Miten hyväksymme tulevan parisuhdepuolisomme
Luin vuosia sitten Pirkko Tuomisen – ”Kepeästi yhteen, tuskaisesti eroon”- artikkelin missä hän kirjoittaa sosiologian professorin Riitta Jalliojan tutkimuksesta, sekä avioliiton solmimisen, että avioeron
helppoudesta/vaikeudesta ja myös miten romanttisia mielikuvia joillakin ihmisillä on avioliitoista, millaisia odotuksia, kyllästymisestä suhteeseen, miten eritavoin ihmiset eroavat ja miten moninaisesti eroon suhtaudumme.
Artikkelissa kerrotaan romanttisen rakkauden ruokkivan osaltaan avioeroja, koska
romanttiseen rakkauteen liittyy mielikuva täydellisestä parisuhteesta. Odotukset avioliitosta ja suhteen toisesta osapuolesta ovat niin korkeat, ettei kukaan niitä pysty täyttämään. Avioerot koetaan psykoterapeutti ja teologi Harry Arvon mukaan juridisesti helppoina, mutta psyykkisesti vaikea. Kysymykseen pitääkö ihmisen elää lopu elämäänsä väärän valinnan kanssa, Harry Arvo toteaa, että näin ei tarvitse olla, mutta siinäkin tapauksessa eron perusteet on oltava selvät.
**************
Tunnen puutetta artikkelissa. En etsimälläkään löytänyt minkälaista mainintaa keinoista miten voisimme ylläpitää pitkää parisuhdetta. Ainoastaan maininnan siitä, että jotkut parisuhteet ovat kestäviä ja että on olemassa esimerkiksi Helsingin seurakuntayhtymän perheneuvontayksikkö. Artikkelissa kiinnitetään huomiota seuraamukseen mitä tapahtuu, jos avioliitossa tapahtuu ikäviä asioita esim. väkivaltaa yms. Eli seuraamuksiin mitä voi tapahtua kuin parisuhteessa ajaudutaan törmäyskurssille.
Kysymykseni kuulukin: miten voimme saada liittomme kestämään? Mihin asioihin meidän tulisi kiinnittää huomiota solmiessamme parisuhteita ja kyetäksemme pitämään ne pitkäaikaisina?
Seuraamukset tietenkin antavat vihjeitä, mutta uskon omalta kohdaltani kuitenkin siihen, että tulevan puolison tunteminen puolin ja toisin on se ydin asia. Varjopuolten tunnistaminen itsessämme ja toisessa.
Pysähtyminen harkitsemaan tulemmeko niiden kanssa toimeen ja miten hyvin ne pystymme hyväksymään – niin itsessämme kuin toisessa.
Miettimään miten toistemme varjopuolet saada yhteen sopimaan sillä hyväthän piirteet on kussakin helppo hyväksyä ja yhteen sovittaa – eikö niin?
Hyväksyntä on mielestäni se avainsana. Aina ei tunnu pelkkä rakastuminen riittävän.
Uskomuksemme siitä, että toisiamme pystyisimme muuttamaan on unohdettava.
Ihminen muuttuu vain halutessaan ja heikonlaisesti silloinkin.
Erityisesti silmääni pisti artikkelin kohta, jossa johtava perheneuvoja, psykoterapeutti ja teologi Harry Arvo, sanoo:” Henkisesti ehjä ja kokonainen ihminen pystyy pitämään eron omassa ”lokerossaan” päässään ja suoriutumaan muista velvoitteistaan”, jotenkin tämä kuulosti minun tulkinnassani vaatimukselta olla yli-ihminen.
Kuitenkin terapioissa kehotetaan, että tunteista pitäisi vaikeissa elämän tilanteissa pyrkiä puhumaan ja ettei niitä pyrittäisi yksin setviä eikä varsinkaan tukahduttaa.
Samainen Harry Arvo kuitenkin artikkelin loppu puolella sanoo että:” Torjuttu, käsittelemätön tuska voi purkautua pitkänkin ajan kuluttua raivokkaana kriisinä ja suhteettoman suurena suruna esimerkiksi kissan kuollessa. On tärkeää myöntää tuska,surra,jutella ystävien kanssa, käydä läpi muistojaan.”
Koen jonkinlaista epäjohdonmukaisuutta Harry Arvon ajattelussa.
En saanut tähän linkkiä mainitusta artikkelista, joten ne jotka ovat siitä kiinnostuneita, voivat sen omatoimisesti hakea – niin halutessaan.
Pointtini miksi tämän artikkelin toin esille tänne, on sen sisällössä sen suhteen miten heppoisesti saatamme lähteä yhteisasumiseen tai erota siitä käyttämättä olemassa olevia keinoja parisuhdepulmien hoitoon.
Toinen vastakohta on, että jäädään roikkumaan toisiinsa ratkomatta pulmia olettaen ajan korjaavan ne.
Mielenkiinnolla jään odottamaan millaisia vastineita teiltä lukijoilta tulee.
Sofie
Miten hyväksymme tulevan parisuhdepuolisomme
11
1301
Vastaukset
- tukkusutija
ensiksikin minä en hyväksy me muotoa, koska minä hyväksyn tai hylkään toisen. met sitä emme tee.
mutta hyvä avaus. kuhinaa pittäisi tulla.
itselläni ei ole varmaankaan tarvetta hyväksyä enää tulevaa parisuhdepuolisoa. on vain mennyt ja oleva, jotka ovatten sama henkilö. käytän useinkin sanontaa elämän(i) kumppani - elämän toveri(i).
tunnen puutetta monissa muissakin kirjoituksissa parisuhdepatologian eri ala- ja osa-aluilla, kuin kyseisen jutun osalla.
ja se lähteekö joku helpommin tai heppoisemmin asumaan yhteen halunsa henkilön kaa on useinmiten vapaa valinta.
mulla ainaskin on kohtaamiset ollut sattumaa ja näistä syntynyt satumaa. on ollut vaikeaa, ihanaa ja lihaava on ollut riita, suloista sovinto.
yleisluontoisella päkätyksellä ei ratkota hekilökemian onkelmia, eikä henkilökohtaisiakaan.
ps. onkos sulla uutta tulevaa hyväksytävää suhetta mietittäväksi ja vanhan haikea heivaus?- Sofienne
Ensinnäkin tapasi kirjoittaa on naurun kirvoittavaa:)
Toiseksi - en aio tästä tehdä mitään henkilökohtaista vaan pysyttelen yleisellä tasolla, joten en vastaa kysymykseesi kuin että 'no comments':)
Sofie - tukkusutija
Sofienne kirjoitti:
Ensinnäkin tapasi kirjoittaa on naurun kirvoittavaa:)
Toiseksi - en aio tästä tehdä mitään henkilökohtaista vaan pysyttelen yleisellä tasolla, joten en vastaa kysymykseesi kuin että 'no comments':)
Sofiehienossakin hovissa.
vaan vaan kumma konsti none comments^``¨ vaik kui monel heittomerkillä on vastata varsinaiseen uteluun. - tukkusutija
että, ennustajalahjani ovat huomattavan puutteelliset.
tai sitten sohvin kiintoisuus on väljähtynyt tai miten vaan.
avauksenhan olisi luullu luovan kilpalau(lannan)kera vaikka vanhain tavarain kauppiaan saati sitten rehtorin, maisterin, psykopaattin, vakkarin, hankkarin son ynnä muun. - Sofienne
tukkusutija kirjoitti:
että, ennustajalahjani ovat huomattavan puutteelliset.
tai sitten sohvin kiintoisuus on väljähtynyt tai miten vaan.
avauksenhan olisi luullu luovan kilpalau(lannan)kera vaikka vanhain tavarain kauppiaan saati sitten rehtorin, maisterin, psykopaattin, vakkarin, hankkarin son ynnä muun.....miksi aloitukseni sai kohtuullisen määrän lukijoita ja harvoja vastauksia – on vain arvailtavissa.
Itse en niinkään usko, että se kulminoituisi juuri minun nimimerkkiini - vaan, että joko aihe on vaikea tai siitä vaan ei olla riittävän kiinnostuneita.
Sofi
Ihmisen osana on kavuta, kompastella, levätä ja leimahdella. Aidon ihmisyyden aineksina tarvitsemme sekä todellisuudentajua että unelmia, viisasta vakavuutta ja lämmintä leikkimieltä, kykyä sanoa kyllä ja uskallusta sanoa ei, tervettä itsetuntoa ja toisen ihmisen tukea.
Tässä yksi avain pitkään liittoon. Ei kyllä minun päästäni, mutta sovitan se vastauksena kysymykseesi.
Tänä päivänä ihmisten on helppo erota ja vieläpä puhua siitä. Ei ihme ettei avioliitot kestä, sehän on trendikästä. Suurempaa häpeää, epäonnistumista ja itsetunnon alasajoa aiheuttaa työpaikan menetys, hyvä ystävyyssuhteen loppuminen, tai työpaikka kiusaaminen. Nämä haavat nuollaan hiljaa omassa yksinäisyydessä, piilossa muiden katseilta ja uteluilta.
Aviopuolisoiden , toisiaan kohtaan luomat odotukset ja haasteet , niihin meillä kaikilla on kyky ja ymmärrys asettaa omat kriteerimme. Tulevatko odotukset koskaan kohtaamaan, sen me tiedämme jo asettaessamme rimaa. Asettaessamme ne alussa kohdalleen, uskoisin liitolle luotavan perustan olevan kestävä.
Mietin vielä hiukan tätä.
Entäpä ne ulkoapäin tulevat odotukset. Kyllä niilläkin on merkityksenä, eikä niitä voida sivuuttaa, vaikka avioliitto on aina kahden kauppa.
Olen läheltä seurannut erästä avioliittoa, toinen puoliso on ulkomaalaistaustainen. Ympäristön paineet ja epäilyt loivat liki kestämättömiä paineita. Kerta kerran jälkeen, kyllästymiseen asti he todistivat ulkopuolisille ( suvulle, ystäville, jne..) että liitto kestää.
Heidän salaisuus oli, hyvä yrittäminen vastoinkäymisistä huolimatta.- Sofienne
...sitten kenenkä tahansa päästä nuo alussa esille tuomasi näkökannat,olivat ne mielestäni erinomaiset - jopa ihanteelliset.
Jos tuohon kykenisimme, olisi oletettavaa, että parisuhteet olisivat pitkäkestoisempia ja tasapainoisempia.
Riman asettamisessa pitäisi muistaa, ettei sitä tule nostaneeksi juuri silloin, kun on hyppäämässä;)
Mitä tulee ulkopäin tuleviin odotuksiin ja paineisiin, oli esimerkkisi mainio.
Pidän tärkeänä sitä, että toit esimerkkisi esille – sillä se varmasti on osaltaan lohdullinen monille, jotka painiskelevat samankaltaisissa pulmissa.
Toisaalta toivoisin, että voisimme olla itsenäisempiä ja jättää ulkopäin tulevat arvostelut ja tiedoiltaan riittämättömät näkemykset vietäväksi läpi ’tuulitunnelista’.
Sillä sanomattakin selvää on, että arvostelijoita riittää - teemme sitten mitä tahansa ja hehän ovat poikkeuksetta ns.’asiantuntijoita’.
Sofi
- keinot
ovat tietysti olemassa, jatkuva joustaminen ja anteeksi antaminen. Mutta jos näkee että homma ei toimi, parempi laittaa se poikki saman tien kuin jäädä tekemään sudelle häntää.
Erolle on yleensä hyvät perusteet mutta niistä huolimatta ihmisillä on tapana rankaista itseään tarpeettoman ankarasti väärästä valinnastaan. Se näkyy sitten siinä ettei uutta suhdetta uskalleta aloittaa ollenkaan tai sitten pelätään pientäkin sitoutumista ja ajaudutaan toisten hyväksikäyttöön.
Parinvalinta on parinmuodostuksen heikoin lenkki, siihen tarvitsisi oppia varmaan joku muukin kuin minä.- Sofienne
.... näkökulma tuo ”ihmisillä on tapana rankaista itseään tarpeettoman ankarasti väärästä valinnastaan”, mikä on ikävä tosiasia monen kohdalla.
Miten usein sitä saakaan kuulla miehen/naisen pettyessään suhteessaan, että kaikki tulevat uudet ihmiset automaattisesti leimataan samanlaisiksi kuin pettymyksen aiheuttaja.
Annetaan käsittelemättömälle pettymykselle niin suuri niskalenkkiote, että sillä vesitetään luottamuksen mahdollisuudet uusiin ihmisiin.
Olen jostain mukaani saanut moton ”luottamus pitää sisällään myös luottamuksen mahdollisuuden antamisen”, mikä tässä kohtaa taitanee osua kohdalleen.
Peloilla on melkoinen valta meidän antaessa niiden hallita. Siksi ehkä olisikin hyvä, että ennen uutta suhdetta solmittaessa olisi vanha selvitettynä edes jotenkuten, mutta kuinka moni meistä siihen kykenee omatoimisesti?
Sehän vaatisi jo melkoista objektiivisuutta omien tuntojensa työstämisessä kuitenkin itse ollessa samalla kokijana.
Tulen taas siihen, että miten suuri merkitys onkaan sillä, että itsetuntemusta olisi ja sitä pyrittäisiin kartuttamaan.
Sofi
Voihan parisuhde kestää,kestää ja kestää, kuin jänislanka kolminkymmen kerroin.
Vaan oisko pitkäkestoisuus laadun tae?
Ihmissuhteissa tuo elinkaari saattaa vaihdella riippuen siitä,missä vaiheessa ja millaisin tavoittein on suhde aloitettu.
Suvunjatkamisvietin vielä velloessa kuumimmillaan pariudutaan perheen pesänteon kiihkossa.
Kun tuo tarve on tyydytetty,niin seuraa itsenäistymisen ja eriytymisen vaihe.Jos kumppani ei seuraa mukana,niin kasvuvoima haetaan omiin tarpeisiin vastaavissa suhteissa.
Kun aletaan lähestyä henkisen kasvun kohoavaan käyrään,niin viimeistään silloin otetaan kumppanista mittaa. Jos kumppani jättäytyy pahasti jälkeen, tai itse jää sivusooloa soitteleen,niin rakkaus humahtaa ulos,kuin aukijääneestä ovesta.
Ei siinä juuri seksiterapiat tai romanttiset illalliset nuttua oikaise.Lempi leiskuu sinne suuntaan,jossa tuli roihuaa valmiina ilman tuhkakasaan turhaan puhaltamisen pettymystä.
Jos yritämme sulkea mielestämme ihmisen tarpeen muuttua,niin varmaakin varmemmin se yhteiskunnan ja olosuhteiden muutospaineissa näyttäytyy.
Ennen oli parisuhteessa/avioliitossa pakko sinnitellä taloudellisten ja mooraalisten rajoitusten naruissa,halusi sitä tai ei.Nyt olemme vapaampia valitsemaan.Vapaus ja vastuu taas kohtaavat ihmismielen sivuraitella , ensin toista suuntaa ja porhallettuaan kyllin taas toista,voi vaihteissa saada vaunut yhdistetyksi.
Yleispätevää ohjetta tuskin löytynee tähän
harjoittelua erehdysten kautta, parisuhdepaholaisen" kesytykseen. Rohkea ottanee härkää sarvista" ja pelosta huolimatta käy voimien mittelöön tunteiden raivosta puhisevaa eläintä"kaataessaan.
ps.tästä aiheesta oisi voinut kirjoittaa sen satamallia---vaan tämä nyt tuli julki täällä energialla.Puhalsin hieman äksönii mukaan'HYMY***
NK- Sofienne
.... mukaan lähestyt tätä aihetta parisuhdekehityskaaren suunnalta.
Kuten kirjoitat muutoksesta, kasvuista, eri kehitysvaiheista ja niiden eriaikaisuudesta ovat ne terapeuttisia totuuksia – näinhän nämä ilmaistaan parisuhdeterapeuttien suunnilta.
En lähde nyt kuitenkaan tätä aihetta lähestymään tuolta suunnalta vaan pyrin lähemmäksi ns. juuritasoa.
Kiitos kuitenkin informatiiviseksi tulkittavasta kannanotostasi, joka varmasti oli monille tarpeellinen.
Loppukaneettisissasi on mielestäni kivasti annettu ikään kuin ohje (harjoittelua erehdysten kautta, parisuhdepaholaisen" kesytykseen. Rohkea ottanee härkää sarvista" ja pelosta huolimatta käy voimien mittelöön tunteiden raivosta puhisevaa eläintä" kaataessaan), jota pitäisin hyvänä toimintamallina joissakin tilanteissa.
Kannustus rohkeaan lähestymiseen vaikeissakin tilanteissa on ainakin omassa kokemusmaailmassani monestikin, jos nyt ei pulmia suoranaisesti ratkaiseva, niin ainakin niitä maton alta piilosta esille tuova.
Sofi
Ketjusta on poistettu 5 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Saako kaunis ihminen parempaa kohtelua?
Onko kauniin ihmisen elämä "helpompaa" kuin tavallisen näköisen ihmisen? Olen kuullut väittämän, että kaunis ihminen saa682421En rehellisesti usko et oisit
Sekuntiakaan oikeasti mua kaivannut. Tai edes miettinyt miten mulla menee. Jotenkin todennäköisesti hyödyt tästäkin jos361789- 101624
Suomennettua: professori Jeffrey Sachs avaa Ukrainan sodan taustat luennollaan EU parlamentissa
Jeffrey Sachs on yhdysvaltalainen ekonomisti. Sachs toimii Columbian yliopiston The Earth Instituten johtajana. Aiemmin3741575Näin sinusta taas unta!
Unessa olin pakahtuneesti rakastunut sinuun. Olimme vanhassa talossa jossa oli yläkerran huoneissa pyöreät ikkunat. Pöly161535Nainen, olet jotenkin lumoava
Katselen kauneuttasi kuin kuuta, sen loistoa pimeässä. Sen kaunis valo on kaunista sekä herkkää ja lumoavaa. Olet naisel681397- 1061141
- 121118
En muuttaisi sinusta mitään
Ensin olit etäinen ja yritin pysyä tutkan alapuolella. Mutta ei silmiltäsi jää mitään huomaamatta, kuten minulla ei kuul91094- 201009