Iso vahinko naapurin aukkojen takia

Olipa vastaus, jota teiltä himohakkaajilta voi odottaakin. Ainut lääke on siis hakata vain naapurin tahdissa aukkoja omaan metsään. Et kai lukenut, että metsä, jossa tuho tapahtui, on luonnonhoitometsä. Et ehkä ole kuullutkaan, mikä sellainen on. Sellaisia ei ole tarkoitus hakata aukoksi vaan hoitaa varovasti hakkaamalla siten, että metsä säilyy puustoisena koko ajan. Menetelmä on ns. erirakenteiskasvatus. Metsä, josta kirjoitin, sopii erinomaisesti tyypiltään tähän menetelmään.

Luonnonhoitometsän on tarkoitus olla virkistyskäyttöön sopiva. En totta totisesti virkisty rämpimällä kynnetyssä risukossa, jossa saa koko ajan pelätä kintun katkeamista. Eihän siellä tosin ole alkuajan vattupöheiköitä lukuun ottamatta mitään marjastajaa tai sienestäjää kiinnostavaakaan.

Aukon hakkaajat eivät minkään lain mukaan ole korvausvelvollisia naapurille tuotetusta vahingosta. Nykyisin jo rannoille pitää jättää suojavyöhyke, mutta ei naapurin rajalle. Yhdenkin puurivin suoja auttaisi kuvaamassani tilanteessa, mutta eihän sitä tietenkään ahneuksissaan kukaan aukon tekijä raski jättää. Itse kyllä jättäisin suojapuut omalle puolelleni, jos yleensä aukkoja teettäisin.

En erinäisistä syistä johtuen päässyt ajoissa tarkastamaan tuhon jälkiä metsässäni. Siksi suuri määrä runkoja makaa nyt lahoamassa. Rahallinen menetys on aika suuri, sillä ne rungot ovat sieltä järeämmästä päästä.

etsää arvostava kirjoitti:

Olipa vastaus, jota teiltä himohakkaajilta voi odottaakin. Ainut lääke on siis hakata vain naapurin tahdissa aukkoja omaan metsään. Et kai lukenut, että metsä, jossa tuho tapahtui, on luonnonhoitometsä. Et ehkä ole kuullutkaan, mikä sellainen on. Sellaisia ei ole tarkoitus hakata aukoksi vaan hoitaa varovasti hakkaamalla siten, että metsä säilyy puustoisena koko ajan. Menetelmä on ns. erirakenteiskasvatus. Metsä, josta kirjoitin, sopii erinomaisesti tyypiltään tähän menetelmään.

Luonnonhoitometsän on tarkoitus olla virkistyskäyttöön sopiva. En totta totisesti virkisty rämpimällä kynnetyssä risukossa, jossa saa koko ajan pelätä kintun katkeamista. Eihän siellä tosin ole alkuajan vattupöheiköitä lukuun ottamatta mitään marjastajaa tai sienestäjää kiinnostavaakaan.

Aukon hakkaajat eivät minkään lain mukaan ole korvausvelvollisia naapurille tuotetusta vahingosta. Nykyisin jo rannoille pitää jättää suojavyöhyke, mutta ei naapurin rajalle. Yhdenkin puurivin suoja auttaisi kuvaamassani tilanteessa, mutta eihän sitä tietenkään ahneuksissaan kukaan aukon tekijä raski jättää. Itse kyllä jättäisin suojapuut omalle puolelleni, jos yleensä aukkoja teettäisin.

En erinäisistä syistä johtuen päässyt ajoissa tarkastamaan tuhon jälkiä metsässäni. Siksi suuri määrä runkoja makaa nyt lahoamassa. Rahallinen menetys on aika suuri, sillä ne rungot ovat sieltä järeämmästä päästä.

Lue lisää

että sille naapurille voisi antaa yhteystiedot jonkin odottamattoman luonnontapahtuman varalta? Ja vaikka kahveepaketin muistia ylläpitämään?
Näin jälkiviisaana toteaa hän.

Ja jatkaa, että kunnon trombinpoikanen kun sattuu paikalle, siinä on kasassa sen suojarivin lisäksikin vielä runkoo toisensa jälkeen.

mäki metsää arvostava kirjoitti:

että sille naapurille voisi antaa yhteystiedot jonkin odottamattoman luonnontapahtuman varalta? Ja vaikka kahveepaketin muistia ylläpitämään?
Näin jälkiviisaana toteaa hän.

Ja jatkaa, että kunnon trombinpoikanen kun sattuu paikalle, siinä on kasassa sen suojarivin lisäksikin vielä runkoo toisensa jälkeen.

Lue lisää

ei ne suojakaistat oikeen toimi jokapaikassa, niiden tarvis olla vähintään 20m leveitä että edes jotain hyötyä olisi. Täälläpäinkin metsäsarat saattaa olla 50-100 metriäleveitä, ja 2-3km pitkiä. Ei siinä oo mieltä jättää kauheita reunoja hakkaamatta.

Toi ongelma on varmasti kaikille metsänomistajille tuttu.

karhu III kirjoitti:

ei ne suojakaistat oikeen toimi jokapaikassa, niiden tarvis olla vähintään 20m leveitä että edes jotain hyötyä olisi. Täälläpäinkin metsäsarat saattaa olla 50-100 metriäleveitä, ja 2-3km pitkiä. Ei siinä oo mieltä jättää kauheita reunoja hakkaamatta.

Toi ongelma on varmasti kaikille metsänomistajille tuttu.

Lue lisää

Hulluimpia ovat ne parin metrin suojavyöhykesuikaleet tuulisilla tien varsilla. Ensimmäinen kunnon tuulen puuska aukolta tielle päin ja puut on tiellä pitkin poikin.

etsää arvostava kirjoitti:

Olipa vastaus, jota teiltä himohakkaajilta voi odottaakin. Ainut lääke on siis hakata vain naapurin tahdissa aukkoja omaan metsään. Et kai lukenut, että metsä, jossa tuho tapahtui, on luonnonhoitometsä. Et ehkä ole kuullutkaan, mikä sellainen on. Sellaisia ei ole tarkoitus hakata aukoksi vaan hoitaa varovasti hakkaamalla siten, että metsä säilyy puustoisena koko ajan. Menetelmä on ns. erirakenteiskasvatus. Metsä, josta kirjoitin, sopii erinomaisesti tyypiltään tähän menetelmään.

Luonnonhoitometsän on tarkoitus olla virkistyskäyttöön sopiva. En totta totisesti virkisty rämpimällä kynnetyssä risukossa, jossa saa koko ajan pelätä kintun katkeamista. Eihän siellä tosin ole alkuajan vattupöheiköitä lukuun ottamatta mitään marjastajaa tai sienestäjää kiinnostavaakaan.

Aukon hakkaajat eivät minkään lain mukaan ole korvausvelvollisia naapurille tuotetusta vahingosta. Nykyisin jo rannoille pitää jättää suojavyöhyke, mutta ei naapurin rajalle. Yhdenkin puurivin suoja auttaisi kuvaamassani tilanteessa, mutta eihän sitä tietenkään ahneuksissaan kukaan aukon tekijä raski jättää. Itse kyllä jättäisin suojapuut omalle puolelleni, jos yleensä aukkoja teettäisin.

En erinäisistä syistä johtuen päässyt ajoissa tarkastamaan tuhon jälkiä metsässäni. Siksi suuri määrä runkoja makaa nyt lahoamassa. Rahallinen menetys on aika suuri, sillä ne rungot ovat sieltä järeämmästä päästä.

Lue lisää

et hävinnyt yhtään.Eihän metsänkasvatus tyylisi tuota muutenkaan mitään,niin miten voisit hävitä jotain.Tottahan sinulla hyvä harrastus on,siitä pitää maksaa kuten kaikista muistakin harrastuksista.

"Mhy:n raameissa tietenkin"
Mitäs tuo tarkoittaa? Mhy:kö sanoo, mitä metsissämme saamme tehdä?

etsää arvostava kirjoitti:

Olipa vastaus, jota teiltä himohakkaajilta voi odottaakin. Ainut lääke on siis hakata vain naapurin tahdissa aukkoja omaan metsään. Et kai lukenut, että metsä, jossa tuho tapahtui, on luonnonhoitometsä. Et ehkä ole kuullutkaan, mikä sellainen on. Sellaisia ei ole tarkoitus hakata aukoksi vaan hoitaa varovasti hakkaamalla siten, että metsä säilyy puustoisena koko ajan. Menetelmä on ns. erirakenteiskasvatus. Metsä, josta kirjoitin, sopii erinomaisesti tyypiltään tähän menetelmään.

Luonnonhoitometsän on tarkoitus olla virkistyskäyttöön sopiva. En totta totisesti virkisty rämpimällä kynnetyssä risukossa, jossa saa koko ajan pelätä kintun katkeamista. Eihän siellä tosin ole alkuajan vattupöheiköitä lukuun ottamatta mitään marjastajaa tai sienestäjää kiinnostavaakaan.

Aukon hakkaajat eivät minkään lain mukaan ole korvausvelvollisia naapurille tuotetusta vahingosta. Nykyisin jo rannoille pitää jättää suojavyöhyke, mutta ei naapurin rajalle. Yhdenkin puurivin suoja auttaisi kuvaamassani tilanteessa, mutta eihän sitä tietenkään ahneuksissaan kukaan aukon tekijä raski jättää. Itse kyllä jättäisin suojapuut omalle puolelleni, jos yleensä aukkoja teettäisin.

En erinäisistä syistä johtuen päässyt ajoissa tarkastamaan tuhon jälkiä metsässäni. Siksi suuri määrä runkoja makaa nyt lahoamassa. Rahallinen menetys on aika suuri, sillä ne rungot ovat sieltä järeämmästä päästä.

Lue lisää

sitä metsääsi hoitaa, niinkuin varmasti olet huomannut,välillä kaatuu ilman motoakin.
Jokainen hoitaa omalla tavallaan metsäänsä.
Samalla tavalla ne aukon reunaan jätetyt puut olisi siinä naapurin puolellakin kaatuneet.

metsuri kirjoitti:

et hävinnyt yhtään.Eihän metsänkasvatus tyylisi tuota muutenkaan mitään,niin miten voisit hävitä jotain.Tottahan sinulla hyvä harrastus on,siitä pitää maksaa kuten kaikista muistakin harrastuksista.

Lue lisää

Olen siitä metsästä saanut oikeastaan aika hyvän tuoton myymällä erikoispuuta. Siksi naapurin hakkuun aiheuttama rahallinen menetys potuttaa.

Erirakenteiskasvatus ei sovi kaikille metsätyypeille, mutta mihin se sopii, siellä tulos on laadullisesti ja määrällisestikin mainio. Jäävät myös kalliit uudistuskulut pois. On kokemusta tarpeeksi myös kaavanmukaisesta aukkohakkuu-auraus-istutus-heinäys- moninkertainen raivaus-systeemistä, joka tuotti oksakasta, lenkoa räkämäntyä. Kuusentaimikossa jouduin istuttamaan puolet alasta kahteen kertaan, jotta hintaa tuli sillekin uudistukselle.

Minua kiinnostaisi tietää, mitä tällä palstalla kirjoittavat asiantuntijat ovat mieltä seuraavasta metsänuudistamiskokeilusta: yli satavuotias, rehevähköllä maapohjalla (ilmeisesti entinen kaskimaa) kasvava männikkö suositeltiin aukkohakattavaksi ja istutettavaksi kuusentaimilla. En toiminut ohjeiden mukaan. Puustoa harvennettiin reilusti 8 vuotta sitten. Aluksi näytti siltä, ettei mäntyjen alla kasva kuin heinää ja vesakkoa, mutta nyt siellä on terhakka, tiheä kuusentaimikko, suurimmat ovat metrin korkuisia. Vesominen paljasti komean metsän alun. Istutustaimia riivaavia myyrätuhoja ei ole lainkaan.

Metsäammattilainen on sitä mieltä, että menetin uudistumisen hidastumisen takia merkittävät summat rahaa. Hän ei kuitenkaan ottanut huomioon muokkauksen, taimien, istutuksen hintaa. Kuka pystyy arvioimaan paljonko menetän rahaa hehtaaria kohden laskettuna? Metsätyyppi on OMT.

metsää arvostava kirjoitti:

Olen siitä metsästä saanut oikeastaan aika hyvän tuoton myymällä erikoispuuta. Siksi naapurin hakkuun aiheuttama rahallinen menetys potuttaa.

Erirakenteiskasvatus ei sovi kaikille metsätyypeille, mutta mihin se sopii, siellä tulos on laadullisesti ja määrällisestikin mainio. Jäävät myös kalliit uudistuskulut pois. On kokemusta tarpeeksi myös kaavanmukaisesta aukkohakkuu-auraus-istutus-heinäys- moninkertainen raivaus-systeemistä, joka tuotti oksakasta, lenkoa räkämäntyä. Kuusentaimikossa jouduin istuttamaan puolet alasta kahteen kertaan, jotta hintaa tuli sillekin uudistukselle.

Minua kiinnostaisi tietää, mitä tällä palstalla kirjoittavat asiantuntijat ovat mieltä seuraavasta metsänuudistamiskokeilusta: yli satavuotias, rehevähköllä maapohjalla (ilmeisesti entinen kaskimaa) kasvava männikkö suositeltiin aukkohakattavaksi ja istutettavaksi kuusentaimilla. En toiminut ohjeiden mukaan. Puustoa harvennettiin reilusti 8 vuotta sitten. Aluksi näytti siltä, ettei mäntyjen alla kasva kuin heinää ja vesakkoa, mutta nyt siellä on terhakka, tiheä kuusentaimikko, suurimmat ovat metrin korkuisia. Vesominen paljasti komean metsän alun. Istutustaimia riivaavia myyrätuhoja ei ole lainkaan.

Metsäammattilainen on sitä mieltä, että menetin uudistumisen hidastumisen takia merkittävät summat rahaa. Hän ei kuitenkaan ottanut huomioon muokkauksen, taimien, istutuksen hintaa. Kuka pystyy arvioimaan paljonko menetän rahaa hehtaaria kohden laskettuna? Metsätyyppi on OMT.

Lue lisää

mitämieltä uudistuskokeilusta???
Näyttää kokeilusi ainakin onnistunvan, eipä siinä sit muutakuin kaatamaan varjostavat siemenpuut pois taimikon tieltä.
P.S. Ei satavuotias männikkö mikään vanha vielä ole

metsää arvostava kirjoitti:

Olen siitä metsästä saanut oikeastaan aika hyvän tuoton myymällä erikoispuuta. Siksi naapurin hakkuun aiheuttama rahallinen menetys potuttaa.

Erirakenteiskasvatus ei sovi kaikille metsätyypeille, mutta mihin se sopii, siellä tulos on laadullisesti ja määrällisestikin mainio. Jäävät myös kalliit uudistuskulut pois. On kokemusta tarpeeksi myös kaavanmukaisesta aukkohakkuu-auraus-istutus-heinäys- moninkertainen raivaus-systeemistä, joka tuotti oksakasta, lenkoa räkämäntyä. Kuusentaimikossa jouduin istuttamaan puolet alasta kahteen kertaan, jotta hintaa tuli sillekin uudistukselle.

Minua kiinnostaisi tietää, mitä tällä palstalla kirjoittavat asiantuntijat ovat mieltä seuraavasta metsänuudistamiskokeilusta: yli satavuotias, rehevähköllä maapohjalla (ilmeisesti entinen kaskimaa) kasvava männikkö suositeltiin aukkohakattavaksi ja istutettavaksi kuusentaimilla. En toiminut ohjeiden mukaan. Puustoa harvennettiin reilusti 8 vuotta sitten. Aluksi näytti siltä, ettei mäntyjen alla kasva kuin heinää ja vesakkoa, mutta nyt siellä on terhakka, tiheä kuusentaimikko, suurimmat ovat metrin korkuisia. Vesominen paljasti komean metsän alun. Istutustaimia riivaavia myyrätuhoja ei ole lainkaan.

Metsäammattilainen on sitä mieltä, että menetin uudistumisen hidastumisen takia merkittävät summat rahaa. Hän ei kuitenkaan ottanut huomioon muokkauksen, taimien, istutuksen hintaa. Kuka pystyy arvioimaan paljonko menetän rahaa hehtaaria kohden laskettuna? Metsätyyppi on OMT.

Lue lisää

Metsäsi eivät ole kertomustesi perusteella tavallisesti hoidettua metsää kummallisempia, siis metsänhoidollisesti. Pääasiassa tavallisesti hoidettuja eli voidaan puhua myös vajaatuottoisesta jotka pääsääntöisesti uudistetaan yleensä 80-100 vuotiaana.

Tällaisen tavallisesti hoidetun metsän metsänhoitokulut ovat noin 1500-2000 euroa hehtaarille. Puunmyyntitulot noin 23000-25000 euroa hehtaarille. Siis 80-100 vuoden ajalle.

Hyvin hoidetun metsän hoitokulut ovat noin 3000-3500 euroa hehtaarille. Puunmyyntitulot noin 25000-30000 euroa hehtaarille. Siis 60 vuoden aikana.

Kun tavallisesti hoidettu metsä uudistetaan 80-100 vuoden iässä niin hyvin hoidetussa metsässä kasvaa silloin jo 20-30 vuotias taimikko.

Edellämainitusta esimerkistä voit hyvin päätellä paljonko menetät rahaa.

Tärkeintä metsänhoidossa on oikea-aikainen uudistaminen, heinäntorjunta, varhaisperkaus, taimikonhoito, ensiharvennus ja harvennus. Se joka väittää että näin kasvaa pelkkää lenkoa ja oksakasta ei ole hyvinhoidettua metsää vielä päässyt näkemään.

Metsää hoitava kirjoitti:

Metsäsi eivät ole kertomustesi perusteella tavallisesti hoidettua metsää kummallisempia, siis metsänhoidollisesti. Pääasiassa tavallisesti hoidettuja eli voidaan puhua myös vajaatuottoisesta jotka pääsääntöisesti uudistetaan yleensä 80-100 vuotiaana.

Tällaisen tavallisesti hoidetun metsän metsänhoitokulut ovat noin 1500-2000 euroa hehtaarille. Puunmyyntitulot noin 23000-25000 euroa hehtaarille. Siis 80-100 vuoden ajalle.

Hyvin hoidetun metsän hoitokulut ovat noin 3000-3500 euroa hehtaarille. Puunmyyntitulot noin 25000-30000 euroa hehtaarille. Siis 60 vuoden aikana.

Kun tavallisesti hoidettu metsä uudistetaan 80-100 vuoden iässä niin hyvin hoidetussa metsässä kasvaa silloin jo 20-30 vuotias taimikko.

Edellämainitusta esimerkistä voit hyvin päätellä paljonko menetät rahaa.

Tärkeintä metsänhoidossa on oikea-aikainen uudistaminen, heinäntorjunta, varhaisperkaus, taimikonhoito, ensiharvennus ja harvennus. Se joka väittää että näin kasvaa pelkkää lenkoa ja oksakasta ei ole hyvinhoidettua metsää vielä päässyt näkemään.

Lue lisää

myös runsaan herkkutattisadon ja omiin tarpeisiin keräämäni marjasadon. Myyntiin kerättyjen sienten tuotto hyvillä sienimailla on joinakin vuosina merkittävä. Avohakkuulla uudistetussa metsässä ei voi kunnon sienisadosta puhua muutamaan kymmeneen vuoteen lukuunottamatta tietyn metsätyypin korvasieniä kynnöksen alkuvaiheessa. Omat kuusivaltaiset metsäni ovat hyviä tattimetsiä.

Minun puolestani voitte aurata ja äestää omat metsänne ja uudistaa kuinka ne haluatte. Odotan viralliselta metsäorganisaatiolta ymmärrystä, ammattitaitoa ja apua myös luonnonmukaisempaan metsänhoitoon. Maksan metsänhoitomaksun, jolle en saa mitään vastinetta.

Suuri osa metsänomistajista vierastaa nykyistä, metsäluontoa mullistavaa hoito- ja uudistuskäytäntöä. Metsän virkistys- ja muuta hyötykäyttöä kuin pelkkää puun tuottoa halutaan korostaa. Siitä huolimatta ei haluta jättää metsää kokonaan talouskäytön ulkopuolelle.

Nykyisessä käytännössä ei ole kuin kaksi vaihtoehtoa. Joko jätät hakkuut ja uudistamisen tekemättä kokonaan tai muutat metsäsi puupelloksi. Näin on, jos ei itse pysty hakkuutöitä tekemään. Mistä löytyy sellaisia metsäammattilaisia, jotka osaavat harventaa erirakenteista metsää niin, että sen rakenne säilyy eikä jäljelle jäävä puusto vaurioidu kohtuuttomasti?

Minulle on turha selittää, miten metsä "tehokasvatuksella ja -uudistamisella" tuottaa niin ja niin paljon 60 vuodessa. Olen nämä litaniat lukenut ja kuullut jopa opiskellut parikymmentä vuotta sitten perusteellisesti. En vain niihin oppeihin enää usko omien kokemusteni perusteella ja muutamien Metlan tutkijoiden tutkimusten takia.

En ole ikäloppu, nykyajasta vieraantunut vaari, vaan ainakin toistaiseksi pystyn seuraamaan aikaani myös metsäasioissa, mutta olen erilaisiin tutkimustietoihin perustuen päätynyt kannattamaan valtavirrasta poikkeavaa metsänhoitoa. Vanhoissa vaareissa ja mummoissa olen tavannut sellaisia, jotka ovat kokemusperäisesti päätyneet kanssani samoihin ajatuksiin. Ilman heitä olisi aikoinaan 60-luvulla näiden turbokasvattajien toimesta esimerkiksi koivut hävitetty Suomen metsistä. Näin käy aina, kun valtavirta jyrää toisin ajattelijat. Onneksi on kuitenkin ollut niitä tervejärkisiä kapinallisia.

Metsää arvostava kirjoitti:

myös runsaan herkkutattisadon ja omiin tarpeisiin keräämäni marjasadon. Myyntiin kerättyjen sienten tuotto hyvillä sienimailla on joinakin vuosina merkittävä. Avohakkuulla uudistetussa metsässä ei voi kunnon sienisadosta puhua muutamaan kymmeneen vuoteen lukuunottamatta tietyn metsätyypin korvasieniä kynnöksen alkuvaiheessa. Omat kuusivaltaiset metsäni ovat hyviä tattimetsiä.

Minun puolestani voitte aurata ja äestää omat metsänne ja uudistaa kuinka ne haluatte. Odotan viralliselta metsäorganisaatiolta ymmärrystä, ammattitaitoa ja apua myös luonnonmukaisempaan metsänhoitoon. Maksan metsänhoitomaksun, jolle en saa mitään vastinetta.

Suuri osa metsänomistajista vierastaa nykyistä, metsäluontoa mullistavaa hoito- ja uudistuskäytäntöä. Metsän virkistys- ja muuta hyötykäyttöä kuin pelkkää puun tuottoa halutaan korostaa. Siitä huolimatta ei haluta jättää metsää kokonaan talouskäytön ulkopuolelle.

Nykyisessä käytännössä ei ole kuin kaksi vaihtoehtoa. Joko jätät hakkuut ja uudistamisen tekemättä kokonaan tai muutat metsäsi puupelloksi. Näin on, jos ei itse pysty hakkuutöitä tekemään. Mistä löytyy sellaisia metsäammattilaisia, jotka osaavat harventaa erirakenteista metsää niin, että sen rakenne säilyy eikä jäljelle jäävä puusto vaurioidu kohtuuttomasti?

Minulle on turha selittää, miten metsä "tehokasvatuksella ja -uudistamisella" tuottaa niin ja niin paljon 60 vuodessa. Olen nämä litaniat lukenut ja kuullut jopa opiskellut parikymmentä vuotta sitten perusteellisesti. En vain niihin oppeihin enää usko omien kokemusteni perusteella ja muutamien Metlan tutkijoiden tutkimusten takia.

En ole ikäloppu, nykyajasta vieraantunut vaari, vaan ainakin toistaiseksi pystyn seuraamaan aikaani myös metsäasioissa, mutta olen erilaisiin tutkimustietoihin perustuen päätynyt kannattamaan valtavirrasta poikkeavaa metsänhoitoa. Vanhoissa vaareissa ja mummoissa olen tavannut sellaisia, jotka ovat kokemusperäisesti päätyneet kanssani samoihin ajatuksiin. Ilman heitä olisi aikoinaan 60-luvulla näiden turbokasvattajien toimesta esimerkiksi koivut hävitetty Suomen metsistä. Näin käy aina, kun valtavirta jyrää toisin ajattelijat. Onneksi on kuitenkin ollut niitä tervejärkisiä kapinallisia.

Lue lisää

Jankutat yhtä ja samaa asiaa, avohakkuu, kyntämiset ja äestämiset. Nyt sekoitat samaan soppaan epätoivoisesti vielä tatit ja marjat.
Tekisi mieli jo sanoa että alkaa olla puurot ja vellit pahasti sekaisin. Ainakin metsänhoitoa ajatellen.

En tiedä luitko kirjoittamaani lainkaan, jos taas vaivauduit lukemaan tuntuu että et ymmärtänyt siitä yhtään mitään.

En ole tutkija mutta hoidossani on lähemmäs 200 hehtaaria metsää ja olen kolmas sukupolvi joka sitä hoitaa. Kyseisiä metsiä on hoidettu nyt yli 130 vuotta juuri tällä kirjoitamallani "hyvin hoidetun metsän" periaatteella. Eli osalla kuvioista on alkanut jo kolmas uudistuskierros. Miten muuten sinun metsässä? Metsäni kasvavat kuusta, koivua, mäntyä ja lehtikuusta. On siellä muuten niitä tatteja ja marjoja. Itse olen osallistunut nyt 35 vuoden ajan hoitotöihin. Pystyn milloin vain dokumentoidusti todistamaan että sinun yli 100 vuotias, tavallinen, varovasti poimintahakkuin hoidettu metsä ei marjoineen kaikkineen ole tuottanut sitä mitä minun tuona samana aikana.

Niin ja metsänhoitomaksua minä en maksa. Siinä olen samaa mieltä kanssani että siitä ei saa mitään vastinetta. Miksi siis sinä maksat edelleen? Minusta tuntuu vähän oudolta jos pidät kuitenkin itseäsi tervejärkisenä kapinallisena.

Metsää hoitava kirjoitti:

Jankutat yhtä ja samaa asiaa, avohakkuu, kyntämiset ja äestämiset. Nyt sekoitat samaan soppaan epätoivoisesti vielä tatit ja marjat.
Tekisi mieli jo sanoa että alkaa olla puurot ja vellit pahasti sekaisin. Ainakin metsänhoitoa ajatellen.

En tiedä luitko kirjoittamaani lainkaan, jos taas vaivauduit lukemaan tuntuu että et ymmärtänyt siitä yhtään mitään.

En ole tutkija mutta hoidossani on lähemmäs 200 hehtaaria metsää ja olen kolmas sukupolvi joka sitä hoitaa. Kyseisiä metsiä on hoidettu nyt yli 130 vuotta juuri tällä kirjoitamallani "hyvin hoidetun metsän" periaatteella. Eli osalla kuvioista on alkanut jo kolmas uudistuskierros. Miten muuten sinun metsässä? Metsäni kasvavat kuusta, koivua, mäntyä ja lehtikuusta. On siellä muuten niitä tatteja ja marjoja. Itse olen osallistunut nyt 35 vuoden ajan hoitotöihin. Pystyn milloin vain dokumentoidusti todistamaan että sinun yli 100 vuotias, tavallinen, varovasti poimintahakkuin hoidettu metsä ei marjoineen kaikkineen ole tuottanut sitä mitä minun tuona samana aikana.

Niin ja metsänhoitomaksua minä en maksa. Siinä olen samaa mieltä kanssani että siitä ei saa mitään vastinetta. Miksi siis sinä maksat edelleen? Minusta tuntuu vähän oudolta jos pidät kuitenkin itseäsi tervejärkisenä kapinallisena.

Lue lisää

Miksi sieni-ja marjasatoa ei saa laskea metsän kokonaistuottoon? Ainakin minulle se on merkittävä tulo. Parhaimmillaan esimerkiksi näillä seuduin jo pelkästään herkkutattisato tuottaa hehtaaria kohti joinakin kesinä enemmän kuin puusto. Sienillä näyttää olevan kaiken lisäksi tasainen kysyntä. Lasken lisätuotoksi senkin, että keräämällä omaan käyttöön marjoja säästän, kun ei tarvitse ostaa kaupasta juuri lainkaan ulkomaan hedelmiä. Ilmeisesti teille puun "tehotuottajille" näillä tuotteilla ei ole mitään merkitystä. Nämä ovat myös arvostuskysymyksiä, joista on näköjään vaikea keskustella joutumatta nimitellyksi milloin viherpiipertäjäksi milloin hömpäksi. En tosin tarkoita, että sinä olisit näitä nimityksiä käyttänyt.

Monikäyttömetsässä ei edes pyritä lannoittamalla ym. toimin tuottamaan suurinta mahdollista vuosikasvua,ja erirakenteismetsässä ei voi puhua kasvatuskierrosta. Erirakenteiskasvatukseen sopiva metsä uusiutuu vähitellen ilman laajoja avohakkuita. En ole väittänytkään, että mainittu kasvatus sopii kaikille metsätyypeille. Joskus tarvitaan pienaukkoja, kulotustakin ja kevyttä maan muokkausta. Laatupuuta kasvattamalla voi pienemmästäkin erikoispuuerästä saada kohtuullisen tuoton. Kokemusta on.

Olet ollut onnekas lehtikuusenkasvattaja. Minulla hirvet söivät pienen koealan pilalle. Männyn ja rauduskoivun taimia ei kannata näillä main ensinkään istuttaa. Tämä on yksi syy siihen, että olen joutunut opiskelemaan metsän uudistusta ihan muista lähtökohdista käsin. Luonnontaimet eivät kelpaa hirville ja muille tuholaisille yhtä hyvin kuin taimitarhojen lannoitetut broilerit.

Metsää arvostava kirjoitti:

Miksi sieni-ja marjasatoa ei saa laskea metsän kokonaistuottoon? Ainakin minulle se on merkittävä tulo. Parhaimmillaan esimerkiksi näillä seuduin jo pelkästään herkkutattisato tuottaa hehtaaria kohti joinakin kesinä enemmän kuin puusto. Sienillä näyttää olevan kaiken lisäksi tasainen kysyntä. Lasken lisätuotoksi senkin, että keräämällä omaan käyttöön marjoja säästän, kun ei tarvitse ostaa kaupasta juuri lainkaan ulkomaan hedelmiä. Ilmeisesti teille puun "tehotuottajille" näillä tuotteilla ei ole mitään merkitystä. Nämä ovat myös arvostuskysymyksiä, joista on näköjään vaikea keskustella joutumatta nimitellyksi milloin viherpiipertäjäksi milloin hömpäksi. En tosin tarkoita, että sinä olisit näitä nimityksiä käyttänyt.

Monikäyttömetsässä ei edes pyritä lannoittamalla ym. toimin tuottamaan suurinta mahdollista vuosikasvua,ja erirakenteismetsässä ei voi puhua kasvatuskierrosta. Erirakenteiskasvatukseen sopiva metsä uusiutuu vähitellen ilman laajoja avohakkuita. En ole väittänytkään, että mainittu kasvatus sopii kaikille metsätyypeille. Joskus tarvitaan pienaukkoja, kulotustakin ja kevyttä maan muokkausta. Laatupuuta kasvattamalla voi pienemmästäkin erikoispuuerästä saada kohtuullisen tuoton. Kokemusta on.

Olet ollut onnekas lehtikuusenkasvattaja. Minulla hirvet söivät pienen koealan pilalle. Männyn ja rauduskoivun taimia ei kannata näillä main ensinkään istuttaa. Tämä on yksi syy siihen, että olen joutunut opiskelemaan metsän uudistusta ihan muista lähtökohdista käsin. Luonnontaimet eivät kelpaa hirville ja muille tuholaisille yhtä hyvin kuin taimitarhojen lannoitetut broilerit.

Lue lisää

Saahan ne tatit ja marjat laskea kokonaistuottoon jos haluaa, en sitä keneltäkään kiellä. Tosin minä en niitä laske, tuottoon liittyvissä keskusteluissa olen pärjännyt tähän asti ilmankin.

En toki ala ketään myöskään nimittelemään vaikka kirjoituksesi paljon viittaavatkin ekovihreiden suuntaan. Jokainen on oikeutettu mielipiteisiin.

Minua muuten kiinnostaisi tietää mitä ajattelet seuraavasta metsänuudistamiskokeilusta. Ostin aikoinaan yli satavuotiaan kuusikon rehevällä maapohjalla. Moni leimasi minut täysin hulluksi kun laitoin sen kerralla aukoksi. Sanoivat että siellä ei kasva enää muuta kuin horsmaa ja heinää. No kasvoihan siellä sitäkin mutta mekaanisella heinäntorjunnalla siitä selvisin ja nyt siellä kasvaa perkausta odotteleva kuusi/mänty/koivu taimikko. On valita mitä haluaa jättää. Yhtään taimea ei alueelle ole istutettu. Hirvet tosin ovat olleet kiinnostuneita, mutta tein niille selväksi ettei tänne ole istutettu niille mitään sopivaa.

60 vuotiaassa männikössä toimin hieman toisin ja jätin siemenpuut jäljelle. Männyntaimea on puskenut ihan liikaakin, siemenpuut otin ajoissa pois niin ei tarvitse tuskailla enää niitten kanssa. Jälleen myös hirvet osoitti kiinnostusta mutta sama neuvo tepsi kuten edellä.

Istutusaloilla olen joutunut käymään hirvien kanssa saman kädenväännön. Mikähän on kun minun metsissä ne ei osaa erottaa istutettua ja luontaisesti uudistunutta taimea.

Yksitotisista kuvioista puheen ollen olisin kiitollinen neuvoista miten hakataan alue missä on päätehakkuuikäinen koivikko. Muutenhan ratkaisu olisi helppo mutta kun alle on päässyt tulemaan reilu kuusitaimikko. Eirakenteiskasvattajillehan sellainen on tietääkseni tuttua hommaa.

Metsää arvostava kirjoitti:

Miksi sieni-ja marjasatoa ei saa laskea metsän kokonaistuottoon? Ainakin minulle se on merkittävä tulo. Parhaimmillaan esimerkiksi näillä seuduin jo pelkästään herkkutattisato tuottaa hehtaaria kohti joinakin kesinä enemmän kuin puusto. Sienillä näyttää olevan kaiken lisäksi tasainen kysyntä. Lasken lisätuotoksi senkin, että keräämällä omaan käyttöön marjoja säästän, kun ei tarvitse ostaa kaupasta juuri lainkaan ulkomaan hedelmiä. Ilmeisesti teille puun "tehotuottajille" näillä tuotteilla ei ole mitään merkitystä. Nämä ovat myös arvostuskysymyksiä, joista on näköjään vaikea keskustella joutumatta nimitellyksi milloin viherpiipertäjäksi milloin hömpäksi. En tosin tarkoita, että sinä olisit näitä nimityksiä käyttänyt.

Monikäyttömetsässä ei edes pyritä lannoittamalla ym. toimin tuottamaan suurinta mahdollista vuosikasvua,ja erirakenteismetsässä ei voi puhua kasvatuskierrosta. Erirakenteiskasvatukseen sopiva metsä uusiutuu vähitellen ilman laajoja avohakkuita. En ole väittänytkään, että mainittu kasvatus sopii kaikille metsätyypeille. Joskus tarvitaan pienaukkoja, kulotustakin ja kevyttä maan muokkausta. Laatupuuta kasvattamalla voi pienemmästäkin erikoispuuerästä saada kohtuullisen tuoton. Kokemusta on.

Olet ollut onnekas lehtikuusenkasvattaja. Minulla hirvet söivät pienen koealan pilalle. Männyn ja rauduskoivun taimia ei kannata näillä main ensinkään istuttaa. Tämä on yksi syy siihen, että olen joutunut opiskelemaan metsän uudistusta ihan muista lähtökohdista käsin. Luonnontaimet eivät kelpaa hirville ja muille tuholaisille yhtä hyvin kuin taimitarhojen lannoitetut broilerit.

Lue lisää

Kuten olen aikaisemmin todennut, nykyinen metsälaki asettaa varsin vähän ehdottomia rajoitteita metsien käsittelylle. Jokainen saa siis halutessaan hoitaa metsäänsä luonnomukaiseksi uskomallaan tavalla.

Myös metsäyhtiöillä löytyy toki tarvittaessa ammattitaito luonnonmukaisen metsänhoidon toteuttamiseen. Teemme työn myyjän toivomalla tavalla, mikäli ei edellytetä metsälain vastaista toimintaa.Homma on ok. teoriassa, mutta kun aletaan puhumaan työn hinnasta menee luomu-myyjä yleensä puuhun. Nyt on nimittäin niin, että homma onnistuu vain, jos luomu-myyjä suostuu maksamaan syntyneet todelliset kustannukset. Kun pannaan metsuri ( tai hakkuukone) suorittamaan ns. poimintahakkuuta, niin työ maksaa normaalia selvästi enemmän ja se on pois puun hinnasta.
Ja kun tästä asiasta aletaan puhua, yleensä vihreyskin karisee luomu-myyjästä.

Suomalaisessa metsätaloudessa pyritään järkevään kompromissiin eri metsänkäyttötapojen välillä.
Monikäytön merkitys on kasvanut ja varmaan kasvaakin tulevaisuudessa, hyvä niin.
Kuitenkaan unohtamatta metsäteollisuuden kilpailukyvyn merkitystä eräänä kansantaloutemme tärkeimmistä tekijöistä.

Meikäläisen metsäntutkimuksen historia on pitkä. Se perustuu pitkäaikaiseen tutkimustietoon ja ammatitaitoisen tutkijakunnan työpanokseen.
Tämän osaamisen arvostus maamme rajojen ulkopuolella on korkea.

Liian usein tapaa "viisaita" itseoppineita, jotka oman suppean ja yhtä metsätilaa koskevan näkemyksensä perusteella laittavat koko metsänhoidon uuteen uskoon.

Heikäläisten kirjoituksia näkee usein maakuntalehtien palstoilla ( matala julkkaisukynnys) ja netin keskustelupalstoilla.
Harvoin noihin enää jaksaa ottaa kantaa.

Lopuksi ja kertauksen vuoksi se tärkein: Hoida vaan metsiäsi luomuna ja vastaa sen kustannuksista, mutta älä hyvä mies kuvittele olevasi satavuotista tutkimustietoa viisaampi

Ei luonnonhoitometsääkään jätetä hakkuiden ulkopuolelle. Niitä maannousemapuita ei synny, jos puustoa harvennetaan siten, että suuriakin runkoja harvennetaan. Maannousemaongelmaa en ole vanhoissa metsissäni ongelmaksi asti havainnut. Nuoremmissa kyllä joillakin hyvin pienillä alueilla.

Haluan osan metsistäni rauhoittaa rankoilta hakkuilta virkistyskäyttöön. Jos se on mielestäsi leikkimistä, haluan olla leikkisä kuolemaani asti.

metsää arvostava kirjoitti:

Ei luonnonhoitometsääkään jätetä hakkuiden ulkopuolelle. Niitä maannousemapuita ei synny, jos puustoa harvennetaan siten, että suuriakin runkoja harvennetaan. Maannousemaongelmaa en ole vanhoissa metsissäni ongelmaksi asti havainnut. Nuoremmissa kyllä joillakin hyvin pienillä alueilla.

Haluan osan metsistäni rauhoittaa rankoilta hakkuilta virkistyskäyttöön. Jos se on mielestäsi leikkimistä, haluan olla leikkisä kuolemaani asti.

Lue lisää

Ainakin minä ymmärrän hyvin, että on metsänomistajia jotka haluavat metsältään muutakin kuin maksimaalista tuottoa.

Esim. kaupungissa asuvalle palkansaajalle, joka saa päätoimestaan riittävän toimeentulon, oma metsäpalstan virkistysarvot voivat olla taloudellisia arvoja tärkeämpiä.

Kun metsätilat pirstoontuvat ja kaupungeissa asuvien metsänomistajien määrä edelleen lisääntyy, myös metsien virkistysarvojen merkitys kasvaa. Nykyisin se näkyy pienten ja keskisuurten metsätilojen kauppahinnoissa, usein hinta ylittää tilan laskennallisen taloudellisen arvon.

Omassa arvoasteikossanikin metsien virkistysarvot ovat aika korkealla, vaikka täytyy myöntää, että tuollainen kehitys vaikeuttaa meikäläisen leipätyötä ( puunostoa)

metsää arvostava kirjoitti:

Ei luonnonhoitometsääkään jätetä hakkuiden ulkopuolelle. Niitä maannousemapuita ei synny, jos puustoa harvennetaan siten, että suuriakin runkoja harvennetaan. Maannousemaongelmaa en ole vanhoissa metsissäni ongelmaksi asti havainnut. Nuoremmissa kyllä joillakin hyvin pienillä alueilla.

Haluan osan metsistäni rauhoittaa rankoilta hakkuilta virkistyskäyttöön. Jos se on mielestäsi leikkimistä, haluan olla leikkisä kuolemaani asti.

Lue lisää

Tee omissa metsissäsi ihan kuinka lystäät! Mutta älä tule vaatimaan, etä muiden tulisi "hoitaa" metsiään samalla tavalla kuin sinä.

Se, että hakkuun jälkeen puita kaatuu omasta tai naapurin metsästä on luonnon laki. Aivan turha itkeä tuollaisia menetyksiä.

Aikalailla on kovat paineet metsätaloudella kun nämä monikäyttö vaatimukset senkun vain lisääntyvät. Tämä esimerkki on aika lähellä sitä, että kohta vaaditaan jo "maisemalupaa" uudistushakkuille. Luonnosta vieraantuneet ihmiset tulevat vaatimaan, että "ikiaikainen" metsämaisema tulee säästää. Niinkuin tässäkin esimerkissä luonnonhoitokasvattaja jo myönsi, että kaskimaahan se oli. Samalla tavalla vaikkapa 50-luvulla istutettuja niittyjä halutaan suojella ikimetsinä ja erityisen arvokkaina maisemina.

Metsänkasvattaja kirjoitti:

Tee omissa metsissäsi ihan kuinka lystäät! Mutta älä tule vaatimaan, etä muiden tulisi "hoitaa" metsiään samalla tavalla kuin sinä.

Se, että hakkuun jälkeen puita kaatuu omasta tai naapurin metsästä on luonnon laki. Aivan turha itkeä tuollaisia menetyksiä.

Aikalailla on kovat paineet metsätaloudella kun nämä monikäyttö vaatimukset senkun vain lisääntyvät. Tämä esimerkki on aika lähellä sitä, että kohta vaaditaan jo "maisemalupaa" uudistushakkuille. Luonnosta vieraantuneet ihmiset tulevat vaatimaan, että "ikiaikainen" metsämaisema tulee säästää. Niinkuin tässäkin esimerkissä luonnonhoitokasvattaja jo myönsi, että kaskimaahan se oli. Samalla tavalla vaikkapa 50-luvulla istutettuja niittyjä halutaan suojella ikimetsinä ja erityisen arvokkaina maisemina.

Lue lisää

pystyt väittämään minua tuntematta, että olen luonnosta vieraantunut. Väitän, että ne jotka näkevät oikeana metsänä monen hehtaarin laajuiset, kynnetyt risukkoaukot ja yksitotiset samankokoista puuta kasvavat alaharvennetut kuviot, ovat todella vieraantuneita oikeasta metsäluonnosta..

Voin myös itsestäni kertoa sen verran, että opiskelutaustastani johtuen olen perehtynyt metsäluontoon huomattavasti monipuolisemmin kuin siellä vain euron kuvat silmissä puita tiiraileva tehometsänkasvattaja. Näen metsän kokonaisena ekosysteeminä en vain puuta tuottavana peltona. Myös liikun luonnossa varmasti enemmän kuin keskivertomaalainen.

En usko, että kaikki uudistus- ja hoitokulut mukaan laskien tämä tolkuton aukkojen hakkaaminen edes on metsänomistajalle taloudellisin tapa tuottaa puuta. Ainakaan se ei kannata, jos joutuu teettämään kaikki työt muilla. Siksi olenkin päätynyt välttämään laajoja aukkohakkuita. Pienet aukot näyttävät uudistuvan itsestään. Uudistuminen voi kaikin mokomin viedä hiukan enemmän aikaa kun vältetään kulut, jotka koituvat taimien hinnasta, muokkauksesta, istuttamisesta, paikkausistutuksista. Saan myös huomattavasti monimuotoisemman metsän alun.

Metsää arvostava kirjoitti:

pystyt väittämään minua tuntematta, että olen luonnosta vieraantunut. Väitän, että ne jotka näkevät oikeana metsänä monen hehtaarin laajuiset, kynnetyt risukkoaukot ja yksitotiset samankokoista puuta kasvavat alaharvennetut kuviot, ovat todella vieraantuneita oikeasta metsäluonnosta..

Voin myös itsestäni kertoa sen verran, että opiskelutaustastani johtuen olen perehtynyt metsäluontoon huomattavasti monipuolisemmin kuin siellä vain euron kuvat silmissä puita tiiraileva tehometsänkasvattaja. Näen metsän kokonaisena ekosysteeminä en vain puuta tuottavana peltona. Myös liikun luonnossa varmasti enemmän kuin keskivertomaalainen.

En usko, että kaikki uudistus- ja hoitokulut mukaan laskien tämä tolkuton aukkojen hakkaaminen edes on metsänomistajalle taloudellisin tapa tuottaa puuta. Ainakaan se ei kannata, jos joutuu teettämään kaikki työt muilla. Siksi olenkin päätynyt välttämään laajoja aukkohakkuita. Pienet aukot näyttävät uudistuvan itsestään. Uudistuminen voi kaikin mokomin viedä hiukan enemmän aikaa kun vältetään kulut, jotka koituvat taimien hinnasta, muokkauksesta, istuttamisesta, paikkausistutuksista. Saan myös huomattavasti monimuotoisemman metsän alun.

Lue lisää

Et varmaankaan ole luonnosta vieraantunut nykyisen "luontoharrastajanäkemyksen" perusteella, mutta pohjoisen havumetsän kiertokulusta mielestäni olet.

Metsäpalot, silloin kun niitä ei rajattu, sekä kaskipellot olivat todella laajoja. Paljon isompia kuin nykyiset muutaman hehtaarin aukot. Vielä suuremmat määrät metsäpinta-alasta olivat nuorta pöheikköä joukossaan aina muutama pystyssä sinnittelevä mänty. Tällainen oli se luonnonmukainen metsämaisema ennen peltojen raivuuta. Tästä maisemasta sinä olet vieraantunut ja pidät nyt oikeana sitä "ikiaikaista" puustoista metsää, jossa kaikki pysyy paikallaan ja mitään muutosta ei tapahtu. Tällainen pysähtyneisyys on kuitenkin metsäluonnossa täysin poikkeuksellista ja jopa luonnotonta. Suurien soitten ja järvien keskeltä saattaa löytyä luonnontilaisia pieneiä metsäkuviota, jotka eivät olet palaneet satoihin vuosiin. Ne kuitenkin tuskin edustavat edes promillea Suomen metsäpinta-alasta.

Metsä on minunkin mielestäni ennenkaikkea kokonainen ekosysteemi kuitenkin sillä erotuksella sinun ajatuksiisi, että sillä luonnostaan on eri kehitysvaiheita. Tämä on samalla se pohjoisen havumetsän ihmisen kannalta kiitollisin ominaisuus. Pohjoista havumetsää voi todellakin hyödyntää kestävästi, koska hakkuut itseasiassa jäljittelevät luonnon kiertokulkua hyvinkin tarkasti. Ainoa iso ero on ainoastaan se, että ihminen käyttää puuraaka-aineen hyödykseen kun taas luonnossa se "haihtuu" hiilidioksidina ilmakehään. Toki se ihmisenkin hyödyntämä raaka-aine jossain vaiheessa päätyy luonnonkiertokulkuun takaisin.

Se, että puuta voi pohjoisella havupuu vyöhykkeellä tuottaa tehokkaasti on minusta siunaus koko ihmiskunnalle ja ennenkaikkea luonnolle itselleen. Vertaappa puuta muihin laajassa mitassa käytettyihin raaka-aineisiin ja mieti mikä niistä energiatehokas ja luonnostaan uudistuva.

Minäkin liikun luonnossa tosi paljon, ehkä jopa sinuakin enemmän(?). Teen metsätöitä, metsästän, poimin marjoja ja sieniä sekä ainoastaan vaan olen. Seuraan luontoa ja vuodenaikojen vaihtelua. Minä osaan myös vaihtaa ulkoilumaastojani sen mukaan kun metsää hoidetaan. Vaihdan viereiselle kuviolle poimimaan mustikoita jos se "ikiaikainen" mustikkametsä on päätehakattu. Suosittelen samaa sinulle. Väitän, että sinun ei tarvitse kulkea montakaan sataa metriä kun jo saavutat puustoisen metsän.

Edelleen korostan sitä, että suojele ja harsi omat metsäsi pystyyn aivan vapaasti, mutta älä vaadi sitä muilta!

Kyllä se nyt vaan on niin, että pohjoisen havumetsän kliimaksivaiheessa kaikkein edullisin tapa metsätalouden kannalta on uudistushakata koko kuvio. Todella viitseliäs ja asiantunteva metsänomistaja voi toki yrittää esimerkiksi suojuspuuhakkuuta ja väljennyksiä siinä toivossa, että "luonnollinen" uudistuminen lähtisi käyntiin. Tämä konsti todella toimii, mutta ei läheskään aina. Salpausselän etelä-puolella maannnousema käytännössä estää tämän konstin järkevän käytön. Maannousema on sellainen biologinen realiteetti, että sitä ei voi muuksi muuttaa. Se johtaa usein jopa siihen, että kannotkin täytyy poistaa. Toivottavasti hirvikanta sadaan nyt kuriin ja koivun viljely helpottii. Siinä on nimittäin todella luonnonmukainen vaihtoehto. Istutetaan koivikko joka lähes aina saa alleen siemensyntyisen kuusen taimikon.

Jatketaan keskustelua!

Mti (opisto) kirjoitti:

Ainakin minä ymmärrän hyvin, että on metsänomistajia jotka haluavat metsältään muutakin kuin maksimaalista tuottoa.

Esim. kaupungissa asuvalle palkansaajalle, joka saa päätoimestaan riittävän toimeentulon, oma metsäpalstan virkistysarvot voivat olla taloudellisia arvoja tärkeämpiä.

Kun metsätilat pirstoontuvat ja kaupungeissa asuvien metsänomistajien määrä edelleen lisääntyy, myös metsien virkistysarvojen merkitys kasvaa. Nykyisin se näkyy pienten ja keskisuurten metsätilojen kauppahinnoissa, usein hinta ylittää tilan laskennallisen taloudellisen arvon.

Omassa arvoasteikossanikin metsien virkistysarvot ovat aika korkealla, vaikka täytyy myöntää, että tuollainen kehitys vaikeuttaa meikäläisen leipätyötä ( puunostoa)

Lue lisää

Eli mikäli olen oikein ymmärtänyt ovat kaupunkilaiset alkaneet ostaa metsää. Muulla tavallahan ei tämä tilojen laskennallisen arvon kohoaminen ole mahdollista.

Mutta edelleen minulle on epäselvää miksi ostaa selaista mitä saa ilmaiseksikin. Oli sitten kaupunkilainen tai ei ja saa riittävän toimeentulon päätoimestaan. Vai olenko käsittänyt "virkistysarvon" väärin.

Metsänkasvattaja kirjoitti:

Et varmaankaan ole luonnosta vieraantunut nykyisen "luontoharrastajanäkemyksen" perusteella, mutta pohjoisen havumetsän kiertokulusta mielestäni olet.

Metsäpalot, silloin kun niitä ei rajattu, sekä kaskipellot olivat todella laajoja. Paljon isompia kuin nykyiset muutaman hehtaarin aukot. Vielä suuremmat määrät metsäpinta-alasta olivat nuorta pöheikköä joukossaan aina muutama pystyssä sinnittelevä mänty. Tällainen oli se luonnonmukainen metsämaisema ennen peltojen raivuuta. Tästä maisemasta sinä olet vieraantunut ja pidät nyt oikeana sitä "ikiaikaista" puustoista metsää, jossa kaikki pysyy paikallaan ja mitään muutosta ei tapahtu. Tällainen pysähtyneisyys on kuitenkin metsäluonnossa täysin poikkeuksellista ja jopa luonnotonta. Suurien soitten ja järvien keskeltä saattaa löytyä luonnontilaisia pieneiä metsäkuviota, jotka eivät olet palaneet satoihin vuosiin. Ne kuitenkin tuskin edustavat edes promillea Suomen metsäpinta-alasta.

Metsä on minunkin mielestäni ennenkaikkea kokonainen ekosysteemi kuitenkin sillä erotuksella sinun ajatuksiisi, että sillä luonnostaan on eri kehitysvaiheita. Tämä on samalla se pohjoisen havumetsän ihmisen kannalta kiitollisin ominaisuus. Pohjoista havumetsää voi todellakin hyödyntää kestävästi, koska hakkuut itseasiassa jäljittelevät luonnon kiertokulkua hyvinkin tarkasti. Ainoa iso ero on ainoastaan se, että ihminen käyttää puuraaka-aineen hyödykseen kun taas luonnossa se "haihtuu" hiilidioksidina ilmakehään. Toki se ihmisenkin hyödyntämä raaka-aine jossain vaiheessa päätyy luonnonkiertokulkuun takaisin.

Se, että puuta voi pohjoisella havupuu vyöhykkeellä tuottaa tehokkaasti on minusta siunaus koko ihmiskunnalle ja ennenkaikkea luonnolle itselleen. Vertaappa puuta muihin laajassa mitassa käytettyihin raaka-aineisiin ja mieti mikä niistä energiatehokas ja luonnostaan uudistuva.

Minäkin liikun luonnossa tosi paljon, ehkä jopa sinuakin enemmän(?). Teen metsätöitä, metsästän, poimin marjoja ja sieniä sekä ainoastaan vaan olen. Seuraan luontoa ja vuodenaikojen vaihtelua. Minä osaan myös vaihtaa ulkoilumaastojani sen mukaan kun metsää hoidetaan. Vaihdan viereiselle kuviolle poimimaan mustikoita jos se "ikiaikainen" mustikkametsä on päätehakattu. Suosittelen samaa sinulle. Väitän, että sinun ei tarvitse kulkea montakaan sataa metriä kun jo saavutat puustoisen metsän.

Edelleen korostan sitä, että suojele ja harsi omat metsäsi pystyyn aivan vapaasti, mutta älä vaadi sitä muilta!

Kyllä se nyt vaan on niin, että pohjoisen havumetsän kliimaksivaiheessa kaikkein edullisin tapa metsätalouden kannalta on uudistushakata koko kuvio. Todella viitseliäs ja asiantunteva metsänomistaja voi toki yrittää esimerkiksi suojuspuuhakkuuta ja väljennyksiä siinä toivossa, että "luonnollinen" uudistuminen lähtisi käyntiin. Tämä konsti todella toimii, mutta ei läheskään aina. Salpausselän etelä-puolella maannnousema käytännössä estää tämän konstin järkevän käytön. Maannousema on sellainen biologinen realiteetti, että sitä ei voi muuksi muuttaa. Se johtaa usein jopa siihen, että kannotkin täytyy poistaa. Toivottavasti hirvikanta sadaan nyt kuriin ja koivun viljely helpottii. Siinä on nimittäin todella luonnonmukainen vaihtoehto. Istutetaan koivikko joka lähes aina saa alleen siemensyntyisen kuusen taimikon.

Jatketaan keskustelua!

Lue lisää

minua vakuuttuneeksi nykyisen metsän uudistamisen järkevyydestä.

Missään en ole kirjoittanut, että talousmetsä pitäisi jättää pysähtyneisyyden tilaan. Jos olisit lukenut tarkasti, olisit huomannut, että olen eri mieltä vallitsevista uudistus- ja harvennustavoista, joissa tuhlataan suunnattomat määrät valmista taimimateriaalia ja ennenkaikkea rahaa. Lisäksi pengotaan maasto vaikeakulkuiseksi.

Metlan tutkijoiden mukaan Suomesta on vaikea löytää nuoren metsän koealoja, joilla voitaisiin tutkia miten metsä uudistuu luonnonoloissa. Niin tehokkaasti kaikki talousmetsämme on käsitelty. Etelä-Suomen ainoat vanhan metsän rippeet ovat tärkeitä luonnonmetsän lajistopankkeja. Metlan tutkijoiden mukaan samoja lajeja on myös nuorissa luonnonmetsissä mutta ei talousmetsissä.

Nykyistä kemiallista heinän torjuntaa-muokkausta-istutusta-heinäystä-perkausta ei kukaan vakavastiotettava tutkija pidä lähelläkään luonnonmukaista uudistusta olevana uudistusmenetelmänä. Kulotus kyllä matkii luonnonmenetelmää, mutta sen jälkeen kasvavat hyvät taimikot muutetaan tavallisesti alaharvennuksin puupelloiksi. Varsinkin männyn laatu kärsii liian rajusta harventamisesta.

Asun alueella, jonka metsät on niin rajusti käsitelty, että menitpä mille kuviolle tahansa niin marjoja, vattuja lukuunottamatta, ja sieniä ei juurikaan löydy. Puiden mykoritsasienet, esimerkiksi kaikille tutut rouskut ja haperot näyttävät kärsivän lievistäkin harvennuksista puhumattakaan avohakkuista, jotka muuttavat perin pohjin kenttä- ja pohjakerroksen olosuhteita pitkiksi ajoiksi. Kun en omista autoa, haluan varmistaa, että marjoja ja sieniä on omassa metsässä. Kelpaavat ne metsänsä haaskanneille naapureillekin.

Metsää arvostava kirjoitti:

minua vakuuttuneeksi nykyisen metsän uudistamisen järkevyydestä.

Missään en ole kirjoittanut, että talousmetsä pitäisi jättää pysähtyneisyyden tilaan. Jos olisit lukenut tarkasti, olisit huomannut, että olen eri mieltä vallitsevista uudistus- ja harvennustavoista, joissa tuhlataan suunnattomat määrät valmista taimimateriaalia ja ennenkaikkea rahaa. Lisäksi pengotaan maasto vaikeakulkuiseksi.

Metlan tutkijoiden mukaan Suomesta on vaikea löytää nuoren metsän koealoja, joilla voitaisiin tutkia miten metsä uudistuu luonnonoloissa. Niin tehokkaasti kaikki talousmetsämme on käsitelty. Etelä-Suomen ainoat vanhan metsän rippeet ovat tärkeitä luonnonmetsän lajistopankkeja. Metlan tutkijoiden mukaan samoja lajeja on myös nuorissa luonnonmetsissä mutta ei talousmetsissä.

Nykyistä kemiallista heinän torjuntaa-muokkausta-istutusta-heinäystä-perkausta ei kukaan vakavastiotettava tutkija pidä lähelläkään luonnonmukaista uudistusta olevana uudistusmenetelmänä. Kulotus kyllä matkii luonnonmenetelmää, mutta sen jälkeen kasvavat hyvät taimikot muutetaan tavallisesti alaharvennuksin puupelloiksi. Varsinkin männyn laatu kärsii liian rajusta harventamisesta.

Asun alueella, jonka metsät on niin rajusti käsitelty, että menitpä mille kuviolle tahansa niin marjoja, vattuja lukuunottamatta, ja sieniä ei juurikaan löydy. Puiden mykoritsasienet, esimerkiksi kaikille tutut rouskut ja haperot näyttävät kärsivän lievistäkin harvennuksista puhumattakaan avohakkuista, jotka muuttavat perin pohjin kenttä- ja pohjakerroksen olosuhteita pitkiksi ajoiksi. Kun en omista autoa, haluan varmistaa, että marjoja ja sieniä on omassa metsässä. Kelpaavat ne metsänsä haaskanneille naapureillekin.

Lue lisää

Taitaa mennä pitkälti nyt satuiluksi. Kirjoituksista paistaa pahasti läpi vanhan ukon jääräpäisyys, se mikä tehtiin 50 vuotta sitten on ainoa oikea vaihtoehto. Katkeroitua saa myös vapaasti kun huomaakin että omat opit ei enää oikein osu oikeaan.

Riemullisia hetkiä vaan niille sieniretkille yli-ikäiseen ja lahovikaiseen metsään.

Klapikauppias kirjoitti:

Taitaa mennä pitkälti nyt satuiluksi. Kirjoituksista paistaa pahasti läpi vanhan ukon jääräpäisyys, se mikä tehtiin 50 vuotta sitten on ainoa oikea vaihtoehto. Katkeroitua saa myös vapaasti kun huomaakin että omat opit ei enää oikein osu oikeaan.

Riemullisia hetkiä vaan niille sieniretkille yli-ikäiseen ja lahovikaiseen metsään.

Lue lisää

arvelusi iästäni ja mielenlaadustani. Katkeroitunut en ole vähääkään. Jos olisin, en enää vaivautuisi kirjoittelemaan tällekään palstalle.

Kehotan sinuakin ottamaan selvää muustakin metsänkasvatuksesta kuin tästä vallitsevasta. Mutta jos nyt haluat rahasi kaivoon heittää niin kaikin mokomin. Omat metsänkasvatusoppini olen saanut opiskelemalla hiukan monipuolisemmin kuin lukemalla Maaseudun tulevaisuutta. Kaikki edistykselliset asiat omaksutaan meillä aina suurella viiveellä.

Metsää arvostava kirjoitti:

minua vakuuttuneeksi nykyisen metsän uudistamisen järkevyydestä.

Missään en ole kirjoittanut, että talousmetsä pitäisi jättää pysähtyneisyyden tilaan. Jos olisit lukenut tarkasti, olisit huomannut, että olen eri mieltä vallitsevista uudistus- ja harvennustavoista, joissa tuhlataan suunnattomat määrät valmista taimimateriaalia ja ennenkaikkea rahaa. Lisäksi pengotaan maasto vaikeakulkuiseksi.

Metlan tutkijoiden mukaan Suomesta on vaikea löytää nuoren metsän koealoja, joilla voitaisiin tutkia miten metsä uudistuu luonnonoloissa. Niin tehokkaasti kaikki talousmetsämme on käsitelty. Etelä-Suomen ainoat vanhan metsän rippeet ovat tärkeitä luonnonmetsän lajistopankkeja. Metlan tutkijoiden mukaan samoja lajeja on myös nuorissa luonnonmetsissä mutta ei talousmetsissä.

Nykyistä kemiallista heinän torjuntaa-muokkausta-istutusta-heinäystä-perkausta ei kukaan vakavastiotettava tutkija pidä lähelläkään luonnonmukaista uudistusta olevana uudistusmenetelmänä. Kulotus kyllä matkii luonnonmenetelmää, mutta sen jälkeen kasvavat hyvät taimikot muutetaan tavallisesti alaharvennuksin puupelloiksi. Varsinkin männyn laatu kärsii liian rajusta harventamisesta.

Asun alueella, jonka metsät on niin rajusti käsitelty, että menitpä mille kuviolle tahansa niin marjoja, vattuja lukuunottamatta, ja sieniä ei juurikaan löydy. Puiden mykoritsasienet, esimerkiksi kaikille tutut rouskut ja haperot näyttävät kärsivän lievistäkin harvennuksista puhumattakaan avohakkuista, jotka muuttavat perin pohjin kenttä- ja pohjakerroksen olosuhteita pitkiksi ajoiksi. Kun en omista autoa, haluan varmistaa, että marjoja ja sieniä on omassa metsässä. Kelpaavat ne metsänsä haaskanneille naapureillekin.

Lue lisää

Se taitaa olla yhdentekevää, että saanko sinut vakuuttuneeksi vai en.

Kyllä minä luin ihan tarkkaan kirjoituksesi. Minä kannatan metsän luontaisen sukkession jäljittelyä (sillä lisäyksellä, että harvennuksilla saadaan kasvu kohdistumaan tukkipuuhun) ja sinä puolestasi haluat jättää metsän uudistamatta, eli pyrit siihen, että samalla kuviolla samaan aikaan kokoajan (=muutaman vuoden välein) korjataan tukkia ja samalla uudistetaan metsää. Minä olen sitä mieltä, että sinun valitsemasi tapa ei ole kestävää metsänhoitoa. Aivan varmasti voit sitä kuitenkin jotenkuten ja välillä jopa menestyksellä harjoittaa oman aktiivisen elinikäsi (arviolta 20-40 tulevaa vuotta?), mutta olen absoluuttisen vakuuttunut, että metsäsi ovat tämän jälkeen huonossa kunnossa ja taloudellinen tuloskin on tulevien sukupolvien kannalta huono. Käytännössä sinun valitsemasi "malli" johtaa kuitenkin siihen, että suojelet metsäsi vapaaehtoisesti. Tulevat sukupolvet voivat sitten hakata komean tukkileimikon (lahoprosentti on kuitenkin varmasti iso) tai sitten ympäristöbyrokratia siirtää metsäsi totaalisuojeluun (ja mitä luultavimmin korvauksetta)

En tiedä onko sinulla jälkeläisiä ja perillisiä. Minulla on. Sen takia hoidaan metsiäni vastuullisesti ja luonnonmukaista sukkessiota seuraten. Hakkaan metsiäni sen mukaan kun on metsän kehityksen kannalta järkevää. Jos rahan tarvetta ei ole, niin sijoitan hakkuutulot esim. asuntoihin tai metsämaahan. Tai lannoitan harvennettuja kuvioita. Olen aivan vakuuttunut, että tulevat sukupolvet vielä kiittävät minua tästä. Minä en siis säästä heille päätehakkuukypsiä metsäkuvioitani vaan hoidan metsää kokoajan niin, etä kokonaisvarallisuuteni kasvaa. En jätä heille perinnöksi poiminta hakkuin pilattua lahovikaista rääseikköä. Minulla ei kuitenkaan ole dollarinkuvat silmissä. Minä tiedän toimivani vastuullisesti sekä metsän monikäytön, teollisuuden, työpaikkojen, tulevien sukupolvien että itseni kannalta.

Mainitsemasi Etelä-Suomen ainoat vanhan metsän rippeet ovat todellakin rippeitä sen takia, että valtaosa Etelä-Suomen metsistä ei ole vanhoja ollutkaan muutamaan sataan vuoteen. Pitäisikö nyt palata kaskikulttuuria edeltävään aikaan, eli pitäisikö meidän alkaa ennallistaa metsiä keräilykulttuurin mukaiseen tilaan? Tämä tarkoittaisi luonnollisesti myös lukuisia satojen hehtaarien metsäpaloaukeita.

Luonnonmukainen uudistusmenetelmä olisi varmasti siemnepuuasento ja kulotus. Metsä tuottaa ihmiskunnalle lähestulkoon ainoaa aidosti uudistuvaa raaka-ainetta, joten minusta on aivan kohtuullista, että sukkessiota hiukan nopeutetaan esim. istuttamalla kuusta.

En ymmärrä miksi alaharvennukset ovat huono asia. Jos hidaskasvuisen puun tuottaminen ja luonnonpoistuma ovat mielestäsi perusteltu asia, niin ollos hyvä vaan. Tuota aivan vapaasti kuinka hidaskasvuoista puuta tahansa, mutta älä kiellä tai tuomitse meitä muita, jotka pyrkivät npeaan kasvuun ja hyvään taloudelliseen tulokseen. Aivan varmasti siirryn jatkuvaan kasvatukseen jos joku tutkija joskus pystyy osoittamaan, että se tuottaa paremman taloudellisen tuloksen ja terveemmät metsät. Itselläni on niin paljon käytännön kokemusta metsänhoidosta ja kasvatuksesta, että en tosin usko sellaista tutkimusta koskaan ilmestyvän.

jos rouskut/haperot kärsivät pienistäkin harvennuksista ja pidät niiden kasvamista kovin tärkeänä, niin älä missään nimessä harvenna metsääsi! Älä tule kuitenkaan kieltämään minua harventamasta omaa metsääni. Joka tapauksessa olet tervetullut hyvin hoidettuihin metsiini, joista löytyy monta hienoa luontokohdetta ja runsaasti sieniä ja marjoja!

Metsää arvostava kirjoitti:

arvelusi iästäni ja mielenlaadustani. Katkeroitunut en ole vähääkään. Jos olisin, en enää vaivautuisi kirjoittelemaan tällekään palstalle.

Kehotan sinuakin ottamaan selvää muustakin metsänkasvatuksesta kuin tästä vallitsevasta. Mutta jos nyt haluat rahasi kaivoon heittää niin kaikin mokomin. Omat metsänkasvatusoppini olen saanut opiskelemalla hiukan monipuolisemmin kuin lukemalla Maaseudun tulevaisuutta. Kaikki edistykselliset asiat omaksutaan meillä aina suurella viiveellä.

Lue lisää

niinpä niin. Viive voi olla tosiaan suuri. Harsintajulkilausumakaan ei lopettanut harsintaa vuosikymmeniin.

Metsää arvostava kirjoitti:

arvelusi iästäni ja mielenlaadustani. Katkeroitunut en ole vähääkään. Jos olisin, en enää vaivautuisi kirjoittelemaan tällekään palstalle.

Kehotan sinuakin ottamaan selvää muustakin metsänkasvatuksesta kuin tästä vallitsevasta. Mutta jos nyt haluat rahasi kaivoon heittää niin kaikin mokomin. Omat metsänkasvatusoppini olen saanut opiskelemalla hiukan monipuolisemmin kuin lukemalla Maaseudun tulevaisuutta. Kaikki edistykselliset asiat omaksutaan meillä aina suurella viiveellä.

Lue lisää

Et ole vastannut viimeisimpään viestiini. En malta vastaustasi odottaa vaan arvailen jo täällä, että metsäpinta-alasi lienee melko pieni ja ikäluokkajakauma jokseenkin vääristynyt? Jos metsäpinta-ala on pieni (alle 40ha?), niin on selvää, että se saattaa johtaa siihen, että ikäluokkajakauma on epätasainen. Uudistushakkkuiden tekeminen voi tuntua vaikealta jos ei omista kasvatus vaiheessa olevia metsiä (ikäluokka 20-60 vuotta). Monen kaupunkilaisen osalta tilanne on juuri tämä. Edellinen sukupolvi on hakannut metsiä säästeliäästi ja uudistamisiin ei ole lähdetty. Sitten esim. perinnönjaon yhteydessä on tehty pari isompaa aukkoa. Seurauksena on se, että omistuksessa on taimikkoja ja päätehakkuukypsiä kuviota. Monelle herää ajatus, että "minäkö olen se sukupolvi joka hakkaa ikiaikaisen mustikkametsän"? Tämä on aivan inhimillistä, mutta se ei valitettavasti muuta pohjoisen havumetsän luonnollista kiertokulkua miksikään. Jos rahantarvetta ei ole, niin suositteln päätehakkuita ja metsärahan sijoittamista esim. metsään.

Metsänkasvattaja kirjoitti:

Se taitaa olla yhdentekevää, että saanko sinut vakuuttuneeksi vai en.

Kyllä minä luin ihan tarkkaan kirjoituksesi. Minä kannatan metsän luontaisen sukkession jäljittelyä (sillä lisäyksellä, että harvennuksilla saadaan kasvu kohdistumaan tukkipuuhun) ja sinä puolestasi haluat jättää metsän uudistamatta, eli pyrit siihen, että samalla kuviolla samaan aikaan kokoajan (=muutaman vuoden välein) korjataan tukkia ja samalla uudistetaan metsää. Minä olen sitä mieltä, että sinun valitsemasi tapa ei ole kestävää metsänhoitoa. Aivan varmasti voit sitä kuitenkin jotenkuten ja välillä jopa menestyksellä harjoittaa oman aktiivisen elinikäsi (arviolta 20-40 tulevaa vuotta?), mutta olen absoluuttisen vakuuttunut, että metsäsi ovat tämän jälkeen huonossa kunnossa ja taloudellinen tuloskin on tulevien sukupolvien kannalta huono. Käytännössä sinun valitsemasi "malli" johtaa kuitenkin siihen, että suojelet metsäsi vapaaehtoisesti. Tulevat sukupolvet voivat sitten hakata komean tukkileimikon (lahoprosentti on kuitenkin varmasti iso) tai sitten ympäristöbyrokratia siirtää metsäsi totaalisuojeluun (ja mitä luultavimmin korvauksetta)

En tiedä onko sinulla jälkeläisiä ja perillisiä. Minulla on. Sen takia hoidaan metsiäni vastuullisesti ja luonnonmukaista sukkessiota seuraten. Hakkaan metsiäni sen mukaan kun on metsän kehityksen kannalta järkevää. Jos rahan tarvetta ei ole, niin sijoitan hakkuutulot esim. asuntoihin tai metsämaahan. Tai lannoitan harvennettuja kuvioita. Olen aivan vakuuttunut, että tulevat sukupolvet vielä kiittävät minua tästä. Minä en siis säästä heille päätehakkuukypsiä metsäkuvioitani vaan hoidan metsää kokoajan niin, etä kokonaisvarallisuuteni kasvaa. En jätä heille perinnöksi poiminta hakkuin pilattua lahovikaista rääseikköä. Minulla ei kuitenkaan ole dollarinkuvat silmissä. Minä tiedän toimivani vastuullisesti sekä metsän monikäytön, teollisuuden, työpaikkojen, tulevien sukupolvien että itseni kannalta.

Mainitsemasi Etelä-Suomen ainoat vanhan metsän rippeet ovat todellakin rippeitä sen takia, että valtaosa Etelä-Suomen metsistä ei ole vanhoja ollutkaan muutamaan sataan vuoteen. Pitäisikö nyt palata kaskikulttuuria edeltävään aikaan, eli pitäisikö meidän alkaa ennallistaa metsiä keräilykulttuurin mukaiseen tilaan? Tämä tarkoittaisi luonnollisesti myös lukuisia satojen hehtaarien metsäpaloaukeita.

Luonnonmukainen uudistusmenetelmä olisi varmasti siemnepuuasento ja kulotus. Metsä tuottaa ihmiskunnalle lähestulkoon ainoaa aidosti uudistuvaa raaka-ainetta, joten minusta on aivan kohtuullista, että sukkessiota hiukan nopeutetaan esim. istuttamalla kuusta.

En ymmärrä miksi alaharvennukset ovat huono asia. Jos hidaskasvuisen puun tuottaminen ja luonnonpoistuma ovat mielestäsi perusteltu asia, niin ollos hyvä vaan. Tuota aivan vapaasti kuinka hidaskasvuoista puuta tahansa, mutta älä kiellä tai tuomitse meitä muita, jotka pyrkivät npeaan kasvuun ja hyvään taloudelliseen tulokseen. Aivan varmasti siirryn jatkuvaan kasvatukseen jos joku tutkija joskus pystyy osoittamaan, että se tuottaa paremman taloudellisen tuloksen ja terveemmät metsät. Itselläni on niin paljon käytännön kokemusta metsänhoidosta ja kasvatuksesta, että en tosin usko sellaista tutkimusta koskaan ilmestyvän.

jos rouskut/haperot kärsivät pienistäkin harvennuksista ja pidät niiden kasvamista kovin tärkeänä, niin älä missään nimessä harvenna metsääsi! Älä tule kuitenkaan kieltämään minua harventamasta omaa metsääni. Joka tapauksessa olet tervetullut hyvin hoidettuihin metsiini, joista löytyy monta hienoa luontokohdetta ja runsaasti sieniä ja marjoja!

Lue lisää

eikö ois viisaampaa hakata omat metät aukoiks? kyllä niitä sieniä voi kerätä toistenkin metsistä.

En tiedä, mitä tarkoitat pienellä palstalla. Jollekin sata hehtaaria voi olla pieni palsta. Riippuu tietenkin siitä, miten paljon itse omistaa, ja myös siitä onko palsta Lapissa vai hyvätuottoisessa maakunnassa kuten omat palstani.

Metsäni ei noudata kaikilta osin mitään ns. kehitysluokkajakaumaa, sillä osaa siitä on hoidettu pitemmän aikaa erirakenteisena vastoin metsänhoitoyhdistyksen asiantuntijan suosituksia. Käräjille minua ei kuitenkaan ole tästä rikkomuksesta viety. Osa on rauhoitettu viralliseksi luonnonsuojelualueeksi ja osa omalla päätöksellä.

Nykyinen metsänomistajapolvi on nähtävästi 50 vuoden aikani niin manipuloitu uskomaan tähän vallitsevaan kasvatus- ja uudismenetelmään, että näyttää olevan mahdotonta saada teitä ymmärtämään hiukankin poikkeavaa käytäntöä. Suosittelen perehtymistä esimerkiksi sellaisten professorien ja metsäntutkimuslaitoksen tutkijoiden kuin Lauri Vaaran, Yrjö Norokorven ja Erkki Lähteen tutkimuksiin ja mieluummin ilman ennakkoasenteita.

Minulla on metsäkeskuksen tekemä metsäsuunnitelma. Se on kuvioineen ja kehitysluokkajakaumineen tyypillinen tehometsänhoitosuunnitelma. En ole harvennuksissa ja uudistuksissa sitä noudattanut muuta kuin noin 10 hehtaarin alalla. Syynä "niskurointiin", on, että suunnitelman mukaan noin puolet metsistäni pitäisi välittömästi hakata aukoksi. Kun kysymyksessä on osittain sellainen vanhahko metsä, josta on tukkia hakattu poimintahakkuuna, ei mielestäni ole järkevää hakata jäljellejäänyttä kasvukelpoista puustoa,joka metsäsuunnitelmassa on merkitty tietenkin uudistuskypsäksi, ja istuttaa tilalle kalliita taimia. Samalla mainitut alueet säilyvät puustoisina koko ajan.

Metsää arvostava kirjoitti:

En tiedä, mitä tarkoitat pienellä palstalla. Jollekin sata hehtaaria voi olla pieni palsta. Riippuu tietenkin siitä, miten paljon itse omistaa, ja myös siitä onko palsta Lapissa vai hyvätuottoisessa maakunnassa kuten omat palstani.

Metsäni ei noudata kaikilta osin mitään ns. kehitysluokkajakaumaa, sillä osaa siitä on hoidettu pitemmän aikaa erirakenteisena vastoin metsänhoitoyhdistyksen asiantuntijan suosituksia. Käräjille minua ei kuitenkaan ole tästä rikkomuksesta viety. Osa on rauhoitettu viralliseksi luonnonsuojelualueeksi ja osa omalla päätöksellä.

Nykyinen metsänomistajapolvi on nähtävästi 50 vuoden aikani niin manipuloitu uskomaan tähän vallitsevaan kasvatus- ja uudismenetelmään, että näyttää olevan mahdotonta saada teitä ymmärtämään hiukankin poikkeavaa käytäntöä. Suosittelen perehtymistä esimerkiksi sellaisten professorien ja metsäntutkimuslaitoksen tutkijoiden kuin Lauri Vaaran, Yrjö Norokorven ja Erkki Lähteen tutkimuksiin ja mieluummin ilman ennakkoasenteita.

Minulla on metsäkeskuksen tekemä metsäsuunnitelma. Se on kuvioineen ja kehitysluokkajakaumineen tyypillinen tehometsänhoitosuunnitelma. En ole harvennuksissa ja uudistuksissa sitä noudattanut muuta kuin noin 10 hehtaarin alalla. Syynä "niskurointiin", on, että suunnitelman mukaan noin puolet metsistäni pitäisi välittömästi hakata aukoksi. Kun kysymyksessä on osittain sellainen vanhahko metsä, josta on tukkia hakattu poimintahakkuuna, ei mielestäni ole järkevää hakata jäljellejäänyttä kasvukelpoista puustoa,joka metsäsuunnitelmassa on merkitty tietenkin uudistuskypsäksi, ja istuttaa tilalle kalliita taimia. Samalla mainitut alueet säilyvät puustoisina koko ajan.

Lue lisää

(Lainattua edelliseltä)"Minulla on metsäkeskuksen tekemä metsäsuunnitelma. Se on kuvioineen ja kehitysluokkajakaumineen tyypillinen tehometsänhoitosuunnitelma. En ole harvennuksissa ja uudistuksissa sitä noudattanut muuta kuin noin 10 hehtaarin alalla. Syynä "niskurointiin", on, että suunnitelman mukaan noin puolet metsistäni pitäisi välittömästi hakata aukoksi. Kun kysymyksessä on osittain sellainen vanhahko metsä, josta on tukkia hakattu poimintahakkuuna, ei mielestäni ole järkevää hakata jäljellejäänyttä kasvukelpoista puustoa,joka metsäsuunnitelmassa on merkitty tietenkin uudistuskypsäksi, ja istuttaa tilalle kalliita taimia. Samalla mainitut alueet säilyvät puustoisina koko ajan."

Samaa mieltä, eli valinnan vapaus pitää olla!
Ennen panivat herkästi niskuroijan metsät toimenpidekieltoon, etenkin jos tiesivät, että omistajalla olisi ollut pakko myydä(usein meni tila pakkomyyntiin). Jos teki jotain niin uhattiin että portti kolahtaa linnassa herkästi:))

Metsää arvostava kirjoitti:

En tiedä, mitä tarkoitat pienellä palstalla. Jollekin sata hehtaaria voi olla pieni palsta. Riippuu tietenkin siitä, miten paljon itse omistaa, ja myös siitä onko palsta Lapissa vai hyvätuottoisessa maakunnassa kuten omat palstani.

Metsäni ei noudata kaikilta osin mitään ns. kehitysluokkajakaumaa, sillä osaa siitä on hoidettu pitemmän aikaa erirakenteisena vastoin metsänhoitoyhdistyksen asiantuntijan suosituksia. Käräjille minua ei kuitenkaan ole tästä rikkomuksesta viety. Osa on rauhoitettu viralliseksi luonnonsuojelualueeksi ja osa omalla päätöksellä.

Nykyinen metsänomistajapolvi on nähtävästi 50 vuoden aikani niin manipuloitu uskomaan tähän vallitsevaan kasvatus- ja uudismenetelmään, että näyttää olevan mahdotonta saada teitä ymmärtämään hiukankin poikkeavaa käytäntöä. Suosittelen perehtymistä esimerkiksi sellaisten professorien ja metsäntutkimuslaitoksen tutkijoiden kuin Lauri Vaaran, Yrjö Norokorven ja Erkki Lähteen tutkimuksiin ja mieluummin ilman ennakkoasenteita.

Minulla on metsäkeskuksen tekemä metsäsuunnitelma. Se on kuvioineen ja kehitysluokkajakaumineen tyypillinen tehometsänhoitosuunnitelma. En ole harvennuksissa ja uudistuksissa sitä noudattanut muuta kuin noin 10 hehtaarin alalla. Syynä "niskurointiin", on, että suunnitelman mukaan noin puolet metsistäni pitäisi välittömästi hakata aukoksi. Kun kysymyksessä on osittain sellainen vanhahko metsä, josta on tukkia hakattu poimintahakkuuna, ei mielestäni ole järkevää hakata jäljellejäänyttä kasvukelpoista puustoa,joka metsäsuunnitelmassa on merkitty tietenkin uudistuskypsäksi, ja istuttaa tilalle kalliita taimia. Samalla mainitut alueet säilyvät puustoisina koko ajan.

Lue lisää

Kyseisten herrojen tutkimukset eivät ole tutkimuksia vaan teorioita. Niitä ei siis ole todisttettu vuosikymmeniä kestävillä monipuolisilla kasvatuskokeille oikeiksi. Kyseiset teoriat eivät myöskään huomioi biologisia rajoitteita kuten maannousemasieni. Ne eivät myöskään huomio aidosti korjuukustannuksia eivätkä puukaupan rakennetta Suomessa. Heidän ajatuksensa edellyttävät "vallankumousta" koko metsätaloudessa. Vähän samanlaista kuin itänaapurissa ja nyt en edes väritä sanomaani kovinkaan voimakkaasti.

Olen tutustunut näihin teorioihin kuten kommunismiinkin ja olen hylännyt ne arvottomina koska niitä ei ole pystytty todistamaan oikeiksi.

Metsänkasvattaja kirjoitti:

Kyseisten herrojen tutkimukset eivät ole tutkimuksia vaan teorioita. Niitä ei siis ole todisttettu vuosikymmeniä kestävillä monipuolisilla kasvatuskokeille oikeiksi. Kyseiset teoriat eivät myöskään huomioi biologisia rajoitteita kuten maannousemasieni. Ne eivät myöskään huomio aidosti korjuukustannuksia eivätkä puukaupan rakennetta Suomessa. Heidän ajatuksensa edellyttävät "vallankumousta" koko metsätaloudessa. Vähän samanlaista kuin itänaapurissa ja nyt en edes väritä sanomaani kovinkaan voimakkaasti.

Olen tutustunut näihin teorioihin kuten kommunismiinkin ja olen hylännyt ne arvottomina koska niitä ei ole pystytty todistamaan oikeiksi.

Lue lisää

nähdä ne tutkimukset, joilla erirakenteiskasvatuksen taloudellisuus on kumottu selkein luvuin ja kenttäkokein. Mainituilla tutkijoilla on ollut käytettävissä eri puolilla Suomea sijaitsevat koealat. Tietääkseni kokeet täyttävät tieteelliset kriteerit.

On turha heitto vetää tähän keskusteluun mukaan kommunismi, jolla ei ole mitään tekemistä kyseessä olevan asian kanssa. Vai loppuivatko faktat?

Toivoisin, että edes joskus taloudellisuutta ajateltaisiin myös metsänomistajan kannalta. Nyt koko metsien hoitoketjussa ajatellaan pelkästään teollisuuden etua. Teollisuudella on tässä maassa lähes puunkorjuumonopoli. Hankintapuun hinta on painettu naurettavan alas. Tällä varmistetaan, että metsänomistajat eivät tule sotkemaan kuvioita. Niillä hinnoilla vain hullu tekee hankintakauppoja. Vaikuttaa siltä, että metsänomistajia viedään kuin pässiä narussa.
Silloin tällöin sopivasti pelotellaan, että jos ette ole kilttejä koko teollisuus siirretään muihin maihin.

Metsäteollisuus on puun käyttäjänä jumiutunut vessa- ym muun paperin tuottajaksi. Puun jalostuksessa on liian vähälle huomiolle jäänyt puun käyttö kemian teollisuuden raaka-aineena. Halpapaperia pystytään jalostamaan halvemmalla nopeamman puun kasvun alueilla.Isompaa panostusta tuotekehitykseen tarvittaisiin nopeasti.

Metsäteollisuuden osuus kansantaloudesta laskee koko ajan. Se työllistää enää alle 100 000 henkilöä mukaanlukien puunhankinnan. Sellu- ja paperitehtaissa työskentelee väkeä vähemmän kuin R-kioskeissa. Nämä tosiasiat huomioon ottaen ihmetyttää se vastarinta, joka kohdistuu uusvanhoihin metsänhoitomenetelmiin. Luulisi olevan kaikkien etu, että nykyistä paljon suurempi osa metsistämme säilyisi virkistyskäyttöön kelvollisina.

Metsää arvostava kirjoitti:

nähdä ne tutkimukset, joilla erirakenteiskasvatuksen taloudellisuus on kumottu selkein luvuin ja kenttäkokein. Mainituilla tutkijoilla on ollut käytettävissä eri puolilla Suomea sijaitsevat koealat. Tietääkseni kokeet täyttävät tieteelliset kriteerit.

On turha heitto vetää tähän keskusteluun mukaan kommunismi, jolla ei ole mitään tekemistä kyseessä olevan asian kanssa. Vai loppuivatko faktat?

Toivoisin, että edes joskus taloudellisuutta ajateltaisiin myös metsänomistajan kannalta. Nyt koko metsien hoitoketjussa ajatellaan pelkästään teollisuuden etua. Teollisuudella on tässä maassa lähes puunkorjuumonopoli. Hankintapuun hinta on painettu naurettavan alas. Tällä varmistetaan, että metsänomistajat eivät tule sotkemaan kuvioita. Niillä hinnoilla vain hullu tekee hankintakauppoja. Vaikuttaa siltä, että metsänomistajia viedään kuin pässiä narussa.
Silloin tällöin sopivasti pelotellaan, että jos ette ole kilttejä koko teollisuus siirretään muihin maihin.

Metsäteollisuus on puun käyttäjänä jumiutunut vessa- ym muun paperin tuottajaksi. Puun jalostuksessa on liian vähälle huomiolle jäänyt puun käyttö kemian teollisuuden raaka-aineena. Halpapaperia pystytään jalostamaan halvemmalla nopeamman puun kasvun alueilla.Isompaa panostusta tuotekehitykseen tarvittaisiin nopeasti.

Metsäteollisuuden osuus kansantaloudesta laskee koko ajan. Se työllistää enää alle 100 000 henkilöä mukaanlukien puunhankinnan. Sellu- ja paperitehtaissa työskentelee väkeä vähemmän kuin R-kioskeissa. Nämä tosiasiat huomioon ottaen ihmetyttää se vastarinta, joka kohdistuu uusvanhoihin metsänhoitomenetelmiin. Luulisi olevan kaikkien etu, että nykyistä paljon suurempi osa metsistämme säilyisi virkistyskäyttöön kelvollisina.

Lue lisää

Tieteessä teorian esittäjän tulee osoittaa teoriansa oikeaksi eikä päinvastoin.
Uskotko tosissaan että sinä ja pari eläkkeellä olevaa tutkijaa olette löytäneet metsätalouden viisauden lähteen jota muut eivät kykene näkemään.
Esim. Lauri Vaaran ajatukset ovat niin järjettömiä, että kukaan käytännön puuntuottamisessa ja hankinnassa mukana oleva ei voi kuin nauraa niille.
Vaaran mukaan koko metsäteollisuuden puunhankinta olisi pitänyt perustaa maataloustraktorien talviaikaiseen käyttöön puunkorjuussa. Metsäkoneet ovat kuulemma hintaansa nähden tehottomia ja aivan tarpeettomia.
Vielä tiedoksi: Metsäteollisuuden osuus (2004) Suomen viennistä oli 24% ja teollisuustuotannosta 17%. Metsäteollisuuden tärkeyttä korostaa suuri kotimaisuusaste.

Kymppi kirjoitti:

Tieteessä teorian esittäjän tulee osoittaa teoriansa oikeaksi eikä päinvastoin.
Uskotko tosissaan että sinä ja pari eläkkeellä olevaa tutkijaa olette löytäneet metsätalouden viisauden lähteen jota muut eivät kykene näkemään.
Esim. Lauri Vaaran ajatukset ovat niin järjettömiä, että kukaan käytännön puuntuottamisessa ja hankinnassa mukana oleva ei voi kuin nauraa niille.
Vaaran mukaan koko metsäteollisuuden puunhankinta olisi pitänyt perustaa maataloustraktorien talviaikaiseen käyttöön puunkorjuussa. Metsäkoneet ovat kuulemma hintaansa nähden tehottomia ja aivan tarpeettomia.
Vielä tiedoksi: Metsäteollisuuden osuus (2004) Suomen viennistä oli 24% ja teollisuustuotannosta 17%. Metsäteollisuuden tärkeyttä korostaa suuri kotimaisuusaste.

Lue lisää

taitaa tässä maassa olla paljon enemmän kuin minä ja kaksi tutkijaa. Iän perusteellako päättelet ihmisen viisauden asteen? Eikö eläkeläinen kykene enää ajattelemaan? Häviääkö myös kaikki iän mukanaan tuoma kokemus hetkessä eläkkeelle siirryttäessä?

Ketkä olivat viisaita silloin, kun koivu roskapuuna yritettiin Suomesta kokonaan hävittää? Entä silloin, kun 15 vuoden aikana metsäammattilaisten kehotuksesta istutettiin männyn taimia liian reheville maapohjille - tuloksena nykyiset kelvottomat räkämänniköt? Entä silloin, kun Lappiin istutettiin 200 km etelämmästä peräisin olevaa kuusi- ja mäntykantaa? Ei tainnut niistäkään kylvöksistä ja taimista kovin menestyviä metsiä tulla. Montako kertaa niitä jouduttiin paikkailemaan, mutta sehän on niillä Osaran aukeilla ollut vain veronmaksajien rahaa. Oletteko nyt täysin vakuuttuneita, että tämä nykyinen meno on se ainut autuaaksitekevä tapa hoitaa ja uusia metsiä? Eikö edes pieni epäilyksen siemen idä, mitä virheitä jälkipolvet tulevat taas havaitsemaan?

Totalitarismi on aina pahasta, myös metsien hoidossa ja uusinnassa. Onneksi on kautta aikojen ollut kapinallisia, niitä kokeneita vanhoja isäntiä ja emäntiäkin, jotka eivät profeettojen käskyihin alistu. Mahdollisimman lähellä luonnon omaa uudistustapaa oleva käytäntö on aina turvallisin metsänuudistuksessakin.

Nyt olette huolestuneita juurikääpätuhoista kuusikoissa. Tuhojen lisääntyminen on sekin tämän nykyisen korjuutavan syytä hyvin suurelta osin. Liian raskaat koneet vaurioittavat sulan maan hakkuissa puiden juuristoja. Siitä se käävän kasvu saa alkunsa. Ja mikä tolkuttominta, jotkut kylvävät metsiinsä typpeä ja fosforia, että puu tuottaisi oikein löyhää ja tautialtista solukkoa. Näitä mainittuja lannotteita, kun tulee jo riittävästi saasteina ilmasta. Ennen korjattiin kevyemmällä kalustolla ja enimmäkseen talviaikaan.Mitä pahaa on muuten niissä maataloustraktoreissa? Ai niin teollisuuden korjuumonopoli on tehnyt niiden käytön kannattamattomaksi.

Metsää arvostava kirjoitti:

taitaa tässä maassa olla paljon enemmän kuin minä ja kaksi tutkijaa. Iän perusteellako päättelet ihmisen viisauden asteen? Eikö eläkeläinen kykene enää ajattelemaan? Häviääkö myös kaikki iän mukanaan tuoma kokemus hetkessä eläkkeelle siirryttäessä?

Ketkä olivat viisaita silloin, kun koivu roskapuuna yritettiin Suomesta kokonaan hävittää? Entä silloin, kun 15 vuoden aikana metsäammattilaisten kehotuksesta istutettiin männyn taimia liian reheville maapohjille - tuloksena nykyiset kelvottomat räkämänniköt? Entä silloin, kun Lappiin istutettiin 200 km etelämmästä peräisin olevaa kuusi- ja mäntykantaa? Ei tainnut niistäkään kylvöksistä ja taimista kovin menestyviä metsiä tulla. Montako kertaa niitä jouduttiin paikkailemaan, mutta sehän on niillä Osaran aukeilla ollut vain veronmaksajien rahaa. Oletteko nyt täysin vakuuttuneita, että tämä nykyinen meno on se ainut autuaaksitekevä tapa hoitaa ja uusia metsiä? Eikö edes pieni epäilyksen siemen idä, mitä virheitä jälkipolvet tulevat taas havaitsemaan?

Totalitarismi on aina pahasta, myös metsien hoidossa ja uusinnassa. Onneksi on kautta aikojen ollut kapinallisia, niitä kokeneita vanhoja isäntiä ja emäntiäkin, jotka eivät profeettojen käskyihin alistu. Mahdollisimman lähellä luonnon omaa uudistustapaa oleva käytäntö on aina turvallisin metsänuudistuksessakin.

Nyt olette huolestuneita juurikääpätuhoista kuusikoissa. Tuhojen lisääntyminen on sekin tämän nykyisen korjuutavan syytä hyvin suurelta osin. Liian raskaat koneet vaurioittavat sulan maan hakkuissa puiden juuristoja. Siitä se käävän kasvu saa alkunsa. Ja mikä tolkuttominta, jotkut kylvävät metsiinsä typpeä ja fosforia, että puu tuottaisi oikein löyhää ja tautialtista solukkoa. Näitä mainittuja lannotteita, kun tulee jo riittävästi saasteina ilmasta. Ennen korjattiin kevyemmällä kalustolla ja enimmäkseen talviaikaan.Mitä pahaa on muuten niissä maataloustraktoreissa? Ai niin teollisuuden korjuumonopoli on tehnyt niiden käytön kannattamattomaksi.

Lue lisää

jos olisin tehnyt niin metsässäni ei olisi edes käen kukuntapuuta. Nyt on satahehtaaria ja puuta 250-35o mottia hehtaari. Ja löytyy marjat ja sienet. Naapuri hakannut suunnitelman mukaan ja metsä täys tyhjä,pelkkää pöheikköä!

mukaan kirjoitti:

jos olisin tehnyt niin metsässäni ei olisi edes käen kukuntapuuta. Nyt on satahehtaaria ja puuta 250-35o mottia hehtaari. Ja löytyy marjat ja sienet. Naapuri hakannut suunnitelman mukaan ja metsä täys tyhjä,pelkkää pöheikköä!

Lue lisää

olet yksi niistä viisaista. Taitaa meitä sittenkin olla enemmän kuin kolme.

mukaan kirjoitti:

jos olisin tehnyt niin metsässäni ei olisi edes käen kukuntapuuta. Nyt on satahehtaaria ja puuta 250-35o mottia hehtaari. Ja löytyy marjat ja sienet. Naapuri hakannut suunnitelman mukaan ja metsä täys tyhjä,pelkkää pöheikköä!

Lue lisää

Metsäsuunnitelma on asiantuntijan tekemä ehdotus metsälön hakku ja hoitotoimenpiteistä. Sitä voi noudattaa kokonaan,osittain tai sen voi jättää kokonaan huomioimatta. Tässä asiassa metsänomistajalla on täysi valinnanvapaus.
Naapurisi on tehnyt oman ratkaisunsa,järkevästi hajasijoitettuna rahastoihin ,asuntoihin ym. hänen omaisuutensa arvo on todennäköisesti kasvanut huomattavasti. Jo pitkään jatkunut puun reaalihinnan lasku ja muut tulevaisuuden uhkakuvat ovat saattaneet vaikuttaa naapurisi ratkaisuun.

Metsää arvostava kirjoitti:

taitaa tässä maassa olla paljon enemmän kuin minä ja kaksi tutkijaa. Iän perusteellako päättelet ihmisen viisauden asteen? Eikö eläkeläinen kykene enää ajattelemaan? Häviääkö myös kaikki iän mukanaan tuoma kokemus hetkessä eläkkeelle siirryttäessä?

Ketkä olivat viisaita silloin, kun koivu roskapuuna yritettiin Suomesta kokonaan hävittää? Entä silloin, kun 15 vuoden aikana metsäammattilaisten kehotuksesta istutettiin männyn taimia liian reheville maapohjille - tuloksena nykyiset kelvottomat räkämänniköt? Entä silloin, kun Lappiin istutettiin 200 km etelämmästä peräisin olevaa kuusi- ja mäntykantaa? Ei tainnut niistäkään kylvöksistä ja taimista kovin menestyviä metsiä tulla. Montako kertaa niitä jouduttiin paikkailemaan, mutta sehän on niillä Osaran aukeilla ollut vain veronmaksajien rahaa. Oletteko nyt täysin vakuuttuneita, että tämä nykyinen meno on se ainut autuaaksitekevä tapa hoitaa ja uusia metsiä? Eikö edes pieni epäilyksen siemen idä, mitä virheitä jälkipolvet tulevat taas havaitsemaan?

Totalitarismi on aina pahasta, myös metsien hoidossa ja uusinnassa. Onneksi on kautta aikojen ollut kapinallisia, niitä kokeneita vanhoja isäntiä ja emäntiäkin, jotka eivät profeettojen käskyihin alistu. Mahdollisimman lähellä luonnon omaa uudistustapaa oleva käytäntö on aina turvallisin metsänuudistuksessakin.

Nyt olette huolestuneita juurikääpätuhoista kuusikoissa. Tuhojen lisääntyminen on sekin tämän nykyisen korjuutavan syytä hyvin suurelta osin. Liian raskaat koneet vaurioittavat sulan maan hakkuissa puiden juuristoja. Siitä se käävän kasvu saa alkunsa. Ja mikä tolkuttominta, jotkut kylvävät metsiinsä typpeä ja fosforia, että puu tuottaisi oikein löyhää ja tautialtista solukkoa. Näitä mainittuja lannotteita, kun tulee jo riittävästi saasteina ilmasta. Ennen korjattiin kevyemmällä kalustolla ja enimmäkseen talviaikaan.Mitä pahaa on muuten niissä maataloustraktoreissa? Ai niin teollisuuden korjuumonopoli on tehnyt niiden käytön kannattamattomaksi.

Lue lisää

Jos mennään historiaan, niin ihmisen toiminnassa ei löydy osa-alueita joissa ei olisi tehty virheitä. Niitä on tehty myös metsätaloudessa ja varmaan tehdään jatkossakin. Esim koivua pidettiin roskapuuna, koska sille ei tuolloin löytynyt teollista käyttöä (kuten leppä nykyisin).Toimittiin silloisen parhaan tietämyksen mukaan. Jälkiviisaus on tunnetusti sitä helpointa viisautta.

Tehometsätaloudessa on kysymys siitä, että on luotu käytettävissä olevan parhaan tiedon pohjalta suositukset metsän hoitoon ja käsittelyyn. Tähän liittyy kehittyneet korjuumenetelmät ja maailman nykyaikaisimmat tuotantolaitokset.
Kaikki tämä palvelee sekä teollisuuden, että metsänomistajan etua.Metsänomistajan puustaan saama kantohinta kun on suoraan riippuvainen siitä, onko siitä tuotettu lopputuote ( sellu,hienopaperi,kartonki,sahatavara jne) hinnaltaan ja laadultaan kilpailukykyinen maailmanmarkkinoilla.
Lähteen mallin mukainen puuntuottaminen yhdistettynä Vaaran maataloustraktorilla talviaikaan tapahtuvaan puunkorjuuseeen nostaisi puun korjuukustannukset pilviin. Se merkitsisi huomattavaa laskutarvetta puun hintaan. Puumarkkinoiden jumiuduttua seurauksena olisi pitemmällä aikajaksolla tuotannon supistuminen Suomessa. Näin kävisi, koska kuvatun kaltaisessa tilanteessa tuotannontekijöistä puun hinta on ainut, joka voi merkittävästi joustaa.

Kymppi kirjoitti:

Jos mennään historiaan, niin ihmisen toiminnassa ei löydy osa-alueita joissa ei olisi tehty virheitä. Niitä on tehty myös metsätaloudessa ja varmaan tehdään jatkossakin. Esim koivua pidettiin roskapuuna, koska sille ei tuolloin löytynyt teollista käyttöä (kuten leppä nykyisin).Toimittiin silloisen parhaan tietämyksen mukaan. Jälkiviisaus on tunnetusti sitä helpointa viisautta.

Tehometsätaloudessa on kysymys siitä, että on luotu käytettävissä olevan parhaan tiedon pohjalta suositukset metsän hoitoon ja käsittelyyn. Tähän liittyy kehittyneet korjuumenetelmät ja maailman nykyaikaisimmat tuotantolaitokset.
Kaikki tämä palvelee sekä teollisuuden, että metsänomistajan etua.Metsänomistajan puustaan saama kantohinta kun on suoraan riippuvainen siitä, onko siitä tuotettu lopputuote ( sellu,hienopaperi,kartonki,sahatavara jne) hinnaltaan ja laadultaan kilpailukykyinen maailmanmarkkinoilla.
Lähteen mallin mukainen puuntuottaminen yhdistettynä Vaaran maataloustraktorilla talviaikaan tapahtuvaan puunkorjuuseeen nostaisi puun korjuukustannukset pilviin. Se merkitsisi huomattavaa laskutarvetta puun hintaan. Puumarkkinoiden jumiuduttua seurauksena olisi pitemmällä aikajaksolla tuotannon supistuminen Suomessa. Näin kävisi, koska kuvatun kaltaisessa tilanteessa tuotannontekijöistä puun hinta on ainut, joka voi merkittävästi joustaa.

Lue lisää

ne olivat, jotka silloin ja siinä tilanteessa usein jopa painostuksen alaisina eivät suostuneet noudattamaan tehometsänhoitajien määräyksiä? 1960- luvulla ja vielä paljon myöhemminkin se vaati aikamoista rohkeutta. Uppiniskaisuudesta joutui käräjille syytettynä metsän hävityksestä. Se hävitys saattoi olla virallisista direktiiveistä poikkeava hakkuutapa. Metsän tuomitseminen 10 vuoden hakkuukieltoon ei ollut harvinaista. Se oli katastrofi monille metsänomistajille.

Mennyt on mennyttä, mutta olen yrittänyt tuoda esille sen, että vaihtoehdottomuus on epäviisasta myös ajatellen metsäteollisuuden raaka-aineen saantia. Jos teollisuudelle kelpaa vain metsäluonnon kannalta raaka aukkohakkuupuu, siltä jää saamatta huomattava määrä monikäyttöön panostavien metsänomistajien puuta.

Olipa nyt kuinka epäviisasta tahansa moni metsänomistaja olisi valmis vielä korjaamaan puuta omasta metsästään maataloustraktorilla, jos hankintahinta olisi edes kohtuullinen. On käsittämätöntä, miten teollisuus pystyy korjaamaan puun sillä erotuksella, joka jää sen maksaman pystyhinnan ja hankintahinnan väliin. Voisiko joku viisas kertoa?

Metsää arvostava kirjoitti:

ne olivat, jotka silloin ja siinä tilanteessa usein jopa painostuksen alaisina eivät suostuneet noudattamaan tehometsänhoitajien määräyksiä? 1960- luvulla ja vielä paljon myöhemminkin se vaati aikamoista rohkeutta. Uppiniskaisuudesta joutui käräjille syytettynä metsän hävityksestä. Se hävitys saattoi olla virallisista direktiiveistä poikkeava hakkuutapa. Metsän tuomitseminen 10 vuoden hakkuukieltoon ei ollut harvinaista. Se oli katastrofi monille metsänomistajille.

Mennyt on mennyttä, mutta olen yrittänyt tuoda esille sen, että vaihtoehdottomuus on epäviisasta myös ajatellen metsäteollisuuden raaka-aineen saantia. Jos teollisuudelle kelpaa vain metsäluonnon kannalta raaka aukkohakkuupuu, siltä jää saamatta huomattava määrä monikäyttöön panostavien metsänomistajien puuta.

Olipa nyt kuinka epäviisasta tahansa moni metsänomistaja olisi valmis vielä korjaamaan puuta omasta metsästään maataloustraktorilla, jos hankintahinta olisi edes kohtuullinen. On käsittämätöntä, miten teollisuus pystyy korjaamaan puun sillä erotuksella, joka jää sen maksaman pystyhinnan ja hankintahinnan väliin. Voisiko joku viisas kertoa?

Lue lisää

Eipä se pystykään, mutta se pystyy katkomaan tukit haluamiinsa mittoihin. Jos sinä teet katkonnann hankintahakkuussa, sahat eivät enää pysty vaikuttamaan mittoihin ja jos tarve on eri mittaisesta puutavarasta kuin mitä sinä olet tullut tehneeksi, niin tappiotahan siitä sahoille tulee: niiden on huono myydä sellaista, mitä ei kysytä.

Kuten olet huomannut, kuitupuun osalta vastaavaa ongelmaa ei ole ja kuidun hankintahakkaajalle maksetaankin ihan kelpo hankintalisä.

Metsää arvostava kirjoitti:

ne olivat, jotka silloin ja siinä tilanteessa usein jopa painostuksen alaisina eivät suostuneet noudattamaan tehometsänhoitajien määräyksiä? 1960- luvulla ja vielä paljon myöhemminkin se vaati aikamoista rohkeutta. Uppiniskaisuudesta joutui käräjille syytettynä metsän hävityksestä. Se hävitys saattoi olla virallisista direktiiveistä poikkeava hakkuutapa. Metsän tuomitseminen 10 vuoden hakkuukieltoon ei ollut harvinaista. Se oli katastrofi monille metsänomistajille.

Mennyt on mennyttä, mutta olen yrittänyt tuoda esille sen, että vaihtoehdottomuus on epäviisasta myös ajatellen metsäteollisuuden raaka-aineen saantia. Jos teollisuudelle kelpaa vain metsäluonnon kannalta raaka aukkohakkuupuu, siltä jää saamatta huomattava määrä monikäyttöön panostavien metsänomistajien puuta.

Olipa nyt kuinka epäviisasta tahansa moni metsänomistaja olisi valmis vielä korjaamaan puuta omasta metsästään maataloustraktorilla, jos hankintahinta olisi edes kohtuullinen. On käsittämätöntä, miten teollisuus pystyy korjaamaan puun sillä erotuksella, joka jää sen maksaman pystyhinnan ja hankintahinnan väliin. Voisiko joku viisas kertoa?

Lue lisää

Tässä muutamia sitaatteja Lauri Vaaran kirjoituksista vuosien takaa.Asiayksistään irroitettuinakin ne kertovat jotain kirjoittajastaan.

-Puun pystykauppa on metsän ongelmien äiti
-Pystykauppojen puunkorjuu muistuttaa sademetsien
puunkorjuuta
-Pystykauppojen puunkorjuu on ostajavastuista
ja siis ryöstömetsätaloutta.
-Ratkaisevaa on metsänomistajien oman ammattiliiton puuttuminen.Nykyiset hallinolle alistetut ammattiliitot, metsänhoitoyhdistykset muistuttavat Neuvostoliiton puolueelle alistettuja ammattiliittoja.
-Suomen itsenäiset maatilat pakotetaan luovuttamaan puunkorjuu teollisuudelle samanlaisella taloudellisella painostuksella, kuin NL pakotti maatilat liittymään kolhooseihin.
-Metsätiedotuksen tila on surkea. Surkein tila on Maaseudun Tulevaisuudessa ja Metsälehdessä, jotka eivät julkaise edes selviä metsäuutisia, jos ne koetaan ongelmallisiksi.

Metlan mies kirjoitti:

Tässä muutamia sitaatteja Lauri Vaaran kirjoituksista vuosien takaa.Asiayksistään irroitettuinakin ne kertovat jotain kirjoittajastaan.

-Puun pystykauppa on metsän ongelmien äiti
-Pystykauppojen puunkorjuu muistuttaa sademetsien
puunkorjuuta
-Pystykauppojen puunkorjuu on ostajavastuista
ja siis ryöstömetsätaloutta.
-Ratkaisevaa on metsänomistajien oman ammattiliiton puuttuminen.Nykyiset hallinolle alistetut ammattiliitot, metsänhoitoyhdistykset muistuttavat Neuvostoliiton puolueelle alistettuja ammattiliittoja.
-Suomen itsenäiset maatilat pakotetaan luovuttamaan puunkorjuu teollisuudelle samanlaisella taloudellisella painostuksella, kuin NL pakotti maatilat liittymään kolhooseihin.
-Metsätiedotuksen tila on surkea. Surkein tila on Maaseudun Tulevaisuudessa ja Metsälehdessä, jotka eivät julkaise edes selviä metsäuutisia, jos ne koetaan ongelmallisiksi.

Lue lisää

mielestäsi kertoa kirjoittajastaan. Vaikuttaa pätevältä tyypiltä tämä Vaara.

Metsää arvostava kirjoitti:

En tiedä, mitä tarkoitat pienellä palstalla. Jollekin sata hehtaaria voi olla pieni palsta. Riippuu tietenkin siitä, miten paljon itse omistaa, ja myös siitä onko palsta Lapissa vai hyvätuottoisessa maakunnassa kuten omat palstani.

Metsäni ei noudata kaikilta osin mitään ns. kehitysluokkajakaumaa, sillä osaa siitä on hoidettu pitemmän aikaa erirakenteisena vastoin metsänhoitoyhdistyksen asiantuntijan suosituksia. Käräjille minua ei kuitenkaan ole tästä rikkomuksesta viety. Osa on rauhoitettu viralliseksi luonnonsuojelualueeksi ja osa omalla päätöksellä.

Nykyinen metsänomistajapolvi on nähtävästi 50 vuoden aikani niin manipuloitu uskomaan tähän vallitsevaan kasvatus- ja uudismenetelmään, että näyttää olevan mahdotonta saada teitä ymmärtämään hiukankin poikkeavaa käytäntöä. Suosittelen perehtymistä esimerkiksi sellaisten professorien ja metsäntutkimuslaitoksen tutkijoiden kuin Lauri Vaaran, Yrjö Norokorven ja Erkki Lähteen tutkimuksiin ja mieluummin ilman ennakkoasenteita.

Minulla on metsäkeskuksen tekemä metsäsuunnitelma. Se on kuvioineen ja kehitysluokkajakaumineen tyypillinen tehometsänhoitosuunnitelma. En ole harvennuksissa ja uudistuksissa sitä noudattanut muuta kuin noin 10 hehtaarin alalla. Syynä "niskurointiin", on, että suunnitelman mukaan noin puolet metsistäni pitäisi välittömästi hakata aukoksi. Kun kysymyksessä on osittain sellainen vanhahko metsä, josta on tukkia hakattu poimintahakkuuna, ei mielestäni ole järkevää hakata jäljellejäänyttä kasvukelpoista puustoa,joka metsäsuunnitelmassa on merkitty tietenkin uudistuskypsäksi, ja istuttaa tilalle kalliita taimia. Samalla mainitut alueet säilyvät puustoisina koko ajan.

Lue lisää

sitä ... no en kärjistä sinun metsänhoitotapaasi enää enempää. mutta käsitykseni palstasi koosta oli oikea ja itsekin savon alueella metsää omistavana tiedän että kasvua sinun palstassasi piisaa varmasti. niin tässä keskustelussa on aika terävästi kommentoitu kasvatustapoja ja näyttää olevan niin, että jokainen pitää sitä omaa tapaansa oikeana. Mutta ei nykyisin voi ketään onneksi pakottaa mihinkään ruotuun jos itseltä ei tahtoa löydy. muista kuitenkin että jossakin välissä ymmärrät löysätä ruuvia ja antaa ihmisten ajatella omilla aivoillaan ja tehdä teho metsätaloudellisia ratkaisuja jos se heistä tuntuu kannattavalta. tutkimusta siihen sinunkin harsinta malliisi tarvittaisiin ja kovasti jos sitä meinaat monta sukupolvea eteen päin kuvitella. minä kannatan omassa metsässäni 70-80 vuoden kiertoa ja jopa kaksijakoisia metsiä olen kasvattanut ja uusi metsä on lähtenyt ilman uudistuskuluja alta kasvuun. eli jospa näitä kokemuksia opitaan soveltamaan ja käyttämään ajan kanssa ilman paatostakin.

Metlan mies kirjoitti:

Tässä muutamia sitaatteja Lauri Vaaran kirjoituksista vuosien takaa.Asiayksistään irroitettuinakin ne kertovat jotain kirjoittajastaan.

-Puun pystykauppa on metsän ongelmien äiti
-Pystykauppojen puunkorjuu muistuttaa sademetsien
puunkorjuuta
-Pystykauppojen puunkorjuu on ostajavastuista
ja siis ryöstömetsätaloutta.
-Ratkaisevaa on metsänomistajien oman ammattiliiton puuttuminen.Nykyiset hallinolle alistetut ammattiliitot, metsänhoitoyhdistykset muistuttavat Neuvostoliiton puolueelle alistettuja ammattiliittoja.
-Suomen itsenäiset maatilat pakotetaan luovuttamaan puunkorjuu teollisuudelle samanlaisella taloudellisella painostuksella, kuin NL pakotti maatilat liittymään kolhooseihin.
-Metsätiedotuksen tila on surkea. Surkein tila on Maaseudun Tulevaisuudessa ja Metsälehdessä, jotka eivät julkaise edes selviä metsäuutisia, jos ne koetaan ongelmallisiksi.

Lue lisää

Opiskellessani 80-luvulla Evon metsäopistossa Lähteen Erkin jatkuva kasvatus oli uusi ja paljon pohdintaa herättänyt malli.
Samoihin aikoihin myös Lauri Vaaran näkemykset saivat runsaasti julkisuutta.
Erkki kävi meille luennoimassa ja lieneekö karismaattisen persoonan vaikutusta, kun hänen näkemyksensä vaikuttivat osin päteviltä.
Nykyisin jatkuvasta kasvatuksesta on olemassa eri versioita, joista asiantuntijat voivat kiistellä varmaan loputtomiin.
Oman kokemukseni ja (vain) mti koulutukseni perusteella minulle on muotoutunut näkemys, että taidolla toteutettuna jatkuva kasvatus on hyvä menetelmä silloin, kun kohde on oikea ja kriteereinä ovat puuntuottaminen, monikäyttö,ekologia jne.
Oikealla kohteella tarkoitan OMT/OMAT tai vastaavaa kasvupohjaa (MT?), jossa puuston erirakenteisuus johtuu selvästi eri-ikäisyydestä.
Positiivistä: Hyvä puuntuotto, myrskynkestävyys,hyönteis- ja sienituhojen kestävyys, monikäyttö, ei uudistamisen kustannnuksia.
Negatiivistä:Alhainen puun hinta ( korkeat korjuun kustannukset laskevat hintaa), useiden hakkuukertojen aihettamat korjuuvauriot, vaatii korkeaa ammattitaitoa, huono soveltuvuus männylle.

Lauri Vaaran ajatuksista on aika ajanut ohi.
Jatkuva kasvatus on mielestäni edelleen hyvä vaihtoehto oikeassa kohteessa. Epäilen, että esteenä ko. menetelmän hyväksymiseen yleisiin metsänkäsittelyohjeisiin on sen vaatima ammattitaito. Jos se olisi käsittelyohjeissa, kaikki uudistamiskuluja pakoilevat metsänomistajat harrastaisivat sitä vanhoissa, kunttaantuneissa kuusikoissaan

Evolainen kirjoitti:

Opiskellessani 80-luvulla Evon metsäopistossa Lähteen Erkin jatkuva kasvatus oli uusi ja paljon pohdintaa herättänyt malli.
Samoihin aikoihin myös Lauri Vaaran näkemykset saivat runsaasti julkisuutta.
Erkki kävi meille luennoimassa ja lieneekö karismaattisen persoonan vaikutusta, kun hänen näkemyksensä vaikuttivat osin päteviltä.
Nykyisin jatkuvasta kasvatuksesta on olemassa eri versioita, joista asiantuntijat voivat kiistellä varmaan loputtomiin.
Oman kokemukseni ja (vain) mti koulutukseni perusteella minulle on muotoutunut näkemys, että taidolla toteutettuna jatkuva kasvatus on hyvä menetelmä silloin, kun kohde on oikea ja kriteereinä ovat puuntuottaminen, monikäyttö,ekologia jne.
Oikealla kohteella tarkoitan OMT/OMAT tai vastaavaa kasvupohjaa (MT?), jossa puuston erirakenteisuus johtuu selvästi eri-ikäisyydestä.
Positiivistä: Hyvä puuntuotto, myrskynkestävyys,hyönteis- ja sienituhojen kestävyys, monikäyttö, ei uudistamisen kustannnuksia.
Negatiivistä:Alhainen puun hinta ( korkeat korjuun kustannukset laskevat hintaa), useiden hakkuukertojen aihettamat korjuuvauriot, vaatii korkeaa ammattitaitoa, huono soveltuvuus männylle.

Lauri Vaaran ajatuksista on aika ajanut ohi.
Jatkuva kasvatus on mielestäni edelleen hyvä vaihtoehto oikeassa kohteessa. Epäilen, että esteenä ko. menetelmän hyväksymiseen yleisiin metsänkäsittelyohjeisiin on sen vaatima ammattitaito. Jos se olisi käsittelyohjeissa, kaikki uudistamiskuluja pakoilevat metsänomistajat harrastaisivat sitä vanhoissa, kunttaantuneissa kuusikoissaan

Lue lisää

Paljolti samoin minäkin ajattelen jatkuvasta kasvatuksesta. Olen halunnut kirjoituksillani - erityisesti provosoivalla aloituspuheenvuorolla - saada aikaan keskustelua. Sitähän tässä ketjussa on syntynyt. Vastauksissanne on ollut itsellenikin hyödyllistä tietoa.

Ymmärrän varsin hyvin, ettei juuri mikään tässä maailmassa ole mustavalkoista. Totta kai myös metsänkasvatusta ja uudistusta pitää tarkastella käyttäen hyväksi erilaisia tietolähteitä.

Menestystä metsänkasvattajana itse kullekin niin suur- kuin pienmetsänomistajille!

Metsää arvostava kirjoitti:

Paljolti samoin minäkin ajattelen jatkuvasta kasvatuksesta. Olen halunnut kirjoituksillani - erityisesti provosoivalla aloituspuheenvuorolla - saada aikaan keskustelua. Sitähän tässä ketjussa on syntynyt. Vastauksissanne on ollut itsellenikin hyödyllistä tietoa.

Ymmärrän varsin hyvin, ettei juuri mikään tässä maailmassa ole mustavalkoista. Totta kai myös metsänkasvatusta ja uudistusta pitää tarkastella käyttäen hyväksi erilaisia tietolähteitä.

Menestystä metsänkasvattajana itse kullekin niin suur- kuin pienmetsänomistajille!

Lue lisää

Jäin tuolla aiemmin kaipaamaan vastausta yhteen kysymykseen eli miksi maksat metsänhoitomaksua kun et saa sille mitään vastinetta. Pidäthän itseäsi kuitenkin tervejärkisenä kapinallisena. Näin olet kaiketi kirjoituksillasi antanut ymmärtää.

Metsää arvostava kirjoitti:

nähdä ne tutkimukset, joilla erirakenteiskasvatuksen taloudellisuus on kumottu selkein luvuin ja kenttäkokein. Mainituilla tutkijoilla on ollut käytettävissä eri puolilla Suomea sijaitsevat koealat. Tietääkseni kokeet täyttävät tieteelliset kriteerit.

On turha heitto vetää tähän keskusteluun mukaan kommunismi, jolla ei ole mitään tekemistä kyseessä olevan asian kanssa. Vai loppuivatko faktat?

Toivoisin, että edes joskus taloudellisuutta ajateltaisiin myös metsänomistajan kannalta. Nyt koko metsien hoitoketjussa ajatellaan pelkästään teollisuuden etua. Teollisuudella on tässä maassa lähes puunkorjuumonopoli. Hankintapuun hinta on painettu naurettavan alas. Tällä varmistetaan, että metsänomistajat eivät tule sotkemaan kuvioita. Niillä hinnoilla vain hullu tekee hankintakauppoja. Vaikuttaa siltä, että metsänomistajia viedään kuin pässiä narussa.
Silloin tällöin sopivasti pelotellaan, että jos ette ole kilttejä koko teollisuus siirretään muihin maihin.

Metsäteollisuus on puun käyttäjänä jumiutunut vessa- ym muun paperin tuottajaksi. Puun jalostuksessa on liian vähälle huomiolle jäänyt puun käyttö kemian teollisuuden raaka-aineena. Halpapaperia pystytään jalostamaan halvemmalla nopeamman puun kasvun alueilla.Isompaa panostusta tuotekehitykseen tarvittaisiin nopeasti.

Metsäteollisuuden osuus kansantaloudesta laskee koko ajan. Se työllistää enää alle 100 000 henkilöä mukaanlukien puunhankinnan. Sellu- ja paperitehtaissa työskentelee väkeä vähemmän kuin R-kioskeissa. Nämä tosiasiat huomioon ottaen ihmetyttää se vastarinta, joka kohdistuu uusvanhoihin metsänhoitomenetelmiin. Luulisi olevan kaikkien etu, että nykyistä paljon suurempi osa metsistämme säilyisi virkistyskäyttöön kelvollisina.

Lue lisää

Toivotan herrat Vaaran ja Lähteen ilomielin tervetulleeksi metsiini töihin maataloustraktorilla. Pokasaha ja hevonenkin kelpaa jos vain herrat haluavat oppejaan toteuttaa käytännössä. Pelkäänpä pahoin että näin ei tule käymään.

Taitaa tohtoreilla ja professoreilla olla paremmat oltavat talviaikaan tutkijankammioiden lämmössä, ei mene lumi niin helposti pikkukenkään kun on talonmiehen valmiiksi auraamat pihat. Kesähakkuiden kieltäminenhän on tämän Ekometsätalouden Liiton päätoiminta-ajatuksia. Sen verran vähäiset on tämänkin liiton eväät että ne on jo valmiiksi syöty.