Jokainen meistä on joskus pelännyt jotain?
Harvemmin ehkä siltikään mietimme sitä, miten pelon koemme, tai sitäkään miten monenlaista pelkoa on olemassa.
Pelkoa voi ajatella sekä ystävänä, että vihollisena ja jonkin sortin pelosta saatamme jopa nauttia. Nautittavan pelon perusominaisuutena kuitenkin lienee, pohjimmainen kokemus siitä, että on turvassa?
Minusta olisi mielenkiintoista kuulla siitä miten pelon tunne teihin vaikuttaa ja miten sen koette?
Miltä pelko teistä tuntuu?
Joskus, muutama vuosi sitten, kuvasin omaa kokemustani seuraavin sanoin:
'Nainen tunsi, miten pelko, hitaasti valui häneen. Miten jokin musta valui kehoon ja korvasi solujen välisen nesteen. Tuo musta aine sai naisen jähmettymään, muutti kasvot suljetuiksi, kapeutti kyvyn hahmottaa ympäristöä.
Pohjimmainen tunne oli avuttomuus, avuttomuus elämän edessä. Oli asioita joihin ei vain voinut vaikuttaa, niin nainen ajatteli. Ne vain tapahtuivat. Ehkä siksi, että lopulta, jostain kumman syystä, mitä nainen ei ymmärtänyt, hän ei ollut, muun väärtti.'
Pelosta
58
2254
Vastaukset
- Marion.T
minä olin nuorempana hyvinkin pelkääväistä sorttia, pelkäsin pimeää ja lentämistä ja vaikka kuinka monia asioita, mutta sitten ihan yht'äkkiä ne kaikki pelot katosivat.
Vieläkin inhoan lentämistä, mutta ei sekään enää pelkoa ole.
Kummallista miten aika vei kaikki pelot mennessään..onkohan kenellekään toiselle käynyt niin..Moni on valittanut että nuorena ei pelännyt mitään, mutta vanhemmiten tullut aremmaksi...mä olen kai sitten sellanen takaperoinen ihminen..
Jos se tästä vielä jatkuu, niin 50 vuotiaana voin jo alkaa vaikka vuorikiipeilijäksi, tai leijonankesyttäjäksi:)) - Angiina
Olen hyvin nuoresta pelännyt näön menettämistä. Pelko on irrationaalinen luonteeltaan, sillä vaikka minulla onkin voimakas taittovirhe, niin se on korjattavissa. En näe lähelle. Pelko on varmasti kiinnittyneenä siihen, että sanat, lauseet, äidinkieli ovat minun maailmani ja pakopaikkani.
Tällä hetkellä pelkään ahdistuvani niin kovin, että en enää kykene ajattelemaan kirkkaasti. Että menetän hallinnan tunteeni, enkä saa vietyä työtäni loppuun. Lisäksi löytyy lukuisia pienempiä pelkoja, jotka ovat oikeastaan enemmän murheita. Ymmärrän olevani eräänlainen elämäntapamurehtija. En siis aina jaksa ottaa itse itseänikään vakavasti. Vaikka toki aina vakavasti murehdinkin. - jokinen
Pelko on minulle aina lamaannuttava tunne. Se on kuin tie jonka päässä tai varrella ei ole mitään saatavaa; on vain mahdollisuuksia menettää jotain arvokasta jonka varaan on elämäänsä rakentanut.
Monen pelkää-sanan voin vaihtaa jännittää-sanaan. Jonkin tilanteen jännittäminen on rakentavaa, jopa nautittavaa. Silloin energiavarat ovat maksimaalisessa käytössä. Sellaista mahdollisuuksien tietä on hyvä mennä.- JokisenEväs
ja toki kysyn tätä myös kaikilta muilta miehiltä!
- onko miesten tavassa kokea pelkoa eroja verrattuna naisten tapaan?
... vai onko pelon kokeminen aina yksilöllinen juttu? - jokinen
JokisenEväs kirjoitti:
ja toki kysyn tätä myös kaikilta muilta miehiltä!
- onko miesten tavassa kokea pelkoa eroja verrattuna naisten tapaan?
... vai onko pelon kokeminen aina yksilöllinen juttu?Kaitpa se pelon kokeminen on samanlaista naisilla ja miehillä, aiheet saattavat olla erilaisia. Esim vahvojen kauneusihanteiden aikana nainen saattaa pelätä iän tuomia merkkejä itsessään. Tai mistä minä tiedän.
Miehen ei ole lupa, tai miehen ei pidä pelätä liikaa, taitaa olla lajinsäilymisenkin kannalta tärkeää. Ei metsästäjän sovi pelätä metsän eläimiä. Miehen tulee uhmata vaaroja, haastaa pelko kaksintaisteluun.
Sitten on tämä 'sinun seurassasi en pelkää mitään'-juttu. Hyminää. jokinen kirjoitti:
Kaitpa se pelon kokeminen on samanlaista naisilla ja miehillä, aiheet saattavat olla erilaisia. Esim vahvojen kauneusihanteiden aikana nainen saattaa pelätä iän tuomia merkkejä itsessään. Tai mistä minä tiedän.
Miehen ei ole lupa, tai miehen ei pidä pelätä liikaa, taitaa olla lajinsäilymisenkin kannalta tärkeää. Ei metsästäjän sovi pelätä metsän eläimiä. Miehen tulee uhmata vaaroja, haastaa pelko kaksintaisteluun.
Sitten on tämä 'sinun seurassasi en pelkää mitään'-juttu. Hyminää.Hienosti otit esille, miehisen puolen asiaan:)
Miehen ei kuulu pelätä, yhtään mitään.
-Tänään on hyvä päivä kuolla-
-Viimeiseen hengen vetoon-
-Ei tuumaakaan periksi-
-Haluatko painia karhun kanssa-
-Säästän vimeisen luodin, en itselleni vaan viholliselle.
-Kollaa kestää-
-Pelko on aseeni-
Tässä vain muutama miehinen lausahdus, ei luonnistu naisilta!- jokinen
Waffen-ss kirjoitti:
Hienosti otit esille, miehisen puolen asiaan:)
Miehen ei kuulu pelätä, yhtään mitään.
-Tänään on hyvä päivä kuolla-
-Viimeiseen hengen vetoon-
-Ei tuumaakaan periksi-
-Haluatko painia karhun kanssa-
-Säästän vimeisen luodin, en itselleni vaan viholliselle.
-Kollaa kestää-
-Pelko on aseeni-
Tässä vain muutama miehinen lausahdus, ei luonnistu naisilta!Takkuaa tämä viestinkulku. Joutuu ajattelemaan ja kirjoittamaan saman asian moneen kertaan.
Piti siis sanomani että tyypillinen naisen pelko on pelätä miehensä puolesta. Ei onnistu (hetero)mieheltä. - JokisenEväs
Waffen-ss kirjoitti:
Hienosti otit esille, miehisen puolen asiaan:)
Miehen ei kuulu pelätä, yhtään mitään.
-Tänään on hyvä päivä kuolla-
-Viimeiseen hengen vetoon-
-Ei tuumaakaan periksi-
-Haluatko painia karhun kanssa-
-Säästän vimeisen luodin, en itselleni vaan viholliselle.
-Kollaa kestää-
-Pelko on aseeni-
Tässä vain muutama miehinen lausahdus, ei luonnistu naisilta!pelottomuuden synonyymi;))?
Oikeasti kyllä uskon siihen, että naisen ja miehen tavassa käsitellä pelkoa on eroavaisuuksia.
Sitä kummat pelkäävät enemmän en kuitenkaan lähtisi arvottamaan...
On tilanteita joissa naiset puolustavat elämää henkeen ja vereen... ja pelostaan huolimatta asettavat itsensä alttiiksi sen enempiä uhoilematta. Jokainen synnyttävä nainen joutuu kuoleman kanssa vastakkain. Selaista sisäänkirjoitettua arjen rohkeutta ja pelon kanssa silmäkkäin oloa... sanoisin. Ei siinä uhot eikä taistelut auta... njah...
- EvaLuna
Pelkoja on monenlaisia. Pelätä voin sekä pahoja, että hyviä asioita. Olen miettinyt paljon esim sitä, kuinka onnellisuuskin voi pelottaa..
Yhteistä peloilleni taitaa olla, että usein uusi ja tuntematon pelottaa. Kun jostain ei tiedä kaikkea, aiheuttaa se turvattomuuden tunnetta, joka siis ilmenee pelkona.
Vaikka pelkäänkin monia asioita, yritän silti elää elämääni peloista välittämättä. Tehdä päätöksiä antamatta pelon vaikuttaa lopputulokseen. Toimia sallimatta pelon halvaannuttaa toimimattomaksi. Kulkea ikäänkuin pelkoa päin. Jokainen voitettu pelko on minulle askel eteenpäin. Sama asia harvoin pelottaa toista kertaa. Onhan se jo tuttu, ja sitä kautta turvallinen.
Tämä on se asia mitä tarkoitan otsikollani. Mielestäni rohkeutta ei ole olemassa ilman pelkoa. Kohtaamalla ja voitamalla pelot voi olla rohkea, vaikka pelkääkin. - koltis
Saattaa rämpiä sisuksiin joskus jos tuntee uhatuksi jonkun itselleen tärkeän asian. Pelko voi olla jopa hyödyllistä ja laukaista korjaavat toimenpiteet. Muussa tapauksessa jatkuva pelkotilan ylläpitäminen on jonkinasteista mielen sairautta.
- JokisenEväs
jokisen alle kysymyksen joka on yhtä paljon sinulle kuin jokisellekin.....
- koltis
JokisenEväs kirjoitti:
jokisen alle kysymyksen joka on yhtä paljon sinulle kuin jokisellekin.....
Naisten todellisia pelkoja tiedän. Jonninjoutavista pikkustudauksista vähän enemmän.
- koltis
koltis kirjoitti:
Naisten todellisia pelkoja tiedän. Jonninjoutavista pikkustudauksista vähän enemmän.
Kaikista kamalinta jos joku pöllis hiekkikseltä hiekat.
- JokisenEväs
että itse pelosta ei nauti kukaan, vaan nautinto syntyy joko pelontunteen voittamisesta tai hallitsemisesta. Samaan tapaan ajattelen kanssasi EvaLuna, että ilman pelkoa ei ole rohkeuttakaan.
Ainakin minun tavassani kokea pelkoa on mukana tuo avuttomuuden tunne. Koen suurta tyydytystä silloin, kun pelosta huolimatta löydän itsestäni kyvyn toimia ja yrittää...
Samaan tapaan voisi ajatella, että ollakseen jollain tapaa 'suuri', on ensin uskallettava katsoa silmiin omaa pienuuttaan....
Tuosta Angiinan pelosta lukiessani ajattelin, että oman pelon hallintakyvyn menettämisen pelko on varmaan yksi pelottavimpia asioita mitä voi olla. Toisaalta voi olla myös niin, että kun sitä osaa pelätä ei sitä voi menetääkään. Koska pelon tunne virittää meissä kaikki mahdolliset voimavarat käytettäväksi, vaikka pelon uhan kokiessamme ensireaktiomme saattaakin olla lamaannus. En ollut kotona silloin, kun pelkoa jaettiin.:)
- JokisenEväs
koskaan sattunut törmäämään sisäiseen vinttikomeroosi johon luurankosi olet nakellut ;)))
JokisenEväs kirjoitti:
koskaan sattunut törmäämään sisäiseen vinttikomeroosi johon luurankosi olet nakellut ;)))
Sisäinen ääneni on kuiskaillut sen verran hiljaa, etten ole ehtinyt komeroihin kurkkia:)
- Rudi
Vaan se tömähtää paikalle juuri silloin kun sitä eniten tarvitaan.
Siinä tilassa toiminta skarppaantuu ja ajatus on kristallin kirkas.
Iän mukanaan tuoma kokemus on vähentänyt niitä yht´äkkisiä pelkotiloja ratkaisevasti. Ja ne nykyisin kovin harvat pelot ovat yleensä omien ratkaisujen seurauksiin liittyviä epävarmuuksia.- JokisenEväs
tuon paikalletömähtävän pelonkin...
Minulla moinen pelko on liittynyt tilanteisiin joissa itsesuojeluvaisto on herännyt rävähtämällä pelkona päälle, kuin täysien valojen räpsäytys kesken pimeän hetken.
Sellaisissa tilanteissa päätöksenteko on välitöntä. Sellaisissa tilanteissa kettutyttö on viiltänyt jalkansa, hetkeäkään epäilemättä, koska se on ollut ainut tapa selvitä 'hengissä' ...
- taikis
Muistan lapsuudesta pimeän pelon. Tuo pelko kulki mukana aika pitkään, nukkumaan mennessäkään ei ihan kaikkia valoja voinut sammuttaa.Pimeänpelko tuntui jähmettävältä, niinkuin ei voisi liikahtaa, hädintuskin hengittää.
Herranpelko...en tarkoita nyt yläilmojen kaveria vaan....pelko viranomaistahon kanssa kommunikointiin, sitä podin aloittaessani omaa yritystä. Jännitystä osaltaan mutta oli mukana lamaannuttavaa pelkoakin, tunne että on niin ison ja tuntemattoman tahon ja asian kanssa tekemisissä ettei osaa toimia oikein. Muistan ensimmäiset kerrat kun piti soittaa lääninverovirastoon, patentti-ja rekisterilaitokselle, Finnveran jollekin päättäjälle yms yms. Silloin hikoilutti, sydän hakkasi eikä ääni meinannut kulkea. Se oli pienen ihmisen kasvun paikka. Niihin aikoihin ei vielä hoidettu asioita netin välityksellä siten luin nykyisin.
Ääh..miten tuosta nautittavasta pelosta taas nousikaan mieleeni jotkut leikit :))Viranomaisia on turha pelätä. Täytyy vain ajatella, että ne ovat sinua varten ja heidän tehtävä on palvella sinua.
Tämä tuppaa usein unohtua, itse kultakin.- Angiina
Taikis, taikis pinnistä... laita vaikka jalat ristiin. Kyllä sinä siihen pystyt. Olemme aloittaneet niin komeasti. Ehkä me vielä saavutamme sen sinun kuolettamisketjusi henkeäsalpaavat mittasuhteet saavuttaneen synkistelyn. Sitä ketjua en unohda koskaan.
- taikis
Waffen-ss kirjoitti:
Viranomaisia on turha pelätä. Täytyy vain ajatella, että ne ovat sinua varten ja heidän tehtävä on palvella sinua.
Tämä tuppaa usein unohtua, itse kultakin.SIIS... tottakait mä sen tiedän ettei viranomaisia tarvitse pelätä. Paitsi verokarhua, kun sillä on niin suuret hampaat.
Sitä mantraa hoin itselleni kyllä silloinkin aikoinani, ettei tarvitse pelätä, mutta tunne kukisti järjen äänen ja pelotti. On se herranpelko mennyt ohi jo kun asia on arkipäiväistynyt. Nykyisin ei enää anele vaan vaatii... kamalaa.:) - taikis
Angiina kirjoitti:
Taikis, taikis pinnistä... laita vaikka jalat ristiin. Kyllä sinä siihen pystyt. Olemme aloittaneet niin komeasti. Ehkä me vielä saavutamme sen sinun kuolettamisketjusi henkeäsalpaavat mittasuhteet saavuttaneen synkistelyn. Sitä ketjua en unohda koskaan.
Ai, pitäisikö kertoa nautinnollisista peloista... olen liian ujo mässäilemään julkisesti mokomalla kutkuttavalla pelolla.
Tuo kuolettamisketju oli kyllä jotain erikoista, siinä olivat kaikki mukana niin tunteella ja kuitenkin toisensa ja erilaiset mielipiteet hyväksyen, ei se minultakaan taida koskaan unohtua. Silloin tuli tunne että keskustelu täyttyi liian pian, josko ne on nuo synkät aiheet lopulta niitä eniten mieliä kiehtovia..Varmaan myös oli onnea meillä keskustelijoilla mukana, kun ei sattunut yksikään kiusallaan häiriköivä innostumaan mukaan särkemään synkkää tunnelmaamme :))
Nuoruudesta muistan muutamia pelkoja. Pimeää en muuten pelännyt mutta kulkiessani pimeää tietä kuutamolla varjon siirtymiset eteen ja viereen aina pelästytti, tuntui aina että joku tuli takanani ja saavutti minut. Kävelinkin aina vähän kierossa että näin eteen ja taakse.
Lapsena pelon aihe oli vanhempien kuolema. Vanhempani oli yli neljäkymppisiä kun minä synnyin. Pelkäsin miten selviän ja mihin joudun jos he kuolevat. Minusta he olivat niin vanhoja että voivat kuolla minä hetkenä hyvänsä.
Korkean paikan pelko on juurtunut sisuksiini. Olin bussiretkellä Madeiran vuoristossa, tie luikerteli jyrkänteiden reunoilla. Istuin ensimmäisessä penkissä. Eräässä mutkassa bussi ajoi kolarin vastaantulevan auton kanssa, yritti sitä väistää ja pysähtyi just nippanappa ennen rotkon reunaa. Paljon ei olis tarvittu kun auto olis vyöryny jyrkänteeltä alas.
Kaikenlaisia painajaisunia korkeista paikoista olen tuon reissun jälkeen nähny.
Onhan niitä sellaisiakin pelkoja ollut joita olen voittanut jollain ihmeellisellä tahdon voimalla.- taikis
minäkin poden sitä, syytä vain en tiedä. Mitään sellaista ei ole muistissa mikä selittäisi tuon pelon. Vaikka seisoessani jonkun korken paikan juurella, esim. joku hyppyrimäki tai näsinneula tai puijontorni...ja katsoessani ylöspäin alan voimaan pahoin ja tulee tunne kaatumisesta ja putoamisesta.
Usein näen unta jossa ajan autolla tietä myöten..tie kaartuu jyrkästi ylöspäin ja muuttuu ylikulkusillaksi jonkun tuhannen korkean tehdasrakennuksen yli. Samalla tie kapenee ja pelkään etten osaa ohjata autoa niin että se pysyy tiellä. Haluaisin peruuttaa pois sieltä mutta se on vielä vaikeampaa enkä uskalla sitä tehdä. Yleensä herään tuossa vaiheessa, koska muistutan itselleni unessa että heiii..tää on taas tätä unta. Herättyäni sydän jyskyttää ja kädet ovat sen tuntuiset kuin niillä olisi puristettu tiukasti rattia.
Olisiko paikalla yhtään kallonkutistajaa joka tulkitsisi missä viiraa kun tällaisia näkyy :) - JokisenEväs
taikis kirjoitti:
minäkin poden sitä, syytä vain en tiedä. Mitään sellaista ei ole muistissa mikä selittäisi tuon pelon. Vaikka seisoessani jonkun korken paikan juurella, esim. joku hyppyrimäki tai näsinneula tai puijontorni...ja katsoessani ylöspäin alan voimaan pahoin ja tulee tunne kaatumisesta ja putoamisesta.
Usein näen unta jossa ajan autolla tietä myöten..tie kaartuu jyrkästi ylöspäin ja muuttuu ylikulkusillaksi jonkun tuhannen korkean tehdasrakennuksen yli. Samalla tie kapenee ja pelkään etten osaa ohjata autoa niin että se pysyy tiellä. Haluaisin peruuttaa pois sieltä mutta se on vielä vaikeampaa enkä uskalla sitä tehdä. Yleensä herään tuossa vaiheessa, koska muistutan itselleni unessa että heiii..tää on taas tätä unta. Herättyäni sydän jyskyttää ja kädet ovat sen tuntuiset kuin niillä olisi puristettu tiukasti rattia.
Olisiko paikalla yhtään kallonkutistajaa joka tulkitsisi missä viiraa kun tällaisia näkyy :)...varsinainen terapiahan on maksullista ja ennenkaikkea kallista;)
- korkeanpaikankammoa selitetään esim. sillä että se mitä ihminen tuossa tilanteessa oikeasti pelkää, ei ole se korkea paikka vaan oman impulssikontrollin pettäminen.
Mielikuvat putoamisen mahdollisuudesta tai hyppäämisen mahdollisuuden piirtyminen omaan alitajuntaan on ajatuksena niin pelottava, että syntyy tarve peruutta ja paeta... - taikis
JokisenEväs kirjoitti:
...varsinainen terapiahan on maksullista ja ennenkaikkea kallista;)
- korkeanpaikankammoa selitetään esim. sillä että se mitä ihminen tuossa tilanteessa oikeasti pelkää, ei ole se korkea paikka vaan oman impulssikontrollin pettäminen.
Mielikuvat putoamisen mahdollisuudesta tai hyppäämisen mahdollisuuden piirtyminen omaan alitajuntaan on ajatuksena niin pelottava, että syntyy tarve peruutta ja paeta...mutta jos vielä kansanomaistaisit sanan impulssikontrolli :))
Voin siitä hyvästä piirtää mökkikylän vessanoviin kukot ja kanat :))
Liittyköhän tuo aiemmin jossain ketjussa kertomani uni.... jossa meinaan pudota jostain korkealta mutta saan siivet ennen tömähdystä ja huomaan osaavani lentää... myös korkeanpaikan kammoon? - jokinen
taikis kirjoitti:
mutta jos vielä kansanomaistaisit sanan impulssikontrolli :))
Voin siitä hyvästä piirtää mökkikylän vessanoviin kukot ja kanat :))
Liittyköhän tuo aiemmin jossain ketjussa kertomani uni.... jossa meinaan pudota jostain korkealta mutta saan siivet ennen tömähdystä ja huomaan osaavani lentää... myös korkeanpaikan kammoon?Hatarasti pelkoteemaan liittyen, lupasin Eväälleni toimia tämän huussikylän virkamiesinsinöörinä. Katson että rakennelmat ovat jätelain mukaiset, kävin katsomassa jo saostuskaivojen paikat jne. Aika maallista hommaa mutta jonkunhan se on tehtävä. Te voitte piirtää kukot ja kanat.
- JokisenEväs
taikis kirjoitti:
mutta jos vielä kansanomaistaisit sanan impulssikontrolli :))
Voin siitä hyvästä piirtää mökkikylän vessanoviin kukot ja kanat :))
Liittyköhän tuo aiemmin jossain ketjussa kertomani uni.... jossa meinaan pudota jostain korkealta mutta saan siivet ennen tömähdystä ja huomaan osaavani lentää... myös korkeanpaikan kammoon?tarkoitetaan omaa kykyä hallita päähän pälkähtäviä ajatuksia...
Tämä ei tarkoita sitä että korkeanpaikanpelkoinen pelkäisi että hän hyppää... jo se ajatus on PELOTTAVA.
Yhdistäisin kyllä tuon unesi samaan juttuun...
...ja oikea terapeutti lähtisi todennäköisesti etsimään niitä kokemuksia ja taustoja joihin tuo pelkosi liittyy. Ehkäpä sinulle luettiin liian pienenä Maija poppasta;)))
esim... jokaiselle voi tulla mieleen se, että vetää jotain turpaan... Sillä joka sitten vetää on huono impulssikontrolli...
Vai kukko ja kana;)) ... vielä jos saisi niihin hyysikköihin sievät punavalkoruutuiset verhot;))))
*ahnehtii* - JokisenEväs
jokinen kirjoitti:
Hatarasti pelkoteemaan liittyen, lupasin Eväälleni toimia tämän huussikylän virkamiesinsinöörinä. Katson että rakennelmat ovat jätelain mukaiset, kävin katsomassa jo saostuskaivojen paikat jne. Aika maallista hommaa mutta jonkunhan se on tehtävä. Te voitte piirtää kukot ja kanat.
saostuskaivoasia... mutta silti sekin on jonkun hoidettava.
Tuleeko niihin saostuskaivoihin muuten kannet... vai jäävätkö puskamiesten ansoiksi;))
*hekumoi mielikuvalla* - jokinen
JokisenEväs kirjoitti:
saostuskaivoasia... mutta silti sekin on jonkun hoidettava.
Tuleeko niihin saostuskaivoihin muuten kannet... vai jäävätkö puskamiesten ansoiksi;))
*hekumoi mielikuvalla*Tottakai. Ruudulliset ja nätit.
Saostuskaivonkansikeskustelu päättyy NYT! - JokisenEväs
jokinen kirjoitti:
Tottakai. Ruudulliset ja nätit.
Saostuskaivonkansikeskustelu päättyy NYT!kun keskusteluissa parhaat kiksit saadaan silloin kun puhutaan hautuumaista, peloista, luurangoista, kuolemista, hyysseistä, rähähdyksistä... tässä enää voi kuin nauraa ja kiljua;))
...pänikkä on kateissa...
Toivottavasti ei ole pudonnut sinne mitä ei saanut enää mainita, tai kankkulan vastaavaan...
*plop* taikis kirjoitti:
minäkin poden sitä, syytä vain en tiedä. Mitään sellaista ei ole muistissa mikä selittäisi tuon pelon. Vaikka seisoessani jonkun korken paikan juurella, esim. joku hyppyrimäki tai näsinneula tai puijontorni...ja katsoessani ylöspäin alan voimaan pahoin ja tulee tunne kaatumisesta ja putoamisesta.
Usein näen unta jossa ajan autolla tietä myöten..tie kaartuu jyrkästi ylöspäin ja muuttuu ylikulkusillaksi jonkun tuhannen korkean tehdasrakennuksen yli. Samalla tie kapenee ja pelkään etten osaa ohjata autoa niin että se pysyy tiellä. Haluaisin peruuttaa pois sieltä mutta se on vielä vaikeampaa enkä uskalla sitä tehdä. Yleensä herään tuossa vaiheessa, koska muistutan itselleni unessa että heiii..tää on taas tätä unta. Herättyäni sydän jyskyttää ja kädet ovat sen tuntuiset kuin niillä olisi puristettu tiukasti rattia.
Olisiko paikalla yhtään kallonkutistajaa joka tulkitsisi missä viiraa kun tällaisia näkyy :)tuo korkeanpaikankammo. Mulle neljännen kerroksen parvekkeelta alaskatsominen jo huimaa ja tulee tunne putoamisesta. Liittyskö tuo tunne jotenkin tasapainoaistiin siellä korvassa. En tiedä.
Kun talvella laskettelen täytyy hetki koota itseään ennekuin lähtee mäkeen. Jyrkkiä rinteitä lähelle en menekään.- taikis
JokisenEväs kirjoitti:
tarkoitetaan omaa kykyä hallita päähän pälkähtäviä ajatuksia...
Tämä ei tarkoita sitä että korkeanpaikanpelkoinen pelkäisi että hän hyppää... jo se ajatus on PELOTTAVA.
Yhdistäisin kyllä tuon unesi samaan juttuun...
...ja oikea terapeutti lähtisi todennäköisesti etsimään niitä kokemuksia ja taustoja joihin tuo pelkosi liittyy. Ehkäpä sinulle luettiin liian pienenä Maija poppasta;)))
esim... jokaiselle voi tulla mieleen se, että vetää jotain turpaan... Sillä joka sitten vetää on huono impulssikontrolli...
Vai kukko ja kana;)) ... vielä jos saisi niihin hyysikköihin sievät punavalkoruutuiset verhot;))))
*ahnehtii*niinpä niin.. tämä terapeuttisuushan on nykyisin niin kovassa huudossa, kuten tuolla aiemmassa keskustelussa jo todettiinkin.
Mulle riittää ihan hyvin tämä Maija Poppanen selitys, kyllä kyökkisykolokia (itsekin alan amatöörinä toimineena..)päihittää kirkkaasti kaikenmaailman päänpenkojat :)) - jokinen
JokisenEväs kirjoitti:
kun keskusteluissa parhaat kiksit saadaan silloin kun puhutaan hautuumaista, peloista, luurangoista, kuolemista, hyysseistä, rähähdyksistä... tässä enää voi kuin nauraa ja kiljua;))
...pänikkä on kateissa...
Toivottavasti ei ole pudonnut sinne mitä ei saanut enää mainita, tai kankkulan vastaavaan...
*plop*Olen kärsinyt tänään ergofobiasta, siitä sairaalloisesta työkammosta.
Illanmittaan se muuttuu kyllä ergomaniaksi. Äsjuusual. - eväs.evk
jokinen kirjoitti:
Olen kärsinyt tänään ergofobiasta, siitä sairaalloisesta työkammosta.
Illanmittaan se muuttuu kyllä ergomaniaksi. Äsjuusual....no jos illalla sitten, työputki päällä;))
- JokisenEväs
Mariet kirjoitti:
tuo korkeanpaikankammo. Mulle neljännen kerroksen parvekkeelta alaskatsominen jo huimaa ja tulee tunne putoamisesta. Liittyskö tuo tunne jotenkin tasapainoaistiin siellä korvassa. En tiedä.
Kun talvella laskettelen täytyy hetki koota itseään ennekuin lähtee mäkeen. Jyrkkiä rinteitä lähelle en menekään.tätä korkeanpaikan kammoa tuossa jo aiemmin, niin jatkan vielä tässäkin...
vähän enemmän yleistäen puhun fobiareaktioista:
- Alitajuntamme ja kehomme yhteisreaktiot ovat usein nopeampia kuin ne pään piuhat jotka toimivat tiedostetun tasolla. Visuaalinen näköhavaintosi laukaisee pelkoreaktion ennenkö ehdit asiaa edes ajatella ja adrenaliinia kohahtaa elimistöön. Se on oikeastaan se joka aiheuttaa tuon huimauksen ja putoamisen tunteen. Tiedostetun tasolla sitten yhdistyykin tuo huimauksen ja putoamisen tunne siihen korkeaan paikkaan ja väärinrakentunut yhtälö entisestään ruokkii reaktiotasi.
Erilaiset siedätyshoidot fobioissa perustuvat nimenomaan siihen ajatukseen, että fobioissa reakoimme noin. Kun pelottavaa kokemusta toistetaan riittävän usein, laimenee tuo ei meidän kontrollissamme oleva reaktio ...kunnes parhaimmillaan kokonaan sammuu, tai ainakin tulee jollain tapaa järjellä hallittavaksi.
Korkeanpaikankammoisen olisi siis ruvettava nokikolariksi tai merimieheksi joka kiipeilee märssykoriin päivät pitkät, koirapelkoisen pitäisi ottaa lemmikikseen koira, hämähäkkikammoisen taranttella ...jne;))) - taikis
JokisenEväs kirjoitti:
tätä korkeanpaikan kammoa tuossa jo aiemmin, niin jatkan vielä tässäkin...
vähän enemmän yleistäen puhun fobiareaktioista:
- Alitajuntamme ja kehomme yhteisreaktiot ovat usein nopeampia kuin ne pään piuhat jotka toimivat tiedostetun tasolla. Visuaalinen näköhavaintosi laukaisee pelkoreaktion ennenkö ehdit asiaa edes ajatella ja adrenaliinia kohahtaa elimistöön. Se on oikeastaan se joka aiheuttaa tuon huimauksen ja putoamisen tunteen. Tiedostetun tasolla sitten yhdistyykin tuo huimauksen ja putoamisen tunne siihen korkeaan paikkaan ja väärinrakentunut yhtälö entisestään ruokkii reaktiotasi.
Erilaiset siedätyshoidot fobioissa perustuvat nimenomaan siihen ajatukseen, että fobioissa reakoimme noin. Kun pelottavaa kokemusta toistetaan riittävän usein, laimenee tuo ei meidän kontrollissamme oleva reaktio ...kunnes parhaimmillaan kokonaan sammuu, tai ainakin tulee jollain tapaa järjellä hallittavaksi.
Korkeanpaikankammoisen olisi siis ruvettava nokikolariksi tai merimieheksi joka kiipeilee märssykoriin päivät pitkät, koirapelkoisen pitäisi ottaa lemmikikseen koira, hämähäkkikammoisen taranttella ...jne;)))jos ei tunne tarvetta päästä kammostaan vaan nauttii siitä kihelmöivästä pelon tunteesta? Tai jos vaan yksinkertaisesti on sinut pelkonsa kanssa ja haluaa pitää sen seuralaisena...Onko se sitten seuraavan asteen kallonkutistajalle lähete :))))
- JokisenEväs
taikis kirjoitti:
jos ei tunne tarvetta päästä kammostaan vaan nauttii siitä kihelmöivästä pelon tunteesta? Tai jos vaan yksinkertaisesti on sinut pelkonsa kanssa ja haluaa pitää sen seuralaisena...Onko se sitten seuraavan asteen kallonkutistajalle lähete :))))
pakkohoidon indikaatiot eivät fobioilla täyty;))
Ongelmiinsa on haettava apua itse ja yleensä sitä apua hakee silloin jos sitä itse tuntee tarvitsevansa.
Minäkin rakastan, vilpittömästi, liki kaikkia omituisuuksiani *nauraa* ...ja eiköhän nämä kirjoitukseni täällä ole osoittaneet, että niitä on ripakopallinen.
Ei ole toistaiseksi meikäläistäkään MTI:llä ahdisteltu, niin että nautiskelkoot huoletta rauhassa myös he jotka fobioistaan nauttivat.
*hihittelee*
mt ykkönen on lähete pakkohoitoon *suom huom*
- EvaLuna
Äärikokemusten turruttamilla ihmisillä on mahdollisuus tuntea "jotain" hankkimalla keinotekoisesti pelkoa elämään. Erilaisia extreme-lajeja, tai esim. s/m-seksiä harrastamalla voi kokea sydäntäkylmääviä ja adrenaliinitasoa nostavia hetkiä. Eiköhän esimerkiksi benji-hyppy ole juuri tällainen? Ja kauhuelokuvat?
Minulla kun pelkoa ja jännitystä riittää kotitarpeiksi muutenkin, en ole enää niiden lisäksi kiinnostunut tuntemaan ko. tunteita "keinotekoisesti". En siis nauti kauhuelokuvien tuottamista pelonhetkistä, enkä korkealla paikalla koettavista jähmettävistä korkeapaikankammon aiheuttamista tunteista.
Ymmärrän kyllä, että joku sellaisiakin tunteita haluaa elämäänsä hankkia. Tosin, noiden voimakkaiden elämysten suhteen taitaa olla niin, että niiden sietokyky kasvaa aika nopeasti. Aina vaan täytyisi tehdä ja kokea rajumpia juttuja, tunteakseen jotain. Silloin taitavat tavallisen elämän pienet ilot ja asiat muuttua melko merkityksettömiksi.
Itse jotenkin haluaisin tuntemisen ja kokemisen kehittyvän toiseen suuntaan. Haluan kehittää herkkyyttä pieniin asioihin; Saada extreme-elämyksiä (siis positiivisia sellaisia) katsomalla kaunista maisemaa, kuuntelemalla kauniita sanoja, ja vaikkapa vain kokemalla huikaisevia, mielettömiä rakkaudentunteita.
(Huomaan, että taidan olla itsekseni siirtynyt keskustelemaan ihan uudesta aiheesta..?) =))- jokinen
Tuossa se pelon ja jännityksen raja on aika hämärä. Luulen että kysymys on jännityksen hankkimisesta, ei pelon.
Mikähän se käänteis-extreme voisi olla, mielenherkistely, joku instreme... - JokisenEväs
.... vieköön keskustelu ! Hyvähän se on... kun kuitenki liikutaan koko ajan pelon maisemissa.
pakko on tuota sm juttua kommentoida... kieleeni yritin purra, mutta ei se auttanut;))
... ajattelen nimittäin niin, että tuon kaltaisessa extreme-erotiikassa johon viittasit ei välttämättä olekaan kyse nautinnosta joka syntyy pelosta vaan ennemminkin nautinnosta joka syntyy koetusta turvallisuudesta... aivan samaan tapaan kuin sitominen voi olla tapa vapauttaa vangitsemisen sijaan.
Sellaista tandemlaskuvarjohyppelyä;)) sm..erotiikka parhaimmillaan... luulen (hih) - JokisenEväs
jokinen kirjoitti:
Tuossa se pelon ja jännityksen raja on aika hämärä. Luulen että kysymys on jännityksen hankkimisesta, ei pelon.
Mikähän se käänteis-extreme voisi olla, mielenherkistely, joku instreme...toivottavasti en saa..'risua' tuosta kirjoittamastani kommentista..
*nauraa* - JokisenEväs
jokinen kirjoitti:
Tuossa se pelon ja jännityksen raja on aika hämärä. Luulen että kysymys on jännityksen hankkimisesta, ei pelon.
Mikähän se käänteis-extreme voisi olla, mielenherkistely, joku instreme...toivottavasti en saa..'risua' tuosta kirjoittamastani kommentista..
*nauraa* - jokinen
JokisenEväs kirjoitti:
toivottavasti en saa..'risua' tuosta kirjoittamastani kommentista..
*nauraa*Kommentoin vain tähän ensimmäiseen.
Keskustelemme asiasta.
- Masse setä
että hyvin usein pelko liittyy siihen tunteeseen, ettei itse pysty hallitsemaan tilannetta.
Esimerkiksi pimeän pelko sitä, ettei pysty havaitsemaan kaikkea ympärillä tapahtuvaa, lentopelko sitä, että on koneen ja lentäjän armoilla, ahtaan paikan kammo sitä, että ei pääse pois ja tukehtuu...
Setä pelkäsi jopa pankkiautomaattiakin ensimmäisillä kerroilla. Sehän saattaisi viedä sekä kortin että rahat, jos näpyttelee väärin. Eikä niitä enää ikinä näkisi sen jälkeen.
Kun pelon on kerran voittanut, se ei sitten enää yleensä palaa. Uutuudenviehätys on kadonnut.
Mielettömän pimeänpelon setä sai pois kävelemällä ensin pimeässä autioilla paikoilla ja lopulta hautausmaalla. Korkean paikan pelko poistui kiipeilemällä linjatolpissa (setä ei suosittele tätä kellekään).
Pelkoa pitää kuitenkin olla jonkin verran. Se suojelee ihmistä herkistämällä toimintoja ja jopa vahvistamalla kroppaa.
Setä hyppi aikanaan laskuvarjon kanssa. Ensimmäisellä kerralla sattui joku paikallislehden reportteri mukaan. Hyppymestari kertoi hänelle, että hyppääjän pulssi nousee tuonne 150:n tuntumille ennen hyppyä. Sitten se mittasi sedän pulssin ja se oli alle 80. Jälkeenpäin hyppymestari puhui, että jos ei osaa tuntea pelkoa, niin on parempi harkita harrastuksesta luopumista.
Kumma juttu. Tätä kirjoittaessa tuntui jonkinmoista pelkoa. Pulssikin nousi 98:aan.
Pelko ei ilmeisesti ollut turha, koska proxypaholainen taisi viedä ensimmäisen viestin...
Ja nyt setä TODELLA pelkää, että tämä juttu tulee tänne kolmeen kertaan!- taikis
ei tullut kuin kertaalleen :))
Tuo on hyvä huomio, että ihminen tarvitsee myös pelon tunnetta, sehän on henkisellä puolella samantapainen mittari kuin fyysisellä puolla on kipu. Jos kipua ei tunne nin ihminen vahingoittaa itseään tahtomattaan.
Jos ei osaa pelätä mitään niin saattaa arvioida tilanteita väärin.
Tästä tulikin mieleeni eräs vitsi pelottomasta miehestä.:
Eräs mies seisoi junaradalla kahareisin vaikka juna oli tulossa. Toiset yrittivät saada miesä pois sieltä, tämä tuumasi: se väistää kumpi pelkää. - Mariet.
Sydän jyskyttää kun ajattelenkin laskuvarjohyppäämistä. Haluja kyllä sen kokemiseen olisi, tandemhyppynä, jos vaan en olis näin korkeanpaikankammoinen.
Kumma kyllä, lentopelkoa minulla ei ole.
Anteeksi Masse, hymyilyttää tuo pankkiautomaattipelko ;). Ethän enää pelkää sitä?
Systeemissä on hienot järjestelmät. Rahat saat takaisin tilillesi jos ne jostain syystä jää saamatta ja kortinkin saat takaisin jonkun ajan kuluttua. Mariet. kirjoitti:
Sydän jyskyttää kun ajattelenkin laskuvarjohyppäämistä. Haluja kyllä sen kokemiseen olisi, tandemhyppynä, jos vaan en olis näin korkeanpaikankammoinen.
Kumma kyllä, lentopelkoa minulla ei ole.
Anteeksi Masse, hymyilyttää tuo pankkiautomaattipelko ;). Ethän enää pelkää sitä?
Systeemissä on hienot järjestelmät. Rahat saat takaisin tilillesi jos ne jostain syystä jää saamatta ja kortinkin saat takaisin jonkun ajan kuluttua.Kuinkahan onnistuin tuon nimimerkin tuossa muodossa rekisteröimään? Kirjotin nimimerkin rekisteröimättä, kun oli lemppastu ulos. Laitoin vaan pisteen perään.
Tää tietotekniiklka on aina ollu mulle hieman vierasta.- Masse setä
taikis kirjoitti:
ei tullut kuin kertaalleen :))
Tuo on hyvä huomio, että ihminen tarvitsee myös pelon tunnetta, sehän on henkisellä puolella samantapainen mittari kuin fyysisellä puolla on kipu. Jos kipua ei tunne nin ihminen vahingoittaa itseään tahtomattaan.
Jos ei osaa pelätä mitään niin saattaa arvioida tilanteita väärin.
Tästä tulikin mieleeni eräs vitsi pelottomasta miehestä.:
Eräs mies seisoi junaradalla kahareisin vaikka juna oli tulossa. Toiset yrittivät saada miesä pois sieltä, tämä tuumasi: se väistää kumpi pelkää.Arvaa vaan että pelotti!
Sydän hakkasi ja päässä takoi.
Niin, esimerkiksi esiintymispelkoa ei kuulemma pitäisi koskaan kokonaan kadottaa. Jää se tunnelma saavuttamatta ja homma lässähtää kokonaan. - Masse setä
Mariet. kirjoitti:
Sydän jyskyttää kun ajattelenkin laskuvarjohyppäämistä. Haluja kyllä sen kokemiseen olisi, tandemhyppynä, jos vaan en olis näin korkeanpaikankammoinen.
Kumma kyllä, lentopelkoa minulla ei ole.
Anteeksi Masse, hymyilyttää tuo pankkiautomaattipelko ;). Ethän enää pelkää sitä?
Systeemissä on hienot järjestelmät. Rahat saat takaisin tilillesi jos ne jostain syystä jää saamatta ja kortinkin saat takaisin jonkun ajan kuluttua.Ei haittaa korkeanpaikankammo hyppäämistä, koska korkea paikka ja lentäminen ei ole sama asia.
Äkkiä vaan kokeilemaan tandemia!
Ei setä enää pelkää pankkiautomaattia. Koskaan ei ole ollut ongelmia. Vähän hirvitti ensin netissä maksaminenkin, muttei enää juurikaan.
Nämä proxyt kyllä vähän pelottaa.
- yopollo
että joskus lapsuudessa tai varhaisnuoruudessa mitättömät pikkujutut herättivät pelkoa mutta aina kun oli jotakin tehtävä nuo pelot unohtuivat. Myöhemmin olen kyllä tilanteen niin vaatiessa sotkeutunut moneenkin paikkaan missä olisi voinut käydä järjellä ajatellen todella huonosti. Kai ainoa asia mitä todella pelkään on että pokka pettää.
- JokisenEväs
..että pokan pettämisen pelko olisi sukua itämaisten kulttureiden kasvojenmenetyksen pelolle?
Tuo piirre kun tuntuu meissä suomalaisissa olevan, vaikka ehkä ei aivan yhtä syvälle juurtuneena kuin esim. Japanilaisessa yhteiskunnassa.
Häpeäkulttuurilla kasvatettuja, me suomalaisetkin? - yopollo
JokisenEväs kirjoitti:
..että pokan pettämisen pelko olisi sukua itämaisten kulttureiden kasvojenmenetyksen pelolle?
Tuo piirre kun tuntuu meissä suomalaisissa olevan, vaikka ehkä ei aivan yhtä syvälle juurtuneena kuin esim. Japanilaisessa yhteiskunnassa.
Häpeäkulttuurilla kasvatettuja, me suomalaisetkin?että kun joskus menee vaikka umpijuovuksissa olevan kymmenpäisen räyhäremmin keskelle tapoja opettamaan, on parempi että pokka pitää, kun en kuitenkaan ole mikään tappelija jos aikoisivat sitä lähteä kokeilemaan.
- Pirre*
ollut aina mahdoton jännittäjä, ja kamalinta mitä tiesin oli tunne että punastun..ja sitten minä punastuin...veri tippui naamastani ja häpesin.....
Onneksi olen jo päässyt näistä sosiaalisten tilanteiden peloista, mutta elämääni ne ovat rajoittaneet liikaa, se on ollut kerrostalon kokoinen paino harteillani... - JokisenEväs
..että paineista huolimatta ... mitään ei tule.
- ruokaöljyä sekaan
niin tulosteita tulee.
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Saako kaunis ihminen parempaa kohtelua?
Onko kauniin ihmisen elämä "helpompaa" kuin tavallisen näköisen ihmisen? Olen kuullut väittämän, että kaunis ihminen saa562188En rehellisesti usko et oisit
Sekuntiakaan oikeasti mua kaivannut. Tai edes miettinyt miten mulla menee. Jotenkin todennäköisesti hyödyt tästäkin jos311680Suomennettua: professori Jeffrey Sachs avaa Ukrainan sodan taustat luennollaan EU parlamentissa
Jeffrey Sachs on yhdysvaltalainen ekonomisti. Sachs toimii Columbian yliopiston The Earth Instituten johtajana. Aiemmin3721496- 101484
Näin sinusta taas unta!
Unessa olin pakahtuneesti rakastunut sinuun. Olimme vanhassa talossa jossa oli yläkerran huoneissa pyöreät ikkunat. Pöly141474Nainen, olet jotenkin lumoava
Katselen kauneuttasi kuin kuuta, sen loistoa pimeässä. Sen kaunis valo on kaunista sekä herkkää ja lumoavaa. Olet naisel681337- 121108
En muuttaisi sinusta mitään
Ensin olit etäinen ja yritin pysyä tutkan alapuolella. Mutta ei silmiltäsi jää mitään huomaamatta, kuten minulla ei kuul81034- 811002
- 20969