Maailman kirjat on sekasi,
maailma kuohuu, kansakunnat sotii tappaa toisiaan,
miljoonat ihmiset pakenee omasta maastaan paakoon omia ihmisiä,
sama pakokauhu ilmeisesti tarttuu vanhuksiin,
nyt vanha yksin miettii
mihin lähtis pakoon vanhuuttaan,
vanhuus ja avuttomuus peolotta
jonnekki pitäis päästä pakoon ja turvaan
avuttomuuttaan ja vanhuttaan,
mutta minne ,,,
ahdistus ja pakokauhu on vallannu vanhuksen mielen,,,
mihin voi vanhus paeta,,,
juttu fanttasiaa,,, osittain totta nyky suomessa,,,
Vanhuksen pakokauhu !
Anonyymi
49
609
Vastaukset
- Anonyymi
Matka kuume vaivaa,
kauas pitäis päästä,
matkustaisko afganistaan pakoon suomeen muutavia pakolaisia,
jos eurooppalaiset lähtis laumoittain noihin maihin josita ihmisvirta on tänne länteen,
mennään me sinne laumoittain ja rekennetaan sinne sivistyny yhteiskun ta kaivetaan RIKKAUDET niitten aasta
ja rakennetaan komeet yhteiskuntat sinne,
pakkohan miesidän on lähteä noita jo pakoon kun niitä tuntuu tulevan tänne miljoonia,
siinäpä hyvä kekseintä vaihdetaan niitten kaa maanosia, ne tulee tänne ja me muutetaan sinne, ja täytetään niitten maailma meidän kultuurilla,- Anonyymi
Pitäähän sen olla ihanampi maa kuin Suomi, koska turvapaikkaa Suomesta hakeneet ja oleskeluluvan saaneet afgaanit sinne menevät kuitenkin lomille. Hyvä se on lomailla kun on Suomen Kela-kortti taskussa ja jos tulee talibaani vastaan, lähettää Suomi parhaat sotilaansa ja koneensa pelastamaan takaisin Suomeen. Se on aika kallis operaatio.
- Anonyymi
jooooooooo
eurooppa muuttaa afriikan mantereelle ja afriikan muslimit muuttaa euroopan alueelle,
tehdään vaihtokauppa,
samoin venäjä muuttaa kaikessa suuruudessaan ameriikan mantereelle ja ameriikkalaiset muttaa tuohon meidän naapuriin ottaa venäjän alueen haltuunsa alkaa sitä kehittämään aivan uudella länsimaisella sivistyneellä kultuurillaan
eihän tästä mutten enään mittää tuu jos muutto on vain yksipuolista,
että vain muslimit tunkee tämme meidän keskelle,
ei siinä enään mikään muu auta kuin että me lähdetään niitä pakoon niitten omaan mahansa, sitähän se vaihtokaupppa syntyy ihan ittestään,
vaidetaan vaan mantereita keskenään, - Anonyymi
Mitä tuossa enään sotimaan,
tehdään vaan vaihtokauppaa mentereitten kesken
niin kaikki saa uteliaisuutensa tyydytettyä,
ja tietävät minkälaista missäki maanosassa on asua ja elää kansakuntana,, - Anonyymi
Kuten on huomattu
ihminen on hyvin alkeellinen eläin,
kehitys ihmiseksi ihmisyyteen on vielä pahasti kesken,
ihmis raukat pelkää toisiaan tappavat sumeilematta toisiaan,
toisiaan pakoon jokseva eläin, - Anonyymi
Tänään ollu huono päivä, vaikka aurinko paistaa, ja syksy tuoksuu ulkona,
mull on omituinen tunne kuin olisin jotenki unessa,
olenkohan vielä elävien kirjoissa,
on sivullinen olotila, hipoo sekavaa oloa, sekavuutta,
olen kuin unessa jossaki sumussa
aivan kuin koitaisi haparoida käsillä ottaa jostaki kiinni, olen liukumassa jonnekki,
ole kuin pois jossaki joka ei ole olemassakaan,
onkohan tajunta katomassa,
johtuukohan vanhuuden ijän diapeteksesta tämmönen olotila,
menen jotain syömään,
jospa tajunta palaa takaisin tähän aikaan
kun sokerin tasapaino palautuu,
jos palautuu,,
aurinko paistaa,,,, jännitystä ilmassa,,, - Anonyymi
Uusi ilmiö
olen laihtunu, syöny samoin kuin ennen,
uusi ilmiö onkin,
jostain syystä pitää syödä hunajaa
3-4 ruoka-lusikallista kerralla, tai enemmänkin
ja päälle 1-2 lasillista maitoa,
jokin ihmeen himo hunajaan on iskeny,
mitä on tapahtunu,,,
onko jokin pielessä, jos,,, niin mikä,,, - Anonyymi
Oi Herra jos mä matkamies maan ...
Per-kel - Anonyymi
Pakokauhu jatkuu, loppu lähestyy, mutta vielä ole hengissä,
tänään suunnittelin
rakennan ihan oma suuren uuden kerrostalon
johon mahtuu kaikki omat lähisukulaiset perheineen asumaan, ,viettämään vanhuuttaan
ME kaikki omat ihmiset läheiset samassa kerrostalossa,
yhdessä lähekkäkkäin,
vasta sitten tuntisin vanhuuteni turvatuksi, turvalliseksi,
kun kaikki rakaat ihmiset asuisi samassa suuressa kerrostalossa,
kaikilla tietenki omat osakeet
asunnot,
semmonen unelma ,,, jospa toteutuu, luoja tietää, voi toteutuakki, - Anonyymi
" pakoon pahaa maailmaa tuonne suuren kiven taa "
- Anonyymi
Moi, Minä Tässä vaan !
Kattelen ulos ikkunasta,
auringon lumo kutsuu ulos,
-- lähden nuuhkimaan syksyn tuoksuja,
ulkona on kaunis raikas alku- syksyn tunnelma,
näkymä kutsuu ja houkuttaa lähtemään,
kohdakkoin väri maailmakin muuttuu maisemassa,
punasta , sinistä, keltasta , ruskeeta, siellä täällä vielä vihreetä,
lähden autolla,,,, tietenki,
jalat ei kanna,
eikä sydän anna periksi ottaa yhtikäs askeltakaan,
siispä autolla teen matkaa
jonnekki puisto-penkin viereen,
siinä istun onneni kukkuloilla maailmaa ihaille,
maailma on kaunis,
hengitän,
olen vielä täällä, elävien joukossa,
vaikka psyykkinen maailma pikkuhijaa on katoamassa,
mutta tässä istun ja ihmettelen vielä,
-- eilen otti tosi lujille kauppareissu,
oijoi sitä tuskaan kipua ja uupumusta,
kourallinen nitrojakaan ei meninannu enään auttaa,
meni jonkin aikaa ennekuin voimat alkoi palata, otti tosi lujille,
turha vanhuksen on pakoon pinkoa vanhuuttaan,
ei pääse pakoon annan periksi, maailma menköön menojaan,
minä istun ja ihmettelen
maailman kauneutta
maailma muualla kuohuu , riehuu ja taistelee
tappaa toisiaan kansat pakenee toisiaan, koko maailma on menny sekasi,
minä vaan istun ja ihmettelen
mihin katosi oma uskomaton elämä, oliko se minä joka joskus oli ihminen,
oliko se kaikki todella minun,
minulla oli elämää ja kaikki,
minullako oli perhe työ ja lapset jälkeläisineen, huh, uskomatonta,
nyt olen ihan yksin,
vain aurinko ja auto
siellä täällä linntut visertää omia kutsuhuutojaan,
neki varmaan ovat jo pois lähdössä,
linnut lähtee
minä jään
siipirikkona yksin istumaan
ja ihmettelemään
mihin katosi vanhan elämä niin äkkiä,
vasta olin maalla lapsi ja sota,
nyt loppuun kulunu vanhus
elämä on lyhyt
satavuottaki on vain vilahdus vanhan silmissä,
mihin kaikki katosia niin äkkiä,Pakokauhuja on monenlaisia. Monet itse heräteltyjä ja kasvateltuja.
Eihän meikäläistä loppujen lopuksi mikään uhkaa, päivät vain on kohta kulutettu loppuun, ja viileästi ajateltuna ei voi kuin huokaista ja tyytyä osaansa. Kaikillahan se on edessäpäin.
Todellinen pakokauhu vallitsee Kabulin lentokentällä, ja ajattelen myötätunnolla ihmisiä, jotka saapuvat tuuliselle ja sateiselle Helsinki-Vantaan lentokentälle ainoana omaisuutenaan päällään olevat vaatteet.
On loltovoitto syntyä Suomeen.- Anonyymi
Makriina kirjoitti:
Pakokauhuja on monenlaisia. Monet itse heräteltyjä ja kasvateltuja.
Eihän meikäläistä loppujen lopuksi mikään uhkaa, päivät vain on kohta kulutettu loppuun, ja viileästi ajateltuna ei voi kuin huokaista ja tyytyä osaansa. Kaikillahan se on edessäpäin.
Todellinen pakokauhu vallitsee Kabulin lentokentällä, ja ajattelen myötätunnolla ihmisiä, jotka saapuvat tuuliselle ja sateiselle Helsinki-Vantaan lentokentälle ainoana omaisuutenaan päällään olevat vaatteet.
On loltovoitto syntyä Suomeen.Kyllä sympatiat on nyt henkensäedestä pakenevien ihmiseten puolella,
he ovat vielä nuoria
heillä pitäisi olla elämä edessä,
mutta kuka tietää kuinka heidän lopulta käy,
vaikka tämä avuton-vanhuus harmittaaki
tavallaan olen elämään kyllästyny,
voisin jo nukkua lopullisesti pois, mutta ei sittenkää vielä näin tapahtunu,
eilen oli niin huono päivä että luulin jo lopun tulevan,
oli jopa kiire antamaan viimesiä ohjeita mitä pitää tehdä
jos nyt henkeni heitän,
kohtaus meni pikkuhiljaa ohi ja elämä jatkuu vielä,
tie kuika kauan,
nyt on ollu pakko alkaa käyttämään vanhvempaa kipulääkettä,
se vaan hiukan arveluttaa, siihen jää koukkuun,
mutta haittaako se enään kun tietää ettei elämää voi enään monta vuottaolla,
tyttäreni on ollut sitä mieltä jo aikasemmin,
ettei enään haittaa jos jää kipulääkkeeseen koukkuun,
kun muu ei auta kipuihin,
mitähän mieltä muut vanhukset on asiasta,
ollaanhan me syd.lääkkeisiinki koukussa, emmekä pääse niistäkää enään irti enennkuolemaa,
onko sama asia, Anonyymi kirjoitti:
Kyllä sympatiat on nyt henkensäedestä pakenevien ihmiseten puolella,
he ovat vielä nuoria
heillä pitäisi olla elämä edessä,
mutta kuka tietää kuinka heidän lopulta käy,
vaikka tämä avuton-vanhuus harmittaaki
tavallaan olen elämään kyllästyny,
voisin jo nukkua lopullisesti pois, mutta ei sittenkää vielä näin tapahtunu,
eilen oli niin huono päivä että luulin jo lopun tulevan,
oli jopa kiire antamaan viimesiä ohjeita mitä pitää tehdä
jos nyt henkeni heitän,
kohtaus meni pikkuhiljaa ohi ja elämä jatkuu vielä,
tie kuika kauan,
nyt on ollu pakko alkaa käyttämään vanhvempaa kipulääkettä,
se vaan hiukan arveluttaa, siihen jää koukkuun,
mutta haittaako se enään kun tietää ettei elämää voi enään monta vuottaolla,
tyttäreni on ollut sitä mieltä jo aikasemmin,
ettei enään haittaa jos jää kipulääkkeeseen koukkuun,
kun muu ei auta kipuihin,
mitähän mieltä muut vanhukset on asiasta,
ollaanhan me syd.lääkkeisiinki koukussa, emmekä pääse niistäkää enään irti enennkuolemaa,
onko sama asia,Sanoin jo tuolla aikaisemminkin, että on hyvä lähettää tsemppiviestejä muille kirjoittajille, sillä ne ovat aina paikallaan. Hyvä palaute kirkastaa mielen.
Toivottavasti sinulla on tänään parempi päivä. Olen tyttäresi kanssa samaa mieltä, ei kannata kärsiä liiallisista vaivoista, jos lääkitys on olemassa. Me olemme riippuvaisia paljosta muustakin, ei oteta turhia huolia.
Sade väistyy. Aamuteeveen meteorologi lupasi, että elokuun viimeisinä päivinä ei sadetta saada, joten kesä jatkuu vielä.
- Anonyymi
"Älkää peljätkö !
- Anonyymi
14:38
sanoo raamattu,,,
sillä minä olen kanssanne,,,,,, - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
14:38
sanoo raamattu,,,
sillä minä olen kanssanne,,,,,,Sitä juuri tarkoitin. Älkää antako maailman pauhujen pelästyttää. Ette ole yksin.
Nukkukaa levollisesti ! Kuin "Herran hanskassa". - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Sitä juuri tarkoitin. Älkää antako maailman pauhujen pelästyttää. Ette ole yksin.
Nukkukaa levollisesti ! Kuin "Herran hanskassa".Kiitos!
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Sitä juuri tarkoitin. Älkää antako maailman pauhujen pelästyttää. Ette ole yksin.
Nukkukaa levollisesti ! Kuin "Herran hanskassa".kauhu valtaa mielen,
väkisin huomaa,
kuinka nopeesti,
kuinka lujaa vauhtia yleiskunto hiipuu,
ympytät pienenee,
ei tahtoisi näin tylsää vanhuutta,
en ole tätä tilannu se on vaan tullut yllätyksenä
tilaamatta,
tässä oon
enkä muuta voi,,,,
vai voinko sittenkin vielä jotain pientä,, jää nähtäväksi,,
- Anonyymi
Samalla vähenevät
turhat asiat.
Mitä vähemmäksi
päivät minussa hupenevat
ja vanhenen
sitä vähemmän tärkeiltä tuntuvat
monet asiat
ja melkein naureskelen
kun muistan miten joskus
ollut tärkeää
sekä tuo että tää.
Joutikin pois
turha lasti.- Anonyymi
Jos kuitenkin tänään taas suuntaan kömpelöt askeleeni ovesta ulos,
niin suunittelen, sen teen ja lähden,
on pikku asioita, ne saa vanhan ja vaivasenki vielä liikkeelle,
on yksi suuri asia, suuri haave,
kuinka uskaltaisin ostaa uuden ompelukoneen, ( olen entinen ompelutaitoinen )
kun olen näin vanha,
on polttava haave vielä ommella jotain ihanaa ittelle,
ajatus polttaa kuin tuli sielussa,
onko ostos turha, jaksanko tehdä vielä jotain uutta ,,,
se huolettaa, se oma jaksaminen,
kun kaikki nykyään tökkää siihen ettei jaksakaan,
meniskö noin suuri ostos hukkaan,
kertokaa se minulle,
siis mielipiteenne,
taidan ostaa sen koneen,
(harmittaa kun entinen meni rikki, ja korjaaminen on kalliimpaa kuin uusi kone ,
asiasta on kokemusta )
joten ostan
vaikka en jaksaisikaan toteuttaa suurempaa ompeluhaavettani,
ainaki jotain pientä voi vielä ommella, Anonyymi kirjoitti:
Jos kuitenkin tänään taas suuntaan kömpelöt askeleeni ovesta ulos,
niin suunittelen, sen teen ja lähden,
on pikku asioita, ne saa vanhan ja vaivasenki vielä liikkeelle,
on yksi suuri asia, suuri haave,
kuinka uskaltaisin ostaa uuden ompelukoneen, ( olen entinen ompelutaitoinen )
kun olen näin vanha,
on polttava haave vielä ommella jotain ihanaa ittelle,
ajatus polttaa kuin tuli sielussa,
onko ostos turha, jaksanko tehdä vielä jotain uutta ,,,
se huolettaa, se oma jaksaminen,
kun kaikki nykyään tökkää siihen ettei jaksakaan,
meniskö noin suuri ostos hukkaan,
kertokaa se minulle,
siis mielipiteenne,
taidan ostaa sen koneen,
(harmittaa kun entinen meni rikki, ja korjaaminen on kalliimpaa kuin uusi kone ,
asiasta on kokemusta )
joten ostan
vaikka en jaksaisikaan toteuttaa suurempaa ompeluhaavettani,
ainaki jotain pientä voi vielä ommella,Kyllä kannattaa hankkia mieleinen kone ja tehdä mieltä ilahduttavia ompeluksia. Eihän ole pakko aloittaa monimutkaisimmalla hommalla.
Nyt olet siinä kohdassa, mitä tarkoitit, kun joskus aikaisemmin sanoit itseksesi, että kyllä minä ostan vielä uuden ompelukoneen tämän vanhan tilalle. . . .Kunhan kerkiän!
Nyt se aika on!- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Jos kuitenkin tänään taas suuntaan kömpelöt askeleeni ovesta ulos,
niin suunittelen, sen teen ja lähden,
on pikku asioita, ne saa vanhan ja vaivasenki vielä liikkeelle,
on yksi suuri asia, suuri haave,
kuinka uskaltaisin ostaa uuden ompelukoneen, ( olen entinen ompelutaitoinen )
kun olen näin vanha,
on polttava haave vielä ommella jotain ihanaa ittelle,
ajatus polttaa kuin tuli sielussa,
onko ostos turha, jaksanko tehdä vielä jotain uutta ,,,
se huolettaa, se oma jaksaminen,
kun kaikki nykyään tökkää siihen ettei jaksakaan,
meniskö noin suuri ostos hukkaan,
kertokaa se minulle,
siis mielipiteenne,
taidan ostaa sen koneen,
(harmittaa kun entinen meni rikki, ja korjaaminen on kalliimpaa kuin uusi kone ,
asiasta on kokemusta )
joten ostan
vaikka en jaksaisikaan toteuttaa suurempaa ompeluhaavettani,
ainaki jotain pientä voi vielä ommella,Hyvä ! Kannatetaan !!!
- Anonyymi
Makriina kirjoitti:
Kyllä kannattaa hankkia mieleinen kone ja tehdä mieltä ilahduttavia ompeluksia. Eihän ole pakko aloittaa monimutkaisimmalla hommalla.
Nyt olet siinä kohdassa, mitä tarkoitit, kun joskus aikaisemmin sanoit itseksesi, että kyllä minä ostan vielä uuden ompelukoneen tämän vanhan tilalle. . . .Kunhan kerkiän!
Nyt se aika on!Voi harmi, nyt hävettää ja harmittaa,
tulin kaupungilta monipuoliselta soppailureissuiltani,
ikäväkseni huomasin,
omelukoneen osto oli unohtunu ,
harmittaaa,
pakko myöntää taitaa olla dementtia jo pitkällä,
muistin kyllä veikata, ja ostaa ruokaa, sekä parituntia tai yliki olla kuntosalilla,
mutta
harmi, ompelukone unohtui, surku,
no jos seuravalla reissulla muistan ompelukoneenki ,
tai ainaki niihin tutustua kauppareissulla,
onkohan kellekää muulle käyny että osan ostotksista unohtaa,
hupsss, harmittaa ja naurattaa,,,,
tämä loppuelämä on jo melkosta höpötystä,
mutta olkoon,
kun itteään ei pakoon pääse,,, vanhuus tulee ja on jo täällä asumassa, - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Voi harmi, nyt hävettää ja harmittaa,
tulin kaupungilta monipuoliselta soppailureissuiltani,
ikäväkseni huomasin,
omelukoneen osto oli unohtunu ,
harmittaaa,
pakko myöntää taitaa olla dementtia jo pitkällä,
muistin kyllä veikata, ja ostaa ruokaa, sekä parituntia tai yliki olla kuntosalilla,
mutta
harmi, ompelukone unohtui, surku,
no jos seuravalla reissulla muistan ompelukoneenki ,
tai ainaki niihin tutustua kauppareissulla,
onkohan kellekää muulle käyny että osan ostotksista unohtaa,
hupsss, harmittaa ja naurattaa,,,,
tämä loppuelämä on jo melkosta höpötystä,
mutta olkoon,
kun itteään ei pakoon pääse,,, vanhuus tulee ja on jo täällä asumassa,lisäys edelliseen,
siitä haaveesta en kyllä luovu,
ostan sen koneen kun muistan ja saan asian töpinäksi,
käytän sitä sitten tai en,
mutta toimiva omelukone pitää vanhalla olla,
että voi ainaki yrittää vielä saada jotain aikaseksi,, Anonyymi kirjoitti:
Voi harmi, nyt hävettää ja harmittaa,
tulin kaupungilta monipuoliselta soppailureissuiltani,
ikäväkseni huomasin,
omelukoneen osto oli unohtunu ,
harmittaaa,
pakko myöntää taitaa olla dementtia jo pitkällä,
muistin kyllä veikata, ja ostaa ruokaa, sekä parituntia tai yliki olla kuntosalilla,
mutta
harmi, ompelukone unohtui, surku,
no jos seuravalla reissulla muistan ompelukoneenki ,
tai ainaki niihin tutustua kauppareissulla,
onkohan kellekää muulle käyny että osan ostotksista unohtaa,
hupsss, harmittaa ja naurattaa,,,,
tämä loppuelämä on jo melkosta höpötystä,
mutta olkoon,
kun itteään ei pakoon pääse,,, vanhuus tulee ja on jo täällä asumassa,Hei kuule, ei sitä konetta ohimennen hankita!
On se ompelukoneen osto siksi tärkeä ja muistettava asia, että sitä varten pitää varata oma päivä, ja jos sattuu olemaan joku mukava ystävä vapaana sinä päivänä, niin yhdessä hänen kanssaan voi neuvotella myymälässä koneitten toiminnoista ja hinnoista. Ja hyvän kaupan jälkeen leivoskahville Fazerille.
Hyvin suunniteltu on puoliksi tehty.- Anonyymi
Makriina kirjoitti:
Hei kuule, ei sitä konetta ohimennen hankita!
On se ompelukoneen osto siksi tärkeä ja muistettava asia, että sitä varten pitää varata oma päivä, ja jos sattuu olemaan joku mukava ystävä vapaana sinä päivänä, niin yhdessä hänen kanssaan voi neuvotella myymälässä koneitten toiminnoista ja hinnoista. Ja hyvän kaupan jälkeen leivoskahville Fazerille.
Hyvin suunniteltu on puoliksi tehty.Huomenta,
ihan hymyilytti Makriinan komentti,
siksi kun just nyt aamulla ensimmäisenä tuli taas mielee ompelukoneen hankkiminen,
katsoin aurinko paistaa,
mutta heti tuli ajatus, jaksaisinko nyt lähteä ompelukonetta kattomaan,
kummasti mielenkiintoinen ajauski vie voimia,
mistähän se johtuu, vaikka asia on mieleinen ja mielenkiintoinen,
aikoinaan veljeni sanoi ( meillä on sama sepelvaltimotauti )
hänelle tehtiin viiden suonen ohitusleikkaus, ja kun hän kuuli että minulla on myös sama juttu menossa,
hän sanoi että siitä tämä tauti on hunkala,
mitä mielenkiintoisempaa tekemistä on sitä enemmän voimat katoaa,
sitä enemmän väsyy jo sitä aatellessa,
häntä harmitti suuresti se kun mielenkiintoin työ ja sen toteuttaminen aiheutti väsymystä,
kait se kuuluu taudin kuvaan, että ajauski aiheuttaa uupumusta ja väsymystä,
mutta
siitä huolimatta hankin sen koneen ehkä jo tänään,,,
- Anonyymi
Jos joku pyytäisi sinua alkaa vahtia ja vainota naapuriasi jollain tekosyyllä ja meluta tahallisesti eri tavoin hönen kotinsa joka nurkalla, alkaisitko. Siis notkua harrastaa vain etuoven vieressä. Ja kieltäisit jätkiesi liikkumisen aina kun henkilö kotona tai löheisensä.
.
Onko muunlaista yhteisöllisyyttä asuinalueella kuin ilkeyteen, sadismiin, mobbibgiin, pahansuopuudesta syntyvään iloon ja energiaan perustuvaa.
Mielestäni harvinaista. On saanut minut entistä enemmän pitämään epäsosiaalisista ihmisistä, jotka poistuvat kun rappu tyhjä. (vaikka itse asun okt)
Samallavielä esitetään uhria tai marttyyria tai sankaria kun saatu kaikki pahuuteen yhtä vastaan.
Monessako okt talossa kuuluu karjuntaa ja huutoa ja haukkumista ja melua 15 vuotta putkeen tubteja päivässä.- Anonyymi
Häh ???
- Anonyymi
20:05
TÄH ???
sori mutta
miten sinun komentisi liitty ketjuun,,,
ei mitenkään,,, oletko erehtyny vahingossa väärään ketjuun napsauttamaan komentisi ??? heh heh heee,, - Anonyymi
Emmehän me kerrostaloissa asuvat ihmiset tiedä, millaista älämölöä omakotitaloissa harrastetaan!
Kaikkea sitä pitää ihmetelläkin.
Monessa ok-talossa tapahtuu raakoja asioita, joista asukkaat eivät oman turvallisuutensa takia uskalla esittää uhria eikä marttyyria. Kuinka paljon onkaan luettu ja kuultu perheistä, joita yksi jäsen terrorisoi ja alistaa ilman, että kukaan tulisi uhreja auttamaan.
Ilkeys ja pahansuopaisuus eivät riipu asuinmuodosta. Kerrostaloissakin naapurit eivät aina välitä, eivätkä yritä auttaa. Ilkeyttä sekin, jos ei puutu, vaikka voisi. Monta kertaa se johtuu rasismista, mikä on uusi ilmiö suomalaisessa yhteiskunnassa. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Emmehän me kerrostaloissa asuvat ihmiset tiedä, millaista älämölöä omakotitaloissa harrastetaan!
Kaikkea sitä pitää ihmetelläkin.
Monessa ok-talossa tapahtuu raakoja asioita, joista asukkaat eivät oman turvallisuutensa takia uskalla esittää uhria eikä marttyyria. Kuinka paljon onkaan luettu ja kuultu perheistä, joita yksi jäsen terrorisoi ja alistaa ilman, että kukaan tulisi uhreja auttamaan.
Ilkeys ja pahansuopaisuus eivät riipu asuinmuodosta. Kerrostaloissakin naapurit eivät aina välitä, eivätkä yritä auttaa. Ilkeyttä sekin, jos ei puutu, vaikka voisi. Monta kertaa se johtuu rasismista, mikä on uusi ilmiö suomalaisessa yhteiskunnassa.13:03
Eihän suomalainen voi sekaantua naapureitten riitaan,
siitähän on ollut TV:ssä useinki valaievia ohjelmia,
käy usein niin että joka menee väliin
siitä tuleeki se pahin syyllinen,
auttaja joutuuki itse syyteeseen, heh
pikkusen suomen laki joskus hymyilyttää,
- Anonyymi
Pelon/pakokauhun saa aikaan vilkas mielikuvitus kohdallani. Kyllä Afkanistanin tilanne ja nyt Vielä enemmän USA:n kostotoimien myötä surettaa.
Kyllä ihan omassa kodissakin saa sykkeen nousemaan. Jalan töksähtäminen maton reunaan ja veri kohahtaa. Ote meinaa lipsahtaa kahvipannusta jne.
Mutta, nyt juuri on kaikki hyvin omalla kohdallani. Nojatuoliin käpertyneenä shaali ympärillä uutisia odotellessa. Aamukahvit juotu ja pannu ehjänä säilynyt.
Mitä minä voisinkaan muuta tehdä kuin seurata sivusta ja koettaa pitää huolta itsestäni ja lähimmäisistäni.- Anonyymi
Makriina kirjoitti:
Mitä tekemistä tällä kaikella on ompelukoneen ostamisen kanssa?
Anteeksi!
Luulin osallistuvani aloituksen aiheeseen, joka mielestäni on "vanhuksen pakokauhu".
En ymmärtänyt, että vain ompelukoneen ostamiseen liittyen saa osallistua.
Olen pahoillani. Anonyymi kirjoitti:
Anteeksi!
Luulin osallistuvani aloituksen aiheeseen, joka mielestäni on "vanhuksen pakokauhu".
En ymmärtänyt, että vain ompelukoneen ostamiseen liittyen saa osallistua.
Olen pahoillani.Älä ole.
Keskustelun tuleekin polveilla eri puolille. Pakokauhun lisääminen ei kuitenkaan tunnu miellyttävältä, niin että laimensin sitä hiukan arkisella rupattelulla vaikka ompelukoneen ostosta.
Olen pahoillani.- Anonyymi
Makriina kirjoitti:
Älä ole.
Keskustelun tuleekin polveilla eri puolille. Pakokauhun lisääminen ei kuitenkaan tunnu miellyttävältä, niin että laimensin sitä hiukan arkisella rupattelulla vaikka ompelukoneen ostosta.
Olen pahoillani.Ehkä ompelukoneen ostaminen on just sitä vanhuudesta pakeenemista,
vanha ihminen haluaa olla vielä toimiva oikea elämässä kiinni oleva ihminen,
jotain tarpeellista toimeen saava ihminen,
minulla on polttava tarve tehdä vielä jotain mitä tein aikoinaan työkseni ja perheeni hyödyksi,
siis polttava tarve yrittää vielä ommella uutta kivaa,,
ja tuunata vanhaa uudeksi,
- Anonyymi
Toinen maailmansota oli meille kauheampi. Sota oli Euroopassa, me olimme sodan keskellä, Suomessa oli sota. Silloin lapsi ei siitä paljon muista. Nyt olemme itse turvassa, ei tarvitse pelätä, vaikka kaukaiset melskeet saattavat pelottaa ja tuntee kärsimystä niitten puolesta, jotka kriisialueilla elävät.
- Anonyymi
Kyllä me silloiset lapset muistamme sota-ajan ja se alkeellisen elämän suomessa ja maalla,
ei ollut sähköjä, ei autoja ei puhelimia, ei polkupyöriä, oli vain hevoset jotka teki tavaroitten ja hyödykkeitten kuljetukset eripaikkakunnille
maalla tehtiin kaikki hyödykeetki itse, aivan alkutekijöistä lähtien,
- Anonyymi
Tänään on varmaan kesän viimeinen kesäpäivä
aurinko paistaa niin että häikäisee,
tarviiko vanhan nyt paeta edes vanhuuttaan, ei
katotaan ja nautitaan tästä viimeisestä aurinkoisestä päivästä, huomenna sataa ja syksy saapuu,
mitä tuo syksy tullessaan
toivottavasti vain iloa ,,,,,- Anonyymi
Aiempaa suurempia laskuja, sateita ja pimeyttä ja vastaan tulevia rekkoja, mistä valikoituu se sopiva
- Anonyymi
Mitä todellista pelkoa meillä (80 ) voisi olla, muuta kuin ennakoida, mitä mahdollisesti tulee tapahtumaan, mutta onko se tarpeellista?
Tietenkin lapsuudessa oli muka puutteita nyky maailman menolla, mutta eihän lapsi niitä ymmärtänyt, paitsi he, joilla ei ruoka riittänyt, tuskin sitäkään lapsena, koska ei tiennyt paremmasta, vai tiesikö, että naapurissa syötiin runsaammin ja siellä oli myös pullaa..
Vaatteista joku lapsi joutui kärsimään, kun aina sai sisarusten vanhoja, mutta oli se kuitenkin pieni häpeä, koska toisillakin oli.
Oliko jo silloin koulukiusaamista? Totta kai oli, koska silloin käytiin ainakin meillä hieman "kylätappeluita" hiihtokilpailuiden merkeissä ja myöhemmin kylän tytöistä. Tosin puukkoja ei käytetty.
Kaikki ovat löytäneet omansa, kuka mitenkin , joten niitä "kaulankatkomisia ei tullut, kuten ei murhiakaan. - Anonyymi
Ennen oli niin paljon vähemmän, jokaisella. Tästä meitä muistutetaan tuon tuostakin, mutta eihän sitä lapsi ymmärtänyt silloin valittaa, kun kaikilla oli sama tilanne. Vanhoja vaatteita ratkottiin, käännettiin ja ommeltiin uusia lasten käyttöön. Oli kivaa saada uusi takki, olkoon vaan, että papan vanhasta takista tehty. Lämmin ja oma!
Ei pula-aikana lapset valittaneet kuten tänä päivänä, kun ei merkkivaatteita saa.
Ruokaa oli lautasella sentään joka päivä, ja oli kyllä hienoa, jos joskus sai sitä pullaa, ja ihan kaksi palaa!
Ja kun pula-ajan jälkeen saatiin jäätelöä, ja nelihenkiselle perheelle ostettiin litran paketti vaniljajätskiä, niin jopa tuntui ylelliseltä.
V. 1952 tutustutttiin Coca-colaan , ja meilläkin oli sitten kermapullona kokapullo monta vuotta. Siihen aikaan kerma ostettiin irtona omaan pulloon maitokaupasta.
Mutta aina ne maailman kirjat vaan ovat sekaisin, kun yhdestä pulasta päästään, tulee toinen tilalle. Sellainen, jollaista ei ole ennen kuultukaan niinä vanhoina, hyvinä aikoina.
Mkr.- Anonyymi
Hyvin muistaa sota-ajan ja sen alkeelisen elämän maalla,
kakki tehtiin itse ihan kengistä lähtien,
oma vaari teki kaiken myös suutarin töitä
kenkiä kaikille kyläläisille,
ym muuta hevos-kievarista lähtien kotipihassa olevissa teollisuus- pajoihin asti, tavallaan sen ajan maalaistalo oli pieni teollisuuslaitos,
siellä tehtii ihan kaikkea mitä sen ajan ihmiset tarvitsi maalaiselämässä,
mihin ikinä mielikuvitus yltää,
niin ja me lapset olimme tärkeitä ihan pienestä lapsesta asti,
me saimme osallistua kaikkeen työhön
heti pienestä alkaen, aikuisten mukana,
me lapsetkin olimme arvokkaita työtätekeviä ihmisiä,
kykyjemme mukaan,
muistan lapsuuteni maailman o n n e l l i s i m p a n a aikakautena,
olin maailman onnellisin ihminen siihen aikaan,
-- muistan lapsuuteni samettisen pihanurmen tuoksun,
kissan liekit pääskysten kiusatessa kissaa,
ja mummoni antoi töitä pienelle, esm. hakea puu tai kaksi ranteelta
että mummo sai keittää hellalla ruokaa työväelle, kun miehet tuli mettästä ja naiset muista töistä,
mummoni antoi lapselle pikkumaton puistelua,
ja varotuksia ettei kaivolle saamenne sinne putoaa pienet,
vaari antoi myös töitä pienille, sai pidellä pikilankaa toisesta päästä kun hän ompeli kenkiä kyläläisille ja meille lapsillekki,
ym pikku homaa
vasaran käteen ja puunauloja piti naputella johoki hänen käskemään paikkaan,
oijoi niitä i h a n i a alkeellisia aikoja,
ei ollut edes sähkövaloja, oli karpiitilamppu joka iltaisin valaisi tuvan ,
muistan kaiken , tiilitehtaan pihapiirissä, siihenki lapset sai osallistua työpanoksellaan, pinota tiiliä pinoon kun niitä valmistui,
-- kankaatki tehtiin itse
ensin pallava kasvatettiin pelloilla, sitten ne ruopattiin mössöksi ja kastattiin kehräämistä varten sopivaksi, sitten kehrättiin langoiksi
ja kangaspuissa kudottiin kankaaksi,
josta sitten tehtiin lakanoita, tyynyliinoja pyyhkeitä, värjättiin kankaita joista ommeltiin hameita ym vaateita,
sekä kaikki villa vaatteet ja sukat kehitettiin omasta lampolasta, kehräämällä langoiksi ja sitten kutomalla hyödykkeiksi,
-- nyky ihmiset ei voi kuvitellakkaan sitä alkeelista aikaa suomessa ja maalla,
-- puoliakaan en jaksa niistä ajoista tässä kirjoitaan
vain piene hipaisun siitä sota-ajasta minkälaisen lapsuuden olen saanu viettää maalla turvassa,
sitä aikaa ikävöin kaipaan ikuisesti
olin varmaan maailman onnelisin lapsi,
nyt vanhuutta vietän ihan yksi,
jälkipolvi elää omaa elämäänsä,
tänäänki hienan murehtien mietissäni kapunkiasunnossani,
jostain syystä koen
minulla ei ole enään mitään,
ei ole edes oikeaa kotia,
vaikka asun omistusasunnossa, kaikki rakkaat ihmiset ovat jo siellä minne itsekki olen matkalla,
kipaan vain sitä lapsuuden alkeelista ihanaa aikaa
jolloin olin maailman rakasteuin pikku ihminen,
maalaismaisemassa kievarissa, jossa omat ihmiset pyöri työntouhuissa,
he kaikki ovat poissa,
kaikki on kaukaista menneisyyttä,
jta nyt nyyhkin kaivaten,
nyky maailma kivikatuineen siisteinä kaupunkeineen,
keittyneenä teito-tekiikoinen ropotteineen ei kiinosta
tahdon pois, menneisyyteen,,, Anonyymi kirjoitti:
Hyvin muistaa sota-ajan ja sen alkeelisen elämän maalla,
kakki tehtiin itse ihan kengistä lähtien,
oma vaari teki kaiken myös suutarin töitä
kenkiä kaikille kyläläisille,
ym muuta hevos-kievarista lähtien kotipihassa olevissa teollisuus- pajoihin asti, tavallaan sen ajan maalaistalo oli pieni teollisuuslaitos,
siellä tehtii ihan kaikkea mitä sen ajan ihmiset tarvitsi maalaiselämässä,
mihin ikinä mielikuvitus yltää,
niin ja me lapset olimme tärkeitä ihan pienestä lapsesta asti,
me saimme osallistua kaikkeen työhön
heti pienestä alkaen, aikuisten mukana,
me lapsetkin olimme arvokkaita työtätekeviä ihmisiä,
kykyjemme mukaan,
muistan lapsuuteni maailman o n n e l l i s i m p a n a aikakautena,
olin maailman onnellisin ihminen siihen aikaan,
-- muistan lapsuuteni samettisen pihanurmen tuoksun,
kissan liekit pääskysten kiusatessa kissaa,
ja mummoni antoi töitä pienelle, esm. hakea puu tai kaksi ranteelta
että mummo sai keittää hellalla ruokaa työväelle, kun miehet tuli mettästä ja naiset muista töistä,
mummoni antoi lapselle pikkumaton puistelua,
ja varotuksia ettei kaivolle saamenne sinne putoaa pienet,
vaari antoi myös töitä pienille, sai pidellä pikilankaa toisesta päästä kun hän ompeli kenkiä kyläläisille ja meille lapsillekki,
ym pikku homaa
vasaran käteen ja puunauloja piti naputella johoki hänen käskemään paikkaan,
oijoi niitä i h a n i a alkeellisia aikoja,
ei ollut edes sähkövaloja, oli karpiitilamppu joka iltaisin valaisi tuvan ,
muistan kaiken , tiilitehtaan pihapiirissä, siihenki lapset sai osallistua työpanoksellaan, pinota tiiliä pinoon kun niitä valmistui,
-- kankaatki tehtiin itse
ensin pallava kasvatettiin pelloilla, sitten ne ruopattiin mössöksi ja kastattiin kehräämistä varten sopivaksi, sitten kehrättiin langoiksi
ja kangaspuissa kudottiin kankaaksi,
josta sitten tehtiin lakanoita, tyynyliinoja pyyhkeitä, värjättiin kankaita joista ommeltiin hameita ym vaateita,
sekä kaikki villa vaatteet ja sukat kehitettiin omasta lampolasta, kehräämällä langoiksi ja sitten kutomalla hyödykkeiksi,
-- nyky ihmiset ei voi kuvitellakkaan sitä alkeelista aikaa suomessa ja maalla,
-- puoliakaan en jaksa niistä ajoista tässä kirjoitaan
vain piene hipaisun siitä sota-ajasta minkälaisen lapsuuden olen saanu viettää maalla turvassa,
sitä aikaa ikävöin kaipaan ikuisesti
olin varmaan maailman onnelisin lapsi,
nyt vanhuutta vietän ihan yksi,
jälkipolvi elää omaa elämäänsä,
tänäänki hienan murehtien mietissäni kapunkiasunnossani,
jostain syystä koen
minulla ei ole enään mitään,
ei ole edes oikeaa kotia,
vaikka asun omistusasunnossa, kaikki rakkaat ihmiset ovat jo siellä minne itsekki olen matkalla,
kipaan vain sitä lapsuuden alkeelista ihanaa aikaa
jolloin olin maailman rakasteuin pikku ihminen,
maalaismaisemassa kievarissa, jossa omat ihmiset pyöri työntouhuissa,
he kaikki ovat poissa,
kaikki on kaukaista menneisyyttä,
jta nyt nyyhkin kaivaten,
nyky maailma kivikatuineen siisteinä kaupunkeineen,
keittyneenä teito-tekiikoinen ropotteineen ei kiinosta
tahdon pois, menneisyyteen,,,Kauniisti kuvaat menneitä aikoja. Niin moni kertoo noista ajoista katkerasti, syyttäen perheitään lapsityövoiman käytöstä, kuitenkin oikealla ohjauksella lapsista tuli taitavia työn jatkajia, niin kuin sinustakin lapsuuskodin eväillä.
Minunkin suvussani on ollut maalaistalo, jolla oli oma paja. Kaikki taloudessa tarvittava tehtiin itse, hoidettiin pellot, karjat, valmistettiin työkalut ja vaatteet. Paikkakunnan historiikista luin, että vain miesten kirkkovaatteet teetettiin räätälillä ihan kaupan kankaista, samoin naisten paremmat asut kaupan kankaista, vaikka oli oma "neulokone", käsin veivattava, jolla ne vaatteet itse ommeltiin.
Mutta talosta ei ole enää jäljellä kuin päärakennus. Maat jaettiin eri perinnönjaoissa, metsät myytiin, rannat palstoitettiin mökkipalstoiksi. Uusi aika ei enää tarvinnut omavaraisuutta.
Haikeana joskus muistan niitä entisajan puurtajia, jotka taloa pitivät. He olivat arvostettuja yhteisöissään. Muutama valokuva on otettu. Vaikka he ovat vasta keski-ikäisiä, vaikuttavat he kuvissa vanhoilta patruunoilta, jäykkinä ja suittuina, kameraa epäilevästi katsovina. Arvovaltaisina.
Vanhaisännän kuollessa joskus -20 luvulla hautajaissaattoon oli osallistunut kymmeniä pitäjäläisiä hevosineen.
Niskavuoren emännän aikoja! Vanhat elokuvat kertovat niistä ajoista, siloteltuina ja koristeellisina, mutta kuitenkin.
- Anonyymi
Viimeistään 75 vuotiaana puhdistettava kivääri ja varmistettava toiminta ja sitten vaan , haista vittu maailma ja laukaus kitalalakeen, näin se toimii
- Anonyymi
02;36
ÄLÄ tee tommosta,,,, älä tommosta suunnittele,
mulle tulis kauhee ikävä jos sinäki lähtisit,
en kestä,,,,, olethan vielä täällä ja pyshy, me kaikki haluamme että olet kanssamme niin kuauan kjuin luoja suo,,,
terv alotuksentekijä,,,,,
- Anonyymi
Sotaveteraanit lauaa radiossa,
kyneleet ilmestyy silmänurkkaan,,,,
nyyyyyh,,,
elin koin ja näin sota-ajan suomen lapsuuden ihan itse
kaiken keskellä eläen
ja näin sen köyhyyden puutteineen,
mutta
näin myös sen sinnikkyyden
kuinka senajan ihmiset kehtitti kaiken köyhyyden keskellä suomesta rikkaan sivitys valtion,,,,,,, - Anonyymi
Tuli sairaus,
paniikki iski
mennäkkö ter.keskuk. vai yksityiselle lääk,
vanha kauhissaan
saako vanha vielä hoitoa,
jos niin kummasta
parantavaa vastuullisesti lääkityksen,
entä kontrolli
jolla tarkistetaan onko sairaus parantunu,
vai saako enään mistään oikeesti asiaan paneutuvaa hoitoa
kuten muinoin ennen
silloin kutsuttiin kontrolliin niin usein että sairaus oli varmasti parantunu,
jotenki kaikki on muuttunu,
priorisoidaanko vanha
ettei enään tarkisteta onko vaiva parantunu,
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Saako kaunis ihminen parempaa kohtelua?
Onko kauniin ihmisen elämä "helpompaa" kuin tavallisen näköisen ihmisen? Olen kuullut väittämän, että kaunis ihminen saa562188En rehellisesti usko et oisit
Sekuntiakaan oikeasti mua kaivannut. Tai edes miettinyt miten mulla menee. Jotenkin todennäköisesti hyödyt tästäkin jos311680Suomennettua: professori Jeffrey Sachs avaa Ukrainan sodan taustat luennollaan EU parlamentissa
Jeffrey Sachs on yhdysvaltalainen ekonomisti. Sachs toimii Columbian yliopiston The Earth Instituten johtajana. Aiemmin3721496- 101484
Näin sinusta taas unta!
Unessa olin pakahtuneesti rakastunut sinuun. Olimme vanhassa talossa jossa oli yläkerran huoneissa pyöreät ikkunat. Pöly141474Nainen, olet jotenkin lumoava
Katselen kauneuttasi kuin kuuta, sen loistoa pimeässä. Sen kaunis valo on kaunista sekä herkkää ja lumoavaa. Olet naisel681337- 121108
En muuttaisi sinusta mitään
Ensin olit etäinen ja yritin pysyä tutkan alapuolella. Mutta ei silmiltäsi jää mitään huomaamatta, kuten minulla ei kuul81034- 811002
- 20969