Identiteettipolitiikka ajaa kristittyä valkoihoista lihaa syövää heteromiestä entistä ahtaammalle

Ongelman taustaa

”Perinteisesti” kristitty valkoihoinen lihaa syövä heteromies on saanut hyvällä omallatunnolla tuntea itsensä paremmaksi ja arvokkaammaksi kuin nainen tai musta tai muslimi tai homo- tai transseksuaali tai ituhippi jne.

Mutta miksi? Tätä harvoin kysytään.

Kyseessä on ollut kapitalistista talousjärjestelmää pönkittävä hajota-ja-hallitse –mekanismi. Ensinnäkin noiden mainittujen miesten riistäminen hieman lievemmin kuin muita on jakanut riistettyjen joukon sisäisesti ja siten heikentänyt sen mahdollisuuksia taistella järjestäytyneesti koko riistoa vastaan. Samalla – ja osana tuota mekanismia – nuo mainitut miehet ovat helpommin voineet samastua riistäjinsä kuin kanssariistettyihin.

Toisin sanoen se, että kristityt valkoihoiset lihaa syövät heteromiehet ovat saaneet tuntea itsensä muita paremmiksi, on ollut ei-taloudellinen kompensaatio heidän kokemastaan taloudellisesta riistosta ja samalla se on jakanut riistettyjen joukon pienempiin osiin ja täten heikentänyt koko porukan joukkovoimaa.

Itse ongelmasta ei voi edes puhua

Perusongelmana on siis talousjärjestelmä, johon kuuluu taloudellinen riisto erottamattomana osana. Mutta nykyisen länsimaisen sananvapauden aikana ei talousjärjestelmästä voida käydä minkäänlaista analyyttista ja kriittistä keskustelua. Valtamedia hukuttaa pienimmätkin siihen suuntaan tehdyt pyrkimykset yhdentekevän tai jopa harhaanjohtavan infohömpän alle.

Kun itse ongelmasta ei voi puhua, keskustelua käydään ongelman oireista eli siitä, että kristityt valkoihoiset lihaa syövät heteromiehet tuntevat itsensä muita paremmiksi. Pitäisikö heillä olla siihen oikeus vai ei? Tästä saadaan loputonta juupas-eipäs –kiistelyä aikaiseksi. Ja samalla saadaan itse ongelma lakaistuksi maton alle unohduksiin.

Identiteettipolitiikan nousu

Viime vuosikymmeninä on alkanut voimistua identiteettipolitiikka eli sellainen politiikka, joka perustuu juurikin yksittäisen ihmisen ihonväriin, uskontoon, etniseen taustaan, kansallisuuteen, seksuaaliseen suuntautumiseen jne. Eli riistetyt on todellakin saatu taistelemaan toisiaan vastaan ihan niin kuin oli tarkoituskin alunperin kun kristityille valkoihoisille lihaa syöville heteromiehille ei pelkästään annettiin oikeus tuntea itsensä muita paremmiksi, vaan tuota tuntemusta jopa ruokittiin aktiivisesti. Nyt sitten muut ryhmät alkavat reagoida tuota vastaan. Ja kuten jo aiemmin sanottu, itse ongelma ja ne todelliset riistäjät eli kapitalistiluokka jäävät huomiotta.

Reaktiona populistiset liikkeet

Kun itse ongelmasta ei voi puhua eikä oireitakaan enää saisi hoitaa niin kuin ennen, jotkut ”perinteisiä” arvoja kannattavat miehet (ja miksei naisetkin; onhan heidät kasvatettu samaan uskomusjärjestelmään) alkavat tuntea ahdistusta; niinsanottu v*tutus alkaa nousta. Se on ymmärrettävää, kun otetaan huomioon, että itse ongelman perusolemus on useimmille tuntematon. Kun ei nähdä itse ongelmaa, huidotaan sokkona kaikkea mikä liikkuu. Tämä juuri tarjoaa kasvupohjaa populistisille liikkeille.

Populistisia liikkeitä eivät ole pelkästään sellaiset liikkeet, jotka pyrkivät pitämään yllä tuota ”perinteistä” kristityn valkoihoisen lihaa syövän heteromiehen paremmuuskuvitelmaa, vaan myös ne liikkeet, jotka tätä vastustavat pinnallisilla syillä näkemättä, mikä itse asiassa on ongelmana; näkemättä, että nuo ”perinteiset” arvot ovat pelkästään ongelman oireita eikä itse ongelman alkusyy.

Populistisiksi liikkeiksi on laskettava myös ne liikkeet, jotka pyrkivät suoraan pönkittämään itse ongelmaa eli nykyään vallitsevaa talousjärjestelmää levittämällä harhakuvia siitä, että se olisi muka kaikkien etu tai että me olemme kaikki kapitalisteja tms.

https://puheenvuoro.uusisuomi.fi/jannekejo/identiteettipolitiikka-ajaa-kristittya-valkoihoista-lihaa-syovaa-heteromiesta-entista-ahtaammalle/