Laulu tulipunaisesta kukasta

Luin itsekin nuoruudessa erittäin paljon kirjoja ja myös Tuntemattoman Sotilaan kuin useaan otteeseen.
Asuin maalla, jossa muita henkisiä virikkeitä ei juurikaan ollut.

Tuo Giulian kavaluus.. hmm.. Miten se sinussa ilmenee?

Niin tuli vaan mieleen, että aika harvoin vanhemmat lapsilleen kertovat seksuaalisista innoituksistaan.. :) Ajattelivat ehkä, että teoksen nimi suojasi sitä joutumaan käsiisi..

Mulla oli varma nakki saada videokirjaston helmet pysymään aikanaan pois tenavien käsistä. Niissä luki etiketeissä:
A-studio, Ajankohtainen Kakkonen, Maailmanpolitiikan kahdet kasvot, Suomalainen maanvilelijä ajan murroksissa, Suuria operettiklassikoita etc.

Tai pirustako sitä tiedän että pysyikö..? :))

Stone-Man kirjoitti:

Luin itsekin nuoruudessa erittäin paljon kirjoja ja myös Tuntemattoman Sotilaan kuin useaan otteeseen.
Asuin maalla, jossa muita henkisiä virikkeitä ei juurikaan ollut.

Tuo Giulian kavaluus.. hmm.. Miten se sinussa ilmenee?

Lue lisää

eroottista viehätysvoimaa haluamieni päämäärien saavuttamiseksi. Toimii, liki missä tahansa;)))) ja on vain käyttäjänsä omasta moraalista kiinni se, millaisiin asioihin sitä käyttää.
En ole koskaan osannut olla pieni ja avuton. Mutta viettelevät, luoja paratkoon, sen osaan *nauraa*

manchester kirjoitti:

Niin tuli vaan mieleen, että aika harvoin vanhemmat lapsilleen kertovat seksuaalisista innoituksistaan.. :) Ajattelivat ehkä, että teoksen nimi suojasi sitä joutumaan käsiisi..

Mulla oli varma nakki saada videokirjaston helmet pysymään aikanaan pois tenavien käsistä. Niissä luki etiketeissä:
A-studio, Ajankohtainen Kakkonen, Maailmanpolitiikan kahdet kasvot, Suomalainen maanvilelijä ajan murroksissa, Suuria operettiklassikoita etc.

Tai pirustako sitä tiedän että pysyikö..? :))

Lue lisää

...tai ainakin niin oletan ...ovatko?
... voisit joskus kysäistä;))

Tuli mieleen...että ...ensimmäiset mielikuviin perustuvat masturbaatiokokemukseni liittyvät tuohon Mikael Karvajalkaan....
...täytyy muistaa kertoa analyytikollenikin;)
... liekkö sieltä peräisin kaikki somat perverssit piirteenikin *hymy*


...niin ja koska kirjassa puhuttiin karhun siitinluusta ja minulla ei ollut veljiä... luulin pitkään että miehilläkin on samainen luu...
Oli yllättävää havaita, että niin ei ollutkaan ;)))

..tuon Mika Valtarin NeferNeferin....toki tuo nainen sieluuni piirtyi....ja viettelijän häkelyttävän ja niin salaperäisen naisen mystisyyden osasin vaikka takaperin toteuttaakseni sen miesten pehmentämiseen...voi kuinka julma ja itsekeskeinen sitä nuorena on voinutkaan olla:-)))

olikin lukemista. Eivät mitään taskukirjoja olleet.

Mielenkiintoisia.

Tässä keskustelussa elää melkeinpä nuoruutensa uudelleen. Hienoa olla nuori jälleen, ajatuksissaan!

kodin kirjahyllyjen valikoimiin :/

Muutaman olen joskus myöhemmin lukenut...

TR.maalariN kirjoitti:

kodin kirjahyllyjen valikoimiin :/

Muutaman olen joskus myöhemmin lukenut...

mutta kirjastosta löysin ..vahingossa..:/

En muista kuinka monta kertaa olen katsonut Angelika-elokuvat. Jestas ne oli jänniä. Väliin en jätä jos ne vielä tv:stä tulee.

Pirre* kirjoitti:

mutta kirjastosta löysin ..vahingossa..:/

lukea minunkin, miehisen miehen, sitä Angelicaakin, kun tuli koulun kirjaston kaikki kirjat luettua ja sitten muualta, mitä vain lainaan sai.
James Oliver Curwoodin kirjat olivat kovaa kamaa, seikkailuja villissä lännessä.

Ruohoaavikko, Sudenpyytäjä ja vaikka mitä, hyvin vieläkin mielessä sisällöt.

Alcott`in Pikku naisiakin tuli luettua, pakko tunnustaa....

Puusta tehtiin "pyssyjä" kuvien mukaan ja eikö harakoita mukamasten ampumaan.

sarja - anopin jäämistöä. Luin niitä joskus nuorena, tai siis yritin lukea, mutta jotenkin sen Angelikan kauneus meni vähän niinkuin yli kaikkien rajojen - Hei voiko niin kaunista naista ollakaan?????
Muutenkin hyllyssämme on tosi paljon kirjoja , osa omia, mutta aika suuri osa juuri anopilta jääneitä, melkein kaikki suomalasiset ja muutama ulkolainenkin vielä kirjailijan omalla nimikirjoituksella varustettuna. Hän kun oli työssä paikassa missä kirjailijat kävivät ja esittelivät myös uutuuksiaan.
Joskus mielenkiinnolla olen lukenut vaikka väkisin muutaman sellaisenkin, joka ei ihan oikeasti kiinnosta.
En koskaan raski kirjoja hävittääkään, vaikka joku niitä on kysellytkin ostaa, varmaankin tuollaiset koko sarjat menisivätkin kaupaksi aika hyvin. Voisi joukossa olla jotain arvokastakin, mutta en oikeasti tiedä kirjojen arvoa.
Ja minusta anopista jäänyt hyvä kuva kuvastuu juuri hänen kirjojensa kautta - hän oli hieman kuin tuo Niskavuoren Heta :))) Taipumaton ja kaikkien tuulien tuivertama :))
Kunnon Pohojalaanen nainen :))

mekatron kirjoitti:

lukea minunkin, miehisen miehen, sitä Angelicaakin, kun tuli koulun kirjaston kaikki kirjat luettua ja sitten muualta, mitä vain lainaan sai.
James Oliver Curwoodin kirjat olivat kovaa kamaa, seikkailuja villissä lännessä.

Ruohoaavikko, Sudenpyytäjä ja vaikka mitä, hyvin vieläkin mielessä sisällöt.

Alcott`in Pikku naisiakin tuli luettua, pakko tunnustaa....

Puusta tehtiin "pyssyjä" kuvien mukaan ja eikö harakoita mukamasten ampumaan.

Lue lisää

sieki olit lukutoukka, ja kaikki kelepasi..:)
Pieneksihän se kouluni kirjastonkoppero minulle kävi; siitä lähtien kun opin ymmärtämään, että mitä nuo jonossa olevat kirjaimet tarkoittivat, minä raahasin aina repullisen kirjoja kotiini, ja luin ja luin, ja kun ei saanut lukea illalla myöhään piilotin sähkölampun peiton alle ja nousin sitten lukemaan kun mökkin tuli hiljaista tai sitten kuunvalossa, olin kuin joku kummitus :))...

Isäni sanoi, että jos tuo tyttö lukisi läksyjään kuin noita lainakirjoja hänestä tulisi "rohvessoori" :), siispä ei tullunna!..:)

Pirre* kirjoitti:

sieki olit lukutoukka, ja kaikki kelepasi..:)
Pieneksihän se kouluni kirjastonkoppero minulle kävi; siitä lähtien kun opin ymmärtämään, että mitä nuo jonossa olevat kirjaimet tarkoittivat, minä raahasin aina repullisen kirjoja kotiini, ja luin ja luin, ja kun ei saanut lukea illalla myöhään piilotin sähkölampun peiton alle ja nousin sitten lukemaan kun mökkin tuli hiljaista tai sitten kuunvalossa, olin kuin joku kummitus :))...

Isäni sanoi, että jos tuo tyttö lukisi läksyjään kuin noita lainakirjoja hänestä tulisi "rohvessoori" :), siispä ei tullunna!..:)

Lue lisää

luettua kansakoulun kirjaston kirjat ja vielä kansalaiskoulunkin melkein, loppui aika kesken.

Jokohan olen kehaissut, että olin kansalaiskoulussa nopein lukija.
Kaikenlaisia kilpailuja niitä vaan olikin..

Taidan sanoutua irti töistä tämän loman jälkeen, että kerkiää lukemaan vielä jotain ennen kuukahtamista.

mekatron kirjoitti:

luettua kansakoulun kirjaston kirjat ja vielä kansalaiskoulunkin melkein, loppui aika kesken.

Jokohan olen kehaissut, että olin kansalaiskoulussa nopein lukija.
Kaikenlaisia kilpailuja niitä vaan olikin..

Taidan sanoutua irti töistä tämän loman jälkeen, että kerkiää lukemaan vielä jotain ennen kuukahtamista.

Lue lisää

voitit, vai löysitkö lipaston loutasta, niitä sinne isäukkos joskus piilottammii ja unohtamia kenkätehttaan osakkaita tarppeesi, loppuiäksi..

Miun lottopotit män töihin tännään..

Pirre* kirjoitti:

voitit, vai löysitkö lipaston loutasta, niitä sinne isäukkos joskus piilottammii ja unohtamia kenkätehttaan osakkaita tarppeesi, loppuiäksi..

Miun lottopotit män töihin tännään..

Lue lisää

aivan siihen "putkeen" heittäytymistä.
Kun on pieni palkka, ei paljon hetkauta hieman pienemmät tulotkaan.

Ikä kun riittää siihen ja tekosyynä voisi käyttää "työpaikkoja nuoremmille".

Runsas kolme viikkoa aikaa aivopestä itseään..

Tai eihän se aika siihen lopu, saahan töissäkin ajatella:))).

mekatron kirjoitti:

aivan siihen "putkeen" heittäytymistä.
Kun on pieni palkka, ei paljon hetkauta hieman pienemmät tulotkaan.

Ikä kun riittää siihen ja tekosyynä voisi käyttää "työpaikkoja nuoremmille".

Runsas kolme viikkoa aikaa aivopestä itseään..

Tai eihän se aika siihen lopu, saahan töissäkin ajatella:))).

Lue lisää

tunne ketään joka olisi myöhemmin putkeen siirtymistään katunut.

Mariet kirjoitti:

En muista kuinka monta kertaa olen katsonut Angelika-elokuvat. Jestas ne oli jänniä. Väliin en jätä jos ne vielä tv:stä tulee.

katsonut, ja olihan ne ihania, voi että..
Tuleneeko koskaan telkusta sitten..

Joskus "pilataan" minulta hyvä kirja tekemällä siitä elokuva, Papillon esimerkiksi, minua suututti kun katsoin sitä kankaalta..

maron kirjoitti:

sarja - anopin jäämistöä. Luin niitä joskus nuorena, tai siis yritin lukea, mutta jotenkin sen Angelikan kauneus meni vähän niinkuin yli kaikkien rajojen - Hei voiko niin kaunista naista ollakaan?????
Muutenkin hyllyssämme on tosi paljon kirjoja , osa omia, mutta aika suuri osa juuri anopilta jääneitä, melkein kaikki suomalasiset ja muutama ulkolainenkin vielä kirjailijan omalla nimikirjoituksella varustettuna. Hän kun oli työssä paikassa missä kirjailijat kävivät ja esittelivät myös uutuuksiaan.
Joskus mielenkiinnolla olen lukenut vaikka väkisin muutaman sellaisenkin, joka ei ihan oikeasti kiinnosta.
En koskaan raski kirjoja hävittääkään, vaikka joku niitä on kysellytkin ostaa, varmaankin tuollaiset koko sarjat menisivätkin kaupaksi aika hyvin. Voisi joukossa olla jotain arvokastakin, mutta en oikeasti tiedä kirjojen arvoa.
Ja minusta anopista jäänyt hyvä kuva kuvastuu juuri hänen kirjojensa kautta - hän oli hieman kuin tuo Niskavuoren Heta :))) Taipumaton ja kaikkien tuulien tuivertama :))
Kunnon Pohojalaanen nainen :))

Lue lisää

on ollut viisas nainen (tarkoitan kirjat yleensä) ja viisaalla naisella viisaan anoppi, näin se on..

Meillä isä oli kova lukemaan sitten kun ei enää tarvinnut käydä työssä, sieltä kai ne minun lukugeenini ovat peräisin, äidin en ole koskaan nähnyt lukevan kuin raamattua, sese onkin sellainen kirja ettei sitä pitäisi antaa väärin ymmärtävien käsiin...

Meillä ei ole ollut sellaista kylttyyrikotia, joten ne lukemiset on pitänyt löytää kirjastoista, ja onhan niitä sielä minun tarvis ollutkkii..ja hyvä edes sielä..

mekatron kirjoitti:

aivan siihen "putkeen" heittäytymistä.
Kun on pieni palkka, ei paljon hetkauta hieman pienemmät tulotkaan.

Ikä kun riittää siihen ja tekosyynä voisi käyttää "työpaikkoja nuoremmille".

Runsas kolme viikkoa aikaa aivopestä itseään..

Tai eihän se aika siihen lopu, saahan töissäkin ajatella:))).

Lue lisää

viimeistä vuosikertaa..?

Jokos sie monta viikkoo olet entiijjoo pelanna?:)

Pirre* kirjoitti:

viimeistä vuosikertaa..?

Jokos sie monta viikkoo olet entiijjoo pelanna?:)

Olen kyllä pelannut sitä jo tämän kevään ajan, nyt alkaa lomalla oikein kypsymään.

Ja sieltähän tulee kannustavia puheenvuoroja.

Vaimonkin kanssa on asiaa tietysti selvitelty.
Se on vaan se kolme kuukautta kestettävä rahattomana ja sillä selvä.
Kun työnantaja ei suostu sanomaan ylös sieltä päin.

Laitoin tuonne "aikuisten" palstallekin siitä mielipide-kyselyn ja suotuisalta näyttää.

Se on vaan uskallus-kysymys.

Teillä teineillä ei ole näitä propleemia.

Pirre* kirjoitti:

on ollut viisas nainen (tarkoitan kirjat yleensä) ja viisaalla naisella viisaan anoppi, näin se on..

Meillä isä oli kova lukemaan sitten kun ei enää tarvinnut käydä työssä, sieltä kai ne minun lukugeenini ovat peräisin, äidin en ole koskaan nähnyt lukevan kuin raamattua, sese onkin sellainen kirja ettei sitä pitäisi antaa väärin ymmärtävien käsiin...

Meillä ei ole ollut sellaista kylttyyrikotia, joten ne lukemiset on pitänyt löytää kirjastoista, ja onhan niitä sielä minun tarvis ollutkkii..ja hyvä edes sielä..

Lue lisää

kirjoja, mutta ne oli yleensä sellaisia omituisia "miten kasvatan omat lierot" tyyppisiä :))
Isä oli kiinnostunut maanviljelystä ja politiikasta - niin voihan se olla että ne lierot ja politiikka sopi hyvin yhteen :))

mekatron kirjoitti:

Olen kyllä pelannut sitä jo tämän kevään ajan, nyt alkaa lomalla oikein kypsymään.

Ja sieltähän tulee kannustavia puheenvuoroja.

Vaimonkin kanssa on asiaa tietysti selvitelty.
Se on vaan se kolme kuukautta kestettävä rahattomana ja sillä selvä.
Kun työnantaja ei suostu sanomaan ylös sieltä päin.

Laitoin tuonne "aikuisten" palstallekin siitä mielipide-kyselyn ja suotuisalta näyttää.

Se on vaan uskallus-kysymys.

Teillä teineillä ei ole näitä propleemia.

Lue lisää

teinit ja millon?:), minulla ei muuten ole halua jäädä vielä eläkkeelle; sama juttu kuin joillakin muilla samanikäisillä äideillä, en raatsinut viedä lapsia hoitoon ennenkuin olivat kuusi ja viisivuotiaita, joten ei sieltä kummasia eläkkeitä herusi jos nyt jäisin vapaaherrattareksi..

maron kirjoitti:

kirjoja, mutta ne oli yleensä sellaisia omituisia "miten kasvatan omat lierot" tyyppisiä :))
Isä oli kiinnostunut maanviljelystä ja politiikasta - niin voihan se olla että ne lierot ja politiikka sopi hyvin yhteen :))

Lue lisää

bolitiikkaa siis vai..:)

Pirre* kirjoitti:

teinit ja millon?:), minulla ei muuten ole halua jäädä vielä eläkkeelle; sama juttu kuin joillakin muilla samanikäisillä äideillä, en raatsinut viedä lapsia hoitoon ennenkuin olivat kuusi ja viisivuotiaita, joten ei sieltä kummasia eläkkeitä herusi jos nyt jäisin vapaaherrattareksi..

Lue lisää

missä peilis!
Siepä se se teinityttö olet, etten sanois Loirin tavala teini"trinssessa".
Sinnittelet vain sitkhaasti, jos terhveenä pysyt.

Taitaa mennä jo nuolemisen puolele, pahastuvat kovikset tuola toisela palstala.
Niinhän mekki hoiettiin mukulat kotona, ei ollu kukhaan koskhaan hoiossa muuala.
Paitti sairaalassa käväsi vanhin sikiönä ollessa, tyrä oli.

Alkoivat taas päästähmään viestejä palstoile, häätyy olla nyt hopussa!

Aamula on aina tukossa väylät.
Paitti nyt pohjosessa.....

mekatron kirjoitti:

missä peilis!
Siepä se se teinityttö olet, etten sanois Loirin tavala teini"trinssessa".
Sinnittelet vain sitkhaasti, jos terhveenä pysyt.

Taitaa mennä jo nuolemisen puolele, pahastuvat kovikset tuola toisela palstala.
Niinhän mekki hoiettiin mukulat kotona, ei ollu kukhaan koskhaan hoiossa muuala.
Paitti sairaalassa käväsi vanhin sikiönä ollessa, tyrä oli.

Alkoivat taas päästähmään viestejä palstoile, häätyy olla nyt hopussa!

Aamula on aina tukossa väylät.
Paitti nyt pohjosessa.....

Lue lisää

sinulle on tullut minun iästäni, vai oisko iättömyydestäni..:))

Niin pohjosessa saavat nyt mennä kauppaan venneellä, vaikka johan ne taitaa olla pahimmat tuluvat ohi. Oispa mukavaa joskus nähä se vesien kuohu ja rynnistys alas, voisi olla kunnioitusta herättävää katseltavaa..
No nyt taitaa mennä jo niin paljon ohi ketjun aiheen, että kohta joku vetäsee herneen nöösiinsä :)

Pirre* kirjoitti:

sinulle on tullut minun iästäni, vai oisko iättömyydestäni..:))

Niin pohjosessa saavat nyt mennä kauppaan venneellä, vaikka johan ne taitaa olla pahimmat tuluvat ohi. Oispa mukavaa joskus nähä se vesien kuohu ja rynnistys alas, voisi olla kunnioitusta herättävää katseltavaa..
No nyt taitaa mennä jo niin paljon ohi ketjun aiheen, että kohta joku vetäsee herneen nöösiinsä :)

Lue lisää

ryöstäytyä käsistä, tämä homma!!

Ovat nuo tarinat Sissistä. Samoin Trappin perhe, musikaali...

Elokuvat eivät tainneet kuulua sinun lapsuuteesi?
...muistelen että 'lestitausta'?

TR.maalariN kirjoitti:

Ovat nuo tarinat Sissistä. Samoin Trappin perhe, musikaali...

Elokuvat eivät tainneet kuulua sinun lapsuuteesi?
...muistelen että 'lestitausta'?

hätä keinot keksii... oli minulla ystäviä. :))

Minä luin moneen otteeseen kolme muskettistoturia. Ne miekkasankarit olivat koko kaveripiirini suosikkeja. Myöhenmmin Papillon oli suosikkimme ja tietenkin Robin Hood.

...sain seurata Shakespearen tarinat oopperoina ja baletteina ...

Kalevalasta oli lapsuudessani olemassa sellainen proosamuotoon kirjoitettu versio, luulen. Isäni luki sitä meille iltasatuina. Tai sitten olen ollut niin pieni,että tarina on vienyt, enkä ole tajunnut runomittaa...

Manfred kirjoitti:

Minä luin moneen otteeseen kolme muskettistoturia. Ne miekkasankarit olivat koko kaveripiirini suosikkeja. Myöhenmmin Papillon oli suosikkimme ja tietenkin Robin Hood.

pli minustakin kirjana vaikuttava.
Jotenkin elokuvat ovat haalistaneet lukuelämykset Robin Hoodista ja Kolmesta muskettisoturista...

TR.maalariN kirjoitti:

pli minustakin kirjana vaikuttava.
Jotenkin elokuvat ovat haalistaneet lukuelämykset Robin Hoodista ja Kolmesta muskettisoturista...

aina kirjaa huonompi. Kirjassa saa oma mielikuvitus tehdä enemmän työtä, ja saamme kirjan henkilöistä tietyn kuvan, joka sitten karusti karisee kun näyttelijä elokuvassa onkin erinäköinen kuin oman mielikuvituksen tuote. Koskaan en ole televisiosta esimerkiksi "Viisikkoa" katsonut vaikka se joskus sieltä tulikin. Mutta mielessäni muistan edelleen heidän hahmonsa sellaisina miksi heidät lapsena kuvittelin.
Ainoa mikä myös televisiosarjassa jonkin verran muistutti kuvittelemaani hahmoa, oli Agatha Christien "neiti Marple" :))

TR.maalariN kirjoitti:

...sain seurata Shakespearen tarinat oopperoina ja baletteina ...

Kalevalasta oli lapsuudessani olemassa sellainen proosamuotoon kirjoitettu versio, luulen. Isäni luki sitä meille iltasatuina. Tai sitten olen ollut niin pieni,että tarina on vienyt, enkä ole tajunnut runomittaa...

Lue lisää

minulle oudompia taidemuotoja. Olen käynyt katsomassa oopperan "Pajazzo" mutta en oikein tiennyt pidinkö siitä vai en. Tunteet olivat hyvin ristiriitaiset - toki vieläkin menisin oopperaan jos joku minulle illan siellä tarjoaisi, mutta luulen etten itse lippuja raskisi ostaa.
Baletti taas - minua kiehtoo enemmän se miten ihmeessä tanssijat pystyvät olemaan varpaillaan niin kauan ja tanssimaan niin sulavan näköisesti varpaat sellaisessa asennossa.
Jääbalettia olen käynyt katsomassa, ja se on upeaa ja mukaansatempaavaa...

Manfred kirjoitti:

Minä luin moneen otteeseen kolme muskettistoturia. Ne miekkasankarit olivat koko kaveripiirini suosikkeja. Myöhenmmin Papillon oli suosikkimme ja tietenkin Robin Hood.

Olivatkin hyviä kirjoja!

Se Milady oli oikea syöjätär, kunnon paha nainen!

maron kirjoitti:

aina kirjaa huonompi. Kirjassa saa oma mielikuvitus tehdä enemmän työtä, ja saamme kirjan henkilöistä tietyn kuvan, joka sitten karusti karisee kun näyttelijä elokuvassa onkin erinäköinen kuin oman mielikuvituksen tuote. Koskaan en ole televisiosta esimerkiksi "Viisikkoa" katsonut vaikka se joskus sieltä tulikin. Mutta mielessäni muistan edelleen heidän hahmonsa sellaisina miksi heidät lapsena kuvittelin.
Ainoa mikä myös televisiosarjassa jonkin verran muistutti kuvittelemaani hahmoa, oli Agatha Christien "neiti Marple" :))

Lue lisää

Ihastuttava Dame Margaret Rutherford oli loistava ja ahuska Miss Marple

luin tuon Uriksen Exsoduksen ja elin sen henkilöiden kohtaloissa, minäkin olen lukenut sen sitten useampaan kertaan.

Lapsena Pepit oli ensimmäisiä intohimojani ja sitten Salainen puutarha, muistan vieläkin sen tunteen mikä siitä välittyi minulle vaikka aikaa on sen lukemisesta vierähtänyt, olisinkohan ollut jotain kymmenen vanha kun luin sen. Vaikka olin lukenut näitä tyttökirjoja paljon muitakin, mutta tuo salainen puutarha oli sellainen etten unohda sitä ikinä.:)

Sitten ne ihanan kamalat Grimmin sadut, päitä irtosi ja veri virtasi, mutta silti ne kiehtoivat minua..

mekatron kirjoitti:

Olivatkin hyviä kirjoja!

Se Milady oli oikea syöjätär, kunnon paha nainen!

unohin nuo Muskettisoturit!! Voi kyllä se tämä elämä on ollut jo niin pitkä, ettei sitä enää muistakaan miten paljon ihania kirjoja siihen on sopinut ja tällä tavalla toisten muisteluista ne palautuvat tarinoineen miunkin mieleeni..

TR.maalariN kirjoitti:

...sain seurata Shakespearen tarinat oopperoina ja baletteina ...

Kalevalasta oli lapsuudessani olemassa sellainen proosamuotoon kirjoitettu versio, luulen. Isäni luki sitä meille iltasatuina. Tai sitten olen ollut niin pieni,että tarina on vienyt, enkä ole tajunnut runomittaa...

Lue lisää

minä olen jäänyt paitsi, köyhille ei pitäisi syntyä liian pieniä lapsia...

Pirre* kirjoitti:

luin tuon Uriksen Exsoduksen ja elin sen henkilöiden kohtaloissa, minäkin olen lukenut sen sitten useampaan kertaan.

Lapsena Pepit oli ensimmäisiä intohimojani ja sitten Salainen puutarha, muistan vieläkin sen tunteen mikä siitä välittyi minulle vaikka aikaa on sen lukemisesta vierähtänyt, olisinkohan ollut jotain kymmenen vanha kun luin sen. Vaikka olin lukenut näitä tyttökirjoja paljon muitakin, mutta tuo salainen puutarha oli sellainen etten unohda sitä ikinä.:)

Sitten ne ihanan kamalat Grimmin sadut, päitä irtosi ja veri virtasi, mutta silti ne kiehtoivat minua..

Lue lisää

Exoduksen elokuvana, mutta jostain syystä se ei tehnyt samaa vaikutusta. Kai sitä sitten kirjaan uppoutuu paremmin.

Pirre* kirjoitti:

unohin nuo Muskettisoturit!! Voi kyllä se tämä elämä on ollut jo niin pitkä, ettei sitä enää muistakaan miten paljon ihania kirjoja siihen on sopinut ja tällä tavalla toisten muisteluista ne palautuvat tarinoineen miunkin mieleeni..

Lue lisää

niitä parhaita puheenaiheita pitkään aikaan, kiitos vaan ketjun aloittajalle, eli Stone-Manille.

Monte Criston kreivikin, voi, että on paljon hyviä kirjoja!!

Pirre* kirjoitti:

minä olen jäänyt paitsi, köyhille ei pitäisi syntyä liian pieniä lapsia...

ollut maksava asiakas... olin jaloissapyörijä.

TR.maalariN kirjoitti:

ollut maksava asiakas... olin jaloissapyörijä.

täytyy myöntää totuuden nimissä, että luin myös Aku-ankkaa -hmm...... niin ja luen vieläkin:))
Ja B.Virtanen on nyt suosikkisarjakuvani:))
Että en minä nyt niin kovin sivistynyt vissiinkään ole:))

maron kirjoitti:

täytyy myöntää totuuden nimissä, että luin myös Aku-ankkaa -hmm...... niin ja luen vieläkin:))
Ja B.Virtanen on nyt suosikkisarjakuvani:))
Että en minä nyt niin kovin sivistynyt vissiinkään ole:))

Lue lisää

sarjakuviin minun sivistystaso on porsasluokkaa; miusta paras sarjis (tällä hetkellä) on Viivi ja Wagner..:))

TR.maalariN kirjoitti:

ollut maksava asiakas... olin jaloissapyörijä.

että oisin halunnu olla, en tosin lapsena tiedostanut sitä, se niissä helmoissa mieluummin jotka kävi baletissa jms...eikä paskassiin navettatakkiin helmoissa...:))
Oletko koskaan haistanut navettatakin helmija, ne tuoksuu hieman samalle kuin imettävän äidin ryntäät, joihin on tihkunu tuoretta maitoa...plus se lehmän haju.., varmasti sinulle utopiaa..:))

ole lukenut kirjaa, vain televisiosta vanhana musta-valkoisena katsonut -kova tyyppi, taipumaton, voi hyvin olla että siihen aikaan oli naisten oltava kovia, kun miehet juoksentelivat piikojen perässä - niin ja opettajattarien :))))
Kyllä tuollaisia matriarkkoja varmaankin ihan oikeasti olikin.

tulivat ennen kotoa, sehän on aivan todistettu juttu. Nyt koti saattaa olla vain paikka, missä on tuo ruoka-ja vaatehuolto, muuten voidaan istua jopa koko yö tietokonepelien maailmassa. En epäile etteivätkö roolimallitkin tule nykyisin joillekin sieltä virtuaalimaailmasta.
Minulla oli eräs ystävätär, jonka poka käyttäytyi kuin Aku-Ankka - siis ihan totta. Hän ei juuri muuta tehnyt kuin katseli videolta Akua ja kummpaneita. Hän oli silloin sellainen kuusi vuotias.
Jopa hänen puhetyylinsä alkoi muistuttaa Akua - aika masentavaa, joskus hänen äitinsä kanssa keskustelimme ja uskaltauduin ehdottamaan että jospa jättäisivät videonkatsomisen hieman vähemmälle. Pojan äiti oikein kauhistui, että eíhän hän uskalla videoitta pois laittaa - poikahan suuttuu niin silmittömästi ja hakkaa päätänsä seinään, hyppii ilmaan ja riehuu kuin ....Aku ankka !!
Joten mistä lienee nuo roolimallit tulevatkaan niin aikuisten olisi kyllä syytä katsoa peiliin:)))
No pojasta ei tullut Aku ankkaa, mutta hyvin paljon ongelmia hänellä oli, ja on edelleen.
Lienee sitten videoiden vai peritötekijöiden syytä.

On aivan selvä, että tietokonepelit vaikuttavat lasten ja nuorten käytösmalleihin. Tappaminen peleissä on liian helppoa, eikä itseen satu lainkaan.

Poikien käytös on muuttunut aika paljon vuosien saatossa ja mielestäni huonompaan suuntaan.

Väkivaltaan suhtaudutaan naureskellen ja reilun pelin henki kaduillakin on tipo tiessään. Minun nuoruudessani ei maassa olevaa tappelukaveria enää hakattu, saatika potkittu, kuten nykyisin on usein tapana. Porukalla ei myöskään käyty kenenkään kimpuun, eli vaikka tapeltiinkin paljon, niin se oli reilua ja ilman aseita.

Suun soitto, huutelu ja nimittely on lisääntynyt, eikä opettajia ja vanhempia enää kunnioiteta riittävästi ja eräät tyypit eivät lainkaan.
Sääliksi käy nykypäivän opettajia, sillä kurinpito on työtä ja tuskaa.

Muistan vieläkin meidän jumppamaikkan alaluokilla, joka oli kaapikokoinen. Hän nosteli meitä alkuun niskavilloista milloin mihinkin ja roikotti ilmassa, ellei sanaa heti toteltu. Kun me pojat huomasimme, että maikka on tosissaan ja kova tyyppi, niin suut pysyivät supussa ja kuri säilyi. Me kunniotimme häntä, vaikka hän olikin ankara. Hän oli toisaalta reilu meitä kohtaan.

Jos nyt joku maikka toimisi näin, niin kotona paapotut pullössöt kantelisivat taatusti reksille, tai kotiin.

Stone-Man kirjoitti:

On aivan selvä, että tietokonepelit vaikuttavat lasten ja nuorten käytösmalleihin. Tappaminen peleissä on liian helppoa, eikä itseen satu lainkaan.

Poikien käytös on muuttunut aika paljon vuosien saatossa ja mielestäni huonompaan suuntaan.

Väkivaltaan suhtaudutaan naureskellen ja reilun pelin henki kaduillakin on tipo tiessään. Minun nuoruudessani ei maassa olevaa tappelukaveria enää hakattu, saatika potkittu, kuten nykyisin on usein tapana. Porukalla ei myöskään käyty kenenkään kimpuun, eli vaikka tapeltiinkin paljon, niin se oli reilua ja ilman aseita.

Suun soitto, huutelu ja nimittely on lisääntynyt, eikä opettajia ja vanhempia enää kunnioiteta riittävästi ja eräät tyypit eivät lainkaan.
Sääliksi käy nykypäivän opettajia, sillä kurinpito on työtä ja tuskaa.

Muistan vieläkin meidän jumppamaikkan alaluokilla, joka oli kaapikokoinen. Hän nosteli meitä alkuun niskavilloista milloin mihinkin ja roikotti ilmassa, ellei sanaa heti toteltu. Kun me pojat huomasimme, että maikka on tosissaan ja kova tyyppi, niin suut pysyivät supussa ja kuri säilyi. Me kunniotimme häntä, vaikka hän olikin ankara. Hän oli toisaalta reilu meitä kohtaan.

Jos nyt joku maikka toimisi näin, niin kotona paapotut pullössöt kantelisivat taatusti reksille, tai kotiin.

Lue lisää

jättävät lapsen kasvatuksen liikaa tarhojen ja koulun vastuulle. Kuitenkin hyvät käytöstavat ja oikea asenne toisia kohtaan pitäisi opettaa nimenomaan kotona.
Miten niistä ihanista pienistä vauvoista tulee isona mummonpotkijoita ja kaljan kittaajia.
Vanhemmilla on valtava vastuu lapsen kasvatuksessa.
Moni vanhempi vaan ei sitä nykyaikana todellakaan tiedä eikä osaa. Uusavuttomuus on todellinen ongelma nykyaikana.

Sua ei vaan yksinkertaisesti kestä! :))

manchester kirjoitti:

Sua ei vaan yksinkertaisesti kestä! :))

Meinaakkos, Eesau, sitä, kun meikäläisellä on enempi tommonen inhorealistinen ote tähän elämään?! No, ookkos ite lukenu sitä Kumpujen yöstä -kirjaa?! Ja jos et oo, niin et kyl tiärä, mistä puhutaan.

tunnelmia muistuu mieleeni kertomisestasi. Meillä oli kotona lääkärinkirja, jota ei tosin lapset saaneet katsella. Vaan kaikki kielletty kun kiehtoi, niin päivänä muuanna oli hiipailtava tuon kielletyn opuksen luokse.... siellä oli myös kuvia kuin suoraan jostain kauhufilmistä. Eräs kallonporauskuva on jäänyt kirkkaana mieleen, käsiporalla siinä lääkäri porasi potilaan päätä, toisen istuessa tuolilla. Muistaakseni nämä kuvat olivat piirrettyjä suurelta osin.

Angiina kirjoitti:

Meinaakkos, Eesau, sitä, kun meikäläisellä on enempi tommonen inhorealistinen ote tähän elämään?! No, ookkos ite lukenu sitä Kumpujen yöstä -kirjaa?! Ja jos et oo, niin et kyl tiärä, mistä puhutaan.

Lue lisää

Kuten myös, etten ole sitä lukenut.
Mutta, Allison, sait mielenkiintoni heräämään tähän herttaiseen teokseen. Taas tuli asiaa kirjastoon :)

Angiina kirjoitti:

Meinaakkos, Eesau, sitä, kun meikäläisellä on enempi tommonen inhorealistinen ote tähän elämään?! No, ookkos ite lukenu sitä Kumpujen yöstä -kirjaa?! Ja jos et oo, niin et kyl tiärä, mistä puhutaan.

Lue lisää

ainoa muistikuva kirjasta liittyy alakansakouluun, missä opettaja sitä esitteli (meitä oli kymmenkunta oppilasta kolmella luokalla, vanhimmille tarkoitettu mutta sain siis esittelyn kolmena vuotena kun seurasin aina mitä muillekin opetettiin). Muuten satunnaisesti tullut vastaan vasta myöhäisiällä.

Mutta siellä se oli urkuharmoonin päällä.

Muistaakseni itse luin tuossa iässä Pekka Töpöhäntiä. Näyttää sekin jotenkin sitten kumminkin elämääni vaikuttaneen :)

manchester kirjoitti:

Kuten myös, etten ole sitä lukenut.
Mutta, Allison, sait mielenkiintoni heräämään tähän herttaiseen teokseen. Taas tuli asiaa kirjastoon :)

Olet kyllä harvinaisen oikeassa siinä, että suhtaudun elämään varsin realistisesti. Jokunen aika sitten osallistuin täällä kaukomaassa läksiäisbileisiin, joissa minut esiteltiin eräälle mieshenkilölle. Gentlemanni loihti kasvoilleen mairean hymyn ja totesi etiketin mukaisesti, kuinka hauska olikaan tutustua pikkurouvaan. Johon vastasin, että mikäli olisin hän, en olisi siitä hauskuudesta ihan niin varma.

Tuossa tuli jo montakin kirjaa , jotan en noin vain olisi muistanutkaan. Mitäpä tästä opimme. Kirjailijat ovat aivankin varmasti ollet osaltaan värittämässä elämäämme-------joten kiitos heille myöskin.
Ja lukemalla hyvää kirjallisuutta, me itsekkin kehitymme myös kielellisessäkin ilmaisussamme.

Monte Criston kreivi kuului myös minun suosikkeihini. Jostain syystä luin myös nuo maitsemasi Angelica kirjat läpi. Historia kiinnostaa minua, joten historiaan liittyvät kirjat kuuluivat ja kuuluvat vieläkin repertuaariini.

Kirjat ovat pakoa arjen todellisuudesta, joten niiden kanssa viihtyy etenkin kesämökillä sadepäivinä.

Mikä on paras lukemasi kirja ja mihin sen tarina keskittyy? Sinulla näyttää olevan todella laaja skaala lukemissasi kirjoissa.

Stone-Man kirjoitti:

Monte Criston kreivi kuului myös minun suosikkeihini. Jostain syystä luin myös nuo maitsemasi Angelica kirjat läpi. Historia kiinnostaa minua, joten historiaan liittyvät kirjat kuuluivat ja kuuluvat vieläkin repertuaariini.

Kirjat ovat pakoa arjen todellisuudesta, joten niiden kanssa viihtyy etenkin kesämökillä sadepäivinä.

Mikä on paras lukemasi kirja ja mihin sen tarina keskittyy? Sinulla näyttää olevan todella laaja skaala lukemissasi kirjoissa.

Lue lisää

Koska minulla on kirjoitusripuli, niin höpöttelenpä tässä omiani. Minä en tietenkään ole eläessäni lukenut yhtä ainutta naisille suunnattua romanttista kirjaa. Angelica-sarjasta puhumattakaan! Tyttökirjoja nyt kumminkin. Tosin enemmän minua yhdeksän, kymmenen kesäisenä kiinnosti historia. Muistan, että tuolloin (60-luvun puolessa välissä) ilmestyi Suomen histoariasta kertova pehmeäkantinen kirjasarja. Sain sarjaa aina syntymäpäivisin ja jouluisin. Mutta jos se yhtään auttaa asiaa, niin joskus nuoruuteni päivinä, 70-luvulla, jotkut ystävistäni kyllä kutsuivat minua Angelicaksi.

Angiina kirjoitti:

Koska minulla on kirjoitusripuli, niin höpöttelenpä tässä omiani. Minä en tietenkään ole eläessäni lukenut yhtä ainutta naisille suunnattua romanttista kirjaa. Angelica-sarjasta puhumattakaan! Tyttökirjoja nyt kumminkin. Tosin enemmän minua yhdeksän, kymmenen kesäisenä kiinnosti historia. Muistan, että tuolloin (60-luvun puolessa välissä) ilmestyi Suomen histoariasta kertova pehmeäkantinen kirjasarja. Sain sarjaa aina syntymäpäivisin ja jouluisin. Mutta jos se yhtään auttaa asiaa, niin joskus nuoruuteni päivinä, 70-luvulla, jotkut ystävistäni kyllä kutsuivat minua Angelicaksi.

Lue lisää

Se oli Angelican eteerinen kauneus, joka taisi olla syynä kirjojen lukemiseen ja elokuvienkin katsomiseen. Jos muistutit nuorena Angelicaa, niin eipä sinulla ollut ainakaan vaikeuksia saada itsellesi seuraa:-))

Stone-Man kirjoitti:

Se oli Angelican eteerinen kauneus, joka taisi olla syynä kirjojen lukemiseen ja elokuvienkin katsomiseen. Jos muistutit nuorena Angelicaa, niin eipä sinulla ollut ainakaan vaikeuksia saada itsellesi seuraa:-))

Lue lisää

Totta, minulla ei nuorena juuri ollut vaikeuksia saada poikia kiinnostumaan itsestäni. Vaikeudet alkoivat vasta sen jälkeen, kun avasin suuni. Yleisimmät tuolloin kuulemani fraasit olivat: "Hei, älä viitti puhua noin vakavia" tai "Angiina, sä ajattelet liikaa". Jos olen aivan rehellinen, niin aviomieheni (tapasin hänet 24-vuotiaana) on ensimmäinen mies, joka on antanut minun puhua ja ajatella vapaasti. Ja lähtenyt vielä kaikkeen saivarteluun mukaan. Siksipä pidän ukostani kiinni kynsin hampain.

Mutta aikahan on sillä tavalla armollinen (tai armoton - miten sen nyt ottaa), että nykyään juuri kukaan ei ole kiinnostunut sen enempää ulko- kuin sisäpuolestanikaan. Ja taas löytyy lisää syitä pitää ukostaan kiinni.

Stone-Man kirjoitti:

Monte Criston kreivi kuului myös minun suosikkeihini. Jostain syystä luin myös nuo maitsemasi Angelica kirjat läpi. Historia kiinnostaa minua, joten historiaan liittyvät kirjat kuuluivat ja kuuluvat vieläkin repertuaariini.

Kirjat ovat pakoa arjen todellisuudesta, joten niiden kanssa viihtyy etenkin kesämökillä sadepäivinä.

Mikä on paras lukemasi kirja ja mihin sen tarina keskittyy? Sinulla näyttää olevan todella laaja skaala lukemissasi kirjoissa.

Lue lisää

...vaikeaa asiaa. Ehkä en voi mainita parasta lukemaani kirjaa; kirjoissa on niin monia sävyjä, ulottuvuuksia, että moni lukemistani kirjoista liittyy parhaiden joukkoon. Paljon ratkaisee myös se, milloin, millaisessa mielentilassa olen ne lukenut. Mutta tässä joitain suosikkkejani:

J. Conrad: Pimeyden sydän
Tunnettu paremmin ehkä siihen löyhästi pohjautuvasta elokuvasta Ilmestyskirja - Nyt. Kuvaa Conradin omaa matkaa Kongossa - ja matkaa mielen syövereihin, pahuuteen.

F. Dostojevski: Idiootti.
Pahuudesta on paljon kirjoitettu; vaikeampaa lienee kirjoittaa hyvyydestä. Olen lukenut tämän kirjan x3, ja aina, aina vaan uppoudun sen sivuille samalla intensiteetillä.

M. Bulgakov: Saatana saapuu Moskovaan
Muistan, kuinka hengästynyt, ihastunut olin luettuani tämän ensimmäistä kertaa. Siinä on uskontoa, historiaa, terävää yhteiskuntakritiikkiä, yliluonnollista ja kaiken kruunaa rakkaustarina. Fantastinen kertomus.

Muita: Jean Rhys'n tuotanto, Milan Kundera, Joseph Heller, Saul Bellow, Philip Roth. Irkkukirjallisuus. Ja monet, monet muut.

Tässä nyt joitain. Voisi puhua erikseen suosikeista suomalaisessa/käännetyssä kaunokirjallisuudesta, elämänkerroissa, dekkareissa, runoudessa etc. Ja siitä johtuukin kysymyksesi vaikeus.

Hyviä lukuhetkiä kuitenkin...

NainenKirjoittaa kirjoitti:

Tuossa tuli jo montakin kirjaa , jotan en noin vain olisi muistanutkaan. Mitäpä tästä opimme. Kirjailijat ovat aivankin varmasti ollet osaltaan värittämässä elämäämme-------joten kiitos heille myöskin.
Ja lukemalla hyvää kirjallisuutta, me itsekkin kehitymme myös kielellisessäkin ilmaisussamme.

Lue lisää

kirjallisuus muokkaa omaa kirjoitustyyliämmekin. Ja niinkuin taide aina: pakottaa meidät ajattelemaan lukemaamme, näkemäämme, kokemaamme. Ottamaan kantaa, ihastumaan, vihastumaan, kritisoimaan. Ja se on paljon se.

Sääli, että nykyinen nuoriso lukee niin vähän. Miten paljon elämää ja ajatuksia kirjallisuus heille voisikaan antaa. Intohimosta kirjoittamiseen nyt puhumattakaan.

hurlumHei kirjoitti:

...vaikeaa asiaa. Ehkä en voi mainita parasta lukemaani kirjaa; kirjoissa on niin monia sävyjä, ulottuvuuksia, että moni lukemistani kirjoista liittyy parhaiden joukkoon. Paljon ratkaisee myös se, milloin, millaisessa mielentilassa olen ne lukenut. Mutta tässä joitain suosikkkejani:

J. Conrad: Pimeyden sydän
Tunnettu paremmin ehkä siihen löyhästi pohjautuvasta elokuvasta Ilmestyskirja - Nyt. Kuvaa Conradin omaa matkaa Kongossa - ja matkaa mielen syövereihin, pahuuteen.

F. Dostojevski: Idiootti.
Pahuudesta on paljon kirjoitettu; vaikeampaa lienee kirjoittaa hyvyydestä. Olen lukenut tämän kirjan x3, ja aina, aina vaan uppoudun sen sivuille samalla intensiteetillä.

M. Bulgakov: Saatana saapuu Moskovaan
Muistan, kuinka hengästynyt, ihastunut olin luettuani tämän ensimmäistä kertaa. Siinä on uskontoa, historiaa, terävää yhteiskuntakritiikkiä, yliluonnollista ja kaiken kruunaa rakkaustarina. Fantastinen kertomus.

Muita: Jean Rhys'n tuotanto, Milan Kundera, Joseph Heller, Saul Bellow, Philip Roth. Irkkukirjallisuus. Ja monet, monet muut.

Tässä nyt joitain. Voisi puhua erikseen suosikeista suomalaisessa/käännetyssä kaunokirjallisuudesta, elämänkerroissa, dekkareissa, runoudessa etc. Ja siitä johtuukin kysymyksesi vaikeus.

Hyviä lukuhetkiä kuitenkin...

Lue lisää

Kun laitoit tuon Conradin romaanin listasi ensimmäiseksi niin..

   Kirja&leffa
Kirjoittanut: Waffen-ss 2.12.2004 klo 08.52
   Hyvän kirjan ja siitä tehdyn erinomaisen elokuvan yhdistemä on harvinaisuus. Harvemmin siinä on onnistuttu niin hyvin ,kuin Coppola filmatessaan Ilmestyskirjan.
Ilmestykirja on tehty Josep Conradin kirjasta Pimeyden Sydän. Elokuvan filmauksesta jo itsessään saisi elokuvan. Leffa oli aikoinaan yksi kalleimmista koskaan tehdyistä. Myös Brando sai roolistaan suurimman koskaan maksetun palkkion. Hänen sopimukseen oli myös lisätty kohta, oli mahduttava univormuun.

Brandon epäiltiin lihoneen ulos tulevasta roolistaan. Brandoa tämä ei haitannut, sillä hän teetätti asun itselleen,ja oltuaan puhelinyhteydessä Coppolaan tajusi samalla, että kaikki ei ollut hyvin viidakossa?

Ilmestykirjaa kuvattin filippiinien viidakossa. Elokuvaa olivat tekemässä Martin Sheen, John Milius, Dennis Hopper, Rober Duvall, Harison Ford ynnämuut.

Kun Brando saapui kuvauspaikalle Filippiineille, koko kuvausryhmä oli aivan sekaisin huumeista, viinasta, kuumuudesta ja sairauksista. Martin Sheen oli saanut sydänkohtauksen. Duvall,Hopper ja Ford huudattivat The Doorsia stereoista ja sekoilivat minkä kerkisivät. Coppola oli maanis-depressiivisessä tilassa, eikä hänellä ollut aavistustakaan miten elokuva pitäisi lopettaa.

Brandon mukaan Joseph Conradin Pimeyden sydämen pohjalta tehty käsikirjoitus oli ääliömäinen, ja tarjoutui kirjoittamaan tarinaa – varsinkin omaa osuuttaan – uudestaan. Brandon oma idea oli ajaa päänsä kaljuksi ja esiintyä puoliksi pimeässä. Hänen monologinsa kesti kaikkiaan neljäkymmentäviisi minuuttia, josta sitten leikattiin elokuvaan sopiva pätkä. Brando veti roolinsa läpi ilman käsikirjoitusta omasta päästään. Osaansa hän valmistautui liittymällä muiden rankkaan ryypiskelyyn, kuinkas muuten.

Elokuvasta saa enemmän irti, kun lukee ensin kirjan. Kirja lykykäisyydessään, tai novelliksi sitä paremminkin voi kutsua, kertoo matkasta ihmismielen pahuuteen ja pimeyden syvyyteen.

Mielenkiitoinen yhteensattuma , että Conrad kirjoittaessaan kirjaa sairastui kuumetautiin(malariaan). Kirja on kuin kuumehourussa kirjoitettu. Elokuvaa katsoessa sama "kuumeisuus ja hourailu" on käsin kosketeltavaa. Myös yhtymä kohdat kirjailijan ja elokuvan tekijöiden "sairastumiseen ja sekoiluun" on selvät.

hurlumHei kirjoitti:

...vaikeaa asiaa. Ehkä en voi mainita parasta lukemaani kirjaa; kirjoissa on niin monia sävyjä, ulottuvuuksia, että moni lukemistani kirjoista liittyy parhaiden joukkoon. Paljon ratkaisee myös se, milloin, millaisessa mielentilassa olen ne lukenut. Mutta tässä joitain suosikkkejani:

J. Conrad: Pimeyden sydän
Tunnettu paremmin ehkä siihen löyhästi pohjautuvasta elokuvasta Ilmestyskirja - Nyt. Kuvaa Conradin omaa matkaa Kongossa - ja matkaa mielen syövereihin, pahuuteen.

F. Dostojevski: Idiootti.
Pahuudesta on paljon kirjoitettu; vaikeampaa lienee kirjoittaa hyvyydestä. Olen lukenut tämän kirjan x3, ja aina, aina vaan uppoudun sen sivuille samalla intensiteetillä.

M. Bulgakov: Saatana saapuu Moskovaan
Muistan, kuinka hengästynyt, ihastunut olin luettuani tämän ensimmäistä kertaa. Siinä on uskontoa, historiaa, terävää yhteiskuntakritiikkiä, yliluonnollista ja kaiken kruunaa rakkaustarina. Fantastinen kertomus.

Muita: Jean Rhys'n tuotanto, Milan Kundera, Joseph Heller, Saul Bellow, Philip Roth. Irkkukirjallisuus. Ja monet, monet muut.

Tässä nyt joitain. Voisi puhua erikseen suosikeista suomalaisessa/käännetyssä kaunokirjallisuudesta, elämänkerroissa, dekkareissa, runoudessa etc. Ja siitä johtuukin kysymyksesi vaikeus.

Hyviä lukuhetkiä kuitenkin...

Lue lisää

Entäs Kamelianainen? Oletko lukenut sen?
Siitä on tehty myös elokuvia ja TV- sarjakin.

Dumas, Alexandre nuoremmman kirjoittama Kamelianainen kiellettiin vielä 50- luvulla Neuvostoliitossa ja 1800 luvulla kirja oli kielletty mm. Ranskassakin, mikä tuntuu omituiselta nykyaikana, samoin kuin punaisen rubiinin kieltäminen.

Stone-Man kirjoitti:

Entäs Kamelianainen? Oletko lukenut sen?
Siitä on tehty myös elokuvia ja TV- sarjakin.

Dumas, Alexandre nuoremmman kirjoittama Kamelianainen kiellettiin vielä 50- luvulla Neuvostoliitossa ja 1800 luvulla kirja oli kielletty mm. Ranskassakin, mikä tuntuu omituiselta nykyaikana, samoin kuin punaisen rubiinin kieltäminen.

Lue lisää

En tiedä millaiset miesten kirjoittamat romaanit vaikuttavat muihin naislukijoihin eroottisesti.. Voin puhua vain omasta puolestani. Muistin pikakelauksella tulivat nämä kirjat ensimmäisenä mieleen: Gûnther Grass: Peltirumpu ( isoäitiä perunapellolla ja kuohupulverin nostattamaa kiihkoa en unohda ikinä).

Nabokovin Lolita, Henry Millerin Hiljaiseloa Clichyssä, Jean Genetin Varkaan päiväkirja ja Ruusun ihme ja Kafkan Linna.

Hyvin nuorena luin Agnar Myklen Punainen rubini kirjan, joka johdatti minut ensimmäisiin seksuaalisiin kokeiluihin. Jotenka sen ajan viranomaisilla oli täysi syy kieltää tuo kirja, koska se turmeli nuorisoa.

Isä oli piilottanut sen muiden kirjojen taakse, mutta kokemuksesta tiesin että sieltä löytyvät kiinnostavat kirjat, kuten sukupuolioppaat. Ah niin, tietysti Decamerone oli nuoruuteni eroottisia mielilukemistoja.

Stone-Man kirjoitti:

Entäs Kamelianainen? Oletko lukenut sen?
Siitä on tehty myös elokuvia ja TV- sarjakin.

Dumas, Alexandre nuoremmman kirjoittama Kamelianainen kiellettiin vielä 50- luvulla Neuvostoliitossa ja 1800 luvulla kirja oli kielletty mm. Ranskassakin, mikä tuntuu omituiselta nykyaikana, samoin kuin punaisen rubiinin kieltäminen.

Lue lisää

...toki Kamelianaisen lukenut. Vaan ei se oikein sen enempää silloin kolahtanut, koska muistaakseni luin senkin murrosiässä. Nytkin tuli ensimmäisenä Greta Garbo mieleen; hän taisi esittää elokuvassa Kamelianaista. Surullista, niin surullista.

Punainen Rubiini on kyllä jäänyt lukematta. Ja taas yksi kirja lisää luettavaksi!

Niin, Musashista kertova kirja on cool. Jätkä kulki pitkin Jaappanin maata ja haastoi kaikki taisteluun vain, jos pystyi oppimaan näiltä jotain, sitten kun tuli nimeä, niin muut alkoi haastaa häntä jne. jne. Kova sälli se oli.
Olen muuten "tutustunut" mainitsemiisi kirjallisuuden helmiin. hyi sinua!

Herra Jackin Ihmeellinen Huone on toki tullut luettua. Upeaa, sanoisin.

Pitäisiköhän sekin lukea taas uudelleen. Mitäs se nyt oikein taas käsittelikään?

:b

hurlumHei kirjoitti:

Herra Jackin Ihmeellinen Huone on toki tullut luettua. Upeaa, sanoisin.

Pitäisiköhän sekin lukea taas uudelleen. Mitäs se nyt oikein taas käsittelikään?

:b

Lue lisää

Valehtelijoiden klubiketju?

...käden pystyyn* :D

Minä luin nuorena likkana Morgan Kanea sekä Jerry Cottonia. Ei minulla ollut nuorena naisia esikuvina...miten niitä olisi tullutkaan kun poikien kanssa pelasin jääkiekkoa ja olin hyvä maalivahti..:), pikkuautoilla neppailtiin päivät pitkät, leikittiin rosvoa ja poliisia ja nuolta, käytiin omppuvarkaissa ja crossailtiin pyörillä...ja barbeilta leikattiin pitkät hiukset poikki.:DD

ex-eukolla oli tuo yöpöytälukemistonaan. Kokeilkoon nyt oppejaan johonkin muuhun....

nuorempana ollessa tuli jostain kirjakerhosta (ikäänkuin Jäättenmäen faksi) se herra jackin ihmeellinen huone.
Kerkisin kyllä sen lukea, kai kahteenkin kertaan, mutta sitten kesälomalla kukkien kastelija sen varasti.
Sinne meni.

MillaN kirjoitti:

...käden pystyyn* :D

Minä luin nuorena likkana Morgan Kanea sekä Jerry Cottonia. Ei minulla ollut nuorena naisia esikuvina...miten niitä olisi tullutkaan kun poikien kanssa pelasin jääkiekkoa ja olin hyvä maalivahti..:), pikkuautoilla neppailtiin päivät pitkät, leikittiin rosvoa ja poliisia ja nuolta, käytiin omppuvarkaissa ja crossailtiin pyörillä...ja barbeilta leikattiin pitkät hiukset poikki.:DD

Lue lisää

Vaikuttaa siltä, että sinulla on annos miesgeenejä. Oletko aivan varma sukupuoli-identiteetistäsi?

Utelias kirjoitti:

Vaikuttaa siltä, että sinulla on annos miesgeenejä. Oletko aivan varma sukupuoli-identiteetistäsi?

Jäin ihmettelemään kommenttiasi. Eihän se, jos jonkun ihmisen voidaan tulkita käyttäytyvän sukupuolelleen epätyypillisesti, tarkoita sitä, että hänen geneettisestä sukupuolestaan on epäselvyyttä?! Sillä se, mitä kulloinkin pidetään naisellisena tai miehekkäänä määräytyy kulttuurisesti. Kulttuurinen määräytyminen tarkoittaa, että naisellisuus ja miehekkyys ovat aina johonkin aikaan (aikakauteen) ja paikkaan (maantieteellinen alue) sidottuja. Niinpä esimerkiksi ranskalainen kreivi 1700-luvulla käyttäessään valkoista peruukkia, tupsutellessaan puuteria kasvoihinsa, pitäessään brokadisomisteista takkia, pukeutuessaan reisiä nuoleviin säämiskähousuihin saattoi luottaa siihen, että hän on mitä maskuliinisin ilmestys!

MillaN kirjoitti:

...käden pystyyn* :D

Minä luin nuorena likkana Morgan Kanea sekä Jerry Cottonia. Ei minulla ollut nuorena naisia esikuvina...miten niitä olisi tullutkaan kun poikien kanssa pelasin jääkiekkoa ja olin hyvä maalivahti..:), pikkuautoilla neppailtiin päivät pitkät, leikittiin rosvoa ja poliisia ja nuolta, käytiin omppuvarkaissa ja crossailtiin pyörillä...ja barbeilta leikattiin pitkät hiukset poikki.:DD

Lue lisää

hirtettiin..:DD