Miten te yksin eläjät vietätte tämän viikonlopun?
Minä äsken juttelin kaukana asuvan tyttäreni kanssa yli kaksi tuntia (skype, ilmaista). Hän halusi pienen juttutuokion huomennakin. En valittanut mitään, mutta aikuisen lapseni vaisto ilmeisesti tajusi yksinäisyyteeni.
En mene ravintoloihin, tanssipaikkoihin; eivät ole mieleeni.
Lauantaina siivoilen, sunnuntaina nukun jos pystyn. Siinä oli minun viikonloppuni saldo. Surullista mutta totta.
Viikonlopun vietto
sirisiri
25
2046
Vastaukset
- plunger
että lauantaina siivoilen, kuten Sinä, käyn kaupassa (viikon tarve) ja lähden ajamaan kohti Österbottenia, ehkä jo lauantai-iltana, olen yön hotellissa ja käyn sunnuntaina gumman luona.
Takaisin kun tulen, auton pesu, sitten sauna, Mozart soi, otan jotain syötävää ja istun lehden tai kirjan kanssa. - YKSIN
Ajattelin aamulla et mitenkä tämänkin viikonlopun
taas saisi mukavasti meneen.tänään kyllä onnistuu näyttelyn merkeissä mut huomenna on taas ihan kuollutta. Otan kyllä muihin yhteyttä mutta en viitsi aina olla "häiritsemässä" kun
muilla sukulaisilla ja tutuilla on omat juttunsa. Mulla vaan tämä yksinäisyys vaikka
halu elää on suuri.Oli ihanaa kuulla et toisellakin on näin. Eiku yritetään tallustaa.- mies 50+
Onneksi on viel pieniä muksuja,no tosin viikonloppuisän rooli ei ole se kaikkein paras,mutta 90% riittää
- Tytteli,53
mies 50+ kirjoitti:
Onneksi on viel pieniä muksuja,no tosin viikonloppuisän rooli ei ole se kaikkein paras,mutta 90% riittää
Sama mulla,on kaksi lapsenlapsista tänään täällä kun vanhemmat ovat risteilyllä,ovat kuin herran enkeleitä mimmolassa nämä pojat!
Tytteli,53 kirjoitti:
Sama mulla,on kaksi lapsenlapsista tänään täällä kun vanhemmat ovat risteilyllä,ovat kuin herran enkeleitä mimmolassa nämä pojat!
Vaikka tein aluksi poikia tipottain, niin että
vieläkin on kaksi kotona ja silti jo lapsenlapsia, niin kaipaisin minäkin viikonloppuihini jotakin, mitä? Ehkä edes hitusen jännitystä.
Ehkäpä vain lenkkeilyä vastakkaisen sukupuolen seurassa.
Aikaa avioerosta on jo 6,5 vuotta eikä kukaan ole tullut tarjoutumaan uudeksi kumppaniksi.
En käy kapakoissa, mutta eikö nyt tosiaankaan tuttavuuksia voisi löytyä muualtakin.
Pitkällä tähtäimellä kun en usko kapakasta kuitenkaan mitään löytyvän.
Asiasta toiseen, edellinen verkkojohto ehti olla viikon verran, kun koira sen söi.
Kävelin tänään ostamaan uuden. Tulipa monen kilometrin päivälenkki.- pohpoika
äimänkäetär50 kirjoitti:
Vaikka tein aluksi poikia tipottain, niin että
vieläkin on kaksi kotona ja silti jo lapsenlapsia, niin kaipaisin minäkin viikonloppuihini jotakin, mitä? Ehkä edes hitusen jännitystä.
Ehkäpä vain lenkkeilyä vastakkaisen sukupuolen seurassa.
Aikaa avioerosta on jo 6,5 vuotta eikä kukaan ole tullut tarjoutumaan uudeksi kumppaniksi.
En käy kapakoissa, mutta eikö nyt tosiaankaan tuttavuuksia voisi löytyä muualtakin.
Pitkällä tähtäimellä kun en usko kapakasta kuitenkaan mitään löytyvän.
Asiasta toiseen, edellinen verkkojohto ehti olla viikon verran, kun koira sen söi.
Kävelin tänään ostamaan uuden. Tulipa monen kilometrin päivälenkki.aika moni meistä vaeltelee yksinään ja haaveilee yhteisestä lenkki kaverista nyt kävin hiihtämässä 10km yksikseni ei ollut paria niinkuin monella näkyy olevan mutta semppiä kaikille ;))))
- sirisiri
Heips,
Tiedät varmasti, että meitä yksinäisiä on paljon; useimmat vaan menevät ravintoloihin, kapakoihin.
Mielestäni on kuitenkin rohkeutta myöntää olevansa yksinäinen ennemmin kuin alkaa juopottelemaan ko. paikoissa.
Ei elämä yksinäisyydessä parane vaan ei pahenekaan kun tietää toimivansa oma moraalinsa mukaan oikein.
Tsemppiä Sinulle ja paljon!!! (kyllä me jaksetaan vaikkei välillä siltä tunnu) - sirisiri
mies 50+ kirjoitti:
Onneksi on viel pieniä muksuja,no tosin viikonloppuisän rooli ei ole se kaikkein paras,mutta 90% riittää
Ei ole ajankäyttöongelmia kun on tenavia talossa. Minullakaan ei kun asuivat kotona, nyt jo aikuisia ja poissa äipän helmoista.
Varmaan osaat nauttia lapsistasi; kohta he ovatkin "isoja" ja kun hyvät perustukset on valettu heidän nuorena ollessaan, ei tule pahoja ongelmia myöhemminkään. Onnea! - mies 50+
äimänkäetär50 kirjoitti:
Vaikka tein aluksi poikia tipottain, niin että
vieläkin on kaksi kotona ja silti jo lapsenlapsia, niin kaipaisin minäkin viikonloppuihini jotakin, mitä? Ehkä edes hitusen jännitystä.
Ehkäpä vain lenkkeilyä vastakkaisen sukupuolen seurassa.
Aikaa avioerosta on jo 6,5 vuotta eikä kukaan ole tullut tarjoutumaan uudeksi kumppaniksi.
En käy kapakoissa, mutta eikö nyt tosiaankaan tuttavuuksia voisi löytyä muualtakin.
Pitkällä tähtäimellä kun en usko kapakasta kuitenkaan mitään löytyvän.
Asiasta toiseen, edellinen verkkojohto ehti olla viikon verran, kun koira sen söi.
Kävelin tänään ostamaan uuden. Tulipa monen kilometrin päivälenkki.heh hee sulla on ilmeisesti uusi kamu,tuli taas ikävä vanhaa kamua,mut muistoissa on ne parit sohvakalustot,kaukosäädin,vesipatja kenkiä yms sellaista pientä.
- mies 50+
sirisiri kirjoitti:
Ei ole ajankäyttöongelmia kun on tenavia talossa. Minullakaan ei kun asuivat kotona, nyt jo aikuisia ja poissa äipän helmoista.
Varmaan osaat nauttia lapsistasi; kohta he ovatkin "isoja" ja kun hyvät perustukset on valettu heidän nuorena ollessaan, ei tule pahoja ongelmia myöhemminkään. Onnea!Joopa joo tulikin mieleen vanhin poitsu on reippaat prikymmentä v vanhempi kuin toi pikku enkeli tossa joka joka vetelee siukkujensa kaa sikeitä.Kyllä saa olla totta vie kovat perustat jos maailma kulkee samaa tahtia kuin meidän aikanamme on pyyhkinyt.
- mies 50+
pohpoika kirjoitti:
aika moni meistä vaeltelee yksinään ja haaveilee yhteisestä lenkki kaverista nyt kävin hiihtämässä 10km yksikseni ei ollut paria niinkuin monella näkyy olevan mutta semppiä kaikille ;))))
Muista sit että paraat näköalat on hyvässä beesissä,meikä veti akillesjänteen kelvottomaan kuntoon,saamari ku on toi kilpailuvietti mahdottoman ohuen kuoren alla.Se on muuten ihan kiva nojailla vaikka porkkiin välillä ja katsella vaikka ilveksiä-vaikka ei niitä tietenkään näy.
- pohpoika
mies 50+ kirjoitti:
Muista sit että paraat näköalat on hyvässä beesissä,meikä veti akillesjänteen kelvottomaan kuntoon,saamari ku on toi kilpailuvietti mahdottoman ohuen kuoren alla.Se on muuten ihan kiva nojailla vaikka porkkiin välillä ja katsella vaikka ilveksiä-vaikka ei niitä tietenkään näy.
oisi mutta ei näe kuin jäljet mutta kyllä kauniita kauriita on ihana katsella ei voi oikeastaan kauniimpaa eläintä luonnussa olla on siro ja komea kun komeikin Leidi ;))))
- Kaikella tarkoituksensa
Hei Sirisiri, yksinpä olen minäkin, mutten suostu tuntemaan yksinäisyyttä. No, täytyy myöntää, että joskus se pääsee yllättämään. Minua auttaa paljon, kun pakotan itseni puuhailemaan kaikenlaista. Etenkin helpottaa, jos saan raahattua ruhoni ovesta ulos, vaikka vain kävelylle. Koska asun taajamassa, näen muita ja ulkoilu nostaa mielialaa valtavasti. Haluan tuntea yhteenkuuluvaisuutta toisten ihmisten kanssa, vaikkei minulla eron jälkeen olekaan ketään käsipuolessa tukenani.
Olen "mielikuvaharjoittelulla" saanut elämiseni tuntumaan paremmalta. Yritän aina nähdä asioissa valoisamman puolen ja iloitsen ihan pienistäkin asioista. Kaukana ei ole aika, jolloin näin kateellisena vain rakastuneita pareja lenkeilläni. Näen heitä edelleenkin ja iloitsen heidän puolestaan samalla nauttien oman itseni rakastamisesta. Joskus tietysti kaipaan helliä käsivarsia ympärilläni ja tippa tulee silmään. Mutta aina paha olo menee ohi ja jaksan odottaa uutta parempaa päivää. Tänään iloitsin siitä, että sain koskettaa kevyesti toista ihmistä, sellaista ei ole tapahtunut yli vuoteen. Se palautti muistiin kuinka ihanaa oli fyysinen läheisyys etenkin toiseen sukupuoleen, mutta kun se ei ole mahdollista, tyydyn tuottamaan itselleni hyvää oloa muuten. Esim. liikunnalla, lukemalla, elokuvilla, hyvällä ruoalla, levolla, musiikin kuuntelemisella, opiskelemisella, itseni hoitamisella kaikin tavoin sekä hyvän mielen tuottamisella toisille esim. ystävällisellä käyttäytymisellä ja olemalla heille aito.
Tämä kaikki voi kuullostaa säälittävältä korvikepuuhailulta, mutta minun kohdallani se toimii hyvin. Jos yksinolemiseni joskus päättyy tuoden mukanaan jonkun läheisen elämääni, olen kiitollinen, mutta jos niin ei tapahdu, olen silti onnellinen elämästäni. Sillä oli aika, jolloin enää tahtonut jatkaa yksinäistä elämääni.- sirisiri
Viestisi oli rakentava, ajatuksia herättävä.
Ulkoilen minäkin joka päivä ja samoja ihmisiä tapaan; jotenkin en kuitenkaan saa heidän jutteluistaan mitään itselleni, hetkeksi ilahdun, mutta tyhjyys täyttää mieleni kun tulen kotia.
Tämä on varmaankin oma ongelmani kun en jaksa jutella ihan mistä sattuu. Päivän säät ja sellaiset menevät vielä. Tyhjä olo silti on. Joskus, harvoin, koen ilon hetkiä. Joku kauan sitten tapaamani tuttava tulee tiellä vastaan; joku jopa halaa ja silloin on monta päivää pelastettu.
Yritän opetella "mielikuvaharjoittelua", en kyllä tiedä mitä se on ja miten se toteutetaan? - pohpoika
sirisiri kirjoitti:
Viestisi oli rakentava, ajatuksia herättävä.
Ulkoilen minäkin joka päivä ja samoja ihmisiä tapaan; jotenkin en kuitenkaan saa heidän jutteluistaan mitään itselleni, hetkeksi ilahdun, mutta tyhjyys täyttää mieleni kun tulen kotia.
Tämä on varmaankin oma ongelmani kun en jaksa jutella ihan mistä sattuu. Päivän säät ja sellaiset menevät vielä. Tyhjä olo silti on. Joskus, harvoin, koen ilon hetkiä. Joku kauan sitten tapaamani tuttava tulee tiellä vastaan; joku jopa halaa ja silloin on monta päivää pelastettu.
Yritän opetella "mielikuvaharjoittelua", en kyllä tiedä mitä se on ja miten se toteutetaan?tähänkin yksinäisyyteen oppi pikkuhiljaa vaikkei totu varmaan koskaan mutta kun välillä käy tuolla kylällä ja ainakin kaupan kassan kanssa voi vaihtaa muutaman sanan niin huomaa etes ettei ole puhekykyään menettänyt mutta etsitään ja sempataan eteenpäin ystävät rakkaat ;))))
- ...
Jos olet terveessa ruumiin ja sielun voimissa, miksi et ilahduttaisi lasnaolollasi henkiloa joka ei pysty liikkumaan omin avuin, nakemaan ilman ulkopuolisen silmia, kuulemaan ilman voimakkaita kuulolaitteita tai ei niidenkaan kanssa, vanhempaa henkiloa jonka omaiset ovat poistuneet?
Lahjoittaessasi aikaasi tulet huomaamaan etta sina itse olet se saava osapuoli.
Kokeile ellet usko, se ei maksa muuta kuin vain muutaman tunnin ajastasi.- sirisiri
Käyn joka ilta naapurissa, rollaatorilla liikuva mies 82-vuotias. Keitän meille kahvit ja juttelemme - mutta - siis hän kertoo samoja asioita elämästään ja minä olen kuuntelija. Kyllä hän käyntiäni aina odottaa, mutta mitä minä siitä saan? Tietenkin sen, että kuuntelen pappaa, mutta ei häntä kiinnosta minun asiani, ymmärrän senkin. Hyvä mieli tulee, mutta ei auta omaa yksinäisyyttäni. Olenkohan liian itsekäs, sitäkin mietin usein.
- ...
sirisiri kirjoitti:
Käyn joka ilta naapurissa, rollaatorilla liikuva mies 82-vuotias. Keitän meille kahvit ja juttelemme - mutta - siis hän kertoo samoja asioita elämästään ja minä olen kuuntelija. Kyllä hän käyntiäni aina odottaa, mutta mitä minä siitä saan? Tietenkin sen, että kuuntelen pappaa, mutta ei häntä kiinnosta minun asiani, ymmärrän senkin. Hyvä mieli tulee, mutta ei auta omaa yksinäisyyttäni. Olenkohan liian itsekäs, sitäkin mietin usein.
Naapurisi luona vierailuista.
Olisiko seuramatkat, (en tarkoita mitaan ryyppyreissuja)kiinnostavia? Sielta saattaisi loytya mielenkiintoista seuraa tai jos liittyisit jasenenksi sinua kiinnostavaan seuraan. (Taide, musiikki, valokuvaus,piirtely, ravinto, puunjalostus, moottori tjms.) Ryhmakokouksissa varmasti tapaisit erilaisia ihmisia.
Tarkeinta sinun on tulla ulos "mokistasi", Olen varma etta moni vastakkaisen sukupuolen edustaja myoskin toivoisi seuraa mutta eivathan he osaa tulla sinun taloosi, joten "Ellei vuori tule Muhamedin luo jne..."
- ellumari
ja ihastellessa.
Tässä tietokoneellakin jonkun verran, mutta mihinkään viihteelle en haluaisi kotoani lähteä nyt kun täällä on parasta mahdollista seuraa.
Jossain vaiheessa myöhemmin taas menen lauanti-iltaisin teatteriin ja konserttiin, sekä viikonlopun rientoihin yleensä.
Nyt viihdymme Jopen kanssa kahdestaan kotona.
Naapuritalossa asuva pikku ystävättäreni kävi koirineen tänään iltapäivälä meitä tervehtimässä.
Hänen koiransa on narttu ja tyttö opasti minua, että älä yhtään luule että "se", siis hänen koirnsa tekee pienelle mitään pahaa. Urokset joutuvat joskus tappeluun keskenään.
Joopa joo! Miten se nyt niin? Reviireistä tapellaan. Sitähän se saattaa olla ihmisuroksillakin. - koko joukko ympärilläni
Kummallista, miten me ihmiset ei olla tyytyväisiä koskaan. Ei mihinkään.
Minulla on ihan toisenlainen tilanne kuin sinulla.
Minulla on mies ja neljä lasta. Kaksi kotona, kaksi jo maailmalla. Ja heidän kanssaan tapahtuu::!!! Voi että, miten lapset keksivät kaikkea mahdollista.
Vanhin keksi mennä naimisiin yks kaks yllättäen ulkomaalaisen kanssa. He saivat lapsen, heti perään toisen, nyt tulee kolmas.
Seuraava lapsi matkustelee kaikki rahansa maailmalla, ottaa lyhyen työn ja taas mentiin. Opinnot roikkuu jossakin puolitiessä, milloinkahan jatkaa.
Kolmas itkee lähes joka kuukausi jonkun pojan perään. Itkee ja vonkuu, paiskoo tavaroitaan.
Neljäs on alkanut kokeilla alkoholia reippaanlaisesti, kulkee viikonloppuisin bileistä bileisiin.
kavereita on kotona kasapäin.
Miehellä on jossakin toinen nainen, jonka luona käy "lepäämässä".
Minua tarvitsevat kaikki joka päivä. Repivät suuntaa jos toiseen.
Mitä minä teen? Jätänkö kaikki pärjäämään ja lähden, perustan oman, uuden elämän ja alan elää kuin sinä??? Minulle sinun elämäsi on tällä hetkellä kuin ruusutarha.- sirisiri
Olet paljossa oikeassa tai samaa mieltä kanssani. Minulla ei ollut miestä "riesana" kun lapseni aikuisiksi saatoin, kivoiksi ihmisiksi.
Jäi kuitenkin oma elämä paljolti elämättä kun halusin lasteni parasta enkä silloin uutta miestä elämääni halunnut.
Et voi kestää miestä, joka jossain "lepää", toisen naisen luona; siitä kärsit sinä ja vielä paljon enemmän lapsesi!!!
- Tyytyväinen
vietämme mieheni kanssa yhdessä ainakin opiskellen ranskan kieltä, jota muutama vuosi on yhdessä luettu. Lauantaina kävimme pääpostissa kansainvälisillä postikorttimessuilla ja siellä oli mukava tutkailla hyvää tarjontaa. Ostin muutamia vanhoja Helsinki-kortteja, olen 3. polven helsinkiläinen ja monet kortit olivat nostalgisia. Ulkoilua harrastamme aina yhdessä mieheni kanssa, nyt hän kuitenkin on ollut yli viikon flunssaisena, joten emme ole voineet hiihdellä, mutta sauvakävelylle lähdemme kohta. Tennistä sentään pelasimme kerran viikolla. Yhdessä on kiva harrastaa.
meni taas sen kummemmin viettämättä.
Sunnuntaina ainakin 6 tuntia näppylöin sukutietoja sähköaivon muistiin, lauantaina ehkä vain 4. Pakolliset takkatulet päivittäin lämmityssähkön säästämiseksi, tänään vielä 15 km:n kävelylenkki. Netissä roikkumista, mm 1,5 tunnin Skypeily.
Siinä se yksinäisen viikonloppu meni.
Seuraava kulunee Pohjois-Pohjanmaan pääkaupungissa käynnin merkeissä. Mihinkään "menopaikkoihin" en mene nyt, en ole mennyt ennenkään. Mikä olisikaan sen tylsempää? Paitsi tietysti urheilu.- sirisiri
Minunkin viikonloppuni meni paremmin kuin aikoihin, yllätysvierailu kaukaa ja paljon ulkoilua.
Nyt se asia (jos vielä sinä Sitroen sattuisit tämän vanhan viestin lukemaan). Kerroit sukututkimusharrastuksestasi. Minäkin tein sitä aikanani paljon, vuosia sitten. Käytätkö jotain ohjelmaa Sukujutut tms. Minä käytin jotain, en enää muista, oli maksuton.
Äitini suvussa pääsin 1700-luvun loppuun. (Paljastui melko lähimenneisyydestä salaisuus, jota ei suku tiennyt enkä kertonut).
Isäni suvun tutkiminen jäi siihen kun lähetin kirjeen seurakunnalle, jossa pappani oli kuollut, halusin tietää hänen syntymäkuntansa, ei vastausta (ainakin silloin oli maksullinen ja mieluusti olisin maksanutkin). Toistin saman kysymyksen vuoden kuluttua: milloin ja missä pappani on syntynyt, ei edelleenkään vastausta. Tiedän toki, mistä kunnasta hän on muuttanut, mutta en sitä, onko siellä syntynyt (en usko, koska sukunimi on niin harvinainen eikä siinä kunnassa samaa sukunimeä esiinny).
Kyllästyin kun en saanut vastausta. Asun kaukana kotiseudultani ja kirjoituksesi sai minut jälleen innostumaan; alkaisinko taas, se oli kiinnostavaa puuhaa ja siihen sain vapaa-aikaani kulumaan. En liiku niillä seuduilla, joten en pääse seurakuntien arkistoja penkomaan.
Maakunta-arkistoista noita vanhenneita juttuja aikonani tongin, tosin sekin paikka on kaukana.
Mukava sinä kun palautit mieleeni vanhan "harrastukseni", siitä jatkan kunhan alkuun taas pääsen. - sirisiri
sirisiri kirjoitti:
Minunkin viikonloppuni meni paremmin kuin aikoihin, yllätysvierailu kaukaa ja paljon ulkoilua.
Nyt se asia (jos vielä sinä Sitroen sattuisit tämän vanhan viestin lukemaan). Kerroit sukututkimusharrastuksestasi. Minäkin tein sitä aikanani paljon, vuosia sitten. Käytätkö jotain ohjelmaa Sukujutut tms. Minä käytin jotain, en enää muista, oli maksuton.
Äitini suvussa pääsin 1700-luvun loppuun. (Paljastui melko lähimenneisyydestä salaisuus, jota ei suku tiennyt enkä kertonut).
Isäni suvun tutkiminen jäi siihen kun lähetin kirjeen seurakunnalle, jossa pappani oli kuollut, halusin tietää hänen syntymäkuntansa, ei vastausta (ainakin silloin oli maksullinen ja mieluusti olisin maksanutkin). Toistin saman kysymyksen vuoden kuluttua: milloin ja missä pappani on syntynyt, ei edelleenkään vastausta. Tiedän toki, mistä kunnasta hän on muuttanut, mutta en sitä, onko siellä syntynyt (en usko, koska sukunimi on niin harvinainen eikä siinä kunnassa samaa sukunimeä esiinny).
Kyllästyin kun en saanut vastausta. Asun kaukana kotiseudultani ja kirjoituksesi sai minut jälleen innostumaan; alkaisinko taas, se oli kiinnostavaa puuhaa ja siihen sain vapaa-aikaani kulumaan. En liiku niillä seuduilla, joten en pääse seurakuntien arkistoja penkomaan.
Maakunta-arkistoista noita vanhenneita juttuja aikonani tongin, tosin sekin paikka on kaukana.
Mukava sinä kun palautit mieleeni vanhan "harrastukseni", siitä jatkan kunhan alkuun taas pääsen.Onko se pakollinen? Minä lapsuudessani ja nuoruudessani nautin siitä joka päivä, siis nautin todellakin.
Se "pääkaupunki", käyn siellä joskus kun rakas lapseni asuu siellä.
Ketjusta on poistettu 18 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Zelenskyi ei suostunut nöyrtymään Trumpin ja Vancen edessä, siksi meni pieleen
Trumppia täytyy imarrella, silloin homma toimii aina. Tähän Zelenskyi ei suostunut.6565690Harmi että
Pidät niin vastenmielisenä. Olen minäkin välissä ollut ihan kamala sinulle ja ihmetellyt miten voit minusta tykätä. Se o222487Trump näytti slipoveri-ukolle kaapin paikan!
Slipoveri-ukko Ukrainan presidentti Volodimir Selenskyi meni tapaamaan valkoiseen taloon Trumppia ilman kunnon tuliaisia2711849- 1141727
- 941556
En rehellisesti usko et oisit
Sekuntiakaan oikeasti mua kaivannut. Tai edes miettinyt miten mulla menee. Jotenkin todennäköisesti hyödyt tästäkin jos271518Saako kaunis ihminen parempaa kohtelua?
Onko kauniin ihmisen elämä "helpompaa" kuin tavallisen näköisen ihmisen? Olen kuullut väittämän, että kaunis ihminen saa381336Näin sinusta taas unta!
Unessa olin pakahtuneesti rakastunut sinuun. Olimme vanhassa talossa jossa oli yläkerran huoneissa pyöreät ikkunat. Pöly121311Suomennettua: professori Jeffrey Sachs avaa Ukrainan sodan taustat luennollaan EU parlamentissa
Jeffrey Sachs on yhdysvaltalainen ekonomisti. Sachs toimii Columbian yliopiston The Earth Instituten johtajana. Aiemmin3391291Kun Zele jenkeissä kävi
Enää ei Zele saanutkaan miljardeja ilmaista rahaa niin helposti. Läksyttivät oikein kunnolla pientä miestä ja joutui poi3481277