Suhteesta kuviin

JokisenEväs

Harmittaa kun Ruttu poistatti ketjun jossa puhuttiin siitä miten koemme esim. konsertit...

Musiikki on jotain sellaista, joka koskettaa lähes kaikkia. Oikeastaan ainut taiteenlaji johon törmäämistä on mahdoton välttää.

Toki maailmamme on visuaalinenkin. On miljoonia visuaalisia ärsykkeitä. Uskon silti, että kynnys konserttiin menoon on matalampi kuin esim. taidenäyttelyyn ja rekisteröimme musiikin helpommin ympäristössämme kuin visuaaliset ärsykkeet. Tai noh... jätetään ihmiset visuaalisina ärsykkeinä pois tuolta listalta;))

Minua kiinnostaisi kuitenkin tietää, että onko teillä kokemuksia siitä, että joku kuva/taulu/patsas tms.. on koskettanut teitä?
Millaiset kuvat koskettavat?
Millaisia kuvia haluatte lähellenne?
Miten niitä katsotte?
-Etsittekö kuvista piilomerkityksiä tai annatteko niitä kuville itse?

37

1664

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • Rudi

      Tää oli niin hyvä että ansaitsee paikan nyt sitten vaikka tästä:

      ""Selittelyä kollektiivisesta alitajunnasta ja sielujen orgioista;))
      Kirjoittanut: JokisenEväs 2.10.2005 klo 12.05
         
         ...vai olen minä Rudi sinusta selittelijä;))
      Varmaan meillä kaikilla on ilmiöille erilaisia selityksiä ja keiltämättä olen tätäkin ilmiötä joskus ajatellut ja itselleni selittänyt.
      Jaan siis ajatuksiani, Rudin toiveesta, kanssanne tässäkin asiassa:

      Musiikki, kuten kaikki muukin taide on aina interaktiivista. Se on etsintää kommunikaatioon sellaisella tasolla johon pääsee vain asettumalla alttiiksi vuorovaikutukseen jossa pyrkimyksenä on olla kokonainen ihminen. Meistä ihmisistä on miljardeja variaatioita. Silti meissä kaikissa on olemassa jotain samanlaista, aina. Puhutaan kollektiivisesta alitajunnasta, perimän mukanaan tuomasta ihmisyyden ytimestä... siitä joka saa meidät lisääntymään, hoivaaman, suojelemaan elämää, kurottamaan tähtiin... tiedätte varmaan mistä puhun. Utse usein kutsun sitä elukkuudeksi, siksi joka meistä nimenomaan tekee ihmisiä... pienten jumalien tai robottien sijaan.

      Musiikin ja taiteen kielillä löydämme tuon elukkamme ja kykenemme jakamaan keskenämme sen tason kokemista joka on meissä aidointa. Siksi se parantaa, eheyttää...tekee meidät onnellisiksi.

      Kollektiivista naimista... samaa mitä rakastellessamme kokonaisina olentoina, ilman kontrollia ja suoritusta ...tavoitamme...

      Ei siis kumma Ruttu... olethan juuri saanut;))))))
      tottakai sinun on jumalaisen hyvä ja energinen olla! ""

      Juu, täytyy alkaa selaileen että mitä tällä viikolla tapahtuu. Taas pikkusen naitattas..

    • redmerle

      kuvissa vaikuttaa tunnelma...sitä on vaikea selittää,se on vain jokin joka napsahtaa sillä hetkellä.
      Itse pidän kuvista ja maalauksista,jotka antavat mielikuvitukselle mahdollisuuden,joissa on jotain arvoituksellista.Sellaisia jotka eivät aukene ensivilkaisulla.
      Mustavalkoiset valokuvat ovat muuten todella hienoja,tavallaan alastomia mutta sielukkaita.

      Kuvien katsominen on ihanaa.Itselläni on eräs taulu josta pidän hyvin paljon.Olen huomannut miten oma mieliala vaikuttaa niihin mielikuviin mitä taulusta syntyy.Ja jos taustalle laittaa vielä musiikkia soimaan...löytää jälleen jotain uutta maalauksesta tai tunnelmasta.

      Kuvilla on myös jokapaiväiseen elämään vaikuttavia ominaisuuksia.On kuvia tai maalauksia jotka rauhoittavat.Toiset suorastaan pursuavat energiaa vaikka värien välityksellä.On kuvia jotka lohduttavat ja kuvia jotka tekevät kiukkuiseksi.
      Jättikuvat,valtavat mainokset kaikki mikä hyökkää ihmisten silmille joka puolelta kirkuvin värein työmatkalla,busseissa,kaupoissa...ehkä niissäkin on osansa ihmisen pahaan oloon muutenkin kiireisessä elämässä.
      Tuli vaan mieleen..:)

    • Rudi

      ...ihastellen heidän taitoaan, jotka pystyvät päässään muodostuvan kuvan taikomaan käsin kosketeltaviksi.
      Pidän kuitenkin kuvista joista tunnistan mitä ne esittävät. Abstraktin teoksen äärellä tunnen itseni entistäkin hölmömmäksi, ei hyvä.

      Halosen tuotanto esim. kesällä Retretissä oli osin todella upee. Ja olen saanut henkilökohtaisesti kuvia joskus myös niiden tekijältä. Silloin ne koskettavat tietty aivan erityisesti.

    • koltis

      Ei saa kuiskata. Kuvatusta ei mielestäni tulisi katsoa arvaillen näkemäänsä, vaan sen tulisi avautua heti. Reippaasti tajuntaan avautuva kuvatus joka pysäyttää enemmän kuin vilkaisuun on visuaalisesti viihdyttävä. Tokihan koemme kuvien avautumisen erilaisena. Picassomainen silmä poskella on kun pahaisinta metalliheviä sieltä toisesta äärimmäisyydestä, avautuen joillekkin samantien. Kuvantekijä ei ole onnistunut tekeleessään jos siitä täytyy kaivaa piilomerkityksiä, silloin se on kuiskauskuva. Kuuntelen omaa mielimusiikkiani sen soidessa kuulakkaasti ja raikkaasti, niin kokisin myös mielelläni visuaalisen puolen.

      Niin, millaiset kuvat koskettavat. Yleensä viihteen tekijät kuulemma kokevat työnsä olevan mitä vakavinta.
      Jos visuaalisen viihteen tekijät kokevat huumorin sisällyttämisen tuotokseensa yhtä työlääksi, silti onnistuen siinä. On se siinä.

      • jokiska evk

        että jokaisessa kuvassa mitä maa päällään kantaa on mukana myös piilomerkityksiä.

        Kuvia tehdessä liikutaan alitajunnan tasolla ..ja piilomerkitykset ovat usein tekijällekin yllätyksinä. Ehkäpä nimenomaan se että näin on toimii yhtenä motivoijista... samalla kun jakaa muiden kanssa sitä oppii itsestäänkin.


      • koltis
        jokiska evk kirjoitti:

        että jokaisessa kuvassa mitä maa päällään kantaa on mukana myös piilomerkityksiä.

        Kuvia tehdessä liikutaan alitajunnan tasolla ..ja piilomerkitykset ovat usein tekijällekin yllätyksinä. Ehkäpä nimenomaan se että näin on toimii yhtenä motivoijista... samalla kun jakaa muiden kanssa sitä oppii itsestäänkin.

        Nuo piilomerkitykset. Jos olisin arvostettu kuvantekijä, luulisin silloin liikkuvani vähintäin tajunnan tasolla, ainakin yleisen sellaisen. Kuvalla on helppo kusettaa, viihdyttää ja vihastuttaa. Kuvantekijä vaan ei harmikseen sitä tiedä minkälainen reaktio kulloisenkin havainnoitsijan mielessä käy, kuvantekijän vilpittömästi kohdentaessa ilmaisunsa omasta mielestään olennaiseen. Tässä tullaan niihin piilomerkityksiin jotka ovat katsojan silmässä.


      • jokiska.evk
        koltis kirjoitti:

        Nuo piilomerkitykset. Jos olisin arvostettu kuvantekijä, luulisin silloin liikkuvani vähintäin tajunnan tasolla, ainakin yleisen sellaisen. Kuvalla on helppo kusettaa, viihdyttää ja vihastuttaa. Kuvantekijä vaan ei harmikseen sitä tiedä minkälainen reaktio kulloisenkin havainnoitsijan mielessä käy, kuvantekijän vilpittömästi kohdentaessa ilmaisunsa omasta mielestään olennaiseen. Tässä tullaan niihin piilomerkityksiin jotka ovat katsojan silmässä.

        että kuvantekijä voi vain tehdä kuvia...
        ja taiteeksi ne muuttuvat vasta sitten jos katsojalle syntyy tunne vuorovaikutuksesta l. kuvat puhuvat.

        ... monesti taidenäyttelyissä oppaat yrittävät kertoa mitä taiteilija on kuvaa tehdessään ajatellut. Oikeastihan se on aika merkityksetöntä. Merkittävämpää on se toimiiko kuva sellaisenaan tunnelman välittäjänä joka herättää katsojassa omia tunteita ja peilauksia omaan mieleen...

        Väitän että kuvasta vaistoaa sen jos se on tehty osoittelemaan ja tekijällä on ollut halu sillä manipuloida. Varmaan niitä jotka tekevät kuvia mainostoimistoille se, jos kuva ei puhukaan siten kuin kuvantekijä haluaisi, harmittaa.

        Muuten uskon, että kuvanteko on enemmän alttiiksiasettumista ja ilmaisun hakemista, tavoittelemista... sellaista kuuhun tai sisimpään kurottamista jossa onnistumisen elämykset syntyvät harvakseltaan ja yllättäen.

        Jos kuvantekijät osaisivat manipuloida olisivat he kaikki rikkaita....


      • koltis
        jokiska.evk kirjoitti:

        että kuvantekijä voi vain tehdä kuvia...
        ja taiteeksi ne muuttuvat vasta sitten jos katsojalle syntyy tunne vuorovaikutuksesta l. kuvat puhuvat.

        ... monesti taidenäyttelyissä oppaat yrittävät kertoa mitä taiteilija on kuvaa tehdessään ajatellut. Oikeastihan se on aika merkityksetöntä. Merkittävämpää on se toimiiko kuva sellaisenaan tunnelman välittäjänä joka herättää katsojassa omia tunteita ja peilauksia omaan mieleen...

        Väitän että kuvasta vaistoaa sen jos se on tehty osoittelemaan ja tekijällä on ollut halu sillä manipuloida. Varmaan niitä jotka tekevät kuvia mainostoimistoille se, jos kuva ei puhukaan siten kuin kuvantekijä haluaisi, harmittaa.

        Muuten uskon, että kuvanteko on enemmän alttiiksiasettumista ja ilmaisun hakemista, tavoittelemista... sellaista kuuhun tai sisimpään kurottamista jossa onnistumisen elämykset syntyvät harvakseltaan ja yllättäen.

        Jos kuvantekijät osaisivat manipuloida olisivat he kaikki rikkaita....

        Kuvanteko on alttiiksi asettumista, ilmaisun hakemista, niin sen pitääkin olla. Tekijä, jos kukaan, kuvaa manipuloi, katsoja tietty lopuksi mielessään. Sitten tullaan arkaan- ja varmaan aiheelliseen kysymykseen, eli. Mikä eroittaa kuvantekemisen taiteesta, olettaen, että tekijät pyrkivät tekemään taidetta.


      • Angiina
        koltis kirjoitti:

        Kuvanteko on alttiiksi asettumista, ilmaisun hakemista, niin sen pitääkin olla. Tekijä, jos kukaan, kuvaa manipuloi, katsoja tietty lopuksi mielessään. Sitten tullaan arkaan- ja varmaan aiheelliseen kysymykseen, eli. Mikä eroittaa kuvantekemisen taiteesta, olettaen, että tekijät pyrkivät tekemään taidetta.

        Vaikka et minulta kysynytkään, huikkaan tähän väliin oman näkemykseni siitä, mikä tekee taiteen taiteeksi. Ymmärrätääkseni minkään taiteen (kuva, sana, sävel) takana ei voi olla muuta kuin halu tai pakottava tarve jakaa jotakin omasta itsestä. Kertoa muille, kuka minä olen ja miten tämän elämän tulkitsen. Pelkän kuvan tekeminen on tämän autenttisen prosessin imitoimista.


      • JokisenEväs
        koltis kirjoitti:

        Kuvanteko on alttiiksi asettumista, ilmaisun hakemista, niin sen pitääkin olla. Tekijä, jos kukaan, kuvaa manipuloi, katsoja tietty lopuksi mielessään. Sitten tullaan arkaan- ja varmaan aiheelliseen kysymykseen, eli. Mikä eroittaa kuvantekemisen taiteesta, olettaen, että tekijät pyrkivät tekemään taidetta.

        asiasta jo tuossa edellisen kommenttini alussa:

        Kuvantekijä voi tehdä vain kuvia... taiteeksi kuvat, musiikki... mikä tahansa luova ilmaisu muuttuu vaista sitten kun syntyy kokemus vuorovaikutuksesta. Varmaan kaiken luovan tekemisen takana on pyrkimys kokemisen jakamiseen ja haluun tulla kuulluksi... tuolla jokisen kuvaamalla ihonalaisella tasolla.

        Koko käsite taide joutaisi mielestäni romukoppaan.
        Siihen on kytketty niin paljon sellaisia painolasteja jotka lokeroivat ja leimaavat asioita aivan turhaan... Jollain tapaa se on historiantutkimuksen käsite... Jonkun ihmisen kuvat ja niiden merkitys voidaan jälkikäteen luokitella taiteeksi. Koskettaviksi esim. oman aikakautensa kuvaajina jne..

        Käsite taide on myös tapa määritellä hintoja ...
        Kun leima on tienattu voi kuvan hintaan huoletta laittaa yhden nollan lisää;)))


      • koltis
        Angiina kirjoitti:

        Vaikka et minulta kysynytkään, huikkaan tähän väliin oman näkemykseni siitä, mikä tekee taiteen taiteeksi. Ymmärrätääkseni minkään taiteen (kuva, sana, sävel) takana ei voi olla muuta kuin halu tai pakottava tarve jakaa jotakin omasta itsestä. Kertoa muille, kuka minä olen ja miten tämän elämän tulkitsen. Pelkän kuvan tekeminen on tämän autenttisen prosessin imitoimista.

        Jotkut tekevät taidetta tietty pelkästään elävällä elämällään, sehän sitä parasta.


      • koltis
        JokisenEväs kirjoitti:

        asiasta jo tuossa edellisen kommenttini alussa:

        Kuvantekijä voi tehdä vain kuvia... taiteeksi kuvat, musiikki... mikä tahansa luova ilmaisu muuttuu vaista sitten kun syntyy kokemus vuorovaikutuksesta. Varmaan kaiken luovan tekemisen takana on pyrkimys kokemisen jakamiseen ja haluun tulla kuulluksi... tuolla jokisen kuvaamalla ihonalaisella tasolla.

        Koko käsite taide joutaisi mielestäni romukoppaan.
        Siihen on kytketty niin paljon sellaisia painolasteja jotka lokeroivat ja leimaavat asioita aivan turhaan... Jollain tapaa se on historiantutkimuksen käsite... Jonkun ihmisen kuvat ja niiden merkitys voidaan jälkikäteen luokitella taiteeksi. Koskettaviksi esim. oman aikakautensa kuvaajina jne..

        Käsite taide on myös tapa määritellä hintoja ...
        Kun leima on tienattu voi kuvan hintaan huoletta laittaa yhden nollan lisää;)))

        Ei tee vielä "taiteesta" taidetta. Oikeanlainen signeeraus osoittaa joskus ainoastaan teollista tuotantoa ja tarkoitushakuista viriliteettiä, joka johtaa ns ansiottomaan arvon nousuun. Kotonamme on pari hyvää esimerkkiä lahjaksi saadusta, arvostetun kotimaisen "maalarin" tuotoksesta, josta taidetta saa hakemalla hakea. Osaat varmaan arvata kenestä on kysymys.


      • jokinen
        koltis kirjoitti:

        Jotkut tekevät taidetta tietty pelkästään elävällä elämällään, sehän sitä parasta.

        Pieniä suuria ihmisiä, niitä on. Ja juuri siellä mistä niitä vähiten etsii.
        Kaitpa kyse on vain ihmisen ns suuren sydämen tunnistamisesta taiteessa ja elämässä yleensä. Vaikutus on aina samalla tavoin mykistävä.


      • jokinen
        koltis kirjoitti:

        Ei tee vielä "taiteesta" taidetta. Oikeanlainen signeeraus osoittaa joskus ainoastaan teollista tuotantoa ja tarkoitushakuista viriliteettiä, joka johtaa ns ansiottomaan arvon nousuun. Kotonamme on pari hyvää esimerkkiä lahjaksi saadusta, arvostetun kotimaisen "maalarin" tuotoksesta, josta taidetta saa hakemalla hakea. Osaat varmaan arvata kenestä on kysymys.

        Kiertää tällainen juttukin:
        Joku Reidar Särestöniemen taulun omistaja soitti taiteilijalle ja valitti että taulusta alkaa värit haalistua ja maali rapista. Reidar kysyi että näkyykö signeeraus. Taulun omistaja sanoi että kyllä se sentään näkyy, johon Reidar: "No sittenhän ei ole mitään hätää..."


      • koltis
        jokinen kirjoitti:

        Pieniä suuria ihmisiä, niitä on. Ja juuri siellä mistä niitä vähiten etsii.
        Kaitpa kyse on vain ihmisen ns suuren sydämen tunnistamisesta taiteessa ja elämässä yleensä. Vaikutus on aina samalla tavoin mykistävä.

        Ongelmana massasta erottuminen, mikäli sitä haluaa. Suuren sydämen omaavat eivät varmaan halua.


      • koltis
        jokinen kirjoitti:

        Kiertää tällainen juttukin:
        Joku Reidar Särestöniemen taulun omistaja soitti taiteilijalle ja valitti että taulusta alkaa värit haalistua ja maali rapista. Reidar kysyi että näkyykö signeeraus. Taulun omistaja sanoi että kyllä se sentään näkyy, johon Reidar: "No sittenhän ei ole mitään hätää..."

        Tarkoittamani taiteilija käyttää paljon hillitympää väriskaalaa.


      • jokiska.evk
        koltis kirjoitti:

        Tarkoittamani taiteilija käyttää paljon hillitympää väriskaalaa.

        tai nelimarkka....
        tai vainio

        ...tai latoja kumminkin;)))


      • jokiska evk..
        koltis kirjoitti:

        Ei tee vielä "taiteesta" taidetta. Oikeanlainen signeeraus osoittaa joskus ainoastaan teollista tuotantoa ja tarkoitushakuista viriliteettiä, joka johtaa ns ansiottomaan arvon nousuun. Kotonamme on pari hyvää esimerkkiä lahjaksi saadusta, arvostetun kotimaisen "maalarin" tuotoksesta, josta taidetta saa hakemalla hakea. Osaat varmaan arvata kenestä on kysymys.

        on huomattavasti nautnnollisempaa ratsastaa taiteilijalla kuin nimellä..
        *nimim. kokemusta on;))))))*


      • koltis
        jokiska.evk kirjoitti:

        tai nelimarkka....
        tai vainio

        ...tai latoja kumminkin;)))

        Bingon!


      • koltis
        jokiska evk.. kirjoitti:

        on huomattavasti nautnnollisempaa ratsastaa taiteilijalla kuin nimellä..
        *nimim. kokemusta on;))))))*

        Tuo mun lyytinikin tekee. Mistä moisen arvostelukyvyn on aikanaan kehitellyt. Toisaalta en sitä kamalasti ihmettele. Dee dee.


      • jokiska evk
        koltis kirjoitti:

        Bingon!

        Minulla oli kaksi vaimoa sitten Palmun näyttely galleriatiloissani. Se oli tapa saada paikalleni mainosta... (Huoramista markkinavoimilla suom. huom.) Seinillä oli n. 30 työtä. Toisessa salissa Haitilla tehtyjä torsokuvia ja communications sarjasta muutam työ mm. se mikä on soneralle joskus tehty tilaustyönä. Toisessa salissa oli näitä latografiikoita kolme pientä öljyvärityötä. Olin saanut itse valita esille asetettavat työt, paitsi noita öljyväritöitä joita ylipäätään on vaikea näyttelyyn saada.

        Viikossa minusta alkoi tuntua siltä, että kuvat hyppivät silmille. Koin ne ahdistavina. Pitsi tuo yksi pieni harmaa räpäskäkelikuva. Siinä oli jotain NIIN pysähtynyttä, märkää, aitoa... pohjalaista tunnelmaa.

        Alkuaikojen grafiikoissakin on seassa helmiä...
        Luulen että alussa mies on maalannut tosissaan.
        Viina, valta ja raha vain korruptoivat ...kenet tahansa, saati kuvantekijän jossa aina on mukana reilu ripaus narsismia... siitähän se exhibitionismi mitä kuvanteko vaatii... kuitenkin kumpuaa;)

        ... sain myynnistä bonuksena silloisten mummonmarkkojen mukaan n. 6ooo mk arvoisen terrakottagrafiikkatyön. Myin sen seuraavalla viikolla ja ostin pianon... EN ole katunut;)))))

        ...voi olla että lapset sietäisivät paremmin kuvaa.


    • JokisenEväs

      Taas menin tekemään sellaisia kysymyksiä joihin itse en osaa vastata....
      Ehkäpä juuri siksi kysyinkin;))) Mitä sitä sellaista kysyisi minkä jo tietää...

      Tietysti katselen tätä kuva-asiaa jotenkin sisältäpäin... Ja kuvantekeminen on tehnyt araksi sanomaan, että mikä on hyvä kuva ja mikä huono...
      Ja sekin millainen kuva milloinkin koskettaa on niin paljon sidoksissa siihen hetkeen jossa elää.

      Tyttäreni piirrokset vilpittömyydessään koskettavat melkein aina. Yleensä katselen häkeltyneenä sitä, miten tyttö jo nyt kuvaa liikettä. Kaikki hänen kuvansa elävät, eivät ole irtileikattuja sekunnin murtoosan möhkäleitä...

      Jokisen kuvissa rakastan myöskin viivojen jännitteitä ja liikettä. Sellaista varmuutta ja dynaamisuutta jota voi nähdä vain silloin kun takana on miljoonia kilometreja viivaa.

      En taida enää osata katsoa kuvaa kokonaisuutena. Aistin toki välittyvän tunnelman, mutta hakeudun myös yksittäisten siveltimenvetojen ja viivojen mereen uiskentelemaan. Kuvat ovat minulle kuin sinfonioita... mukana aina koko orkesterin instrumentit.

      Toki on sitten vielä ne sieluttomat kököt kuvat jotka saavat kohottamaan vain olkapäitä ja miettimään että... miksiköhän ne ylipäätään on tehty...

      • jokinen

        Minäkin mietin tuota avaustasi. Odottelin että vastaat. Vastasit myös puolestani. Kuvat ovat minulle jokapäiväistä ravintoa, harvoin pysähdyn analysoimaan asiaa tarkemmin...

        Näen kuvat osana visuaalista ympäristöä, siihen voi liittää elokuvat, teatterit, konsertit, teollisen muotoilun, arkkitehtuurin ja ympäristömme kokonaisuudessaan.

        Vilpitön, rehellinen ja pyyteetön halu kertoa jotain, välittää itsestään jotain sellaista mihin sanat kirjakielellä eivät enää riitä; se on sellainen aistimus että jos sen tavoittaa tekijältään, se riittää.
        Se on ihmisen pinnan alla oleva humaani kerros johon sukeltelua kaipaamme kaikki.
        Siinä on elämän juju.


      • Pirre*

        tytär rakastaa hevosia, rakastanut kai jo enen syntymäänsä.
        Siitä lähtien, kun hänellä on pysynyt kynä kädessä hän on yrittänyt piirtää hevosista kuvia, alussa ne olivat sellaisia kuvaamiasi tönkköjä möhkäleitä.
        Tämä tytär on nyt yhdeksän vanha ja kun viimeksi katselin hänen piirtämistään, hänen hevosensa olivat heränneet eloon; ne juoksivat, kuopivat ja laukkasivat, niiden silmiin oli syttynyt hevosen sielu.


    • Angiina

      Olen lapsi, jota kuusikymmenluvulla kuljetettiin Purnussa, Sara Hildenillä, Ateneumissa. Lukiossa rakastuin Vincent van Goghiin, ensin elämäkertaan ja sitten kuviin. Luin ahkerasti taidekirjoja. En osaa piirtää, mutta silti minulla oli kymppi kuvaamataidossa. Sain sen muototajusta ja värisilmästä. Kokeilin erilaisia maalaustekniikoita. Koin kiusallisena, kun kuvaamataidon opettaja kehotti minua jatkamaan taiteen tekemistä ammatiksi saakka. Tiesin, ettei minulla ollut tarvittavaa paloa. Olen kolmekymmentä vuotta ikään kuin vältellyt, että kuvat eivät koskettaisi minua liian syvältä. Siitä huolimatta toinen suuri rakkauteni iski 80-luvun loppupuolella Frida Kahlon muodossa. Häneenkin tutustuin ensin elämäkerran kautta ja vasta sitten löysin kuvat, joiden vanki olen vieläkin. Muistan ennen Frida Kahlo buumia Suomessa, kun näytin hänen erästä hänen omakuvaansa ystävättärelleni, jonka mielestä Frida näytti lähekkäin olevine mustine kulmakarvoineen rumalta. Kykenin hädin tuskin pidättelemään kyyneleitä, niin loukkaantunut olin!

      • ..tykkääks joku muukin Fridasta ja Gohista? Jeeh:-)
        Toki on niin monia muitakin...joten en nyt ala ihan numeroimaan järjästystä.

        Kyllä multakin maalauksia syntyy, vaan harvoin niitä omille seinilleni ripustelen. Olihan se joskus haave muiden joukossa ihan ammattinakin. Kivempi kummiskin harrastuksena.


      • Angiina
        NainenKirjoittaa kirjoitti:

        ..tykkääks joku muukin Fridasta ja Gohista? Jeeh:-)
        Toki on niin monia muitakin...joten en nyt ala ihan numeroimaan järjästystä.

        Kyllä multakin maalauksia syntyy, vaan harvoin niitä omille seinilleni ripustelen. Olihan se joskus haave muiden joukossa ihan ammattinakin. Kivempi kummiskin harrastuksena.

        En ole maalannut sitten nuoruusvuosieni. En myöskään kirjoita runoja tai fiktiivisiä tarinoita, vaikka muuten olenkin elämäni aikana kirjoittanut paljon. Luulen, että minulta puuttuu juuri tarve jakaa kokemuksiani, itseäni. Olen sillä tavoin pidättyväinen ihminen. Minulla on palava halu itse ymmärtää, ehkä ei niinkään tulla ymmärretyksi.


      • Angiina kirjoitti:

        En ole maalannut sitten nuoruusvuosieni. En myöskään kirjoita runoja tai fiktiivisiä tarinoita, vaikka muuten olenkin elämäni aikana kirjoittanut paljon. Luulen, että minulta puuttuu juuri tarve jakaa kokemuksiani, itseäni. Olen sillä tavoin pidättyväinen ihminen. Minulla on palava halu itse ymmärtää, ehkä ei niinkään tulla ymmärretyksi.

        ...jaossakin syntyy yleensä vuorovaikutusta.
        Itseäänkään kun ei loppuviimein niin kovin voi omia:-) Luulisin ,että myös se, jota pyrimme ymmärtämään, on kiinnostunut tietämään kuinka on tullut ymmärretyksi


      • JokisenEväs
        Angiina kirjoitti:

        En ole maalannut sitten nuoruusvuosieni. En myöskään kirjoita runoja tai fiktiivisiä tarinoita, vaikka muuten olenkin elämäni aikana kirjoittanut paljon. Luulen, että minulta puuttuu juuri tarve jakaa kokemuksiani, itseäni. Olen sillä tavoin pidättyväinen ihminen. Minulla on palava halu itse ymmärtää, ehkä ei niinkään tulla ymmärretyksi.

        että nuo kaksi asiaa kulkevat käsi kädessä.
        Ajattelen niin, että on laitettava itsensä alttiiksi voidakseen, edes jotenkin, oppia ymmärtämään muita.
        ...vähän sama juttu kuin lentämisessä. Sitä voi analysoida lentämistä maasta käsin. Tuntea kaikki teoriat, mutta sen miltä lentäminen tuntuu tietää oikeasti vasta sitten kun on itse lentänyt.

        Haluun tulla kuulluksi liittyy siis kiinteästi halu oppia kuulemaan muita. Itse on silloin kuin peili.


      • Angiina
        JokisenEväs kirjoitti:

        että nuo kaksi asiaa kulkevat käsi kädessä.
        Ajattelen niin, että on laitettava itsensä alttiiksi voidakseen, edes jotenkin, oppia ymmärtämään muita.
        ...vähän sama juttu kuin lentämisessä. Sitä voi analysoida lentämistä maasta käsin. Tuntea kaikki teoriat, mutta sen miltä lentäminen tuntuu tietää oikeasti vasta sitten kun on itse lentänyt.

        Haluun tulla kuulluksi liittyy siis kiinteästi halu oppia kuulemaan muita. Itse on silloin kuin peili.

        Olet oikeassa. En oikeastaan tarkoittanutkaan toisten ihmisten ymmärtämistä, vaan yritystä ymmärtää erilaisia elämän ilmiöitä, syy- ja seuraussuhteita. Tarkoitin sitä intohimoa, joka pakottaa minut etsimään vastauksia, jonkinlaista tiedonjanoa.


    • Pirre*

      taidenäyttelyyn meno on helpompaa kuin konserttiin meno, niissä voin kävellä ja kulkea sen kummemmin ottamatta muita huomioon, en tarvitse pukeutua ja kököttää kuin..en sano..ja saan mennä "yksin" siihen taulun sisälle...

      Picasso, Klee, Kandinsky esimerkiksi, ovat taiteilijoita joiden tauluja en ostaisi, vaikka kylpisin rahakasoissa..enkä varmaan Dalia, enkä Goghia..nämä vain esimerkkeinä, heidän töistä tulee paha olo..

      Sitten esimerkkejä sellaisista taiteilijoista tai tyyleistä joista pidän Matisse,Wiik, Edelfelt, Schjerfbeck, Danielson - Gambogi... heidän töissä on eloa , valoa, ja niistä välittyy tunnelmia...

      Olen melkoinen noviisi taiteiden.. tai taiteilijoiden tuntijana...enpä ilkeä enempää.

    • tukkusutija

      ivan aivazovskin seinien laajuiset talut sävähdyttivät.

    • Maxelle

      Pieni toipilas itkettää minut aina kun sen näen. En ole huomannut muiden taulujen vaikuttavan samalla tavalla.

      En etsi kuvista piilomerkityksia, mutta tiedän joissain kuvissa ja tauluissa niitä olevan.

      Haluan ympärilleni kauniita kuvia, värikkäitä kuvia.

      Kun maalaan kuvan, en maalaa piilomerkityksiä sinne, paitsi että on tauluja, joiden merkityksen tiedän vain minä, ne ovat kuvia itselleni?

      Kuvien maailmaan on helppo uppoutua, kuvista voi tulla kuin vanhoja ystäviä, ainakin niin koen jotkin taulut.

    • Mona Lisa katsoo sinua silmiin, menet mihin kulmaan vain taulusta. Mutta kun puolitat taulun, vaikka laittamalla paperin sen päälle. Niin se jäljelle jäävä silmä ei katsokkaan silmiisi.

      Jännä jutska.

      Kait sillä tempulla on jokin piilomerkitys? Tai sitten se vain osoittaa taiteiljan taidon.

      • MillaN

        ...hypnoottinen katse...ilmankos saanut sinutkin tuijottamaan.:D

        Osoittaa taiteilijan taidon...ehdottomasti.


    • hurlumHei_

      On yksi taulu ylitse muiden. Se pysäytti/pysäyttää, koskettaa aina vaan. Siinä pysäytyksessä ikäänkuin ohikiitävän hetken kokee totaalisen sielunyhteyden maalaajaansa. Enkä varmasti ole ainut.

      Ja se maalaus on Edvard Munchin Huuto.

    • elämys

      Sellaiseksihan niitä kuvataiteesta saatuja kiksejä kutsutaan. Olen keskustellut elämyksen kokemisesta monen, niin maallikoiden kuin taiteen ammattilaistenkin kanssa. Olemme todenneet, että moinen tapahtuma on hyvin aika-, paikka- ja fiilissidonnainen. Ehkä jonain toisena hetkenä sama teos ei olisikaan herättänyt orgastista kokemusta.

      Jokatapauksessa ne esteettiset elämykset, jotka olen saanut ovat jääneet erittäin hyvin mieleen. Niitä ei ole edes montaa. Ensimmäinen tuli muistaakseni Ilja Repinin näyttelyssä, jolloin olin lukiolainen tms. Näyttely taisi olla samoihin aikoihin Retretissä kuin Ekku Peltomäen valoshowkin. Teos oli afrikkalaisen naisen yltäkylläinen muotokuva.
      Toisen kerran salama iski eräässä galleriassa Juho Karjalaisen akvatintojen äärellä. Valtavan kokoiset ja silti niin herkät ihmishahmot paljastivat juuri sillä hetkellä minulle jotain oleellista ihmisyydestä.
      Kolmannen kerran sain ekstaattisen kokemuksen istuessani japanilaistaiteilija Mariko Morin avaruusteltassa pienen muun joukon kera ja seuratessamme videoteosta ympärillämme ja yllämme. Ambient-musiikki ja tiivis tunnelma sekä upeat videot ympäri maailma saivat pään pyörälle.
      Viimeisin esteettinen elämykseni on jo muutaman vuoden takaa Pariisin Pompidou-keskuksesta, jossa valtavan kokoiset Gerhard Richterin maisemamaalukset veivät jalat alta.

    Ketjusta on poistettu 5 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Saako kaunis ihminen parempaa kohtelua?

      Onko kauniin ihmisen elämä "helpompaa" kuin tavallisen näköisen ihmisen? Olen kuullut väittämän, että kaunis ihminen saa
      Sinkut
      56
      2218
    2. En rehellisesti usko et oisit

      Sekuntiakaan oikeasti mua kaivannut. Tai edes miettinyt miten mulla menee. Jotenkin todennäköisesti hyödyt tästäkin jos
      Ikävä
      32
      1704
    3. Ei ole kyllä mennyt

      Kovin hyvin kun alussa pieni sekoaminen hänestä 😏
      Ikävä
      10
      1514
    4. Suomennettua: professori Jeffrey Sachs avaa Ukrainan sodan taustat luennollaan EU parlamentissa

      Jeffrey Sachs on yhdysvaltalainen ekonomisti. Sachs toimii Columbian yliopiston The Earth Instituten johtajana. Aiemmin
      NATO
      375
      1509
    5. Näin sinusta taas unta!

      Unessa olin pakahtuneesti rakastunut sinuun. Olimme vanhassa talossa jossa oli yläkerran huoneissa pyöreät ikkunat. Pöly
      Ikävä
      14
      1484
    6. Nainen, olet jotenkin lumoava

      Katselen kauneuttasi kuin kuuta, sen loistoa pimeässä. Sen kaunis valo on kaunista sekä herkkää ja lumoavaa. Olet naisel
      Ikävä
      68
      1347
    7. Se sinun kaipauksen kohde

      Ei todellakaan käy täällä höppänä mies.
      Ikävä
      12
      1108
    8. Olet muutenkin tyhmä

      Ja käyttäydyt epäasiallisesti siinä työssäsi.
      Ikävä
      97
      1051
    9. En muuttaisi sinusta mitään

      Ensin olit etäinen ja yritin pysyä tutkan alapuolella. Mutta ei silmiltäsi jää mitään huomaamatta, kuten minulla ei kuul
      Ikävä
      8
      1044
    10. Et katso sitä

      Niinkuin minua. Ehkä se luo toivetta
      Ikävä
      20
      979
    Aihe