Nainen, miten paljon vihaat ätmejä?

Ätmi on kuka tahansa mies jonka kanssa juuri sinä et haluaisi suhteeseen. Hyvin todennäköisesti kukaan muukaan nainen ei haluaisi sellaisen miehen kanssa suhteeseen, joten hän on ätmi.

Buhahaha kirjoitti:

Ätmi on kuka tahansa mies jonka kanssa juuri sinä et haluaisi suhteeseen. Hyvin todennäköisesti kukaan muukaan nainen ei haluaisi sellaisen miehen kanssa suhteeseen, joten hän on ätmi.

Lue lisää

Juuri tänään keskustelin Assadia kannatavan ätmin kanssa, oikein mukava mies ja olimme samaa mieltä asioista.

RiippuuAsiasta kirjoitti:

Juuri tänään keskustelin Assadia kannatavan ätmin kanssa, oikein mukava mies ja olimme samaa mieltä asioista.

No, voisitko kuvitella suhdetta hänen kanssaan? Jos voisit, niin hän ei ole ätmi, joten ei ole mikään ihme että vaikutti mukavalta. Jos taas et voisi, niin sitten vaikutti mukavalta nimenomaan just siksi ettei ollut mitään seksuaalista jännitettä, joten sitä seksuaalista jännitettä tuskin tuntee muutkaan naiset.

Buhahaha kirjoitti:

No, voisitko kuvitella suhdetta hänen kanssaan? Jos voisit, niin hän ei ole ätmi, joten ei ole mikään ihme että vaikutti mukavalta. Jos taas et voisi, niin sitten vaikutti mukavalta nimenomaan just siksi ettei ollut mitään seksuaalista jännitettä, joten sitä seksuaalista jännitettä tuskin tuntee muutkaan naiset.

Lue lisää

Tuo yhtälö ei toimi noin, naisten ollessa kyseessä.
Miehistä varmaan kaikki tuntevatkin "seksuaalista jännitettä" jokaista viehättävää naista kohtaan. Älä kuitenkaan erehdy arvioimaan naisia samalla mittarilla.

Yksittäinen nainen tuntee "seksuaalista jännitettä" vain harvoja miehiä kohtaan. Jos esim. minä rupeaisin luokittelemaan miehet ätmeiksi ja ei-ätmeiksi sillä perusteella tunnenko "seksuaalista jännitettä" heitä kohtaan, niin silloin suurin osa komeista naisten suosikeista olisi minun mittapuullani ätmejä.

Kysymys kuuluukin: Voisitko kuvitella jonkun naisen tuntevan "seksuaalista jännitettä" häntä kohtaan, vaikka itse et tuntisikaan?

"Kysymys kuuluukin: Voisitko kuvitella jonkun naisen tuntevan "seksuaalista jännitettä" häntä kohtaan, vaikka itse et tuntisikaan?"

Ei kukaan voi kuvitella toisen puolesta.

ei.toimi.tuo kirjoitti:

Tuo yhtälö ei toimi noin, naisten ollessa kyseessä.
Miehistä varmaan kaikki tuntevatkin "seksuaalista jännitettä" jokaista viehättävää naista kohtaan. Älä kuitenkaan erehdy arvioimaan naisia samalla mittarilla.

Yksittäinen nainen tuntee "seksuaalista jännitettä" vain harvoja miehiä kohtaan. Jos esim. minä rupeaisin luokittelemaan miehet ätmeiksi ja ei-ätmeiksi sillä perusteella tunnenko "seksuaalista jännitettä" heitä kohtaan, niin silloin suurin osa komeista naisten suosikeista olisi minun mittapuullani ätmejä.

Kysymys kuuluukin: Voisitko kuvitella jonkun naisen tuntevan "seksuaalista jännitettä" häntä kohtaan, vaikka itse et tuntisikaan?

Lue lisää

"Voisitko kuvitella jonkun naisen tuntevan "seksuaalista jännitettä" häntä kohtaan, vaikka itse et tuntisikaan?"

Kuten nimimerkki Metsäänmeni jo edellä sanoi, sinä et voi kuvitella toisen puolesta, ei edes toisen naisen. Kuvitelmallasi siitä voiko joku toinen nainen tuntea jotain ei ole mitään virkaa koska sinä et tunne ystävättäriäsikään niin hyvin että voisit sanoa mikä mies heitä miellyttää.

Yksittäinen nainen voi kuvitella olevansa yksittäinen nainen mutta ei hän lopulta ole sen yksittäisempi kun noin 90% naisista. Kuten 1212121212 on useasti sanonut, naiset haluavat saman tyyppisen miehen mutta eri lailla stailattuna. Joten jos vaikka itse et tykkäisi hevarityyliin stailatuista miehistä, mutta ystäväsi tykkäisi, voisit kuvitella että ystäväsi tykästyisi johonkin hevarityyppiin, mutta ei se tyyli ole se minkä perusteella se valinta tehdään.

Nainen voi kuvitella että sellaisia miehiä johon kukaan ei nainen voi tykästyä on minimaalisen vähän, ehkä yksi sadasta. Mutta todellisuudessa niistä miehistä joka kymmenes on sellainen, johon kukaan nainen ei kuitenkaan tykästy.

Joten, se että sinä et tunne seksuaalista vetoa siihen mieheen on hyvä indikaattori ettei sitä välttämättä tunne kukaan muukaan nainen. Jos taas tunnet, niin tiedät että siinä on sellainen mies josta ainakin jotkut naiset tykkäävät.

Buhahaha kirjoitti:

"Voisitko kuvitella jonkun naisen tuntevan "seksuaalista jännitettä" häntä kohtaan, vaikka itse et tuntisikaan?"

Kuten nimimerkki Metsäänmeni jo edellä sanoi, sinä et voi kuvitella toisen puolesta, ei edes toisen naisen. Kuvitelmallasi siitä voiko joku toinen nainen tuntea jotain ei ole mitään virkaa koska sinä et tunne ystävättäriäsikään niin hyvin että voisit sanoa mikä mies heitä miellyttää.

Yksittäinen nainen voi kuvitella olevansa yksittäinen nainen mutta ei hän lopulta ole sen yksittäisempi kun noin 90% naisista. Kuten 1212121212 on useasti sanonut, naiset haluavat saman tyyppisen miehen mutta eri lailla stailattuna. Joten jos vaikka itse et tykkäisi hevarityyliin stailatuista miehistä, mutta ystäväsi tykkäisi, voisit kuvitella että ystäväsi tykästyisi johonkin hevarityyppiin, mutta ei se tyyli ole se minkä perusteella se valinta tehdään.

Nainen voi kuvitella että sellaisia miehiä johon kukaan ei nainen voi tykästyä on minimaalisen vähän, ehkä yksi sadasta. Mutta todellisuudessa niistä miehistä joka kymmenes on sellainen, johon kukaan nainen ei kuitenkaan tykästy.

Joten, se että sinä et tunne seksuaalista vetoa siihen mieheen on hyvä indikaattori ettei sitä välttämättä tunne kukaan muukaan nainen. Jos taas tunnet, niin tiedät että siinä on sellainen mies josta ainakin jotkut naiset tykkäävät.

Lue lisää

Ei asia aivan noin mene mitä sinä väität.
Se ei todellakaan ole mikään HYVÄ indikaattori toteamaan muiden naisten seksuaalista vetoa jotakuta miestä kohtaan, mitä minä koen häntä kohtaan.

Miinä en todellakaan tunne minkäänlaista seksuaalista vetoa jokaista miellyttävän oloista miestä kohtaan, mutta satavarmasti pystyn sanomaan (eli kuvittelemaan) että joku toinen nainen tuntee.

Sitten taas on olemassa niitä surkimusmiehiä, joista ei pysty KUVITTELEMAANKAAN, että kukaan nainen kokisi mitään seksuaalista mielenkiintoa heitä kohtaan.

ei.toimi.tuo kirjoitti:

Tuo yhtälö ei toimi noin, naisten ollessa kyseessä.
Miehistä varmaan kaikki tuntevatkin "seksuaalista jännitettä" jokaista viehättävää naista kohtaan. Älä kuitenkaan erehdy arvioimaan naisia samalla mittarilla.

Yksittäinen nainen tuntee "seksuaalista jännitettä" vain harvoja miehiä kohtaan. Jos esim. minä rupeaisin luokittelemaan miehet ätmeiksi ja ei-ätmeiksi sillä perusteella tunnenko "seksuaalista jännitettä" heitä kohtaan, niin silloin suurin osa komeista naisten suosikeista olisi minun mittapuullani ätmejä.

Kysymys kuuluukin: Voisitko kuvitella jonkun naisen tuntevan "seksuaalista jännitettä" häntä kohtaan, vaikka itse et tuntisikaan?

Lue lisää

"Yksittäinen nainen tuntee "seksuaalista jännitettä" vain harvoja miehiä kohtaan. Jos esim. minä rupeaisin luokittelemaan miehet ätmeiksi ja ei-ätmeiksi sillä perusteella tunnenko "seksuaalista jännitettä" heitä kohtaan, niin silloin suurin osa komeista naisten suosikeista olisi minun mittapuullani ätmejä."

Juuri näin. MA-teoriaan ei kuulu se, että naiset haluavat "saman miehen", se on Pikkukakkosen oma ajatus, joka perustuu miesten ajatukseen naisista (projektio). Koko tasoteorian idishän on se, että samanlaiset (samantasoiset) pariutuvat keskenään, ei se, että naiset tavoittelevat haluavat vain sitä yhtä ytmijännämiestä.

ei.toimi.tuo kirjoitti:

Ei asia aivan noin mene mitä sinä väität.
Se ei todellakaan ole mikään HYVÄ indikaattori toteamaan muiden naisten seksuaalista vetoa jotakuta miestä kohtaan, mitä minä koen häntä kohtaan.

Miinä en todellakaan tunne minkäänlaista seksuaalista vetoa jokaista miellyttävän oloista miestä kohtaan, mutta satavarmasti pystyn sanomaan (eli kuvittelemaan) että joku toinen nainen tuntee.

Sitten taas on olemassa niitä surkimusmiehiä, joista ei pysty KUVITTELEMAANKAAN, että kukaan nainen kokisi mitään seksuaalista mielenkiintoa heitä kohtaan.

Lue lisää

Hyvä että käytit sanaa "kuvittelu" koska sitä se toisiaan on. Jos et tunne minkäänlaista seksuaalista vetoa jokaista miellyttävän oloista miestä kohtaan, et voi todellakaan millään varmuudella sanoa että kukaan muukaan nainen niin tuntisi. Niitä surkimuksiakin voi joku heikkopäinen rakastaa säälistä, mutta sellaista normi miellyttävän oloista miestä ei kukaan nainen halua, koska sellaisessa ei ole kertakaikkiaan mitään sukupuolista vetovoimaa.

Buhahaha kirjoitti:

Hyvä että käytit sanaa "kuvittelu" koska sitä se toisiaan on. Jos et tunne minkäänlaista seksuaalista vetoa jokaista miellyttävän oloista miestä kohtaan, et voi todellakaan millään varmuudella sanoa että kukaan muukaan nainen niin tuntisi. Niitä surkimuksiakin voi joku heikkopäinen rakastaa säälistä, mutta sellaista normi miellyttävän oloista miestä ei kukaan nainen halua, koska sellaisessa ei ole kertakaikkiaan mitään sukupuolista vetovoimaa.

Lue lisää

"Niitä surkimuksiakin voi joku heikkopäinen rakastaa säälistä, mutta sellaista normi miellyttävän oloista miestä ei kukaan nainen halua, koska sellaisessa ei ole kertakaikkiaan mitään sukupuolista vetovoimaa."

Sääli on yläpuolelle asettumista, itsensä korottamista, joten tuskin sellainen suhde on kovin onnellinen. Muuten tuossa on kyllä pointtia sikäli, että naiset todellakin pitävät rumista miehistä, jos nämä pitävät itsestään ja uskaltavat olla haavoittuvaisia, luottavaisia, antautuvaisia, mikä monen naisen (minunkinkin) mielestä on hottia, koska sitä kautta saa kontaktin toisen ydinminään. Jos verrataan tilannetta vaikkapa sellaiseen, jossa mies kokee olevansa täydellinen, mutta naiset ovat viallisia kun eivät hänestä kiinnostu, niin siinä mieheen ei saa mitään tunnetason kontaktia, mikä naisten kiinnostuksen herättämisessä on tärkeää.

Entäpä sitten tavallisuus. Sellaista ei ole olemassakaan. Se mitä pidät tavallisena voi olla minun mielestäni hyvin erikoista, olisi ehkä parempi puhua jostain sellaisesta, että tavallinen ei pidä itseään kiinnostavana eikä uskalla tuoda itseään esille tai ottaa spontaanisti kontaktia miettimättä liikaa itseään tai seurauksia (mikä tuo vuorovaikutukseen elävyyttä ja persoonallisuutta). Jotenkin tuota tavallisuutta on ehkä palkittu, lapsuudenperheessä tai muualla, jostain on tullut ajatus siitä, että on turvallista olla "tavallinen" eikä tuoda esille piirteitä, joita kiinnittävät muiden huomiota positiivisessa tai negatiivisessa mielessä.

93589582935802938509238 kirjoitti:

"Niitä surkimuksiakin voi joku heikkopäinen rakastaa säälistä, mutta sellaista normi miellyttävän oloista miestä ei kukaan nainen halua, koska sellaisessa ei ole kertakaikkiaan mitään sukupuolista vetovoimaa."

Sääli on yläpuolelle asettumista, itsensä korottamista, joten tuskin sellainen suhde on kovin onnellinen. Muuten tuossa on kyllä pointtia sikäli, että naiset todellakin pitävät rumista miehistä, jos nämä pitävät itsestään ja uskaltavat olla haavoittuvaisia, luottavaisia, antautuvaisia, mikä monen naisen (minunkinkin) mielestä on hottia, koska sitä kautta saa kontaktin toisen ydinminään. Jos verrataan tilannetta vaikkapa sellaiseen, jossa mies kokee olevansa täydellinen, mutta naiset ovat viallisia kun eivät hänestä kiinnostu, niin siinä mieheen ei saa mitään tunnetason kontaktia, mikä naisten kiinnostuksen herättämisessä on tärkeää.

Entäpä sitten tavallisuus. Sellaista ei ole olemassakaan. Se mitä pidät tavallisena voi olla minun mielestäni hyvin erikoista, olisi ehkä parempi puhua jostain sellaisesta, että tavallinen ei pidä itseään kiinnostavana eikä uskalla tuoda itseään esille tai ottaa spontaanisti kontaktia miettimättä liikaa itseään tai seurauksia (mikä tuo vuorovaikutukseen elävyyttä ja persoonallisuutta). Jotenkin tuota tavallisuutta on ehkä palkittu, lapsuudenperheessä tai muualla, jostain on tullut ajatus siitä, että on turvallista olla "tavallinen" eikä tuoda esille piirteitä, joita kiinnittävät muiden huomiota positiivisessa tai negatiivisessa mielessä.

Lue lisää

Tavallisuus ja rumuus ovat molemmat adjektiiveja, joilla voidaan tarkoittaa jopa vastakkaisia asioita. Täällä tavallisuuden sisältö on usein miinusmerkkinen, sillä tunnutaan tarkoittavan ei-kiinnostavaa, kun taas mulle tavallisuus on plusmerkkinen adjektiivi, ja tarkoitan tavallisuudella kykyä hahmottaa itseään monenlaisena, havaita, että ihmiset ovat monenlaisia (=jokaisessa ihmisessä on kerroksittain kaikki adjektiivit, pahuus, rumuus, tyhmyys, älykkyys, kauneus, komeus, tylsyys ja loistokkuus), minkä pohjalta voimme ymmärtää toisiamme. Jokaisella on kokemuksia häpeästä, kelpaamattomuudesta, mikä tuntuisi olevan "ätmiyden" ytimessä.

Rumuutta täällä puolestaan käsitellään merkityksessä vastenmielinen, kun taas mulle rumuus merkitsee sitä, että ihminen todellakin ymmärtää olevansa ruma (ja kaunis), epämiellyttävä, rujo, minkä pohjalta jälleen voi ymmärtää olevansa samanlainen tavallinen niin kuin muutkin. Rumuus on siis jotain sellaista, että on sovussa oman inhimillisyytensä kanssa, jolloin voi olla muiden samanlaisten otusten kanssa yhteydessä.

Puhtaasti ulkonäköön liittyen rumuus on mielestäni yksi osa kaikkein kauneimpia naisia ja komeimpia miehiä. Heissä on jotakin sellaista, mitä pelkästään geneettisesti kauniissa ei ole. Ja he jakavat mielipiteitä, heitä arvostellaan, heihin kiinnitetään omia heijastuksia, heidän kauttaan käsitellään omia asioita, mikä tuhoaa heidät, jos heillä ei ole vahvaa integriteettiä ja ymmärrystä omasta laadustaan.

93589582935802938509238 kirjoitti:

"Niitä surkimuksiakin voi joku heikkopäinen rakastaa säälistä, mutta sellaista normi miellyttävän oloista miestä ei kukaan nainen halua, koska sellaisessa ei ole kertakaikkiaan mitään sukupuolista vetovoimaa."

Sääli on yläpuolelle asettumista, itsensä korottamista, joten tuskin sellainen suhde on kovin onnellinen. Muuten tuossa on kyllä pointtia sikäli, että naiset todellakin pitävät rumista miehistä, jos nämä pitävät itsestään ja uskaltavat olla haavoittuvaisia, luottavaisia, antautuvaisia, mikä monen naisen (minunkinkin) mielestä on hottia, koska sitä kautta saa kontaktin toisen ydinminään. Jos verrataan tilannetta vaikkapa sellaiseen, jossa mies kokee olevansa täydellinen, mutta naiset ovat viallisia kun eivät hänestä kiinnostu, niin siinä mieheen ei saa mitään tunnetason kontaktia, mikä naisten kiinnostuksen herättämisessä on tärkeää.

Entäpä sitten tavallisuus. Sellaista ei ole olemassakaan. Se mitä pidät tavallisena voi olla minun mielestäni hyvin erikoista, olisi ehkä parempi puhua jostain sellaisesta, että tavallinen ei pidä itseään kiinnostavana eikä uskalla tuoda itseään esille tai ottaa spontaanisti kontaktia miettimättä liikaa itseään tai seurauksia (mikä tuo vuorovaikutukseen elävyyttä ja persoonallisuutta). Jotenkin tuota tavallisuutta on ehkä palkittu, lapsuudenperheessä tai muualla, jostain on tullut ajatus siitä, että on turvallista olla "tavallinen" eikä tuoda esille piirteitä, joita kiinnittävät muiden huomiota positiivisessa tai negatiivisessa mielessä.

Lue lisää

Valitettavasti idealistin osa tässä reaalimaailmassa on usein karu. Vaikka arvostan ajatuksiasi, niin olet todella harvinainen poikkeus siitä, miten ihmiset yleensä toimivat ja ajattelevat. Rumuus, tavallisuus ja muut kuvailevat termit vain yrittävät muodostaa käsityksen siitä, millaista on olla kertakaikkisen mitäänsanomaton ihminen toisten ihmisten ja tässä etenkin vastakkaisen sukupuolen silmissä. Tämä ei myöskään muutu muuksi ajatusten voimalla, sitäkin on tullut kokeiltua.

Useinhan kumppanissa kaivataan edes yhtä ominaisuutta, jota voidaan ihailla. Entä jos tällaisia asioita ei vain ole? Tässä tapauksessa ihminen on vain osa koneistoa, korvattavissa täysin toisella, paremmin suorittavalla ja kenties persoonan omaavalla rattaalla.

En kuitenkaan allekirjoita ajatuksia ydinminästä tai tunneyhteydestä. Tällaiset syvän yhteyden ihmissuhteet ovat äärimmäisen harvinaisia ja minusta niitä ei voida mitenkään pitää mallina parisuhteesta. Ideaalina ne tietysti toimivat, mutta ovat siinä mielessä vaarallisia, että kaltaiseni heikkomieliset sortuvat uskomaan moisiin kritiikittä. Näihin perustuvien kasvutarinoiden lopputulos ei ole lasten katsottavaa.

hruyreueu kirjoitti:

Valitettavasti idealistin osa tässä reaalimaailmassa on usein karu. Vaikka arvostan ajatuksiasi, niin olet todella harvinainen poikkeus siitä, miten ihmiset yleensä toimivat ja ajattelevat. Rumuus, tavallisuus ja muut kuvailevat termit vain yrittävät muodostaa käsityksen siitä, millaista on olla kertakaikkisen mitäänsanomaton ihminen toisten ihmisten ja tässä etenkin vastakkaisen sukupuolen silmissä. Tämä ei myöskään muutu muuksi ajatusten voimalla, sitäkin on tullut kokeiltua.

Useinhan kumppanissa kaivataan edes yhtä ominaisuutta, jota voidaan ihailla. Entä jos tällaisia asioita ei vain ole? Tässä tapauksessa ihminen on vain osa koneistoa, korvattavissa täysin toisella, paremmin suorittavalla ja kenties persoonan omaavalla rattaalla.

En kuitenkaan allekirjoita ajatuksia ydinminästä tai tunneyhteydestä. Tällaiset syvän yhteyden ihmissuhteet ovat äärimmäisen harvinaisia ja minusta niitä ei voida mitenkään pitää mallina parisuhteesta. Ideaalina ne tietysti toimivat, mutta ovat siinä mielessä vaarallisia, että kaltaiseni heikkomieliset sortuvat uskomaan moisiin kritiikittä. Näihin perustuvien kasvutarinoiden lopputulos ei ole lasten katsottavaa.

Lue lisää

Karmea päänsärky jo toista päivää, mut soperran silti jotain... Ensin se, etten mä täällä ja tässäkään yritä väitellä tai kertoa miten asiat ovat, vaan kirjoitan vain spontaanisti omasta näkökulmastani mitä edellisen viestistä mieleen tulee.

Ydinminä on epäonnistunut sanavalinta. Kontaktissa on kyse siitä, että ollaan kontaktissa omaan itseen, vasta sen jälkeen voi olla kontaktissa toiseen. Koko ajan ei ole tarpeen olla kontaktissa kehenkään, vaan mennään automaattiohjauksessa, mutta ehkä tuo kontaktissa oleminen on vastakohta kuvailemallesi tunteelle siitä, että on vain koneiston osa ilman persoonallisuutta. Jos suorittaa elämää, olo tavallaan helpottuu. Se tapahtuu esimerkiksi traumaattisten kokemusten jälkeen, se on yksi trauman vaiheista. Mun silmin tekstisi lannistuneesta fiiliksestä tulee mieleen se, että kannattaisiko sun mennä psykoterapiaan? En tarkoita, että olisit psykkisesti sairas, vaan minusta tuntuu, että tuon robottimaisen suorittamisen (tms) takana on asioita, joita pitäisi tutkia tarkemmin, jotta voisit päästä etenemään elämässäsi parempaan suuntaan. Sinulla on hyvä kyky itsereflektioon, sellaiset ihmiset hyötyvät psykoterapiasta eniten, mutta kannattaa valita terapeutti itse ja maksaa itse (jos vain suinkin voi), että kemiat varmasti kohtaavat (=syntyy kontakti). Silloin se ei tule niin kalliiksikaan. Sain itse tuon neuvon aikoinaan kun julkisen puolen terapeutin kanssa ei tullut mitään edistystä.

Ihailemisesta ja tavallisuudesta tulee taas mieleen se, miten naiset/ ihmiset ovat erilaisia. Rakastuin mieheeni siksi, että hän oli mielestäni tavallinen, ei yrittänyt olla mitään sen kummempaa tai suorittanut mitään, vaan tavallinen rento oleilu hänen seurassaan rauhoitti minuakin, perfektionistia, jonka pää oli ihan solmussa siihen aikaan. Näin hänessä tavallisen ihmisen, joka osasi elää ilman liiallista itsetarkkailua, kontrollia ja suorittamista. Kyllä ihailu kuuluu rakastumiseen, mutta ihailla voi niin monia asioita. Edelliseen perustuen ihailen miehissä yleensä ihan vain sitä, että he ovat miehiä, suoraviivaisuutta, monet miehet myös ovat reiluja ja suhtautuvat asioihin käytännönläheisesti, he ovat hyvin auttavaisia, tällaisia kokemuksia on mulla paljon ihan tavallisissa asioisssa. Lisäksi ihailen miestä, jos hän osoittaa lempeyttä muita kohtaan, minusta se on maskuliinisuuden idea, suojella ja jeesata muita. Ja tällä palstalla vaikkapa Pikkukakkonen ja muutkin koettavat jeesata samassa tilanteessa olevia miehiä esittämällä poliittisesti epäkorrekteja mielipiteitä naisista (vrt. feminismi, osoittamalla epäoikeudenmukaisuuksia) ja varsinkin Pikkukakkonen koettaa auttaa myös naisia kertomalla miesten ajattelutavasta, vaikka hän ei juuri koskaan saa siitä kiitosta vaan päinvastoin haukkuja ja itsekin monesti vänkään vastaan, mutta se johtuu siitä että hänen kannsaan on niin kiva vängätä. (En tiedä saitko mitään selvää, mut en jaksa perata tätä viestiä uudestaan, kun vastaan vielä toiseen.)

38579384673298467289367 kirjoitti:

Karmea päänsärky jo toista päivää, mut soperran silti jotain... Ensin se, etten mä täällä ja tässäkään yritä väitellä tai kertoa miten asiat ovat, vaan kirjoitan vain spontaanisti omasta näkökulmastani mitä edellisen viestistä mieleen tulee.

Ydinminä on epäonnistunut sanavalinta. Kontaktissa on kyse siitä, että ollaan kontaktissa omaan itseen, vasta sen jälkeen voi olla kontaktissa toiseen. Koko ajan ei ole tarpeen olla kontaktissa kehenkään, vaan mennään automaattiohjauksessa, mutta ehkä tuo kontaktissa oleminen on vastakohta kuvailemallesi tunteelle siitä, että on vain koneiston osa ilman persoonallisuutta. Jos suorittaa elämää, olo tavallaan helpottuu. Se tapahtuu esimerkiksi traumaattisten kokemusten jälkeen, se on yksi trauman vaiheista. Mun silmin tekstisi lannistuneesta fiiliksestä tulee mieleen se, että kannattaisiko sun mennä psykoterapiaan? En tarkoita, että olisit psykkisesti sairas, vaan minusta tuntuu, että tuon robottimaisen suorittamisen (tms) takana on asioita, joita pitäisi tutkia tarkemmin, jotta voisit päästä etenemään elämässäsi parempaan suuntaan. Sinulla on hyvä kyky itsereflektioon, sellaiset ihmiset hyötyvät psykoterapiasta eniten, mutta kannattaa valita terapeutti itse ja maksaa itse (jos vain suinkin voi), että kemiat varmasti kohtaavat (=syntyy kontakti). Silloin se ei tule niin kalliiksikaan. Sain itse tuon neuvon aikoinaan kun julkisen puolen terapeutin kanssa ei tullut mitään edistystä.

Ihailemisesta ja tavallisuudesta tulee taas mieleen se, miten naiset/ ihmiset ovat erilaisia. Rakastuin mieheeni siksi, että hän oli mielestäni tavallinen, ei yrittänyt olla mitään sen kummempaa tai suorittanut mitään, vaan tavallinen rento oleilu hänen seurassaan rauhoitti minuakin, perfektionistia, jonka pää oli ihan solmussa siihen aikaan. Näin hänessä tavallisen ihmisen, joka osasi elää ilman liiallista itsetarkkailua, kontrollia ja suorittamista. Kyllä ihailu kuuluu rakastumiseen, mutta ihailla voi niin monia asioita. Edelliseen perustuen ihailen miehissä yleensä ihan vain sitä, että he ovat miehiä, suoraviivaisuutta, monet miehet myös ovat reiluja ja suhtautuvat asioihin käytännönläheisesti, he ovat hyvin auttavaisia, tällaisia kokemuksia on mulla paljon ihan tavallisissa asioisssa. Lisäksi ihailen miestä, jos hän osoittaa lempeyttä muita kohtaan, minusta se on maskuliinisuuden idea, suojella ja jeesata muita. Ja tällä palstalla vaikkapa Pikkukakkonen ja muutkin koettavat jeesata samassa tilanteessa olevia miehiä esittämällä poliittisesti epäkorrekteja mielipiteitä naisista (vrt. feminismi, osoittamalla epäoikeudenmukaisuuksia) ja varsinkin Pikkukakkonen koettaa auttaa myös naisia kertomalla miesten ajattelutavasta, vaikka hän ei juuri koskaan saa siitä kiitosta vaan päinvastoin haukkuja ja itsekin monesti vänkään vastaan, mutta se johtuu siitä että hänen kannsaan on niin kiva vängätä. (En tiedä saitko mitään selvää, mut en jaksa perata tätä viestiä uudestaan, kun vastaan vielä toiseen.)

Lue lisää

Toivottavasti särky helpottaa pian!

Minä en oikein usko tuohon todelliseen kontaktiin itsensä tai muiden kanssa. En ainakaan siten, että ensin mainittu on edellytys toiselle. Ja muutenkin ihminen ja maailma ovat niin muuttuvaisia, että minkään syvän yhteyden muodostuminen mihinkään on nähdäkseni lähes mahdotonta.

Et ole ensimmäinen, joka ehdottaa psykoterapiaa minulle. Siihen on kuitenkin syynsä, etten sellaiseen hakeudu. Ensiksikin, minulla ei ole varaa. Toiseksi, prosessi olisi niin pitkäkestoinen, että se olisi sekä minun, terapeutin että yhteiskunnan osalta pelkkää resurssien haaskausta. Kolmanneksi, taipumukseni rationalisoida ajatukseni ja tekemiseni vesittää lopullisesti terapian mahdollisuudet. En näe sellaista keinoa tai ajatusta elämäni parantamiseen, mitä en pystyisi analysoimalla sen osia osoittamaan itselleni pätemättömäksi. Tällainen "kehittyminen" vaatisi ainakin tietyn määrän sokeaa uskoa johonkin. Lisäksi se vaatisi hyvän ja huonon, paremman ja huonomman elämän käsitteiden omaksumista. Minulle 99 prosenttia asioista vain ovat ilman arvottamista, sillä jokaisessa asiassa on "hyvää" ja "huonoa", jos ymmärrät mitä ajan takaa.

Olet oikeassa siinä, että ihailla voi monia asioita. Ja usein, ainakin ihmisten puheissa, on niin, että jokin toinen seikka henkilössä vaikuttaa niin negatiivisesti, ettei tästä ihaillusta ominaisuudesta ole varsinaisesti hyötyä. On oltava tietyllä tavalla tasalaatuinen, mutta samalla ylitettävä ainakin tarpeellinen määrä mittareita/tasoja/kynnyksiä ominaisuuksillaan. Pelkkä tasalaatuisuus siis ei ole eduksi. Jos ajattelen omaa kehitystäni, niin tasalaatuisuus kaikessa yhdistettynä laiskuuteen ja mukavuudenhaluun on lopulta johtanut pinnallisen persoonallisuuden muotoutumiseen, jossa ei ole mitään kontaktisisältöä toisille. Minä kadehdin ja ihailen ihmisiä, joilla on intohimoa työssään, harrastuksissaan ja ihmissuhteissaan.

jdtryetr kirjoitti:

Toivottavasti särky helpottaa pian!

Minä en oikein usko tuohon todelliseen kontaktiin itsensä tai muiden kanssa. En ainakaan siten, että ensin mainittu on edellytys toiselle. Ja muutenkin ihminen ja maailma ovat niin muuttuvaisia, että minkään syvän yhteyden muodostuminen mihinkään on nähdäkseni lähes mahdotonta.

Et ole ensimmäinen, joka ehdottaa psykoterapiaa minulle. Siihen on kuitenkin syynsä, etten sellaiseen hakeudu. Ensiksikin, minulla ei ole varaa. Toiseksi, prosessi olisi niin pitkäkestoinen, että se olisi sekä minun, terapeutin että yhteiskunnan osalta pelkkää resurssien haaskausta. Kolmanneksi, taipumukseni rationalisoida ajatukseni ja tekemiseni vesittää lopullisesti terapian mahdollisuudet. En näe sellaista keinoa tai ajatusta elämäni parantamiseen, mitä en pystyisi analysoimalla sen osia osoittamaan itselleni pätemättömäksi. Tällainen "kehittyminen" vaatisi ainakin tietyn määrän sokeaa uskoa johonkin. Lisäksi se vaatisi hyvän ja huonon, paremman ja huonomman elämän käsitteiden omaksumista. Minulle 99 prosenttia asioista vain ovat ilman arvottamista, sillä jokaisessa asiassa on "hyvää" ja "huonoa", jos ymmärrät mitä ajan takaa.

Olet oikeassa siinä, että ihailla voi monia asioita. Ja usein, ainakin ihmisten puheissa, on niin, että jokin toinen seikka henkilössä vaikuttaa niin negatiivisesti, ettei tästä ihaillusta ominaisuudesta ole varsinaisesti hyötyä. On oltava tietyllä tavalla tasalaatuinen, mutta samalla ylitettävä ainakin tarpeellinen määrä mittareita/tasoja/kynnyksiä ominaisuuksillaan. Pelkkä tasalaatuisuus siis ei ole eduksi. Jos ajattelen omaa kehitystäni, niin tasalaatuisuus kaikessa yhdistettynä laiskuuteen ja mukavuudenhaluun on lopulta johtanut pinnallisen persoonallisuuden muotoutumiseen, jossa ei ole mitään kontaktisisältöä toisille. Minä kadehdin ja ihailen ihmisiä, joilla on intohimoa työssään, harrastuksissaan ja ihmissuhteissaan.

Lue lisää

Nyrkkisääntönä:

super-YTM = "no tietysti tuo mies saa helposti naisia, onhan hän..."
YTM = "voin helposti kuvitella että monetkin naiset pitävät tästä miehestä"
KTM = "varmasti hyvä mies jollekin naiselle"
ATM = "varmasti hyvä mies jollekin naiselle, mutta minä satun tykkäämään..."
HC-ATM = "miksi kukaan nainen haluaisi tällaista miestä?"

Koko yhtälössä sekoittaa se että naisen silmissä YTM voi olla epäkiinnostava, mutta se ei tarkoita sitä ATM voisi olla kiinnostava. Makuasiat toimivat vain yhteen suuntaan. Vääränlainen tyyli, stailaus ja kategoria voi tehdä ytmin naisen silmissä epäkiinnostavaksi - mutta ei toisin päin.

Jokainen yksittäinen nainen voi huijata itseään uskomaan ettei hänen silmissään ole tasoja, ja että kumppanin valinta vähintään samasta tasoluokasta oli pelkkä sattuma. Mutta kun katsotaan kokonaisuutta, huomaa että "sopivuus" ja "maku" ratkaisee vain jos miehen taso on riittävän korkea.

jdtryetr kirjoitti:

Toivottavasti särky helpottaa pian!

Minä en oikein usko tuohon todelliseen kontaktiin itsensä tai muiden kanssa. En ainakaan siten, että ensin mainittu on edellytys toiselle. Ja muutenkin ihminen ja maailma ovat niin muuttuvaisia, että minkään syvän yhteyden muodostuminen mihinkään on nähdäkseni lähes mahdotonta.

Et ole ensimmäinen, joka ehdottaa psykoterapiaa minulle. Siihen on kuitenkin syynsä, etten sellaiseen hakeudu. Ensiksikin, minulla ei ole varaa. Toiseksi, prosessi olisi niin pitkäkestoinen, että se olisi sekä minun, terapeutin että yhteiskunnan osalta pelkkää resurssien haaskausta. Kolmanneksi, taipumukseni rationalisoida ajatukseni ja tekemiseni vesittää lopullisesti terapian mahdollisuudet. En näe sellaista keinoa tai ajatusta elämäni parantamiseen, mitä en pystyisi analysoimalla sen osia osoittamaan itselleni pätemättömäksi. Tällainen "kehittyminen" vaatisi ainakin tietyn määrän sokeaa uskoa johonkin. Lisäksi se vaatisi hyvän ja huonon, paremman ja huonomman elämän käsitteiden omaksumista. Minulle 99 prosenttia asioista vain ovat ilman arvottamista, sillä jokaisessa asiassa on "hyvää" ja "huonoa", jos ymmärrät mitä ajan takaa.

Olet oikeassa siinä, että ihailla voi monia asioita. Ja usein, ainakin ihmisten puheissa, on niin, että jokin toinen seikka henkilössä vaikuttaa niin negatiivisesti, ettei tästä ihaillusta ominaisuudesta ole varsinaisesti hyötyä. On oltava tietyllä tavalla tasalaatuinen, mutta samalla ylitettävä ainakin tarpeellinen määrä mittareita/tasoja/kynnyksiä ominaisuuksillaan. Pelkkä tasalaatuisuus siis ei ole eduksi. Jos ajattelen omaa kehitystäni, niin tasalaatuisuus kaikessa yhdistettynä laiskuuteen ja mukavuudenhaluun on lopulta johtanut pinnallisen persoonallisuuden muotoutumiseen, jossa ei ole mitään kontaktisisältöä toisille. Minä kadehdin ja ihailen ihmisiä, joilla on intohimoa työssään, harrastuksissaan ja ihmissuhteissaan.

Lue lisää

Kiitos toivotuksesta, edelleen särkee, taidan lähteä kotiin lepäämään heti kun voin.

Adjektiivien liukuvuus ilmenee hyvin siinä, millainen varaus laatumääreillä ihmisille on. Sinun intohimon määritelmäsi voi olla minun pingottamistani, sinun laiskottelusi ja mukavuudenhalusi on minulle kadehdittavaa kykyä ottaa rennosti jne. On myös aivan varmaa, että näet itsesi toisella tavalla kuin muut näkevät sinut, mitään objektiivista totuutta ole saatavilla.

Psykoterapiassa voidaan tarkastella sitäkin miten puhuttelee itseään, millä tutkitusti on valtava vaikutus elämänlaatuun. Julkisella puolella sun on mahdollista saada terapiaa lähes ilmaiseksi jos työkykysi on uhattuna, mutta reitti on aika paljon pitempi kuin omalla rahalla maksaessa. Hinnat alkavat tietääkseni 85 e/ kerrasta, psykiatrian erikoislääkäri on vähän kalliimpi, mutta tässä ei kannata pihistellä, jos sopiva henkilö löytyy, koska silloin käyntejä tarvitaan vähemmän. Jos joskus sittenkin päätät terapiaa kokeilla.

Rationalisointi on tavallisimpia puolustuskeinoja, mutta sitä ei tarvitse pelätä, että ajautuisit terapeuttisi kanssa ideologisiin ristiriitoihin :) Oikeastaan terapiatyön sisältö on se, minkä määrität ajattelusi lähtötilanteeksi:

"Minulle 99 prosenttia asioista vain ovat ilman arvottamista, sillä jokaisessa asiassa on "hyvää" ja "huonoa", jos ymmärrät mitä ajan takaa."

Eli se, että asioita, ajatuksia ja tunteita voi tarkastella monista eri näkökulmista toisen ihmisen kanssa. Yleensä opitaan havainnoimaan sitä, miten omat ajattelutottumukset ovat syntyneet, miten ne vaikuttavat ja miten niitä voi itse arvioida. On hyödyllistä sekä osata astua itsensä ulkopuolelle (rationalisointi ei ole vain huono asia) että pysytellä itsensä sisäpuolella (vellomatta tunteissa päämäärättömästi), tähän terapia voi tarjota työkaluja.

485729837209687208967 kirjoitti:

Kiitos toivotuksesta, edelleen särkee, taidan lähteä kotiin lepäämään heti kun voin.

Adjektiivien liukuvuus ilmenee hyvin siinä, millainen varaus laatumääreillä ihmisille on. Sinun intohimon määritelmäsi voi olla minun pingottamistani, sinun laiskottelusi ja mukavuudenhalusi on minulle kadehdittavaa kykyä ottaa rennosti jne. On myös aivan varmaa, että näet itsesi toisella tavalla kuin muut näkevät sinut, mitään objektiivista totuutta ole saatavilla.

Psykoterapiassa voidaan tarkastella sitäkin miten puhuttelee itseään, millä tutkitusti on valtava vaikutus elämänlaatuun. Julkisella puolella sun on mahdollista saada terapiaa lähes ilmaiseksi jos työkykysi on uhattuna, mutta reitti on aika paljon pitempi kuin omalla rahalla maksaessa. Hinnat alkavat tietääkseni 85 e/ kerrasta, psykiatrian erikoislääkäri on vähän kalliimpi, mutta tässä ei kannata pihistellä, jos sopiva henkilö löytyy, koska silloin käyntejä tarvitaan vähemmän. Jos joskus sittenkin päätät terapiaa kokeilla.

Rationalisointi on tavallisimpia puolustuskeinoja, mutta sitä ei tarvitse pelätä, että ajautuisit terapeuttisi kanssa ideologisiin ristiriitoihin :) Oikeastaan terapiatyön sisältö on se, minkä määrität ajattelusi lähtötilanteeksi:

"Minulle 99 prosenttia asioista vain ovat ilman arvottamista, sillä jokaisessa asiassa on "hyvää" ja "huonoa", jos ymmärrät mitä ajan takaa."

Eli se, että asioita, ajatuksia ja tunteita voi tarkastella monista eri näkökulmista toisen ihmisen kanssa. Yleensä opitaan havainnoimaan sitä, miten omat ajattelutottumukset ovat syntyneet, miten ne vaikuttavat ja miten niitä voi itse arvioida. On hyödyllistä sekä osata astua itsensä ulkopuolelle (rationalisointi ei ole vain huono asia) että pysytellä itsensä sisäpuolella (vellomatta tunteissa päämäärättömästi), tähän terapia voi tarjota työkaluja.

Lue lisää

Aivan totta, objektiivista totuutta ei näissä asioissa ole ja siksi en uskokaan noihin määreisiin. Oma kokemus on ainoa, joka merkitsee jotakin. Valitettavasti minulla ei ole varaa eikä kykyä sitoutua terapiaan. Työkyky on ehkä alentunut, mutta toisaalta työ on ainoa asia, joka pitää minut enää kiinni tässä yhteiskunnassa millään tasolla. Säästetään terapia siis ihmisille, joille siitä on oikeasti vielä hyötyä. Itse olen jo sikäli päätökseni tehnyt, että tämä loppuelämäni tila tulee olemaan mahdollisimman lyhyt - erilaisista asianhaaroista riippuen.

En pelkää ideologisia ristiriitoja vaan tiedän, ettei yksikään terapeutti pysty vetoamaan tunteisiini ja argumentoimaan terapian hyötyjen puolesta. Pystyn ajattelemaan loputtomasti vasta-argumentteja, joilla kumoan itselleni nuo ehdotukset. Lisäksi en pidä psykoterapiaan sisältyvästä piilevästä aivopesun elementistä, jolla siis "hoitoa tarvitsevat" yritetään ohjata jonkin kuvitellun normaaliuden tielle. Monissa tapauksissa tämä näyttäytyy vain yhteiskunnan eikä kyseisen yksilön etuna.

Ätmistä voi tulla jännämies, kun hän viimein saa naisista tarpeeksi ja alkaa kohtelemaan heitä niin kuin pitää.

nyrkki.kylpy kirjoitti:

Ätmistä voi tulla jännämies, kun hän viimein saa naisista tarpeeksi ja alkaa kohtelemaan heitä niin kuin pitää.

Niimpä. Ätmit siis vihaavat naisia, vaikka naiset eivät ätmejä vihaakaan.

23456 kirjoitti:

Niimpä. Ätmit siis vihaavat naisia, vaikka naiset eivät ätmejä vihaakaan.

Ätmit vihaavat naisia koska naisten rakastaminen on heiltä kelvottomina evätty ja vahva tunne on korvattava toisella vahvalla tunteella.

Totta puhut. Rakkauden vastakohta ei ole viha vaan välinpitämättömyys. Ihan samasta syystä kun naiset ovat välinpitämättömiä minua kohtaan, eivät he nykyisin merkitse minulle enää mitään. Jos joku nainen menestyy, kärsii, kituu, kuolee, nauraa tai itkee, niin en se ei herätä minussa mitään tuntemuksia. Myöskin se mitä naiset minusta tai teoistani ajattelevat on vuosi vuodelta enemmän alkanut tuntua merkityksettömältä.

super-atm kirjoitti:

Totta puhut. Rakkauden vastakohta ei ole viha vaan välinpitämättömyys. Ihan samasta syystä kun naiset ovat välinpitämättömiä minua kohtaan, eivät he nykyisin merkitse minulle enää mitään. Jos joku nainen menestyy, kärsii, kituu, kuolee, nauraa tai itkee, niin en se ei herätä minussa mitään tuntemuksia. Myöskin se mitä naiset minusta tai teoistani ajattelevat on vuosi vuodelta enemmän alkanut tuntua merkityksettömältä.

Lue lisää

Super-atm, pls. Tuo katkeruus sinussa näkyy kilometrien päähän!

super-atm kirjoitti:

Totta puhut. Rakkauden vastakohta ei ole viha vaan välinpitämättömyys. Ihan samasta syystä kun naiset ovat välinpitämättömiä minua kohtaan, eivät he nykyisin merkitse minulle enää mitään. Jos joku nainen menestyy, kärsii, kituu, kuolee, nauraa tai itkee, niin en se ei herätä minussa mitään tuntemuksia. Myöskin se mitä naiset minusta tai teoistani ajattelevat on vuosi vuodelta enemmän alkanut tuntua merkityksettömältä.

Lue lisää

Tuohon jamaan kun ajautuu niin ei kykene välittämään enää kenestäkään.
Kokemusta on.

54545454 kirjoitti:

Super-atm, pls. Tuo katkeruus sinussa näkyy kilometrien päähän!

En ole katkera. Jos et kestä totuutta, niin ole edes hiljaa.

miehenvarjo kirjoitti:

Tuohon jamaan kun ajautuu niin ei kykene välittämään enää kenestäkään.
Kokemusta on.

Niin siinä käy. Se todennäköisesti tapahtuu niin ettei siihen voi itse vaikuttaa. Tavallaan ihmismielen defenssi kaikkea paskaa kohtaan, jota joutuu kestämään.

super-atm kirjoitti:

Niin siinä käy. Se todennäköisesti tapahtuu niin ettei siihen voi itse vaikuttaa. Tavallaan ihmismielen defenssi kaikkea paskaa kohtaan, jota joutuu kestämään.

Olet oikeassa. On kuitenkin hyvä, että välität itsestäsi. Ja täällä aika moni tietää, mistä puhut ja mitä tarkoitat sanoillasi. Itsekin toivon ymmärtäväni edes vähän paremmin.

super-atm kirjoitti:

En ole katkera. Jos et kestä totuutta, niin ole edes hiljaa.

Mitä enemmän ja mitä säännöllisemmin sinun viestejäsi lukee, sitä katkeroituneemman kuvan sinusta saa.

54545454 kirjoitti:

Mitä enemmän ja mitä säännöllisemmin sinun viestejäsi lukee, sitä katkeroituneemman kuvan sinusta saa.

Mitä vähemmän sinun idioottiviestejäsi lukee, niin sitä onnellisempi on. Olet vajaaälyinen, etkä suoriudu helpoimmastakaan tehtävästä.

Ei ne naiset vihaakaan ätmejä mutta ätmit kyllä vihaavat naisia. Ätmit rakastavat naisia mutta eivät vaan saa heitä, siksi vihaavatkin heitä. Naisille ätmit ovat ilmaa, siksi naiset eivät vihaa ätmejä sen enempää kun vihaavat ilmaakaan.

Buhahaha kirjoitti:

Ei ne naiset vihaakaan ätmejä mutta ätmit kyllä vihaavat naisia. Ätmit rakastavat naisia mutta eivät vaan saa heitä, siksi vihaavatkin heitä. Naisille ätmit ovat ilmaa, siksi naiset eivät vihaa ätmejä sen enempää kun vihaavat ilmaakaan.

Lue lisää

No kyllä vihaavat. Ne haluavat vain peittää vihansa. Se on huomattu.

goneve kirjoitti:

No kyllä vihaavat. Ne haluavat vain peittää vihansa. Se on huomattu.

Varmaan palstan ätmejä vihaavatkin kun ottaa huomioon kuinka enemmistö meistä täällä naisista kirjoittelee. Mutta tuolla palstan ulkopuolella olemme vain ilmaa.

ageless_stranger kirjoitti:

Varmaan palstan ätmejä vihaavatkin kun ottaa huomioon kuinka enemmistö meistä täällä naisista kirjoittelee. Mutta tuolla palstan ulkopuolella olemme vain ilmaa.

Tai ennemmin vihaavat palstapersoonia. Ehkä moni kuvittelee, että palstapersoonien takana on miehiä joiden mielipiteillä on oikeasti painoarvoa ja vaikutusvaltaa. Ja silloin niiden mat-äärinäkemysten vastustaminen on kivaa koska saa tuntea olevansa hyvä ihminen, rakentamassa parempaa ja naisystävällisempää maailmaa.

En usko että tuo vihaaminen kestäisi kovinkaan kauan jos palstapersoona ja nainen tapaisivat livenä. Tapaamisen jälkeen nainen todennäköisesti häpeäisi toimintaansa ja ajattelisi että tuollaisen mitättömän miehenkuvatuksen takiako on melkein otsasuonensa poksauttanut. Sen jälkeen nainen tuskin edes viitsisi vastata sille palstapersoonalle.

Onko sulla mitään todisteita että ne miehet inhoaa ja vihaa sua?

Niin rumaa naista kun ei ole mun elämässäni vielä kertaakaan vastaan tullut että vihaisin sitä ulkonäön takia.

Buhahaha kirjoitti:

Onko sulla mitään todisteita että ne miehet inhoaa ja vihaa sua?

Niin rumaa naista kun ei ole mun elämässäni vielä kertaakaan vastaan tullut että vihaisin sitä ulkonäön takia.

Lue lisää

Kyllähän nuo suoranaiset haukut ja sitäkin enemmän käyttäytyminen, päälle sylkemiset, erilaiset ilmeet ja tuijotukset suut auki ja päitä pyörittelevät miehet ja naisetkin on selvä todiste.

Et tietenkään ole nähnyt näin rumaa koska en ole tullut sattumoisin sua koskaan vastaan. Ja muita näin rumia kuin mä ei todellakaan ole koska olen niin ruma, että et voi edes pahimmissa kuvitelmissasikaan sitä käsittää.

Rikon kaikkia naisen ulkonäkölakeja jotka on määritetty naiselle jo aikojen alusta asti ja rikon niitä lakeja joka ikisestä kohtaa. Eli kun nainen on kumminkin tietyllä tavalla luotu naiseksi ulkoisesti niin mun kohdalla se ei päde, sillä olen rikkonut jo syntyessäni naisen ulkonäölle määritettyjä normilakeja ja reippaasti.

Toki rumiakin naisia on, mutta ei nyt näin liioitellun rumia. Ensinnäkin mulla ei ole mitään naiseen liittyvääkään paitsi pimppa (jonkinlainenkaan). Olen äärimaskuliininen eli suomesta ja tuskin koko maailmasta edes löytyy miestäkään joka olisi näin maskuliininen. No joku voi heti sanoa, että mene hormoonitestiin, mutta olen ollut niissä ja mulla on normaalirajoissa olleet kaikki hormonitasot joten niitäkään ei voi syyttää. Olen vain geneettisesti näin sairaaloisen ruma.

Pahinta silti, että mulle ei ole diagnosoitu mitään vammaa, kehityshäiriötä tai epämuodostumaa sillä jos näin olisi niin voisin paremmin sen käsittää ja samoin muutkin sen käsittäisivät. Mutta koska olen vain ja pelkästään geneettisesti näin ruma niin siksi mua vihataan.

Tää mun luustoni on MASSIIVINEN ja romuluinen ja todella sairaaloisen paksua ja leveää joten olen kaikilta osin sen vuoksi kömpelö. Vartaloni rakenne ja malli on täysin miehen ja vieläpä erittäin MASKULIINISEN miehen eli yläkroppa on valtava ainakin verrattuna alakroppaani joka taas on kuin pikkupojalla joten aika raskasta kantaa jo tällaista yläkroppaa kun selkäni ja rintakehäni ovat järkyn leveä ja pitkä, eikä mulla ole vyötäröä lainkaan ei sitä ollut edes silloin kun painoin 40kg. Lantio on melko kapea ja takamusta ei ole lainkaan eli peppuuni ei mene rasvaa ollenkaan eikä sitä mennyt sinne edes silloinkaan kuin painoin yli 100kg. Eli monenlaisissa painoissakin on tullut oltua eikä yhdessäkään painossa ole koskaan ollut sitä naisellisuutta. Nyt olen ollut jo useamman vuoden 50kg ja pituutta on 164cm.

Kasvot ovat oma lukunsa sitten erikseen. Näin maskuliinisia ja jättikokoisia kasvoja ei kukaan kykene ymmärtämääm eikä tällaisia ole koskaan muilla ja missään maailmassa koskaan nähtykään. Leukapiirteeni ovat aivan kolossaaliset mittasuhteet ylittävät eli leukaperäni ovat valtavan leveät ja leuankärkeni järkyn pitkä ja leveä ja voimakkaasti ulospäin työntyvä ja siinä päässä iso pallo, siihen voisi ripustaa vaikka henkarin.

Kasvojeni kokonaiskoko on jättimäinen ja näkyy massiivisuudessaan ja kokoluokassaan varmasti kaivolta kotia tai oikeastaan jo avaruusasemalle asti. Silti suu, nenä ja silmät ovat pisteen kokoiset eli symmetriasta ja tasapinoisuudesta ei luontoäiti kohdallani tiennyt mitään.

Kyllä mua on vihattu ja rankasti ja nyt iän karttuessa se rumuus lisääntyy entisestään eli rumaa naista rangaistaan läpi eleämän ja kovalla kädellä ja annetaan joka hetki vihjeitä, että mikset tapa itseäsi. Kyllä mä olen jo tietoinen ulkonäöstäni ja niistä vihjeistä, ettei kannata enää jatkaa. Koska olen vielä nii perkeleen arka itsarin suhteen niin se ei noin vaan onnistu, mutta kyllä se on työnalla jatkuvasti ja pian mä täältä lähdenkin. Kiroan lähtiessäni äitini ja Jumalan jos sellainen on edes olemassa.

äärimmäisen-ruma kirjoitti:

Kyllähän nuo suoranaiset haukut ja sitäkin enemmän käyttäytyminen, päälle sylkemiset, erilaiset ilmeet ja tuijotukset suut auki ja päitä pyörittelevät miehet ja naisetkin on selvä todiste.

Et tietenkään ole nähnyt näin rumaa koska en ole tullut sattumoisin sua koskaan vastaan. Ja muita näin rumia kuin mä ei todellakaan ole koska olen niin ruma, että et voi edes pahimmissa kuvitelmissasikaan sitä käsittää.

Rikon kaikkia naisen ulkonäkölakeja jotka on määritetty naiselle jo aikojen alusta asti ja rikon niitä lakeja joka ikisestä kohtaa. Eli kun nainen on kumminkin tietyllä tavalla luotu naiseksi ulkoisesti niin mun kohdalla se ei päde, sillä olen rikkonut jo syntyessäni naisen ulkonäölle määritettyjä normilakeja ja reippaasti.

Toki rumiakin naisia on, mutta ei nyt näin liioitellun rumia. Ensinnäkin mulla ei ole mitään naiseen liittyvääkään paitsi pimppa (jonkinlainenkaan). Olen äärimaskuliininen eli suomesta ja tuskin koko maailmasta edes löytyy miestäkään joka olisi näin maskuliininen. No joku voi heti sanoa, että mene hormoonitestiin, mutta olen ollut niissä ja mulla on normaalirajoissa olleet kaikki hormonitasot joten niitäkään ei voi syyttää. Olen vain geneettisesti näin sairaaloisen ruma.

Pahinta silti, että mulle ei ole diagnosoitu mitään vammaa, kehityshäiriötä tai epämuodostumaa sillä jos näin olisi niin voisin paremmin sen käsittää ja samoin muutkin sen käsittäisivät. Mutta koska olen vain ja pelkästään geneettisesti näin ruma niin siksi mua vihataan.

Tää mun luustoni on MASSIIVINEN ja romuluinen ja todella sairaaloisen paksua ja leveää joten olen kaikilta osin sen vuoksi kömpelö. Vartaloni rakenne ja malli on täysin miehen ja vieläpä erittäin MASKULIINISEN miehen eli yläkroppa on valtava ainakin verrattuna alakroppaani joka taas on kuin pikkupojalla joten aika raskasta kantaa jo tällaista yläkroppaa kun selkäni ja rintakehäni ovat järkyn leveä ja pitkä, eikä mulla ole vyötäröä lainkaan ei sitä ollut edes silloin kun painoin 40kg. Lantio on melko kapea ja takamusta ei ole lainkaan eli peppuuni ei mene rasvaa ollenkaan eikä sitä mennyt sinne edes silloinkaan kuin painoin yli 100kg. Eli monenlaisissa painoissakin on tullut oltua eikä yhdessäkään painossa ole koskaan ollut sitä naisellisuutta. Nyt olen ollut jo useamman vuoden 50kg ja pituutta on 164cm.

Kasvot ovat oma lukunsa sitten erikseen. Näin maskuliinisia ja jättikokoisia kasvoja ei kukaan kykene ymmärtämääm eikä tällaisia ole koskaan muilla ja missään maailmassa koskaan nähtykään. Leukapiirteeni ovat aivan kolossaaliset mittasuhteet ylittävät eli leukaperäni ovat valtavan leveät ja leuankärkeni järkyn pitkä ja leveä ja voimakkaasti ulospäin työntyvä ja siinä päässä iso pallo, siihen voisi ripustaa vaikka henkarin.

Kasvojeni kokonaiskoko on jättimäinen ja näkyy massiivisuudessaan ja kokoluokassaan varmasti kaivolta kotia tai oikeastaan jo avaruusasemalle asti. Silti suu, nenä ja silmät ovat pisteen kokoiset eli symmetriasta ja tasapinoisuudesta ei luontoäiti kohdallani tiennyt mitään.

Kyllä mua on vihattu ja rankasti ja nyt iän karttuessa se rumuus lisääntyy entisestään eli rumaa naista rangaistaan läpi eleämän ja kovalla kädellä ja annetaan joka hetki vihjeitä, että mikset tapa itseäsi. Kyllä mä olen jo tietoinen ulkonäöstäni ja niistä vihjeistä, ettei kannata enää jatkaa. Koska olen vielä nii perkeleen arka itsarin suhteen niin se ei noin vaan onnistu, mutta kyllä se on työnalla jatkuvasti ja pian mä täältä lähdenkin. Kiroan lähtiessäni äitini ja Jumalan jos sellainen on edes olemassa.

Lue lisää

Osaat kuvailla aika tarkkaan kaiken sen minkä näet itsessäsi rumaksi. Minä tiedän paljonkin tosi haljunnäköisiä ihmisiä miehistä ja naisista, mutta en minä niitä sen erikoisimpina ihmisinä pidä.

On totta, että jotkut aikuiset ihmisetkin ovat arvostelijoita. Arvostelevat toisten ulkonäköä, varallisuutta ja oloja. Miksi? Koska he ovat epävarmoja itsestään... jos oma paikka on selvä ja kirkas täällä maanpäällä, he eivät arvostelisi.

Mutta et sinä menetä heissä yhtään mitään. He menettävät luultavasti sinussa jotain, mitä selkeästi pelkäävät.

Nyt kun tiedät mitkä on ulkoiset faktat millä mennään, kaiveleppa niitä hyviä juttuja itsestäs ja hyväksy koko nippu. Huomaat ajan päästä, että hyviä asioita itsestä putkahtelee pitkinmatkaa lisää ja lisää. Ja ne kaikki on sinua.

äärimmäisen-ruma kirjoitti:

Kyllähän nuo suoranaiset haukut ja sitäkin enemmän käyttäytyminen, päälle sylkemiset, erilaiset ilmeet ja tuijotukset suut auki ja päitä pyörittelevät miehet ja naisetkin on selvä todiste.

Et tietenkään ole nähnyt näin rumaa koska en ole tullut sattumoisin sua koskaan vastaan. Ja muita näin rumia kuin mä ei todellakaan ole koska olen niin ruma, että et voi edes pahimmissa kuvitelmissasikaan sitä käsittää.

Rikon kaikkia naisen ulkonäkölakeja jotka on määritetty naiselle jo aikojen alusta asti ja rikon niitä lakeja joka ikisestä kohtaa. Eli kun nainen on kumminkin tietyllä tavalla luotu naiseksi ulkoisesti niin mun kohdalla se ei päde, sillä olen rikkonut jo syntyessäni naisen ulkonäölle määritettyjä normilakeja ja reippaasti.

Toki rumiakin naisia on, mutta ei nyt näin liioitellun rumia. Ensinnäkin mulla ei ole mitään naiseen liittyvääkään paitsi pimppa (jonkinlainenkaan). Olen äärimaskuliininen eli suomesta ja tuskin koko maailmasta edes löytyy miestäkään joka olisi näin maskuliininen. No joku voi heti sanoa, että mene hormoonitestiin, mutta olen ollut niissä ja mulla on normaalirajoissa olleet kaikki hormonitasot joten niitäkään ei voi syyttää. Olen vain geneettisesti näin sairaaloisen ruma.

Pahinta silti, että mulle ei ole diagnosoitu mitään vammaa, kehityshäiriötä tai epämuodostumaa sillä jos näin olisi niin voisin paremmin sen käsittää ja samoin muutkin sen käsittäisivät. Mutta koska olen vain ja pelkästään geneettisesti näin ruma niin siksi mua vihataan.

Tää mun luustoni on MASSIIVINEN ja romuluinen ja todella sairaaloisen paksua ja leveää joten olen kaikilta osin sen vuoksi kömpelö. Vartaloni rakenne ja malli on täysin miehen ja vieläpä erittäin MASKULIINISEN miehen eli yläkroppa on valtava ainakin verrattuna alakroppaani joka taas on kuin pikkupojalla joten aika raskasta kantaa jo tällaista yläkroppaa kun selkäni ja rintakehäni ovat järkyn leveä ja pitkä, eikä mulla ole vyötäröä lainkaan ei sitä ollut edes silloin kun painoin 40kg. Lantio on melko kapea ja takamusta ei ole lainkaan eli peppuuni ei mene rasvaa ollenkaan eikä sitä mennyt sinne edes silloinkaan kuin painoin yli 100kg. Eli monenlaisissa painoissakin on tullut oltua eikä yhdessäkään painossa ole koskaan ollut sitä naisellisuutta. Nyt olen ollut jo useamman vuoden 50kg ja pituutta on 164cm.

Kasvot ovat oma lukunsa sitten erikseen. Näin maskuliinisia ja jättikokoisia kasvoja ei kukaan kykene ymmärtämääm eikä tällaisia ole koskaan muilla ja missään maailmassa koskaan nähtykään. Leukapiirteeni ovat aivan kolossaaliset mittasuhteet ylittävät eli leukaperäni ovat valtavan leveät ja leuankärkeni järkyn pitkä ja leveä ja voimakkaasti ulospäin työntyvä ja siinä päässä iso pallo, siihen voisi ripustaa vaikka henkarin.

Kasvojeni kokonaiskoko on jättimäinen ja näkyy massiivisuudessaan ja kokoluokassaan varmasti kaivolta kotia tai oikeastaan jo avaruusasemalle asti. Silti suu, nenä ja silmät ovat pisteen kokoiset eli symmetriasta ja tasapinoisuudesta ei luontoäiti kohdallani tiennyt mitään.

Kyllä mua on vihattu ja rankasti ja nyt iän karttuessa se rumuus lisääntyy entisestään eli rumaa naista rangaistaan läpi eleämän ja kovalla kädellä ja annetaan joka hetki vihjeitä, että mikset tapa itseäsi. Kyllä mä olen jo tietoinen ulkonäöstäni ja niistä vihjeistä, ettei kannata enää jatkaa. Koska olen vielä nii perkeleen arka itsarin suhteen niin se ei noin vaan onnistu, mutta kyllä se on työnalla jatkuvasti ja pian mä täältä lähdenkin. Kiroan lähtiessäni äitini ja Jumalan jos sellainen on edes olemassa.

Lue lisää

Ei minua kiinnosta kuinka MASSIIVINEN, romuluinen ja maskuliininen olet. Ei minua kiinnosta vaikka olisitkin itäsaksalaisen kuulantyöntäjänaisen näköinen, en minä sinua silti vihaisi. Ihastuminen voisi olla vaikeaa, mutta vihaani et noilla eväillä kyllä pääse. Ja minä vihaan ihmisiä ajatusten vuoksi, en ulkomuodon.

Dissident kirjoitti:

Osaat kuvailla aika tarkkaan kaiken sen minkä näet itsessäsi rumaksi. Minä tiedän paljonkin tosi haljunnäköisiä ihmisiä miehistä ja naisista, mutta en minä niitä sen erikoisimpina ihmisinä pidä.

On totta, että jotkut aikuiset ihmisetkin ovat arvostelijoita. Arvostelevat toisten ulkonäköä, varallisuutta ja oloja. Miksi? Koska he ovat epävarmoja itsestään... jos oma paikka on selvä ja kirkas täällä maanpäällä, he eivät arvostelisi.

Mutta et sinä menetä heissä yhtään mitään. He menettävät luultavasti sinussa jotain, mitä selkeästi pelkäävät.

Nyt kun tiedät mitkä on ulkoiset faktat millä mennään, kaiveleppa niitä hyviä juttuja itsestäs ja hyväksy koko nippu. Huomaat ajan päästä, että hyviä asioita itsestä putkahtelee pitkinmatkaa lisää ja lisää. Ja ne kaikki on sinua.

Lue lisää

Sulla on kyllä sydän paikallaan, olet tosi symppis mies etkä varmaan kauan sinkkuna, jos vain itse haluat suhteen.

3598673897628976287 kirjoitti:

Sulla on kyllä sydän paikallaan, olet tosi symppis mies etkä varmaan kauan sinkkuna, jos vain itse haluat suhteen.

Jaahans. No ronkelikin tullut ja aika erakkoluonne loppujen lopuksi. Aika näyttää. Mutta kiitos, otan kohteliaisuutena.

Dissident kirjoitti:

Osaat kuvailla aika tarkkaan kaiken sen minkä näet itsessäsi rumaksi. Minä tiedän paljonkin tosi haljunnäköisiä ihmisiä miehistä ja naisista, mutta en minä niitä sen erikoisimpina ihmisinä pidä.

On totta, että jotkut aikuiset ihmisetkin ovat arvostelijoita. Arvostelevat toisten ulkonäköä, varallisuutta ja oloja. Miksi? Koska he ovat epävarmoja itsestään... jos oma paikka on selvä ja kirkas täällä maanpäällä, he eivät arvostelisi.

Mutta et sinä menetä heissä yhtään mitään. He menettävät luultavasti sinussa jotain, mitä selkeästi pelkäävät.

Nyt kun tiedät mitkä on ulkoiset faktat millä mennään, kaiveleppa niitä hyviä juttuja itsestäs ja hyväksy koko nippu. Huomaat ajan päästä, että hyviä asioita itsestä putkahtelee pitkinmatkaa lisää ja lisää. Ja ne kaikki on sinua.

Lue lisää

Eipä mussa ole mitään hyviäkään asioita joten helppo luopua elämästä kun sitä ei ole olemassakaan.

äärimmäisen-ruma kirjoitti:

Eipä mussa ole mitään hyviäkään asioita joten helppo luopua elämästä kun sitä ei ole olemassakaan.

Niin. Ei hyviä asioita tahdo itse helposti nähdäkään. Muut vaikka niistä sanovat, kimpoavat ne merkityksettöminä, kuten hyvänpäivän toivotus tai näkemiin kaupankassalta. Ne tuntuvat tavoilta ja kliseiltä.

Vasta kun itseensä jollaintavalla tutustuu ja hyväksyy, voi nähdä ja vastaanottaa jotain hyvää itsestään. Itsekin havahduin naisystäväni iäiseen toivotukseen, että olen kultakimpale. Miksi hän sen sanoisi minulle, jos ei siksi, että näkee asian niin? Saan olla helvetin hyvä ihminen, eikä se minusta kusipäätä tee.

Ulkoisesti olen mitä olen, koitan pitää siitä huolen, mutta sisältä haluan olla sitä kultaa. Niin ja maailman paras isä. Nauttia hetkistä ja elää. Siinä on tavoitteet. Muilta en tarvitse mitään...mutta silti saan.

Nyt aion nauttia päikkäreistä. Sitten käyn tytön koulusta ja kuuntelen päivän turinat. Illalla salibandya. Ja poika lämmittää saunan. Minä ainakin nautin tälläisestä. Jos joskus löytyy sielulle kumppani jostain jakamaan elämää niin hyvä.

Haluisin sullekin neuvoa, miten päästä nauttimaan elämästäsi, mutta se tie on vaan etsittävä itse, ei sitä kukaan muu kuin sinä itse voi näyttää. Mutta se tie on. Sen tiedän.

Minäkään en kyllä pysty käsittämään kuinka joku voisi vihata toista tämän rumuuden takia. Sääliä tuollainen kurja tilanne lähinnä herättää. Kuulostat kuitenkin fiksulta ihmiseltä ja toivon, että sinäkin löytäisit itsestäsi jotain hyvää etkä päätyisi riistämään henkeä itseltäsi, vaikka en olekaan mikään paras puhumaan näin kun itsellänikin on itsetuhoisia ajatuksia joka päivä.

Jep. 😎

Miehet vihaa rumia naisia.

En tiedä, mutta kyllä Marilyn varmaan naisiakin saisi.

Wulwawa kirjoitti:

En tiedä, mutta kyllä Marilyn varmaan naisiakin saisi.

Ääh, nyt en saa tuota mielikuvaa pois päästäni. Hitto, sehän voisi olla aivan mahtavaa.

Hämmennyin ihan täs.

Wulwawa kirjoitti:

En tiedä, mutta kyllä Marilyn varmaan naisiakin saisi.

Harmi kun mä en komeana maskuliinisena miehen näköisenä uroksena saa edes niitä miehiä jotka ihailee tällaisen näköisiä miehiä. Niin olen siis nainen oikeasti, mutta ulkoisesti maskuliininen miehekäs mies.

äärimmäisen-ruma kirjoitti:

Harmi kun mä en komeana maskuliinisena miehen näköisenä uroksena saa edes niitä miehiä jotka ihailee tällaisen näköisiä miehiä. Niin olen siis nainen oikeasti, mutta ulkoisesti maskuliininen miehekäs mies.

Lue lisää

Vaikka olisitkin maskuliinisen näköinen nainen, niin minusta se ei tarkoita että olet ruma. Jos ihminen sanoo itseään rumaksi, niin se tuntuu olevan pikemminkin voimakas subjektiivinen kokemus, millä ei välttämättä ole tekemistä tosiasioiden kanssa. Kokemus on kuitenkin vahva, niin vahva, että se voi pimentää elämästä auringon.

äärimmäisen-ruma kirjoitti:

Harmi kun mä en komeana maskuliinisena miehen näköisenä uroksena saa edes niitä miehiä jotka ihailee tällaisen näköisiä miehiä. Niin olen siis nainen oikeasti, mutta ulkoisesti maskuliininen miehekäs mies.

Lue lisää

Etkö sinä kerran kirjoittanut, että olet äitisi näköinen ja että äitisi kuitenkin piti itseään hyvinkin kauniina?

Wulwawa kirjoitti:

Etkö sinä kerran kirjoittanut, että olet äitisi näköinen ja että äitisi kuitenkin piti itseään hyvinkin kauniina?

Kyllä mussa ja siskopuolessani on äidin näköä paljon eli siksi ollaankin näin rumia. Äitini on tosiaankin pitänyt varsinkin nuorena itseään yhtenä MAAILMAN KAUNEIMMISTA naisista jota se ei todellakaan ole, vaan on juuri sellainen kuin me siskopuoleni kanssa eli maskuliinisia ja rumia. Olen perinyt enemmän isäni vartalon, mutta äitini kasvojen rumimmat puolet.

Äitini on ollut aina sairaaloinen henkisesti ja fyysisesti. Hän on jälkeenjäänyt, narsisti ja hänellä on skitsofrenia, siksipä onkin elänyt nän pitkään kun elää omassa mielikuvitusmaailmassaan. Jos olisi tajunnut sen millainen on OIKEASTI niin pudotus olisi ollut todella raju eikä tuollainen ihminen olisi sitä kestänytkään joten antaa hänen edelleen elää omassa kuplassaan koska sen anisostahan se onkin vielä elossa.

äärimmäisen-ruma kirjoitti:

Kyllä mussa ja siskopuolessani on äidin näköä paljon eli siksi ollaankin näin rumia. Äitini on tosiaankin pitänyt varsinkin nuorena itseään yhtenä MAAILMAN KAUNEIMMISTA naisista jota se ei todellakaan ole, vaan on juuri sellainen kuin me siskopuoleni kanssa eli maskuliinisia ja rumia. Olen perinyt enemmän isäni vartalon, mutta äitini kasvojen rumimmat puolet.

Äitini on ollut aina sairaaloinen henkisesti ja fyysisesti. Hän on jälkeenjäänyt, narsisti ja hänellä on skitsofrenia, siksipä onkin elänyt nän pitkään kun elää omassa mielikuvitusmaailmassaan. Jos olisi tajunnut sen millainen on OIKEASTI niin pudotus olisi ollut todella raju eikä tuollainen ihminen olisi sitä kestänytkään joten antaa hänen edelleen elää omassa kuplassaan koska sen anisostahan se onkin vielä elossa.

Lue lisää

Jepjep... eli kannattaa sinunkin tosiaan alkaa etsimään sitä todellista syytä äitisi psyykkisistä sairauksista ja siitä millaisen jäljen se jätti sinuun ihmisenä, teidän välisestä vuorovaikutuksesta. Se on paljon todennäköisempi syy minäkuvaasi kun ulkoinen olemuksesi. Vaikka ethän sinä sitä tietenkään usko. Mutta loppupeleissä, kumpi on onnellisempi itsensä suhteen, sinä vai äitisi? Ehkä kannattaisikin ottaa oppia äidin asenteesta....

Kaikilla ihmisillä on varmasti jonkinlainen käsitys siitä mikä on rumaa ja mikä kaunista. Jos et ole koskaan nähmyt rumaa miestä olet todennäköisesti sokea. Mutta ei ulkonäkö ole ainoa asia mikä tekee miehestä ätmin.

ageless_stranger kirjoitti:

Kaikilla ihmisillä on varmasti jonkinlainen käsitys siitä mikä on rumaa ja mikä kaunista. Jos et ole koskaan nähmyt rumaa miestä olet todennäköisesti sokea. Mutta ei ulkonäkö ole ainoa asia mikä tekee miehestä ätmin.

Lue lisää

Mulle ruma mies on positiivinen asia, ja ns. rumuus on kiinnostavampaa kuin kauneus, siis positiivinen asia. Olet ehkä kuullut vanhan sanonnan, että "mies rakastaa silmillään ja nainen korvillaan". Se on sataprosenttinen totuus, ja juuri siinä mielessä olen sokea. Naiset eivät katso miehiä samalla tavalla kuin miehet naisia.

857287529875289752897289 kirjoitti:

Mulle ruma mies on positiivinen asia, ja ns. rumuus on kiinnostavampaa kuin kauneus, siis positiivinen asia. Olet ehkä kuullut vanhan sanonnan, että "mies rakastaa silmillään ja nainen korvillaan". Se on sataprosenttinen totuus, ja juuri siinä mielessä olen sokea. Naiset eivät katso miehiä samalla tavalla kuin miehet naisia.

Lue lisää

Olen kuullut ja uskon, että tuo on osittain totta, mutta en usko ettei miehen ulkonäkö merkkaa naiselle mitään ellei tämä ole oikeasti sokea. Jokainen kuitenkin määrittelee sen ruman ja kauniin itse.

ageless_stranger kirjoitti:

Olen kuullut ja uskon, että tuo on osittain totta, mutta en usko ettei miehen ulkonäkö merkkaa naiselle mitään ellei tämä ole oikeasti sokea. Jokainen kuitenkin määrittelee sen ruman ja kauniin itse.

Lue lisää

Juuri niin, nimenomaan naisilla on erilaisia makuja miesten suhteen sekä fyysisten että henkisten ominaisuuksien suhteen kun taas miehet tuntuvat arvostavan samantyyppisiä asioita naisessa (ainakin täällä kirjoittelevat).

Ulkonäkö merkitsee, nainen ei ole suhteessa eikä harrasta seksiä miehen kanssa, jota kohtaa ei tunsisi halua (poikkeuksena ehkä voimakas humalatila), joten se täällä usein esiintyvä huoli naisesta, joka on miehen kanssa vain tämän rahojen takia on turha. Ainakin täällä Suomessa.

857287529875289752897289 kirjoitti:

Mulle ruma mies on positiivinen asia, ja ns. rumuus on kiinnostavampaa kuin kauneus, siis positiivinen asia. Olet ehkä kuullut vanhan sanonnan, että "mies rakastaa silmillään ja nainen korvillaan". Se on sataprosenttinen totuus, ja juuri siinä mielessä olen sokea. Naiset eivät katso miehiä samalla tavalla kuin miehet naisia.

Lue lisää

Älä viitsi valehdella.

Sinun tarkoittamasi "ruma" mies on luultavasti pitkä, raamikas, maskuliininen mies jonka piirteet ovat kuin kirveellä veistetyt. Eli komea mies.

Rumuutta miehessä edustavat mm. nämä piirteet:
- lyhyys
- hintelyys
- olematon leuka
- naismaisen sirot piirteet
- pelokkaan näköiset silmät
- korkea ääni
Jne.

Noi kaikki on mulla, eli olen ruma mies, mutta mitä sillä tiedolla teen?

12121212121212 kirjoitti:

Älä viitsi valehdella.

Sinun tarkoittamasi "ruma" mies on luultavasti pitkä, raamikas, maskuliininen mies jonka piirteet ovat kuin kirveellä veistetyt. Eli komea mies.

Rumuutta miehessä edustavat mm. nämä piirteet:
- lyhyys
- hintelyys
- olematon leuka
- naismaisen sirot piirteet
- pelokkaan näköiset silmät
- korkea ääni
Jne.

Lue lisää

Puhun niin totta kuin osaan :) En nyt muista kuka poliitikko sanoi ihan tosissaan noin, oliko se Matti Vanhanen.

Katsoin muuten Laasasta koskevasta topicista toista juttua, jossa Laasanen sanoi kaikkien naisten olevan luonteeltaan samanlaisia, vain ulkonäkö vaihtelee eli juuri niin kuin sun virikkeestä joku päivä sitten tulkitsin MA-teoriassa olevan, etsitään "samaa naista".

Yksruma tuossa otti esille aivan olennaisen asian. Mitä tällä MA-teorialla tekee? Kaikki ihmisten käyttäytymistä teoriat ovat kehikkoja ja kuvauksia jostain ilmiöistä ja asioista, ne eivät ole ennustuksia yksilötasolla. Vesi kiehuu sadassa asteessa, mutta moni hintelä ja lyhyt mies päätyy parisuhteeseen. MA-teoria perustuu vertailuun, kaikki adjektiivithan ovat paitsi subjektiivisia kuvauksia, myös vertailua. Esimerkiksi pienetkin ympäristön muutokset vaikuttavat sekä itsearviointiin että muiden arvioon sinusta. Radanvarren tai pikkukylän kaunotar tai komistus ei erotu massasta stadissa, lyhyt suomalaismies muuttuu pitkäksi tai keskimittaiseksi Italiassa, hintelä muuttuu rotevaksi Aasiassa. Kaikki on suhteellista. Huolestuttava asia täällä on se, että MA-teoriaa käytetään sisäisen puheen vakuutena, tunnetusti tehokkaan itsesuggestion välineenä. On hyvin tehokasta ajatella ja kirjoittaa joka päivä "Olen ruma mies, jota kukaan ei rakasta" tai "Naiset pitävät vain pitkistä ja komeista miehistä". MA-teoriassa on pointtia, mutta sitä ei ole tarkoitettu lannistavaksi vankilaksi (tai ainakin niin haluan sinisilmäisesti uskoa).

49293682968296829068 kirjoitti:

Puhun niin totta kuin osaan :) En nyt muista kuka poliitikko sanoi ihan tosissaan noin, oliko se Matti Vanhanen.

Katsoin muuten Laasasta koskevasta topicista toista juttua, jossa Laasanen sanoi kaikkien naisten olevan luonteeltaan samanlaisia, vain ulkonäkö vaihtelee eli juuri niin kuin sun virikkeestä joku päivä sitten tulkitsin MA-teoriassa olevan, etsitään "samaa naista".

Yksruma tuossa otti esille aivan olennaisen asian. Mitä tällä MA-teorialla tekee? Kaikki ihmisten käyttäytymistä teoriat ovat kehikkoja ja kuvauksia jostain ilmiöistä ja asioista, ne eivät ole ennustuksia yksilötasolla. Vesi kiehuu sadassa asteessa, mutta moni hintelä ja lyhyt mies päätyy parisuhteeseen. MA-teoria perustuu vertailuun, kaikki adjektiivithan ovat paitsi subjektiivisia kuvauksia, myös vertailua. Esimerkiksi pienetkin ympäristön muutokset vaikuttavat sekä itsearviointiin että muiden arvioon sinusta. Radanvarren tai pikkukylän kaunotar tai komistus ei erotu massasta stadissa, lyhyt suomalaismies muuttuu pitkäksi tai keskimittaiseksi Italiassa, hintelä muuttuu rotevaksi Aasiassa. Kaikki on suhteellista. Huolestuttava asia täällä on se, että MA-teoriaa käytetään sisäisen puheen vakuutena, tunnetusti tehokkaan itsesuggestion välineenä. On hyvin tehokasta ajatella ja kirjoittaa joka päivä "Olen ruma mies, jota kukaan ei rakasta" tai "Naiset pitävät vain pitkistä ja komeista miehistä". MA-teoriassa on pointtia, mutta sitä ei ole tarkoitettu lannistavaksi vankilaksi (tai ainakin niin haluan sinisilmäisesti uskoa).

Lue lisää

"MA-teoriassa on pointtia, mutta sitä ei ole tarkoitettu lannistavaksi vankilaksi (tai ainakin niin haluan sinisilmäisesti uskoa)."

Joku muu nainen jossain varmasti haluaa sen pienen ja ujon kirjastovirkailijamiehen joka tykkää että nainen vie.

Mutta juuri sinä nyt vain satut haluamaan sen pitkän, raamikkaan, itsevarman, määrätietoisen ja menestyneen miehen.

Kaikilla on erilainen maku, ei ole olemassa tasoja.

Niinpä, monenlaisia miehiä on niidenkin joukossa, jotka täällä nimittävät itseään ätmeiksi, jokaisella oma tarinansa.

943582309682390682698 kirjoitti:

Niinpä, monenlaisia miehiä on niidenkin joukossa, jotka täällä nimittävät itseään ätmeiksi, jokaisella oma tarinansa.

Totta, jokainen on uniikki elämänkertoineen. :)

943582309682390682698 kirjoitti:

Niinpä, monenlaisia miehiä on niidenkin joukossa, jotka täällä nimittävät itseään ätmeiksi, jokaisella oma tarinansa.

Tarina se on tylsäkin tarina. Mutta kukas sellaisia nyt jaksaisi kuunnella.

Buhahaha kirjoitti:

Tarina se on tylsäkin tarina. Mutta kukas sellaisia nyt jaksaisi kuunnella.

Millainen tylsä tarina sulla oli mielessäsi, kun ajattelit tuon ajatuksen?

845783467298367298679287 kirjoitti:

Millainen tylsä tarina sulla oli mielessäsi, kun ajattelit tuon ajatuksen?

No tietenkin oma elämäntarinani. Se on niin tylsä etten jaksaisi kertoa sitä edes pyydettäessä.

Buhahaha kirjoitti:

No tietenkin oma elämäntarinani. Se on niin tylsä etten jaksaisi kertoa sitä edes pyydettäessä.

Jaksaisin kuunnella elämäntarinasi. Eikä siinä kaikki, moni muukin jaksaisi kuunnella tarinasi, mutta mietin mitä kaikkea sulle on tapahtunut, ettet arvosta kokemuksiasi, tunteitasi ja ajatuksiasi, jotka elämäntarinasi muodostavat. Kenelläkään muulla ei ole samanlaista tarinaa, jo sen vuoksi se ei voi olla tavallinen tai tylsä.

Mutta eihän elämäntarinaa kaikille kannatakaan kertoakaan. Usein suhteen alussa jaetaan lapsuusmuistoja tai ystävien kesken. Siitä syntyy uusia näkökulmia, kun toinen kuuntelee ja kuulee itsekin tarinansa toisen korvin, toinen ehkä kysyy ja kommentoi. Siksi yksin jääminen ja jättäytyminen on myrkkyä, koska jää omien ajatustensa ja oman päänsä vangiksi. Se käy välillä kaikille eikä ole mitään huonoutta, vaan inhimillistä. Itsekin olen hiukan neuroottinen tyyppi, jolle käy välillä niin.

4852867298679283769287 kirjoitti:

Jaksaisin kuunnella elämäntarinasi. Eikä siinä kaikki, moni muukin jaksaisi kuunnella tarinasi, mutta mietin mitä kaikkea sulle on tapahtunut, ettet arvosta kokemuksiasi, tunteitasi ja ajatuksiasi, jotka elämäntarinasi muodostavat. Kenelläkään muulla ei ole samanlaista tarinaa, jo sen vuoksi se ei voi olla tavallinen tai tylsä.

Mutta eihän elämäntarinaa kaikille kannatakaan kertoakaan. Usein suhteen alussa jaetaan lapsuusmuistoja tai ystävien kesken. Siitä syntyy uusia näkökulmia, kun toinen kuuntelee ja kuulee itsekin tarinansa toisen korvin, toinen ehkä kysyy ja kommentoi. Siksi yksin jääminen ja jättäytyminen on myrkkyä, koska jää omien ajatustensa ja oman päänsä vangiksi. Se käy välillä kaikille eikä ole mitään huonoutta, vaan inhimillistä. Itsekin olen hiukan neuroottinen tyyppi, jolle käy välillä niin.

Lue lisää

No, oletkin sitten ensimmäinen. Joten sori, en ihan heti osta tuota väitettä että "moni muukin" jaksaisi kuunnella. Aika harvaa ihmistä jaksaa kiinnostaa mitä toinen ihminen on ja ajattelee. Paljon kivempaa on lätkäistä leima ja heittää mädillä tomaateilla. Sitähän tämäkin palsta enimmäkseen on.

Buhahaha kirjoitti:

No, oletkin sitten ensimmäinen. Joten sori, en ihan heti osta tuota väitettä että "moni muukin" jaksaisi kuunnella. Aika harvaa ihmistä jaksaa kiinnostaa mitä toinen ihminen on ja ajattelee. Paljon kivempaa on lätkäistä leima ja heittää mädillä tomaateilla. Sitähän tämäkin palsta enimmäkseen on.

Lue lisää

Ehkä ensimmäinen, jonka huomaat, mutta toivottavasti en viimeinen. Tuosta olen eri mieltä etteikö täällä muita kiinnostaisi mitä toinen ihminen on ja ajattelee, eikö se päinvastoin ole syy käydä täällä? Monilla täällä on sama ajatus muista ihmisistä kuin sulla: että on varmaa etteivät he välitä pätkääkään ja ovat pahantahtoisia. Vastakkainen ääripää olisi ajatella, että kaikki varmasti välittävät ja ovat lempeitä ja hyväntahtoisia. Mutta ihmissuhteet ja vuorovaikutus on ennen kaikkea yllätyksellistä. Joka päivä täällä saadaan todellinen kontakti toiseen, nähdään ja kuullaan se mitä toinen kirjoittaa, mistä osoituksena ovat mädät tomaatitkin. Ehkä osa palstan viehätyksestä liittyy siihen, ettei kulttuuri täällä ole kovin salonkikelpoista, sillä pahantahtoinenkin kommentti voi joskus auttaa oivaltamaan asioita omasta elämästä, persoonasta ja toimintatavasta. Oikeassa elämässä varotaan enemmän kuin täällä, jolloin kontaktista syntyy vähemmän kipinää, harvemmin tuntemattomien kanssa edes tulee puhuneeksi sellaisia asioita kuin täällä. Palstaa olisi periaatteessa mahdollista käyttää tietoisemmin siten, että siitä koituisi enemmän hyötyä itselle.

Elämäntarinoista tulee mieleen Jarmo Mäkilän maalaukset. Hän on yksi lempitaiteilijoistani ja maalaa mielestäni yksinäisiä poikia. Hänen maalaustensa fiilis tuo mieleen fiiliksen täällä välillä, on tapahtunut jotakin, mitä en tiedä, mutta se on pahaa, pahanenteinen tunnelma liittyy muihin ihmisiin ja siihen, ettei mitään voi itse kontrolloida niin kuin lapsena oli. Kuvailit omaa tarinaasi kuitenkin tylsäksi, mitä se tarkoittaa? Millainen fiilis kotonasi oli, kun olit lapsi? Millainen poika olit, mitä haluaisit itsellesi sanoa? Se kuka on ja mistä tulee ei mitenkään voi olla tylsää sulle itsellesi, sen ajatuksen täytyy olla puolustusmekanismi. Etkö muista mikä oli tärkeää, painatko itsesi veden alle tavalla tai toisella, sellaista tuosta mulle tulee mieleen, ettet anna itsesi hengittää. Muut voivat piirtää sinut näkyviin sanoillaan, mutta kuvasta ei silloin tule näköinen. Toinen ei voi tietää mitä olet, mistä tulet, mikä on olennaista, vaikka hänen reaktionsa tekevät sanotusta todellisempaa. Totta kai oman tarinan voi kirjoittaa myös paperille näyttämättä sitä kenellekään.

83478971897589175875785 kirjoitti:

Ehkä ensimmäinen, jonka huomaat, mutta toivottavasti en viimeinen. Tuosta olen eri mieltä etteikö täällä muita kiinnostaisi mitä toinen ihminen on ja ajattelee, eikö se päinvastoin ole syy käydä täällä? Monilla täällä on sama ajatus muista ihmisistä kuin sulla: että on varmaa etteivät he välitä pätkääkään ja ovat pahantahtoisia. Vastakkainen ääripää olisi ajatella, että kaikki varmasti välittävät ja ovat lempeitä ja hyväntahtoisia. Mutta ihmissuhteet ja vuorovaikutus on ennen kaikkea yllätyksellistä. Joka päivä täällä saadaan todellinen kontakti toiseen, nähdään ja kuullaan se mitä toinen kirjoittaa, mistä osoituksena ovat mädät tomaatitkin. Ehkä osa palstan viehätyksestä liittyy siihen, ettei kulttuuri täällä ole kovin salonkikelpoista, sillä pahantahtoinenkin kommentti voi joskus auttaa oivaltamaan asioita omasta elämästä, persoonasta ja toimintatavasta. Oikeassa elämässä varotaan enemmän kuin täällä, jolloin kontaktista syntyy vähemmän kipinää, harvemmin tuntemattomien kanssa edes tulee puhuneeksi sellaisia asioita kuin täällä. Palstaa olisi periaatteessa mahdollista käyttää tietoisemmin siten, että siitä koituisi enemmän hyötyä itselle.

Elämäntarinoista tulee mieleen Jarmo Mäkilän maalaukset. Hän on yksi lempitaiteilijoistani ja maalaa mielestäni yksinäisiä poikia. Hänen maalaustensa fiilis tuo mieleen fiiliksen täällä välillä, on tapahtunut jotakin, mitä en tiedä, mutta se on pahaa, pahanenteinen tunnelma liittyy muihin ihmisiin ja siihen, ettei mitään voi itse kontrolloida niin kuin lapsena oli. Kuvailit omaa tarinaasi kuitenkin tylsäksi, mitä se tarkoittaa? Millainen fiilis kotonasi oli, kun olit lapsi? Millainen poika olit, mitä haluaisit itsellesi sanoa? Se kuka on ja mistä tulee ei mitenkään voi olla tylsää sulle itsellesi, sen ajatuksen täytyy olla puolustusmekanismi. Etkö muista mikä oli tärkeää, painatko itsesi veden alle tavalla tai toisella, sellaista tuosta mulle tulee mieleen, ettet anna itsesi hengittää. Muut voivat piirtää sinut näkyviin sanoillaan, mutta kuvasta ei silloin tule näköinen. Toinen ei voi tietää mitä olet, mistä tulet, mikä on olennaista, vaikka hänen reaktionsa tekevät sanotusta todellisempaa. Totta kai oman tarinan voi kirjoittaa myös paperille näyttämättä sitä kenellekään.

Lue lisää

Ehkä kerran viidessä vuodessa törmään ihmiseen, joka tuntuu olevan aidosti yleisesti kiinnostunut ihmisistä, eikä vain tietyissä tapauksissa (ts. kun kyseessä on parisuhdemielessä kiinnostava mies/nainen). Niistäkin osan mielenkiinto tuntuu olevan ohimenevää, eli sen elämäntarinan olisi valmis kuuntelemaan, mutta sen jälkeen on jo muiden asioiden ja muiden ihmisten vuoro. Loput haluavat pitää ihmiset (tai ainakin minut) vähintään käsivarren mitan päässä, keskustelu halutaan pitääkin merkityksettömänä small talkina, tai sitten kuuntelevat vain saadakseen kritisoida tai jopa tuomita, kuten täällä yhtenään. Niin sanotut kaverinikin ovat kyllä ihan kiitollisia jos olen kuuntelevana korvana heidän ongelmilleen, mutta jos osat ovat toisinpäin, niin kiinnostus tuntuu kadonneen.

En oikein edes ymmärrä syitä käydä palstalla, en edes omia syitäni. Suurin osa tuntuu olevan täällä joko ihan vaan haastaakseen riitaa (ja saadakseen siitä kiksejä?) tai ruikuttamassa epäonneaan. Jotkut tuntuvat saavan aikaan hyvää keskusteluakin, mutta siinä taitaa olla kysymys enemmän henkilökemioista kun asiasisällöstä. Hyvin vähän ihmiset ovat täällä muuttaakseen käsityksiään, eniten haetaan vahvistusta niille jo voimassa oleville käsityksille. Sen takia samaa mieltä olevia taputetaan olkapäälle, ja kaikki eri mieltä olevat ristiinnaulitaan välittömästi.

Buhahaha kirjoitti:

Ehkä kerran viidessä vuodessa törmään ihmiseen, joka tuntuu olevan aidosti yleisesti kiinnostunut ihmisistä, eikä vain tietyissä tapauksissa (ts. kun kyseessä on parisuhdemielessä kiinnostava mies/nainen). Niistäkin osan mielenkiinto tuntuu olevan ohimenevää, eli sen elämäntarinan olisi valmis kuuntelemaan, mutta sen jälkeen on jo muiden asioiden ja muiden ihmisten vuoro. Loput haluavat pitää ihmiset (tai ainakin minut) vähintään käsivarren mitan päässä, keskustelu halutaan pitääkin merkityksettömänä small talkina, tai sitten kuuntelevat vain saadakseen kritisoida tai jopa tuomita, kuten täällä yhtenään. Niin sanotut kaverinikin ovat kyllä ihan kiitollisia jos olen kuuntelevana korvana heidän ongelmilleen, mutta jos osat ovat toisinpäin, niin kiinnostus tuntuu kadonneen.

En oikein edes ymmärrä syitä käydä palstalla, en edes omia syitäni. Suurin osa tuntuu olevan täällä joko ihan vaan haastaakseen riitaa (ja saadakseen siitä kiksejä?) tai ruikuttamassa epäonneaan. Jotkut tuntuvat saavan aikaan hyvää keskusteluakin, mutta siinä taitaa olla kysymys enemmän henkilökemioista kun asiasisällöstä. Hyvin vähän ihmiset ovat täällä muuttaakseen käsityksiään, eniten haetaan vahvistusta niille jo voimassa oleville käsityksille. Sen takia samaa mieltä olevia taputetaan olkapäälle, ja kaikki eri mieltä olevat ristiinnaulitaan välittömästi.

Lue lisää

Kyllä tuo sanomasi tästä palstasta pitää myös paikkansa. Ihmiset hakevat täältä milloin mitäkin, sosiaalisen normiston ollessa täällä höllempi, palsta on paljon karumpi paikka kuin irl keskusteluympäristänä. Ei synny sellaista keskustelua, jossa olisi pyrkimys ymmärtää toista, vaikka eihän sitä irl myöskään aina synny. Se on vain ajankulua, mutta kuitenkin pyrkimys yhteyteen toisten kanssa.

Mä myös toimin aina kuuntelijana noissa satunnaisissa kohtaamisissa, mutta omasta halustani, koska 1. mulla on juttukaveri kotona 2. Koen saavani nimenomaan kuuntelijana enemmän kuin kertojana. Koetko sä saavasi kuuntelijana mitään? Onko sulla sellainen tunne noissa kohtaamisissa, että et saisi suunvuoroa, vaikka haluaisit? Vai onko kyse siitä, että pidät omia kokemuksiasi arvottomina, et usko, että toista voisi kiinnostaa elämäsi ja ajatuksesi, joten piiloudut kuuntelijan rooliin tai et yksinkertaisesti ole tottunut kertomaan elämästäsi ja ajatuksistasi muille? Millaisen roolin ottaa vuorovaikutuksessa on varmaan kaikilla suht vakiinututta. Mulla tuo kuuntelijan rooli on aivan tietoinen valinta, ja syvemmissä ystävyyssuhteissakin käytän ystäviä eri asioihin kahdesta syystä. Käytännön syy on se, että ystävien erilaisuudesta johtuen puhumme eri asioista, jonkun kanssa parisuhteesta, toisen kanssa vain ruuanlaitosta, viinistä tms. Yksi ihminen, ei edes puoliso voi olla "kaikkea", vaan eri ystäviltä ja ihmisiltä voi saada eri asioita. Ja karvaiden kokemusten kautta olen oppinut valitsemaan ne joille kerron tärkeistä asioista erittäin tarkasti. Kaikki eivät ole luotettavia, vaan kertovat muiden isoja asioita eteenpäin joko ajattelemattomuuttaan tai synkemmistä syistä. Heidän kanssaan voi silti olla ystävä ja tällä tavalla saada elämään eri tarpeita täyttäviä ihmissuhteita, pinnallisia ja syvempiä.

Millaisista kohtaamisista sä tuossa viestissäsi kerroit? Mun mielestä satunnaisten kohtaamisten idea on se, että toista käytetään apuna hetken, mitä tuntemattomampi toinen on eikä jatkuvuutta ole, sitä helpompi on puhua vaikeistakin asioista. Jos vaikkapa olen tavannut jonkun seminaarissa, olemme illalla jutelleet jostain ja olemme myöhemmin pyytäneet toiselle FB-kvareiksi, ei noihin illan puheisiin ole enää välttämättä koskaan palattu, se on jotenkin tämäntyyppisen keskustelun yhteinen sopimus käsittääkseni. Toisaalta jossain lentokoneessa tiedät, ettei sun keskustelukumppani koskaan tule eteen etkä tiedä edes hänen nimeään. Se on kokonaan erilainen tilanne kuin vaikkapa se, jos menee duunikaverin kanssa yhdelle. Tää palstailu on tuota ekaa tyyppiä, että ei ole tarkoituskaan syntyä jatkuvuutta, mutta se ei mulle silti merkitse, että keskustelu olisi merkityksetöntä, vaan koen oppineeni täältä paljon.

38572893467239867289637 kirjoitti:

Kyllä tuo sanomasi tästä palstasta pitää myös paikkansa. Ihmiset hakevat täältä milloin mitäkin, sosiaalisen normiston ollessa täällä höllempi, palsta on paljon karumpi paikka kuin irl keskusteluympäristänä. Ei synny sellaista keskustelua, jossa olisi pyrkimys ymmärtää toista, vaikka eihän sitä irl myöskään aina synny. Se on vain ajankulua, mutta kuitenkin pyrkimys yhteyteen toisten kanssa.

Mä myös toimin aina kuuntelijana noissa satunnaisissa kohtaamisissa, mutta omasta halustani, koska 1. mulla on juttukaveri kotona 2. Koen saavani nimenomaan kuuntelijana enemmän kuin kertojana. Koetko sä saavasi kuuntelijana mitään? Onko sulla sellainen tunne noissa kohtaamisissa, että et saisi suunvuoroa, vaikka haluaisit? Vai onko kyse siitä, että pidät omia kokemuksiasi arvottomina, et usko, että toista voisi kiinnostaa elämäsi ja ajatuksesi, joten piiloudut kuuntelijan rooliin tai et yksinkertaisesti ole tottunut kertomaan elämästäsi ja ajatuksistasi muille? Millaisen roolin ottaa vuorovaikutuksessa on varmaan kaikilla suht vakiinututta. Mulla tuo kuuntelijan rooli on aivan tietoinen valinta, ja syvemmissä ystävyyssuhteissakin käytän ystäviä eri asioihin kahdesta syystä. Käytännön syy on se, että ystävien erilaisuudesta johtuen puhumme eri asioista, jonkun kanssa parisuhteesta, toisen kanssa vain ruuanlaitosta, viinistä tms. Yksi ihminen, ei edes puoliso voi olla "kaikkea", vaan eri ystäviltä ja ihmisiltä voi saada eri asioita. Ja karvaiden kokemusten kautta olen oppinut valitsemaan ne joille kerron tärkeistä asioista erittäin tarkasti. Kaikki eivät ole luotettavia, vaan kertovat muiden isoja asioita eteenpäin joko ajattelemattomuuttaan tai synkemmistä syistä. Heidän kanssaan voi silti olla ystävä ja tällä tavalla saada elämään eri tarpeita täyttäviä ihmissuhteita, pinnallisia ja syvempiä.

Millaisista kohtaamisista sä tuossa viestissäsi kerroit? Mun mielestä satunnaisten kohtaamisten idea on se, että toista käytetään apuna hetken, mitä tuntemattomampi toinen on eikä jatkuvuutta ole, sitä helpompi on puhua vaikeistakin asioista. Jos vaikkapa olen tavannut jonkun seminaarissa, olemme illalla jutelleet jostain ja olemme myöhemmin pyytäneet toiselle FB-kvareiksi, ei noihin illan puheisiin ole enää välttämättä koskaan palattu, se on jotenkin tämäntyyppisen keskustelun yhteinen sopimus käsittääkseni. Toisaalta jossain lentokoneessa tiedät, ettei sun keskustelukumppani koskaan tule eteen etkä tiedä edes hänen nimeään. Se on kokonaan erilainen tilanne kuin vaikkapa se, jos menee duunikaverin kanssa yhdelle. Tää palstailu on tuota ekaa tyyppiä, että ei ole tarkoituskaan syntyä jatkuvuutta, mutta se ei mulle silti merkitse, että keskustelu olisi merkityksetöntä, vaan koen oppineeni täältä paljon.

Lue lisää

Kannattaa todella miettiä kelle kertoo elämästään. Tiedän että yksi on vihainen kun on kertonut minulle kaiken. Eikä osannut kertoa vain sen mikä kuuluu hyviin tapoihin. Itsestään kun kertoo varsinkin ne ikävät asiat on järkyttävää kun huomaa toisen kertoneen ne eteenpäin. Ymmärrän sen suuttumuksen ja miksi kohtelee noin. No mitä kerromme ystävälle on se uskottava ettei kerro eteenpäin. Minä luotan ystävääni ettei kerro. Jos törmäisin kylillä siihen mitä kerroin näyttäytynyt kyllä suoraan sen että väärin toimi. Se miksi kertoo eteenpäin on yleensä kateus tai se että perustelee omat tekemiset ja kun saa toisen näyttämään huonolta niin ei toinen olekkaan niin paha kuin luulee. Suhteita on erilaisia se on totta. Mutta liian sinisilmäinen ei saa olla.

38572893467239867289637 kirjoitti:

Kyllä tuo sanomasi tästä palstasta pitää myös paikkansa. Ihmiset hakevat täältä milloin mitäkin, sosiaalisen normiston ollessa täällä höllempi, palsta on paljon karumpi paikka kuin irl keskusteluympäristänä. Ei synny sellaista keskustelua, jossa olisi pyrkimys ymmärtää toista, vaikka eihän sitä irl myöskään aina synny. Se on vain ajankulua, mutta kuitenkin pyrkimys yhteyteen toisten kanssa.

Mä myös toimin aina kuuntelijana noissa satunnaisissa kohtaamisissa, mutta omasta halustani, koska 1. mulla on juttukaveri kotona 2. Koen saavani nimenomaan kuuntelijana enemmän kuin kertojana. Koetko sä saavasi kuuntelijana mitään? Onko sulla sellainen tunne noissa kohtaamisissa, että et saisi suunvuoroa, vaikka haluaisit? Vai onko kyse siitä, että pidät omia kokemuksiasi arvottomina, et usko, että toista voisi kiinnostaa elämäsi ja ajatuksesi, joten piiloudut kuuntelijan rooliin tai et yksinkertaisesti ole tottunut kertomaan elämästäsi ja ajatuksistasi muille? Millaisen roolin ottaa vuorovaikutuksessa on varmaan kaikilla suht vakiinututta. Mulla tuo kuuntelijan rooli on aivan tietoinen valinta, ja syvemmissä ystävyyssuhteissakin käytän ystäviä eri asioihin kahdesta syystä. Käytännön syy on se, että ystävien erilaisuudesta johtuen puhumme eri asioista, jonkun kanssa parisuhteesta, toisen kanssa vain ruuanlaitosta, viinistä tms. Yksi ihminen, ei edes puoliso voi olla "kaikkea", vaan eri ystäviltä ja ihmisiltä voi saada eri asioita. Ja karvaiden kokemusten kautta olen oppinut valitsemaan ne joille kerron tärkeistä asioista erittäin tarkasti. Kaikki eivät ole luotettavia, vaan kertovat muiden isoja asioita eteenpäin joko ajattelemattomuuttaan tai synkemmistä syistä. Heidän kanssaan voi silti olla ystävä ja tällä tavalla saada elämään eri tarpeita täyttäviä ihmissuhteita, pinnallisia ja syvempiä.

Millaisista kohtaamisista sä tuossa viestissäsi kerroit? Mun mielestä satunnaisten kohtaamisten idea on se, että toista käytetään apuna hetken, mitä tuntemattomampi toinen on eikä jatkuvuutta ole, sitä helpompi on puhua vaikeistakin asioista. Jos vaikkapa olen tavannut jonkun seminaarissa, olemme illalla jutelleet jostain ja olemme myöhemmin pyytäneet toiselle FB-kvareiksi, ei noihin illan puheisiin ole enää välttämättä koskaan palattu, se on jotenkin tämäntyyppisen keskustelun yhteinen sopimus käsittääkseni. Toisaalta jossain lentokoneessa tiedät, ettei sun keskustelukumppani koskaan tule eteen etkä tiedä edes hänen nimeään. Se on kokonaan erilainen tilanne kuin vaikkapa se, jos menee duunikaverin kanssa yhdelle. Tää palstailu on tuota ekaa tyyppiä, että ei ole tarkoituskaan syntyä jatkuvuutta, mutta se ei mulle silti merkitse, että keskustelu olisi merkityksetöntä, vaan koen oppineeni täältä paljon.

Lue lisää

No tuo että sinulla on juttukaveri kotona, selittääkin aika paljon. Kun on oma kumppani jo löydetty, voi antaa tilaa muillekin, jos on aidosti kiinnostunut ihmisistä. Mutta naisille joilla haku on päällä on harvoin halua tuhlata arvokasta miehenhakuaikaa kelvottomiin ehdokkaisiin ja siksi epäkiinnostavien miesten elämäntarina ei kiinnosta. Ja mitä miespuolisiin "kavereihini" tulee niin olen huomannut että heille on tärkeää vuotaa huolensa minulle, mutta jos kaipaisin näiden osien vaihtoa niin eipä enää kiinnostakaan. Joten kyllä mulla vähän sellainen käsitys on tullut, että toinen ei halua kuunnella mitä minulla olisi sanottavaa sellaisesta asiasta mikä ei liity häneen tai hänen tilanteeseensa.

Itse asiassa musta tuntuu siltä, että sitäkään mitä sanon, ei kuunnella, vaan kuuntelija muodostaa käsityksensä minusta jollain ennemmin omien mutujensa pohjalta kun siihen mitä minä edes sanon. Ja jos sanani ovat ristiriidassa henkilön mutun kanssa, hän uskoo ennemmin sitä mutuaan kuin minun sanojani. Mulla on tästä aika helvetin monta esimerkkiä.

Kerrokerrokuvastin kirjoitti:

Kannattaa todella miettiä kelle kertoo elämästään. Tiedän että yksi on vihainen kun on kertonut minulle kaiken. Eikä osannut kertoa vain sen mikä kuuluu hyviin tapoihin. Itsestään kun kertoo varsinkin ne ikävät asiat on järkyttävää kun huomaa toisen kertoneen ne eteenpäin. Ymmärrän sen suuttumuksen ja miksi kohtelee noin. No mitä kerromme ystävälle on se uskottava ettei kerro eteenpäin. Minä luotan ystävääni ettei kerro. Jos törmäisin kylillä siihen mitä kerroin näyttäytynyt kyllä suoraan sen että väärin toimi. Se miksi kertoo eteenpäin on yleensä kateus tai se että perustelee omat tekemiset ja kun saa toisen näyttämään huonolta niin ei toinen olekkaan niin paha kuin luulee. Suhteita on erilaisia se on totta. Mutta liian sinisilmäinen ei saa olla.

Lue lisää

Aivan. Yks simppeli keino valikoida ystäviä on mielestäni se, että jättää muista pahaa puhuvat heti alkuun ulkokehälle tuttaviksi, koska miksi juuri minä olisin poikkeus tuossa pahanpuhumisessa. Se miten muista puhuu ja heitä kohtelee kertoo olennaisen.

Buhahaha kirjoitti:

No tuo että sinulla on juttukaveri kotona, selittääkin aika paljon. Kun on oma kumppani jo löydetty, voi antaa tilaa muillekin, jos on aidosti kiinnostunut ihmisistä. Mutta naisille joilla haku on päällä on harvoin halua tuhlata arvokasta miehenhakuaikaa kelvottomiin ehdokkaisiin ja siksi epäkiinnostavien miesten elämäntarina ei kiinnosta. Ja mitä miespuolisiin "kavereihini" tulee niin olen huomannut että heille on tärkeää vuotaa huolensa minulle, mutta jos kaipaisin näiden osien vaihtoa niin eipä enää kiinnostakaan. Joten kyllä mulla vähän sellainen käsitys on tullut, että toinen ei halua kuunnella mitä minulla olisi sanottavaa sellaisesta asiasta mikä ei liity häneen tai hänen tilanteeseensa.

Itse asiassa musta tuntuu siltä, että sitäkään mitä sanon, ei kuunnella, vaan kuuntelija muodostaa käsityksensä minusta jollain ennemmin omien mutujensa pohjalta kun siihen mitä minä edes sanon. Ja jos sanani ovat ristiriidassa henkilön mutun kanssa, hän uskoo ennemmin sitä mutuaan kuin minun sanojani. Mulla on tästä aika helvetin monta esimerkkiä.

Lue lisää

Ilmeisesti sulla on tällä hetkellä sellainen tilanne, että vastavuoroinen ystävä puuttuu. Silloin ehkä on aika etsiä uusia ystäviä ja miettiä samalla, onko omissa vuorovaikutustottumuksissa miettimisen varaa, sillä ystävyydethän perustuvat usein alkuaikoina syntyneisiin roolituksiin. Voi yrittää muuttaa niitä miettimällä mitä tästä saan, tyydyttääkö se, miten saisin aikaan muutoksia tai sitten etsiä uusia ystäviä, joiden kanssa alusta asti ottaa aktiivisemman roolin itsestä kertomisessa. Jos ei ole sellaisia ystävyyksiä, joissa on tunne siitä, että tarvittaessa saa apua (tunnekin riittää, ellei isompia huolia ole), niin ilman muuta se on haavoittuva tilanne.

93851096890268092683 kirjoitti:

Aivan. Yks simppeli keino valikoida ystäviä on mielestäni se, että jättää muista pahaa puhuvat heti alkuun ulkokehälle tuttaviksi, koska miksi juuri minä olisin poikkeus tuossa pahanpuhumisessa. Se miten muista puhuu ja heitä kohtelee kertoo olennaisen.

Lue lisää

.. Olen Joksenkiin Samaa&EriMieltä.. ;P

.. Musta TotuudenPuhuminen ei ole PahanPuhumista.. Ja nämä Kaksi Ihan EriAsiaa osaan ainakin itse erottaa toisistaan.. ;P

.. "Pahojen/Huonojen" juttujen tekijät kyllä ovat Varmasti sitä mieltä, ettei heidän teoistaan saisi kenellekään puhua, eikä heidän tekojaan saisi Paljastaa.. Tykkäävät jostain KuNmasta syystä siitä Kyttyrää.. ;D