Saattaisin uskoakin siihen vaikka otantani on hyvin suppea.
Yritin harjoitella alkoholismia mutta treenijaksoni oli kai liian lyhyt. Vain 3 vuotta päivittäistä valmentautumista.
Aloitus aamupäivän puolella koska lasken treenin aluksi vain olutta vahvemmat juomat. Aamuolut oli vasta verryttelyä.
Kolmen vuoden jälkeen ei huvittanut mikään joten lopetin yrittämisen.
Juomiseen ei jäänyt vähäisintäkään mielitekoa. En ryhtynyt täysraittiiksi mutta poikkeukset liittyivät aina johonkin tilanteeseen.
Korona-aikana niitä tilanteitakin on ollut vähän koska meillä käyvät vieraat saapuivat aina iltapäivän lopulla. Tarjosin keille konjakki/amaretto yhdistelmää joka näytti maistuvan mutta en viitsinyt itse ottaa mitään.
Viime joulu oli poikkeus. Maistelin kaapista aloitettujen pullojen valikoimaa ja seuraavana päivänä join kaksi olutta mutta koko tapahtuma oli jotenkin vastentahtoinen.
Siis, alkoholistiksi synnytään! Sellaiseksi ei voi valmentautua. Vai vedänkö mutkat suoriksi?
Alkoholismin geeniperäisyys?
8
155
Vastaukset
- Anonyymi
Kyllä se valmennuksellakin onnistuu useimmilla.
Tosin geeneilläkin on osuutta asiaan. Ei ole kuitenkaan olemassa mitään alkoholisti-geeniä, vaan ylipäänsä riippuvuuteen viittaava.
Riippuvuudet kohdistuvat sitten kenellä mihinkin, osalla alkoholiin.
Usein käy niin, kun pääsee jostain riippuvuudesta eroon, voi tulla herkästi joku toinen riippuvuus tilalle.
Alkoholistiksi tuleminen ei vaadi sitä, että syntyisi jo sellaiseksi.- Anonyymi
Tupakasta irrottautuminen oli pitkä ja tuskainen tie. Alkoholin pätkiminen tai pitempikään tauko ei aiheuta mitään tuntemuksia. Voin vetää Espanjassa kuukauden tissuttelukuurin ja ilman mielitekoja palata normaaliin elämään
Sama koskee viikon täysihoitoristeilyä. Tissuttelen aamu 10:stä alkaen 6 päivää. Viimeisen olen kuivin suin koska auto on kentällä odottamassa kotimatkaa.
17;38
- Anonyymi
Minä polttelen edelleen tupakkaa, ja alkoa menee silloin tällöin.
Omalla kohdallani tiedän, että on helpompi olla ilman alkoa kuin tupakkaa.
Tupakasta jos yritän vieroittua, tulee kamalat vieroitusoireet.
Vuosia sitten olin alkoholin suurkuluttaja, eikä siitäkään irrottautuminen ihan helppoa ollut, mutta yllättävän nopeasti ne vieroitusoireet menivät ohi.
Alkoholin käytön lopettaminen on helppoa, mutta eläminen ilman alkoholia vaatii harjoittelua. Alkoholistiksi on monia teitä. Toiset ovat valmiita heti ensimmäisestä taskulämpimästä kossuhuikasta, toisilla se kestää jopa vuosikymmeniä. Mutta ennemmin tai myöhemmin alko ottaa niskalenkin ja automaattiohjaus kytkeytyy päälle. Se on menoa sitten.
Olisi muuten mielenkiintoista tietää mikä tuo sinut kirjoittamaan "Alkoholismi"-palstalle vaikka - kuten sanottu - hallitset tilanteet ja olet ajajan paikalla.- Anonyymi
Miksikö? Huolestuin terveydestäni ja siitä, että muutama ikäluokkani tuttavani olivat varoittavina esimerkkeinä.
Minkä asteinen shokin on oltava, että sen ottaa tosissaan? Entä jos näitä itsensä hengiltä ryypänneitä kavereitani ei olisi ollut?
Toisaalta tuntuu siltä, etteivät kaverini välttämättä olleet alkoholisteja. Olivat vaan omaksuneet loisivan elämäntavan. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Miksikö? Huolestuin terveydestäni ja siitä, että muutama ikäluokkani tuttavani olivat varoittavina esimerkkeinä.
Minkä asteinen shokin on oltava, että sen ottaa tosissaan? Entä jos näitä itsensä hengiltä ryypänneitä kavereitani ei olisi ollut?
Toisaalta tuntuu siltä, etteivät kaverini välttämättä olleet alkoholisteja. Olivat vaan omaksuneet loisivan elämäntavan.On hienoa, että olet oppinut esimerkeistä.
Meitä on kuitenkin paljon, jotka eivät opi esimerkeistä mitään, vaan oma käytös jatkuu vanhaan malliin.
Olen elämäni varrella tuntenut lukuisia alkoholisteja, ja jatkuvasti on mennyt ja menee henki yhdeltä jos toiselta ikään ja sukupuoleen katsomatta, ihan elintapojen takia.
Siltikään en itse, eivätkä monet tutuistanikaan ole omista " paheistaan " luopuneet.
Missä mättää, ollaanko me alkoholistit ihan oikeasti näin itsetuhoista porukkaa, että mikään ei pysäytä, ennen kuin kuolema tulee ja korjaa?
Ilmeisesti juurikin näin, koska muutenhan tulisi ajateltua omaa kohtaloa joka ikinen kerta kun kaveri vierestä kaatuu.
Tähän ei takuulla ole olemassa mitään yksinkertaista selitystä.
Alkoholismi aiheuttaa herkästi sen, että ihminen tulee välinpitämättömäksi eniten omaa itseään kohtaan. Ja sitten kun ei ole omalla elämällä enää mitään väliä, niin loppuu se välittäminen muistakin ihmisistä.
Kysyttiin shokin asteesta, mutta välinpitämättömälle ihmiselle ei kovin monet asiat ole shokeeraavia.
- Anonyymi
Oma kokemus on alkoholistiksi tullaan vain juomalla viinaa.Itse sain yliherkät geenit ja kasvuympäristö oli turvaton.Tässä lähtökohdat sairauteen.Olen ollut raittiina 47v.Elämäni on mielekästä ilman päihteitä.
- Anonyymi
Minusta se on omaa taustaani vilkuillen vahvasti perinnöllistä, ja myös geenien eikä vain kasvuympäristön osalta. Uskon silti, että harjoittelemallakin lähes kuka tahansa kehittää lopulta aineeseen riippuvuuden.
Itse kokeilin alkoholia kavereiden puolen vuoden painostuksen jälkeen. Ei edelleenkään kiinnostanut yhtään kokeilla. Kokeilin, että se jankutus siitä, että "Kokeile sinäkin! on hauskaa!" loppuisi. Jälkikäteen, kun muistelen, tajuan tulleeni riippuvaiseksi heti. Olin ahdistunut teini ja lääkitsin sitä ahdistusta.
Mutta tajusin vasta 22 tai 23-vuotiaana, että minulla on alkoholiongelma. Se alkoi räjähtää kunnolla käsiin ja aloin etsiä apua... Vaihtelevalla menestyksellä oon sitä saanu. Alussa huonommin, kun en oikein itekkään tienny, minkälainen apu vois auttaa. Tai ei ehkä alkuun tajuttu ongelmani vakavuutta, kun vaikutin niin nuorelta, fiksulta, reippaalta, mitä lie..? Eihän tuommosella pikkulikalla voi kovin vakavaa ongelmaa olla... Nykyään kaikki muu paitsi asiallinen katkaisuhoito alkaa olla hankalaa, koska minun on niin vaikea luottaa ihmisiin. Sairaus kun on tämä, mikä on, niin sitä huonoakin kohtelua saa niiltä, joilta oli oottanu apua.
Nyt oon 35-vuotias puliakka ja ihmettelen suuresti, että ilmeisesti oon yhä hengissä. Tai sitten on muistikatkos ollu päällä kuollessani ja siksi en tajua olevanikin Helvetissä. Siltä tämä elämä välillä tuntuu.
Viimevuosina oon saanu kuulla paljon tarinoita alkoholismista suvussani. Kaikki 5 enoani on alkoholisteja, yksi vielä hengissä. Isän sisarussarjassa on kans joitakin alkoholisteja. En tiedä kaikkien elämästä niin tarkkaan. Yksi setä raitistui, ennen kuin synnyin, joten en tiennyt, ennenkuin minulle kerrottiin jo itse alkoholisoiduttuani, että hänellä on ollut nuorena antabuskapseli ihon alla. Pappa ei juurikaan juonut, mutta kun hän olisi 50 vuotta täyttäessään ostanut itselleen kojakkipullon, niin alkon kassana työskennellyt siskonsa ei ollut suostunut hänelle sitä myymään. Kait, ettei tulisi samanlaista juoppoa kuin muista veljeksistä.
Kyllä itteni kohalla siis epäilisin vahvaa geeniperimää... Jopa yksi päihdelääkäri vitsaili minulle siitä, ettei minua sillä perusteella, miltä paikkakunnalta sukuni on, hyväjä hoitaa. On kuulemma niin vahvat geenit, että alan heti juoda uudelleen... Niinkuin on jo pitkään käynyt.
En tajua itseäni, miksi en pysy kuivilla, vaikka juominen aiheuttaa suurta kärsimystä. Kyllä se kehdenkymmenen vuoden harjoittelukin tietenkin luulis tekevän jotain aivoille...
-Puliakka86
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Nainen, yrittäessäsi olla vahva olet heikoksi tullut
Tiedätkö mitä todellinen vahvuus on? Selviätkö, kun valtakunnat kukistuvat? Miten suojaudut kun menetät kaiken? :/1851374Miettimisen aihetta.
Kannattaa yrittää vain niitä oman tasoisia miehiä. Eli tiputa ittes maan pinnalle. Tiedoksi naiselle mieheltä.1231178- 48884
- 70880
Just nyt mä
En haluais sanoa sulle mitään. Voisi vaikka istua vierekkäin hiljaa. Ehkä nojaten toisiimme. Tai maata vierekkäin, ilman53800Nainen miltä tuntuu olla ainoa nainen Suomessa, joka kelpaa ja on yheen sopiva minulle
Sydämeni on kuin muuri, valtavat piikkimuurit, luottamusongelmat, ulkonäkövaatimukset, persoonavaatimukset ja älykkyysva50776- 55758
- 101731
- 33702
- 60699