA TÄÄLLÄ PITÄÄ SANOA AINA VAIN UUDELLEEN JA UUDELLEEN.
- realiteettiä
Ajattelin jättää tuollaiset jälkeenjäävien hoitoon . Voivat haudata vaikka jätesäkissä sillä arkkuhan ei ole pakollinen lie tuhkauksessa vain . Onhan jotain muutakin vielä funtsittavaa
- Sattuma5
Kuolemasta ja ruumisarkusta on ihan hyvä keskustella. Eipä kuoleman jälkeisestä ajastakaan keskustelu kiellettyä ole. Onko sitä? Kuoleman jälkeistä elämää?
- näinmoonaatellu
Ei ainakaan ihmisen muodossa jatku elämä kuoleman jälkeen. Jos ruumis arkkuhaudataan maahan niin ensiksi tulee mieleen madot ja raadonsyöjä örkit jotka hyödyntävät mitä irtisaavat ruumiista jne. Kun tuhkahautauksessa tuhka ripotellaan esim. luontoon niin se ravitsee kukasia,puita jne. Tällä tavoin ajateltuna elämä jatkuu jossain muussa muodossa kuin ihmisenä, näin moon aatellu.
- reppuriika
näinmoonaatellu kirjoitti:
Ei ainakaan ihmisen muodossa jatku elämä kuoleman jälkeen. Jos ruumis arkkuhaudataan maahan niin ensiksi tulee mieleen madot ja raadonsyöjä örkit jotka hyödyntävät mitä irtisaavat ruumiista jne. Kun tuhkahautauksessa tuhka ripotellaan esim. luontoon niin se ravitsee kukasia,puita jne. Tällä tavoin ajateltuna elämä jatkuu jossain muussa muodossa kuin ihmisenä, näin moon aatellu.
Sinulle, näinmoonaatellu, kyllä elämä jatkuu ihan samassa persoonassa kuoleman jälkeen: on sielu ja henki ja meille luodaan uusi kirkastettu ruumis niin kuin Jeesuksella oli ylösnousemuksessa ja sitten ollaan kuin 25- 30-vuotiaita ja ilman geeni ja valuvikoja. Olemme kaikki missejä ja komeita prinssejä.
Ei ole mitään väliä upotetaanko maahan vain ripotellaanko tuhkana luontoon. Jo nyt meillä tapahtuu kehossa koko ajan solujen uusiutumista kun solukkoa kuolee ja uusiutuu uudella. Entinen biologian maikkani sanoi, että noin seitsemän vuoden kuluttua olemme atomeina täysin uutta ainesta kuin tänään: hiuksia putoaa päivittäin, uusia kasvaa, ja neljän vuoden päästä ovat kaikki hiukset pudonneet ja uusia tullut tilalle, myös iho hilseilee, ja luukudoskin vaihtaa koko akan atomeja. Meistä irtoaa koko ajan luontoon, viemäreihin ja minne sitten putoaakin entistä tavaraa. Hampaita poistetaan, raajoja ambutoidaan, verta luovutetaan, nenää niistetään, ym. - reppuriika
Sattuma 5, katso tämä video ja sen loppuosa on erittäin ihmeellinen.
https://youtu.be/cPCJmJsl1Js?t=12 - näinmoonaatellu
reppuriika kirjoitti:
Sinulle, näinmoonaatellu, kyllä elämä jatkuu ihan samassa persoonassa kuoleman jälkeen: on sielu ja henki ja meille luodaan uusi kirkastettu ruumis niin kuin Jeesuksella oli ylösnousemuksessa ja sitten ollaan kuin 25- 30-vuotiaita ja ilman geeni ja valuvikoja. Olemme kaikki missejä ja komeita prinssejä.
Ei ole mitään väliä upotetaanko maahan vain ripotellaanko tuhkana luontoon. Jo nyt meillä tapahtuu kehossa koko ajan solujen uusiutumista kun solukkoa kuolee ja uusiutuu uudella. Entinen biologian maikkani sanoi, että noin seitsemän vuoden kuluttua olemme atomeina täysin uutta ainesta kuin tänään: hiuksia putoaa päivittäin, uusia kasvaa, ja neljän vuoden päästä ovat kaikki hiukset pudonneet ja uusia tullut tilalle, myös iho hilseilee, ja luukudoskin vaihtaa koko akan atomeja. Meistä irtoaa koko ajan luontoon, viemäreihin ja minne sitten putoaakin entistä tavaraa. Hampaita poistetaan, raajoja ambutoidaan, verta luovutetaan, nenää niistetään, ym.Kieli poskella vissiin kirjotit, senverta sain ajatuksestasi kiinni että täytyykin tilata aika hammaslääkärille, pari paikkaa on rispaantunu senverta pahasti että pitää uusia :)
- Sattuma5
reppuriika kirjoitti:
Sattuma 5, katso tämä video ja sen loppuosa on erittäin ihmeellinen.
https://youtu.be/cPCJmJsl1Js?t=12Erittäin vaikuttava ja uskomattoman todenmukaisena ilmenevä. Onko todellinen tapahtumaketju vai jonkinlainen uni ja mielikuva vaikuttavasta hetkestä.
Huvittavaa, kun aloituksen avasin sivulla infoa mm. Mauno Koiviston hautajaisista. Noin ne robotit toimivat mainosten ym. jakamisessa.
- totinenpappi
Huvittavaa ...omituinen huumorintaju joka hautajaiskuvista nauraa.
- ohjelm.robotit
Onhan koko aloite groteski lajissaan, jolle saa ja pitääkin hymähtää.
Hirteishuumoriko on tuntematon taito totisella papilla? heh, heh
Nopeasti sivuston robotti toimii nostaessaan mainokset sivulle. Kerran kirjoitin sähköhammasharjasta niin jopa ilmestyivät harjamainokset sivulle.
Tässä tapauksessa sana arkku riitti, noissa hautajaiskuvissa jokaisessa oli sana arkku. Tarkoitus lienee mainostaa Seiskalehteä.
Nyt huvittaa lisää kun totinenpappi toimii kuten robotti Kattleija-nikin nähdessään, nälvintä ilmestyy tavan mkaan.- Huomattu.on
Nyt on vain *se yksi* jota voi nälviä. Nälvijätär päivystääkin tosi ahkeraan.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Saako kaunis ihminen parempaa kohtelua?
Onko kauniin ihmisen elämä "helpompaa" kuin tavallisen näköisen ihmisen? Olen kuullut väittämän, että kaunis ihminen saa391779En rehellisesti usko et oisit
Sekuntiakaan oikeasti mua kaivannut. Tai edes miettinyt miten mulla menee. Jotenkin todennäköisesti hyödyt tästäkin jos271598Näin sinusta taas unta!
Unessa olin pakahtuneesti rakastunut sinuun. Olimme vanhassa talossa jossa oli yläkerran huoneissa pyöreät ikkunat. Pöly141404Suomennettua: professori Jeffrey Sachs avaa Ukrainan sodan taustat luennollaan EU parlamentissa
Jeffrey Sachs on yhdysvaltalainen ekonomisti. Sachs toimii Columbian yliopiston The Earth Instituten johtajana. Aiemmin3421358Nainen, olet jotenkin lumoava
Katselen kauneuttasi kuin kuuta, sen loistoa pimeässä. Sen kaunis valo on kaunista sekä herkkää ja lumoavaa. Olet naisel681275- 81141
- 121048
- 20959
En muuttaisi sinusta mitään
Ensin olit etäinen ja yritin pysyä tutkan alapuolella. Mutta ei silmiltäsi jää mitään huomaamatta, kuten minulla ei kuul7951- 80899