Puoli päivää olen nyt käyttänyt tätä Nokiaa

Kuten mitä ei ole?

Anonyymi kirjoitti:

Kuten mitä ei ole?

Niitä mitä tyhmät ei tarvitse.

Anonyymi kirjoitti:

Niitä mitä tyhmät ei tarvitse.

eli ei siis ole mitään, Vapusen piti tännekin tulla, koita nyt jo vttu tajta oysyä pois

Anonyymi kirjoitti:

eli ei siis ole mitään, Vapusen piti tännekin tulla, koita nyt jo vttu tajta oysyä pois

Kai nyt tyhmätkin jotain tarvitsee?

Anonyymi kirjoitti:

eli ei siis ole mitään, Vapusen piti tännekin tulla, koita nyt jo vttu tajta oysyä pois

Kosovon sota oli Kosovossa ja lähialueella 1996-1999 käyty aseellinen selkkaus, jossa osapuolina olivat albaaniseparatistit, Jugoslavian hallituksen joukot ja läntinen sotilasliitto Nato. Nato tuki albaanisiviilejä ilmaiskuin.

Kosovon maakunta oli Serbian eteläinen, autonominen alue. Kosovolaiset ovat etnisesti albaaneja ja uskonnoltaan pääosin muslimeja. Jugoslavian valtiossa Kosovolla oli suhteellisen laaja autonomia, mutta siitä huolimatta se pysyi köyhänä ja kehittymättömänä. Serbien ja albaanien välillä oli kitkaa. Jugoslavian hallitus syrji albaaneja.

Kosovolaisista noin kymmenen prosenttia muodostava serbivähemmistö ryhtyi 1980-luvulla valittamaan etnisestä sorrosta. Serbian presidentti Slobodan Milošević aloitti serbejä puolustavan nationalistisen kampanjan. Kosovon autonomia peruttiin, ja serbit pääsivät tärkeisiin asemiin.

Tämä sai Kosovon vapautusarmeija UCK:n aloittamaan aseellisen taistelun Kosovon itsenäisyyden puolesta. UCK:n sissit hyökkäsivät serbipoliiseja ja -viranomaisia vastaan. Serbia vastasi UCK:n toimiin rajuilla operaatioilla, joissa kokonaisia kyliä ryösteltiin, poltettiin ja siviilejä tapettiin sissejä etsittäessä. Konflikti päättyi Naton väliintuloon[3][4] maalis–kesäkuussa 1999.

Ensiksi albaanikapinallisten Kosovon vapautusarmeija valtasi suuria alueita Kosovosta vuoden 1998 alkupuolella lähinnä maaseudulla. Serbit vastasivat tähän kesällä 1998 erikoispoliisin, paramilitäärien ja sotilaiden voimin tehdyin hyökkäyksin sekä albaanisiviileihin kohdistetuin väkivaltaisin etnisin puhdistuksin. Etyj neuvotteli aselevon, joka särkyi tammikuussa 1999. Syynä olivat albaanisissien uudestaan aloittamat sotatoimet ja serbien vastaus niihin mm. Račakissa. Nato aloitti ilmaiskut serbijoukkoja vastaan.

Ilmaiskujen alettua serbit kiihdyttivät ja raaistivat etnistä puhdistusta Kosovossa. Nato-johtajat joutuivat myöntämään, etteivät iskut pystyneet estämään Kosovon albaanien karkotuksia. Yhteensä albaaneja karkotettiin jopa miljoona, kuolleiden määrää ei tiedetä.

Naton pommeja osui usein harhakohteisiin, kuten Kiinan suurlähetystöön. Sotilasliitto pommitti Serbian pohjoisosissa myös alueita, joiden yhteys Milosevicin hallintoon oli hyvin epäselvä. Varsinaista YK:n turvallisuusneuvoston hyväksyntää ilmaiskuilla ei ollut.

Pommitusten jatkuttua kolme kuukautta Serbia oli valmis rauhansopimukseen. Sopimus loi Kosovoon YK-hallinnon, ja alueelle lähettiin huomattava määrä kansainvälisiä rauhanturvajoukkoja, joihin kuuluu myös suomalaisia sotilaita. Kosovon vapautusrintama UCK riisuttiin aseista, olkoonkin että se siirsi toimintansa Makedoniaan, jossa se käynnisti uuden sissisodan albaanien oikeuksien turvaamiseksi. Kolmasosan Makedonian väestöstä muodostaville albaaneille taattiinkin vähemmistöjen perusoikeudet UCK:n lopullisessa aseistariisunnassa. Sodan tuloksena Kosovo itsenäistyi vuonna 2008.

Naton toimien vastustajat lännessä, mm. Noam Chomsky, katsoivat lännen asettuneen poliittisista, ei humanitaarisista syistä Kosovon albaanien puolelle[

Anonyymi kirjoitti:

Kosovon sota oli Kosovossa ja lähialueella 1996-1999 käyty aseellinen selkkaus, jossa osapuolina olivat albaaniseparatistit, Jugoslavian hallituksen joukot ja läntinen sotilasliitto Nato. Nato tuki albaanisiviilejä ilmaiskuin.

Kosovon maakunta oli Serbian eteläinen, autonominen alue. Kosovolaiset ovat etnisesti albaaneja ja uskonnoltaan pääosin muslimeja. Jugoslavian valtiossa Kosovolla oli suhteellisen laaja autonomia, mutta siitä huolimatta se pysyi köyhänä ja kehittymättömänä. Serbien ja albaanien välillä oli kitkaa. Jugoslavian hallitus syrji albaaneja.

Kosovolaisista noin kymmenen prosenttia muodostava serbivähemmistö ryhtyi 1980-luvulla valittamaan etnisestä sorrosta. Serbian presidentti Slobodan Milošević aloitti serbejä puolustavan nationalistisen kampanjan. Kosovon autonomia peruttiin, ja serbit pääsivät tärkeisiin asemiin.

Tämä sai Kosovon vapautusarmeija UCK:n aloittamaan aseellisen taistelun Kosovon itsenäisyyden puolesta. UCK:n sissit hyökkäsivät serbipoliiseja ja -viranomaisia vastaan. Serbia vastasi UCK:n toimiin rajuilla operaatioilla, joissa kokonaisia kyliä ryösteltiin, poltettiin ja siviilejä tapettiin sissejä etsittäessä. Konflikti päättyi Naton väliintuloon[3][4] maalis–kesäkuussa 1999.

Ensiksi albaanikapinallisten Kosovon vapautusarmeija valtasi suuria alueita Kosovosta vuoden 1998 alkupuolella lähinnä maaseudulla. Serbit vastasivat tähän kesällä 1998 erikoispoliisin, paramilitäärien ja sotilaiden voimin tehdyin hyökkäyksin sekä albaanisiviileihin kohdistetuin väkivaltaisin etnisin puhdistuksin. Etyj neuvotteli aselevon, joka särkyi tammikuussa 1999. Syynä olivat albaanisissien uudestaan aloittamat sotatoimet ja serbien vastaus niihin mm. Račakissa. Nato aloitti ilmaiskut serbijoukkoja vastaan.

Ilmaiskujen alettua serbit kiihdyttivät ja raaistivat etnistä puhdistusta Kosovossa. Nato-johtajat joutuivat myöntämään, etteivät iskut pystyneet estämään Kosovon albaanien karkotuksia. Yhteensä albaaneja karkotettiin jopa miljoona, kuolleiden määrää ei tiedetä.

Naton pommeja osui usein harhakohteisiin, kuten Kiinan suurlähetystöön. Sotilasliitto pommitti Serbian pohjoisosissa myös alueita, joiden yhteys Milosevicin hallintoon oli hyvin epäselvä. Varsinaista YK:n turvallisuusneuvoston hyväksyntää ilmaiskuilla ei ollut.

Pommitusten jatkuttua kolme kuukautta Serbia oli valmis rauhansopimukseen. Sopimus loi Kosovoon YK-hallinnon, ja alueelle lähettiin huomattava määrä kansainvälisiä rauhanturvajoukkoja, joihin kuuluu myös suomalaisia sotilaita. Kosovon vapautusrintama UCK riisuttiin aseista, olkoonkin että se siirsi toimintansa Makedoniaan, jossa se käynnisti uuden sissisodan albaanien oikeuksien turvaamiseksi. Kolmasosan Makedonian väestöstä muodostaville albaaneille taattiinkin vähemmistöjen perusoikeudet UCK:n lopullisessa aseistariisunnassa. Sodan tuloksena Kosovo itsenäistyi vuonna 2008.

Naton toimien vastustajat lännessä, mm. Noam Chomsky, katsoivat lännen asettuneen poliittisista, ei humanitaarisista syistä Kosovon albaanien puolelle[

Lue lisää

Sinä kyllä tosiaan tarvitset ip bannit tai tietokoneen pois.

Anonyymi kirjoitti:

Sinä kyllä tosiaan tarvitset ip bannit tai tietokoneen pois.

Kosovon sota oli Kosovossa ja lähialueella 1996-1999 käyty aseellinen selkkaus, jossa osapuolina olivat albaaniseparatistit, Jugoslavian hallituksen joukot ja läntinen sotilasliitto Nato. Nato tuki albaanisiviilejä ilmaiskuin.

Kosovon maakunta oli Serbian eteläinen, autonominen alue. Kosovolaiset ovat etnisesti albaaneja ja uskonnoltaan pääosin muslimeja. Jugoslavian valtiossa Kosovolla oli suhteellisen laaja autonomia, mutta siitä huolimatta se pysyi köyhänä ja kehittymättömänä. Serbien ja albaanien välillä oli kitkaa. Jugoslavian hallitus syrji albaaneja.

Kosovolaisista noin kymmenen prosenttia muodostava serbivähemmistö ryhtyi 1980-luvulla valittamaan etnisestä sorrosta. Serbian presidentti Slobodan Milošević aloitti serbejä puolustavan nationalistisen kampanjan. Kosovon autonomia peruttiin, ja serbit pääsivät tärkeisiin asemiin.

Tämä sai Kosovon vapautusarmeija UCK:n aloittamaan aseellisen taistelun Kosovon itsenäisyyden puolesta. UCK:n sissit hyökkäsivät serbipoliiseja ja -viranomaisia vastaan. Serbia vastasi UCK:n toimiin rajuilla operaatioilla, joissa kokonaisia kyliä ryösteltiin, poltettiin ja siviilejä tapettiin sissejä etsittäessä. Konflikti päättyi Naton väliintuloon[3][4] maalis–kesäkuussa 1999.

Ensiksi albaanikapinallisten Kosovon vapautusarmeija valtasi suuria alueita Kosovosta vuoden 1998 alkupuolella lähinnä maaseudulla. Serbit vastasivat tähän kesällä 1998 erikoispoliisin, paramilitäärien ja sotilaiden voimin tehdyin hyökkäyksin sekä albaanisiviileihin kohdistetuin väkivaltaisin etnisin puhdistuksin. Etyj neuvotteli aselevon, joka särkyi tammikuussa 1999. Syynä olivat albaanisissien uudestaan aloittamat sotatoimet ja serbien vastaus niihin mm. Račakissa. Nato aloitti ilmaiskut serbijoukkoja vastaan.

Ilmaiskujen alettua serbit kiihdyttivät ja raaistivat etnistä puhdistusta Kosovossa. Nato-johtajat joutuivat myöntämään, etteivät iskut pystyneet estämään Kosovon albaanien karkotuksia. Yhteensä albaaneja karkotettiin jopa miljoona, kuolleiden määrää ei tiedetä.

Naton pommeja osui usein harhakohteisiin, kuten Kiinan suurlähetystöön. Sotilasliitto pommitti Serbian pohjoisosissa myös alueita, joiden yhteys Milosevicin hallintoon oli hyvin epäselvä. Varsinaista YK:n turvallisuusneuvoston hyväksyntää ilmaiskuilla ei ollut.

Pommitusten jatkuttua kolme kuukautta Serbia oli valmis rauhansopimukseen. Sopimus loi Kosovoon YK-hallinnon, ja alueelle lähettiin huomattava määrä kansainvälisiä rauhanturvajoukkoja, joihin kuuluu myös suomalaisia sotilaita. Kosovon vapautusrintama UCK riisuttiin aseista, olkoonkin että se siirsi toimintansa Makedoniaan, jossa se käynnisti uuden sissisodan albaanien oikeuksien turvaamiseksi. Kolmasosan Makedonian väestöstä muodostaville albaaneille taattiinkin vähemmistöjen perusoikeudet UCK:n lopullisessa aseistariisunnassa. Sodan tuloksena Kosovo itsenäistyi vuonna 2008.

Naton toimien vastustajat lännessä, mm. Noam Chomsky, katsoivat lännen asettuneen poliittisista, ei humanitaarisista syistä Kosovon albaanien

laittaisit vapunen pelkän linkin noihin oksennuksiisi, niin voitaisiin lukea halutessamme sieltä, ei palsta täyttyisi, mutta ei päävikaisen ontossa raksuta, ei.

Anonyymi kirjoitti:

laittaisit vapunen pelkän linkin noihin oksennuksiisi, niin voitaisiin lukea halutessamme sieltä, ei palsta täyttyisi, mutta ei päävikaisen ontossa raksuta, ei.

Kauhanevan–Pohjankankaan alue on osa Suomenselän vedenjakajaseudun lounaisosaa. Kansallispuistossa sijaitseva Kauhaneva-niminen suoalue kuuluu pääasiassa Kyrönjoen vesistöalueeseen. Suoalueen suurimmalla lammella, Kauhalammilla on muodostumassa Viljo Tolvasen vuonna 1917 tekemän väitöskirjan mukaan toinen lasku Karvianjoen vesistöön Pohjankankaan läpi. Sittemmin lammesta on kaivettu oja Kauhaluomaan Kauhasillan kohdalta ja näin nopeutettu kehitystä. Kauhaluoman lisäksi Kauhalammin ja sen lähellä sijaitsevien allikoiden vedet laskevat myös Aunesluoman kautta Karvianjokeen. Karvianjoen ja Kyrönjoen vesistöalueiden raja kulkee Kampinkeidas- ja Kivijärvenneva-nimisten suoalueiden halki. Kampinkeitaalla sijaitsevat Kakkurinlammet ovat alun perin kuuluneet Karvianjoen vesistöön, mutta nykyisin jotkin lampia sivuavista ojista kuuluvat Kyrönjoen vesistöalueeseen.[7]

Suomenselän vedenjakajaseudun lounaisosalle tavallisia ovat suuret keidassuot sekä karut ja kuivat mäntymetsät. Alueen maaperästä suurin osa on turvetta. Kallioperä puolestaan muodostuu porfyyrisestä graniitista, ja se on osa Keski-Suomen syväkivialuetta.[6] Kauhaneva on Etelä-Pohjanmaan maakunnan laajin keidassuoalue.[8] Kauhanevan pohjoispuolella sijaitsee vaikeakulkuinen ja vetinen Kampinkeidas-niminen keidassuo. Kampinkeitaan luoteispuolella sijaitsee pienikokoinen soistunut Kivijärvi-niminen lampi.[6]

Kauhaneva on pohjoisosastaan 170–177 metriä merenpinnan yläpuolella. Suoalueen etelä- ja länsiosat ovat puolestaan suunnilleen 160 metrin korkeudessa merenpinnasta. Korkeuseroa eteläreunasta pohjoisreunaan kertyy siis noin 15 metriä.[9] Pohjois–eteläsuunnassa Kauhanevan suurin pituus on miltei yhdeksän kilometriä ja leveys noin viisi kilometriä.[10]

Kansallispuiston länsiosassa sijaitsevasta lähteestä saa alkunsa Kyrönjoen vesistöalueeseen kuuluva Katikanluoma, joka on alajuoksullaan uurtanut hienohiekkakerroksiin Katikankanjonin.[11] Kauhanevan eteläosasta saa alkunsa myös Aunesluoma.[9]

Länsi-Suomen harjujaksoon lukeutuva, jääkauden muodostama moreenimuodostuma Pohjankangas alkaa Hämeenkankaana ja vaihtuu Pohjankankaaksi pohjoisen suuntaan käännyttyään. Pohjankangas jatkuu Etelä-Pohjanmaan rajaseudulle saakka.[8][12] Pohjankankaan ympäristössä on rehevän kasvillisuuden, lähdelettojen ja korpipuskien ympäröimiä lähteitä.[6]