Avioeroforumilla käydään kovaa keskustelua aiheesta naisen väkivaltaisuus ja sen syyt. Ajattelin kysyä teiltä ihmiset, mikä on näkemyksenne asiasta? Onko väkivaltainen mies heikko ja väkivaltainen nainen vain tunteidensa orja, jota pitää sääliä?
Oma näkemykseni on tämä: miehen on syytä olla olematta väkivaltainen, koska katson miehen olevan fyysisesti vahvempi ja siten miehen vastuu väkivallattomuudesta on suurempi.
Jos nainen on väkivaltainen, on kyseessä holtittomuus. Nainen tekee asioita yleensä enemmän tunteen takia, kuin mies.
Ylipäätään katson väkivallan olevan todella väärin, eikä siinä kohdin pitäisi sääliä ketään joka sitä on tehnyt. Hulluilla tietysti eri asia.
Mutta kertokaahan näkemyksenne, saa kritisoida ja haukkua pystyyn, jos siltä tuntuu :).
Naisten väkivalta vs.miesten väkivalta
10
990
Vastaukset
- xxxxx
Ei kaikkea väkivaltaa voi niputtaa yhteen, mutta mielestäni tekijän sukupuolella ei monessa tapauksessa ole niin kauhean paljon merkitystä.
Jos puhutaan litsareista poskelle, jotka eivät siis uhrille aiheuta fyysisiä vammoja, niin niitä ehkä naisen tekeminä pidetään ymmärrettävämpinä kun niitä näkee paljon myös TV:ssä ja leffoissa. Ymmärrän sen näkökannan että nainen saattaa kokea miehen litsarin helpommin alistavana kuin mies naisen, jos mies on normin mukaisesti heistä fyysisesti selvästi voimakkaampi. Toisaalta voihan mieskin joissakin tapauksissa kokea naisen litsarin alistavana kun tietää yhteiskunnan asenteet eli ettei hänen monien mielestä sovi antaa takaisin naiselle vaikka nainen muksisikin häntä. Miehellä olisi provosoituessaan suurempi riski joutua syytteeseen. Siksi näkisin tällaiset lievät teot lähes samanarvoisina, tosin fyysisesti selvästi vahvemman miehen tekeminä ehkä aavistuksen verran ikävämpinä.
Jos puhutaan esim. nyrkein ja potkuin tapahtuvista pahoinpitelyistä, niin tässä ehkä syntyisi se suurin ero kun nainen ei välttämättä saa miehelle aiheutetuksi kovin suuria vammoja paljain käsin, mutta mies fyysisesti vahvempana voisi siihen helpommin kyetä. Mutta ei naisellakaan silti ole minkäänlaista oikeutta lyödä tai potkia miestä.
Jos puhutaan vakavammasta väkivallasta, lyömäaseiden kanssa tehtävistä törkeistä pahoinpitelyistä ja veriteoista, niin sitten tekijän sukupuolella ei ole enää yhtään mitään merkitystä. - apc
naiset kayttävät henkistä väkivaltaa ja miehet fyysistä. Saisivat hirttää itsensä kaikki haukkujat/lyöjät, niin maailma olisi parempi paikka elää.
- cisma
"Jos nainen on väkivaltainen, on kyseessä holtittomuus. Nainen tekee asioita yleensä enemmän tunteen takia, kuin mies."
- Eli kun on todettu miesten olevan fyysisesti väkivaltaisempia, niin hekö ovat silloin holtittomampia ja tunteellisempia, vai koskeeko tämä vain naisia?
Ettäkö mies sitten löisi vasta tarkoin asiaa harkittuaan, ilman minkään vihan tai muun tunnetilan vaikutuksenalaisena? - käännetään toinen poski
Se on silleen että jos nainen tekee jotain ja poliisit tulee paikalle niin mies lähtee putkaa. Tilastoissakin on varmasti näitä tapauksia merkitty miehen kontolle.
- tietoa asiasta
Asiaa on käsitelty tuoreessa Psykologi-lehdessä, ohessa otteita siitä. Naisten väkivaltarikokset kasvussa: Normien murtuminen ja päihteet taustalla. Psykologi, 1/2005, 11-13.
"Naisten väkivaltaisuudesta puhutaan yhä avoimemmin kun naisten väkivaltarikollisuuden tilastot kasvavat.
Naisten väkivaltarikollisuus on selvästi lisääntynyt Suomessa 20 vuodessa. Vuonna 2003 naiset syyllistyivät yli 3000 pahoinpitelyyn ja noin 20 henkirikokseen. Lisäksi henkirikoksen yrityksiä oli yli 40. Naisten osuus kaikista väkivaltarikoksista on ollut noin 12 prosenttia, eli kuitenkin selvästi alhaisempi kuin miesten.
"Naisten väkivaltaisuus on saanut myös uusia piirteitä, sillä yhä useammin varsinkin pahoinpitelyn uhrina on satunnainen henkilö. Aiemmissa tutkimuksissa henkirikosten tehneiden naisten väkivalta kohdistui usein läheisiin", sanoo väkivaltaan syyllistyneistä naisista ja heidän taustoistaan väitöskirjan tehnyt psykologi Ghitta Weizmann-Henelius.
Hän päättelee, että yhteiskunnassa on tapahtunut normien höltyminen ja päihteiden käytön lisääntyminen on vienyt naisten käyttäytymistä perinteiseen miehiseen suuntaan. Naisetkin viettävät nyt iltaa ryyppyporukoissa, ja juuri niissä on otettu väkivalta avuksi välienselvittelyyn.
Kaiken kaikkiaan suomalaisessa yhteiskunnassa väkivaltarikollisuus on huolestuttavan suurta. Meillä tehdään henkirikoksia väkilukuun suhteutettuna melkein kaksi kertaa enemmän kuin Ruotsissa.
"Voin vain arvailla, mikä osuus on suomalaisten tavalla käyttää alkoholia ja kyvyttömyydellä selvittää asiat puhumalla. Tai mikä osuus on sodilla?"
Väkivaltaiset naiset eivät alistettuja
Weizmann-Henelius tutki 61 naista, jotka olivat vankilassa tai sairaalassa väkivaltarikosten takia 1999-2000. Tuomituista 49 istui vankilassa ja 12 oli määrätty Vanhan Vaasan sairaalaan, joka on valtion mielisairaala ja samalla tutkijan työympäristö.
Tutkituista naisista lähes 60 prosenttia oli syyllistynyt henkirikokseen ja yli 40 prosenttia muihin väkivaltatekoihin.
Valtaosa teosta oli tehty äkkipikaistuksissa ja humalassa. Taustalla oli myös riitaa ja vuorovaikutusongelmia."
Naiset eivät psykologi Weizmann-Heneliuksen tutkimuksessa enää näyttäneet olevan kumppaniensa alistamia uhreja.
"Feministinen liike on korostanut, että väkivaltaiseen tekoon syyllistynyt nainen on aina uhri, mutta oma tutkimukseni ei tue tätä. Nainen ja varsinkin äiti on totuttu idealisoimaan vuosisatojen ajan. On suljettu silmät siltä, että naiset ovat voineet olla kotioloissa hyvinkin aggressiivisia."
Naisten väkivaltaisuus näkyy nyt selvemmin, kun vapaa-ajanvietto on siirtynyt kodin seinien ulkopuolelle. Viime aikoina naisten väkivaltaista käyttäytymistä on myös alettu tiedostaa paremmin ja aiheesta on järjestetty koulutustilaisuuksia. Lisäksi väkivaltaisille naisille on suunnattu omia terapiaryhmiä samaan tapaan kuin miehille.
Naispotilaiden väkivaltaisuus sysäsi toimimaan
Juuri naisten väkivaltainen käytös Vanhan Vaasan sairaalassa antoi alkusysäyksen psykologi Weizmann-Heneliuksen väitöstutkimukselle. Mielisairaalan väkivaltaisesti käyttäytyvistä potilaista valtaosa oli naisia. Väkivaltaisten joukossa oli sekä kriminaalipotilaita että mielentilatutkimuksen tulleita.
"Naisten suurempaa väkivaltasuutta voi selittää se, että valtion mielisairaalaan lähetetään vain erittäin vaikeahoitoisia tapauksia. He ovat todennäköisesti jo alunperin vaikeammin sairaita kuin mielisairaalaan tulevat miehet."
Weizmann-Henelius ei usko, että mielisairaalan naiset olisivat luonteeltaan miehiä väkivaltaisempia, vaan heillä näytti olevan suurempia ongelmia tunteidensa hallinnassa.
"Naisen psyykkinen sairaus näkyi hyvin estottomana käyttäytymisenä, jossa negatiiviset tunteet pettymyksistä kateuteen tulivat spontaanisti esille."
Paha olo saa nyrkit heilumaan
Väitöksessä kuva väkivaltaan syyllistyneiden naisten psyykkisestä profiilista täsmentyi. Useimmilla oli antisosiaalinen persoonallisuushäiriö, johon saattoi liittyä psykopatian piirteitä ja empatiakyvyn puutetta. Monet olivat tunne-elämältään epävakaita ja ihmissuhteissaan epäonnistuneita.
"Vaikka alkoholi oli yleensä mukana rikoksissa heikentämässä käyttäytymisen hallintaa, niin ratkaisevaa oli kykenemättömyys tiedostaa ja säädellä tunteita. Jos persoonallisuus on sillä tavalla puutteellinen, ettei ihminen kykene kohtaamaan ja käsittelemään depressiivisiä tunteitaan, hän kokee pettymykset ja loukkaukset epämääräisenä pahana olona, joka kanavoidaan toimintaan tai jopa väkivaltaiseen tekoon."
Psyykkiseen profiiliin kuuluu myös kykenemättömyys tuntea ahdistusta, syyllisyyttä ja häpeää väkivaltaisen teon jälkeen.
Useilla naisilla oli taustalla työttömyyttä, itsemurhayrityksiä, huono koulumenestys ja aiempaa rikollisuutta. Monet olivat naimattomia tai eronneita ja heillä oli vaikeuksia selvitä arjen stressaavista tilanteista.
Tutkimus antoi lisäksi viitettä siitä, että väkivaltaisilla oli heikommat verbaaliset taidot kuin vertailuryhmän naisilla. Naisillakin näyttää pätevän sama kuin miehillä, että kun sanat loppuvat tulevat nyrkit kuvaan.
Alkoholiongelma luo kaaosta
Muutekin naisten ja miesten väkivallan taustatekijät näyttävät olevan samantyyppisiä. Molemmilla on ollut lapsuudessaan runsain määrin traumaattisia kokemuksia, väkivaltaa ja heitteillejättöä. Niistä merkittävin oli tutkijan mukaan kaoottinen perhe-elämä, mikä näkyy varsinkin perheissä, joissa äiti on alkoholisoitunut.
Weizmann-Henelius pitää tärkeänä, että naisten riski väkivaltaisuuteen tunnistettaisiin ajoissa. Tutkimuksessa kävi ilmi, että neljännes naisista oli kertonut ulkopuoliselle, että pelkää tekevänsä jotain pahaa.
"Erityisesti terveys- a sosiaalihuollon henkilöstön tulisi havaita merkit, jotka ennakoivat väkivaltaisuutta. Maassamme on koulutettu terveydenhuollon henkilöstöä tunnistamaan itsemurhan ennusmerkkejä. Vastaavanlaisia interventiomalleja pitäisi kehittää moniongelmaisten väkivaltaisten ryhmälle."
Lisätietoa:
Ghitta Weizmann-Henelius: Violent Female Perpetrators in Finland. Personality and Life Events. Åbo Akademi University 2004.
Samantyyppisiä tuloksia on saatu useissa tutkimuksissa, esim. Hanna Putkosen väitöskirjassa: Homicidal women in Finland 1982-1992 (Henkirikoskeen syylistyneet naiset Suomessa 1982-1992)
"Hoitoa tarvitseva ryhmä. Koska henkirikokseen syyllistyneet naiset selvästi ovat riski niin itselleen kuin ympäristölleen, tulisi heidän hoitoonsa kiinnittää parempaa huomiota niin vankilassa kuin sairaaloissa ja avohoidossakin. He vaikuttavat hyvin samankaltaiselta ryhmältä kuin väkivaltaiset miehet eikä tätä ryhmää pitäisi jättää miesten varjoon."- cisma
Vuonna 1980 syyllisiksi epäiltyjä naisia oli 5 %, kun vuonna 2002 osuus oli jo 12%.
Kasvua on ollut 81%:a, samalla aikajaksolla syyllisiksi epäiltyjen miesten nousu on ollut 68 %:a.
Toisaalta esim naisten prosentuaalinen osuus omien lasten surmaajina on vähentynyt samaan aikaan, kun yleensä naisten väkivaltaisuus on kasvanut.
Ketkä/mitkä feministit/feministiset liikkeet ovat väittäneet väkivaltaisen naisen olevan aina uhri?
Aika paljon väkivaltaista käytöstä seliteltiin omassa lainauksessasikin. - myyttiä myytin päälle
cisma kirjoitti:
Vuonna 1980 syyllisiksi epäiltyjä naisia oli 5 %, kun vuonna 2002 osuus oli jo 12%.
Kasvua on ollut 81%:a, samalla aikajaksolla syyllisiksi epäiltyjen miesten nousu on ollut 68 %:a.
Toisaalta esim naisten prosentuaalinen osuus omien lasten surmaajina on vähentynyt samaan aikaan, kun yleensä naisten väkivaltaisuus on kasvanut.
Ketkä/mitkä feministit/feministiset liikkeet ovat väittäneet väkivaltaisen naisen olevan aina uhri?
Aika paljon väkivaltaista käytöstä seliteltiin omassa lainauksessasikin.Cismalle: Unionin ja naisjärjestöjen (yli vuosi sitten) vastustaessa RAY:n rahoittamaa naisväkivaltatutkimusta; kannanotoista miehen syyllistäminen naisen vv:sta näkyy selvästi. "Naisten suojelu on parasta lasten suojelua".
Sirkka Perttu/Naisten Linja tietää myös, että lapsia lyövän naisen takana on väkivaltainen mies. Viimeksi A-Talkissa marraskuussa 2004.
Lähes poikkeuksetta ns. tiedostavat naiset ovat tietävinään, että naisen väkivaltaisuus, puukkoon tarttuminen ym. on puolustusta, reaktiota. Muu ei sovi kuvaan.
Omakohtaisesti tiedän myös, että nainen koettaa helposti tartuttaa oman aggressionsa mieheen, epäillä vaikkapa teräaseen käytöstä, kun fantasia onkin omassa päässä. - cisma
myyttiä myytin päälle kirjoitti:
Cismalle: Unionin ja naisjärjestöjen (yli vuosi sitten) vastustaessa RAY:n rahoittamaa naisväkivaltatutkimusta; kannanotoista miehen syyllistäminen naisen vv:sta näkyy selvästi. "Naisten suojelu on parasta lasten suojelua".
Sirkka Perttu/Naisten Linja tietää myös, että lapsia lyövän naisen takana on väkivaltainen mies. Viimeksi A-Talkissa marraskuussa 2004.
Lähes poikkeuksetta ns. tiedostavat naiset ovat tietävinään, että naisen väkivaltaisuus, puukkoon tarttuminen ym. on puolustusta, reaktiota. Muu ei sovi kuvaan.
Omakohtaisesti tiedän myös, että nainen koettaa helposti tartuttaa oman aggressionsa mieheen, epäillä vaikkapa teräaseen käytöstä, kun fantasia onkin omassa päässä.Esim. tutkittujen surmien syistä:
Parisuhdesurmat yli kolminkertaistuneet sadassa vuodessa
Vaikka naisten parisuhdesurmat ovat mahdollisesti hieman vähentyneet 1990-luvun puolivälistä,
pitkällä aikavälillä kuva on synkempi. Martti Lehden (2002, s. 100) mukaan puolisoiden ja seurustelukumppanien surmia on nykyään väestöön suhteutettuna kolme ja puoli kertaa enemmän kuin 1900-luvun alussa. Samalla naisten koko henkirikoskuolleisuus on kaksi ja puoli kertaa korkeampi kuin sata vuotta sitten. Lehden mukaan perustava muutos on tapahtunut päihteiden osuudessa naissurmien yhteydessä:
Nykyään naisuhreista noin 60 % on tekohetkellä päihtyneenä, toista maailmansotaa edeltäneinä vuosikymmeninä vastaava osuus oli alle 10 %. Vastaavasti naisten surmaajista nykyisin noin 70-80 % on humalassa, kun puoli vuosisataa sitten osuus oli ainoastaan 30 %. Parisuhdetappojen määrän ja yleistason voimakkaaseen kasvuun on siten liittynyt niiden muuttuminen yhä enenevässä määrin
puolisoiden keskinäiseksi ryypiskelyväkivallaksi. (Lehti 2002, 100-1)
Olli Hurtan tutkimuksen kattaman seitsemän vuoden (1995-2001) kuluessa lähisuhdeväkivaltaan kuoli kaikkiaan 291 uhria. Näistä naisia oli 204. Vuosittain keskimäärin 29 naista kuoli siis nykyisen tai entisen puolison tai kumppanin taikka oman vanhemman, lapsen tai sisaruksen tai muun hyvin läheisen henkilön väkivallan seurauksena. Neljä viidesosaa näistä naisista surmasi nykyinen tai entinen puoliso tai miesystävä. 80 tapauksessa mies surmasi vaimonsa ja 70 tapauksessa avovaimonsa, kihlattunsa tai naisystävänsä. Lisäksi 13 tapauksessa mies surmasi entisen puolisonsa tai naisystävänsä. Siten tämän aineiston mukaan naisia kuoli vuosina 1995-2001 parisuhdesurmissa vuosittain keskimäärin 23,3. "
Naisten tekemien parisuhdesurman uhrina kuoli 26 miestä Siten heteroparisurmien uhreissa naisia oli yli kuusi kertaa enemmän kuin miehiä. Miesten teoissa korostuu mustasukkaisuus. Suuri osa surmista liittyy tilanteeseen, jossa nainen on jättänyt tai jättämässä miehen tai jossa mies epäilee naisella olevan muita seksuaalisuhteita. Naiset sen sijaan surmaavat usein tilanteessa, jossa puoliso on pitkään pahoinpidellyt ja pyrkinyt rajoittamaan heidän vapauttaan. Hyvin harvoin naiset surmaavat miehiä, joista ovat päässeet eroon. Vain yksi nainen tappoi entisen miehensä. Miehet surmattiin myös miltei poikkeuksetta tekijän ja uhrin yhteisessä asunnossa, kun taas naisten surmapaikat vaihtelivat paljon enemmän.
Puolisot ja muut miesystävät surmasivat 80 % kaikista lähisuhdeväkivaltaan kuolleista naisista."
Muita tekijöitä:
Yhtään lesbosuhdesurmaa ei aineistossa ollut.
isä (5,9 % lähisuhdesurman uhreista), 8 tapauksessa äiti (3,9 ), 19 tapauksessa uhrin
poika (8,8), ja ilmeisesti 2 tapauksessa veli.
Miesten ja naisten riski tulla läheisen verisukulaisen surmaamaksi lienee Suomessa samaa
luokkaa ja miehillä mahdollisesti vähän suurempi (lähinnä velisurmien takia).
http://www.rikoksentorjunta.fi/uploads/tdsgj5kto31cu8.PDF - myyttiä myytin päälle
cisma kirjoitti:
Esim. tutkittujen surmien syistä:
Parisuhdesurmat yli kolminkertaistuneet sadassa vuodessa
Vaikka naisten parisuhdesurmat ovat mahdollisesti hieman vähentyneet 1990-luvun puolivälistä,
pitkällä aikavälillä kuva on synkempi. Martti Lehden (2002, s. 100) mukaan puolisoiden ja seurustelukumppanien surmia on nykyään väestöön suhteutettuna kolme ja puoli kertaa enemmän kuin 1900-luvun alussa. Samalla naisten koko henkirikoskuolleisuus on kaksi ja puoli kertaa korkeampi kuin sata vuotta sitten. Lehden mukaan perustava muutos on tapahtunut päihteiden osuudessa naissurmien yhteydessä:
Nykyään naisuhreista noin 60 % on tekohetkellä päihtyneenä, toista maailmansotaa edeltäneinä vuosikymmeninä vastaava osuus oli alle 10 %. Vastaavasti naisten surmaajista nykyisin noin 70-80 % on humalassa, kun puoli vuosisataa sitten osuus oli ainoastaan 30 %. Parisuhdetappojen määrän ja yleistason voimakkaaseen kasvuun on siten liittynyt niiden muuttuminen yhä enenevässä määrin
puolisoiden keskinäiseksi ryypiskelyväkivallaksi. (Lehti 2002, 100-1)
Olli Hurtan tutkimuksen kattaman seitsemän vuoden (1995-2001) kuluessa lähisuhdeväkivaltaan kuoli kaikkiaan 291 uhria. Näistä naisia oli 204. Vuosittain keskimäärin 29 naista kuoli siis nykyisen tai entisen puolison tai kumppanin taikka oman vanhemman, lapsen tai sisaruksen tai muun hyvin läheisen henkilön väkivallan seurauksena. Neljä viidesosaa näistä naisista surmasi nykyinen tai entinen puoliso tai miesystävä. 80 tapauksessa mies surmasi vaimonsa ja 70 tapauksessa avovaimonsa, kihlattunsa tai naisystävänsä. Lisäksi 13 tapauksessa mies surmasi entisen puolisonsa tai naisystävänsä. Siten tämän aineiston mukaan naisia kuoli vuosina 1995-2001 parisuhdesurmissa vuosittain keskimäärin 23,3. "
Naisten tekemien parisuhdesurman uhrina kuoli 26 miestä Siten heteroparisurmien uhreissa naisia oli yli kuusi kertaa enemmän kuin miehiä. Miesten teoissa korostuu mustasukkaisuus. Suuri osa surmista liittyy tilanteeseen, jossa nainen on jättänyt tai jättämässä miehen tai jossa mies epäilee naisella olevan muita seksuaalisuhteita. Naiset sen sijaan surmaavat usein tilanteessa, jossa puoliso on pitkään pahoinpidellyt ja pyrkinyt rajoittamaan heidän vapauttaan. Hyvin harvoin naiset surmaavat miehiä, joista ovat päässeet eroon. Vain yksi nainen tappoi entisen miehensä. Miehet surmattiin myös miltei poikkeuksetta tekijän ja uhrin yhteisessä asunnossa, kun taas naisten surmapaikat vaihtelivat paljon enemmän.
Puolisot ja muut miesystävät surmasivat 80 % kaikista lähisuhdeväkivaltaan kuolleista naisista."
Muita tekijöitä:
Yhtään lesbosuhdesurmaa ei aineistossa ollut.
isä (5,9 % lähisuhdesurman uhreista), 8 tapauksessa äiti (3,9 ), 19 tapauksessa uhrin
poika (8,8), ja ilmeisesti 2 tapauksessa veli.
Miesten ja naisten riski tulla läheisen verisukulaisen surmaamaksi lienee Suomessa samaa
luokkaa ja miehillä mahdollisesti vähän suurempi (lähinnä velisurmien takia).
http://www.rikoksentorjunta.fi/uploads/tdsgj5kto31cu8.PDFNoinhan ne tilastot kertovat, kukapa siitä kiivailisi. Aika huomattava seikka on nimenomaan rikostorjuntaneuvoston Lehdenkin tutkimusten perusteella summaama yhteenveto, että päihtymys ja lähisuhteet yleensä yhdessä tuottavat huomattavan osan, myös miesten keskinäisestä väkivallasta ja kuolemantapauksista. Kyseessä on siis suoraan klassisessa mielessä sosiaalinen kysymys, huono-osaisuus; viina, työttömyys, syrjäytyminen..
Tosiasia kaiken (etnosentristä tarkastelua muistuttavan) sukupuolikeskisen ajattelun aikanakin on, että miehiä surmataan yhä monta kertaa enemmän vuodessa kuin naisia ja miehiä kuolee monikymmenkertaisesti vuodessa enemmän itsemurhissa kuin naisia surmataan parisuhteessa. Olisiko kampanjatyyliin tiivistelmänä jotakin 35 miesitsemurhaa, 3-4 miestappoa ja 1 naissurma kahden viikon jaksossa. En tiedä kuinka järkevää sinänsä nämä vertailut ovat, mutta jos tuijotetaan pelkästään yhteen osioon, parisuhteeseen, siihen kaiken ytimeen ja otetaan nainen kokijaksi, niin tottakai saadaan raflaavia prosentteja tuohon suhdetasoon liittyvistä surmatöistä. Sama koskee tarkastelua poliisille tehtyjen kaikkien pahoinpitelyilmoitusten perusteella, kun motiivina on sukupuolitaistelu.
Paitsi ehkä siinä luvussa, jota jostakin syystä ei näe naisjärjestöjen kannanotoissa eikä lehtiuutisissa, että törkeissä pahoinpitelyissä esim. vuonna 2003 parisuhdetapauksissa, poliisin tietoon tulleet, suhdeluku oli 64-36. Naisten varsin korkea osuus kertoo, että sukupuoli ei varjele tarttumasta puukkoon. Keittiöveitsi, nukkuvan miehen puukotus, on se naisten fantasia. Tämä esitetään aika usein pelkkänä reaktiona, puolustautumisena, mutta siinä on kyllä paljon muuta, kuten Ghitta Weizmann-Henelius ja Emmi Lattu mm. käsittääkseni ovat osoittaneet.
Jään odottamaan sitä aikaa, kun koko väkivaltaisuuden (unohtamatta epäsuoraa ja muuta henkistä väkivaltaa) paletti aukaistaan, miehet haastatellaan myös, kuten Saksassa pilottitutkimuksessa on jo tehty. On saatu hätkähdyttäviä prosentteja. Mielestäni ne kertovat vain siitä, että naiset eivät ole eikä heidän tarvitse olla pelkkää lempeyttä esittäviä madonnia, mutta eivät ole myöskään viattomia uhreja. Nyt me elämme Pohjoismaissa, jossa eletään maailman edistyneintä elämää tasa-arvon kannalta, paradoksaalisti kirves ja hanki -kertomuksen loppusuoraa, jossa tähänastinen väkivaltakeskustelu palvelee kaikkein alkeellisimpia sukupuoliennakkoluuloja. Piti tavoitella tasa-arvoa ja tavoitellaankin toisen sukupuolen erillisrauhaa. myyttiä myytin päälle kirjoitti:
Noinhan ne tilastot kertovat, kukapa siitä kiivailisi. Aika huomattava seikka on nimenomaan rikostorjuntaneuvoston Lehdenkin tutkimusten perusteella summaama yhteenveto, että päihtymys ja lähisuhteet yleensä yhdessä tuottavat huomattavan osan, myös miesten keskinäisestä väkivallasta ja kuolemantapauksista. Kyseessä on siis suoraan klassisessa mielessä sosiaalinen kysymys, huono-osaisuus; viina, työttömyys, syrjäytyminen..
Tosiasia kaiken (etnosentristä tarkastelua muistuttavan) sukupuolikeskisen ajattelun aikanakin on, että miehiä surmataan yhä monta kertaa enemmän vuodessa kuin naisia ja miehiä kuolee monikymmenkertaisesti vuodessa enemmän itsemurhissa kuin naisia surmataan parisuhteessa. Olisiko kampanjatyyliin tiivistelmänä jotakin 35 miesitsemurhaa, 3-4 miestappoa ja 1 naissurma kahden viikon jaksossa. En tiedä kuinka järkevää sinänsä nämä vertailut ovat, mutta jos tuijotetaan pelkästään yhteen osioon, parisuhteeseen, siihen kaiken ytimeen ja otetaan nainen kokijaksi, niin tottakai saadaan raflaavia prosentteja tuohon suhdetasoon liittyvistä surmatöistä. Sama koskee tarkastelua poliisille tehtyjen kaikkien pahoinpitelyilmoitusten perusteella, kun motiivina on sukupuolitaistelu.
Paitsi ehkä siinä luvussa, jota jostakin syystä ei näe naisjärjestöjen kannanotoissa eikä lehtiuutisissa, että törkeissä pahoinpitelyissä esim. vuonna 2003 parisuhdetapauksissa, poliisin tietoon tulleet, suhdeluku oli 64-36. Naisten varsin korkea osuus kertoo, että sukupuoli ei varjele tarttumasta puukkoon. Keittiöveitsi, nukkuvan miehen puukotus, on se naisten fantasia. Tämä esitetään aika usein pelkkänä reaktiona, puolustautumisena, mutta siinä on kyllä paljon muuta, kuten Ghitta Weizmann-Henelius ja Emmi Lattu mm. käsittääkseni ovat osoittaneet.
Jään odottamaan sitä aikaa, kun koko väkivaltaisuuden (unohtamatta epäsuoraa ja muuta henkistä väkivaltaa) paletti aukaistaan, miehet haastatellaan myös, kuten Saksassa pilottitutkimuksessa on jo tehty. On saatu hätkähdyttäviä prosentteja. Mielestäni ne kertovat vain siitä, että naiset eivät ole eikä heidän tarvitse olla pelkkää lempeyttä esittäviä madonnia, mutta eivät ole myöskään viattomia uhreja. Nyt me elämme Pohjoismaissa, jossa eletään maailman edistyneintä elämää tasa-arvon kannalta, paradoksaalisti kirves ja hanki -kertomuksen loppusuoraa, jossa tähänastinen väkivaltakeskustelu palvelee kaikkein alkeellisimpia sukupuoliennakkoluuloja. Piti tavoitella tasa-arvoa ja tavoitellaankin toisen sukupuolen erillisrauhaa.Onko noissa tutkimuksissa huomioitu mediakentän muutokset? Väkivaltaviihde ynnä Seksin ylikorostunut osuus viihdeteollisuudessa!
vom
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Saako kaunis ihminen parempaa kohtelua?
Onko kauniin ihmisen elämä "helpompaa" kuin tavallisen näköisen ihmisen? Olen kuullut väittämän, että kaunis ihminen saa391659En rehellisesti usko et oisit
Sekuntiakaan oikeasti mua kaivannut. Tai edes miettinyt miten mulla menee. Jotenkin todennäköisesti hyödyt tästäkin jos271578Näin sinusta taas unta!
Unessa olin pakahtuneesti rakastunut sinuun. Olimme vanhassa talossa jossa oli yläkerran huoneissa pyöreät ikkunat. Pöly131373Suomennettua: professori Jeffrey Sachs avaa Ukrainan sodan taustat luennollaan EU parlamentissa
Jeffrey Sachs on yhdysvaltalainen ekonomisti. Sachs toimii Columbian yliopiston The Earth Instituten johtajana. Aiemmin3411329Nainen, olet jotenkin lumoava
Katselen kauneuttasi kuin kuuta, sen loistoa pimeässä. Sen kaunis valo on kaunista sekä herkkää ja lumoavaa. Olet naisel681265- 121028
- 7991
- 20939
En muuttaisi sinusta mitään
Ensin olit etäinen ja yritin pysyä tutkan alapuolella. Mutta ei silmiltäsi jää mitään huomaamatta, kuten minulla ei kuul7921- 71836