Kaamea Sylvian joululaulu

Olen joskus ajatellut ihan samoin - millaista olis ihmisen elo
-paitsi vajaakuntoisena - myös häkkilintuna
- sitä ihan tavallista elämää kotimaassa.

Sylvian joululaulu
Melodia: Karl Collán
Sanat: Z. Topelius; Finnish translation: Martti Korpilahti

Ja niin joulu joutui jo taas Pohjolaan;
joulu joutui jo rintoihinkin,
ja kuuset ne kirkkaasti luo loistoaan
jo pirtteihin pienoisihin.
Mutt' ylhäällä orressa vielä on vain
se häkki, mi sulkee mun sirkuttajain,
ja vaiennut vaikerrus on vankilan;
oi murheita muistaa ken vois laulajan?

Sä tähdistä kirkkain nyt loisteesi luo
sinne Suomehen kaukaisehen!
Ja sitten kun sammuu sun tuikkeesi tuo,
sa siunaa se maa muistojen!
Sen vertaista toista en mistään ma saa,
on armain ja kallein mull' ain' Suomenmaa!
Ja kiitosta sen laulu soi Sylvian
ja soi aina lauluista sointuisimman.

Sylvian joululaulu Muokkaa

suom. Martti Korpilahti[4][5][6]

1. Ja niin joulu joutui jo taas Pohjolaan,
joulu joutui jo rintoihinkin.
Ja kuuset ne kirkkaasti luo loistoaan
jo pirtteihin pienoisihin.
Mutt' ylhäällä orressa vielä on vain,
se häkki, mi sulkee mun sirkuttajain,
ja vaiennut vaikerrus on vankilan;
oi, murheita muistaa ken vois laulajan?

2. Miss' sypressit tuoksuu nyt talvellakin,
istun oksalla uljaimman puun,
miss' siintääpi veet, viini on vaahtovin
ja sää aina kuin toukokuun.
Ja Etnanpa kaukaa mä kauniina nään,
ah, tää kaikki hurmaa ja huumaapi pään,
ja laulelmat lempeesti lehdoissa soi,
sen runsaammat riemut ken kertoilla voi!

3. Sä tähdistä kirkkain nyt loisteesi luo
sinne Suomeeni kaukaisehen!
Ja sitten kun sammuu sun tuikkeesi tuo,
sa siunaa se maa muistojen!
Sen vertaista toista en mistään ma saa,
on armain ja kallein mull' ain Suomenmaa!
Ja kiitosta sen laulu soi Sylvian
ja soi aina lauluista sointuisimman.

Sylvias visa Muokkaa

1. Och nu är det jul i min älskade Nord,
är det jul i vårt hjärta också?
Och ljusen de brinna på rågade bord,
och barnen i väntan stå.
Där borta i taket, där hänger han än,
den bur, som har fångat min trognaste vän,
och sången har tystnat i fängelseborg,
o, vem har ett hjärta för sångarens sorg?

2. Jag bor i de eviga vårarnas land,
där de glödande druvorna gro.
Cypresserna dofta vid havets strand,
där har jag mitt ensliga bo.
Det flammande Etna, det gnistrar så skönt,
och luften är vårlig och gräset är grönt,
orangernas ånga ur skogarna går,
och ljuv mandolinen som kärlek slår.

3. Cypresserna dofta. Det brusande hav
i silver mot stranden bryts;
vid foten av Etna, där är en grav,
vars sorg uti blommor byts.
Där slumrar en gäst från nordens dal;
och nu är det jul i hans fädernesal.
Vem sjunger din visa, som fordom en gång?
Hör, Sylvia sjunger din hembygds sång!

4. Och stråla, du klaraste stjärna i skyn,
blicka ned på min älskade Nord!
Och när du går bort under himmelens bryn,
välsigna min fädernejord!
I blommande vårar på gyllene strand,
var finnes ett land som mitt fädernesland?
För dig vill jag sjunga om kärlek och vår,
så länge din Sylvias hjärta slår.

Ei kannata boikotoida asioita omasta päästään jos ei ole ottanut selvää asioista. Yleensä näiden entisaikojen säveltäjien sanoitukset ovat ns vertauskuvallisia, ei siis eläinrääkkäys aiheisia. Topelius tutkija on osoittanut että Topelius tarkoitti tuohon aikaan polittista kuvausta ja häkkilintu tarkoittaa venäjän alla kärsivää Suomea. Eli ks laulu onkin hyvin isänmaallinen jopa isänmaallisempi kuin Finlandia.

Toinen törkeä biisi on Kun joulupukki suukon sai siinähän lapsiparka näkee omin silmin kun äiti imuttelee pukin kanssa.Jos todellakin isi sais tietää niin taas olisi yksi avioerolapsi lisää järkyttävä kipale .Meetoo kampanja ei näköjään koske naisten ahdisteluja ollenkaan tasa-arvo jyllää.

Etkä muuta enää keksi?
Tympeimpiä aloituksia mitä olen lukenut. Kommentit samaa luokkaa.

Varmaan poliitista kuohuntaa Italiassaakin aikoinaan ja mafiososojen toimesta immeiseetkin päitään menettivät - Suomessakin joskus ilmiöitä - joita jotokut nimittää italianmafiaksi.
Jotain terrorismityyppistä -ihmisiilt viedään paitsi henkiä myös varat -olen kuullut -lukenut myös.

Ja sitten protestoidaan ja sanotaan ilkeitä noi ruotsalaiset kun kirjoittavat että suomalaiset joululaulutkin ovat synkkiä ja melankolisia....varpunen jouluaamuna on kuollut pikkuveli ja sylvia häkissä on sokaistu mustapääkerttu jota pidetään vankina että houkuttelisi lisää lajitovereitaan raakojen metsästäjien verkkoihin.
Totta joka sana: suomalainen identiteetti eroaa ruotsalaisesta ja tulee esille myös joulutraditioissa: elämän koko kirjo, ilot ja surut, onnistumiset ja menetykset, haikeus ja hilpeys, valo ja varjo kutoutuvat yhteen ja samaan kohtalottarien kangaspuihin viritettyyn kudokseen.

Juuri tuon vuoksi laulua on hyvä laulaa. Laulun sanoma muistuttaa meitä sorrettujen kohtalosta. Jospa voisimme osaltamme toimia ja edesauttaa ettei nyt häkissään sirkuttajia tulisi enempää ja taistelisimme heidän oikeuksien puolesta. Minä ajattelen näin.

Kaunis joululaulu!

Olen samaa mieltä aloittajan kanssa. Lapsena ei näitä sanoja oikein tajunnut, mutta aikuisen tajuun tekstin sisältö on tosiaan kaamea. Melodia on tietysti hieno, mutta mutta... En muutenkaan tajua henkilöitä, jotka pitävät lintuja häkissä. Eläintarhatkin ovat itse asiassa aika järkyttäviä paikkoja. Lihansyönnistä olen luopunut aikoja sitten. Niin, että Sylvian joululaulu ei ole lemppareitani enkä sitä kuuntele.

Mun äidillä oli joskus kello, jossa kuvun alla meksikolaissenjoriitta sävelmän tahtiin pyörii loputonta ympyräänsä kellon soittaessa sävelmäänsä herättäen nukkujan
- iloisempi versio vois kotimaisenaolla joku hei tonttu-ukot hyppikää kun ilmakin olisi raikas ilman opioidihuurujakin.

Åidiltä loppui sirkuttelu tunti sitten.- Nyt sitten viimeisellä evakolla ikuisuuteen :´-(

https://fi.m.wikipedia.org/wiki/Sylvian_joululaulu

Sylvian joululaulu (ruots. Sylvias hälsning från Sicilien) on Zacharias Topeliuksen vuonna 1853 julkaistu runo, jonka Karl Collan sävelsi joululauluksi. Runon ovat suomentaneet Elina Vaara ja Martti Korpilahti, ja jälkimmäinen suomennos vuodelta 1918 on yksi rakastetuimpia joululauluja. Se valittiin Yleisradion äänestyksissä 1960-luvulla ja uudestaan vuonna 2002 kaikkein kauneimmaksi joululauluksi. Runo on yksi Sylvian laulut -kokoelmasta.

Sylvia eli mustapääkerttu (Sylvia atricapilla) on muuttolintu, joka talvehtii Sisiliassa, Italiassa.[1] Runo kertoo etelän ihmeistä, kuten sypresseistä ja Etnasta, mutta myös koti-ikävästä ja isänmaanrakkaudesta.

Laulussa mainitaan ”häkki mi sulkee mun sirkuttajain”, mikä tarkoittaa häkkiä, johon laulun minä eli kerttunen (sama sylvia, joka laulaa myös Kesäpäivänä Kangasalla) on suljettu silmät puhkaistuna, jotta se yölaulajana houkuttelisi lajitovereitaan lentämään suoraan pyydystäjien verkkoon, minkä jälkeen niiltä otetaan kieli herkuttelijoiden syötäväksi. Topelius vastusti tätä julmaa verkkopyyntiä.[1]

Jotkut tosin luulevat anakronistisesti, että tässä viitattaisiin Suomen itsenäisyyspyrkimyksiin sekä verrattaisiin Suomea sirkuttajaan ja Venäjää häkkiin.[2]

Ensimmäisen säkeistön neljännessä säkeessä lauletaan yleisimmin ”pirtteihin”. Jotkut katsovat paremmaksi laulaa ”piltteihin”, mikä vastaa suoremmin Topeliuksen alkuperäisessä runossa tässä kohdassa mainittuja lapsia (barnen).

Kaamea kirjoittaja tuo joka aloituksen kirjoitti. Luuleeko hä; tulevansa typerää onnetonta paremmaksi, kun parjaa suomalaisten rakastamia asioita.

Suomalaisen "mettäläisen" elämään kuuluu runot ja laulut "kuolemasta", muissa maissa hoilataan enemmän onnesta ja rakkaudesta. "Ennen Kuolemaa Varmaan, Onnen Kohdata Saan" ,lauloi Olavi Virtakin. Kännipäissään akatkin puhuvat kuolemastaan.Kummallinen korven kulkija, naama mutrussa. Jos "aamuratikassa tervehdit jotakin tuttua, "hyvää huomenta", niin luulevat sinua hulluksi ?

Vaikka sinä kymmeneen kertaan yrittäisit takoa minun päähäni, että minun kauniiksi kokemani hieno laulu on ruma, niin minä silti koen sen kauniiksi.

Vain sinun kömpelön vaikutusyrityksen minä koen epäonnistuneeksi. Et vaikuttanut minuun. Epäonnistuit. Failed.

Kaikkien aikojen paras suomalainen joululaulu on mielestäni Pekka Simojoen Tulkoon Joulu. Sen sävelessä varsinkin on jotain uskomattoman taianomaista vaikka ateisti olenkin.

Paras suomalainen joululaulu.

On myös toisenlaista tulkintaa.
Laulun ekasäkeistössä, jossa myös lintu on häkissä, ollaan pohjolassa.
Topelius aikaan oli kait sellaistakin tapaa, että lintuja pidettiin häkeissä.
Sitten lintupuoliso siellä etelässä talvehtiessaan kaipaa puolisoaan.
Topelius vastusti muuttolintujen kohtelua etelänmailla.
Siksipä hän perusti ensimmäisen eläinsuojeluyhdistyksen, joka alkuun keskittyi lintuihin.
Hän on tehnyt monta runoa, juuri tästä lintulajista.
Sävellys on kaunis.
Tulkitaampa sanoja miten vaan, on hyvä, että korjattavia asioita tulee tietoisuuteen.
Korjattavaa löytyy täällä kotimaassakin eläinten kohtelussa, eikä silmien sulkeminen ja kauhistelu mitään asiaa edistä.