Vieläkö jaksat lukea kirjoja ?

Huonosti taitaa mennä kaupaksi, koska näkyy Adlibriksellä olevan jo tarjouksessa 71kr. Kohta varmaan maksavat, jos joku korjaa pois.

Mitä tykkäsit Tiitisen muistelmista? Oliko kiinnostava ja kiinnostavasti kirjoitettu ?
Luin uutena vuotena vanhemman kirjan eli Sinikka Mönkäreen muistelmat.
Kirjoittaja on varmasti pätevä ammateissaan, mutta kirjoittajana mielestäni aika huono, värittömän tylsästi kirjoittava ja teksti oli välillä kuin alakoululaisen aine.

Suositelkaa ihmeessä mielestänne hyviä kirjoja !
En tahdo enää löytää kirjastosta uutta luettavaa, koska luen niin paljon koko ajan,
asiapohjaista,
en romaaneja.

yhdistetyn_mies kirjoitti:

Mitä tykkäsit Tiitisen muistelmista? Oliko kiinnostava ja kiinnostavasti kirjoitettu ?
Luin uutena vuotena vanhemman kirjan eli Sinikka Mönkäreen muistelmat.
Kirjoittaja on varmasti pätevä ammateissaan, mutta kirjoittajana mielestäni aika huono, värittömän tylsästi kirjoittava ja teksti oli välillä kuin alakoululaisen aine.

Suositelkaa ihmeessä mielestänne hyviä kirjoja !
En tahdo enää löytää kirjastosta uutta luettavaa, koska luen niin paljon koko ajan,
asiapohjaista,
en romaaneja.

Lue lisää

Niin, että oliko Tiitisen muistelmissa kiinnostavaa lukemista? Toinen kiinnostava kirja olisi Rosilan(?) kirja eduskunnan tilinpidosta.

AhdistetunMies kirjoitti:

Niin, että oliko Tiitisen muistelmissa kiinnostavaa lukemista? Toinen kiinnostava kirja olisi Rosilan(?) kirja eduskunnan tilinpidosta.

Muutama rivi vaikeasti arvioitavasta Rosilan kirjasta:
Rosilan kirja oli odotukseni mukaan asiallisesti kirjoitettua sujuvaa luettavaa ilman erikoisempia kohokohtia. Odotin jotain enemmän. Puolueitten ja henkilöitten välisiä skismoja oli mukana tietenkin, erimielisyydet kuuluvat demokraattiseen asioitten käsittelyyn.
Olen ehkä lukenut "liikaa" kotimaan politiikkaa, ei mikään enää tunnu tuovan uutta eikä säväytä.
Kirja oli tavallaan niin "tasainen", että sitä on vaikea luonnehtia.
Suurin kavallus oli suurin asia. Sitä harva enää muistaakaan.

Yksittäisistä henkilöistä nousi muutama esiin.
Sailas ei ollut niin suosittu eduskunnassa kuin kansan parissa, ainakin minusta hän oli hyvä vaikeassa tehtävässään. "Leikkurin" osa ei ole kiitollinen.
Yhdestäkään kirjasta ei ole jäänyt mieleen, että kellään olisi mitään hyvää sanottavaa Eero Heinäluomasta, eikä tässäkään. Heppu pyrkii nyt EU:hun hyville liksoille.
Toinen "erikoisen vaikea" henkilö on kirjan mukaan persujen Pirkko Ruohonen-Lerner.
Ei voi kiistää.

Odotin kirjalta jotain enemmän. Siksi en malttanut jonottaa sitä kirjastosta, joten ostin sen.
Luettuani sen oma rehellinen mielipiteeni on: Ihan mukava lukutuokio. Kirja kannattaa tietenkin lukea, mutta lainata kirjastosta, ei se ostamisen väärti ole. (Harva kirja on)
Aniharvoin ostan kirjaa. Laitoin tämänkin kirjan "kierrätykseen" siitä kiinnostuneelle kaverilleni, joka voi sen taas lahjoittaa sen eteenpäin.

kirjatoukka kirjoitti:

Muutama rivi vaikeasti arvioitavasta Rosilan kirjasta:
Rosilan kirja oli odotukseni mukaan asiallisesti kirjoitettua sujuvaa luettavaa ilman erikoisempia kohokohtia. Odotin jotain enemmän. Puolueitten ja henkilöitten välisiä skismoja oli mukana tietenkin, erimielisyydet kuuluvat demokraattiseen asioitten käsittelyyn.
Olen ehkä lukenut "liikaa" kotimaan politiikkaa, ei mikään enää tunnu tuovan uutta eikä säväytä.
Kirja oli tavallaan niin "tasainen", että sitä on vaikea luonnehtia.
Suurin kavallus oli suurin asia. Sitä harva enää muistaakaan.

Yksittäisistä henkilöistä nousi muutama esiin.
Sailas ei ollut niin suosittu eduskunnassa kuin kansan parissa, ainakin minusta hän oli hyvä vaikeassa tehtävässään. "Leikkurin" osa ei ole kiitollinen.
Yhdestäkään kirjasta ei ole jäänyt mieleen, että kellään olisi mitään hyvää sanottavaa Eero Heinäluomasta, eikä tässäkään. Heppu pyrkii nyt EU:hun hyville liksoille.
Toinen "erikoisen vaikea" henkilö on kirjan mukaan persujen Pirkko Ruohonen-Lerner.
Ei voi kiistää.

Odotin kirjalta jotain enemmän. Siksi en malttanut jonottaa sitä kirjastosta, joten ostin sen.
Luettuani sen oma rehellinen mielipiteeni on: Ihan mukava lukutuokio. Kirja kannattaa tietenkin lukea, mutta lainata kirjastosta, ei se ostamisen väärti ole. (Harva kirja on)
Aniharvoin ostan kirjaa. Laitoin tämänkin kirjan "kierrätykseen" siitä kiinnostuneelle kaverilleni, joka voi sen taas lahjoittaa sen eteenpäin.

Lue lisää

Lisään vielä, että valtion raha-asiatkin (kuten kaikki tiedämme) ovat enimmäkseen tai kokonaan politiikkaa, rahasta päätetään demokraattisesti tai ainakin pitäisi.
Ei jäänyt päällimmäisenä mieleen itse tilinpito, vaan "vääntö" rahoista, budjetista, leikkauksista jne.
Olen ko. kirjan jälkeen lukenut jo 100 muuta, että kirjasta on jäljellä enää "haalea muistikuva".

Eipä ole lainkaan hullumpi hulluudenlaji kirjatoukalla. Mahtaako joku voida täällä panna paremmaksi, epäilen ettei. Vaikuttava on kirjavalikoimasikin, ei kaikkein helpoimmalla päästävää kirjallisuutta. Huima on lukuvauhtisi, mutta siihenhän harjaantuu kun paljon lukee. Minuakin kiinnostaa tuo Donnerien kirja, aihe on hyvin koskettava. Tietokirjallisuutta en kovin paljon lue luontoaiheisia lukuunottamatta . Yhteen aikaan ahmin selviytymistarinoita, esimerkiksi tutkimusmatkailijoiden seikkailuja Etelämantereella ja Siperiassa.

Luen ehkä kirjan viikossa tai kahdessa , kesäisin en sitäkään ja kuulun kirjaston lukupiiriin. Kerran kuussa valitsemme yhteisen kirjan luettavaksi ja keskustelemme siitä. Tammikuun kirja on norjalaisen Per Pettersonin Kirottu ajan katoava virta. Olen sen aloittanut, kansitekstissä lukee : Petterson on taitava tarinankertoja, loistava tunneloman luoja, taitava ja vähäeleinen kirjoittaja. Romaani on kaunis ja viisas. Joululahjaksi saan yleensä Finladia-ehdokkaan, mutta en toivonut voittajaa , vaan Tommi Kinnusen kirjan nimeltä Pintti. Olen pitänyt kaikista hänen kirjoistaan. Olli Jalosen voittajateos on jonotuksessa kirjastosta. Luen aika ajoin vanhoja kirjoja hyllystäni, ennen joulua luin Marianne Fredriksonin kirjan Anna, Hanna ja Johanna. Se on Taalainmaalta peräisin olevan suvun kolmen sukupolven naisten tarina , paljon työtä tehneiden ja sitkeiden naisten selviytymistä sukupolvensa naisille asetetuissa raameissa.

Ramoona_ kirjoitti:

Eipä ole lainkaan hullumpi hulluudenlaji kirjatoukalla. Mahtaako joku voida täällä panna paremmaksi, epäilen ettei. Vaikuttava on kirjavalikoimasikin, ei kaikkein helpoimmalla päästävää kirjallisuutta. Huima on lukuvauhtisi, mutta siihenhän harjaantuu kun paljon lukee. Minuakin kiinnostaa tuo Donnerien kirja, aihe on hyvin koskettava. Tietokirjallisuutta en kovin paljon lue luontoaiheisia lukuunottamatta . Yhteen aikaan ahmin selviytymistarinoita, esimerkiksi tutkimusmatkailijoiden seikkailuja Etelämantereella ja Siperiassa.

Luen ehkä kirjan viikossa tai kahdessa , kesäisin en sitäkään ja kuulun kirjaston lukupiiriin. Kerran kuussa valitsemme yhteisen kirjan luettavaksi ja keskustelemme siitä. Tammikuun kirja on norjalaisen Per Pettersonin Kirottu ajan katoava virta. Olen sen aloittanut, kansitekstissä lukee : Petterson on taitava tarinankertoja, loistava tunneloman luoja, taitava ja vähäeleinen kirjoittaja. Romaani on kaunis ja viisas. Joululahjaksi saan yleensä Finladia-ehdokkaan, mutta en toivonut voittajaa , vaan Tommi Kinnusen kirjan nimeltä Pintti. Olen pitänyt kaikista hänen kirjoistaan. Olli Jalosen voittajateos on jonotuksessa kirjastosta. Luen aika ajoin vanhoja kirjoja hyllystäni, ennen joulua luin Marianne Fredriksonin kirjan Anna, Hanna ja Johanna. Se on Taalainmaalta peräisin olevan suvun kolmen sukupolven naisten tarina , paljon työtä tehneiden ja sitkeiden naisten selviytymistä sukupolvensa naisille asetetuissa raameissa.

Lue lisää

Hei Ramoona_
Lukupiiriin kuuluminen on varmaankin mukava tapa harrastaa kirjallisuutta.
Tulee mukaan sosiaalisen kanssakäymisen antama mielihyvä, saada keskustella ihmisten kanssa.
Lukeminen minullakin liittyy siihen "sosiaalisuuteen" tai pikemminkin sen puuttumiseen.
Terveyteni on sellainen, etten paljon pääse liikkeelle ihmisten pariin, kirjan kanssa ei ole yksin.
Olen silti lukenut aina lapsuudesta alkaen vaikka seuraakin olisi ollut yllin kyllin.
Nyt lukeminen on suorastaan henkinen pelastukseni, jokunen ystävistäni on jo poistunut tuonpuoleisiin, liikkuminen on joillakin muillakin vaikeutunut ja etäisyydet pidentyneet.

Olen aina tykännyt Jörn Donnerin tavasta kirjoittaa ja lukenut hänen kaikki kirjansa.
Hänen poikansa Rafaelin esikoiskirja ilmestyi viime vuonna. Luin tietenkin senkin.
Se sai aika ylimielisen arvostelun. Luen aina kirja-arvostelut, mutta en piittaa niistä sen enempää. Jos piittaisin, moni hyvä kirja olisi jäänyt lukematta.

Arvostelu on vain yhden ihmisen mielipide, vaikka ammattilainen onkin mielestään.
Sen pohjalta, että olin lukenut Rafael Donnerin esikoisteoksen ja Jörn Donnerhan on jollakin lailla tuttu kaikille, oli mielenkiintoista lukea uusin "kirjeenvaihto", joka on luonnollisesti jonkun verran sisäänlämpiävä, henkilökohtainen, mutta samalla yleisellä tasolla paikoin jokaista koskettava. Pieni asioita miettimään pistävä opus, vaikkei maailmaamullistava.
Harvassa ne maailmaamullistavat opukset ovatkin.
"Pieni voi olla kaunista" pätee tässäkin.
Dostojevskin järkäleet yms. ovat toinen juttu.
Olen hyvilläni, että tämänkin opuksen luin, mutta jäin myös miettimään, miksi isä ja poika halusivat nimeomaan julkaista sen ?
Siksikö, ettei kuolemasta ja sitä edeltävistä asioista puhuta yleensäkään paljon eikä tarpeeksi lasten ja vanhempien välillä ?
Onko se jonkinlainen tabu tai ei kyetä sanomaan, mitä haluttaisiin.
Niin mm. voisi nähdä ko. kirjan julkaisemisen merkityksen.

Ramoona_ kirjoitti:

Eipä ole lainkaan hullumpi hulluudenlaji kirjatoukalla. Mahtaako joku voida täällä panna paremmaksi, epäilen ettei. Vaikuttava on kirjavalikoimasikin, ei kaikkein helpoimmalla päästävää kirjallisuutta. Huima on lukuvauhtisi, mutta siihenhän harjaantuu kun paljon lukee. Minuakin kiinnostaa tuo Donnerien kirja, aihe on hyvin koskettava. Tietokirjallisuutta en kovin paljon lue luontoaiheisia lukuunottamatta . Yhteen aikaan ahmin selviytymistarinoita, esimerkiksi tutkimusmatkailijoiden seikkailuja Etelämantereella ja Siperiassa.

Luen ehkä kirjan viikossa tai kahdessa , kesäisin en sitäkään ja kuulun kirjaston lukupiiriin. Kerran kuussa valitsemme yhteisen kirjan luettavaksi ja keskustelemme siitä. Tammikuun kirja on norjalaisen Per Pettersonin Kirottu ajan katoava virta. Olen sen aloittanut, kansitekstissä lukee : Petterson on taitava tarinankertoja, loistava tunneloman luoja, taitava ja vähäeleinen kirjoittaja. Romaani on kaunis ja viisas. Joululahjaksi saan yleensä Finladia-ehdokkaan, mutta en toivonut voittajaa , vaan Tommi Kinnusen kirjan nimeltä Pintti. Olen pitänyt kaikista hänen kirjoistaan. Olli Jalosen voittajateos on jonotuksessa kirjastosta. Luen aika ajoin vanhoja kirjoja hyllystäni, ennen joulua luin Marianne Fredriksonin kirjan Anna, Hanna ja Johanna. Se on Taalainmaalta peräisin olevan suvun kolmen sukupolven naisten tarina , paljon työtä tehneiden ja sitkeiden naisten selviytymistä sukupolvensa naisille asetetuissa raameissa.

Lue lisää

Vastaako Petterssonin kirjan kansitekstin kuvaus kirjaa ?
Vähäeleinen kirjoittaminen on vaikeaa. Ajatus on kiehtova lukea niin taitavasti kirjoitettua.
Kertooko se nykyajasta ? Onko kirja kaunis ja viisas ?

kirjatoukka kirjoitti:

Vastaako Petterssonin kirjan kansitekstin kuvaus kirjaa ?
Vähäeleinen kirjoittaminen on vaikeaa. Ajatus on kiehtova lukea niin taitavasti kirjoitettua.
Kertooko se nykyajasta ? Onko kirja kaunis ja viisas ?

Lue lisää

Romaani ajoittuu vuoteen 1989, jolloin Berliinin muuri murtuu. 37-vuotias norjalainen Arvid lähtee äitinsä perään kesämökille Tanskaan, jonne äiti on paennut yksinäisyyteen kuultuaan sairastavansa syöpää. Kirja sisältää kuvauksia tuolta matkalta, yrityksiä selvittää etäisiä välejä, enemmän siinä on kuitenkin takaumia Arvidin elämästä. A on ollut innokas maolainen, hänellä oli rakastettu samoista piireistä, pikkuveli oli kuollut, suhde isään ja varsinkin äitiin mutkikas. Nyt A kipuilee menetettyjen asioiden kanssa, Maon aatteet väljähtyneet, rakkaus hiipunut, nuoruus mennyttä, kaikki valunut kuin hiekka sormien välistä. Siis välitilinpäätöstä elämästä, tulee ihan mieleen E.Leinon runon sanat : turhaan, ah turhaan tartun ma hetkehen kiinni. Ajan virta tekee tehtävänsä, A on yksinäinen . Kuulostaa ankealta, mutta kirjan kieli on kaunista, runollista, viipyilevää, yksinkertaista mutta hienovaraista. Tapahtumia ei kerrota vyöryttäen, vaan kirjailija on luonut tuokiokuvia, hyvin tarkkaan ja havainnollisesti kuvattuja, joihin lukija voi mennä mukaan. Viisasko...ainakin ymmärtäväinen kuvattaviaan kohtaan ja ehkä lisää lukijankin ymmärrystä. 50 sivua on vielä lukematta.

Ihmettelen, onko Norjassa ollut maolaisuudella opiskelevan nuorison keskuudessa noin iso merkitys. Kirjan teema ja nimikin tulee mielestäni Maon sanoista (s.69):
Virtaus liikkuu pinnan alla aivan toiseen suuntaan kuin kaikki luulevat, ja jos ei ole tarkkaavainen silloin kun kaikki kääntyy, jää yksin.

Nämä ovat vaikutelmat nyt, hieno kirja , voi sanoa vähäeleiseksi, jättää lukijalle tilaa.

Ramoona_ kirjoitti:

Romaani ajoittuu vuoteen 1989, jolloin Berliinin muuri murtuu. 37-vuotias norjalainen Arvid lähtee äitinsä perään kesämökille Tanskaan, jonne äiti on paennut yksinäisyyteen kuultuaan sairastavansa syöpää. Kirja sisältää kuvauksia tuolta matkalta, yrityksiä selvittää etäisiä välejä, enemmän siinä on kuitenkin takaumia Arvidin elämästä. A on ollut innokas maolainen, hänellä oli rakastettu samoista piireistä, pikkuveli oli kuollut, suhde isään ja varsinkin äitiin mutkikas. Nyt A kipuilee menetettyjen asioiden kanssa, Maon aatteet väljähtyneet, rakkaus hiipunut, nuoruus mennyttä, kaikki valunut kuin hiekka sormien välistä. Siis välitilinpäätöstä elämästä, tulee ihan mieleen E.Leinon runon sanat : turhaan, ah turhaan tartun ma hetkehen kiinni. Ajan virta tekee tehtävänsä, A on yksinäinen . Kuulostaa ankealta, mutta kirjan kieli on kaunista, runollista, viipyilevää, yksinkertaista mutta hienovaraista. Tapahtumia ei kerrota vyöryttäen, vaan kirjailija on luonut tuokiokuvia, hyvin tarkkaan ja havainnollisesti kuvattuja, joihin lukija voi mennä mukaan. Viisasko...ainakin ymmärtäväinen kuvattaviaan kohtaan ja ehkä lisää lukijankin ymmärrystä. 50 sivua on vielä lukematta.

Ihmettelen, onko Norjassa ollut maolaisuudella opiskelevan nuorison keskuudessa noin iso merkitys. Kirjan teema ja nimikin tulee mielestäni Maon sanoista (s.69):
Virtaus liikkuu pinnan alla aivan toiseen suuntaan kuin kaikki luulevat, ja jos ei ole tarkkaavainen silloin kun kaikki kääntyy, jää yksin.

Nämä ovat vaikutelmat nyt, hieno kirja , voi sanoa vähäeleiseksi, jättää lukijalle tilaa.

Lue lisää

Hei ! Hieno analyysi lukemastasi kirjasta ! Kirja voi antaa paljon ajatuksia, herättää tunteita ja kysymyksiä ja "laajentaa tajuntaa". Ei olisi minunkaan mieleeni tullut, että maolaisuutta olisi ollut Norjassa. Missä määrin, sitä pitäisi googlettaa.
Kirjat, joissa jää omille ajatuksille tilaa vaeltaa, ovat mukavia.
Esseet ovat sellaisia ja esim. J. Donnerin kirjat.

kirjatoukka kirjoitti:

Hei ! Hieno analyysi lukemastasi kirjasta ! Kirja voi antaa paljon ajatuksia, herättää tunteita ja kysymyksiä ja "laajentaa tajuntaa". Ei olisi minunkaan mieleeni tullut, että maolaisuutta olisi ollut Norjassa. Missä määrin, sitä pitäisi googlettaa.
Kirjat, joissa jää omille ajatuksille tilaa vaeltaa, ovat mukavia.
Esseet ovat sellaisia ja esim. J. Donnerin kirjat.

Lue lisää

Eiköhän se maolaisuus silloin pyyhkäissyt yli maapallon etenkin nuorten keskuudessa.

Muistan, kun serkkuni oli yksi niitä tulisieluja ja vouhotti siitä Maon opista. Setäni (yksi paikkakunnan kapitalisteja) istui kuuntelemassa vähän suu virneessä ja sanoi sitten, että "opettele poikani suomenkieltä oikein, se sanotaan madon, eikä maon".
Myöhemmin, aikuiseksi kasvettuaan, serkkuni sanoi sen olleen pikkusenkin noloa aikaa, kun kuvittelivat tosissaan tekevänsä maailmaa jotenkin paremmaksi.

Tellukka kirjoitti:

Eiköhän se maolaisuus silloin pyyhkäissyt yli maapallon etenkin nuorten keskuudessa.

Muistan, kun serkkuni oli yksi niitä tulisieluja ja vouhotti siitä Maon opista. Setäni (yksi paikkakunnan kapitalisteja) istui kuuntelemassa vähän suu virneessä ja sanoi sitten, että "opettele poikani suomenkieltä oikein, se sanotaan madon, eikä maon".
Myöhemmin, aikuiseksi kasvettuaan, serkkuni sanoi sen olleen pikkusenkin noloa aikaa, kun kuvittelivat tosissaan tekevänsä maailmaa jotenkin paremmaksi.

Lue lisää

Niinhän ne nuoret aina. Se kuuluu erikoisesti nuoruuteen. Maailmanparantaminen.

Mikä niissä on tärkeää sinulle ?
En ole avannut Raamattua pakollisen rippikoulun jälkeen.

Toisille ei tarvitse selittää ja toisille ei kannata.

Mistä syystä luit juuri tuon kirjan ?
Ammatillinen taustatekijä ?

kirjatoukka kirjoitti:

Mistä syystä luit juuri tuon kirjan ?
Ammatillinen taustatekijä ?

Ei ammattiini se ei liittynyt, vaan sitä sivuavaa oli keskustelu kahden suvun kasvatustieteilijän kanssa, joten kiinnostuin.
Lukeminen on jäänyt hieman vähemmälle toisen silmän kaihin vuoksi. Aattelin asettua leikkausjonoon.

isoisoäiti kirjoitti:

Ei ammattiini se ei liittynyt, vaan sitä sivuavaa oli keskustelu kahden suvun kasvatustieteilijän kanssa, joten kiinnostuin.
Lukeminen on jäänyt hieman vähemmälle toisen silmän kaihin vuoksi. Aattelin asettua leikkausjonoon.

Lue lisää

Itsemotivaatio, kysyminen ja kyseenalaistaminen ovat eräitä avaintekijöitä elämässä.
Vähän olen seurannut "opetuskeskustelua", uudesta suunnasta, että opettaja olisi enemmän vain ohjaaja, jos oikein olen ymmärtänyt. Mielipiteet siitä jakautuvat niin opettajien kuin oppilaitten ja vanhempien kesken.
Leikkausjonoon vaan mitä pikimmiten, ettei lukuharrastus jää, jonot on aika pitkät kait kaihileikkaukseenkin ?
Edessä kai minullakin, jotain tummia täpliä on alkanut liikkua näkökentässä joskus.

Lue enemmän, luulet vähemmän.
Sinä et määrittele miksi joku lukee ja mikä on lukemisen arvoista.

Hei, minäkin olen lukenut useita suomalaisten ohjaajien ja näyttelijöitten elämäkertoja vuosikymmenien varrelta ja varrella, vaikka en ole kovin filmifriikki.
Elämäkerrat ovat aina mielenkiintoisia, ne kertovat niin paljon muustakin kuin itse päähenkilöstä. Elokuva-alalta on yllättävän paljon elämäkertoja meiltä ja maailmalta. Uusiakin tulee vuosittain. Viimeksi taisin lukea viime vuonna ilmestyneen Juha Mujeen elämäkerran.
Hän jäi eläkkeelle teatterista. Ehkä ei kokonaan, näyttelijöillä tahtoo käydä niin, että veri vetää johonkin projektiin vielä.

Teuvo Tuliosta tuli viime vuonna TV:ssä dokumentti. Näitkö sen ?
Se oli yllättävä ja siksikin erittäin mielenkiintoinen. Teuvo Tulio oli aika mystinen henkilö.
En ollut tiennyt hänen juuristaan elämästään Baltiassa.

kirjatoukka kirjoitti:

Hei, minäkin olen lukenut useita suomalaisten ohjaajien ja näyttelijöitten elämäkertoja vuosikymmenien varrelta ja varrella, vaikka en ole kovin filmifriikki.
Elämäkerrat ovat aina mielenkiintoisia, ne kertovat niin paljon muustakin kuin itse päähenkilöstä. Elokuva-alalta on yllättävän paljon elämäkertoja meiltä ja maailmalta. Uusiakin tulee vuosittain. Viimeksi taisin lukea viime vuonna ilmestyneen Juha Mujeen elämäkerran.
Hän jäi eläkkeelle teatterista. Ehkä ei kokonaan, näyttelijöillä tahtoo käydä niin, että veri vetää johonkin projektiin vielä.

Teuvo Tuliosta tuli viime vuonna TV:ssä dokumentti. Näitkö sen ?
Se oli yllättävä ja siksikin erittäin mielenkiintoinen. Teuvo Tulio oli aika mystinen henkilö.
En ollut tiennyt hänen juuristaan elämästään Baltiassa.

Lue lisää

En nähnyt TV:ssä viime vuonna. Olisiko ollut sama dokumentti, joka tuli vuosia sitten? Otin sen silloin videolle.
En itsekään ole mikään filmifriikki, edellinen lukemani aiheeseen vähänkään liittyvä kirja oli Heikki Kinnusesta.

NiinSeKäy kirjoitti:

En nähnyt TV:ssä viime vuonna. Olisiko ollut sama dokumentti, joka tuli vuosia sitten? Otin sen silloin videolle.
En itsekään ole mikään filmifriikki, edellinen lukemani aiheeseen vähänkään liittyvä kirja oli Heikki Kinnusesta.

Lue lisää

Dokumentti saattoi olla uusinta, tuskinpa kahta on tehty.
Uusintojen uusintoja on jatkuvasti ja on se hyväkin, mutta ihan uusiakin haluaisi katsoa joskus.

Enpä uskoisi, että on raskasta luettavaa. Ihmisillä on erilainen käsitys, mikä on "raskasta".
Itselleni olisi raskasta lukea esimerkiksi joku romaani ilman syvempää sisältöä,
ns. viihderomaani, joita jotkut ahmivat, väheksymättä niitä millään lailla.
Makuja on yhtä monta kuin ihmistä.
Kun Trump-meininki oli kuumimmillaan luin kaksi hänestä kirjoitettua paksua opusta ollenkaan pitkästymättä ja joulun alla luin yhden Trumpilta potkut saaneen ministerin kirjan, valaiseva sekin eikä raskas.
On erittäin mielenkiintoista lukea niistä asioista, joita ei lehdissä kirjoiteta kuin lyhyesti
ja mielenkiintoisimpia ovat kulissien takaiset "suhmuroinnit".
Kun sitten lukee lehdestä jonkun asian, voi kuvitella mielessään, miten siihenkin tulokseen
tai tilanteeseen on tultu.

Samaa hyvää sarjaa ovat Jarmo Korhosen historioitsijana kirjoittamat kaksi kirjaa Keskustapuolueesta. Hän oli poliitikko, mutta koulutukseltaan historioitsija.
Hänestä tehtiin kepun katastrofisen suosion laskun syntipukki ja sai loparit.
Ko. kirjat eivät ole "maineenpuhdistuskirjoja" vaan erittäin mielenkiintoista analyyttistä tarinaa
kepulaisista historioitsijan silmin. Mukana tietysti koko poliittinen kenttä.
Ei voi kirjoittaa yhdestä puolueesta kirjoittamatta vähän muistakin.
(Olen itse poliittisesti lähinnä sitoutumaton. Käyn silti aina äänestämässä)

Joko olet päässyt Trumpin lukemisen alkuun ?
Miltä vaikuttaa ?

kirjatoukka kirjoitti:

Enpä uskoisi, että on raskasta luettavaa. Ihmisillä on erilainen käsitys, mikä on "raskasta".
Itselleni olisi raskasta lukea esimerkiksi joku romaani ilman syvempää sisältöä,
ns. viihderomaani, joita jotkut ahmivat, väheksymättä niitä millään lailla.
Makuja on yhtä monta kuin ihmistä.
Kun Trump-meininki oli kuumimmillaan luin kaksi hänestä kirjoitettua paksua opusta ollenkaan pitkästymättä ja joulun alla luin yhden Trumpilta potkut saaneen ministerin kirjan, valaiseva sekin eikä raskas.
On erittäin mielenkiintoista lukea niistä asioista, joita ei lehdissä kirjoiteta kuin lyhyesti
ja mielenkiintoisimpia ovat kulissien takaiset "suhmuroinnit".
Kun sitten lukee lehdestä jonkun asian, voi kuvitella mielessään, miten siihenkin tulokseen
tai tilanteeseen on tultu.

Samaa hyvää sarjaa ovat Jarmo Korhosen historioitsijana kirjoittamat kaksi kirjaa Keskustapuolueesta. Hän oli poliitikko, mutta koulutukseltaan historioitsija.
Hänestä tehtiin kepun katastrofisen suosion laskun syntipukki ja sai loparit.
Ko. kirjat eivät ole "maineenpuhdistuskirjoja" vaan erittäin mielenkiintoista analyyttistä tarinaa
kepulaisista historioitsijan silmin. Mukana tietysti koko poliittinen kenttä.
Ei voi kirjoittaa yhdestä puolueesta kirjoittamatta vähän muistakin.
(Olen itse poliittisesti lähinnä sitoutumaton. Käyn silti aina äänestämässä)

Joko olet päässyt Trumpin lukemisen alkuun ?
Miltä vaikuttaa ?

Lue lisää

Korhosen kirjoja en ole lukenut. Kannattaako lukea? Luulin, että hän on katkeroitunut entinen keskustapuolueen puoluesihteeri, minkä vuoksi en ole ollut hänen kirjoistaan kiinnostunut. Olen kyllä lukenut Suomen "Lohen sukua" ja muutaman Rautakallion kirjan eli molemmilta suunnilta on kuulunut.

Olen aloittanut kirjan, alku vähän outoa mutta nyt jo tutumpaa. Kyllä meinaan sen kahlata, ei ole kovin nopeaa luettavaa mutta tykkään...

NiinSeKäy kirjoitti:

Korhosen kirjoja en ole lukenut. Kannattaako lukea? Luulin, että hän on katkeroitunut entinen keskustapuolueen puoluesihteeri, minkä vuoksi en ole ollut hänen kirjoistaan kiinnostunut. Olen kyllä lukenut Suomen "Lohen sukua" ja muutaman Rautakallion kirjan eli molemmilta suunnilta on kuulunut.

Lue lisää

Korhosen hänen erottamisensa jälkeen ilmestyneet kirjat ovat ihan laadukasta analyysiä ja erittäin mielenkiintoista luettavaa, edellyttäen että kotimaan politiikka kiinnostaa.
Hän on ne kirjoittanut historioitsijan näkökulmasta.
En kokenut, että oma katkeruus olisi ollut kirjojen kirjoittamisen motiivi.
Selkäänpuukostustahan ne kepulaiset harrastaa,
minkä hän kirjoittajana sille voi.
Jos kirjoittaa kepusta, selkäänpuukotus on mukana, mutta niin puukottajat kuin puukotettavatkin vaihtelevat.
Ministeriksi tai puheenjohtajaksi pyrky on ankaraa taistoa, ne on ykköstavoitteet.
Voi selkäänpuukotusta sanoa juonitteluksikin. Sitä on politiikassa aina ?

Himmelsauge1 kirjoitti:

Olen aloittanut kirjan, alku vähän outoa mutta nyt jo tutumpaa. Kyllä meinaan sen kahlata, ei ole kovin nopeaa luettavaa mutta tykkään...

Tule kertomaan, mikä oli lopputulema ! Trumpin ja poispotkitun ministerin kirjat avasivat paljon asioita minulle, kun pääsi alkuun, kirjat lähti suorastaan "vetämään".
Mitä asioita sinulle jäi päällimmäisenä mieleen Sydänmaiden kapinasta ?
Muuttuivatko käsityksesi mistään asiasta ?

Seuraavan kerran kun huomaat jonkun kiinnostavan kirjan, hankipa se ja lue !
Ehkä kun pääset taas alkuun, innostus lukemiseen löytyy uudelleen ?
Minullakin oli välillä pausseja elämäntilanteitten takia ja jahkailin saanko enää kiinni kiinnostuksesta lukea. Yhtenä päivänä kun tarvitsin sielulleni rauhaa ja ulkoilua lähdin kävelemään - "jouduin" kirjastoon. Alitajunta ehkä vei sinne.
Sattui mukavia kirjoja olevan tarjolla ja siitä jatkui taas lukeminen innolla.

Nyt kun ikä ja terveys on alkanut rajoittaa "toimintaa" olen erikoisen onnellinen,
että tykkään lukea. Saa sisältöä päiviin. Lukea voi lähes aina, se ei vaadi rautaista kuntoa eikä liikkeelle lähtöä. Pääsee milloin vaan "maailmoihin" jonne ei muuten pääsisi tai ei enää pääsisi
eikä kirjan kanssa ole yksin.

En oikein usko että tyhjyys vaivaa länsimaalaista, ainakaan henkilöä,
joka on joskus lukenut kuten sinä.
Luulen, että se on vain iän tuomaa "aikaansaamattomuutta".
Ei ole niin aktiivinen enää eikä tarvitse olla.

Ihmisellä on sitäpaitsi koko ikänsä kausia, jolloin ei oikein mikään maistu.
Nimitän omia "lamakausiani" "voimienkeruukausiksi" ja annan ihan huolettomasti itseni olla laiska. Sen jälkeen aktiivisempi minäni "herää" taas, kun voimia on kerääntynyt ja alitajunta on tehnyt tehtävänsä, saa kaipaamaan toimintaa.

Mitäs sanot ? Nappaisitko jonkun kirjan luettavaksesi - kokeeksi ?
Tule kertomaan !

Kiva kuulla, jonotan sitä innolla ja kärsivällisesti kirjastosta, numerolla 1246 luultavasti.
Se on suosittu uutuuskirja.

Ferante on nyt niin tapetilla. Olen jättänyt romaanit, kun mielenkiintoista asiapitoista tulee niin paljon, ettei perässä tahdo pysyä.
Minkälaisista asioista Ferranten kirja kertoo ?
En tiedä sisällöstä mitään.
Nukahdat kesken.... sopiiko se siis unettomuudesta kärsivälle :D
vai onko ääni se unettava tekijä ?

Onko "Verhot ikkunassa" kirja, joka voisi auttaa paniikkihäiriöistä ?

kirjatoukka kirjoitti:

Ferante on nyt niin tapetilla. Olen jättänyt romaanit, kun mielenkiintoista asiapitoista tulee niin paljon, ettei perässä tahdo pysyä.
Minkälaisista asioista Ferranten kirja kertoo ?
En tiedä sisällöstä mitään.
Nukahdat kesken.... sopiiko se siis unettomuudesta kärsivälle :D
vai onko ääni se unettava tekijä ?

Onko "Verhot ikkunassa" kirja, joka voisi auttaa paniikkihäiriöistä ?

Lue lisää

Minulla on tapana kuunnella äänikirjaa joka ilta nukkumaan mennessä. Aamulla tai päivällä jatkan kuuntelua jonkin verran siitä mihin jäin ennen kuin nukahdin :)
"Ne jotka lähtevät ja ne jotka jäävät" kertoo kahdesta Italialaisesta naisesta joita elämä on vienyt eri suuntiin. Kertoo myös yhteiskunnan mullistuksista, on mielenkiintoinen.
En oikein osaa sanoa kuinka paljon kirja "Verhot ikkunassa" auttaisi paniikkihäiriöistä, Lapsuudesta ja isä-suhteestakin puhutaan ahdistuksen aiheuttajana.
Helena ei pysty käymään edes yksin kaupassa, hän etsii ulospääsyä kaaosmaisesta elämästään.
Kirja on osittain tosiasioihin perustuva, osittain fiktiota.

kirjatoukka kirjoitti:

Ferante on nyt niin tapetilla. Olen jättänyt romaanit, kun mielenkiintoista asiapitoista tulee niin paljon, ettei perässä tahdo pysyä.
Minkälaisista asioista Ferranten kirja kertoo ?
En tiedä sisällöstä mitään.
Nukahdat kesken.... sopiiko se siis unettomuudesta kärsivälle :D
vai onko ääni se unettava tekijä ?

Onko "Verhot ikkunassa" kirja, joka voisi auttaa paniikkihäiriöistä ?

Lue lisää

Tuli mieleeni unilääkekirjasta, että takavuosina minulla oli kirjaimellinen unilääkekirja. Helvi Hämäläinen "Säädyllinen murhenäytelmä", kaksi osaa. Ei tarvinnut lukea kuin pari sivua, kun jo uni alkoi painaa silmiä. Luin kirjaa varmaan pari vuotta, kun tietenkin unohdin alun viikkojen vieriessä.
Kirja oli aikanaan kauhea skandaali, koska se kertoi Hämäläisen läheisen ystäväperheen ongelmista. Kerran Hämäläistä haastateltiin tv:ssä ja puheeksi tuli tämäkin kirja. Hämäläinen ei ymmärtänyt ollenkaan tuohtumusta. Pitää ymmärtää, että ,kirjailija havainnoi ympäristöään ja käyttää kirjoissaan sitten kokemaansa ja näkemäänsä. Eihän hän ollut salannut omaakaan traagista rakkauttaan Olavi Paavolaiseen. Tässä mainitussa romaanissa hän on itsekin yksi henkilöhahmoista, samoin Paavolainen.
Mutta kyllä siihen aikaan luin paljonkin kirjoja. Nyt olen ongelmissa, kun joudun hävittämään kirjat hyllystä. Olen lahjoittanut ja jakanut niitä moneenkin kertaan, mutta aina vaan ajattelen, että niitä on liikaa. Säädyllinen murhenäytelmäkin on tallella.

Makriina.ei.kirj kirjoitti:

Tuli mieleeni unilääkekirjasta, että takavuosina minulla oli kirjaimellinen unilääkekirja. Helvi Hämäläinen "Säädyllinen murhenäytelmä", kaksi osaa. Ei tarvinnut lukea kuin pari sivua, kun jo uni alkoi painaa silmiä. Luin kirjaa varmaan pari vuotta, kun tietenkin unohdin alun viikkojen vieriessä.
Kirja oli aikanaan kauhea skandaali, koska se kertoi Hämäläisen läheisen ystäväperheen ongelmista. Kerran Hämäläistä haastateltiin tv:ssä ja puheeksi tuli tämäkin kirja. Hämäläinen ei ymmärtänyt ollenkaan tuohtumusta. Pitää ymmärtää, että ,kirjailija havainnoi ympäristöään ja käyttää kirjoissaan sitten kokemaansa ja näkemäänsä. Eihän hän ollut salannut omaakaan traagista rakkauttaan Olavi Paavolaiseen. Tässä mainitussa romaanissa hän on itsekin yksi henkilöhahmoista, samoin Paavolainen.
Mutta kyllä siihen aikaan luin paljonkin kirjoja. Nyt olen ongelmissa, kun joudun hävittämään kirjat hyllystä. Olen lahjoittanut ja jakanut niitä moneenkin kertaan, mutta aina vaan ajattelen, että niitä on liikaa. Säädyllinen murhenäytelmäkin on tallella.

Lue lisää

Helvi Hämäläisen kirja oli aikansa sensaatio. Hyvä kirja.
Samoin Aila Meriluodon päiväkirjat. Elämyksellisiä lukea.
Olen lukenut Aila Meriluodot kahteen kertaan ja muuta hänen tuotantoaan.
Erikoisia ratkaisuja hän teki elämässään, mutta uskalsi kirjoittaa rehellisesti.
Se rehellisyys, arvostelulle alttiiksi uskaltautuminen on rohkeaa.
Viimeisin osa Meriluodon päiväkirjoista oli koskettava,
kun vanhuus ja kuolema hiipii lähelle.
Erikoiset ihmiset, erikoiset elämät.

Panu Rajalan elämäkertateos Aila Meriluodosta oli kerrassaan kiinnostavasti kirjoitettu myös,
kuten kaikki Panu Rajalan kirjailijaelämäkerrat. Hänellä on loistava taito sisäistää ihminen ja kirjoittaa se kirjaksi. Nostan Hattua Panu Rajalallekin !

Mikä kirjasi nimi on ? Onko kirjaasi suomeksi ?
Siitä puhutaan täällä, mutta ei suoraan mitään...
kierrellen ja kaarrellen vain.
"Mainosta" minulle, olen kiinnostunut !

Huomasin virheen mutta ei se ainakaan minua haitannut.

Maailma onkin muuttunut, huomaa taas ! Voi kysyä: Minkä kirjan viimeksi kuuntelit ? Oliko mielenkiintoinen kirja ja lukijalla hyvä ääni ?

Hei, sinun listallasi on paljon minunkin suosikkejani, jo varhain löysin Erno Paasilinnan, joka vahva ja omaperäinen ajattelija, ihan ykköslistallani,
Merete Mazzarellaan tutustuin aika myöhään. Kun luin yhden, pidin hänen pohdiskelevasta tekstistään ja halusin heti lukea muutkin hänen kirjansa, mutta viimeiseen lukemaani ja mahdollisesti silloin viimeisimpänä ilmestyneeseen kirjaan en saanut virettä, en tiedä miksi.
Luin sen ehkä yli vuosi sitten. Ei taida olla tuo "Elämän arvoitus".
Eevat Kilpi ja Joenpelto olivat aikansa vahvoja kirjailijoita, joiden kirjat ovat vahvoja ja tuoreita vieläkin, niin kuin hyvä kirja kestää aikaa. Joenpelto kirjoitti ainutlaatuisia ajan- ja luonteenkuvauksia sukuromaaneissaan.

Jossain vaiheessa tuntui, että suuret suomalaiset romaanikirjailijat on luettu.
Taisi tulla jonkunlainen "uusi aalto". Muuttiko perinteinen romaani jollain lailla muotoaan ?
Olen yrittänyt "yleissivistyksenkin" vuoksi lukea muutamia Finlandia-voittajia, mutta
huomaan, että se vaatii uudenlaista ajattelua.
Yhtäkin luettuani 30 sivua en ymmärtänyt, mistä siinä oli kysymys. Nauroin itselleni: Olen tullut pölhöksi !
Innostuttuani uudestaan esseistä saan ajatukseni vapaaksi "asiatekstiurautuneisuudesta".
Nyt olisikin ehkä vaihteluksi hyvä hetki kokeilla jotakin nykyromaania.
En vaan tiedä mitä kokeilisin. Olen pudonnut aika täysin kärryiltä niissä.
Luen lehdistä kustantajien mainoksia mitä keneltäkin on ilmestynyt ja arvosteluja,
muuta en tiedä.
Mitä ehdottaisit/ehdottaisitte ?

kirjatoukka kirjoitti:

Hei, sinun listallasi on paljon minunkin suosikkejani, jo varhain löysin Erno Paasilinnan, joka vahva ja omaperäinen ajattelija, ihan ykköslistallani,
Merete Mazzarellaan tutustuin aika myöhään. Kun luin yhden, pidin hänen pohdiskelevasta tekstistään ja halusin heti lukea muutkin hänen kirjansa, mutta viimeiseen lukemaani ja mahdollisesti silloin viimeisimpänä ilmestyneeseen kirjaan en saanut virettä, en tiedä miksi.
Luin sen ehkä yli vuosi sitten. Ei taida olla tuo "Elämän arvoitus".
Eevat Kilpi ja Joenpelto olivat aikansa vahvoja kirjailijoita, joiden kirjat ovat vahvoja ja tuoreita vieläkin, niin kuin hyvä kirja kestää aikaa. Joenpelto kirjoitti ainutlaatuisia ajan- ja luonteenkuvauksia sukuromaaneissaan.

Jossain vaiheessa tuntui, että suuret suomalaiset romaanikirjailijat on luettu.
Taisi tulla jonkunlainen "uusi aalto". Muuttiko perinteinen romaani jollain lailla muotoaan ?
Olen yrittänyt "yleissivistyksenkin" vuoksi lukea muutamia Finlandia-voittajia, mutta
huomaan, että se vaatii uudenlaista ajattelua.
Yhtäkin luettuani 30 sivua en ymmärtänyt, mistä siinä oli kysymys. Nauroin itselleni: Olen tullut pölhöksi !
Innostuttuani uudestaan esseistä saan ajatukseni vapaaksi "asiatekstiurautuneisuudesta".
Nyt olisikin ehkä vaihteluksi hyvä hetki kokeilla jotakin nykyromaania.
En vaan tiedä mitä kokeilisin. Olen pudonnut aika täysin kärryiltä niissä.
Luen lehdistä kustantajien mainoksia mitä keneltäkin on ilmestynyt ja arvosteluja,
muuta en tiedä.
Mitä ehdottaisit/ehdottaisitte ?

Lue lisää

Me yritetään kirjapiirissä valita luettavaksi aika uusia kirjoja, ehkä myös vähemmän tunnettuja kirjailijoita.

Yleinen havainto meilläkin on kyllä ollut tuo romaanin rakenteen muuttuminen: kirjoitetaan sivukaupalla ennenkuin päästään "asiaan" liikutaan aikajanalla siksakkia, vaihdetaan näkökulmaa, ei tiedä kuka milloinkin "puhuu", kuka on kertoja.

Ja sitten tuo sivumäärä. Vitsailimmekin, että kirjailijoilla taitaa olla liuskapalkkio nykyisin, kun ei juuri alle 400-sivuista kirjaa löydy.

Täällä mainitut Tommi Kinnusen romaanit ovat kyllä rakenteeltaan perinteisiä, Ramoonan kanssa oli puhetta Sirpa Kähkösestä ja hänen tuotannostaan. Hän kirjoittaa historiallisista ja yhteiskunnallisia aiheista yleensä naisten ja lasten näkökulmasta. Hänenkään kirjoissaan ei kikkailla rakenteella ja kerronta on luotettavaa ja sujuvaa.
Myös faktaa ja fiktiota saatetaan sekoittaa, ottaa mukaan outoa symboliikkaa, joka ei oikein aukea lukijalle. Esimerkkinä vaikka Patjim Statovcinin Kissani Jugoslavia, josta kyllä pidin, vaikka se ei avautunut kaikilta osin.

Nuorista kirjailijoista olen pitänyt esim, Pauliina Vanhatalosta. "Keskivaikea vuosi" oli taidokas masennuksen kuvaus, Seuraava, Toinen elämä, käsitteli luovan työn ja perhe-elämän yhteensovittamista. Eräänlaisia tilityskirjoja ja selviytymistarinoita molemmat. Paljon muitakin on, siis tällaisia rakenteeltaan "vanhan linjan" mukaisia, kyllä niistä varmaan löydät itsellesi mieluisia...

Onnea valintoihin..))

demeter1 kirjoitti:

Me yritetään kirjapiirissä valita luettavaksi aika uusia kirjoja, ehkä myös vähemmän tunnettuja kirjailijoita.

Yleinen havainto meilläkin on kyllä ollut tuo romaanin rakenteen muuttuminen: kirjoitetaan sivukaupalla ennenkuin päästään "asiaan" liikutaan aikajanalla siksakkia, vaihdetaan näkökulmaa, ei tiedä kuka milloinkin "puhuu", kuka on kertoja.

Ja sitten tuo sivumäärä. Vitsailimmekin, että kirjailijoilla taitaa olla liuskapalkkio nykyisin, kun ei juuri alle 400-sivuista kirjaa löydy.

Täällä mainitut Tommi Kinnusen romaanit ovat kyllä rakenteeltaan perinteisiä, Ramoonan kanssa oli puhetta Sirpa Kähkösestä ja hänen tuotannostaan. Hän kirjoittaa historiallisista ja yhteiskunnallisia aiheista yleensä naisten ja lasten näkökulmasta. Hänenkään kirjoissaan ei kikkailla rakenteella ja kerronta on luotettavaa ja sujuvaa.
Myös faktaa ja fiktiota saatetaan sekoittaa, ottaa mukaan outoa symboliikkaa, joka ei oikein aukea lukijalle. Esimerkkinä vaikka Patjim Statovcinin Kissani Jugoslavia, josta kyllä pidin, vaikka se ei avautunut kaikilta osin.

Nuorista kirjailijoista olen pitänyt esim, Pauliina Vanhatalosta. "Keskivaikea vuosi" oli taidokas masennuksen kuvaus, Seuraava, Toinen elämä, käsitteli luovan työn ja perhe-elämän yhteensovittamista. Eräänlaisia tilityskirjoja ja selviytymistarinoita molemmat. Paljon muitakin on, siis tällaisia rakenteeltaan "vanhan linjan" mukaisia, kyllä niistä varmaan löydät itsellesi mieluisia...

Onnea valintoihin..))

Lue lisää

Hei,
nappasin kirjaston varauslistaani aluksi Tommi Kinnusen Pintin tietämättä siitä mitään etukäteen. Olen kahdestuhannes jonossa. Hauskaa.
Sivumennen sanoen kun on elänyt elämän, jossa on ollut paljon ongelmallisia ja ahdistavia vaiheita, haluan nyt välttää sellaisia aiheita itseäni suojellakseni. Tunteisiini on liian helppo vedota, samaistun helposti ja joudun vanhoihin syövereihini. Siksi jätin parin mainitsemaasi kirjaa väliin, vaikka esim. taitava masennuksen kuvaus periaatteessa kiinnostaisi minua hyvinkin paljon. "Toinen elämä"- kirjasta ei ehkä saa kaikkea irti, jos ei ole lukenut sitä edeltävää "Keskivaikea vuosi"-kirjaa ?

Kierreltyäni kirjojen mukana maita ja mantereita, olen etsinyt uutta kirjallisuutta myös Balkanilta, ajalta Jugoslavian hajoamisen jälkeen. Ei vielä löydy juuri mitään mistään aihepiiristä suomeksi tai suomennettua. Yhden kirjan löysin syksyllä Balkanilta, sekin 40-vuoden takaa,
bulgarialainen romaani.
"Kissani Jugoslavia" jäi hämäräksi minulle, samoin kuin aikoinaan Bulgakovin "Saatana saapuu Moskovaan". Ehkä sekin aukeaa 100%:sti vain venäläisille, joille symboliikka on ollut tuttua arkipäivästä koko historian ajan, kun sana ei ole ollut vapaa.

Pari vuotta sitten luin muuten uudelleen Eila Pennaset. Ne tuntuivat ihan yhtä hyviltä kuin aikoinaan ilmestyessään. Ehkä paremmiltakin, on tullut perspektiiviä vai nostalgiako sen tekee ?

kirjatoukka kirjoitti:

Hei,
nappasin kirjaston varauslistaani aluksi Tommi Kinnusen Pintin tietämättä siitä mitään etukäteen. Olen kahdestuhannes jonossa. Hauskaa.
Sivumennen sanoen kun on elänyt elämän, jossa on ollut paljon ongelmallisia ja ahdistavia vaiheita, haluan nyt välttää sellaisia aiheita itseäni suojellakseni. Tunteisiini on liian helppo vedota, samaistun helposti ja joudun vanhoihin syövereihini. Siksi jätin parin mainitsemaasi kirjaa väliin, vaikka esim. taitava masennuksen kuvaus periaatteessa kiinnostaisi minua hyvinkin paljon. "Toinen elämä"- kirjasta ei ehkä saa kaikkea irti, jos ei ole lukenut sitä edeltävää "Keskivaikea vuosi"-kirjaa ?

Kierreltyäni kirjojen mukana maita ja mantereita, olen etsinyt uutta kirjallisuutta myös Balkanilta, ajalta Jugoslavian hajoamisen jälkeen. Ei vielä löydy juuri mitään mistään aihepiiristä suomeksi tai suomennettua. Yhden kirjan löysin syksyllä Balkanilta, sekin 40-vuoden takaa,
bulgarialainen romaani.
"Kissani Jugoslavia" jäi hämäräksi minulle, samoin kuin aikoinaan Bulgakovin "Saatana saapuu Moskovaan". Ehkä sekin aukeaa 100%:sti vain venäläisille, joille symboliikka on ollut tuttua arkipäivästä koko historian ajan, kun sana ei ole ollut vapaa.

Pari vuotta sitten luin muuten uudelleen Eila Pennaset. Ne tuntuivat ihan yhtä hyviltä kuin aikoinaan ilmestyessään. Ehkä paremmiltakin, on tullut perspektiiviä vai nostalgiako sen tekee ?

Lue lisää

Silläkin uhalla että tulee taas mielistelysyyte blakkarriin, kirjatoukka, sanon, että tyylistäsi, siis tavastasi kirjoittaa ja suhtautua muihin, näkee, että olet kirjallisen asiantuntemuksesi lisäksi käynyt myös sitä elämänkoulua. Kiva että olet täällä Toivottavasti viihdyt ja jaksat olla aktiivinen.

Ehkä minunkin pitäisi lukea Eila Pennasta uudelleen. Kirjat voivat tosiaan peilata myös omaa kehitystä - vai pitäisikö varmuuden vuoksi puhua muutoksesta ? ..))
Muistan kun joskus vuosikymmeniä (!!) sitten luin C.G. Jungin kirjan "Job saa vastauksen" enkä tajunnut siitä yhtään mitään. Taisi mennä kymmentä vuotta ennenkin tartuin siihen uudelleen ja yllättäen ymmärsin - tai ainakin luulin ymmärtäneeni - siitä kaiken.

Ai niin. Tuo Pauliina Vanhatalon uusin kirja "Toinen elämä" jatkaa kyllä mielestäni siitä mihin edellinen jäi. Kuvastaa ehkä sitä, millainen angsti ihmisessä voi syntyä, kun on eri teitä valittavana. Lahjakkuuden hinta ?

Mitä se on se "eläminen", jota kaikilla ihmisillä pitäisi olla?

No en sitä nyt itse ihan noin ottanut. Onhan myös näitä kirjailijoita, muistaakseni Alpo Ruuth sanoi, että kirjailija ja hänen siivellään myös lukija, voi elää monta elämää, ja ehkä rikkaammin kuin mitä tämä yksi "todellinen" tarjoaisi.
Ja kai harrastuksiin pätee sama ?

. . . siis historiaa. Lyöntivirhe!

Hauska kirja, minäkin olen sen lukenut ja Ari Turusen muita hauskoja/mukavia kirjoja.

Kiinnostaa mielenkiintoiselta. Täytyypä laittaa hakuun. Ja Ari Turusen "naama muistiin"..))

demeter1 kirjoitti:

Kiinnostaa mielenkiintoiselta. Täytyypä laittaa hakuun. Ja Ari Turusen "naama muistiin"..))

Hei Demeter ! Kiva, kun tulit tänne kirjojen pariin kirjoittelemaan !

Olen lähes kaikkiruokainen kirjojen aiheitten suhteen. Ei tarvitse aina olla "suurta kaunokirjallista sanataidetta". Aiheista voi kirjoittaa silti elävästi ja hauskastikin.

Vain yhtä lajia en lue. Huonosti kirjoitettua. Huono kirjoittaja voi pilata hyvänkin aiheen.
Huono-sana on vähän epämääräinen - huono.
Vähän parempi sana olisi epäkiinnostavasti kirjoitettua.
Ihan jokainen kirjoitta ei osaa saada aihetta lähelle lukijaa, enkä kuitenkaan tarkoita,
että aihe pitää "kansantajuistaa", vaikka se on joskus hyvä asia tietokirjallisuudessa.

Eräskin Sixten Korkmanin kirja taloudesta oli "kansaintajuistettu" tavallaan.
Jos oikein ymmärsin, hänen tarkoituksensa olikin nimenomaan suuren yleisön tavoittaminen, että se osa kansasta, joka on taloudesta kiinnostunut, oppisi ymmärtämään paremmin taloutta, jos haluaa.
Sixten Korkman on muuten ihminen, jota kuuntelee mielellään.
Hän puhuu asiaa. Hän puhuu ymmärrettävästi.
Hän ei ole Olli Rehn tai Matti Vanhanen, joka puhuu paljon, mutta ei sano mitään,
mutta he ovatkin poliitikkoja...

kirjatoukka kirjoitti:

Hei Demeter ! Kiva, kun tulit tänne kirjojen pariin kirjoittelemaan !

Olen lähes kaikkiruokainen kirjojen aiheitten suhteen. Ei tarvitse aina olla "suurta kaunokirjallista sanataidetta". Aiheista voi kirjoittaa silti elävästi ja hauskastikin.

Vain yhtä lajia en lue. Huonosti kirjoitettua. Huono kirjoittaja voi pilata hyvänkin aiheen.
Huono-sana on vähän epämääräinen - huono.
Vähän parempi sana olisi epäkiinnostavasti kirjoitettua.
Ihan jokainen kirjoitta ei osaa saada aihetta lähelle lukijaa, enkä kuitenkaan tarkoita,
että aihe pitää "kansantajuistaa", vaikka se on joskus hyvä asia tietokirjallisuudessa.

Eräskin Sixten Korkmanin kirja taloudesta oli "kansaintajuistettu" tavallaan.
Jos oikein ymmärsin, hänen tarkoituksensa olikin nimenomaan suuren yleisön tavoittaminen, että se osa kansasta, joka on taloudesta kiinnostunut, oppisi ymmärtämään paremmin taloutta, jos haluaa.
Sixten Korkman on muuten ihminen, jota kuuntelee mielellään.
Hän puhuu asiaa. Hän puhuu ymmärrettävästi.
Hän ei ole Olli Rehn tai Matti Vanhanen, joka puhuu paljon, mutta ei sano mitään,
mutta he ovatkin poliitikkoja...

Lue lisää

Kivat sinulle kirjatoukka, että aloitit tällaisen ketjun. Sitä on toivottukin ja toivottavasti se jää pysyväksi tai niin, että ainakin aika ajoin syntyisi keskustelua kirjoista ja lukemisesta. "Lukeminen kannattaa aina", Donnerkohan näin lausahti ?

Selkokirjallisuus on minunkin mieleeni ja Sixten Korkmania olen aina tykännyt kuunnella. En tosin ole lukenut yhtäkään kirjaa häneltä.
Kirjoitit tuolla aikaisemmin näistä politiikkojen muistelmista ja analysoit niitä kattavasti: jokainen moittii vähän muita ja ainakin epäsuorasti kehuu itseään. Kuulemma Erkki Tuomioja ei ole siinä poikkeus, tuttuni luki hänen kirjansa. Itse en ole lukenut poliittisia muistelmia kuin Eero Paloheimolta "Välit selviksi joka suuntaan" oli hänen tilityskirjansa eduskuntatyöstä.
Kun olen luonnonystävä Pentti Linkola on asiaproosan puolella ehdoton suosikkini.

Tästäkin ketjusta löytyi taas paljon listalle pantavaa. Ramoonan kanssa olikin juttua tuosta Tommi Kinnusesta. Hänen uusinta kirjaan en ole lukenut, Neljän tien risteyksen ja Lopotin kyllä...

demeter1 kirjoitti:

Kivat sinulle kirjatoukka, että aloitit tällaisen ketjun. Sitä on toivottukin ja toivottavasti se jää pysyväksi tai niin, että ainakin aika ajoin syntyisi keskustelua kirjoista ja lukemisesta. "Lukeminen kannattaa aina", Donnerkohan näin lausahti ?

Selkokirjallisuus on minunkin mieleeni ja Sixten Korkmania olen aina tykännyt kuunnella. En tosin ole lukenut yhtäkään kirjaa häneltä.
Kirjoitit tuolla aikaisemmin näistä politiikkojen muistelmista ja analysoit niitä kattavasti: jokainen moittii vähän muita ja ainakin epäsuorasti kehuu itseään. Kuulemma Erkki Tuomioja ei ole siinä poikkeus, tuttuni luki hänen kirjansa. Itse en ole lukenut poliittisia muistelmia kuin Eero Paloheimolta "Välit selviksi joka suuntaan" oli hänen tilityskirjansa eduskuntatyöstä.
Kun olen luonnonystävä Pentti Linkola on asiaproosan puolella ehdoton suosikkini.

Tästäkin ketjusta löytyi taas paljon listalle pantavaa. Ramoonan kanssa olikin juttua tuosta Tommi Kinnusesta. Hänen uusinta kirjaan en ole lukenut, Neljän tien risteyksen ja Lopotin kyllä...

Lue lisää

Olen lukenut Erkki Tuomiojatkin tuoreeltaan (kun aikaa on)
Ei hän pahemmin langennut moittimaan ketään.
Demareissa oli olemassa kahtiajako. Toiset halusivat Lipposen pois. Tuomiojakin.
Siitä tuntui olevan puolueen sisäistä skismaa ja sanomista puolin ja toisin.
Ja Paavon vastustajien suunnitelmia, miten saataisiin Paavo häviämään kaikki mahdolliset vaalit, puoluejohtajuudesta alkaen.
Jos on seurannut tiiviisti politiikkaa, Tuomiojan kirjoissa ei ole paljon uutta,
ei mitään sensaatiomaista odotettavissa, jonkun mielestä varmaan kuivan tylsääkin luettavaa,
mutta tykkäsin kyllä lukea ne kaksi viimeistä päiväkirjaa.

Yksi asia vahvistui Tuomiojankin kirjoja lukiessa.
Jos kokeneempi kansanedustaja (edes kahden kauden) eduskunnasta tippuu, aina järjestyy jostakin hyvä työpaikka kuin "manulle illallinen". Saa jopa valita
ja samaan aikaan tavallinen kansa pakotetaan aktiivimalliin ja työttömyyskorvauksia pudotetaan.
Tuomiojahan on politiikan "eliittiä", suvun perintönä....

kirjatoukka kirjoitti:

Olen lukenut Erkki Tuomiojatkin tuoreeltaan (kun aikaa on)
Ei hän pahemmin langennut moittimaan ketään.
Demareissa oli olemassa kahtiajako. Toiset halusivat Lipposen pois. Tuomiojakin.
Siitä tuntui olevan puolueen sisäistä skismaa ja sanomista puolin ja toisin.
Ja Paavon vastustajien suunnitelmia, miten saataisiin Paavo häviämään kaikki mahdolliset vaalit, puoluejohtajuudesta alkaen.
Jos on seurannut tiiviisti politiikkaa, Tuomiojan kirjoissa ei ole paljon uutta,
ei mitään sensaatiomaista odotettavissa, jonkun mielestä varmaan kuivan tylsääkin luettavaa,
mutta tykkäsin kyllä lukea ne kaksi viimeistä päiväkirjaa.

Yksi asia vahvistui Tuomiojankin kirjoja lukiessa.
Jos kokeneempi kansanedustaja (edes kahden kauden) eduskunnasta tippuu, aina järjestyy jostakin hyvä työpaikka kuin "manulle illallinen". Saa jopa valita
ja samaan aikaan tavallinen kansa pakotetaan aktiivimalliin ja työttömyyskorvauksia pudotetaan.
Tuomiojahan on politiikan "eliittiä", suvun perintönä....

Lue lisää

Ilman muuta Tuomioja on politiikan eliittiä, mutta luultavasti liian älykäs ollakseen kansan suosikki...

kirjatoukka kirjoitti:

Hei Demeter ! Kiva, kun tulit tänne kirjojen pariin kirjoittelemaan !

Olen lähes kaikkiruokainen kirjojen aiheitten suhteen. Ei tarvitse aina olla "suurta kaunokirjallista sanataidetta". Aiheista voi kirjoittaa silti elävästi ja hauskastikin.

Vain yhtä lajia en lue. Huonosti kirjoitettua. Huono kirjoittaja voi pilata hyvänkin aiheen.
Huono-sana on vähän epämääräinen - huono.
Vähän parempi sana olisi epäkiinnostavasti kirjoitettua.
Ihan jokainen kirjoitta ei osaa saada aihetta lähelle lukijaa, enkä kuitenkaan tarkoita,
että aihe pitää "kansantajuistaa", vaikka se on joskus hyvä asia tietokirjallisuudessa.

Eräskin Sixten Korkmanin kirja taloudesta oli "kansaintajuistettu" tavallaan.
Jos oikein ymmärsin, hänen tarkoituksensa olikin nimenomaan suuren yleisön tavoittaminen, että se osa kansasta, joka on taloudesta kiinnostunut, oppisi ymmärtämään paremmin taloutta, jos haluaa.
Sixten Korkman on muuten ihminen, jota kuuntelee mielellään.
Hän puhuu asiaa. Hän puhuu ymmärrettävästi.
Hän ei ole Olli Rehn tai Matti Vanhanen, joka puhuu paljon, mutta ei sano mitään,
mutta he ovatkin poliitikkoja...

Lue lisää

Luin yhden Korkmanin kirjan ja se oli mielestäni aivan asiallista tekstiä. Korkman on muistaakseni kansantaloustieteen tohtori. Hän kyllä munasi itsensä eräässä lehtiartikkelissa vuosia sitten Lehman-konkurssin ja sitä seuranneen laskun jälkeen. Hän kirjoitti (suunnilleen), että tällaisen tapahtuman todennäköisyys on 0,0001 %. Kansantaloustieteilijöiden yleinen ennusteiden onnistuminen on luokkaa plusmiinus 100 % ja tämä tohtori meni neljän tai viiden desimaalin tarkkuuteen.

Kysymys: Miten saa kolmelta kansantaloustieteilijältä saman vastauksen? Ainoa mahdollisuus lienee esittää kullekin eri kysymys.

NiinSeKäy kirjoitti:

Luin yhden Korkmanin kirjan ja se oli mielestäni aivan asiallista tekstiä. Korkman on muistaakseni kansantaloustieteen tohtori. Hän kyllä munasi itsensä eräässä lehtiartikkelissa vuosia sitten Lehman-konkurssin ja sitä seuranneen laskun jälkeen. Hän kirjoitti (suunnilleen), että tällaisen tapahtuman todennäköisyys on 0,0001 %. Kansantaloustieteilijöiden yleinen ennusteiden onnistuminen on luokkaa plusmiinus 100 % ja tämä tohtori meni neljän tai viiden desimaalin tarkkuuteen.

Kysymys: Miten saa kolmelta kansantaloustieteilijältä saman vastauksen? Ainoa mahdollisuus lienee esittää kullekin eri kysymys.

Lue lisää

Noinhan siinä voi käydä, kun vetää johtopäätöksiä vain jonkin haastattelun tai mediahehkutuksen pohjalta. Pitkällä aikavälillä asioita tulisi aina tarkastella, mutta eihän sitä ehdi..))

Olen lukenut aika monta Mazzarellan kirjaa, paitsi en vielä tätä viimeistä. Kirjoista tietysti välittyy laaja yleissivistys ja onhan hänet kerran valittu Suomen älymystöönkin kuuluvaksi.
Hän osaa mielestäni tulla lukijaa lähelle ja laittaa myös itsensä likoon kertomalla avoimesti omasta elämästään. Vaikeita aiheita hän ei väistä, esim suhdetta amerikkalaiseen miniäänsä.
Jos jokin kirjoissa vähän häiritsee on tietty elitismi, jota hän ei tietysti oman taustansa vuoksi voi välttääkään Omat meriittinsä, pohjoismaisen kirjallisuuden professorina hän tuo esille niitä alleviivaamatta kuten sivistynyt ihminen parhaimmillaan osaa tehdä.
Monta hyvää oivallusta ja hauskaa anekdoottia olen kirjoista voinut poimia ja erityisen kiinnostavia ja ansiokkaita ovat tietysti olleet nämä ikääntymistä käsitelleet kirjat: Kun kesä kääntyy, Matkalla puoleen hintaan, Ainoat odelliset asiat, Illalla pelataan Afrikan tähteä...
Suosittelen kyllä Mazzarellaa. Kerrohan mitä tykkäsit, jos/kun luet...

Toki Lokki Joonatan on tuttu. Kun se otettiin tuolla toisessa ketjussa esille kaivoin kirjan esiin hyllystäni. Kyllä se vähän kliseiseltä tuntui tässä elämänvaiheessa kun ei oikein jaksa uskoa, että se yksilöllisyyden korostus ja oman tiensä löytäminen olisi se elämän tärkein juttu..))
Mutta kolmekymppisenä se oli rautaa, monta kohtaa oli kirjassa alleviivattuna...

Nyt yllätti Turkki.
Pitääkin katsoa Resepti Erdogia eri silmin uutisissa.

Kysyin asiaa juuri sen tähden, että olen ennakkoluuloinen. Kaksi viimeistä kirjaa, jotka voisin vain aseella uhattuna lukea ovat Hotakaisen kirja Räikkösestä ja Tervon kirja Loirista (joko lienee ilmestynyt). Kolmannella bottom-sijalla on koko Reijo Mäen tuotanto.

Elämä on tunnetusti lyhyt, joten sitä ei kannata tuhlata ainakaan turhan kirjallisuuden lukemiseen.

NiinSeKäy kirjoitti:

Kysyin asiaa juuri sen tähden, että olen ennakkoluuloinen. Kaksi viimeistä kirjaa, jotka voisin vain aseella uhattuna lukea ovat Hotakaisen kirja Räikkösestä ja Tervon kirja Loirista (joko lienee ilmestynyt). Kolmannella bottom-sijalla on koko Reijo Mäen tuotanto.

Elämä on tunnetusti lyhyt, joten sitä ei kannata tuhlata ainakaan turhan kirjallisuuden lukemiseen.

Lue lisää

Kuka vaan voi pläjäyttää sanoa mitä vaan, mutta sanomiset jäävät aivan merkityksettömäksi
kun ei perustele niitä mitenkään. Perustele !
Joku argumentti olisi kiva kuulla.

senioripohtija kirjoitti:

Kuka vaan voi pläjäyttää sanoa mitä vaan, mutta sanomiset jäävät aivan merkityksettömäksi
kun ei perustele niitä mitenkään. Perustele !
Joku argumentti olisi kiva kuulla.

Lue lisää

Tässä (pyydettyjä) perusteluja: Hotakainen on _mielestäni_ vastenmielinen ihminen. Vaikuttaa ylimieliseltä yli-ihmiseltä. Hän sai Finlandia-palkinnon romaanistaan Juoksuhaudantie. En tiedä, oliko se tarkoitettu hauskaksi vai traagiseksi kirjaksi, luin vain arvostelut. Räikköstä vastaan ei ole mitään, mutta kirjoittajan nimi pitää minut kaukana kyseisestä kirjasta.

Tervoa luin kauan sitten Ilta-Sanomista ja näin myöhemmin Uutisvuodossa. TV:ssä hänellä oli niin sanotusti pakottava tarve olla hauska. Jos kovasti yrittää, saattaa mennä yli. Loiri on lahjakas mies, mutta hänelläkin on mennyt tulkinnat yli jo monta kertaa. Ei, sanoi Niilo (icke sa Nicke) tällekin kirjalle.

Olen lukenut Reijo Mäen jatkokertomusta eräänä kesänä lehdestä monta vuotta sitten. Jos romaanit ovat samaa tasoa, niin ei kiinnosta,

Tässä tuli argumentteja kysyville. Nämä ovat omia mielipiteitäni, muutkin sallitaan vaikka ne ovat vääriä (minun mielestäni).

Totta tuo, mitä kirjoitat senioripohtija. Ja "huonostakin" kirjasta voi oppia ja myös "huonosta" arvostelusta..))
Kari Hotakainen oli yhteen aikaan lempikirjailijani. Tuotanto on kyllä hiukan epätasainen, mutta "Ihmisen osa" oli sen huippua. Pidän hänen huumoristaan ja niukasta, osuvasta ilmaisusta. Mainosmieshän hän on ollutkin.

En juuri katsele näitä telkkarin viihdeohjelmia, ei niin, että niitä halveksisin vaan niin, että aika ei tunnu riittävän kaikkeen kiinnostavaan.
Minusta on hyvä, että Hotakainen halusi kirjoittaa Räikkösestä koska sitä kautta hän varmasti nousee isompaan näkyvyyteen kuin on tähän saakka saanut osakseen
saattaa jopa rikastua kirjan ansiosta..))
Kun vielä samaan aikaan tehtiin elokuvaversio Ihmisen osasta niin Hotakaisella taitaa mennä lujaa..)) Sen hänelle suo, kun ajattelee vaikka tuota auto-onnettomuutta mihin hän joutui ja mistä hän ilmeisesti kuntoutui hyvin.

"Kyllä on pitkiä, ikävystyttäviä kommentteja ketjussa" kirjoittaa "luenjasilläsiisti".

Omasta puolestani pyydän anteeksi pitkiä kommentteja, minulla ei oikein ole aikaa kirjoittaa lyhyesti..)) Esitelmiä täällä ei kai ole tarkoituskaan pitää, kunhan jaetaan kokemuksia, niillä eväillä, mitkä itse kullakin on.

luenjasilläsiisti,
Miksi ihmeessä vaivaudut tulemaan tänne kommentteinesi kun sinua ei ole koskaan kirjat kiinnostaneet yhtään etkä halua kuulua mihinkään kirjallisuuspiiriin eikä sinulla ole mitään annettavaa tähän ketjuun ?
Suomi24 on täynnä aiheita. Toivottavasti löydät omasi.

yhdistetyn_mies kirjoitti:

luenjasilläsiisti,
Miksi ihmeessä vaivaudut tulemaan tänne kommentteinesi kun sinua ei ole koskaan kirjat kiinnostaneet yhtään etkä halua kuulua mihinkään kirjallisuuspiiriin eikä sinulla ole mitään annettavaa tähän ketjuun ?
Suomi24 on täynnä aiheita. Toivottavasti löydät omasi.

Lue lisää

Luin keskikoulussa ja lukiossa paljon. Sen jälkeen ei ole ollut aikaa. Kyllä tänne yksi lyhyt kommentti toisin ajattelevista mahtuu. Ketään en ole pois ajamassa, mutta pidän lyhyistä ja nasevista kommenteista.

Kiitos kannustuksesta meille pitkien kommenttien kirjoittajille, hymyukko..))
Minustakin tämä ketju on ollut tosi antoisa siksikin, että aloittaja on ollut siinä aktiivisesti mukana.
Erityisen ilahduttavaa on ollut, että kirjojen ystäviä vaikuttaisi olevan enemmän kuin mitä kuvittelin arjen kokemusten pohjalta. Aika moni tuttava on joutunut luopumaan lukuharrastuksestaan joko näön heikkenemisen tai muiden vaivojen vuoksi. Keskittymiskyvyn puutetta moni on myös valittanut. Siksi tuo aloittajan kysymys "Jaksatteko vielä lukea?" oli hyvinkin paikallaan.
Toivotaan, että jaksetaan vielä pitkään..))

Voisitko aloittaa pian uuden ketjun, koska tämä on jo niin pitkä, hankala löytää välistä vastauksia. Olet erittäin hyvä vetämään ketjua, huomaavainen , ystävällinen ja asiantunteva. Toivotan tervetulleeksi ❤️🌷. Toivottavasti vihdyt täällä !

Kiitos tästäkin, täytynee ostaa tai lainata Kontulan kirja.

NiinSeKäy kirjoitti:

Kiitos tästäkin, täytynee ostaa tai lainata Kontulan kirja.

Lainaa, älä osta ! Sen ovh on 27€. Se kannattaa lukea, muttei ostaa, mielestäni.

Yksimonista- kirjoitti:

Voisitko aloittaa pian uuden ketjun, koska tämä on jo niin pitkä, hankala löytää välistä vastauksia. Olet erittäin hyvä vetämään ketjua, huomaavainen , ystävällinen ja asiantunteva. Toivotan tervetulleeksi ❤️🌷. Toivottavasti vihdyt täällä !

Lue lisää

Yksimonista-
tuhannet miljoonat kiitokset kiitoksistasi ! Menen ihan hämilleni.
Kiitos myös ehdotuksestasi ! Mietitäänkö hetken avataanko "kakkosketju" jo ?
Mitä mieltä enemmistö olisi ?
Ei ole minusta kiinni.
Ketju on ollut vasta vajaan viikon, emme tiedä, miten se muovautuu ja muokkautuu,
suosio on ainakin yllättänyt ! Mahtaako jatkua, se riippuu meistä ja muista.
Aika koukeroista on löytää kirjoituksia/vastauksia. Myönnän.

Kriittinen minäni sanoo, että olen aivan liikaa kirjoittelemassa, mutta halusin rakkaaseen aiheeseeni tietysti osallistua itsekin ja päätin osallistua senkin takia
että joskus moititaan, että joku aloittaa ketjun ja saman tien "unohtaa" sen, missä ei todellakaan ole logiikkaa.

Minulla oli halu ja toive, että jospa ketjusta tulisi vastavuoroisuuteen perustuva
keskusteluketju ja kivaa mielipiteen vaihtoa kaikkien kesken.
Ketjuthan eivät "elä" jos ei puolin ja toisin osallistuta, olla aktiivisia.
Vastavuoroisuus pitää keskustelua yllä.

Hyvää päivänjatkoa kaikille kirjoittaneille ! Voikaa hyvin !
Jatketaan yhdessä ja kaikki uudet kirjoittajat ovat tervetulleita mukaan !

kirjatoukka kirjoitti:

Lainaa, älä osta ! Sen ovh on 27€. Se kannattaa lukea, muttei ostaa, mielestäni.

Perustelisitko miksi sinun mielestäsi joku kirja kannattaa ostaa tai ei ?

seniori74 kirjoitti:

Perustelisitko miksi sinun mielestäsi joku kirja kannattaa ostaa tai ei ?

Jos otetaan vaikka tämä Kontulan kirja esimerkiksi, niin se on hyvin kapea-alainen,
kertoo yhden laitoksen toimintatavoista. Jos sen yhteen syssyyn lukee,
se on päivän aikana luettu ja sen olennainen sisältö jää kyllä päähän.
Sitä ei tarvitse säilyttää kirjahyllyssä tarkistaakseen sieltä jonkun tiedon.

Joku voi kokea sen hyvinkin "ohueksi" sisällöltään.
Ei kannata laittaa 27 euroa homehtumaan kirjahyllyyn "talteen".
Kohta se on varmaan kympillä Adlibriksessä...

Kuten aikaisemmin kirjoitin, totesin, että olipa hyvä kun tämäkin tuli luetuksi, sain uutta kuvaa eduskunnasta ja hyvä kun ei kaikkia kirjoja tarvitse ostaa, joilla ei lukemisen jälkeen ole käyttöä,
tietohan sisäistyy päähän.

Mitkä ovat muitten perusteet ? Kumpaa suositte, kirjakauppaa vai kirjastoa vai divareita ja kirppareita ?

kirjatoukka kirjoitti:

Yksimonista-
tuhannet miljoonat kiitokset kiitoksistasi ! Menen ihan hämilleni.
Kiitos myös ehdotuksestasi ! Mietitäänkö hetken avataanko "kakkosketju" jo ?
Mitä mieltä enemmistö olisi ?
Ei ole minusta kiinni.
Ketju on ollut vasta vajaan viikon, emme tiedä, miten se muovautuu ja muokkautuu,
suosio on ainakin yllättänyt ! Mahtaako jatkua, se riippuu meistä ja muista.
Aika koukeroista on löytää kirjoituksia/vastauksia. Myönnän.

Kriittinen minäni sanoo, että olen aivan liikaa kirjoittelemassa, mutta halusin rakkaaseen aiheeseeni tietysti osallistua itsekin ja päätin osallistua senkin takia
että joskus moititaan, että joku aloittaa ketjun ja saman tien "unohtaa" sen, missä ei todellakaan ole logiikkaa.

Minulla oli halu ja toive, että jospa ketjusta tulisi vastavuoroisuuteen perustuva
keskusteluketju ja kivaa mielipiteen vaihtoa kaikkien kesken.
Ketjuthan eivät "elä" jos ei puolin ja toisin osallistuta, olla aktiivisia.
Vastavuoroisuus pitää keskustelua yllä.

Hyvää päivänjatkoa kaikille kirjoittaneille ! Voikaa hyvin !
Jatketaan yhdessä ja kaikki uudet kirjoittajat ovat tervetulleita mukaan !

Lue lisää

Ihan kaikessa yhdyin noihin saamiisi kehuihin kirjatoukka ja lisääkin on tuolla ylempämä..))
Minusta tämä on ollut juuri sellaista keskustelua, mitä olen itse täällä kaivannut: vastavuoroisuus on toiminut hyvin ja on ollut ilo lukea muiden kokemuksia luetuista kirjoista. Aina niistä sitä kautta avautuu uutta.

Nyt voin kertoa, että ensimmäinen Mielensäpahoittaja oli periaatteessa aivan hyvä kirja. Sitten Kyröllä taisi mennä yli, ei osannut lopettaa ajoissa. Odotan kuitenkin seuraavaa sarjakirjaa: Mielensäpahoittajan poika ja valkoinen nainen suurkaupungissa.

Hotakaisesta kommentit voitte halutessanne lukea ylempää.

Hei Muoriska74,
Nyt tulee (uuvuttavan?) pitkä vastaus sinulle, sisältää kirjavinkin kaikille.
Taidat olla älyllisen huumorin ystävä ? Ironian lajit ja sarkasmi vaativat sitä.
Ne voivat voi olla terävää, mutta myös lempeää ja sanojan pitää aina olla tilanteen tasalla.
Mieluummin kuulijan myös...

Jostain kumman syystä tuli heti mieleeni vanha kirjasarja J.P.Woodhousen "Kyllä Jeeves hoitaa".
josta tehtiin tv-sarja, jonka toinen päätähti on kirjoittanut mainiot kirjat elämästään.
Päätähdethän olivat Hugh Laurie ja Stewen Fry. TV-sarjassa tämä joutilas yksinkertainen yläluokan "sir" oli Wooster ja hänen hovimestarinsa "Jeeves" oli ironian ja sarkasmin
mestari.

Näyttelijä Stewen Fry on hauska ja hulvaton heppu. Hän matkansa vei vankilasta johonkin "Queen's Collegeen" (en muista nimeä tarkasti) ja matkansa varrella hän tutustui Hugh Laurieen, joka tuttavuus puolestaan vei hänet näyttämölle.

Jokunen vuosi sitten Stewen Fry kirjoitti elämänsä alkujaksosta kirjan nimeltä
"Koppava kloppi"
Stewen Fry on mies, jolla on sana hallussa.
Se oli kiva kirja. Aniharvoin kukaan kirjoittaa niin rehellisesti itsestään, huonoistakin puolistaan ja niin mukavasti huumorilla höystettynä. Sillä itseironialla varsinkin.

Kirjaan tuli jatko-osa "Stewen Fryn aikakirjat", joka ei noussut ensimmäisen tasolle,
mutta ihan luettava oli sekin. Kolmatta osaa odotellaan.

Elämäkerrat kertovat kaikesta muustakin paljon kuin itse henkilöstä.
Aikakaudesta, muista henkilöistä ja tapahtumista ja siitä maailmasta tietysti eritoten, missä kirjoittaja elää. Pääsee kulissien taakse esim. teatteri- ja filmielämään, mikä on hauskaa.

Jokainen elämänkerta parhaimmillaan on kuin kiintoisa hyvä romaani, parempikin monta kertaa.
Elämäkerrat ovat paitsi tallennettua kuvausta ajastaan ja ihmisistä myös ihmisen kehityskertomuksia, taistelusta oman tien ja paikan löytämiseen (vinkki Demeterillekin ;)

Saatanpa tilata tuon viimeisen Mielensäpahoittajan kirjastosta.
En ole lukenut ainuttakaan niistä.
Se, että se on älykkäästi kirjoitettu, vetoaa minuun.
Onko joku lukenut kaikki ?
Mikä on paras teidän mielestänne ?

kirjatoukka kirjoitti:

Hei Muoriska74,
Nyt tulee (uuvuttavan?) pitkä vastaus sinulle, sisältää kirjavinkin kaikille.
Taidat olla älyllisen huumorin ystävä ? Ironian lajit ja sarkasmi vaativat sitä.
Ne voivat voi olla terävää, mutta myös lempeää ja sanojan pitää aina olla tilanteen tasalla.
Mieluummin kuulijan myös...

Jostain kumman syystä tuli heti mieleeni vanha kirjasarja J.P.Woodhousen "Kyllä Jeeves hoitaa".
josta tehtiin tv-sarja, jonka toinen päätähti on kirjoittanut mainiot kirjat elämästään.
Päätähdethän olivat Hugh Laurie ja Stewen Fry. TV-sarjassa tämä joutilas yksinkertainen yläluokan "sir" oli Wooster ja hänen hovimestarinsa "Jeeves" oli ironian ja sarkasmin
mestari.

Näyttelijä Stewen Fry on hauska ja hulvaton heppu. Hän matkansa vei vankilasta johonkin "Queen's Collegeen" (en muista nimeä tarkasti) ja matkansa varrella hän tutustui Hugh Laurieen, joka tuttavuus puolestaan vei hänet näyttämölle.

Jokunen vuosi sitten Stewen Fry kirjoitti elämänsä alkujaksosta kirjan nimeltä
"Koppava kloppi"
Stewen Fry on mies, jolla on sana hallussa.
Se oli kiva kirja. Aniharvoin kukaan kirjoittaa niin rehellisesti itsestään, huonoistakin puolistaan ja niin mukavasti huumorilla höystettynä. Sillä itseironialla varsinkin.

Kirjaan tuli jatko-osa "Stewen Fryn aikakirjat", joka ei noussut ensimmäisen tasolle,
mutta ihan luettava oli sekin. Kolmatta osaa odotellaan.

Elämäkerrat kertovat kaikesta muustakin paljon kuin itse henkilöstä.
Aikakaudesta, muista henkilöistä ja tapahtumista ja siitä maailmasta tietysti eritoten, missä kirjoittaja elää. Pääsee kulissien taakse esim. teatteri- ja filmielämään, mikä on hauskaa.

Jokainen elämänkerta parhaimmillaan on kuin kiintoisa hyvä romaani, parempikin monta kertaa.
Elämäkerrat ovat paitsi tallennettua kuvausta ajastaan ja ihmisistä myös ihmisen kehityskertomuksia, taistelusta oman tien ja paikan löytämiseen (vinkki Demeterillekin ;)

Saatanpa tilata tuon viimeisen Mielensäpahoittajan kirjastosta.
En ole lukenut ainuttakaan niistä.
Se, että se on älykkäästi kirjoitettu, vetoaa minuun.
Onko joku lukenut kaikki ?
Mikä on paras teidän mielestänne ?

Lue lisää

Olen lukenut Woodhousen Jeeves-kirjoja ja pitänyt niistä. Kyseiseen TV-sarjaan tuskin olisi löytynyt parempia näyttelijöitä kuin Laurie ja Fry. Fryn kirjojakin mielelläni lukisin, kun ennättäisin.

Tuohan olisi jotain uutta ! Ihan uudenlaista luettavaa.
Olen kirjan nimeä miettinyt, mitä se pitää sisällään.
Onko se fiktiota vai mitä. Alkoi vähän valjeta.
Voikohan sitä tavallinen erikoiskouluttamaton ihminen
ymmärtää suuremmitta vaikeuksitta ?
Ettei se ihan ns. rakettitiedettä ole ?

Nyt iski kateus päälle, sini-sirkku..)) Olisi kyllä ihanaa jos pystyisi lukemaan 10 tuntia putkeen. Minä pystyn lukemaan korkeintaan 3-4 tuntia, sitten silmät väsyvät.
Olen lukenut vain Hararen "Sapiens ihmisen lyhyt historia ", en tätä uutta.
Minulta vaatii kyllä aikaa sulatella lukemaani vaikka Hararen teksti ei ole mitenkään mutkikasta eikä tylsän "tieteellistä".
Tulevaisuusoptimisti hän on ilman muuta, siksi kirja antaa kyllä toivoa myös meille, jotka emme näe tulevaisuutta kovin valoisana.
Pakko kai on pistää tämä uusikin kirja hakuun. Näitä nuoria lahjakkuuksia jaksan aina ihailla ja ihmetellä, Hararikin on syntynyt 1976, poikieni ikäinen...

demeter1 kirjoitti:

Nyt iski kateus päälle, sini-sirkku..)) Olisi kyllä ihanaa jos pystyisi lukemaan 10 tuntia putkeen. Minä pystyn lukemaan korkeintaan 3-4 tuntia, sitten silmät väsyvät.
Olen lukenut vain Hararen "Sapiens ihmisen lyhyt historia ", en tätä uutta.
Minulta vaatii kyllä aikaa sulatella lukemaani vaikka Hararen teksti ei ole mitenkään mutkikasta eikä tylsän "tieteellistä".
Tulevaisuusoptimisti hän on ilman muuta, siksi kirja antaa kyllä toivoa myös meille, jotka emme näe tulevaisuutta kovin valoisana.
Pakko kai on pistää tämä uusikin kirja hakuun. Näitä nuoria lahjakkuuksia jaksan aina ihailla ja ihmetellä, Hararikin on syntynyt 1976, poikieni ikäinen...

Lue lisää

Äh näitä virheitä. Pääsisinpä pian siihen kaihileikkaukseen...Niinkuin ei tämä hahmotushaitta riittäisi ?
Mutta korjaus: Yuval Noah Harari oli tämä kirjailija.

demeter1 kirjoitti:

Äh näitä virheitä. Pääsisinpä pian siihen kaihileikkaukseen...Niinkuin ei tämä hahmotushaitta riittäisi ?
Mutta korjaus: Yuval Noah Harari oli tämä kirjailija.

Joo, olen kyllä himolukija, kun jokin alkaa kiehtomaan. Joskus kertonutkin Sipoon pitkien talvikausien aikana luin 5-6 teoksen viikkovauhtia, käydäkseni läpi Divina Commediasta antiikin filosofit ja perään vielä uskontotieteitä kaukolainauksella. Carl Gustav Jung'ista Freud'iin 😊 ,...aivan kyltymätön olin !

Nyt pitäydyn vain joihinkin aloihin, kasvatustieteiden suunta, ja yleensä tiedejulkaisut kiinnostaa.
Luonto itsessään on niin upea lainalaisuuksineen, etten koskaan lakkaa sitä ihmettelemästä.

Se on tulevaisuusspekulaatio vain.

Miten olisi psykiatrian alkeiskirja, saako niistä kioskeista ? Hiukan tarkentuisi nuo sinun diagnoosit !

Minä suosittelen Simo Puupposen kirjaa Siunattu hulluus, Voisit tutustua meihin mielenterveys potilaisiin.

Jännitystäkö kaipaat, Paloma?..)) En ole itse pitkään aikaan lukenut dekkareita, viimeksi taisin lukea Tess Gerritsenin kirjoja. Hän on sisätautilääkäri ja kirjailija ja siksi aiheet ovat sellaisia, että ne voisivat olla "totta", liippaavat läheltä näitä ajan ilmiöitä, elinkauppaa ja muuta..
Wiki kertoo hänestä ja hänen tuotannostaan enemmän...Nyt asioille, hyviä lukuhetkiä...

demeter1 kirjoitti:

Jännitystäkö kaipaat, Paloma?..)) En ole itse pitkään aikaan lukenut dekkareita, viimeksi taisin lukea Tess Gerritsenin kirjoja. Hän on sisätautilääkäri ja kirjailija ja siksi aiheet ovat sellaisia, että ne voisivat olla "totta", liippaavat läheltä näitä ajan ilmiöitä, elinkauppaa ja muuta..
Wiki kertoo hänestä ja hänen tuotannostaan enemmän...Nyt asioille, hyviä lukuhetkiä...

Lue lisää

Hmmmm. hyvä murhamysteeri olisi nyt paikallaan. :))

minunsuositus kirjoitti:

Minä suosittelen Simo Puupposen kirjaa Siunattu hulluus, Voisit tutustua meihin mielenterveys potilaisiin.

"Siunattu hulluus" on absurdi tarina, kirja joka pistää ajattelemaan ja on myös hauska.
Se asettaa kyseenalaiseksi kummat itseasiassa ovat "hulluja",
terveenpapereissa kulkevat vai diagnoosin saaneet.
Filmikin kirjasta on loistavasti toteutettu.
Se tulee joka viides vuosi televisiosta,
että siitä tietämättömättömät voivat sitä katsoessaan miettiä kumpaan leiriin kuuluvat.

Paloma.se kirjoitti:

Hmmmm. hyvä murhamysteeri olisi nyt paikallaan. :))

Niin Paloma, Ihmisparan vaihtoehdot taitavat sittenkin olla vähissä: murhata tai tulla murhatuksi..))
Siksi voisi olla hyvä piilotella ja linnoittautua, mutku ei malta eikä osaa..)) Onneksi arki suojelee sittenkin aika hyvin.

senioripohtija kirjoitti:

"Siunattu hulluus" on absurdi tarina, kirja joka pistää ajattelemaan ja on myös hauska.
Se asettaa kyseenalaiseksi kummat itseasiassa ovat "hulluja",
terveenpapereissa kulkevat vai diagnoosin saaneet.
Filmikin kirjasta on loistavasti toteutettu.
Se tulee joka viides vuosi televisiosta,
että siitä tietämättömättömät voivat sitä katsoessaan miettiä kumpaan leiriin kuuluvat.

Lue lisää

Hulluus kiinnostaa kyllä..)) Luin kesällä Juha Hurmeen kirjan "Hullu"ja ymmärsin, että se kuvasi aika pitkälle hänen omaa kokemustaan eräästä elämänvaiheesta. Neil Hardwickin vuosia sitten ilmestynyt "Hullun lailla" oli myös samalla linjalla. Hardwick taisi vain pohtia enemmän syitä, jotka hänet masennukseen ajoivat. Juha Hurme kuvasi lähinnä psykoosia, jos sen oikein tulkitsin.
Nerous ja hulluus ovat lähellä toisiaan, sanottiin ennen ja minusta se pitää edelleen paikkansa, eivätkä mielenterveysongelmaiset välttämättä ole heikkolahjaisia vaan voivat olla hyvinkin lahjakkaita.

demeter1 kirjoitti:

Hulluus kiinnostaa kyllä..)) Luin kesällä Juha Hurmeen kirjan "Hullu"ja ymmärsin, että se kuvasi aika pitkälle hänen omaa kokemustaan eräästä elämänvaiheesta. Neil Hardwickin vuosia sitten ilmestynyt "Hullun lailla" oli myös samalla linjalla. Hardwick taisi vain pohtia enemmän syitä, jotka hänet masennukseen ajoivat. Juha Hurme kuvasi lähinnä psykoosia, jos sen oikein tulkitsin.
Nerous ja hulluus ovat lähellä toisiaan, sanottiin ennen ja minusta se pitää edelleen paikkansa, eivätkä mielenterveysongelmaiset välttämättä ole heikkolahjaisia vaan voivat olla hyvinkin lahjakkaita.

Lue lisää

Hardwickin "Hullun lailla"-kirja on paras ikinä lukemani sairastuneen itsensä kirjoittama sairauden kuvaus siitä, mihin voi johtaa hirvittävä pitkäänjatkunut stressi ja loppuunpalaminen.
Sitä voi pitää vertaistukikirjanakin kertomaan, että kaikesta voi selvitä,
mutta ratkaisevaa on saako apua, kun on niin loppu,
ettei itse enää tajua eikä jaksa apua hakea.
Hardwick'lla oli ystävä, joka tajusi tilanteen ja älysi viedä hänet sairaalaan.
Se apu oli ratkaiseva käänne paranemisen alkamiseen, joka paraneminen kesti kauan..

Kirjaa saa enää kirjastoista ja antikvariaateista.
Se ei ole kaunokirjallinen huipputeos (tuskin oli tarkoituskaan olla)
mutta on huippua potilaan itsensä kirjoittamana sairauskertomuksena.

Kuka hyvänsä ihminen voi loppuunpalamisen tai muun psyykkisen syyn takia menettää elämänhallinnan, kun vaikeudet ja paineet jatkuvat pitkään ja kasvavat liian suuriksi.
Siinä kohtaa olemme samalla viivalla.

En ole lukenut Hurmeen "Hullua" - vielä...

kirjatoukka kirjoitti:

Hardwickin "Hullun lailla"-kirja on paras ikinä lukemani sairastuneen itsensä kirjoittama sairauden kuvaus siitä, mihin voi johtaa hirvittävä pitkäänjatkunut stressi ja loppuunpalaminen.
Sitä voi pitää vertaistukikirjanakin kertomaan, että kaikesta voi selvitä,
mutta ratkaisevaa on saako apua, kun on niin loppu,
ettei itse enää tajua eikä jaksa apua hakea.
Hardwick'lla oli ystävä, joka tajusi tilanteen ja älysi viedä hänet sairaalaan.
Se apu oli ratkaiseva käänne paranemisen alkamiseen, joka paraneminen kesti kauan..

Kirjaa saa enää kirjastoista ja antikvariaateista.
Se ei ole kaunokirjallinen huipputeos (tuskin oli tarkoituskaan olla)
mutta on huippua potilaan itsensä kirjoittamana sairauskertomuksena.

Kuka hyvänsä ihminen voi loppuunpalamisen tai muun psyykkisen syyn takia menettää elämänhallinnan, kun vaikeudet ja paineet jatkuvat pitkään ja kasvavat liian suuriksi.
Siinä kohtaa olemme samalla viivalla.

En ole lukenut Hurmeen "Hullua" - vielä...

Lue lisää

"Kuka hyvänsä ihminen voi loppuunpalamisen tai muun psyykkisen syyn takia menettää elämänhallinnan, kun vaikeudet ja paineet jatkuvat pitkään ja kasvavat liian suuriksi.
Siinä kohtaa olemme samalla viivalla." kirjoitat "kirjatoukka". Onneksi tuollainen ajattelu on yleistymässä ja onneksi meillä on näitä "kaapista tulleita", jotka ovat avoimesti kertoneet masennuksestaan tai muista mielen sairauksista. Tellervo Koivisto ja Yrsa Stenius tulevat äkkiseltään mieleen.
Kaksisuuntaista mielialahäiriötä ovat kuvanneet monetkin sitä sairastavat Kay Redfield Jamisonin kirja"Levoton mieli" taitaa olla jo klassikko, samoin William Styronin Pimeän kuva, kirja masennuksesta.

Tuota senioripohtijan mainitsemaa "Siunattu hulluus"- kirjaa en ole lukenut.
Kiinnostaa kyllä, kun ymmärsin, että aihetta on siinä käsitelty hiukan keveämmin. Sekin on varmasti tarpeen. Kovin montaa tämän tyyppistä kirjaa ei jaksa lukea
ainakaan putkeen, eikä muitakaan sairaskertomuksia. Ymmärryksen lisääjänä ovat mielestäni kuitenkin paikallaan, pieninä annoksina..))

demeter1 kirjoitti:

"Kuka hyvänsä ihminen voi loppuunpalamisen tai muun psyykkisen syyn takia menettää elämänhallinnan, kun vaikeudet ja paineet jatkuvat pitkään ja kasvavat liian suuriksi.
Siinä kohtaa olemme samalla viivalla." kirjoitat "kirjatoukka". Onneksi tuollainen ajattelu on yleistymässä ja onneksi meillä on näitä "kaapista tulleita", jotka ovat avoimesti kertoneet masennuksestaan tai muista mielen sairauksista. Tellervo Koivisto ja Yrsa Stenius tulevat äkkiseltään mieleen.
Kaksisuuntaista mielialahäiriötä ovat kuvanneet monetkin sitä sairastavat Kay Redfield Jamisonin kirja"Levoton mieli" taitaa olla jo klassikko, samoin William Styronin Pimeän kuva, kirja masennuksesta.

Tuota senioripohtijan mainitsemaa "Siunattu hulluus"- kirjaa en ole lukenut.
Kiinnostaa kyllä, kun ymmärsin, että aihetta on siinä käsitelty hiukan keveämmin. Sekin on varmasti tarpeen. Kovin montaa tämän tyyppistä kirjaa ei jaksa lukea
ainakaan putkeen, eikä muitakaan sairaskertomuksia. Ymmärryksen lisääjänä ovat mielestäni kuitenkin paikallaan, pieninä annoksina..))

Lue lisää

Suomen kansa tuntee Simo Puupposen ehkä paremmin Aapelina, jolla nimellä hän kirjoitti
leppoisanhauskoja pakinoitaan ja kirjojaan kansanihmisistä ja lapsista erikoisesti,
mm. Pikku Pietarin pihan, josta siitäkin on filmi.
Hänen tuotannossaan on huomionarvoista se miten lämpimällä asenteella ja elämänmyönteisellä huumorilla hän kirjoittaa ihmisistään, joista huomioitaan tekee.
Komediallinen "Siunattu hulluus"-kirja on vuodelta on 1948.

minunsuositus kirjoitti:

Minä suosittelen Simo Puupposen kirjaa Siunattu hulluus, Voisit tutustua meihin mielenterveys potilaisiin.

"suosittelen" nimimerkki,
Olen hyvin epävarma missä mielessä kirjoitit, mutta kiitän sinua !
Annoit minulle hyvänhyrisevän olon pitkäksi aikaa kun aloin muistella Aapelin eli Simo Puupposen tuotantoa.

Tämä lämminhenkinen "Siunattu hulluus", äärettömän (ärsyttävänkin) hidastempoinen komedia,
jossa lukijalle tai katsojalle on jätetty oivaltamisen riemu, on aika ainoalaatuinen lajissaan
Suomessa.
Se, että luottaa lukijan tai katsojan älyyn kertoo myös kirjoittajan ja ohjaajan älystä.
(Aapeli ei ole Spede, joka aliarvioi yleisönsä kertoen kolme kertaa puujalkavitsinsä, että hitainkin tajuaa)

Aapelin sodanjälkeisestä vaatimattomasta arkielämästä kertovissa kirjoissa huumori on aina lämmintä mutta ei koskaan tylsää ja aina on mukana psykologinen aspekti.
Parempaa ohjausta kuin Mollbergin ei olisi varmaan kukaan tehnyt filmille.

Aapeli taisi olla ajastaan edellä ? Hänen kirjastaan tehty filmi on kuin
"Meidän Härmän hitaitten" versio elokuvasta " Yksi lensi yli käenpesän" !

kirjatoukka kirjoitti:

"suosittelen" nimimerkki,
Olen hyvin epävarma missä mielessä kirjoitit, mutta kiitän sinua !
Annoit minulle hyvänhyrisevän olon pitkäksi aikaa kun aloin muistella Aapelin eli Simo Puupposen tuotantoa.

Tämä lämminhenkinen "Siunattu hulluus", äärettömän (ärsyttävänkin) hidastempoinen komedia,
jossa lukijalle tai katsojalle on jätetty oivaltamisen riemu, on aika ainoalaatuinen lajissaan
Suomessa.
Se, että luottaa lukijan tai katsojan älyyn kertoo myös kirjoittajan ja ohjaajan älystä.
(Aapeli ei ole Spede, joka aliarvioi yleisönsä kertoen kolme kertaa puujalkavitsinsä, että hitainkin tajuaa)

Aapelin sodanjälkeisestä vaatimattomasta arkielämästä kertovissa kirjoissa huumori on aina lämmintä mutta ei koskaan tylsää ja aina on mukana psykologinen aspekti.
Parempaa ohjausta kuin Mollbergin ei olisi varmaan kukaan tehnyt filmille.

Aapeli taisi olla ajastaan edellä ? Hänen kirjastaan tehty filmi on kuin
"Meidän Härmän hitaitten" versio elokuvasta " Yksi lensi yli käenpesän" !

Lue lisää

Anteeksi, kirjoitukseni kiitos on osoitettu siis nimim. "minun suositus"-henkilölle.
Silmät on jo kierossa ja ketju on niin mutkallinen.

kirjatoukka kirjoitti:

Anteeksi, kirjoitukseni kiitos on osoitettu siis nimim. "minun suositus"-henkilölle.
Silmät on jo kierossa ja ketju on niin mutkallinen.

Voi luoja ! Tajusin juuri (hitaana hämäläisenä) että hyvä "minun suositus" ja muut,
minun kirjoitukseni sinulle voi ymmärtää ihan väärinkin jos haluaa. Älä vaan tee niin !
Kaikki sympatiani ja kunnioitukseni on aina ihmisen puolella erottelematta ketään mihinkään ryhmään. Kirjoitukseni koski vain Aapelia, ei yhtään kenenkään mahdollista yhteyttä mielenterveysongelmiin.

Olisihan se pitänyt arvata, kenen aloitus tämä oli.
Olet sinä kyllä lapsellinen.

Lue aamusta kun olet virkeimmilläsi.

Okulaaritpäähän kirjoitti:

Lue aamusta kun olet virkeimmilläsi.

Yleensä kai ollaan aamuisin virkeimmillään, mutta krempoilta ei saa aina unta. Terveydentila määrää nykyään milloin olen virkeä. Luen toki melkein joka päivä, sen verran kuin jaksan.
Ei ole itsestäänselvää että jaksaa.
Nyt on menossa Helena Liikanen-Regnerin Maman finlandaise. Ranskalais-suomalaisesta avioliitosta ja pienten lasten koulunaloituksesta 3-vuotiaana. Ensimmäinen luokka vastannee meidän eskaria. Aika mukava ja sopivan kevyt kirja ranskalaisesta kulttuurista ja nykypäivästä.

Miltä "krempoilta" ? - Muistathan ottaa D-vitamiinisi.

Minkälaista on Seppo Jokisen kerronta ja juonenkehittely ?
Oliko kelvollinen rikostarina ?

Onnittelut kirjavalinnasta flegmaatti ! Tarkoitan tietysti Linkolan tähänastista elämäkertaa. Minusta teos avarsi hyvällä tavalla sitä LInkola-kuvaa mikä meille on median kautta välittynyt. Ihastusta ja vihastusta hän, tai hänen sanomansa, on herättänyt, mutta häntä ei ole oikein voitu ohittaakaan. Ja onhan hänetkin valittu Suomen älymystöön kuuluvaksi.

Hannu Mäkelä ? Ihailen hänen tuotteliaisuuttaan vaikka hän ei suosikkikirjailijoihini kuulu. !"Äiti" taisi olla tästä myöhäisemmästä tuotannosta ensimmäinen teos, minkä luin. Sen jälkeen alkoi tulla näitä muisteluita. Lapsuuden ja Otavan ajan luin. Lapsuus oli - totta kai - ammattimiehen työtä, mutta ei oikein jaksanut kiinnostaa minua kuvauksena itselle tuntemattomasta elämänpiiristä ja sen valokuvantarkasta muistamisesta.
Vika oli siis lukijassa ..))
Vaikuttava teos oli minusta "Mikä sanomatta jää". Hannu Mäkelä taisi olla sitä tehdessä juuri eronnut Anna Kortelaisesta, enkä voinut olla miettimättä, oliko kirja eräänlainen analyysi tuosta liitosta. Surutyötä ehkä, mutta ryhdikästä ja tasapuolista.
Kun sitten vielä ynnää tämän myöhäisemmän tuotannon, siis tämän Valo-teoksen mukaan tuohon Muistan-listaan, niin voi kai sanoa, että Hannu Mäkelä on kirjoittanut elämästään ehkä enemmän kuin kukaan nykykirjailija, "Isä" -kirja vielä puuttuu, mutta vaikeaa isäsuhdetta hän on kyllä tilittänyt haastatteluissa, ehkä sivunnut muussakin tuotannossa. Itkijämies hän ei mielestäni ole vaan rehti suomalainen mies, joka uskaltaa tuntea ja puhua tunteista.

demeter1 kirjoitti:

Hannu Mäkelä ? Ihailen hänen tuotteliaisuuttaan vaikka hän ei suosikkikirjailijoihini kuulu. !"Äiti" taisi olla tästä myöhäisemmästä tuotannosta ensimmäinen teos, minkä luin. Sen jälkeen alkoi tulla näitä muisteluita. Lapsuuden ja Otavan ajan luin. Lapsuus oli - totta kai - ammattimiehen työtä, mutta ei oikein jaksanut kiinnostaa minua kuvauksena itselle tuntemattomasta elämänpiiristä ja sen valokuvantarkasta muistamisesta.
Vika oli siis lukijassa ..))
Vaikuttava teos oli minusta "Mikä sanomatta jää". Hannu Mäkelä taisi olla sitä tehdessä juuri eronnut Anna Kortelaisesta, enkä voinut olla miettimättä, oliko kirja eräänlainen analyysi tuosta liitosta. Surutyötä ehkä, mutta ryhdikästä ja tasapuolista.
Kun sitten vielä ynnää tämän myöhäisemmän tuotannon, siis tämän Valo-teoksen mukaan tuohon Muistan-listaan, niin voi kai sanoa, että Hannu Mäkelä on kirjoittanut elämästään ehkä enemmän kuin kukaan nykykirjailija, "Isä" -kirja vielä puuttuu, mutta vaikeaa isäsuhdetta hän on kyllä tilittänyt haastatteluissa, ehkä sivunnut muussakin tuotannossa. Itkijämies hän ei mielestäni ole vaan rehti suomalainen mies, joka uskaltaa tuntea ja puhua tunteista.

Lue lisää

Luin jokin aika sitten Hannu Mäkelän haastattelun jostain naistenlehdestä, jossa hän kertoi viimeisimmän vaimonsa, itseään parikymmentä vuotta nuoremman venäläisen Svetlanan odottamattomasta kuolemasta ja hiljaisesta elämästään Lohjan maaseudulla. Haastattelun innoittamana luin kertomuksista koostuvan kirjan Krimiturkkinen karhu, joka johdattaa lukijoita venäläiseen sieluun. Nimi viittaa myös äidin krimiturkkiin ja Krimin tapahtumiin. Tämä oli hauska lukea … arvostan kyllä Mäkelää, mutten ole erityisemmin innostunut hänen tyylistään. Herra Huu on Mäkelän hahmo, 70-luvulla syntyneen esikoisen kanssa tutustuin häneen lasten levyillä. :)
Joskus en oikein ymmärrä, kun kirjailijat tilittävät äiti- ja isäsuhdettaan hyvin syyttävästi , ikään kuin myös itse ei voisi olla oman onnensa seppä. Uskon, että useimmat vanhemmat ovat tehneet parhaansa kulloisissakin olosuhteissa ja oman ymmärryksensä mukaan.


Minulla on hyllyssä Mäkelän Eino Leinosta kertova Mestari. Kertojana on Leino itse, näkökulma on hänen. Kirja keskittyy Leinon viimeisiin päiviin ystäviensä Sténien talon vinttikamarissaNuppulinnassa. Leino käy elämäänsä läpi lapsuuden Hövelöstä ja äidistä lähtien, tärkeät naiset Freya Schoulz, Aino Kallas ja L.Onerva tietenkin mukana . Lopussa on kuvaus Leinon hautajaisista. Hautapatsaassa on ote Leinon runosta :


On elon aika lyhyt kullakin.
Siis palakaamme lieskoin leimuvin,
tulena kohotkaamme korkealle !
Maa maahan jää, mut henki taivahalle !

Tällä kertaa on luettavanani viihdekirjaksi luokiteltu Taiteilijan vaimo, Syrjästäkatsojan tarinoista viimeisin teos. Enni Mustosen ( kirjallisuuden alan filosofian tohtori, tuottelias kirjailija ja käsikirjoittaja Katri Manninen) kirjasarjassa orpo kaltoinkohdeltu piikatyttö Ida pääsee ensin Z. Topeliuksen perheeseen pikkupiiaksi, sitten Sibeliukselle lastenhoitajaksi, A. Edelfeltille sisäköksi lopuksi itsenäiseksi yrittäjäksi. Tässä viimeisessä osassa seurataan Idan jälkikasvua. Mielestäni kirjailija on tehnyt tarkkaa taustatyötä, mutta fiktiivisiähän nuo tarinat ovat . Ensimmäiset kolme kirjaa olivat mielestäni parhaimmat, mutta kyllä tämäkin menee hännänhuippuna.

Ps. Taisi tuo ihannoimani Göran Schildt olla kaikille vieras, itselleni läheinen jo purjehdusaiheen takia.

Kiitos tuosta Kriminturkkisesta karhusta, Ramoona. Täytyy siis laittaa hakuun tuon Valon lisäksi..))
"Venäläinen sielu" on aina vedonnut minuun, vaikka moni kirjallisuuden klassikko on lukematta. Filmatisoinnit taitavat sittenkin olla tutuimpia. Tolstoin viime vaiheista kertova "Viimeinen asema" on tullut telkkaristakin ties miten monta kertaa
.
Hannu Mäkelän Mestaria en myöskään ole lukenut, vaikka se herätti aikanaan suurtakin huomiota. Anna Kortelainen kai perehtyi samaan aikaan L Onervaan ja tämä kai sitten saattoi heidät yhteen. Vähäksi aikaa..))

Kyllä nuo tilitysromaanit tietenkin jäävät vähän yksipuolisiksi, kun ei "toista osapuolta" - vanhempia, näissä tapauksissa kuulla. Tietysti ne voivat palvella tietyn irtioton kuvauksina kun se nyt nähdään aikuistumisprosessiin kuuluvana.

Göran Schild on ainakin minulle aika tuntematon, ehkä juuri tuon mainitsemasi aihepiirin vuoksi.

Ramoona_ kirjoitti:

Luin jokin aika sitten Hannu Mäkelän haastattelun jostain naistenlehdestä, jossa hän kertoi viimeisimmän vaimonsa, itseään parikymmentä vuotta nuoremman venäläisen Svetlanan odottamattomasta kuolemasta ja hiljaisesta elämästään Lohjan maaseudulla. Haastattelun innoittamana luin kertomuksista koostuvan kirjan Krimiturkkinen karhu, joka johdattaa lukijoita venäläiseen sieluun. Nimi viittaa myös äidin krimiturkkiin ja Krimin tapahtumiin. Tämä oli hauska lukea … arvostan kyllä Mäkelää, mutten ole erityisemmin innostunut hänen tyylistään. Herra Huu on Mäkelän hahmo, 70-luvulla syntyneen esikoisen kanssa tutustuin häneen lasten levyillä. :)
Joskus en oikein ymmärrä, kun kirjailijat tilittävät äiti- ja isäsuhdettaan hyvin syyttävästi , ikään kuin myös itse ei voisi olla oman onnensa seppä. Uskon, että useimmat vanhemmat ovat tehneet parhaansa kulloisissakin olosuhteissa ja oman ymmärryksensä mukaan.


Minulla on hyllyssä Mäkelän Eino Leinosta kertova Mestari. Kertojana on Leino itse, näkökulma on hänen. Kirja keskittyy Leinon viimeisiin päiviin ystäviensä Sténien talon vinttikamarissaNuppulinnassa. Leino käy elämäänsä läpi lapsuuden Hövelöstä ja äidistä lähtien, tärkeät naiset Freya Schoulz, Aino Kallas ja L.Onerva tietenkin mukana . Lopussa on kuvaus Leinon hautajaisista. Hautapatsaassa on ote Leinon runosta :


On elon aika lyhyt kullakin.
Siis palakaamme lieskoin leimuvin,
tulena kohotkaamme korkealle !
Maa maahan jää, mut henki taivahalle !

Tällä kertaa on luettavanani viihdekirjaksi luokiteltu Taiteilijan vaimo, Syrjästäkatsojan tarinoista viimeisin teos. Enni Mustosen ( kirjallisuuden alan filosofian tohtori, tuottelias kirjailija ja käsikirjoittaja Katri Manninen) kirjasarjassa orpo kaltoinkohdeltu piikatyttö Ida pääsee ensin Z. Topeliuksen perheeseen pikkupiiaksi, sitten Sibeliukselle lastenhoitajaksi, A. Edelfeltille sisäköksi lopuksi itsenäiseksi yrittäjäksi. Tässä viimeisessä osassa seurataan Idan jälkikasvua. Mielestäni kirjailija on tehnyt tarkkaa taustatyötä, mutta fiktiivisiähän nuo tarinat ovat . Ensimmäiset kolme kirjaa olivat mielestäni parhaimmat, mutta kyllä tämäkin menee hännänhuippuna.

Ps. Taisi tuo ihannoimani Göran Schildt olla kaikille vieras, itselleni läheinen jo purjehdusaiheen takia.

Lue lisää

Hei Ramoona-
en ole kokenut kirjailijoitten äiti-isä suhteiden käsittelyä turhaksi tai syyttäväksi.
Jokaisella kirjailijalla on oikeus kirjoittaa mistä haluaa ja lukijalla oikeus olla lukematta.
Lukuisat kirjalijat ovat kirjoittaneet itsensä "ulos" lapsuudentraumoistaan.
Se on jotain kehitystarinaa sekin ?
Joku kirjoittaa, joku maalaa tai tekee muuta luovaa sielunhoidokseen.
Eräs psykiatri kertoo kirjassaan, että 95%:sti psykiatrien luo tulevien potilaitten/asiakkaitten ongelmat juontuvat lapsuudesta. Siis niitä on ja niitä on hyvä purkaakin, jos tien löytää.
Monelle lukijalle kyseiset kirjat ovat muun päälle vertaistukea omien ongelmien käsittelemiseen.
Että tämmöinenkin näkökulma sallittaneen ?
Meillä on erilaisia.

Kiitos antoisasta kirjoituksestasi !
Odotan lisää !
Olen yksi niistä, jotka lukevat erittäin mielellään pitkiäkin juttuja !
Voiko parilla sanalla edes kirjoittaa kirjoista, ettei jää ihan pintaraapaisuksi ?

Kiitos tosi ihanasta palautteestasi, Mrs. Winterbutton! Tämä kantaa pitkälle yli keskitalven pakkasten.
Kirjoitan nyt käännöstä englanniksi ja samalla editoin hieman tekstiä. Tarkoituksena on että ne sukulaisistani ja ystävistäni jotka ovat nyt puheväleissä kanssani tulevat olemaan sitä vielä luettuaan elämänkertani….Olen avannut myös kirjalleni/kirjoilleni sivun Facebookissa nimellä Lempeät tuulet Gentle Winds joka on julkinen.
Englanninkielisen käännöksen saa sitten poikani oikolukea ja editoida ja sitten julkaisemme sen ainoastaan e-kirjana.
Samaan aikaan kirjoita murhamysteeriä (n. neljäsosa valmiina) työnimellä Kuolema Samanassa, joka perustuu veljeni äkilliseen ja salamyhkäiseen kuolemaan Dominikaanisessa Tasavallassa. Kuolinsyy, sokeritaudin aiheuttama kooma, ei pidä paikkansa, koska saman aamuiset veriarvot olivat hyvät. Kylällä puhutaan myrkyttämisestä...todennäköisesti emme saa koskaan tietää mitä siellä tapahtui, mutta olen nyt kuitenkin kirjoittamassa hänen tarinaansa joka on suurelta osalta totuudenmukaista, mutta siihen tulee fiktiivinen toinen osa.

Paloma.se kirjoitti:

Kiitos tosi ihanasta palautteestasi, Mrs. Winterbutton! Tämä kantaa pitkälle yli keskitalven pakkasten.
Kirjoitan nyt käännöstä englanniksi ja samalla editoin hieman tekstiä. Tarkoituksena on että ne sukulaisistani ja ystävistäni jotka ovat nyt puheväleissä kanssani tulevat olemaan sitä vielä luettuaan elämänkertani….Olen avannut myös kirjalleni/kirjoilleni sivun Facebookissa nimellä Lempeät tuulet Gentle Winds joka on julkinen.
Englanninkielisen käännöksen saa sitten poikani oikolukea ja editoida ja sitten julkaisemme sen ainoastaan e-kirjana.
Samaan aikaan kirjoita murhamysteeriä (n. neljäsosa valmiina) työnimellä Kuolema Samanassa, joka perustuu veljeni äkilliseen ja salamyhkäiseen kuolemaan Dominikaanisessa Tasavallassa. Kuolinsyy, sokeritaudin aiheuttama kooma, ei pidä paikkansa, koska saman aamuiset veriarvot olivat hyvät. Kylällä puhutaan myrkyttämisestä...todennäköisesti emme saa koskaan tietää mitä siellä tapahtui, mutta olen nyt kuitenkin kirjoittamassa hänen tarinaansa joka on suurelta osalta totuudenmukaista, mutta siihen tulee fiktiivinen toinen osa.

Lue lisää

Ura uusi urkenemassa Palomalle, kaikkea hyvää luovuuden ja muistojen matkalle ! Kun on tuollainen taival takana toisella mantereella, tapahtumarikkaita vuosia ja sukellus ihan erilaiseen kulttuuriin, onhan siinä todella aineksia kirjaan jos toiseenkin. Tärkeintä on varmaan kirjoittamisen , sanomisen palo, taottava silloin kun rauta on kuumaa.

Ramoona_ kirjoitti:

Ura uusi urkenemassa Palomalle, kaikkea hyvää luovuuden ja muistojen matkalle ! Kun on tuollainen taival takana toisella mantereella, tapahtumarikkaita vuosia ja sukellus ihan erilaiseen kulttuuriin, onhan siinä todella aineksia kirjaan jos toiseenkin. Tärkeintä on varmaan kirjoittamisen , sanomisen palo, taottava silloin kun rauta on kuumaa.

Lue lisää

Olen päättänyt omistaa loput vuosistani, oli niitä sitten paljon tai vähän, rakkaimmalle harrastukselleni. Minulla ei ole mitään suuria kuvitelmia itsestäni, olen harrastelijakirjailija, mutta tarve kertoa tarinani on suuri, eli siis "enemminkin mielellään kuin hyvin". Kirjat oli ensimmäinen suuri rakkauteni ja opin lukemaan hyvin pienenä tyttönä, kun vielä nukuin pielasängyssä ja sieltä käsin lausuin ulkoa vänrikki stoolin tarinoita...nyt toivon vain että nivelreuma pysyy kurissa ja sormeni notkeina näppäimillä.
Kiitos kannustuksesta, Ramoona! (Sinähän olet myös julkaissut?)

Paloma.se kirjoitti:

Olen päättänyt omistaa loput vuosistani, oli niitä sitten paljon tai vähän, rakkaimmalle harrastukselleni. Minulla ei ole mitään suuria kuvitelmia itsestäni, olen harrastelijakirjailija, mutta tarve kertoa tarinani on suuri, eli siis "enemminkin mielellään kuin hyvin". Kirjat oli ensimmäinen suuri rakkauteni ja opin lukemaan hyvin pienenä tyttönä, kun vielä nukuin pielasängyssä ja sieltä käsin lausuin ulkoa vänrikki stoolin tarinoita...nyt toivon vain että nivelreuma pysyy kurissa ja sormeni notkeina näppäimillä.
Kiitos kannustuksesta, Ramoona! (Sinähän olet myös julkaissut?)

Lue lisää

En ole julkaissut , vain jossain vihkosessa painatettu runoja muun ryhmän ohessa ja avustanut joitakin lehtiä artikkeleilla ja valokuvilla. Omalle lähisuvulle olen tehnyt tekstitettyjä valokuvakirjoja valmiilla ohjelmilla (Ifolor). Merkkipäiviksi sommittelen värssyjä ja viimeksi siskon kuusikymppisille innostuin laatimaan räpin tapaisen, sopii hänelle nuorten opettajana - käyttölyriikkaa kai tuollainen edustaa.

Nautin sanojen maailmasta, kieli kiehtoo. Saatan tutkia sanojen alkuperää ja semantiikkaa pitkäänkin, netissä se on helppoa ja hauskaa.

Vanhempieni historiasta on sisarusten kesken puhuttu, josko joku meistä haluaisi kirjoittaa kirjan , kun on sodanaikainen kirjeenvaihto tallella ja melkoisesti valokuviakin. Yksi siskoistani on hiukan innostunutkin, mielelläni autan häntä jos hän toimeen ryhtyy. Kirjat ovat minuakin aina saatelleet kehitykseni vaiheissa, liikuntaharrastukset ja ulkoilmaelämä vienyt paljon mennessään , kirjatoukka en niinkään ole koskaan ollut. Opin lukemaan 6-vuotiaana, kun isosiskoni opetteli aapisestaan tavaamaan. Omille lapsille ja lapsenlapsille olen lukenut paljon , itsekin siitä aina nauttinut ja eläytynyt. Kirjaston vakituinen asiakas olen, mutten suurkuluttajaksi voi itseäni sanoa, ja omissakin kirjahyllyissä on aarteita aika monipuolisesti.

Makriina2, juuri tuon tyyppistä iltalukemista olin etsinyt, mutta mahtaneeko nuo kirjat olla saatavilla e-kirjoina? "Helmifarmi" ei guuglaamalla playbooksissa tuottanut mitään tulosta, vaikka siellä on paljon Marklundeja; kaikki vanhemmat Marklundit minulla on paperiversioina kirjahyllyssä.
Jatkan asian tutkimista...

Paloma.se kirjoitti:

Makriina2, juuri tuon tyyppistä iltalukemista olin etsinyt, mutta mahtaneeko nuo kirjat olla saatavilla e-kirjoina? "Helmifarmi" ei guuglaamalla playbooksissa tuottanut mitään tulosta, vaikka siellä on paljon Marklundeja; kaikki vanhemmat Marklundit minulla on paperiversioina kirjahyllyssä.
Jatkan asian tutkimista...

Lue lisää

Tämä minun kirjani on kirjakerhon julkaisu, Se on Ruotsissa ilmestynyt v. 2018 "Pärlfarmen" ja Suomessa siis myös viime vuonna. Missä muualla, en tiedä.
"Helmifarmi" meni jatkossa hiukan yli ymmärrykseni, kun siihen sotkeutui koko maailman finanssilaitos ja maailman mahtajat. Ja kaikki päähenkilöiden kimpussa.
Sukeltajatyttö joutui aikamoiseen pyöritykseen, ja hänen selviytymiensä oli yhtä ihmeellistä kuin tv-sarjan Mc Gaiverin. Onneksi häneltä ei rahaa puuttunut, joten saattoi matkusta ympäri maailman ja ostella lentolippuja ja maksaa hotellihuoneita muutaman päivän välein eri mantereilla.
Sellainen on aina ihailtavaa.
Mutta kalliin hinnan hän joutui maksamaan muuten. Luistavasti kirjoitettu jännäri.

Nyt aloitan Michellen kanssa.

Arvelen, että oli ennakkoluuloja. Göran Schildt saattoi jäädä suomenkielisille etäiseksi, koska hän oli tavalliselle kansalle varakkaitten suomenruotsalaisten kulttuuripiirien edustaja
("svenskatalande bättre folk" :)
Suomenkielinen ns. "suuri yleisö" ei samaistunut hänen maailmaansa kuten omiksi tuntemiinsa suomeksi kirjoittaviin kirjailijoihin ja heidän maailmoihinsa.

senioripohtija kirjoitti:

Arvelen, että oli ennakkoluuloja. Göran Schildt saattoi jäädä suomenkielisille etäiseksi, koska hän oli tavalliselle kansalle varakkaitten suomenruotsalaisten kulttuuripiirien edustaja
("svenskatalande bättre folk" :)
Suomenkielinen ns. "suuri yleisö" ei samaistunut hänen maailmaansa kuten omiksi tuntemiinsa suomeksi kirjoittaviin kirjailijoihin ja heidän maailmoihinsa.

Lue lisää

Olen joskus vuosia sitten lukenut Daphinen. Muistan vain että vaarallisilla vesillä liikkuivat.
Ja purjevene oli taideteos jo itsessään. Onkohan se museoituna jossain?

Sain juuri luettua Mikki Porvalin kirjan "Kadonneen kaupungin varjo", joka oli mielestäni yllättävän hyvä kuvaus kahden poliisin työsiä v-1939-1974.

Luen noin viisi kirjaa neljässä viikossa, siis kirjastoauton käyntikerrat.

toinentoukka kirjoitti:

Sain juuri luettua Mikki Porvalin kirjan "Kadonneen kaupungin varjo", joka oli mielestäni yllättävän hyvä kuvaus kahden poliisin työsiä v-1939-1974.

Luen noin viisi kirjaa neljässä viikossa, siis kirjastoauton käyntikerrat.

Lue lisää

Lämpimästi tervetuloa "toinentoukka" ja kaikki lukevat ihmiset tänne meidän ryhmään !

Kertomasi kirja ei ensin "helistänyt kelloja", kirjoittajakin on jäänyt tuntemattomaksi minulle.
Sitten kiinnostuin tutkimaan ja yllätyin omasta tietämättömyydestäni, enkä ensimmäistä kertaa....
Onko tämä Mikki Porvali sama kirjailija, historioitsija, poliisin rikostutkija,
oikeustieteen maisteri ynnä muuta, jonka viimeinen (?) teos oli TietoFinlandia ehdokas 2011 ?
Hänhän on kirjoittanut vaikka kuinka paljon mielenkiintoisia kirjoja mm. vakoilu- ja tiedustelutoiminnastakin. Hänen kirjoittamiaan kirjoja on sekä lähihistorian että jännityksen ystäville, molempia elementtejä voi olla samassa kirjassakin.
Porvalin kirjat näyttäisivät olevan "meikäläisen kiinnostuspiiriä", ihmettelen, miten minulta on mennyt "ohi" koko ihminen. Aika tarkkaan tutkin kaikkea kirjoihin liittyvää, etsin alati uutta lukemista eri aloilta.
Eli kiitos "toinentoukka" sinulle vinkistä, ehdin saada uutta tilattavaa kirjaston listalle seuraavaan kuljetukseen !

Mitä kirjoja muilla on menossa ?

toinentoukka kirjoitti:

Sain juuri luettua Mikki Porvalin kirjan "Kadonneen kaupungin varjo", joka oli mielestäni yllättävän hyvä kuvaus kahden poliisin työsiä v-1939-1974.

Luen noin viisi kirjaa neljässä viikossa, siis kirjastoauton käyntikerrat.

Lue lisää

Tarkoitatathan Mikko Porvalia ?
Varmaan näpyvirhe tuo Mikki, jonka minä lisäksi toistin....

Pimeässä kun kirjoitan, niin nimi oli vaihtunut Mikiksi. po. Mikko. Nyt täytyisi tilata netistä sellainen näppäimistö, missä on valot. Oli aika hienonnäköinen, jonka näin lapseni luona.

Tästä Porvalin kirjasta vielä. On juuri ilmestynyt, sillä kirjastontäti antaa aina uusimmat kirjat ja tietää, mistä pidän. Tarjosi ensin paria kirjaa, jotka käsitteli 1918 tapausta, mutta niitä en huolinut, koska olen lukenut jo useita ja niistä tulee liian ahdistunut olo.

Paljonhan olen lukenut myös Talvi- ja Jatkosodasta, mutta paljon oli minulle uutta asiaa juuri poliisin näkökulmasta ja ennenkaikkea sodanjälkeisestä ajasta, kuten Venäjän valvonnasta ja kommunisteista. Lisäksi loppuun oli saatu uskomattomia tarinankäänteitä, joten pakko lukea Mikon edellisetkin kirjat, joita ilmeisesti on ainakin kaksi.

ps. se toinentoukka

Kristiina23 kirjoitti:

Pimeässä kun kirjoitan, niin nimi oli vaihtunut Mikiksi. po. Mikko. Nyt täytyisi tilata netistä sellainen näppäimistö, missä on valot. Oli aika hienonnäköinen, jonka näin lapseni luona.

Tästä Porvalin kirjasta vielä. On juuri ilmestynyt, sillä kirjastontäti antaa aina uusimmat kirjat ja tietää, mistä pidän. Tarjosi ensin paria kirjaa, jotka käsitteli 1918 tapausta, mutta niitä en huolinut, koska olen lukenut jo useita ja niistä tulee liian ahdistunut olo.

Paljonhan olen lukenut myös Talvi- ja Jatkosodasta, mutta paljon oli minulle uutta asiaa juuri poliisin näkökulmasta ja ennenkaikkea sodanjälkeisestä ajasta, kuten Venäjän valvonnasta ja kommunisteista. Lisäksi loppuun oli saatu uskomattomia tarinankäänteitä, joten pakko lukea Mikon edellisetkin kirjat, joita ilmeisesti on ainakin kaksi.

ps. se toinentoukka

Lue lisää

Hei,
minä olen kolunnut mm. Venäjän historiaa aina Romanovien ajoista Putinin Venäjään, joka vuosisadan, joka vuosikymmenen, rinnan Suomen historian kanssa. Olen samaa mieltä, että tietyt aiheet ovat alkaneet ahdistaa.
Tiedustelu- ja vakoilukirjat ovat kiinnostaneet minua 1000:n muun aiheen lisäksi ja yhden sellaisen tilasin Porvalilta ja taidan tilata lisäksi huumorimielessä ja aiheen poikkeuksellisuuden vuoksi hänen dekkarinsa 20-luvun Viipurista viinatrokareitten maailmasta.
Jotain takuulla uutta :D
(vaikka dekkarit olivatkin nuoruusvuosien kevyttä ajankulua, en ole sitten Maigret'in lukenut yhtään)

Kristiina23 kirjoitti:

Pimeässä kun kirjoitan, niin nimi oli vaihtunut Mikiksi. po. Mikko. Nyt täytyisi tilata netistä sellainen näppäimistö, missä on valot. Oli aika hienonnäköinen, jonka näin lapseni luona.

Tästä Porvalin kirjasta vielä. On juuri ilmestynyt, sillä kirjastontäti antaa aina uusimmat kirjat ja tietää, mistä pidän. Tarjosi ensin paria kirjaa, jotka käsitteli 1918 tapausta, mutta niitä en huolinut, koska olen lukenut jo useita ja niistä tulee liian ahdistunut olo.

Paljonhan olen lukenut myös Talvi- ja Jatkosodasta, mutta paljon oli minulle uutta asiaa juuri poliisin näkökulmasta ja ennenkaikkea sodanjälkeisestä ajasta, kuten Venäjän valvonnasta ja kommunisteista. Lisäksi loppuun oli saatu uskomattomia tarinankäänteitä, joten pakko lukea Mikon edellisetkin kirjat, joita ilmeisesti on ainakin kaksi.

ps. se toinentoukka

Lue lisää

Wikipediasta löysin yhden listan Mikko Porvalin kirjoista.
Niitähän on jopa tusinan verran tietokirjallisuutta, kolme kaunokirjallisuutta:
Sinisen kuoleman kuva, Veri ei vaikene ja Kadonneen kaupungin varjo.
Onkohan ne dekkareita kaikki ?
Lisäksi kuutisen kappaletta on käännetty ruotsiksi.

Minulla on alulla kirjaston "täytekirja", jonka aioin jättää lukematta, jos muut kirjat riittävät seuraavaan kirjastoauton käyntiin asti. Eivät riittäneet.
Siis aloitin Jared Diamondin kirjaa "Maailma eiliseen saakka. Mitä voimme oppia perinteisestä yhteiskunnasta", joka ei olekaan kuivaa luettavaa, vaan aika mielenkiintoista.

En ole tutkinut vielä kuka on Jared Diamond, mutta hän on tutkinut 39:n eri kulttuurin tapoja
eri puolilla maailmaa ratkoa kiistojaan, kasvattaa lapsiaan, hoitaa vanhuksiaan, ravita itseään, hoitaa sairauksiaan (tarttuvat ja tarttumattomat taudit), viestiä keskenään, ottaa riskejä, suhtautumista vaaratilanteisiin, uskontoon, sodankäyntiin, tapaturmiin, ystäviin, vieraisiin, 500 sivua kaikkea mahdollista sisältäen elämänfilosofiaakin ja pohdintaa voisiko nykyisiä tapojamme hoitaa asioita parantaa omaksumalla jotain muilta.

(Esimerkkejä vähemmän tunnetuista kansoista: ache-intiaanit Paraguayn metsistä, Uuden-Guinean dani-heimo, agta-ihmiset vuoristometsästä Filippiineiltä, mosambikilainen kylä-heimo, inuiitit, pienillä myrkkynuolilla metsästävät !kung-metsästäjät jne)

Saman kirjoittajan aikaisemmat suomennetut kirjat:
-Tykit, taudit ja teräs,
-Romahdus,
-Kolmas simpanssi
Onko tuttuja jollekin ?

Jatkan "maailman kiertämistä" ko. kirjan kanssa.
Minkä kirjan tunnelmissa sinä olet ?

Puistattava aihe, miten se voi liittyä Oulun tapauksiin ?

Joillekin tyypeille, jotka pelkäävät ja rasistiluonteille kaikki aiheet tänä päivänä liittyvät maahan tulijoihin. Ei voi puhua mistään jutusta, ettei siihen heitetä huomiota heistä ikävällä asenteella.

Donna Leon on monen suosikkikirjailija. Kokeile!

Mikko Porvalin kirjan jälkeen luin Kirsi Merimaan; Kuollut piste kirjan, joka kertoi poliisityöhön liitetyn nettihakua, siis uusi sovellutus, johon syötetään kaikki mahdollinen data ja älykone hakee mahdolliset syylliset, tässä tapauksessa tietenkin kolmeen murhaan.

No, minun älylleni liian älykäs ropotti kertomus tulevaisuuteen, vaikka kai niitä jo nytkin sovelletaan tavallaan.

Onneksi nyt on Jessica Fellowesin kirja; Mitfordin murhat, jossa liikutaan 1900 luvun Englannissa, joten käytöstavatkin on sitä aikaa.

Jotenkin alkaa kyllästyttämään lehtien ja näidenkin palstojen raiskausvouhotus, johon en ota kantaa, kuin toteamalla, että voi aikoja ja voi tapoja.

Remeksen kirjoja en uskalla enää edes lukea, kun luin Jäätävä polte, niin hyvä että en alkanut kerätä säilykepurkkeja kotiini kaiken varmuuden vuoksi.
Tietenkin täytyisi lukea viellä joku kirja tuosta Leningraadin 900 pv piirityksestä, sillä yhden luin ja se oli järkyttävä.

Kuten huomaatte, minun kirjavalikoima ei liene kovinkaan ylentävä suositukseksi kenellekkään, mutta minä viihdyn mieluummin kirjojen parissa, kuin telkkarin.

Kristiina23 kirjoitti:

Mikko Porvalin kirjan jälkeen luin Kirsi Merimaan; Kuollut piste kirjan, joka kertoi poliisityöhön liitetyn nettihakua, siis uusi sovellutus, johon syötetään kaikki mahdollinen data ja älykone hakee mahdolliset syylliset, tässä tapauksessa tietenkin kolmeen murhaan.

No, minun älylleni liian älykäs ropotti kertomus tulevaisuuteen, vaikka kai niitä jo nytkin sovelletaan tavallaan.

Onneksi nyt on Jessica Fellowesin kirja; Mitfordin murhat, jossa liikutaan 1900 luvun Englannissa, joten käytöstavatkin on sitä aikaa.

Jotenkin alkaa kyllästyttämään lehtien ja näidenkin palstojen raiskausvouhotus, johon en ota kantaa, kuin toteamalla, että voi aikoja ja voi tapoja.

Remeksen kirjoja en uskalla enää edes lukea, kun luin Jäätävä polte, niin hyvä että en alkanut kerätä säilykepurkkeja kotiini kaiken varmuuden vuoksi.
Tietenkin täytyisi lukea viellä joku kirja tuosta Leningraadin 900 pv piirityksestä, sillä yhden luin ja se oli järkyttävä.

Kuten huomaatte, minun kirjavalikoima ei liene kovinkaan ylentävä suositukseksi kenellekkään, mutta minä viihdyn mieluummin kirjojen parissa, kuin telkkarin.

Lue lisää

Hei, ei täällä ole tarkoitus arvioida kenenkään kirjamakua, täällä toivottavasti vallitsee tasa-arvo ja vapaus. Kaikki suositukset ovat ihan yhtä hyviä !
Useimmat ihmiset lukevat laajalla kirjolla kirjoja, sitä mikä milloinkin kiinnostaa tai viihdyttää.
Aina on paljon muitakin samasta "genrestä" kiinnostuneita, siksi kaikki luonnehdinnat ja vinkit erilaisista kirjoista ovat paitsi hyödyllisiä niin erittäin kiinnostavia.

Olen puolivälissä "Maailma eiliseen saakka"-kirjaa ja aloin hyytyä, se on niin tiivistä asiaa.
Luen välillä jazzrumpali Raino "Reiska" Laineen elämästä. Hän soitteli ympäri maailmaa kuuluisien muusikkojen kanssa ja Suomessa parhaimpien. Kirjassa on kevyttä huulenheittoakin,
hauskoja juttuja muusikoista ja keikoilta.
Jaksaa taas sen jälkeen jatkaa keskenjäänyttä....

Puula kirjoitti:

Donna Leon on monen suosikkikirjailija. Kokeile!

Kun on lukenyt yhden Donna Leonin, niin on lukenut ne kaikki. Kiitokset silti suosituksesta.

Sama tosin koskee lähestulkoon kaikkia dekkaristeja, joissa on aina yksi ja sama päähenkilöjoukko. Pidän enempi sellaisista dekkareista (ja muostakin kirjoista), joissa henkilöt vaihtuvat. Näin vältetään sellainen ihmissuhdemösselö, josta ei koskaan muista, kuka on kenenkin kanssa ja kuka on kenenkin lapsi jne. Tällaisissa se mösselö nousee etualalle ja juoni kärsii.

Hei annelilukutoukka !
Tykkäsin Pamukin Lumi-romaanista, vaikka koin sen paikoin vähän raskaaksi.
Olen ihan samaa mieltä kanssasi, Pamukin teksti on rikasta, mielikuvia luovaa
ja hän on hyvä henkilöittensä kuvaamisessa.

Luin myös Istanbul-kirjan, joka oli enemmän muistelma. Sekin oli verkkaan etenevä paksu kirja.
Molemmissa oli kiinnostavaa juuri se turkkilaisuus ja perinteet.
Oli mitä mukavin tapa tutustua Turkin perinteisiin näitten kirjojen kautta.
Saa nauttia sekä itse tarinasta että itselle uudesta tiedosta.
Kirjoista saa hyvin perspektiiviä Turkin nykypäivään.

Sinulla on vielä "herkullisena bonuksena" lukemisen päälle Orhanin tapaaminen !
Hieno juttu, harvalla on tilaisuus tavata Nobel-kirjailijaa !
Näin yhden Orhanin haastattelun TV:ssä, sain kuvan sympaattisesta, avoimesta ja vaatimattomasta ihmisestä.
Minkä vaikutelman sinä sait kun tapasit hänet ?

Luennon päädyttyä hän signeerasi kuulijoiden ostamia kirjojaan. Minun kohdalla hän kysyi nimeäni ja heti yhdisti sen Suomeen. Kertoi muutamia kokemuksiaan Suomesta samalla. Hän vaikutti juuri niin lämpimältä ja fiksulta kuin kuva jonka saa hänen kirjoituksistaan.
Tuo kokemus todellakin toi hänen teoksensa paljon läheisimmimmiksi (tuliko tuo sana nyt oikein).

Annelilukutoukka kirjoitti:

Luennon päädyttyä hän signeerasi kuulijoiden ostamia kirjojaan. Minun kohdalla hän kysyi nimeäni ja heti yhdisti sen Suomeen. Kertoi muutamia kokemuksiaan Suomesta samalla. Hän vaikutti juuri niin lämpimältä ja fiksulta kuin kuva jonka saa hänen kirjoituksistaan.
Tuo kokemus todellakin toi hänen teoksensa paljon läheisimmimmiksi (tuliko tuo sana nyt oikein).

Lue lisää

Mielenkiintoista ! Orhan Pamukin paksuimmat kirjat eivät ole malttamattoman lukijan kirjoja
vaan lukijan, joka antaa itsensä nauttia rauhallisesti kertomuksesta ja tekstin elävyydestä
eli toisin sanoen haluaa syventyä kirjan maailmaan !

Hain juuri taas 7-kirjaa kirjastoautolta, joka pysähtyy melkein koti ovelle, Palautin tietenkin ne edelliset, jotka olivat mielenkiintoisia, Nyt on taas "arpominen" mistä kirjasta aloitan, mutta kaikki luen, ainakin sen lopun!

Minulla oli aikaisemmin intohimo ratkaista syyllinen murhista, joita kirjoittelin muistilapuille ja aina meni pieleen, koska kirjailija oli tehnyt lopuksi aivan uskomattomia sanasepustuksia ja syyllinen paljastui vasta viimeisillä sivuilla.

Ongelman olen nyt ratkaissut, että luenkin ensin sen kirjan lopun ja sitten voin antaumuksella märehtiä, että mitä siitä roistosta aikaisemmin kuvaillaan.

Kirjan viehätystä se ei minulta mene hukkaan, koska nyt voin paneutua tarkemmin kirjailijan juonen kulkuun.

Sitäpaitsi olen sellainen lukija, joka nukahtelen välillä kirjaa lukiessani ja on ihanaa palata siihen entiseen, kun vertaan jotain telkkarin ohjelmaa, mikäli en katso sitä Areenasta, jossa tauotkin on suotu ja voi palata entiseen.

Kristiina23 kirjoitti:

Hain juuri taas 7-kirjaa kirjastoautolta, joka pysähtyy melkein koti ovelle, Palautin tietenkin ne edelliset, jotka olivat mielenkiintoisia, Nyt on taas "arpominen" mistä kirjasta aloitan, mutta kaikki luen, ainakin sen lopun!

Minulla oli aikaisemmin intohimo ratkaista syyllinen murhista, joita kirjoittelin muistilapuille ja aina meni pieleen, koska kirjailija oli tehnyt lopuksi aivan uskomattomia sanasepustuksia ja syyllinen paljastui vasta viimeisillä sivuilla.

Ongelman olen nyt ratkaissut, että luenkin ensin sen kirjan lopun ja sitten voin antaumuksella märehtiä, että mitä siitä roistosta aikaisemmin kuvaillaan.

Kirjan viehätystä se ei minulta mene hukkaan, koska nyt voin paneutua tarkemmin kirjailijan juonen kulkuun.

Sitäpaitsi olen sellainen lukija, joka nukahtelen välillä kirjaa lukiessani ja on ihanaa palata siihen entiseen, kun vertaan jotain telkkarin ohjelmaa, mikäli en katso sitä Areenasta, jossa tauotkin on suotu ja voi palata entiseen.

Lue lisää

7-kirjaa

Tästä Mussolini-aiheesta tuli telkkarista laaja dokumentti ei-kauan-sitten. Liekö ollut ennen joulua vai vähän jälkeen. Todella mielenkiintoinen. Onkohan Areenassa? Kanavaa en muista.

Ruottin ns sotahistoria jos sellaisesta yleensä voi puhua, ajoittuu miekkamiehiin sekä jousipyssyihin satojen vuosien taakse. Nyt se ei saa prikaatia suurempaa joukkoa kasaan.

kirjatoukka

Älä lannistu viellä, koska tuo rekisteröinti uudistus on kuin sote-soppa ja vanhusten huollon uudistus.

Harmi, että vein juuri lainaamani kirjan palutukseen, joten , ...ei voi olla totta, että en muista edes nimeä, mutta siinä oli paljon kuvattu poltetuista naisista, mutta myös tietenkin lopuksi näistä "sankareista", jotka pelastuivat tulipalosta?

Sikäli lukemai otti koville, koska olin juuri menettänyt mieheni palovammojen vuoksi diagnoosilla, että ei kannata elvyttää enää tuon ikäistä.

Viimeisin luettu oli Jaakko Summasen: Lähtö Äänislinnasta . Ihan kelpo kirja nilsiäiseltä jo kuolleelta kirjailijalta.