miksi?

korkea kynnys myös kuuntelijan osaan.
Sitä pelkää,että ei osaa sanoa tarvittaissa mitään,ja sitten ei edes kuuntelemaan uskalleta.

Minulla itselläni on ikävä muisto siitä,kun en ymmärtänyt auttaa.
Työtoverini oli eronnut ja hyvin masentunut,toiset naureskelivat,kun hän nukahteli työn ääreen.
Jostakin syystä hän lyöttäytyi minun seuraani työmatkoilla ja juttelimme.
Hän kertoili asioitaan,mutta ei kovin avoimesti,totesi vain usein olevansa minulle kade,kun minulla oli sisko.

Yritin rohkaista häntä kertomaan murheitaan,mutta en tuntenut häntä kovinkaan paljon (pelkkä lyhytaikainen työrupeama)ja en aavistanut ollenkaan hänen todellista hätää.
Eräänä aamuna tulin työpaikalle ja minulle kerrottiin hänen kuolleen,ei jaksanut murheineen.

Kyllä siinä tuli itsesyytöksiäkin,miksi en ymmärtänyt,mutta on kovin vaikeaa sisäistää toisen tuskaa,peläten käsitettävän uteliaisuudeksi.
Osaisinkohan vieläkään auttaa ketään,tuonkaan kokemuksen jälkeen,en varmaan.
Tulee mieleen ,mitä kaikkea olisin voinut tehdä,mutta en vain osannut.

SkillaN kirjoitti:

korkea kynnys myös kuuntelijan osaan.
Sitä pelkää,että ei osaa sanoa tarvittaissa mitään,ja sitten ei edes kuuntelemaan uskalleta.

Minulla itselläni on ikävä muisto siitä,kun en ymmärtänyt auttaa.
Työtoverini oli eronnut ja hyvin masentunut,toiset naureskelivat,kun hän nukahteli työn ääreen.
Jostakin syystä hän lyöttäytyi minun seuraani työmatkoilla ja juttelimme.
Hän kertoili asioitaan,mutta ei kovin avoimesti,totesi vain usein olevansa minulle kade,kun minulla oli sisko.

Yritin rohkaista häntä kertomaan murheitaan,mutta en tuntenut häntä kovinkaan paljon (pelkkä lyhytaikainen työrupeama)ja en aavistanut ollenkaan hänen todellista hätää.
Eräänä aamuna tulin työpaikalle ja minulle kerrottiin hänen kuolleen,ei jaksanut murheineen.

Kyllä siinä tuli itsesyytöksiäkin,miksi en ymmärtänyt,mutta on kovin vaikeaa sisäistää toisen tuskaa,peläten käsitettävän uteliaisuudeksi.
Osaisinkohan vieläkään auttaa ketään,tuonkaan kokemuksen jälkeen,en varmaan.
Tulee mieleen ,mitä kaikkea olisin voinut tehdä,mutta en vain osannut.

Lue lisää

ihmisen on vaikea ottaa apua vastaan,
eikä pidä tietenkään itseään syyttää
tapahtuneesta, kunhan on ollut juuri
silloin apuna'kuulevana korvana
kun olette kohdanneet.

sos-lapsikylässä vierailimme
vaari ja mummi päivillä,
lapset ovat niin välittömiä'
mehuhetki ja paljon kysymyksiä.
Minun on niin hyvä olla kun näen
että heillä on kaikki hyvin.
Kaikilla ei ole ja siksi pitäisikin
ajoissa puuttua nuoren elämäntilanteeseen
ja tukea kaikessa aikuisuuteen.
Nuoria äitejä ja isejä voitaisiin
auttaa ja vahvistaa vanhemmuuteen
tarvittaessa!

Pääsiäis terveiset vain minultakin täältä mökiltä,tällä on minun nyt vähän outo kirjoittaa,mutta kun on sellainen aihe että tutuu kuin veisi sydämen rinnasta.


Kun lapeni menetin,vaikkakin sydänkohtauksen vuoksi,niin en ymmärrä sitä vieläkään,eikä ole

Aloin vihata koko maailmankaikkeutta,siihen vihaan sekottui jumala ja kirkko ja kaikki uskonto mitä voi siihenliittää,miksi nuori ihminen tempaistaan pois,siinä kysymys mihin en ole saanut vastausta.

Nyt kohta vietämme surunvuosipäivää,enkä tiedä miten tästä ikävästä ja kaipuusta pääsee yli,
olen niin monta runoa kirjoittanut ja niitä on luettukin,mutta ei mikään tuo lastani takaisin.

Vaikka miten sitä ajattelisi ja miten sen paperille kirjottaisi ei auta yhtään
kumpikaan lapsistani ei pysty siitä kanssani keskustelemaan,enkä minä heidän kanssaan,joten surutyö on yhä tekemättä.

Hyvää jatkoa teille kaikille.,

Pieni esimerkki löytyy näillä palstoilla,ikäihminen kun kirjoittaa vaivalla koukistunein reumaisin sormin ja aikaan saa jonkinlaisen viestin,sitten tuleekin joku seriffi poistamaan viestejä,vaikka ei ole mitään aihetta,poistetaan jo ennekuin on ehtinyt paljoakaan muste kuivua,siinä on jo kiusantekoa,
ei ole ihme että täällä lopettavat,kaikki iäkkäämmät ihmiset on poistuneet jotk ennen oli aktiivisesti näillä palstoilla,ei se ole häiriköinnin syy,vaan poistojen,sillä jokainen osasi ottaa huumorin kannallta kinailunkin,sitten tulee serifiksi joku hienohelma ja poistaa kaiken,tästä ei pitänyt tulla provo vaan tosi kertomus siitä mitä täällä tapahtuu,eikä tämä ole häiriöksi tarkoitettu.
Kiusaamista vain on tämäkin kun hajua haukuttiin eikä se ollut läheskään näin pahaa kuin mitä tämä nyt on.Hänet vain saatiin lannistettua ja niin monet muutkin.Anteeksi että olen näin suorasukainen,mutta asia vain on näin ja näin minä sen näen.Olen sen verran hienohipiäinen että luonnolle ottaa,vanhojen ihmisten viestien poistot.

ikäihminen kirjoitti:

Pieni esimerkki löytyy näillä palstoilla,ikäihminen kun kirjoittaa vaivalla koukistunein reumaisin sormin ja aikaan saa jonkinlaisen viestin,sitten tuleekin joku seriffi poistamaan viestejä,vaikka ei ole mitään aihetta,poistetaan jo ennekuin on ehtinyt paljoakaan muste kuivua,siinä on jo kiusantekoa,
ei ole ihme että täällä lopettavat,kaikki iäkkäämmät ihmiset on poistuneet jotk ennen oli aktiivisesti näillä palstoilla,ei se ole häiriköinnin syy,vaan poistojen,sillä jokainen osasi ottaa huumorin kannallta kinailunkin,sitten tulee serifiksi joku hienohelma ja poistaa kaiken,tästä ei pitänyt tulla provo vaan tosi kertomus siitä mitä täällä tapahtuu,eikä tämä ole häiriöksi tarkoitettu.
Kiusaamista vain on tämäkin kun hajua haukuttiin eikä se ollut läheskään näin pahaa kuin mitä tämä nyt on.Hänet vain saatiin lannistettua ja niin monet muutkin.Anteeksi että olen näin suorasukainen,mutta asia vain on näin ja näin minä sen näen.Olen sen verran hienohipiäinen että luonnolle ottaa,vanhojen ihmisten viestien poistot.

Lue lisää

Minäkin löysin palstan viime vuoden lopulla ja ajattelin, että täällä voisi vaihtaa mielipiteitä ja osallistua joihinkin keskusteluihin, mutta eihän ne mielenkiintoiset keskustelunaiheet pysyneet palstalla. Niin tyhmä olin, etten edes tiennyt osallistuvani johonkin häirikköketjuun. Enhän ymmärtänyt uutena tulokkaana nälväisyjä tai sitä, että ketjussa oli mukana joku, joka on pannassa.
En osaa ajatella, että mielipiteesi osoittaisi, että olisi erityisen hienohipiäinen, tai sitten meitä on monta.
Karkoitetuksi itseni tunsin.

viestin kun saisi perille'
puhuin eilen pitkään nuoren kanssa
hän sanoi ettei kukaan välitä,
hänen täytyisi täyttää suuret odotukset
jotka ovat sälytetty harteille,
heillä on motto "poika saavuttaa sen
mihinkä en itse saanut tilaisuutta"
Vanhemmat antavat mahdollisuuden ja taitamattomana
vaativat näyttämään "muille" että meidän
poika menestyy,
nuori kokee paineen valtavana ja vaikeuksia
on unen kanssa,pelko kokoajan ettei pysty
täyttämään vanhempien odotuksia!
Ehdoitta hyväksyminen on mielestäni
rakastamista ja luo välittämisen tunteen
lapselle!

ikäihminen kirjoitti:

Pieni esimerkki löytyy näillä palstoilla,ikäihminen kun kirjoittaa vaivalla koukistunein reumaisin sormin ja aikaan saa jonkinlaisen viestin,sitten tuleekin joku seriffi poistamaan viestejä,vaikka ei ole mitään aihetta,poistetaan jo ennekuin on ehtinyt paljoakaan muste kuivua,siinä on jo kiusantekoa,
ei ole ihme että täällä lopettavat,kaikki iäkkäämmät ihmiset on poistuneet jotk ennen oli aktiivisesti näillä palstoilla,ei se ole häiriköinnin syy,vaan poistojen,sillä jokainen osasi ottaa huumorin kannallta kinailunkin,sitten tulee serifiksi joku hienohelma ja poistaa kaiken,tästä ei pitänyt tulla provo vaan tosi kertomus siitä mitä täällä tapahtuu,eikä tämä ole häiriöksi tarkoitettu.
Kiusaamista vain on tämäkin kun hajua haukuttiin eikä se ollut läheskään näin pahaa kuin mitä tämä nyt on.Hänet vain saatiin lannistettua ja niin monet muutkin.Anteeksi että olen näin suorasukainen,mutta asia vain on näin ja näin minä sen näen.Olen sen verran hienohipiäinen että luonnolle ottaa,vanhojen ihmisten viestien poistot.

Lue lisää

kyselet noita poistettuja,niitä selvitettiin juuri tuolla kahvipirtti ketjussa,syy ei ole seriffin.
En koe poistettuja kiusaksi,koska on selvitetty miksi niin tehdään.
Mitä häiriköintiin tulee,itse en koskaan ole halunnut häiritä,mutta olen kyllä joutunut tavallaan kohteeksi ja mitä tulee kirjoittajien poistumiseen,ehkä syynä on aiheiden mielenkiinnottomuus.

Olisin kyllä sitä mieltä,että poistumalla palstoilta,tekee vain kiusaa itselleen.
Täällähän voi kirjoitella mitä haluaa,aloittaa hyviä ,mieleisiä ketjuja,ja jos tämä on ajankulu,menettää sen kanavan, poistumalla.
Uskon vielä että kyseinen nikki ei ole lannistunut ja toivonkin hänen kirjoittelevan ,mutta pyytäisin hyväksymään toisetkin.
Suorasukaisuus on hyve,sitä on hyvä ylläpitää,ei suoraan puhumisessa välttämättä loukata ketään.

veeti.severi kirjoitti:

viestin kun saisi perille'
puhuin eilen pitkään nuoren kanssa
hän sanoi ettei kukaan välitä,
hänen täytyisi täyttää suuret odotukset
jotka ovat sälytetty harteille,
heillä on motto "poika saavuttaa sen
mihinkä en itse saanut tilaisuutta"
Vanhemmat antavat mahdollisuuden ja taitamattomana
vaativat näyttämään "muille" että meidän
poika menestyy,
nuori kokee paineen valtavana ja vaikeuksia
on unen kanssa,pelko kokoajan ettei pysty
täyttämään vanhempien odotuksia!
Ehdoitta hyväksyminen on mielestäni
rakastamista ja luo välittämisen tunteen
lapselle!

Lue lisää

Patenttiratkaisua elämisen paineiden ratkaisuun ei ole - olipa nuori tai vanha. Kaikesta on tullut vaikeaa, enää ei ole helppoja, turvallisia ammatteja.

Vielä vanhanakin olisi jotenkin pädettävä, pitäisi kehittää itseään, olisi kuntoiltava, opiskeltava jotakin, matkusteltava, otettava itsestään irti enemmän kuin siellä on.

Vanhallakin on pelko "tulevaisuudestaan". Entä sitten, kun en yksin kykene selviytymään. Tilanne on lohduton, jos ei ole varoja ja jos on, keneenkään ei voi luottaa.

Sitä minä ihmettelen, että joka tilanteeseen löytyy selviytyjiä. Jotkut vain näyttävät selviytyvän kuinka ahtaasta rakosesta hyvänsä, kykenevät olemaan vaikka "aian vittaksena".

Maalaismies* kirjoitti:

Patenttiratkaisua elämisen paineiden ratkaisuun ei ole - olipa nuori tai vanha. Kaikesta on tullut vaikeaa, enää ei ole helppoja, turvallisia ammatteja.

Vielä vanhanakin olisi jotenkin pädettävä, pitäisi kehittää itseään, olisi kuntoiltava, opiskeltava jotakin, matkusteltava, otettava itsestään irti enemmän kuin siellä on.

Vanhallakin on pelko "tulevaisuudestaan". Entä sitten, kun en yksin kykene selviytymään. Tilanne on lohduton, jos ei ole varoja ja jos on, keneenkään ei voi luottaa.

Sitä minä ihmettelen, että joka tilanteeseen löytyy selviytyjiä. Jotkut vain näyttävät selviytyvän kuinka ahtaasta rakosesta hyvänsä, kykenevät olemaan vaikka "aian vittaksena".

Lue lisää

Aina kuvitteli, että ensi vuonna asiat muuttuvat. Sitten saadaan velat pois, isot palkankorotukset, lottovoitto...
Nyt on enää viimeinen suora jäljellä sekin puolivälissä, mutta samaa ktkuttelua aina vaan saa harjoittaa, vieläkin tarkempaa kuin ennen.

Nyt sen jo osaa, mutta kaivertaa silti pelko, mitäs kun eläkkeet vaan jäävät jälkeen ja muut kustannukset nousevat nousemistaan. Nyt jo velotetaan huljuvedestäkin omakotitaloissa.
Tiedättekö mikä se on? Sadevettä rännistä!

veeti.severi kirjoitti:

viestin kun saisi perille'
puhuin eilen pitkään nuoren kanssa
hän sanoi ettei kukaan välitä,
hänen täytyisi täyttää suuret odotukset
jotka ovat sälytetty harteille,
heillä on motto "poika saavuttaa sen
mihinkä en itse saanut tilaisuutta"
Vanhemmat antavat mahdollisuuden ja taitamattomana
vaativat näyttämään "muille" että meidän
poika menestyy,
nuori kokee paineen valtavana ja vaikeuksia
on unen kanssa,pelko kokoajan ettei pysty
täyttämään vanhempien odotuksia!
Ehdoitta hyväksyminen on mielestäni
rakastamista ja luo välittämisen tunteen
lapselle!

Lue lisää

monen kohdalla se kivi kengässä.

Tänä päivänä jo työn saanti on niin vaikeaa,että olisi aivan pakko kuoluttautua,tai on,ja jos nuoresta tuntuu,että voimavaroja (halujakin)ei ole,arvaa miten suuri painolasti siitä seuraa.

Toiset jaksavat lukea,onnistuvat ,saavat ystäviä ,hyvän työpaikan,mitä tekee se nuori joka ei syystä tai toisesta onnistu.
Miten helppo on antaa periksi,lähteä kulkemaan sitä tietä ,mikä silloin tuntuu olevan vain se oikea.

Muistelen omaa itseäni,koulun käyti ei ollut kaikille mahdollista(ei kyllä ollut liiemmin halujakaan)työläiskodista vain lahjakkaimmat pääsivät opiskelemaan,piti olla "fiksu" ja rahakaan ei monasti koulun käyntiin riittänyt.

Työpaikkoja sai helpommin,ja ne toisetkaan ystäpiirin nuoret,eivät kaikki käyneet kouluja.
Kotona oli hyväksyvä ilmapiiri,mitään ei vaadittu,toivottiin ,että tyttö hoitaisi työnsä hyvin,olisi onnellinen.
Tämä ,rakkaudeksi sitä voi nimittää,kantaa vielä tänä päivänäkin,tunne,että oli hyväksytty,omana itsenään.

Omille lapsillenikaan en mitään tavoitteita ole laittanut,hiljaisia toiveita vain.
He ovat itse elämänsä järjestäneet,omilla kyvyillään työpaikkansa saaneet ja mielestäni onnistuneet.
Ei mitään korkeasti koulutettuja ,mutta veronsa ja asiansa hoitavia ,kunnon kansalaisia.

Miksi on niin tärkeää ja kunniakasta ,että minun lapseni on,rouva/herra ,,se ja se,eikö riitä,että on ihminen ,jos vielä tyytyväinen ja onnellinen,sehän on siinä.

Tämä vuodatus ei ollut ketään kolutettua ,eikä tittelin omistavaa vastaan,vaan heitin ajatuksen,että joillekin voi vähempikin riittää .
Viisautta,(älyä) ei ole kaikille samalla mitalla annettu,ja jos voimavarat ei huipuille vie,on hyvä oppia ja sallia tyytymään vähempään.

veeti.severi kirjoitti:

viestin kun saisi perille'
puhuin eilen pitkään nuoren kanssa
hän sanoi ettei kukaan välitä,
hänen täytyisi täyttää suuret odotukset
jotka ovat sälytetty harteille,
heillä on motto "poika saavuttaa sen
mihinkä en itse saanut tilaisuutta"
Vanhemmat antavat mahdollisuuden ja taitamattomana
vaativat näyttämään "muille" että meidän
poika menestyy,
nuori kokee paineen valtavana ja vaikeuksia
on unen kanssa,pelko kokoajan ettei pysty
täyttämään vanhempien odotuksia!
Ehdoitta hyväksyminen on mielestäni
rakastamista ja luo välittämisen tunteen
lapselle!

Lue lisää

Kerroitpa murheellisen tarinan.
Kuinka voi lapsi saada hyvän itsetunnon, jos häntä ei hyväksytä? Kuka häntä kannustaa?

Voi että me vanhemmat ollaan pöljiä kun yritämme elää lastemme kautta. Vaadimme lapsilta liikaa sitä, mitä itse emme ole saaneet. Mahdollisuuksia on hyvä antaa, mutta ei pakkoa, ehkä emme olisi itsekään onnistuneet esim. jääkiekkotähdeksi tulemisessa tai viuluvirtuoosiksi..

Ihmisen perusylpeys; hän haluaisi paistatella lapsensa menestymisessä.

Pitäisi antaa lasten itsensä etsiä mielenkiintonsa ja kykyjensä tiet. Yrittää rohkaista ja luoda hyvää itsetuntoa huonomminkin menestyneelle. Sinä olet minun, sinä olet upea ja ainutlaatuinen, ja minä rakastan sinua juuri sellaisena kuin olet, kaikkine erheinesi.

beataB (vaikeaa)   

Maalaismies* kirjoitti:

Patenttiratkaisua elämisen paineiden ratkaisuun ei ole - olipa nuori tai vanha. Kaikesta on tullut vaikeaa, enää ei ole helppoja, turvallisia ammatteja.

Vielä vanhanakin olisi jotenkin pädettävä, pitäisi kehittää itseään, olisi kuntoiltava, opiskeltava jotakin, matkusteltava, otettava itsestään irti enemmän kuin siellä on.

Vanhallakin on pelko "tulevaisuudestaan". Entä sitten, kun en yksin kykene selviytymään. Tilanne on lohduton, jos ei ole varoja ja jos on, keneenkään ei voi luottaa.

Sitä minä ihmettelen, että joka tilanteeseen löytyy selviytyjiä. Jotkut vain näyttävät selviytyvän kuinka ahtaasta rakosesta hyvänsä, kykenevät olemaan vaikka "aian vittaksena".

Lue lisää

Miksi juuri minulle, miksi ei jollekin muulle?

Vapaasti mukaillen vanhasta tarinasta, jonka joskus kuulin:

- Ihmiset valittivat Luojalleen: Miksi näin raskaan taakan minulle annoit, toisilla on niin paljon helpompaa?

Luoja käski panna taakat maahan kedolle, ja antoi luvan, että jokainen saisi valita itselleen sopivan kantamuksen, "ristin", miksi sitä sitten nimitetäänkin.

Aikansa toistensa vaikeuksia katsellessaan, jokainen päätyi yllätyksekseen kuitenkin oman taakkansa kohdalle takaisin. Se tuntui kaikesta huolimatta sopivimmalta. –

Pitäneekö paikkaansa?

beataB (kunhan muistelin)