Kisaa pukkaa...

"Perhanan sateen ROPINA" mutisin katsellesani ikkunasta ulos.Päätä särki vielä eilisen jäljiltä ja eikä peltikattoon hakkaavat sadepisarat ainakaan parantaneet oloa.
Satakoon vaikka satoja nikkejä,mutta marjaan menisin tänään, pakko päästä ulos.

Porraspielessä seisoi kutsuvana ikääntynyt ja vanhoilla päivillään kukkimaan langennut AUTO."Tänään saat jäädä kotiin",tupisin vanhukselle ja harpoin navetan nurkan ympäri lätäköissä loiskutellen.

Kiersin tunkion nenääni nyrpistellen ja nieleskelin ylös kiipeävää pahaa oloa sisukkaasti takaisin.Peltoaukean takana häämötti METSÄ,kumpparit hölskyen paransin vauhtiani.

Olihan niitä, puolukoita mättäät punaisenaan.Kyykin poimien marjoja ämpäriin.Housut kastuivat polvista ja paleli."Olisi pitänyt ottaa mukaan lypsyJAKKARA",huokailin.

Jokin ötökkä lensi silmääni,enkä voinut KATSOA alaspäin.Ylhäällä näkyi harmaa TAIVAS ja sade huuhteli armeliaasti ötökän silmästäni.

Silmäni turposi ja näin toisella silmälläni kaiken hassunkurisena.Oikea SÄÄRI oli kuin norsunjalka.ORVOKKI näytti kukkivan suopursujen seassa."Tässähän voisi vaikka vähän SEIKKAILLA,päivä on jo muutenkin mennyt mäkeen", tuumiskelin ja rintaani nousi RIEMU.

Toisilla on tapana MYHÄILLÄ itsekseen.Rohkenin PYYTÄÄ rikkauksia ja rakkauksia."Tämähän on kuin LEIKKIÄ"ajattelin innostuneena."Ei saa PÖLPÖTTÄÄ",kuulin sisäisen äänen kuiskaavan vaativasti.En voinut muuta kuin NAURAA ja kiukun KYYNEL vieri poskilleni.

Seisoin hiljaa ja kului MINUUTTI,ITSEHILLINTÄNI mureni tuhansiksi palasiksi ja juoksin taakseni katsomatta kohti kotia.Unohtaen marjaämpärin,sateen.Tuntien vain päässäni jyskyttävän kivun.

Vavisten katsoin kättäni,naarmuuntunut JUOMALASI täynnä helmeilevää helpotusta.Irvistin ja sanoin ivallisella äänellä"Tervemenoa PÄÄNSÄRKY".

Päivän ensimmäinen MINUUTTI!

Jaa-a! Tänäänkö piti PYYTÄÄ...? Jotain se oli, täytyy KATSOA allakasta. Just nyt ei vielä jaksa. Kai sen ehtii kun PÄÄNSÄRKY sallii.

Jano! Voiko muka taas olla? No, jollain se RIEMU on kuitattava. JUOMALASI sameana...pohjalla tilkka jotain, mitähän siinä oli?
JAKKARA kumoon ja varvas tuikkimaan kipinöitä. Voi TAIVAS tätä aamua! Muista ITSEHILLINTÄ, kehottelee alitajunta. SÄÄRI kimoilee pitkään.

Varovainen vilkaisu aurinkoiseen päivään.
Naapurin kaverin AUTO siinä häikäisee sekin. Vahaa sitä varmaankin joka toinen päivä.

Vieläköhän sillä on se ORVOKKI?
Niillä oli tapana SEIKKAILLA jo muksuina yömyöhät.LEIKKIÄ ja PÖLPÖTTÄÄ kulmilla. Oltiinhan siellä joskus porukallakin. Kuunneltiin salaa vanhempien jutskailuja ja saatiin NAURAA.
Nyt ne jutut.....ei niin naurata enää.
Huokaus...huokaus...

Ulos on päästävä, tuuletettava sisäistä minää.
Onneksi on tuo METSÄ, tuoksuvan tumma kuusien koti.
Istahdan kannolle ja kuuntelen.
Oksalta KYYNEL kielelle, kasteisen kirkas.
Helmien ROPINA kuin prismojen suihku.
Nyt tekee jo mieli MYHÄILLÄ.

Hullut kahvilan nurkkapöydässä

EniRO PINAcoladallA UTOpistisesti, iMET SÄ kuin maJAKKA, RAllattelet tuKAT SOavessa TAI VAStaavassa. SÄÄ RIsoo, tutOR VOKKIruoan kimpussa, kiva SEIKKA ILLAlla, suuRI EMUn muna sekaan, yrMY HÄILLÄ kehui, PYY TÄÄ ei nyt maistu. LEIK KIÄntyy savolaisjärveksi, PÖLPÖT TÄÄ taas päästi, saNA URaa se KYY NELjästi myöhemMIN UUTTI. ITSE HILLIN TÄä JUOMALA SItten vuoreksi nimesi, ärräPÄÄN SÄRKYminen särähti.

Hitto vie, en millään jaksa osallistua uuteen kisaan, en ainakaan lähiaikoina.
Täytyy pitää matalaa profiilia ja olla hissukseen:)

Sateen ROPINA. AUTO seisoo METSÄtiellä. Ikkunasta näkyävä kanto on kuin JAKKARA. Sitä on vain vaikea KATSOA koska kosteus saa ikkunalasti huurtumaan. Tai ehkäpä se onkin me, lämpömme.
TAIVAS itkee. Ilonkyyneleitä, niin ajattelen. Paratiisin sade valuu ylitsemme. Mekin sadamme.
Hiki kasvoiltasi tippuu suuhuni pieninä pisaroina.

SÄÄRI painuu vasten vaihdekeppiä.
Olen kuin ORVOKKI joka kurottaa kohti sadetta. Pelto-orvokki kuloontuneella pellonpientareella.

Sopiiko näin SEIKKAILLA, mietin. Ainakin RIEMU täyttää mieleni ja en voi kuin MYHÄILLÄ. Tässä hetkessä ei tarvitse PYYTÄÄ mitään. Ei tarvitse LEIKKIÄ eikä PÖLPÖTTÄÄ, NAURAA tyhjänpäiväisyyksiä. KYYNEL karkaa silmäkulmasta. On niin hyvä olla.

MINUUTTI on joskus liikaa. Kanssasi se muuttuu ikuisuudeksi. Aika katoaa, samoin ITSEHILLINTÄ.
Olen JUOMALASI täynnä viiniä. Juo minusta, kuiskin. Tästä humalasta ei tule karpulaa, korkeintaan pieni PÄÄNSÄRKY.

Vanha nainen astelee tuuheilla sammalilla. ORVOKKIkuvioinen vasu roikkuu vasemman käden kyynärtaipeessa. Voipaperiin kääritty voileipä, mehupullo ja JUOMALASI ovat omassa muovipussissaan korin pohjalla. METSÄ on tuttu, sillä täällä hänellä oli tapana lapsena SEIKKAILLA ja LEIKKIÄ ystäviensä kanssa, NAURAA illan hämärään asti. Pimeyden laskeutuessa tuuheaan havumetsään lapsikatraan RIEMU vaihtui hiljalleen pelon sekaiseksi jännitykseksi. Nainen tuntee olonsa levolliseksi, alkaa MYHÄILLÄ tapaillen lapsuuden runon säkeitä.

Vasun pohja on jo peitossa. Vanhoja niveliä kolottaa ja vanhus harmittelee, kun kokoontaitettava JAKKARA unohtui kotiin. Vanhus siirtää tuuhean kuusen oksia sivuun ja tunkee itsensä läpi. ROPINA tuulipuvun takilla saa hänet hetken luulemaan, että alkaa sataa. Nainen vilkaisee ylös, katsahtaa sitten alas ja kavahtaa. Takilla ryömii kymmeniä hirvikärpäsiä. Naisen ITSEHILLINTÄ on pettää hänen huitoessaan pienoishirviöitä yltään. Huomaamattaan hän kiirehtii askeleitaan, ääntelee inhosta ja yrittää juosta parvea karkuun.

Saapas lipeää ja nainen horjahtaa syvään ojaan. Vanhus näkee ojan pohjalla kivikon ja tajuaa kaatuvansa sen päälle. Aika pysähtyy, sekunnista tulee MINUUTTI ja naisen mielen täyttää suunnaton kauhu. Riutunut keho iskee voimalla teräviin kiviin, SÄÄRI paukahtaa poikki kuin kuiva oksa ja tuska viiltää lonkan seutua. Keho jää luonnottomaan asentoon kivien lomaan. Nainen PÖLPÖTTÄÄ sekavana lohdutusta itselleen ja yrittää liikkua. Kipu tulvahtaa läpi kuin salama. Hän kohottaa aavistuksen päätään ja näkee säärensä luun törröttävän. Se on kuitenkin pienempi PÄÄNSÄRKY, sillä lonkan seudun rasahdus oli kuin kuolemantuomio.

Vanhus voi vain odottaa. Hänellä ei ole aavistustakaan, kuinka kauan hän on siinä jo maannut. Vesi on kostuttanut vaatteet ja saanut selän turraksi. Hiljaa sisällään hän PYYTÄÄ kivuttomuutta ylemmältä, anoo autuasta tajuttomuutta. Ojan vieressä kohoaa jyhkeä kuusi, joka oli siinä jo hänen lapsuudessaan. Hän voi vain KATSOA ikivanhan kuusen siluettia punertavaa taivasta vasten. Tuuhean ja jyhkeän kuusen pinnalla pihkainen KYYNEL taittaa valoa, kimmeltää kuin surren vanhuksen kanssa. Vanhan naisen väsynyt mieli vajoaa tyyneen uneen.

Nainen havahtuu. Jostain kaukaa kuuluu ääntä? Se on AUTO, joku soittaa sen torvea. Hän avaa silmänsä, yö on jo mennyt ja aurinko on korkealla. Kuuluu huudahduksia ja etäistä puheen sorinaa. Vanhus yrittää huutaa, mutta ääni tarttuu kuivaan kurkkuun. Hän rykii, köhii ja yrittää uudelleen. Ääni irtoaa paremmin ja huudahdukset alkavat lähestyä häntä. Kivusta huolimatta nainen on helpottunut. Iki-kuusi humisuttaa oksiaan ja pihkainen pisara kimmeltää kaarnalla. Vanhus hymyilee vanhalle ystävälleen ja hengähtää syvään. TAIVAS saisi vielä odottaa.

Hyvät häävieraat,

Ja sulhanen hiljaa, lopeta tuo ROPINA. Olet kuin vanha , paska AUTO. Hyvät häävieraat, kun katsomme näitä nuoria, silmiimme ei piirry jylhä ja kasvuvoimainen METSÄ vaan JAKKARA, keikkuva nelijalkainen kyhäelmä. Ei tee mieli enää KATSOA. TAIVAS miten omituiselta nuo näyttävät.
Hyvät häävieraat, tuo pöydänjalkaa muistuttava keppi on morsiamen SÄÄRI. Siirrä nyt hyvä nainen vaikka tuo ORVOKKI siihen eteen! Niin, hyvät häävieraat, tässä vaiheessa ne jotka haluavat, voivat
SEIKKAILLA pihalla olevalla temppuradalla sillä tästä hommasta on nyt RIEMU kaukana. Turha sinun jätkän on siellä MYHÄILLÄ, voit PYYTÄÄ uutta akkaasi tukkimaan turpasi tuolla karsealla hunnulla. Siis arvoisat häävieraat, nyt on mahdollisuus LEIKKIÄ ja PÖLPÖTTÄÄ ja ottaa ilo irti tuolla pihalla, tunkion takana, olkaa hyvät. Ja sinä sulhanen siinä, luulen että vierailla jotka tänne vielä jäivät, olisi tarve NAURAA, kohta voit kertoa jotain itsestäsi. Oho, KYYNEL tipahti tähän paperille. Ei, räkäähän tuo olikin. Odota sinä kusipää vielä yksi MINUUTTI…ei helvetti, nyt petti ITSEHILLINTÄ, anna se JUOMALASI, PÄÄNSÄRKY on kamala. Samoin te kaikki. Antaa vetää.

PÄÄNSÄRKY, jyskytys otsalohkossa, sai miehen tuntemaan verenmaun suussaan. JUOMALASI tärisi kädessä ja vain ITSEHILLINTÄ esti miestä tarttumasta puhelimeen. 'MINUUTTI ja tämä epävarmuus olisi ohi', mies ajatteli. 'Ehkä KYYNEL salaa ja sen jälkeen voisi taas NAURAA ja PÖLPÖTTÄÄ samoja tyhjänpäiväisyyksiä toimiston naisille kuin ennenkin. Sitähän se oli LEIKKIÄ tunteilla.'

Ei tokikaan naisten, vaan omilla tunteilla.
Sitä saattoi PYYTÄÄ pieniä palveluksia; kahvikupposta työpöydälle ja MYHÄILLÄ toiveen toteutuessa. Ainakin silloin kun näki, että naisen silmissä loisti RIEMU siitä, että juuri hän oli ehtinyt kupin toimittaa ensimmäisenä.

Eivät nuo naiset hänestä välittäneet. Kisasivat vain keskenään siitä, kuka eniten uskaltaisi SEIKKAILLA. ORVOKKIsilmät, vilahtava SÄÄRI, katseen lupaama TAIVAS ja silti mies tiesi, että hänellä oli lupa vain KATSOA.

Sitä se oli, istuminen johtajan JAKKARALLA. Oli osattava nähdä METSÄ puilta. Ihmisenä hän oli näille naisille yhtä merkityksetön kuin uutuuttaan kiiltävä AUTO. Vuoden päästä jo vanhaa mallia. Ainut mikä merkitsi oli rahojen ROPINA. Jos se lakkaisi lakkaisi myös korkojen kopina ja kahvit.

'Tuovat ne sen kuukauden tuloksen perään soittelemattakin', päätti mies ja laski puhelimenluurin pöydälle.

'Tytööööt! ehtisikö kukaan tuoda minulle kupposen kahvia?'

JUOMALASI tärisi käsissäni istuessani sängyn reunalla. PÄÄNSÄRKY jyskytti ohimoissa ja tuskin uskalsin KATSOA, miten SÄÄRI oli turvoksissa eilisestä. TAIVAS itki myötätunnosta ja sateen ROPINA peltikattoon sai ohimot jyskyttämään entistä kovemmin. Yksinäinen KYYNEL vieri poskelle.

Eilen kaikki oli ollut toisin. Oli lauantai-ilta ja kylän kesälavalla tanssittaisiin. En ollut käynyt siellä moniin vuosiin, mutta nyt olin päättänyt SEIKKAILLA nuoruusmaisemissa ja LEIKKIÄ valloittajaa. Kesken meikkaamisen sisko tietysti soitti, hänellä on tapana PÖLPÖTTÄÄ joutavia ja NAURAA tyhjille jutuille. Juttelin niitä näitä, ITSEHILLINTÄ piti juuri ja juuri sen verran etten paiskannut luuria korvaan. Siitähän vasta olisi RIEMU revennyt. No, lopettihan hän sentään aikanaan, mutta minulle alkoi tulla jo kiire.

Vilkaisin ulos, METSÄ tummui illan hämyssä, MINUUTTI minuutilta yö otti tilaa illalta. Suunnittelin korkkareita jalkaani laittaessani, miten osaisin salaperäiseti MYHÄILLÄ kun joku salskea miehenpuoli tulee ja PYYTÄÄ tanssiin. Olin tilannut taksin ja AUTO näkyikin jo tulevan minua hakemaan illan rientoihin.. Ihanaa... Käännyin korkkareissani ja säntäsin ulos. Mutta, mistä kummasta se JAKKARA oli tupsahtanut rappujen eteen. En nähnyt sitä ennenkuin oli liian myöhäistä ja seuraavassa hetkessä lensin rähmälleni maahan, sääreen sattui ilkeästi ja pääkin kolahti pihalaattoihin, joiden välistä pilkisti yksinäinen ORVOKKI.

Helvetillinen ROPINA!
Aivan kuin AUTO olisi ajanut pitkin sepeliä
vaikka ajettiinkin METSÄtiellä.
Takakontisa oleva, vanha JAKKARA varmaankin tärisisi niin, että liimaukset irtoilisivat.

Oli pakko pysähtyä ja KATSOA konepellin alle.
Taivas enteili sadetta.
Sääri joka pilkisti halkiohameen halkiosta sai hetkessä ylleen peitteen ärhäköistä itikoista.
Ei TOIMINUT naisen parfyymin tuoksussa oleva ORVOKKI Offin tavoin. Ennemminkin tuntui siltä, että se veti puoleensa kaikki metsän pörriäiset.

Olisiko kannattanut oikeasti SEIKKAILLA ja lähteä yksin asumattomalle seudulle, vain siksi, että lehdessä mainostettiin edullisia antiikkitavaroita, mietti nainen nyt mielessään.

Kummasti oli unohtunut se RIEMU jota nainen oli tuntenut jakkaran nähdessään.
'Taitaisi se ukonkäppänä nyt MYHÄILLÄ jos näkisi minut täällä', ähki nainen ja etsiskeli vikaa moottorista ymmärtämättä siitä sen enempiä.

Kohta on pakko PYYTÄÄ apua, LEIKKIÄ vielä avuttomampaa kuin mitä olen ja kuunneltava sitä, miten mies PÖLPÖTTÄÄ vastuuttomuudestani. Pahimmillaan hän NAURAA ylimielisenä avutonta tilaani.

Kyynel ei ollut kaukana naisen silmäkulmasta.
Kului MINUUTTI jos toinenkin, eikä nainen vieläkään ollut valmis antamaan periksi.

ITSEHILLINTÄ kannatti. Aivot kertasivat matkan ajan tapahtumia ja analysoivat sitä, koska muutos moottorin ääneen oikein oli tullut. Se JUOMALASI, nainen oivalsi. En muistanut palauttaa sitä sille jakkaran myyneelle ukolle. Voisiko se, särkyneenä johonkin, aiheuttaa tuon äänen?

Lasi löytyi ehjänä auton takakontista, jakkaran vierestä. Aito Frankin lasi, totesi nainen ja tunsi hetken samaa riemua mitä aiemminkin oli tuntenut. Syy helinäänkin selvisi. Auton puskuriin oli niittämättömässä pihassa tarttunut aito alumiininen maitohinkki. Todellinen aarre talonpoikaisittain sisustetun mökin kuistille, kesäkukkamaljakoksi, iloitsi nainen!

Hitaasti nainen ajeli kesämökille takaisin. Upea päivä. Kuinkahan mies on oman vapaapäivänsä viettänyt, tuumaili nainen ajaessaan. Jos mies ei ole keksinyt lomallaan tekemistä, ei se ole
PÄÄNSÄRKY jota minun pitäisi potea. Olisihan hän voinut tulla mukaan. Eipä hän vain ymmärrä tätä sisustamisen riemua, marisee vain, että kaiken maailman romua. No onneksi naapurmökin rouva sentään osasi arvosaa aitoja asioita!

Arttu ajeli uudenkarhealla AUTOllaan METSÄtiellä. TAIVAS oli synkkä. Sateen ROPINA kattoon sekottui vieressäistuvan Eevan PÖLPÖTYKSEEN. Artulla oli ankara PÄÄNSÄRKY johtuen eilisetä pikkutunneillemenneestä ravintolaillasta. Vaikka Eeva olikin kieltänyt Arttua SEIKKAILEMASTA, Arttu LEIKKI naistenmiestä ja PYYSI upeaSÄÄRIstä ORVOKKIa toistuvasti tanssimaan. Kaverit KATSOIVAT kateellisina Artun ja Orvokin sulavaa pyörähtelyä. MINUUTTI ennen valomerkkiä Arttu tipahti baariJAKKARALTA hänen JUOMALASINSA särkyessä. Kaverit NAUROIVAT vahingoniloisesti ja hetken oli Artulla KYYNELKIN lähellä. Lopulta tajutessa tilanteen koomisuuden hänen ITSEHILLINTÄNSÄ petti ja hän yhtyi kaverien RIEMUUN. Muistellessaan Orvokkia Arttu alkoi MYHÄILLÄ. Eeva katsahti kummeksuen mieheensä.

Pakosti protestoitava näitä VAIHTOASKEL-HYPPY-kuvioita, vääriin kohtiin tahtovat asettautua.

Olis tässä tarinaakin:

TAIVAS on rajana! ORVOKKI kiljahtelee, äänettä. Millien ROPINA korkeakorkoisen korkeakorkoiselle, vihdoin!
Ensin AUTO, sitten pikku ( eikä sen tarvitse ihan pieni olla) METSÄpalsta ja eiköhän sitä rahalla vielä joku isokenkäisenkin JAKKARA irtoa.

Näytän kuin näytänkin niille, exilleni! Saavat sitten KATSOA ja katua, kysellä vaihteeksi vinkkejä, heh heh.
Orvokin aivoissa ajatuskuvio NAURAA ja PÖLPÖTTÄÄ. ITSEHILLINTÄ otti hatkat sillä sekunnilla, kun lappu oli tarkastettu.

Meni MINUUTTI, sitten narskahti. JUOMALASI kelpasi vielä, kohtahan sitä saisi mitä kruusattua kristallia hyvänsä.
Pitäsiköhän PYYTÄÄ kamuja (kohta niitä on kyllä liikaakin) jakamaan tämä RIEMU? Voitais vähän SEIKKAILLA ja LEIKKIÄ tulevaisuudella. Kelpasi nyt MYHÄILLÄ. Kyllä kyllä!

SÄÄRI napsahti kipeästi pöydän kulmaan. Kaamea PÄÄNSÄRKY, jysärien jysäri takoi Orvokin täysin hereille. Pöpperöinen käsi haroi sotkuisia hiuksia.

Olikohan se pettymyksen vai ilon KYYNEL mikä valahti nukkaantuneen oloasun rintamuksille, ja toinen keskelle tarkastamatonta lottolappua.

Mies nojaa kyynärpäähänsä katsoen Kaffeen ikkunasta ulos.Punainen AUTO pyshtyy juuri silloin ja nainen NAURAA puhuen kännykkäänsä.
Siellä se varmaankin taas PÖLPÖTTÄÄ jollekin, ajattelee mies epätoivoisesti.
Kumpa saisi LEIKKIÄ ja SEIKKAILLA tuon kans,hän tuntuu pohtivan ja samalla huomaa kuinka kaunis ja viettelevä SÄÄRI vilahtaa somasti naisen noustessa autosta.
Tuota vois KASOA ikuisuuden.Niin ihana se on.Se on TAIVAS.Tuo nainen on kuin METSÄ,salaperäinen ja kiehtova.
Mies tuntuu vaipuvan syvemälle mietteisään ja kuulee mielessään metsän kohinan ja sateen ropisevan puiden lehvistössä.
Mikä rauhoittava ROPINA,mies on sulkenut silmänsä.
Nainen on tullut sisään Kaffeeseen.Hän nostaa pienen jakkaran liki miestä.Samassa mies nojaa taaksepäin ja hänen allaan JAKKARA kaatuu.

Sinä, saa nainen henkäistyksi.Se olet sinä.Tuo ORVOKKI rintapielessä,se oli sovittu merkki.
Mies kompuroi hämillään ylös ja PYYTÄÄ naista istuutumaan seuraansa.

Naisen silmäkulmassa kimmeltää sädehtivä pieni KYYNEL, niin kuin kastehelmi.

MINUUTTI tuntuu melkein tunnille. ITSEHILLINTÄ on yhtä tuskaa. JUOMALASI tärisee miehen käsissä, kun hän kulauttaa sen hädissään tyhjäksi.Mikä RIEMU ,että hän tuli kuitenkin ja tuossa hän nyt on kauniimpana kuin koskaan.Mies alkaa MYHÄILLÄ itsekseen ajatellessaan kuinka hän kiimaisena kaataisi tuon naisen alleen.

Samassa miehen silmissä välkehtii sädehtivä sahalaita.Tää repiva PÄÄNSÄRKY, taas on tulossa migreeni.Mies pitelee päätään kaksin käsin.

Kultaseni,tää taitaa jäädä nyt toiseen kertaan sanoo mies vaisusti naiselle.

Pyh,ajattelee nainen poistuessaan pettynenä.
Vai että miehelläkin muka tuo tekosyy. Kaikkea ne keksivätkin yrittäessään olla tasa-arvoisia meidän naisten kanssa.

Läppäovet jäävät läpättämään naisen kävellessä keinuen ulos sykyiseen sateeseen.

Muistan sen kevätaamun kun PÄÄNSÄKY oli tavallista kamalampi. Toki siihen liittyi juhlintaa, mutta myös pitkä työputki, jolloin en pystynyt minkäänlaiseen toimintaan vastakkaista sukupuolta kohtaan.

No, se siitä, JUOMALASI putosi kädestäni ja oli rikki.

Tästä on RIEMU kaukana. ROPINA mökin katolla tietää sadetta, ja että AUTO ei ole tänään ajettavanani, yööööksss, vaikken oksennakaan.

JAKKARA häipyy peffani alta, joten ajattelen että METSÄ on se missä on nyt paras PYYTÄÄ helpotusta oloon, KATSOA kohti yläilmaa, jossa TAIVAS on täysin kirkas.

Mikäs tässä on SEIKKAILLA, NAURAA, jo parantuneelle, äskettäin niin kamalalle ololle.

Jatkan matkaani, ITSEHILLINTÄ on pettää, ja pahemman kerran, MINUUTTI riitti, kun näen hänet.

ORVOKKI kourassa, SÄÄRI okulaarissa lähestyn tuota ihanaa olentoa: tämä ei voi olla LEIKKIÄ, nyt ei pdä MYHÄILLÄ, kenties mokailla.

Tekisi heti mieli PÖLPÖTTÄÄ, mutta lähestyn tuota ihanaa naista kohteliaasti, ja jos ei kohteliaisuuteni hänelle käy, saattaa KYYNEL silmästä tirskahtaa.

Lähde PÄÄNSÄRKY
Vaikene ROPINA
Kuivu KYYNEL
Kirkastu TAIVAS
Tuoksu METSÄ, ORVOKKI
Täyty JUOMALASI
Sorjene SÄÄRI somaksi KATSOA
Tule jo RIEMU
Tahdon PÖLPÖTTÄÄ
Janoan NAURAA
Ikävöin LEIKKIÄ
Pakkomiellän MYHÄILLÄ ja SEIKKAILLA

Palaa ITSEHILLINTÄ, koska minun pitää PYYTÄÄ;
kestäkää muuttoAUTO ja JAKKARA vielä tämä viimeinenkin MINUUTTI!

...tarkastettuani kaikki tarinat uudestaan, löysin muutamia sääntöjen vastaisia sanojen käyttämisiä sekä oman nikin käyttöä.

turina - itsehillintäni
pätkä - sanat tavutettu
rimpsu nurin - jakkaralla
norMix - käytetty vakinikkiä ja sanat eivät annetussa muodossa
JokisenEväs - rekatulla nikillä

Tuomari on tiukkapipoinen, mutta miettii tiukan piponsa alla miten ratkaisee tilanteen ja kertoo siitä myöhemmin...joten hanskoja ei kannata naulaan heittää.

*nyt saa mätkiä tuomaria* :D

eilen oli JUOMALASI täynnä viinaa,
tänään PÄÄNSÄRKY armottomasti piinaa,
ITSEHILLINTÄ lupauksista huolimatta petti,
täytyy varmaan vaimolta PYYTÄÄ anteeksi.

ei ole hänen helppoa NAURAA ja LEIKKIÄ,
kun tietää kaiken olevan feikkiä,
silmäkulmassa kuitenkin hällä KYYNEL on ,
ja mun oloni on kovin onneton.

eilen vielä kiihotti maksettu SÄÄRI,
TAIVAS aukeni ja näkyi stratosfääri.
RIEMU oli pornoluolassa SEIKKAILLA
siellä on alkanut myös ORVOKKI keikkailla.

Orvokilla olikin MINUUTTI taksa,
sanoin etten niin paljon maksa,
kun minulle tuli AUTO kyyti
niin johan hermostui orvokki lyyti

kun lähdin alkoi hän maksusta PÖLPÖTTÄÄ,
mä sanoin et mua on turha hönöttää
kun auto liikkeelle lähti niin ROPINA alkoi
kivet ja JAKKARA ilmaa halkoi.

taisi partaansa MYHÄILLÄ vartija putkan,
kun annoin itseäni huijata lutkan,
päätin KATSOA etten kaupungilla enää viinaa juo
vaan METSÄ on oikea paikka jos itselleen salaa pikku naukun suo.

AUTO pysähtyi pihaan. Hetken kuluttua kuuluu eteisestä ROPINA kun mies raahautuu kotosalle saunaillasta, kuten niin tavallista.
Vaimo päättää KATSOA, että millaisin vaurioin tämän kertainen kotiintulo saadaan päätökseen ja maisemoituu keittiön työtasolle istumaan, siihen kahvinkeittimen ja leivänpaahtimen välimaastoon.

Ukko jääkaapille ja koira tietysti perässä. No tämä alkaa sille PÖLPÖTTÄÄ, ja koira heiluttaa häntää. Se PYYTÄÄ palaa lenkkimakkarasta joka roikkuu isännän suupielestä, ja saa sen myös.
Mies huomaa oman vaimokullan ja ei voi kuin MYHÄILLÄ kaunokaiselleen, joka JAKKARA kädessään pilke silmässä on valmiina vastaanottamaan ukkonsa viskinkatkuisen kotiintulosuukon. -Ei sillä kulta. Tulee PÄÄNSÄRKY, pyytää mies naureskellen.

Vaimon aamutakki on raollaan ja helman alta paljastuu hänen hivelevän kaunis SÄÄRI. Mies jähmettyy ja alkaa KATSOA harottavaa katsettaan tarkentaen. Rakkaani ORVOKKI, jonka kanssa olen saanut SEIKKAILLA jo kaksikymmentä vuotta. Tuo maailman kaunein ja ihanin nainen.
- Muistatko rakkaani kun kesällä kuljimme metsässä? METSÄ humisi ja TAIVAS hohti verenpunaisena auringonlaskussa. Halusimme LEIKKIÄ ja sen rakastelun muistan loppuelämäni..

Vaimo nyökkää ja alkaa NAURAA kesämuistolle josta maistuu rakkaus sekä RIEMU. Suolainen KYYNEL valuu hänen poskelleen hänen kerran taas huomatessaan, kuinka paljon tätä omaa miestään rakastaa. ITSEHILLINTÄ pettää ja vaimo hyppää työtasolta miehen syliin jolta JUOMALASI samalla putoaa särkyen miljooniksi palasiksi. Vain MINUUTTI ja he ovat sängyssä toisiinsa kietoutuneina. Ikuiset rakastavaiset.

METSÄ oli synkkä, nyt sen piti olla. AUTO oli jätetty metsäautotien päähän, mahdollisimman kauas maailmasta. ”Sen piti olla satujemme saari!” mies huusi. TAIVAS kuuli tuon huudon, vain taivas ja hänen rakkaansa. Mies ei jaksanut enää itkeä, teki mieli NAURAA suuri KYYNEL ja hukkua siihen. PÄÄNSÄRKY oli tehnyt olon vieläkin huonommaksi. Mies kyyristyi, painoi pään käsiinsä ja itki metsän syliin. ”Satujemme saari! Kaikessa näen sinut, rakas. Katso, tuossa on ORVOKKI. Näen mekkosi, mekkosi, SÄÄRI, reisi...”
-
Nainen piti työstään pienellä Beghen saarella, vaikka noissa alkeellisissa oloissa lääkärin työ ei ollut helppoa. Naisella oli pieni vaatimaton asunto, yksi huone, pöytä, kolme tuolia, JAKKARA, ja sänky. Mies oli viettänyt kolmen viikon lomansa naisen luona. Saaresta tuli heille rakkauden saari, satujen saari. He halusivat SEIKKAILLA, PYYTÄÄ kalaa merestä, LEIKKIÄ ja PÖLPÖTTÄÄ jonninjoutavia, kuvitellen olevansa ainoat ihmiset tuolla saarella. Heissä asui RIEMU, ITSEHILLINTÄ tipotiessään, oli tilaa olla ja elää ja rakastaa.
-
Nyt mies alkoi MYHÄILLÄ, keinuen kyyryssä edestakaisin. Palasi hitaasti satujen saarelta.
Saarta ei enää ole. Ei naista. Ainoastaan saarelaisten valmistama kaunis JUOMALASI.
Ei ole sitä tulivuortakaan. ROPINA ja laava ja…uutisten mukaan saari kallistui ja upposi kuin laiva. Niitä kuvia mies ei halunnut enää KATSOA.
Mies nousi. ”Rakas, odota MINUUTTI, olen tulossa.”

...runsaasti osallistua kisaan.:)

Ajan mentyä umpeen, laitan ohjeet äänestyksestä.

Mahtavia tarinoita...:)

Nämä tarinat on kirjoitettu nyt loppuun. Sanojen ROPINA on vaiennut. Ajatusleikin AUTO on kääntynyt jo uusille teille. Ihmisiä houkuttaa jo uusi METSÄ, halu KATSOA uusia sivuja. Jäljelle on jäänyt vain tyhjä JAKKARA, tarinoiden suoma hetken RIEMU.

Jokaisen mielessä siintää jo uusi TAIVAS. Toisen ketjun tarjoama mahdollisuus PÖLPÖTTÄÄ, LEIKKIÄ ja NAURAA.

Näillä palstoilla saamme SEIKKAILLA sanojen maailmassa. Saamme MYHÄILLÄ tyytyväisinä kokiessamme onnistumisen elämyksiä sekä PYYTÄÄ huomiota silloin kun sitä tarvitsemme.

Toisinaan sanoissamme vilahtaa myös SÄÄRI tai kosketus ja kirjoitamme eroottisinakin olentoina. Edes KYYNEL, sen kirpoaminen silmäkulmaan, ei ole outoa näillä palstoilla vaeltaessa.

Ehkäpä parasta näillä palstoilla on se, että liiallinen ITSEHILLINTä ja sievistely ei latista meitä ihmisen kuviksi, vaan saamme olla enemmän aiotoja kuin monsessa muussa paikassa.

Toki jokainen täällä viettämämme MINUUTTI ei aina saavuta edellämainitun kaltaisen laatuajan kriteereitä. Toisinaan sanojamme ohjaa täälläkin enemmän JUOMALASI ja sen sisältämä juoma, kuin halu kommunikoida. Moisista kirjoitussessioista lienee silti vakavimpana seurauksena vain PÄÄNSÄRKY tai pienoinen henkinen krapula...

Kiitos mukavista keskusteluhetkistä. Tässä ORVOKKI jokaiselle ketjuun osallistuneelle!

pukkaa sääntöjen tulkinnassa...?
mun tulkinta säännöistä on tämä.
*ei vakinikillä mikäli sellainen on.
*nuo sanat ja nimenomaan tuossa järjestyksessä???
*sanat nimenomaan mainitsemassasi muodossa.

*ihmii*

On kiire enkä ehdi kirjoittaa tarinaa nyt. Olen lähdössä illalla Pariisiin ja iltapäivällä on ranskan kielen tentti. On vielä opeteltava sanat ROPINA, AUTO, METSÄ, JAKKARA, KATSOA, TAIVAS, SÄÄRI, ORVOKKI, SEIKKAILLA, RIEMU, MYHÄILLÄ, PYYTÄÄ, LEIKKIÄ, PÖLPÖTTÄÄ, NAURAA, KYYNEL, MINUUTTI, ITSEHILLINTÄ, JUOMALASI ja PÄÄNSÄRKY.

Hiukseni ovat kuin haltioiden METSÄ. Ihollani tuoksuu ORVOKKI, linjakas ja hoikka SÄÄRI jatkuu muuntuen sulavasti kiinteäksi reideksi. On helppoo MYHÄILLÄ kun on täydellinen.

Mä tykkään SEIKKAILLA. Osaan PYYTÄÄ oikealla tavalla ja LEIKKIÄ miehillä. RIEMU on rajaton kun voin KATSOA anovaa miestä. NAURAA sen naiiviudelle kun junttisonnin ITSEHILLINTÄ pettää.

Joskus joku vähemmän inha saa tulla taakseni. Se lupaa näyttää mulle mikä on TAIVAS. Se sanoo, että on tasokas rakkaudessa, vaan MINUUTTI ja selässäni käy ROPINA. Sen ylimielisyys loppuu ja tilalle tulee PÄÄNSÄRKY, kun kerron totuuden. Hädissään alkaa PÖLPÖTTÄÄ ja kerjätä kehuja. Lakonisten totuuksieni jälkeen sen ainoa lohtu on baarin korkea JAKKARA, JUOMALASI ja potenssin kohottajaksi uusi AUTO. Sama se, mua ei kiinnosta luuserin KYYNEL.

Luin kaikki tarinat läpi ja on pakko sanoa että ei hullumpaa. Kaikki jutut uskomattoman hienoja ja tehty vaivalla ja ajatuksella. Se että tämä oli kilpailumuotoon tehty leikki, sai kirjoittajat liikkeelle. Parasta kirjoittajaa tässä tuskin haetaan, on vaikea valita parasta kirjoitustakaan. Ensimmäinen tarina innoitti seuraavaa kirjoittajaa jne, olemme oppineet uutta.
Nautinto lukea ja kirjoittaa on palkinnut jokaisen jo. Eiköhän tässä ole voittajia kaikki.
Onnittelut palstalle!

Mies katseli naisen perään ja miehen ITSEHILLINTÄ petti täysin. Hän alkoi NAURAA vartalo kippurassa. ORVOKKI on mielenkiintoinen ja hauska nainen, koskaan en ole tavannut toista samanlaista naista.

Orvokki oli eilen illalla tapaamassa miehen vanhempia vanhalla maatilalla eikä ollut koskaan aiemmin käynyt navetassa. Urhoollisesti Orvokki laittoi haalarit päällensä ja kumpparit jalkaansa. Haluan SEIKKAILLA navetan ihmeellisessä maailmassa ja KATSOA ja kokea kuinka lantaa luodaan ja lehmiä lypsetään. Orvokki katseli ympärilleen ja alkoi MYHÄILLÄ, tuolla on JAKKARA. Hän oli nähnyt vanhoista elokuvista kuinka emännät lypsivät lehmiä jakkaralla istuen. Orvokki ajatteli ensin PYYTÄÄ apua, mutta päätti selviytyä yksin.

Lehmän turpa oli lähellä ja Orvokkia hirvitti otuksen iso koko. Varovaisesti hän kosketti lehmän turpaa ja vetäisi kätensä äkkiä pois. Kauhea otus, mutta kun on leikkiin lähtenyt, LEIKKIÄ pitää. Orvokki siirsi jakkaran lähemmäksi lehmän utareita ja muisteli miten niistä otetaan kiinni. Hän tarttui ja alkoi vetää, ei mitään. Orvokki kiskoi kovempaa eikä maitoa herunut. Voi TAIVAS, eikö tällä kantturalla ole maitoa tisseissään ja kiskoi kovempaa. Maitoa alkoi suihkuta ja siitakös vasta Orvokille RIEMU syntyi. Sanko tuli täyteen ja Orvokin sormet olivat hellänä utareen vetämisestä.

Orvokki siirsi sankon syrjään ja alkoi siirtämään jakkaraa toiseen paikkaan. Jalka lipsahti ja Orvokki tunsi jotain, epämiellyttävä ROPINA tuntui jalassa. Hän katsoi ja alkoi PÖLPÖTTÄÄ vihaisesti. Helvetin kanttura, mulla on SÄÄRI paskassa! Orvokki nousi ylös, METSÄ raikasi kun Orvokki juoksi järven rantaan ja hyppäsi veteen. Huitoi mahdottomasti käsillään ja hankasi lehmän paskaa jalastaan. Orvokista tuntui iäisyydeltä hangata jalkojaan vaikka siihen ei mennyt kuin muutama MINUUTTI.

Mies yritti hillitä itsensä ettei olisi nauranut Orvokille. Orvokki oli niin surkean näköinen noustessaan vettä valuvana järvestä. KYYNEL silmissään Orvokki tuli talon tupaan ja sanoi emännälle, anna JUOMALASI, vettä, Disperiini ja kuivat vaatteet, kohta alkaa PÄÄNSÄRKY kantturoista.

Orvokki vaihtoi vaatteet ja sanoi miehelle, nyt saa kantturat riittää tälle päivälle, missä AUTO ja avaimet, minä lähden kaupunkiin. Astui autoon ja perävalot vilkkuen Orvokki lähti kohti kaupunkia. Mies nauroi nauramistaan, mikä nainen!

Talo oli pimeä ja autio, rotat asuivat lahonneiden lattialautojen alla ja keittiöön jääneet ruokatavarat olivat jo aikoja sitten joutuneet ahneiden rottien ja pahansisuisten lepakoiden kitaan.

Sateen ROPINA vanhaan paanukattoon kuulosti tuhansien rottien jalkojen rapinalta.
Kukaan ei tiennyt mitä talossa oli tapahtunut, mutta harva oli se kulkija joka uskaltautui pimeällä taloon sisään astumaan. Sade loppu ja aavemainen hiljaisuus laskeutui talon ylle.

Äkkiä hiljaisuuden rikkoi moottorin ääni...AUTO ajoi pihaan hiljaa valot sammutettuina. Jopa rotatkin vaikenivat ja kun auton moottori sammui, niin hiljaisuutta olisi voinut leikata veitsellä...
METSÄ talon takana oli hiljaa, koko luonto odotti....
Äkkiä kuului yksinäinen huuhkajan huhuilu jostakin kaukaa ja samalla auton ovi aukeni.
Autosta astui ulos tummiin pukeutunut hahmo JAKKARA kädessään, toisessa kädessään hänellä oli pitkä terävä viikate..

Hahmo käveli hiljaa kohti autiona ja uhkaavana odottavaa taloa, hänen askeleensa olivat sulavia kuin pedon askeleet ja viikatteen terä välähti kuutamossa...

Huuhkaja puun oksalla käänsi päänsä pois, sekään ei uskaltanut KATSOA uhkaavaa kulkijaa, se istui hetken puun oksalla ja sitten lehahti lentoon kuin aave mustassa metsässä.

TAIVAS oli seljennyt ja kuu näyttäytyi pilvien lomasta, hahmo oli jo kuistilla ja viikate välähti kun hän aukaisi oven äänettömästi - kuin varuillaan ollen..

Hahmo katosi sisään ja samalla auton takaluukku aukeni äänettömästi ja esiin nousi naisen sileä SÄÄRI, ja sen jälkeen toinen ja äkkiä pihassa seisoi kaunis tumma nainen.

ORVOKKI tuoksui hänen kalliissa parfyymissään ja naisen silmät olivat kovat ja julmat kuin teräksen pinta..
Nainen lähti kulkemmaan tumman hahmon perään, aivankuin varoen askeleitaan, koko maailma oli vaiti, vain hiljainen metsän humina kului talon takaa.

Nainen hymyili kylmästi, hän halusi SEIKKAILLA ja siksi hän oli seurannut tuota tummaa hahmoa. RIEMU kupli hänen sisällään kun hän ajatteli kuinka hahmo hämmästyisi hänen läsnäoloaan. Mikään ei ollut niin jännittävää kuin seurata itse kuolemaa...

Hänen teki mieli MYHÄILLÄ itsekseen, hän oli tehnyt sen mihin kukaan muu ei ollut pystynyt, hän oli seurannut ja saavuttanut hahmon joka oli ihmisten pahimpien unien kauhukuva - itse kuolema.
Hän ei pelännyt, hänen ei tarvinnut PYYTÄÄ armoa viikatemieheltä, hän voisi vain LEIKKIÄ pelon tunteella, mutta itse hän ei pelkoa tuntisi.
Teräksenkovat silmät olivat nähneet elämää ja itse kuolemakaan ei häntä saisi pelkäämään, hän seurasi kulemaa eikä kuolema häntä..

Nainen hiipi hiljaa taloon ja oli valmis yllättämään viikatemiehen, mutta sitten tapahtui jotakin kerta kaikkiaan käsittämätöntä..
Viikatemiehen tumma hahmo istui jakkaralla keskellä pimeää kuun aavemaisesti valaisemaa huonetta ja alkoi PÖLPÖTTÄÄ itsekseen, ja rotat ympäri taloa juoksivat hänen luokseen.

Äkkiä tumma hahmo kääntyi hiljaa ja katsoi mustilla silmillään naista suoraan silmiin..
Nainen jäykistyi paikoilleen ja kylmyys suorastaan tihkui ilmassa ja kylmä henkäys kävi vasten naisen kauniita kasvoja, nainen tunsi vastustanatonta halua NAURAA pelosta, ei itkeä vaan nauraa, hän ei itsekään tajunnut tunteitansa ja naurun seasta KYYNEL vierähti hänen sileille kauniille kasvoillensa, ja teräksenkovat silmät pehmenivät, kului MINUUTTI ja nainen tuijotti uhkaavaa hahmoa ja kyyneleet valuivat valtoimenaan hänen silmistään.

Viimein naisen ITSEHILLINTÄ petti ja hän kaatui pyörtyneenä maahan.
Kun hän viimein heräsi oli tumma hahmo aivan hänen vierellään JUOMALASI kädessään ja tarjosi naiselle kylmää raikasta vettä.
Takassa roihusi iloinen tuli ja tumma hahmo otti kaavun pois päältänsä ja sen alta paljastui komea nuori mies. Mies ihmetteli naisen katsetta, nainen ole niin hämmästynyt että lasi putosi hänen kädestään ja rikkoutui tuhansiksi sirpaleiksi lattialle.

Mies kertoi talon kuuluneen hänen isoäidilleen ja olleen tyhjänä jo kauan aikaa, mutta mies halusi joskus tulla tänne keskellä yötä ja muistella rakasta isoäitiään, joka oli kuollut jo vuosia sitten.

Isoäiti oli rakastanut kummitustarinoita ja siksi mies aina tuli taloon pukeutuneena viikatemieheksi.
Sillä eleellä hän kunnioitti rakkaan isoäitinsä muistoa.

Nainen istui vaiti ja tunsi kuinka kaikki murheet ja PÄÄNSÄRKY hävisivät kuin savuna ilmaan, hän oli luullut löytävänsä kuoleman, mutta miehen silmiin katsoessaan hän olikin löytänyt elämän.

Sen pituinen se ...kiitos että sain osallistua kivaan kilpailuunne.

Millä näitä IKINÄ mihinkään järjestykseen kukaan osaa laittaa? Multa taitaa mennä nyt ÄÄNI, jos nimittäin yleisön pitää joskus jostain äänestää.
Huhhuhhuh......

*Yksi ratkaisu olisi luokitella fiinisti sarjat:
Draama, komedia, parodia, tragikomiikka, jne. Mikä TRAGEDIA. :))))*

Mika Miikkulainen ajaa Lahdentietä kohti Hesaa. Alla on ikivanha AUTO, milläpä pienipalkkainen nyt uutta ostaisi. Aamulla oli taas kunnon riita vaimon kanssa ja Mikan ikuinen riesa PÄÄNSÄRKY alkoi. ITSEHILLINTÄ jos mikä on kovilla näissä ainaisissa yhteenotoissa eikä KYYNEL ole kaukana Mikan miettiessä elämäntilannettaan.

TAIVAS on aivan musta ja sateen ROPINA rummuttaa auton kattoa. METSÄ vaihtuu peltoaukeksi, kun tienreunassa vilahtaa jotain. Lyhyttä jarrutusta seuraa rysähdys. Mika on törmännyt hirveen ja matka tuonpuoleiseen alkaa.

Mika on Pyhän Pietarin puheilla. Pietari katsoo asiakseen KATSOA isoa paksua kirjaa uhä uudestaan. Lopulta hän toteaa: "Minun on pakko PYYTÄÄ anteeksi, mutta teitä koskevat tiedot ovat jotenkin tuhoutuneet". "Käytättekö te tälläkinpuolella Microsoftin ohjelmia", Mika letkauttaa. Pietai mulkaisee Mikaa eikä selvästikään ymmärrä LEIKKIÄ. "Niin, teitä koskevien tietojen kokoaminen nyt kestä aikansa ja silläaikaa teillä olisi vielä mahdollisuus palata hetkeksi maan päälle jonakin eläimenä. Kiinnostaisiko?" "Tahdon kotikissaksi", huomaa Mika sanoneensa salamannopeasti hetken mielijohteesta.

Mikko-kissana Mika on kerällä suloisessa kissanunessa rivitalon olkkarin sohvannurkassa. On jo puolipäivä kun Mikko havahtuu ulkoakantautuvaan ankaraan kiroamiseen. Tajutessaan äänen kuuluvan naapurin kissanvihaajaleski Lahtiskalle Mikkon mielen täyttää RIEMU ja hän alkaa MYHÄILLÄ. Viimeyönä Lahtiskan silmäterä, harvinainen ORVOKKI, sai kyytiä Mikon vähän pöllytellessä kukkamaata. Riemukasta oli muutenkin yöllä SEIKKAILLA Missen kanssa. Yllättäen Mikko huomaa deittailleensa jo lähes pariviikkoa Misseä- alkaakohan tämä olla jo vakavaakin?

Ovi kolahtaa, kun Mikon emäntä Anu tulee sisään yhdessä ystävättärensä Arjan kanssa. Tuskin MINUUTTI on kulunut saapumisesta, kun Arja alkaa PÖLPÖTTÄÄ ja NAURAA valloittavasti. Upea SÄÄRI paljastuu vekkihameen alta, kun hänellä on viimein JAKKARA allaan ja JUOMALASI kädessään. Lasiin Anu on kaatanut viiniä. Vanhasta muistista Mikko alkaa kiehnäämään Arjan jaloissa. Arja nostaa Mikon syliinsä häntä silittääkseen. Onnessaan Mikko alkaa kehrätä sekä työntää päätään päin pehmeää rintaa. Voi että kuinka helppoa kissana onkaan päästä naisen syliin toisin kun aikanaan miehenä. Ilta toisensa perää sai sätissä naisten kanssa tyhjänpäiväisyyksi jaaritella, tapaamisissa lounaita tarjoilla ja liehitellä ennenkuin edes samaan lopputulokeen pääsi. Ja siltikin tuli usein pakit.

...mukaan...kisa päättyy klo 17.00 ja laitan äänestysohjeet. Jännitys tiivistyy.:)

…ja se tapahtuu seuraavien sääntöjen mukaisesti.

Ensin kuitenkin toimiessani itsepäisenä tiukkapipoisena Tuomarina, olen tullut siihen yksimieliseen päätökseen, että kaikki kisaan osallistuneet tarinat hyväksytään äänestykseen mukaan. Tästä päätöksestä ei voi valittaa eikä Tuomaria monttuun tuomita, niih!

Ja sitten äänestysohjeisiin.

1. Äänestys tapahtuu tämän ohjeistuksen alle eli ÄÄNESTYS ALKAA-otsikon alapuolelle. Jos äänestät muualle, sitä ei hyväksytä.

2. Äänestä vain yhtä tarinaa.

3. Äänestä tarinaa sen otsikon mukaan ja laita otsikko näkyviin ja perustelut ”piiloon”. Mitään muuta tyyliä ei hyväksytä eli vain ne äänet lasketaan, joissa tarinan nimi näkyy otsikossa.

4. Äänestää voit rekatulla tai jollain muulla nikillä.

5. Kisaan osallistuneet kirjoittajat eivät saa paljastaa itseään äänestyksen aikana tai äänet hylätään. Tästä nikkien paljastuksesta tulee myöhemmin ohje.

6. *Tuomari höllentää pipoaan*

7. Äänestys kestää tämän illan klo 20.00 saakka ja aika alkaa nyt!

Ja sitten äänestämään!

*kiskaisee pipon päästään* :D

Koskettava ja todellisen tuntuinen tarina.

Kaikki tarinat omalla tavallaan hyviä. Vaikea valita, mut näin tällä kertaa.

Voi, että on vaikeaa, mutta aika loppuu. Neito ja Rankki kirjoittivat koskettavasti ja aidosti naisen elämästä, mikä tietysti setää aina kiinnosta. Paljon muitakin hienoja kirjoituksia täällä oli.

Lisää ei kerkiä perustelemaan, kun aika loppuu taas...

…äänestys on päättynyt ja Tuomari suorittaa ääntenlaskennan.

Sillä aikaa voitte alkaa arvailemaan kuka on kirjoittanut minkäkin tarinan ja se sujuu parhaiten, kun menette arvailemaan kyseisen tarinan alle. Säästyy hiiri- ja sormirukka liialliselta rullaamiselta.

Tappelu on sallittua, mutta valituksia ei oteta vastaan eikä Tuomari ota vastuuta jos joku joutuu monttuun.:)

Aloittakaa.:)

...ihanista, hauskoista, puhuttelevista, koskettavista ja vaikka mitä tunteita herättävistä tarinoista...olette mahtavia kirjoittajia!

Kiitos kaikille!

Tuomari on väsynyt ja menee nukkumaan...tai ainakin yrittää. Pipo ei enää kiristä ja tunnelma on helpottunut. Jos kävis vielä muutaman latingin iskemässä tukkiksen ämpäriin...oli rivo suustaan.:D

Kisa oli tasokas ja osaanottajia runsaasti. Ehkä jotkut kirjoittivat useammankin tarinan---vaan väliäkös sillä.Tulipaha kerran taas todistetuksi ,että tässä porukassa juttu luistaa.

Äänestykseen olisi pitänyt ehkä olla pitempi aika ,koska varmaankaan kaikki eivät ehtineet ääntään antaa, vaikka olisivat halunneetkin.

Sääntöjä näytettiin kiltisti noudattavan.
Mutta edelleenkin olisi ollut kivempi antaa ääniä useammalle.
Voittaja kyllä ansaitsi ykössijansa ----tuskin tästä tarvitsee edes kädenvääntöön lähteä.

Ihme sinäänsä,että jaksettiin kisata heti Idolsien jälken.

Tämän aloituksenkin vois nyt hyvällä syyllä vauhdittaa palukkaan asti.Saataisiin tuonne luetuimpien listoille heti uusi kaffeen *MAINOS* ja olis niissäkin jutuissa sitten kunnolla jotain luettavaakin:-))))))

...laskea montako kiitos-sanaa löytyy tästä ketjusta...nopein on voittaja.:D

PALLUKKA!!! jeeh*