Mitä vähemmän luontaista karismaa/persoonallisuutta

Tylsät keskinkertaisuudet yrittävät muokata itsestään kiinnostavia.

F60.4

Anonyymi kirjoitti:

F60.4

Haha, vaatteitten altahan ne näkyy. :D

Väärä diagnoosi.

"Kirkkovene-arpi". " Luunpätkät halusivat ulkoilemaan".😆 No joo, aika osuvasti kuvailtu. 😂

Mulla löytyy noita "kirkkovene-arpia" joku 20-30 kpl. Ja yksi luunpätkä on mullakin halunnu lähteä ulkoilemaan nilkassa. Tuliks sulle muuten siihen kohtaan ihonsiirtoa? Mulla tuli, vaikka en sitä aina edes muista, kun se on pikku kohta kaikkiin muihin juttuihin verrattuna.

Ortopedi suunnitteli selkää luuduttaessa ottavansa samasta suoliluusta materiaalia, josta otettiin jo sääriluun murtumaa luudutettaessa, "ettei tule lisäarpea", mutta totesin niitä arpia olevan jo niin monta, ettei yksi lisäarpi enää haittaa. Näin ollen mulla on kolme kirkkovenettä sen aidon oikean lisäksi lantiossa. Yksi kummankin suoliluun kohdalla, ja niiden välissä alavatsalla/lantiossa. Juu...kuvaa ei tule niistä. 😜

Onhan 33:sta leikkauksesta noita arpia kertynyt, ja mulla onkin lantiosta alaspäin enemmän arpien peittämää ihoa kuin arvetonta sileää ihoa. Lisäksi kun mukaan lasketaan luomien poistamisista muodostuneet arvet, joista yksikin on 3x2 sentim levynen haavan tulehtumisen ja siitä johtuvan haavan auki repeämisen takia, sekä usean CVK:n (keskuslaskimokatetri, joka on ollu mulla ainakin 5 kertaa) aiheuttamat arvet, nousee koko kropan arpimäärä lähemmäs neljääkymmentä.

Ne on osa mua, ja toisaalta myös muistoja siitä kaikesta mitä olen elämäni aikana käynyt läpi.

Oon mä suunnitellut yhden kuvan, ja parin tekstin ottamista tatskoina. Tekstit jäis itelle muistona huvittavasta tapahtumasta, jonka toteutti mun kumpaankin reiteen plastikkakirra tussin kanssa.

Lauruska kirjoitti:

"Kirkkovene-arpi". " Luunpätkät halusivat ulkoilemaan".😆 No joo, aika osuvasti kuvailtu. 😂

Mulla löytyy noita "kirkkovene-arpia" joku 20-30 kpl. Ja yksi luunpätkä on mullakin halunnu lähteä ulkoilemaan nilkassa. Tuliks sulle muuten siihen kohtaan ihonsiirtoa? Mulla tuli, vaikka en sitä aina edes muista, kun se on pikku kohta kaikkiin muihin juttuihin verrattuna.

Ortopedi suunnitteli selkää luuduttaessa ottavansa samasta suoliluusta materiaalia, josta otettiin jo sääriluun murtumaa luudutettaessa, "ettei tule lisäarpea", mutta totesin niitä arpia olevan jo niin monta, ettei yksi lisäarpi enää haittaa. Näin ollen mulla on kolme kirkkovenettä sen aidon oikean lisäksi lantiossa. Yksi kummankin suoliluun kohdalla, ja niiden välissä alavatsalla/lantiossa. Juu...kuvaa ei tule niistä. 😜

Onhan 33:sta leikkauksesta noita arpia kertynyt, ja mulla onkin lantiosta alaspäin enemmän arpien peittämää ihoa kuin arvetonta sileää ihoa. Lisäksi kun mukaan lasketaan luomien poistamisista muodostuneet arvet, joista yksikin on 3x2 sentim levynen haavan tulehtumisen ja siitä johtuvan haavan auki repeämisen takia, sekä usean CVK:n (keskuslaskimokatetri, joka on ollu mulla ainakin 5 kertaa) aiheuttamat arvet, nousee koko kropan arpimäärä lähemmäs neljääkymmentä.

Ne on osa mua, ja toisaalta myös muistoja siitä kaikesta mitä olen elämäni aikana käynyt läpi.

Oon mä suunnitellut yhden kuvan, ja parin tekstin ottamista tatskoina. Tekstit jäis itelle muistona huvittavasta tapahtumasta, jonka toteutti mun kumpaankin reiteen plastikkakirra tussin kanssa.

Lue lisää

Miksi haluat profiloitua keskustelupalstalla sairaanloisena arpinaisena? Sori, mutta en pysty sitä mielikuvaa sinusta enää poistamaan, sanoitpa miten fiksuja asioita jatkossa tahansa. Annat sairauden ja koetun trauman siihen liittyen määrittää kehosi ja rajasi.

Ohitan sinut.

Lauruska kirjoitti:

"Kirkkovene-arpi". " Luunpätkät halusivat ulkoilemaan".😆 No joo, aika osuvasti kuvailtu. 😂

Mulla löytyy noita "kirkkovene-arpia" joku 20-30 kpl. Ja yksi luunpätkä on mullakin halunnu lähteä ulkoilemaan nilkassa. Tuliks sulle muuten siihen kohtaan ihonsiirtoa? Mulla tuli, vaikka en sitä aina edes muista, kun se on pikku kohta kaikkiin muihin juttuihin verrattuna.

Ortopedi suunnitteli selkää luuduttaessa ottavansa samasta suoliluusta materiaalia, josta otettiin jo sääriluun murtumaa luudutettaessa, "ettei tule lisäarpea", mutta totesin niitä arpia olevan jo niin monta, ettei yksi lisäarpi enää haittaa. Näin ollen mulla on kolme kirkkovenettä sen aidon oikean lisäksi lantiossa. Yksi kummankin suoliluun kohdalla, ja niiden välissä alavatsalla/lantiossa. Juu...kuvaa ei tule niistä. 😜

Onhan 33:sta leikkauksesta noita arpia kertynyt, ja mulla onkin lantiosta alaspäin enemmän arpien peittämää ihoa kuin arvetonta sileää ihoa. Lisäksi kun mukaan lasketaan luomien poistamisista muodostuneet arvet, joista yksikin on 3x2 sentim levynen haavan tulehtumisen ja siitä johtuvan haavan auki repeämisen takia, sekä usean CVK:n (keskuslaskimokatetri, joka on ollu mulla ainakin 5 kertaa) aiheuttamat arvet, nousee koko kropan arpimäärä lähemmäs neljääkymmentä.

Ne on osa mua, ja toisaalta myös muistoja siitä kaikesta mitä olen elämäni aikana käynyt läpi.

Oon mä suunnitellut yhden kuvan, ja parin tekstin ottamista tatskoina. Tekstit jäis itelle muistona huvittavasta tapahtumasta, jonka toteutti mun kumpaankin reiteen plastikkakirra tussin kanssa.

Lue lisää

Ei ole ihonsiirtoja tehty. Käsivarren haava laitettiin nitojalla kiinni, ei siis ommeltu. Reisiluuhun laitettiin titaaninen 42cm luuydin naula, joten on sielläkin arpia, muttei ne näytä "kirkkoveneeltä". Reisiluukin tosiaan kaipasi raitista ilmaa, mutta niitä haavoja ei niitattu.

Eli koiven arvet eivät siis ole kuin normi-arpia. Tuli vain mieleen, että kun arkeologit joskus kaivavat ruumini ylös, niin on niillä kummasteltavaa, että mitähän tolle on tapahtunut: Luistakaan ei ole juuri mitään jäljellä, mutta titaaniosat ovat kuin uusia. Olen siis hybridi.

Anonyymi kirjoitti:

Miksi haluat profiloitua keskustelupalstalla sairaanloisena arpinaisena? Sori, mutta en pysty sitä mielikuvaa sinusta enää poistamaan, sanoitpa miten fiksuja asioita jatkossa tahansa. Annat sairauden ja koetun trauman siihen liittyen määrittää kehosi ja rajasi.

Ohitan sinut.

Lue lisää

Entä sitten? Niitä on, niille ei voi enää mitään, mutta en niitä peittele, enkä niitä häpeä, vaan kuljen shortseissa samalla tavalla kuin kuka tahansa muukin.

Mun ei tarvitse profiloitua sairaalloisena, tai arpisena, koska olen niitä oikeasti.

Sinusta taas saa sen kuvan, että olet pinnallinen, jonka mielestä kaikki vähänkin poikkeava ulkonäössä pitää piilottaa muiden katseilta, ja hävetä niitä. Oletko oikeasti noin pinnallinen, jonka mielestä ihminen voi olla kaunis ja arvokas vain silloin, kun on ulkokuoreltaan täydellinen? Jos säälisin ketään, säälisin sinua. Mutta kun en sääli ketään, olet yhdentekevä, joka ei tiedä mitään eletystä elämästä.

Tsekkaappa seuraavat kuvat. Jos en olisi arpieni ja kroppani kanssa sinut, en näitä kuvia tähän julkaisisi satojen, tuhansien, lukemattomien silmäpärien nähtäväksi.

https://aijaa.com/upld/

Lauruska kirjoitti:

Entä sitten? Niitä on, niille ei voi enää mitään, mutta en niitä peittele, enkä niitä häpeä, vaan kuljen shortseissa samalla tavalla kuin kuka tahansa muukin.

Mun ei tarvitse profiloitua sairaalloisena, tai arpisena, koska olen niitä oikeasti.

Sinusta taas saa sen kuvan, että olet pinnallinen, jonka mielestä kaikki vähänkin poikkeava ulkonäössä pitää piilottaa muiden katseilta, ja hävetä niitä. Oletko oikeasti noin pinnallinen, jonka mielestä ihminen voi olla kaunis ja arvokas vain silloin, kun on ulkokuoreltaan täydellinen? Jos säälisin ketään, säälisin sinua. Mutta kun en sääli ketään, olet yhdentekevä, joka ei tiedä mitään eletystä elämästä.

Tsekkaappa seuraavat kuvat. Jos en olisi arpieni ja kroppani kanssa sinut, en näitä kuvia tähän julkaisisi satojen, tuhansien, lukemattomien silmäpärien nähtäväksi.

https://aijaa.com/upld/

Lue lisää

Sorry, ylempi oli väärä linkki. Tässä oikea:

https://aijaa.com/YIu8QU

Anonyymi kirjoitti:

Ei ole ihonsiirtoja tehty. Käsivarren haava laitettiin nitojalla kiinni, ei siis ommeltu. Reisiluuhun laitettiin titaaninen 42cm luuydin naula, joten on sielläkin arpia, muttei ne näytä "kirkkoveneeltä". Reisiluukin tosiaan kaipasi raitista ilmaa, mutta niitä haavoja ei niitattu.

Eli koiven arvet eivät siis ole kuin normi-arpia. Tuli vain mieleen, että kun arkeologit joskus kaivavat ruumini ylös, niin on niillä kummasteltavaa, että mitähän tolle on tapahtunut: Luistakaan ei ole juuri mitään jäljellä, mutta titaaniosat ovat kuin uusia. Olen siis hybridi.

Lue lisää

Okei. Hybridi... 😆

Lauruska kirjoitti:

Sorry, ylempi oli väärä linkki. Tässä oikea:

https://aijaa.com/YIu8QU

En ymmärrä. Ihan normikoivet, vähän pulskanpuoleiset. Oletko nähnyt nuoren naisen nakkimakkaran paksuisia suonikohjuja, nilkasta nivuseen? :)

Niille ei tehdä mitään, kun syy on "kosmeettinen".

Anonyymi kirjoitti:

Miksi haluat profiloitua keskustelupalstalla sairaanloisena arpinaisena? Sori, mutta en pysty sitä mielikuvaa sinusta enää poistamaan, sanoitpa miten fiksuja asioita jatkossa tahansa. Annat sairauden ja koetun trauman siihen liittyen määrittää kehosi ja rajasi.

Ohitan sinut.

Lue lisää

Itse asiassa juuri kaltaistesi takia, lukemattomat häpeävät kehonsa virheitä. Raskauksien jälkeen jäänyttä roikkuvaa mahaa, jenkkakahvoja, kymmenien kilojen laihdutuksesta jäänyttä löysää ja roikkuvaa ihoa, raskausarpia, leikkausarpia, amputointeja, viiltelyistä jääneitä arpia, aknearpia, selluliittiä, avannepussejaan jne.

Lukemattomat häpeävät kaltaisesi lailla ajattelevien takia sairauksiaan, ja niiden aiheuttamia ulkoisia ja sisäisiä näkyviä oireita.

He häpeävät, koska heitä arvostellaan ilkeään sävyyn, ja haukutaan asioista, joille he välttämättä eivät voi tehdä mitään.

He piiloutuvat löysien vaatteiden alle, kotinsa seinien sisälle, koska häpeävät itseään kaltaisesi takia, eivätkä uskalla lähteä julkisille paikoille, peläten ivallisia katseita, ilkeitä sanoja, pahantahtoista sairaudesta johtuvan käytöksen matkimista. He pelkäävät tulevansa naurunalaiseksi, ivatuiksi, ja maahanpoljetuiksi, vaikka haluavat vain elää elämäänsä ongelmistaan ja sairauksistaan huolimatta.

Heidän itsetuntonsa on poljettu maahan sellaisten taholta, jotka kuvittelevat olevansa muita ylempänä, ja pitävän mielestänsä oikeutenaan oman täydellisen maailmansa häpeisevien julkista nolaamista, ivaamista, ja haukkumista, koska ovathan näiden poikkeuksien oikea paikka aivan muualla kuin siellä missä itse on.

Se voi voi, että koet minut sairaalloiseksi arpinaiseksi, joka ei ole mitään muuta kuin se; sairas ja ruma. Se on asia, joka sun pitää itse käsitellä, ja nimenomaan se on SUN ongelma. Ei mun.

Se kuvaa paljon sinusta, ettet pysty katsomaan niiden asioiden ohi sitä, mitä todellisuudessa olen. Vahvan naisen, joka pystyy puhumaan elämänsä pahimmista kokemuksista, elämänsä vaikeimmista ja jopa noloimmista asioista, ja totuudenmukaisesti vartalostaan, koska on sinut itsensä ja sen kanssa, mitä on kokenut, mitä on käynyt läpi, ja kaiken lisäksi kertonut ne asiat omasta halusta, vaikka on silloin antanut lisää aseita kiusaajille.

Juuri sinun kaltaistesi ihmisten takia puhun näin avoimesti elämästäni, ja siitä että sillä mikä on ja mikä on ollut, ei ole lopulta mitään merkitystä, jos tuntee itsensä arvostetuksi virheistään huolimatta.

Puhumalla avoimesti elämästäni ja sen ongelmista haluan osoittaa heille, jotka kamppailevat häpeänsä kanssa, että huolimatta siitä millainen on ja miksi on sellainen kuin on, on JOKAINEN ihminen yhtä arvokas, eikä kukaan ole toista arvokkaampi.

Olen fyysisesti sairas, olen psyykkisesti sairas (vaikka psyyke onkin hetkellisistä notkahduksista huolimatta kunnossa) ja fyysisesti vartaloni on ruma. Suurimmalle osalle näistä voin tehdä jotain.

Mutta jos ihmisen sielu on ruma, niin sille ei voi tehdä yhtään mitään. Sinun sielusi on ruma, ja se on asia jota kaunis ulkokuori ei kompensoi yhtään.

Anonyymi kirjoitti:

En ymmärrä. Ihan normikoivet, vähän pulskanpuoleiset. Oletko nähnyt nuoren naisen nakkimakkaran paksuisia suonikohjuja, nilkasta nivuseen? :)

Niille ei tehdä mitään, kun syy on "kosmeettinen".

Lue lisää

Niinpä. Siinä olet oikeassa. Itselleni normaalit koivet, joita ei tarvitse hävetä. Julkaisin kuvat siksi, että halusin näyttää olevani sen verran vahva, että pystyn julkaisemaan kuvat paksuista arpisista jaloistani, vaikka samalla annan ilkkujille materiaalia mahdolliselle kiusaamiselle.

En ole nuorella nähnyt isoja suonikohjuja, mutta äidilläni olen. Olen seurannut 9 -vuotiaasta lähtien, kuinka silloin itseni ikäinen -siis mitä olen nyt- äiti kulki julkisesti rannalla ja uima-altailla tavallisessa yksiosaisessa uimapuvussaan, vaikka hänellä roikkuu pullottava pussi lonkkaleikkauksen arven vieressä. Jokin lihas tai pehmytkudos, joka oli levahtanut arven alta sivulle, en enää muista mistä oli kyse, mutta se pussi on selkeästi erottuva.

Moni ihminen on sitä ihmetellyt, ja äitini on kuullut kuinka hänelle tuntemattomat ihmiset ovat toisilleen supatellen vilkuilleet häntä, hänen mennessä näiden ohi.

Lisäksi äidilläni ei toinen olkapää toimi olkapään keinonivelleikkauksessa murtuneen olkaluun takia, koska olkapäätä ei voitu leikkauksen jälkeen kuntouttaa toimivaksi, koska toista kättä ei saanut murtuman takia juurikaan liikutella.

Hänellä on myös reumaatikon (nivelreuma, johon hän sairastui minua odottaessaan) nivelistään pullerot, paksut ja sormenpäistään vinot sormet, molemmat ranteet jäykistetty jne.

Tätini, äitini sisko siis, on myös nivelreumaatikko, joten syntymästäni lähtien mulla on ollu kaksi hyvää esimerkkiä, joiden käyttäytymistä seurata isojen operaatioiden, ja ulkonäköä muuttavien muutosten jälkeen mallia ottaen.

Palatakseni noihin mun kuviin, niin ekassa kuvassa on vasemmassa etureidessä , ehkä 10x15 sentin kokonen ihonottokohta. Näkyy kuvaa suurentaessa.

Toisessa kuvassa on mun vasen ei-normaalin näköinen kantapää, josta pehmyskudokset on muun muassa mennyt kuolioon, ja johon on hieman saatu kasvatettua kudosta, jotta on voitu tehdä tavallinen ihonsiirto. Iho on itse asiassa otettu siitä ekan kuvan reidestä.

Kolmannessa kuvassa on sisäsääressä pitkä siksak-arpi, koska leikkauksessa tulleen veritulpan takia yritettiin pelastaa tukkoon mennyttä valtimoa siinä onnistumatta.

Neljännessä kuvassa näkyy oikean sisäreiden nivusesta polveen ulottuva arpi, josta otettiin kieleke, eli lihasta verisuonineen, ja joka siirrettiin vasemman kantapään kuolioon menneiden pehmytkudosten tilalle, samaisessa leikkauksessa, jossa veritulppa syntyi. Leikkaus kesti muuten 11 tuntia ton veritulpan takia. Muutamaa päivää myöhemmin kielekkeen lämpötilat alkoivat laskea, ja kieleke meni kuolioon 5 tunnin hätäpelastusleikkauksesta huolimatta. Sen jälkeen jalkaterän amputaatio otettiin ensimmäistä kertaa puheeksi, ja jota onneksi lopulta ei tarvinut vielä tehdä. Se taas on toinen tarina.

Ymmärrän hyvin, ettei julkisella puolella haluta tehdä nuorelle isoa kosmeettista leikkausta, vaikka muutoin niistä suonikohjuista ei olisi terveydellistä haittaa. Ymmärrän myös, että puhtaasti ulkonäöllisten syiden takia tämä nuori haluaisi ne leikkauttaa. Olinhan itse 24-25 -vuotias suurimman osan isoista arvista saadessani.

Lauruska kirjoitti:

Itse asiassa juuri kaltaistesi takia, lukemattomat häpeävät kehonsa virheitä. Raskauksien jälkeen jäänyttä roikkuvaa mahaa, jenkkakahvoja, kymmenien kilojen laihdutuksesta jäänyttä löysää ja roikkuvaa ihoa, raskausarpia, leikkausarpia, amputointeja, viiltelyistä jääneitä arpia, aknearpia, selluliittiä, avannepussejaan jne.

Lukemattomat häpeävät kaltaisesi lailla ajattelevien takia sairauksiaan, ja niiden aiheuttamia ulkoisia ja sisäisiä näkyviä oireita.

He häpeävät, koska heitä arvostellaan ilkeään sävyyn, ja haukutaan asioista, joille he välttämättä eivät voi tehdä mitään.

He piiloutuvat löysien vaatteiden alle, kotinsa seinien sisälle, koska häpeävät itseään kaltaisesi takia, eivätkä uskalla lähteä julkisille paikoille, peläten ivallisia katseita, ilkeitä sanoja, pahantahtoista sairaudesta johtuvan käytöksen matkimista. He pelkäävät tulevansa naurunalaiseksi, ivatuiksi, ja maahanpoljetuiksi, vaikka haluavat vain elää elämäänsä ongelmistaan ja sairauksistaan huolimatta.

Heidän itsetuntonsa on poljettu maahan sellaisten taholta, jotka kuvittelevat olevansa muita ylempänä, ja pitävän mielestänsä oikeutenaan oman täydellisen maailmansa häpeisevien julkista nolaamista, ivaamista, ja haukkumista, koska ovathan näiden poikkeuksien oikea paikka aivan muualla kuin siellä missä itse on.

Se voi voi, että koet minut sairaalloiseksi arpinaiseksi, joka ei ole mitään muuta kuin se; sairas ja ruma. Se on asia, joka sun pitää itse käsitellä, ja nimenomaan se on SUN ongelma. Ei mun.

Se kuvaa paljon sinusta, ettet pysty katsomaan niiden asioiden ohi sitä, mitä todellisuudessa olen. Vahvan naisen, joka pystyy puhumaan elämänsä pahimmista kokemuksista, elämänsä vaikeimmista ja jopa noloimmista asioista, ja totuudenmukaisesti vartalostaan, koska on sinut itsensä ja sen kanssa, mitä on kokenut, mitä on käynyt läpi, ja kaiken lisäksi kertonut ne asiat omasta halusta, vaikka on silloin antanut lisää aseita kiusaajille.

Juuri sinun kaltaistesi ihmisten takia puhun näin avoimesti elämästäni, ja siitä että sillä mikä on ja mikä on ollut, ei ole lopulta mitään merkitystä, jos tuntee itsensä arvostetuksi virheistään huolimatta.

Puhumalla avoimesti elämästäni ja sen ongelmista haluan osoittaa heille, jotka kamppailevat häpeänsä kanssa, että huolimatta siitä millainen on ja miksi on sellainen kuin on, on JOKAINEN ihminen yhtä arvokas, eikä kukaan ole toista arvokkaampi.

Olen fyysisesti sairas, olen psyykkisesti sairas (vaikka psyyke onkin hetkellisistä notkahduksista huolimatta kunnossa) ja fyysisesti vartaloni on ruma. Suurimmalle osalle näistä voin tehdä jotain.

Mutta jos ihmisen sielu on ruma, niin sille ei voi tehdä yhtään mitään. Sinun sielusi on ruma, ja se on asia jota kaunis ulkokuori ei kompensoi yhtään.

Lue lisää

Wow, millainen avautuminen. Miltä sinusta tuntuu nyt?

Kirjoitin sinulle muutaman rivin siitä, millaiseksi keskustelijaksi sinut täällä koen, millaisena sinut näen, sen mukaan mitä olet itse itsestäsi halunnut kertoa. Mieti, mitä kirjoitat.

Mitä tiedät minusta kirjoittajana muuta kuin omat pelkosi, epävarmuutesi ja oman mielesi sisältämän ilkeyden? Mitä tiedät minusta, miltä näytän tai mitä olen kokenut? Et voi tietää, kun en ole sitä sinulle kertonut. Arvotinko mielestäsi sinua ihmisenä? Olen pahoillani, jos niin tulkitsit. Ihmettely ja tässä mielipiteen kertominen ei sitä ole. Toisen arvottaminen, siten kuin sinä olet edellä tehnyt, on hyvin arveluttava teko eikä kaunista sinuakaan.

Ja nyt ohitan sinut.

Anonyymi kirjoitti:

En ymmärrä. Ihan normikoivet, vähän pulskanpuoleiset. Oletko nähnyt nuoren naisen nakkimakkaran paksuisia suonikohjuja, nilkasta nivuseen? :)

Niille ei tehdä mitään, kun syy on "kosmeettinen".

Lue lisää

Minä olen nähnyt keski-ikäisellä miehellä nyrkinkokoisia suonikohjurypäksiä.

Anonyymi kirjoitti:

Wow, millainen avautuminen. Miltä sinusta tuntuu nyt?

Kirjoitin sinulle muutaman rivin siitä, millaiseksi keskustelijaksi sinut täällä koen, millaisena sinut näen, sen mukaan mitä olet itse itsestäsi halunnut kertoa. Mieti, mitä kirjoitat.

Mitä tiedät minusta kirjoittajana muuta kuin omat pelkosi, epävarmuutesi ja oman mielesi sisältämän ilkeyden? Mitä tiedät minusta, miltä näytän tai mitä olen kokenut? Et voi tietää, kun en ole sitä sinulle kertonut. Arvotinko mielestäsi sinua ihmisenä? Olen pahoillani, jos niin tulkitsit. Ihmettely ja tässä mielipiteen kertominen ei sitä ole. Toisen arvottaminen, siten kuin sinä olet edellä tehnyt, on hyvin arveluttava teko eikä kaunista sinuakaan.

Ja nyt ohitan sinut.

Lue lisää

Niin, kannattaa myös sinunkin miettiä ennen kirjoittamista, millä sävyllä asiansa sanoo. Itse asiassa avautuminen oli aiheellista, ja pikemminkin taisi osua arkaan paikkaan sen suhteen mitä sanoin.

Itse asiassa alkuperäinen kommenttisi oli turha, kuten myös tämä mihin vastaan. Halusit vain päästä ääneen, paremmuuttasi osoittamaan. Sen kuvan kummallakin kommentilla annoit itsestäsi.

Muutoinhan olisit jo lukemisen jälkeen ohittanut alkuperäisen kommenttini, sitä kommentoimatta. Mutta ei, siihen et pystynyt. Sinun oli pakko päästä kommentoimaan, mielipiteesi vähättelevät sävyyn. Mä harvemmin annan tulla täyslaidalliselta. Mutta silloin kun annan, annan aiheesta. Nyt oli aihetta. Sivusta irl vuosia toisten ihmisten keskusteluja seurannut, oppii lukemaan ja kuuntelemaan rivien välistä. Sitä mä olen tehnyt paljon.

Ja nyt ohitat minut.... Sitä et voinut tehdä alun alkaen, ja se kertoo paljon ihmisestä. En jokaiseen omasta mielestäni epämiellyttävään kommenttiin kommentoi mielipidettäni kirjoittajasta. Vaikka epämiellyttävän kommentin kirjoittajasta mielikuva löytyisikin. Osaan pitää myös suuni kiinni.

Toisen arvoittaminen: älä syytä toista sellaisesta, minkä itse teit ensin. Taidat vain haluta huomiota.

Annan sulle neuvon. Jos et tykkää jonkun jostain kommentista, silloin kannattaa tämä ohittaa mielipidettään kertomatta. Mä rupeen nyt pelaamaan, joten saat hiljaisuutesi.

Lauruska kirjoitti:

Niin, kannattaa myös sinunkin miettiä ennen kirjoittamista, millä sävyllä asiansa sanoo. Itse asiassa avautuminen oli aiheellista, ja pikemminkin taisi osua arkaan paikkaan sen suhteen mitä sanoin.

Itse asiassa alkuperäinen kommenttisi oli turha, kuten myös tämä mihin vastaan. Halusit vain päästä ääneen, paremmuuttasi osoittamaan. Sen kuvan kummallakin kommentilla annoit itsestäsi.

Muutoinhan olisit jo lukemisen jälkeen ohittanut alkuperäisen kommenttini, sitä kommentoimatta. Mutta ei, siihen et pystynyt. Sinun oli pakko päästä kommentoimaan, mielipiteesi vähättelevät sävyyn. Mä harvemmin annan tulla täyslaidalliselta. Mutta silloin kun annan, annan aiheesta. Nyt oli aihetta. Sivusta irl vuosia toisten ihmisten keskusteluja seurannut, oppii lukemaan ja kuuntelemaan rivien välistä. Sitä mä olen tehnyt paljon.

Ja nyt ohitat minut.... Sitä et voinut tehdä alun alkaen, ja se kertoo paljon ihmisestä. En jokaiseen omasta mielestäni epämiellyttävään kommenttiin kommentoi mielipidettäni kirjoittajasta. Vaikka epämiellyttävän kommentin kirjoittajasta mielikuva löytyisikin. Osaan pitää myös suuni kiinni.

Toisen arvoittaminen: älä syytä toista sellaisesta, minkä itse teit ensin. Taidat vain haluta huomiota.

Annan sulle neuvon. Jos et tykkää jonkun jostain kommentista, silloin kannattaa tämä ohittaa mielipidettään kertomatta. Mä rupeen nyt pelaamaan, joten saat hiljaisuutesi.

Lue lisää

söpöä.