Olen seurustellut nykyisen tyttöystäväni kanssa kohta kahdeksan vuotta, ja ensi kesäksi onkin hääkirkko varattuna. Suhteemme on kaikin puolin hyvällä pohjalla - ainoa onneamme varjostava ongelma liittyy appivanhempiini ja on seuraavan lainen:
Appivanhempani ovat yrittäjiä. He omistavat rakennusliikkeen. Hyvää tulosta tuottavan rakennusliikkeen. Omat vanhempani ovat akateemisesti koulutettuja, ja työskentelevät julkisella sektorilla pienellä palkalla.
Tämä kontrasti ei ole aiheuttanut mitään ongelmaa seurustellumme alkuaikoina, mutta kuluvan vuoden aikana on alkanut ilmetä tilanteita, joita minun on vaikea hyväksyä. Ensi alkuun ärsyynnin siitä, että appivanhempani antoivat meille mielestäni kohtuuttoman arvokkaita lahjoja syntymä- ja muina merkkipäivinä (viihde-elektroniikkaa, kännyköitä yms.) Ongelma syveni entisestään viime syksynä, jolloin aloin tulevan vaimoni kanssa etsiskellä tonttia omakotitalon rakentamista varten. Tällöin appeni ilmoitti ostavansa löytämämme tontin meille "häälahjaksi". Väittelin tuolloin pitkällisesti tulevan vaimoni kanssa "lahjan" sopivuudesta, mutta päätimme lopulta suostua em. järjestelyyn. Tyttöystäväni ei arvattavasti nähnyt asiassa mitään ongelmaa. Viimeisin käänne tapahtui tänään, jolloin appeni ilmoitti ostavansa tyttärelleen (tulevalle vaimolleni) valmistujaislahjaksi (valmistuu keväällä yliopistolta maisteriksi) UUDEN AUTON! Asia kerrottiin vain minulle, ja lahja annetaan yllätyslahjana valmistumispäivänä. En siis ole voinut keskustella kihlattuni kanssa hänen suhtautumisestaan tähän asiaan.
Minua on kotona aina opetettu, että elämässä pitää tehdä töitä, jos haluaa itselleen jotakin hankkia ja että raha ei kasva puussa vaan se on ansaittava. Tämän elämänkatsomuksen haluaisin tulevaisuudessa siirtää omille lapsilleni, mutta ylenpalttisia lahjoja antavat appivanhempani onnistuisivat varmasti pilaamaan tämän kasvatustavoitteeni.
Miten siis neuvoisitte minua edellä kuvatussa tilanteessa toimimaan? Tyttöystäväni on (vanhemmistaan huolimatta) hyvin itsenäinen ja kunnianhimoinen tyyppi, eikä suhteen päättäminen tämän ongelman takia vaikuta oikein perustellulta (?). Kannattaisikohan appivanhempien tottumuksia yrittää muuttaa? Huutamalla? Lyömällä? Asioista selkeästi sopimalla? Jotenkin muuten...miten?
Kohtuuttomat lahjat appivanhemmilta...
25
4746
Vastaukset
- ullevi
Koita sopeutua.
Tulevat appivanhempasi ovat oppineet että "elämässä pitää tehdä töitä, jos haluaa itselleen jotakin hankkia ja että raha ei kasva puussa vaan se on ansaittava."
Appiavanhempasi haluavat antaa omasta ansaitsemastaan maallisesta hyvästään jotain myös tyttärelleen ja tämän miehelle. Niin se vaan on. Ajattele sitä hetkeä kun heistä aika jättää ja joku perii heidät. - roosamuori
Anna heidän antaa, sekin on lahja! =Antaessaan saa.
Asia olisi toinen, jos he jollain lailla yrittäisivät tehdä teidät riippuvaiseksi itsestään, mutta tästä tuskin on kysymys.
Jos he liiastaan antavat, siinä ei ole pahaa, ja jos he sen lahjomisen vapaaehtoisesti vielä tekevät.
Itsekin annan lapsilleni ja heidän perheilleen mielellään, tuntuisi pahalta, jos he alkaisivat kursailla.
Ole avarakatseinen. Älä missään nimessä ala heitä opettamaan tai niuhottamaan! Se olisi suuri virhe. Mikään ei tunnu niin pahalta kuin lahjasta kieltäytyminen. Se olisi sama kuin epäilisi toisen vilpittömyyttä, sitä, ettei heillä olisi puhtaita jauhoja pussissaan.
Elämää nähneinä ja varallisuutta koonneina, heiltä löytyy varmaan viisautta omasta takaa. - antaa
Jos tosiaan ilman vastavuoruisuutta antavat, niin hyvästä sydämestään sen tekevät.
Jossain vaiheessa kyllä tulee verottaja paikalle lahjaveroineen, siitä voisit muistuttaa. - rakkaus ennen rahaa
Siis onko tämä vitsi? Aluksi otin viestisi tosissani, vaikkakin ihmetellen. Mutta seuraava lause jäi ihmetyttämään: "eikä suhteen päättäminen tämän ongelman takia vaikuta oikein perustellulta (?)." Siis ajatus on kuitenkin mielessäsi ainakin käväissyt? Siksi, että rakkaasi(?) vanhemmat antavat teille kalliita lahjoja. Että on kova kohtalo, lähde heti, suku on hirveä, ja tuleva vaimo täysin käyttökelvoton!
- ei kuulosta hyvältä
tällaisesta lahjomisesta mieheni vanhempien taholta, koska tuntisin olevani loputtomassa kiitollisuuden velassa ja jollain lailla riippuvainen heistä. Kannattaa muistaa, että mitään tässä maailmassa ei saa ilmaiseksi, tässä vastalahjana sitten appivanhemmat todennäköisesti sekaantuvat kaikkeen poikansa perheessä.
- pete
ei kuulosta hyvältä kirjoitti:
tällaisesta lahjomisesta mieheni vanhempien taholta, koska tuntisin olevani loputtomassa kiitollisuuden velassa ja jollain lailla riippuvainen heistä. Kannattaa muistaa, että mitään tässä maailmassa ei saa ilmaiseksi, tässä vastalahjana sitten appivanhemmat todennäköisesti sekaantuvat kaikkeen poikansa perheessä.
Autuaampaa on antaa kuin ottaa. En olisi niin ylpeä ja penseä iloista antajaa kohtaan. On oma taitonsa osata ottaa kiitollisena vastaan hyvästä sydämestä annetut lahjat. Ehkä oma taustasi tai aiemmat kokemuksesi panevat epäilemään että lahjoihin on kettu haudattuna, mutta on myös olemassa ihmisiä jotka nauttivat siitä että saavat tuottaa toisille iloa kun heillä on varaa auttaa. Etkö soisi heille sitä onnea? Väsyttää tämä suomalaisten ainainen epäluuloisuus ja itsepäisyys! Tyttärelleen kai sentään saavat antaa valmistujaislahjan? Tuo mitä sanoit huutamisesta tai lyömisestä meni riman alta. Et kai ole väkivaltainen tyyppi joka haluat omistaa vaimosi ja perheesi ja määrätä kaikesta?
- eivät he pahaa tarkoita
ei kuulosta hyvältä kirjoitti:
tällaisesta lahjomisesta mieheni vanhempien taholta, koska tuntisin olevani loputtomassa kiitollisuuden velassa ja jollain lailla riippuvainen heistä. Kannattaa muistaa, että mitään tässä maailmassa ei saa ilmaiseksi, tässä vastalahjana sitten appivanhemmat todennäköisesti sekaantuvat kaikkeen poikansa perheessä.
ellet tarkoituksella halua loukata heitä. Lapsensa sekä sinä olette niin rakkaita heille, että antaisivat vaikka kuun taivaalta jos voisivat. Kummallisia nuo nykynuoret, milloin heidän mielestään ei osoita kiintymystään tarpeeksi, milloin taas liikaa. Ettekö osaa olla ikinä tyytyväisiä...
- Raha pilaa paljon
Itse tiedan kuvatun tilanteen liian hyvin. Mieheni vanhemmat pilasivat opiskeluaikojen "tienaan opiskelujen ohessa, parjaamme pienilla rahoilla" ahertamiseni joka joulu. He halusivat antaa lahjaksi suuria summia rahaa, joka sitten minun kohdalta oli kuin isku pain naamaa: miksi kannattaisi tehda toita, jos voi vain odottaa joulua?
Se vei minulta pohjan pois, ja jos olisi ollut jo tuolloin lapsia, se olisi vienyt pohjan pois myos kasvatukselta..
- suoraan
että laittakaas nyt parempi auto eikä mitään teinibemaria, ja toi tonttikin on aivan perseestä, 15000 neliöö ei riitä ku uima-altaalle.
- verokarhulle töitä
Taitaa tuo tontti ja auto mennä hippasen yli normaalin lahjan arvon.
Onko lahjoista maksettu lahjavero? Näistä verottaja on melko tarkka nykyään. Oliko se 3400€ kerran kolmessa vuodessa verottomana!?
Voidaa tulkita myös ennakkoperintöveron kiertämiseksi.- T.M.
Appivanhemmat hoitavat lahjaverojen maksamisen asianmukaisesti. Ovat yrittäjinä oppineet
kuuliaiskisi verokarhua kohtaan :-) - Verokarhu
T.M. kirjoitti:
Appivanhemmat hoitavat lahjaverojen maksamisen asianmukaisesti. Ovat yrittäjinä oppineet
kuuliaiskisi verokarhua kohtaan :-)Lahjaveron maksaa lahjan saaja, siis tuleva vaimosi. Jos hänen vanhempansa maksavat lahjaveron niin se summa taas nostaa lahjan arvoa. Taisi tulla vähän sekavasti, mutta toivottavasti ymmärrät.
- tuleva miniä
Ymmärrän hyvin tilanteesi, joskin meillä appivanhempieni lahjat eivät ole yhtä suureellisia. Kaikesta huolimatta olen joka kerta häkeltynyt kun saan tulevan mieheni vanhemmilta mielestäni aivan liian kalliita lahjoja. Tontteja ja autoja meillä ei sentään onneksi ostella, mutta kaikki anopin meille antamat kattilat, pannut ja lakanat ovat aina kallenta merkkiä mitä kaupasta löytyy. Laadukkaitahan ne toki ovat, mutta tulee vaan usein mieleen, että kyllähän sitä tällainen opiskelijapari voisi nukkua alle 200 €:n lakanoissakin. Kaikista lahjoista olen toki kiitollinen, ei ole kyse siitä. Mutta minun on kuluneen neljän vuoden aikana ollut hiukan vaikea tottua tällaiseen ylenpalttisuuteen kun olen itse kotoisin hieman vaatimattomammista oloista. Elämäntapakysymyshän se lopulta on mihin varakkaat ihmiset rahojaan syytävät... Itse muistan kuitenkin aina oman työläistaustani ja toivon pystyväni siirtämään tämän perinnön myös tuleville lapsilleni, jotta he oppisivat ymmärtämään rahan arvon, vaikkakin appivanhemapi tulevat todennäköisesti hukuttamaan lapsenlapsensa leluihin, elektroniikkaan ja merkkivaattesiin.
Ymmärrään, että puhtaasta antamisen ilosta anoppi ja appi meille tavaaraa ostelevat, mutta joskus tulee sellainen olo, että omalta yrittämiseltä menee pohja pois. Esim. viime kesänä säästin kesätyörahoista osan tarkoituksenani ostaa puuttuvat osat kauan keräämääni astiasarjaan. Kuinka ollakkaan, sainkin se nimipäivälahjaksi anopilta hieman ennen kesän loppua. Kaunis ajatus häneltä täydentää astiastoani, mutta minä olisin halunnut ostaa ne astiat ihan itse omilla rahoillani, jotka olin itse tienannut. Ja sadan euron nimipäivälahja tuntui minusta kohtuuttomalta, meilläpäin kun on totuttu muistamaan kortilla.
Tiedän, että monesta lukijasta tällainen vuodatus tuntuu oudolta ja tyhjänpäiväiseltä. Olen itsekin yrittänyt olla ottamatta stressiä asiasta, mutta kuten sanoin, on minun ollut todella vaikea tottua tällaiseen ylelliseen kohteluun. Enkä toisaalta tiedä pitäisikö sellaiseen edes tottua vaan yrittää säilyttää oma, vähän vaatimattomapi elämäntapansa.- noppi
Olet oikeassa. Olen miettinyt onko ylenpalttinen lahjominen mielisairautta vai manipulaation tiedostamaton keino. Olen siis itse se tyhmä anoppi. Menin jotenkin sekaisin lapsenlapsistani jne. ja kun olin itse saanut ison lottovoiton, en osannut pitää sitä itselläni vaan jakelin lapsille ja lapsenlapsille, maksaen laskut, matkat, ruuat, vuokrat ja kalliit lahjat. Viidessä vuodessa miljoonavoitto oli käytetty, enkä ollut suinkaan saanut kiitollisuutta tai ystäviä tällä tavoin. Päin vastoin, minua suorastaan inhottiin, ja kun rahat loppuivat, jäin totaalisen yksin. Mies on jo kuollut. Nyt olen pohtinut omaa tyhmyyttäni, kun en osannut säästää lottovoittoani vaan annoin sen pois pikku hiljaa, ja jos et usko, miljoonakin menee nopeasti kun ei pidä siitä kiinni. Nyt kituutan kansaneläkkeellä ja analysoin itseäni. Ilmeisesti minulla on huono itsetunto ja yritin ostaa hyväksymistä ja rakkautta rahoillani, vaikka kuvittelinkin olevani suurikin hyväntekijä. Ymmärrän kirjoituksesi, olet oikeassa.
- ...vetti!!
Vai saat sinä "nimmarilahjaksikin" sata euroa "noin vain"....ja tuo on taas ONGELMA vai?!?
Minun nimmareitani ei yleensä edes MUISTETA!
- toinen miniä
Mietin onko sun päässä kaikki kunnossa? ;) Jos vanhemmilla on paljon rahaa, ilomielin ne antaa kalliit lahjat omalle lapselle eikä sillä ole mitään outoa. Jos et halua saada lahjoja heiltä, sano sen heille suoraan.
Jos haluat esim. säästää omaan autoon koska näin sun vanhemmat ovat opettaneet, mitäs siinä. Miksi ihmeessä pitää painostaa tyttöystävää tai appivanhempia? Tuskin omat vanhempasi ovat opettaneet, että kaikkien pitää tehdä niinkuin sinä! - kokenut
Minulla samanlainen tilanne oli jo vuosia sitten. Ja se avioliitto päätyi eroon.
Kun kaikki menee hyvin annetuista lahjoista ei ole muuta haittaa kuin sinun alemmuuden tunne.
Mutta kun vuosien kuluessa tulee riitaa tai muuten heikkoja hetkiä suhteessa niin syytöksiä alkaa "sataa", silloin haukutaan sinun vanhempia ja sinua.
Tilanteessani kun ero tuli, vietiin lahjat ja jopa yhteisesti hankkimamme tavarat.
Tästä viisastuneena emme ota vastaan kalliita lahjoja nykyisen vaimoni kanssa ja kaikki mitä omistamme on meidän omaa(emme myöskään pyydä koskaan ketään lainojen takaajiksi).
Pidä kiinni periaatteistasi ja keskustele tulevan vaimosi kanssa, hänen täytyy lahjoitukset kieltää. Kannattaa myöskin tehdä avioehtosopimus jos hänen vanhempansa edelleen haluavat hänelle antaa, niin se omaisuus on hänen, eikä sinua myöhemmin voida syyttää.
Pienet lahjat on asia erikseen mutta... tulevalla vaimollasi mahdollisesti naimattomia sisaruksia? Voisi vaikka kiinnostaa hmmm... Noin "anteliaisiin" appivanhempiin harvoin törmää... joka tapauksessa parempi noin, valitettavan usein tilanne vain on päinvastoin... siinä sitä vasta olisi kestämistä kun appiukko olisi rahaa kerjäävä juoppo...
- entinen uhri
En suosittele!
Meillä ei kohtuuttomia lahjoja, mutta appivanhempien kanssa yhteisessä käytössä olleita "juttuja" sen sijaan oli. Siis niin, että me käytimme puolison vanhempien omistamia tavaroita/välineitä - heidän omasta ehdotuksestaan. Loppui siihen, kun puoliso kyllästyi vanhempiensa "painostukseen" ristiriitatilanteissa - "tekin käytätte meidän ***:ria jne" "saisitte hankkia oman".. Ostettiin omat pelit ja vehkeet- appivanhemmat oli katkeria tästäkin- meni kai hyvä kiristyskeino.
Tee ainaski itelles selväksi, että jos jotakin otatte vastaan (tulee muuten kai vaimosi nimiin, joten ei sinulla välttämättä sanottavaa asiaan), kiitätte mutta ette ole kiitollisuudenvelassa. - Varakkaiden yrittäjävanhemp...
Asiaa siltä kannalta, että appivanhempasi haluavat antaa nyt, kun on vielä mahdollisuus/varaa...
Nykypäivänä kun ei voi olla aivan varma että firma tuottaa yhtä hyvin heidän loppuelämänsä ajan. Entäpä jos perinnönjaossa ei olekaan sitten muuta jaettavaa kuin valtavat velat konkurssista??
Kun nyt jakavat vähän kerrallaan (verolakien mukaisesti verottomana) ei jää niin paljon perintöveroa maksettavaksi jos sattuisi niin hyvin käymään että jaettavaa olisi...
Joten kysymys ei ollenkaan välttämättä ole siitä, etteivät uskoisi teidän "pärjäävän omillanne", vaan appivanhempasi saattaavat ajatella kaukokatseisesti ajassa eteenpäin - ohhoijakkaa
Toiset valittavat, kun eivät saa muita lahjoja kuin kirpputorikamaa, ja siskot ja niiden miehet saavat paljon paremmat lahjat. Yhyy.
Nyt sitten pitää valittaa liian kalliista lahjoista. Saako siskotkin yhtä kalliita, vai ovatko he kirpputorivuorossa?
Kyllä on kauheeta.
Lukijat osallistunevat osanottoon. - voi ei!!
Sulle siis oikeen tuputetaan RAHAA, mutta koet sen ONGELMAKSI...??!!
...sissos!!- tiuhti
Millaiset ovat keskusteluvälisi appivanhempiisi. Voisitteko yhdessä morsiamesi kanssa keskustella aiheesta appivanhemmillesi. Toisit hyvässä hengessä esiin oman taustasi ja arvot, joille pohjaat ajattelusi. Antaisit appivanhempiesi tuoda esille omat näkökulmansa.
Voisitte vaikka tämän keskustelun kokonaisuudessaan tuoda pohjaksi keskusteluun, mutta ehkä saisit hieman "keventää" tuota huomautustasi potkimisesta ja lyömisestä...
Jos appivanhempasi hyvää hyvyyttään antavat lahjoja ja tekevät sen tasapuolisesti kaikille jälkeläisilleen, ilman jälkivaateita /kiristämistä ristiriitatilanteissa, en näe asiassa ongelmaa. Ongelma on siinä, ettette voi olla varmoja, miten lahjojen antaminen näkyy tulevien isovanhempien toiminnassa sitten, kun teille lapsia toivottavasti joskus tulee.
Oma appeni olisi kustantanut häämme ja kaikenlaista muutakin, mutta vastapalveluksena olisimme joutuneet taipumaan hääjärjestelyissä ja lasten kasvatuksessa hänen muottiinsa. Häämme kustannukset hoidimme muilla tavoin, hän ei ilmestynyt juhliin, emmekä olleet hänen kanssaan missään tekemisissä viiteen vuoteen. Aluksi se otti minulla koville, kun pelkäsin mieheni katkeroituvan minulle, mutta tervejärkisenä ihmisenä hän itse ymmärsi perheen merkityksen ja sen, että ME lastemme kanssa muodostimme perheen, joka "tiiminä" ajaa hänen (ja minun) lapsuuden perheiden tapojen ja käytäntöjen ohi.
Myöhemmin mieheni isä on lahjoittanut lapsillemme arvokkaitakin harrastusvälineitä, mutta oppi ilmeisesti läksynsä, ettei meitä voi lahjojen avulla sitoa.
Nykyään olemme tekemisissä toistemme kanssa pari kolme kertaa vuodessa ja suurinpiirtein osaamme kunnioittaa toistemme rajoja :-)
- kokemusta on
Ohje (jos ei onnistu, lähde käveleen):
muuttakaa yhdessä väh. 200km päähän kummankin vanhemmista ns. turväväli ja eläkää kunnioittaen toisianne. Tämä juttu ei ole pelleilyä vaan yli 20v kokemusta. Viimein vanhempanne ovat riittävän vanhoja ja heistä ei ole haittaa enää.
Kukaan järkevä ei kestä kuvaamasi tilannetta. Olen kokenut samaa ja onnistunut tällä tempulla kääntämään asiat voitoksi. - - jarkko -
Aluksi pidin viestiäsi vähän "tyhmänä" mutta pidempään asiaa ajateltuani pystyn eläytymään tilanteeseesi.
Onhan se vallan ikävää jos appivanhemmat tuollatavalla aiheuttavat nuorenrakkauden kuihtumisen. Ja vielä ilkeävät tyttärälleen valmistujaislahjan ostaa... ajatella!
Ratkaisuksi ehdotan että lyöt appiukkoa turpaan, pakkaat kamppeesi ja muutat mahdollisimman kauaksi tuollaisista ilkeistä ihmisistä.
Ps. Minulla voisi olla käyttö sinun tulevan ex-tyttöystäväsi puhelinnumelle! Jos ystävällisesti viitisit mailata sen minulle?
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
En rehellisesti usko et oisit
Sekuntiakaan oikeasti mua kaivannut. Tai edes miettinyt miten mulla menee. Jotenkin todennäköisesti hyödyt tästäkin jos271538Saako kaunis ihminen parempaa kohtelua?
Onko kauniin ihmisen elämä "helpompaa" kuin tavallisen näköisen ihmisen? Olen kuullut väittämän, että kaunis ihminen saa391449Näin sinusta taas unta!
Unessa olin pakahtuneesti rakastunut sinuun. Olimme vanhassa talossa jossa oli yläkerran huoneissa pyöreät ikkunat. Pöly121345Suomennettua: professori Jeffrey Sachs avaa Ukrainan sodan taustat luennollaan EU parlamentissa
Jeffrey Sachs on yhdysvaltalainen ekonomisti. Sachs toimii Columbian yliopiston The Earth Instituten johtajana. Aiemmin3391301Nainen, olet jotenkin lumoava
Katselen kauneuttasi kuin kuuta, sen loistoa pimeässä. Sen kaunis valo on kaunista sekä herkkää ja lumoavaa. Olet naisel681245- 12988
- 7951
- 20929
En muuttaisi sinusta mitään
Ensin olit etäinen ja yritin pysyä tutkan alapuolella. Mutta ei silmiltäsi jää mitään huomaamatta, kuten minulla ei kuul7881- 71816