Jens Lapidus on menestynyt ruotsalainen rikoskirjailija. Jo hänen ensimmäinen kirjansa, vuonna 2006 ilmestynyt "Rahalla saa" oli suurmenestys.
Kirja marssitti esiin Tukholman rikollisuutta hallitsevat maahanmuuttajataustaiset jengit ja Stureplanin yökerhoissa bailaavan eliitin.
(kirjan jengit = mafiat, joista suuri osa on tullut Ruotsiin hajonneen ent. Jugoslavian alueelta)
Hänen tuorein kirjansa ilmestyi juuri suomeksi nimellä "Paratiisikaupunki".
Kirjassa on luotu kuva tulevaisuuden Tukholmasta, jossa muurien tarkoituksena on pitää ongelmat, rikollisuus ja väkivalta aisoissa. Tai ainakin poissa keski- ja yläluokan silmistä.
Viranomaiset kutsuvat kirjassa muureja "viihtyisyysaidoiksi".
Niiden sisällä asuvia ihmisiä eli käytännössä maahanmuuttajia, koskevat eri lait
ja vaatimukset kuin muita.
Dystopialla on perusta todellisuudessa. "Nämä erillisalueet eivät ole mitään
minkä olen keksinyt omasta päästäni", sanoo Lapidus.
"Määritelmä on periaatteessa otettu sanatarkasti Tanskan gettolainsäädännöstä,
jossa tietyt alueet määritellään getoiksi ja niille asetetaan vaatimuksia.
Tietysti olen kirjassa vienyt tilanteen pitemmälle kuin Tanskassa.
Kirja ei ole minun ennusteeni Ruotsille, vaan eräänlainen skenaario",
toteaa Lapidus.
Lapiduksen kirjoille uskottavuutta tuo kirjailijan pitkä ura juristina ja
puolustusasianajajana.
Lapiduksen kirjailijana alkoi tästä tapauksesta:
https://www.mtvuutiset.fi/artikkeli/jarkyttava-oikeustapaus-kaynnisti-jens-lapiduksen-uran-kirjailijana/3288212#gs.9tun9y
Järkyttävä oikeustapaus käynnisti juristi Jens Lapiduksen uran kirjalijana
33
664
Vastaukset
- Anonyymi
Lopussa piti lukea: Lapiduksen ura kirjailijana alkoi tästä tapauksesta.
"Rahalla saa" kirjan jatkoksi ilmestyi muistaakseni kaksi kirjaa.
Muistini ei kirjojen suhteen (eikä muutenkaan) oikein ylety 15 vuotta taaksepäin,
kun aina on joku kirja menossa.
"Rahalla saa" ja kaksi muuta luin ja lajissaan ne olivat vetävää luettavaa.
Harvoin luen rikostarinoita, mutta nämä tempaisivat mukaansa.
Ne eivät mielestäni ole perinteisiä dekkareita, vaikka sellaisenakin niitä
mainostetaan. Ennemminkin tuli mieleen Mario Puzon "Kummisetä"-kirjat.
Ehkä kirja herättää ainakin Ruotsissa keskustelua.
En ole uutuuskirjaa ehtinyt lukea ja sitä koskevia tietoja lainasikin 26.8 HS:stä,
että saa jotain kuvaa siitä, mistä se kertoo.
HS on yleensä maksumuurin takana.
M - Anonyymi
Olen lukenut nuo Lapiduksen jugojen piireihin lukeutuvat kirjat, jotka olivat hyvin kirjoitettuja, ja viihdyttävää luettavaa.
Niistä puuttui tyypillinen ruotsalaiskirjailijoitten sosiaallinen vatvominen ja voivottelu. En ole lukenut kirjoja, mutta toivottavasti saan ne käsiini.
On varmasti edessä paljonkin yllätyksiä ja outoja asenteita, kun maahanmuuttajiin tutustutaan paremmin.
Toiseen maahan ja kulttuurin muuttaminen ei muuta ihmistä uuden yhteiskunnan jäseneksi yhdessä yössä, ja yhteiskunnan tulisi se ymmärtää eikä ensi sijassa syyllistää tulijoita.- Anonyymi
Varasin "Paratiisikaupungin" Helmetistä. Olen jonossa numerolla 461.
Ehkä ensi vuonna saan sen. . .
Kirja kiinnostaa yhteiskunnallisestikin, koska en ole ollenkaan tiennyt,
että Tanskassa on erillinen "gettolainsäädäntö" jollekin ihmisryhmälle,
(maahanmuuttajille?) Huhhuh, ajattelin mielessäni lievästi kauhistuneena.
En tunne asiaa ollenkaan, etten tiedä, mitä siitä pitäisi oikeasti ajatella.
M- Anonyymi
Mennäänkö Ruotsissakin "gettolainsäädäntöön" ? Tulee mieleen apartheid.
M Kauhein tulevaisuudenkuva on, että aletaan laatia lakeja eri ihmisryhmille. Uuttahan se ei olisi.
Ei ole montakaan vuosikymmentä siitä, kun se oli tosielämää muutamissa maissa, jotka nimittivät itseään sivistysvaltioiksi.
Taitaa olla aika lainata kirjastosta Orwellin "1984". Luin sen kauan sitten, mutta huomaan, että se on nykyisin ajankohtaisempi kuin koskaan.- Anonyymi
Makriina kirjoitti:
Kauhein tulevaisuudenkuva on, että aletaan laatia lakeja eri ihmisryhmille. Uuttahan se ei olisi.
Ei ole montakaan vuosikymmentä siitä, kun se oli tosielämää muutamissa maissa, jotka nimittivät itseään sivistysvaltioiksi.
Taitaa olla aika lainata kirjastosta Orwellin "1984". Luin sen kauan sitten, mutta huomaan, että se on nykyisin ajankohtaisempi kuin koskaan.Minäkin pidän kauhistuttavan ajatuksena sitä,
että sivistyneessä nyky-yhteiskunnassa
osa asukkaista joutuisi elämään jossakin "reservaatissa",
joissa heille on eri lait ja säännöt.
En tiedä minkälaiset tanskalaisten " gettosäännöt" ovat, täytynee googlata.
En tiedä myöskään nykypäivän Ruotsista muuta kuin sen, mitä mediasta tietoa tulee,
mutta jollain lailla on saanut kuvan, että Suomessa ollaan vähän realistisempia.
Hesarin hyvin neutraaleista ja asiallisista kirjoituksista saa kuvan, että ruotsalaiset sulkisivat silmänsä pakolaisilta/maahanmuuttajilta kuin heitä ei olisi olemassakaan.
Ruotsissa on paljon enemmän pakolaisia, ongelmat ovat ehkä sikälikin erilaisia.
Suomessa pakolaisia pyritään sijoittamaan "tasaisesti" asumaan muun väestön keskuuteen, etteivät he joutuisi eristyksiin muusta yhteiskunnasta,
mutta silti niin voi käydä jopa työssäkäyvälle kotoutuneelle maahanmuuttajalle.
Henkinen kotoutuminen voi silti epäonnistua (rasististen asenteiden takia)
kuten kertoi eräs pakolaisena Suomeen tullut kotihoitajaksi opiskellut nuorehko nainen.
Hän ihmetteli mitä häntä hyödyttää suomenkielen osaaminen
muuten kuin työssä,
kun kukaan suomalainen ei halua puhua hänen kanssaan mitään !
Kysyin oletko saanut yhtään suomalaista ystävää ? "En ole".
Olin ensimmäinen laatuaan ja tapasin tämän hoitajan talomme pihalla,
kun hän uutena tässä talossa etsi roskista viedäkseen jonkun vanhuksen roskat pois.
Juttelimme tovin ja hän k i i t t i siitä, että puhuin hänen kanssaan.
Tuli ihan kamala häpeä ja paha olo siitä miten saatamme kohdella ihmisiä,
jotka ovat joutuneet pakenemaan omasta kotimaastaan ja ovat yksin Suomessa
ilman läheisverkostoa.
Inhimillisyys ei maksa mitään.
- Anonyymi
Lapidus on julkaissut monentyylistä.
Ensimmäiset kirjat ovat "perinteisempää" kerrontaa ja ne ovat trilogia,
ilmestymisjärjestyksessä:
"Rahalla saa", "Siisti kosto" ja "Luksuselämää".
Häneltä on julkaistu yksi novellikokoelmakin nimeltään
"Ainakin äiti yritti".
Uutuus taitaa olla uusi aluevaltaus, tulevaisuuden skenaario.
Muista hänen kirjoistaan en tiedä yhtään mitään, mitä lajia ne ovat, kansikuvat ehkä puhuvat puolestaan:
https://like.fi/kirjailijat/jens-lapidus/
Joskus kansikuva voi olla harhaanjohtavakin . . . tai ei tuo mitään mielleyhtymää kirjaan. - Anonyymi
Novellikokoelma "Ainakin äiti yritti", rikostarinoita kustantajan mukaan.
- Anonyymi
Uusien kirjojen esittelyjä pukkaa monta päivässä.
Seuraava kirja antaa vertailupohjaa kuinka hyvässä maassa saamme elää.
Kirja kertoo latinalaisen Amerikan ongelmista.
Journalisti Toby Musen kirja "Kilo" keskittyy erityisesti Kolumbiaan, jossa kokaiinikartellit ovat rampauttaneet koko yhteiskunnan.
Rikollisuuden porautuessa kaikkialle rakenteisiin se alkaa näyttää normaalilta.
Sanomalehdissä on päivittäin tarinoita "normaaleista ihmisistä",
jotka palkkaavat murhaajia "muiden normaalien ihmisten" tappamiseksi.
Palkkamurhista on tullut yleinen tapa ratkoa liike-elämän ja muitakin ongelmia.
Journalisti Toby Muse matkasi Kolumbiassa, jossa kuten monessa muussakin Etelä-Amerikan maassa demokratian rakenteita nakertaa järjestäytynyt
rikollisuus.
https://www.suomalainen.com/products/kilo?variant=32348999549017¤cy=EUR&gclid=EAIaIQobChMI79ybid3O8gIVlajVCh3bbgAIEAQYAyABEgL0ifD_BwE
Rauhoittavampaakin iltalukemista on,
mutta kirjan esittelystä tuli mieleen miten pieniä meidän ongelmamme ovatkaan.
Useimpiin maihin verrattuna Suomi on kehittynyt sivistysvaltio, jossa on
turvallista elää.
Kirja-arvio on Suomen Kuvalehdessä/Markus Ånäs Meillä on liian monta puoluetta päättämässä asioista. Päätöksen teko vaikeutuu, ja moni tärkeäkin asia putoaa pois, koska monien puolueiden on pidettävä äänestäjänsä tyytyväisinä.
Aikaa myöden olemme pulassa, esimerkiksi siinä, että meillä ei ole kyllin tarkkoja ja loppuun vietyjä asetuksia maahamme saapuvien pakolaisten kotouttamiseen.
Yhä suurempi määrä heistä ei puhu suomen kieltä, koulutus jää kesken, perheiden asenteet koulua kohtaan ovat torjuvat, sillä esim. joissakin kulttuurissa naisen paikka ei ole opettajan tehtävissä, eikä kodin ulkopuolella lainkaan, ja perheen lapset omaksuvat tietenkin ne arvot, joita vanhemmat korostavat.
Kun sitten ristiriitoja syntyy, olemme taipuvaiset syyttämään maahantulijoita. He ovat rikkoneet yhteiskuntajärjestystä. - Totta.
Ärtymys aiheuttaa rasismia. Muistettava, että se on molemminpuoleista.
He ovat puun ja kuoren välissä, koska kotouttaminen on jäänyt kesken. Nuoret radikalisoituneet miehet kuvittelevat velvollisuudekseen vastustaa kaikkea länsimaista hapatusta, vaikka joutuvat elämään täällä ja toimimaan tässä yhteiskunnassa. Hei eivät ymmärrä, että yhteiskuntamme ei tule muuttumaan heidän haluamallaan tavalla.
Siitä ilmeisesti aloittajan esittelemä kirja ja kirjailija kertovat.- Anonyymi
Samaa mieltä,
hassua joskus kuunella noitten väittelyä,
kaikki on toistamieltä
kuinka siitä väänetään sitten yhteinen mielipide,
sitä mieltä EI onnistu,
tuliki mieleen onko demokratia sittenkään paras muoto politiikassa,
ainaki itte jumaloin edeleen
REHELLISTÄ VIISASTA KANSANMIESTÄ OIKEAA SUOMALISTA MIESTÄ PRESIDENNTI KEKKOSTA !
koko kansa silloin puhalti yhteen hiileen, töitä oli kaikille, minkäänlaisia työpaikkakiusaamisia ei ollut, kuten myöhemmin sekin vitsaus ilmestyi yhteiskuntaammme,
silloin
suomen kansa oli ehjä kokonaisuus,
kunnes Kekkonen sairastui vakavasti
oli pakko vetäytyä syrjään,
ehti kuitenkin nähdä mitä oli tapahtumassa ja sano hädissään
" saatan tunarit " kun kaikki alkoi mennä huijauksenpuolelle
yks jos toinen laki pykälä muuttettiin,
jotta kähmintä veronkierto ,ym oli mahdollista, surku,
se kaikki suomen historiaa,,, - Anonyymi
Onneksi suurin osa suomalaisista on inhimillisiä ihmisiä, mutta rasisti-suomalaiset tekevät parhaansa, ettei pakolainen voisi kotoutua.
He tekevät tyhmyyttään karhunpalveluksen kaikille, sekä pakolaisille
että Suomelle. Ei viha kotouta. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Onneksi suurin osa suomalaisista on inhimillisiä ihmisiä, mutta rasisti-suomalaiset tekevät parhaansa, ettei pakolainen voisi kotoutua.
He tekevät tyhmyyttään karhunpalveluksen kaikille, sekä pakolaisille
että Suomelle. Ei viha kotouta.Ystävällinen tai edes neutraalin asiallinen asenne ja kohtelu nopeuttaa kotoutumaan
yhteiskunnan täysivaltaiseksi jäseneksi, tekemään töitä ja vastaamaan omasta elämästään.
Jokainen ihminen haluaa sitä, koska jokainen ihminen haluaa olla riippumaton muista
ja saada päättää itse omasta elämästään. Vain taloudellinen riippumattomuus
takaa sen.
Tukien varassa eläminen ei ole taloudellista riippumattomuutta.
Se on riippuvaisuutta tuista, joitten varassa elävä ihminen ei voi suunnitella
tulevaisuuttaan.
Jokainen ihminen haluaa itse päättää tulevaisuudestaan eli itse ansaita omat rahansa.
Sen muistaa sentään vielä omasta nuoruudestaan, miten tärkeää oli tulla
itsenäiseksi ihmiseksi, sen takasi työstä ansaittu oma raha.
Joillakin on unohtunut ihmisille yhteiset tavoitteet. Anonyymi kirjoitti:
Ystävällinen tai edes neutraalin asiallinen asenne ja kohtelu nopeuttaa kotoutumaan
yhteiskunnan täysivaltaiseksi jäseneksi, tekemään töitä ja vastaamaan omasta elämästään.
Jokainen ihminen haluaa sitä, koska jokainen ihminen haluaa olla riippumaton muista
ja saada päättää itse omasta elämästään. Vain taloudellinen riippumattomuus
takaa sen.
Tukien varassa eläminen ei ole taloudellista riippumattomuutta.
Se on riippuvaisuutta tuista, joitten varassa elävä ihminen ei voi suunnitella
tulevaisuuttaan.
Jokainen ihminen haluaa itse päättää tulevaisuudestaan eli itse ansaita omat rahansa.
Sen muistaa sentään vielä omasta nuoruudestaan, miten tärkeää oli tulla
itsenäiseksi ihmiseksi, sen takasi työstä ansaittu oma raha.
Joillakin on unohtunut ihmisille yhteiset tavoitteet.Tukien varassa eläminen aiheuttaa ihmiselle alemmuuden tunteen. Hän on puoleksi holhouksessa, vailla mahdollisuuksia etenemiseen, pienillä tuloilla on vain kitkuteltava.
Vuosien mittaan hänelle käy selväksi, ettei hän ole tarpeellinen missään eikä kenellekään.
Täytyy olla erityinen luonteenlaatu sellaisella, joka pystyy elämään vuosia yhteiskunnan kustannuksella ja silti säilyttää omanarvontuntonsa ja ylpeytensä.
Ehkä näinä suurtyöttömyyden vuosina on kynnys madaltunut, ja avustuksiin on totuttu.
Joskus kauan sitten sossun tuki oli noloa ja köyhäinapuun verrattavissa.- Anonyymi
Makriina kirjoitti:
Tukien varassa eläminen aiheuttaa ihmiselle alemmuuden tunteen. Hän on puoleksi holhouksessa, vailla mahdollisuuksia etenemiseen, pienillä tuloilla on vain kitkuteltava.
Vuosien mittaan hänelle käy selväksi, ettei hän ole tarpeellinen missään eikä kenellekään.
Täytyy olla erityinen luonteenlaatu sellaisella, joka pystyy elämään vuosia yhteiskunnan kustannuksella ja silti säilyttää omanarvontuntonsa ja ylpeytensä.
Ehkä näinä suurtyöttömyyden vuosina on kynnys madaltunut, ja avustuksiin on totuttu.
Joskus kauan sitten sossun tuki oli noloa ja köyhäinapuun verrattavissa.Olen samoilla linjoilla kanssasi Makriina. Ihmisen luonne ei ole sellainen,
että se lapsuudesta asti suunnittelisi "uraa" työttömäksi tai tukien varassa
eläväksi. Kyllä ihminen haluaa olla itsenäinen ja etsii tarkoitusta elämälleen
ja se tapahtuu työn kautta. Työ mahdollistaa sen.
Löysin yhden vanhan jutunalun Tanskan ghetto-suunnitelmista,
uudempaakin tietoa varmaan on
https://www.hs.fi/ulkomaat/art-2000005604153.html - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Olen samoilla linjoilla kanssasi Makriina. Ihmisen luonne ei ole sellainen,
että se lapsuudesta asti suunnittelisi "uraa" työttömäksi tai tukien varassa
eläväksi. Kyllä ihminen haluaa olla itsenäinen ja etsii tarkoitusta elämälleen
ja se tapahtuu työn kautta. Työ mahdollistaa sen.
Löysin yhden vanhan jutunalun Tanskan ghetto-suunnitelmista,
uudempaakin tietoa varmaan on
https://www.hs.fi/ulkomaat/art-2000005604153.htmlTanskan hallituksen keväällä 2018 hyväksymässä ”ghettopaketissa” on myös rangaistuksia. Hallitus harkitsi, että tuomioistuimet voivat kaksinkertaistaa rangaistuksen, jos rikos tehdään ghetossa (joissa asuvat siis maahanmuuttajat).
Tanskassa on ghettolistat. Listalle "pääsee" alue, jossa on liikaa etnistaustaista väkeä.
Halla-aho muuten joskus puhunut ghetoista tarkoittaen kai samaa.
- Anonyymi
Ihmettelen, miten uskottavuus sekä pitkä ura juristina ja puolustusasianajajana sopivat samaan lauseeseen.
- Anonyymi
Lapidus on toiminut alamaailma- ym. oikeudenkäynneissä puolustusasianajajana, joten hän joutunut perehtymään syvälle asioihin, mikä kävi selkeästi ilmi trilogiasta. Ei voi millään osata kirjoittaa niin uskottavasti, jos ei ole tietoa.
- Anonyymi
Lapiduksen kirjoissa ulkomaalaistausta on vahvasti läsnä: rikollishahmoilla on juuria muun muassa Balkanille ja Lähi-itään. Tosielämässä Lapidus on ollut monen ulkomaalaistaustaisten rikollisen asianajaja.
- Anonyymi
Menestyskirjailija Jens Lapidus tyrmää rikollisten etnisen luokittelun
Etniseen taustaan keskittyminen on aivan liian yksioikoista rikollisuudesta puhuttaessa. Näin toteaa rikoskirjailija ja asianajaja Jens Lapidus, jonka kirjallisesta läpimurrosta Ruotsissa on kulunut pian kymmenen vuotta.
- Ei voi kiistää, ettenkö tapaisi (työssäni) paljon nuoria maahanmuuttajamiehiä tai maahanmuuttajien lapsia. Samaan aikaan on syytä pohtia, millaiset sosiologiset tekijät vaikuttavat ihmisiin, menestyskirjailija painottaa.
Mistä siis pitäisi puhua? Lapidus siirtäisi katseen etnisyydestä esimerkiksi yhteiskuntaluokkaan, asuinalueeseen ja koulutustasoon.
- Hiukan samalla tavalla peilaan myös itseäni: olen asianajaja, kirjailija, tukholmalainen, ruotsalainen, juutalainen, pienten lasten isä. Kaikkea sitä. Vain yhteen asiaan keskittyminen on hiukan latteaa, hän sanoo tukholmalaisen kahvisalongin pöydässä 2016.- Anonyymi
Lapiduksen menestysteokset poikkeavat monista muista rikoskirjoista ja poliisidekkareista siinä, että tapahtumia peilataan vahvasti rikollisten näkökulmasta.
Kirjailijan mukaan tavoitteena on, että lukija pystyisi astumaan toisen ihmisen saappaisiin.
- Ei välttämättä niin, että lukija ajattelisi tekevänsä samoja valintoja kuin kirjan henkilöhahmot mutta että hänellä olisi ymmärrystä näitä kohtaan, Lapidus sanoo.
Ajatus eri osapuolten ymmärtämisestä seuraa Lapidusta niin asianajajan työssä kuin vaikkapa politiikan seuraajana.
- Minusta on suorastaan epämiellyttävää, jos ihmiset ovat liian varmoja näkemyksistään. Koen pystyväni lähes aina ymmärtämään myös vastapuolen argumentteja. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Lapiduksen menestysteokset poikkeavat monista muista rikoskirjoista ja poliisidekkareista siinä, että tapahtumia peilataan vahvasti rikollisten näkökulmasta.
Kirjailijan mukaan tavoitteena on, että lukija pystyisi astumaan toisen ihmisen saappaisiin.
- Ei välttämättä niin, että lukija ajattelisi tekevänsä samoja valintoja kuin kirjan henkilöhahmot mutta että hänellä olisi ymmärrystä näitä kohtaan, Lapidus sanoo.
Ajatus eri osapuolten ymmärtämisestä seuraa Lapidusta niin asianajajan työssä kuin vaikkapa politiikan seuraajana.
- Minusta on suorastaan epämiellyttävää, jos ihmiset ovat liian varmoja näkemyksistään. Koen pystyväni lähes aina ymmärtämään myös vastapuolen argumentteja.Tuttu kirjailija vuosien takaa.
"- Minusta on suorastaan epämiellyttävää, jos ihmiset ovat liian varmoja näkemyksistään. Koen pystyväni lähes aina ymmärtämään myös vastapuolen argumentteja", toteaa Lapidus.
Hyvin ajateltu ja sen jälkeenpäin ajatellen olisi voinut panna merkille hänen kirjoistaan
Kirjat, jotka olen lukenut kauan sitten, ovat hänen "roistokirjojaan",
mutta hän kirjoittaa roistoistakin kuin keistä hyvänsä ihmisistä.
Uusin on ihan erilainen, en tiedä onko tulevaisuusspekulointi makuuni ollenkaan,
koska sen "juoni" taitaa olla ahdistava.
- Anonyymi
Asianajaja Jens Lapidus toi aivan uuden elementin jo maineikkaaseen ruotsalaiseen rikoskirjallisuuteen vuonna 2006 ilmestyneellä esikoisteoksellaan "Rahalla saa"
ja sen kahdella jatko-osalla.
Hän kuvasi kovien rikollisten parissa työskennelleen uskottavuudella Ruotsissa nousussa olevia ulkomaalaistaustaisia rikollisjengejä, niiden yhteyttä kokaiinia nuuskaaviin uusrikkaisiin kantaruotsalaisiin ja rikollisen elämän houkutuksia näköalattomissa lähiöissä.
Komisarioita ja poliisiyhteisöjä trilogiassa ei ole ollenkaan. - Anonyymi
Kirja-arvostelujen lukeminen on hyödyllistä. Se voi parhaimmillaan harjaannuttaa analysoimaan kirjoja, auttaa hoksaamaan tasoja, joita ei muuten ehkä huomaisi.
Hakekaa hajusuolanne, porvarisrouvat, Kansan Uutisilla on yleensä hyvät kirja-arvostelut, hyvät kirjallisuuskriitikot.
https://www.kansanuutiset.fi/artikkeli/4582589-jens-lapidus-ennakoi-uudessa-rikosromaanissaan-aina-vain-syvempia-jakoja-ruotsalaiseen-yhteiskuntaan- Anonyymi
Pistoolit pamahtelivat viikonvaihteessa neljässä eri kaupunginosassa Tukholman alueella.
Poliisille jäi taas kerran tapahtumien toteaminen näitten rikastuttaja- rikollisten jäljiltä, ja ambulanssien henkilökunnalle siipeensä saaneiden kärräys paikattavaksi tai kylmäsäilöön. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Pistoolit pamahtelivat viikonvaihteessa neljässä eri kaupunginosassa Tukholman alueella.
Poliisille jäi taas kerran tapahtumien toteaminen näitten rikastuttaja- rikollisten jäljiltä, ja ambulanssien henkilökunnalle siipeensä saaneiden kärräys paikattavaksi tai kylmäsäilöön.Oliko jugo-mafia taas asialla ?
- Anonyymi
Pitkä Lapidus-juttu, miten Mallorcakin voi "muuttaa miestä".
https://www.is.fi/viihde/art-2000008251843.html- Anonyymi
"Muutin Mallaocalle ja minusta tuli vain i h m i n e n".
Muutakin muuttui kuin takki.
"Ihan kiva" mini-kehityskertomus ynnä muuta.
Kun Lapidus nousi julkisuuteen, häntä kuvattiin jonkinlaiseksi supersankariksi. Vai kuinka kolmen lapsen isä oikein ehti sekä tehdä uraa juristina että kirjoittaa menestyskirjoja, lehdissä ihmeteltiin. Kaiken lisäksi hän esiintyi aina tyylikkäässä puvussa, täydellisen huoliteltuna.
King-lehti valitsi Lapiduksen Ruotsin parhaiten pukeutuvaksi mieheksi vuonna 2008. Hän arvelee maineensa pukeutujana liittyvän siihen, että ilmestymällä haastatteluihin puvussa aloitteleva kirjailija rikkoi odotukset. Asuvalinta tosin selittyi sillä, että hän oli paitsi kirjailija myös juristi ja tulossa töistä.
Lapidus tunnustaa vuosien mittaan ikään kuin kasvaneensa kuvaan, joka hänestä oli maalattu. Oli tärkeää, että kuvauksissa oli tarkoin valittu asu.
– Sitten muutin Mallorcalle ja minusta tuli vain ihminen, Lapidus sanoo.
- Anonyymi
Sain lahjaksi erikoisen (?) kirjan nimeltään
"Saatan olla väärässä ja muita oivalluksia elämästä"
Kirjailija: Björn Natthiko Lindeblad, Caroline Bankler, Navid Modiri
”Tärkein asia, jonka opin seitsemäntoista vuotta kestäneen, täysipäiväisen henkisen harjoittelun aikana, on se, että en enää usko kaikkea, mitä ajattelen. Se on minun supervoimani.”
Björn Lindeblad oli nuori ja lupaava ekonomi, mutta huomasi haluavansa elämäänsä enemmän merkitystä. Hän päätyi noviisiksi thaimaalaiseen metsäluostariin, sai munkkinimen Natthiko - ”se, jonka viisaus kasvaa” - ja vietti lähes kaksi vuosikymmentä buddhalaisissa luostareissa eri puolilla maailmaa. Kunnes tajusi, että oli aika jatkaa matkaa.
Lindeblad kertoo koskettavasti siitä, miten vaikea oli siirtyä tavalliseen arkeen ja miten se ajoi hänet masennukseen ja lamaannukseen. Perheen ja kaiken oppimansa avulla hän pääsi lopulta jaloilleen, ja hänestä tuli rakastettu luennoitsija ja meditaatio-opettaja.
Muutama vuosi sitten hän sai kuulla sairastavansa parantumatonta, nopeasti etenevää ALS-tautia. Teoksessaan Lindeblad kertoo lämpimästi ja nöyrästi siitä, mitä tähänastinen elämä - joka vääjäämättä lähenee loppuaan - on hänelle opettanut.
Saatan olla väärässä on Björn Natthiko Lindebladin viisas ja koskettava elämäntarina sekä lukijoiden ja kriitikoiden ylistämä menestysteos. Se oli Ruotsin myydyin tietokirja vuonna 2020.
”Björnin sanat ovat viisaita, syvällisen oivaltavia - kauniita ja herkkiä ja sietämättömän tuskallisia yhtä aikaa.” - Aftonbladet
”Pakahduttava, kaunis teos.” - Nyhetsmorgon
”Upea ja koskettava.”- Hela Gotland
”On helppo sanoa, mistä tässä kirjassa ei ole kyse. Se ei käsittele uskontoa. Se ei kerro, miten hyvää elämää tulisi elää. Se ei yritä sanoa, mihin lukijan pitää uskoa. Se kertoo yksinkertaisesti siitä, miten suhtautua omiin ajatuksiin ja tunteisiin niin, että elämä tuntuu nautinnollisemmalta, vapaammalta, kirkkaammalta, selkeämmältä ja viisaammalta.”
Kirjailija:
Björn Natthiko Lindeblad
Caroline Bankler
Navid Modiri
Kääntäjä: Teija Hartikainen
Alaotsikko: Ja muita oivalluksia elämästä- Anonyymi
Ylläoleva kirja "Saatan olla väärässä ja muita oivalluksia elämästä" tuntui osin "itämaiselta munkkielämän" hehkutukselta, jonka syvällisyys on niin ja näin, mutta loppujen lopuksi
kirja oli vaikuttava loppuosaltaan, kun ALS-tautia sairastava päähenkilö palasi sivilisaation piiriin ja alkoi tapahtua rankkoja asioita. Ei kevyt kirja, vaikka aluksi voi vaikuttaa siltä.
- Anonyymi
Yritin Lapiduksen uutuutta lukea, koska hänen tapansa kirjoittaa on niin "tehokasta",
vähin sanoin paljonkertovaa, mutta tarina on kai minulle "väärä".
Fiktion ystäville hyvä ? Se on kai dystopia, mitä se tarkkaanottaen sitten mahtaa tarkoittakaan ?
M- Anonyymi
Höperyksissäni olen ajatellut diasporaa dystopiaa miettiessäni. Vanhuus ei tule yksin :)))))
M
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Saako kaunis ihminen parempaa kohtelua?
Onko kauniin ihmisen elämä "helpompaa" kuin tavallisen näköisen ihmisen? Olen kuullut väittämän, että kaunis ihminen saa682421En rehellisesti usko et oisit
Sekuntiakaan oikeasti mua kaivannut. Tai edes miettinyt miten mulla menee. Jotenkin todennäköisesti hyödyt tästäkin jos361789- 101624
Suomennettua: professori Jeffrey Sachs avaa Ukrainan sodan taustat luennollaan EU parlamentissa
Jeffrey Sachs on yhdysvaltalainen ekonomisti. Sachs toimii Columbian yliopiston The Earth Instituten johtajana. Aiemmin3741575Näin sinusta taas unta!
Unessa olin pakahtuneesti rakastunut sinuun. Olimme vanhassa talossa jossa oli yläkerran huoneissa pyöreät ikkunat. Pöly161535Nainen, olet jotenkin lumoava
Katselen kauneuttasi kuin kuuta, sen loistoa pimeässä. Sen kaunis valo on kaunista sekä herkkää ja lumoavaa. Olet naisel681397- 1061141
- 121118
En muuttaisi sinusta mitään
Ensin olit etäinen ja yritin pysyä tutkan alapuolella. Mutta ei silmiltäsi jää mitään huomaamatta, kuten minulla ei kuul91094- 201009