The First CoffeeGames AD 2005

Seuraava urheiluspektaakkeli perustuu tositapahtumiin. Ainoastaan nimet, paikat ja tapahtumat on muutettu. Dokumentaarinen selonteko on laadittu suussa sijaitsevan lihaksen ollessa suuta ympäröivässä kudoksessa.

Sipsakka TV:n kuuluttaja:

”..ja seuraavaksi siirrymme suoraan lähetykseen seuraamaan ensimmäisiä CoffeeGames yleisurheilukilpailuja Brown Bean-stadionille. Pääsemme nyt mukaan paikan päälle, jossa selostajina tunnelmaa välittävät Antsa ja Reiska. Oikein jännittävää urheiluiltaa...!”

Ilta on laskeutumassa 40 000 ihmistä vetävän stadionin ylle. Paikkaakaan ei ole vapaana, osa katsojista ovat asettuneet jopa sylikkäin haureutta hipoen. Lintuparvi lehahtaa valotornista liikkeelle, kun kaiutinjärjestelmä rasahtaa merkitsevästi. Yleisö kohahtaa, tunnelma on odottava, jännittynyt ja ilmassa on todellakin suuren urheilujuhlan tuntua. Mahtava urheilupäivä on saamassa arvoisensa päätöksen.

- Miehet 100m! Pauhaa stadionin äänentoistojärjestelmä. Eye of the tiger-biisin tahdissa marssivat aikamme gladiaattorit pukuhuoneesta kuin David-patsaat, yhtä kalpeina. Yleisömeri mylvii, mutta urheilijoiden kasvot ovat eleettömät, keskittyminen on viety äärimmilleen. Kivettyneiden kasvojen ilmeettömyyden muuttaa vain ajoittain sieraimeen työntyvä etusormi. Miehet asettuvat lähtöpaikkojensa taakse.
- No niin, kauan odotettu finaali on siis vihdoin käsillä, selostaa Antsa ja jatkaa kameran poimiessa miehet yksitellen rataesittelyyn.

-Rata yksi.. Jermu the Tank!, hehkuttaa Antsa. -Miehen kauden paras satanenhan nähtiin kolme viikkoa sitten välillä pubi - raha-automaatti - pubi, kun pilkkuun oli aikaa vain minuutteja. Tuolloin Jermu piiskasi gasellimaisen ruhonsa kauden pohja-aikaan ja on kieltämättä jonkinlaisen ennakkosuosikin asemassa.
-Näin on, näin on, vahvistaa Reiska sanoja painottaen. –Ja kun muistamme millaisella kepeydellä mies rullasi välierien viimeiset 95 metriä, niin kovaa saavat muut pistellä. Kamera siirtyy puolittaisesta lähikuvasta kokovartalokuvaan. Äärimmäisen pinkeiden urheilutrikoiden haaroissa kangas joutuu venymään parhaimpaansa. Naiskatsojien huokaus on syvä ja tunnetta tihkuva.
-Eh..no niin.. onkohan viestikapula jäänyt eilisestä kisasta palauttamatta..eh heh, koittaa Antsa keventää.

-Ja rata kaksi.…Normix!, Reiska julistaa. –Normixin tie oli katketa jo alkueriin, kun startti sattui lakisääteisen, Suomen standardoimisliiton suosittaman iltapäiväaterioinnin kanssa jokseenkin samaan aikaan.
-Totta, Antsa jatkaa, -Vaan onneksi kisajärjestäjällä oli aikatauluviivästyksiä, joten tämä liituraitatrikoisiin sonnustautunut kisaaja saatiin mukaan. Lähikuvassa Normix kokeilee solmionsa solmua, varmistaa keskijakauksen olevan linjassa sekä viikkaa verryttelypukunsa vielä neljännen kerran moitteettoman pinkan aikaansaamiseksi. Käsi nousee tervehdykseen, heilahtelee metronomin tarkkuudella neljä kertaa puolelleen ja asettuu sitten millilleen samaan linjaan kehon muodostaman vertikaalin keskilinjan kanssa.

-Sitten rata kolme…. Tukku ”Suomen hevonen” Sutija!, Antsa pauhaa, -Välierissähän nähtiin melkoista dramatiikkaa, kun Judge diskattiin ratarikon takia, joka taasen johtui rajusta douppauksesta.
-Niin.. , Reiska täydentää, -sillä Judgehan hyödynsi koko suoran leveyden aina radalta yksi radalle kahdeksan asti. Muutoinhan Tukkusutijan kisat olisivatkin olleet ohi.
-Mikä taasen olisi ollut sääli, sillä huhut kertovat miehen juosseen suolla kiinni aikuisen hirvenkin.. ja heti sen kaadettuuan vieläpä vasankin.. ja juuri kaatamansa hirven ruho olallaan?, tuumailee Antsa, -ja huomion arvoiset ovat myös hänen itse valmistamansa piikkarit, 42 numeron Kontio-saappaat, joiden pohjanläpi on lyöty tusina betoninauloja per kenkä.
-Tahmeaa välieräjuoksua mies perustelikin muuten sillä, lisää Reiska,- että metsäläinen oli arvioinut ratapinnan väärin ja valinnut piikkareihinsa kampanaulat. Vaan nyt siis sileät betoninaulat ja vanha luupää on kyllä melkoinen kiitäjä tarpeen tullen.. siis tarvittaessa. Kamera näyttää, kuinka maastopukutrikoinen könsikäs kiskoo kulmahampaillaan kuivattua hirvenlihaa ja hivelee toisella kourallaan ajatuksissaan panosvyötä.

-Viimeisenä rata neljä….”Luft”-WaffenSS! -Irrottelee Reiska, -Tämä juoksuratojen messerschmitt tykitti finaaliin parhaalla ajalla, vain muutaman kymmenyksen yli 40 sekuntia.
-Niin ja juoksi sen kireissä, olkaimin varustetuissa nahkashortseissa, tirolilais-hatussa ja vieläpä kaksi telamiinaa selässään, täsmentää Antsa.
-Totta.. nyt miehellä entisen DDR:n tilava kisa-asu, joten kalpeiden arjalaiskinttujen odottaisi liikkuvan varsin vikkelästi..?, tuumailee Reiska. Waffen tekee germaanisella tarkkuudella haara-perus-lämmittelyhyppyjä. Oikea käsi napauttelee pinkeää vatsan ihoa ja toinen käsi hapuilee pakaroiden väliin piilotettua tyhjennysventtiiliä varmistaen toimintakunnon. Waffen aikoo korjata potin tulevassa mittelössä salaisen aseensa avulla, joka hyödyntää toisen maailmansodan ohjusteknologiaa.

Miehet venyttelevät ja tekevät vetreitä ponnahduksia nousten useiden senttimetrien korkeuteen. Yleisömeren kohina laantuu, vaimenee ja pian valtava stadion on mystisen hiljaa.
-paikoillenne…, kuuluu lähettäjänä toimivan Controllin rauhallinen ääni. Miehet asettuvat telineisiinsä ja potkaisevat telineisiin asettuessaan napakasti takajalalla saaden ilman paukahtamaan säären ylittäessä äänivallin. Kuin puskemaan ryhtyvä sonnilauma he kyykistyvät odottamaan pää painuksissa. Jokainen mieli äärimmilleen keskittyneenä, kehon lihakset väristen pidäteltyä voimaa kuin viikon vanhassa avatussa vissypullossa.

-Valmiina.. Neljän uroksen kehot kohoavat ylös, nivelet paukahtelevat, käsivarsien lihakset pullistuvat kuin oljenkorret vedessä liotessaan kun ylävartalon massa on kaatua eteenpäin. Stadion on aivan hiljaa, 40 000 silmäparia tuijottaa värähtämättä neljää gepardia, hengitys pysähtyy, suuta kuivaa ja… Laukaus!

Stadion räjähtää! Tuhansien ja taas tuhansien ihmisten pauhu on huumaava. Äärimmilleen trimmatut teräksiset miesvartalot ampaisevat telineistä kuin lehmät makuulta. Jermu saa unelmastartin. Massiiviset reisilihakset, jotka ovat jopa paksummat kuin keskiverto miehen ranteet, tekevät työtä ja muutamassa sekunnissa The Tank on edennyt jo toistakymmentä metriä. Normixilta hukkuu kallista aikaa siihen, että liituraitatrikoiden saumat eivät tahdo pysyä linjassa vartalo linjojen kanssa ja tuskastuneena epäjärjestykseen mies alkaa hyytyä. Tukkusutijan kontiot kuopivat maata armottomasti, mutta liike suuntautuu liiaksi eteen eikä lainkaan ylöspäin. Hurjasti karjuen luolamies mätkähtää vatsalleen ja kuivaliha pullahtaa vatsasta ylöspäin tukahduttaen hetkeksi hengityksen. Koriseva mies tapailee Korisevan Arjan laulunsanoja mieltä tyynnyttääkseen ja saa kuin saakin lihakimpaleen kurkustaan. Ulkoradan Luft-Waffe sen sijaan ottaa heti käyttöönsä salaisen aseensa, vapauttaa ennen kisaansa suolistoonsa kompressorilla pakatun 12 barin ylipaineen ja suorastaan kiitää ilman halki ensimmäiset kolme metriä. Sitten purkaus hiipuu, sääret kuin impalalla tavoittavat radan pinnan ja alkaa hillitön ja räjähtävää energiaa pursuava sipsutus.

Jermu on edennyt jo puoleen väliin. Koko naama on täynnä suonenvetoja, kaulan suonet ja jänteet näyttävät räjähtävän, yläkeho kiristyneenä pakettina kuin ylivuotinen aladoopi ja kaiken alapuolella alaraajat tekevät armottomasti työtään aurinkokellon tarkkuudella. Vaimea "kjäh, kjäh" kantautuu jokaisella uloshengityksellä yhteen puristettujen, varsin väririkkaiden hammasrivistöjen välistä.

-Mutta.. mitä ihmettä!?, huudahtaa Antsa, -Jermun trikoiden haarojen pullotus alkaa liikkua! Herran jestas.. sehän siirtyy reidelle..ja ja.. Selostaja mykistyy. Kesäkurpitsa vierähtää trikoon lahkeesta ja putoaa radalle. Naiskatsomo huokaa jälleen, tällä kertaa pettymyksestä. Hämmentynyt Jermu sipaisee etumustaan, vilkaisee jalkoihinsa, juoksurytmi hajoaa ja jalka tavoittaa juuri pudonneen kesäkurpitsan. Tasapaino pettää ja trimmattu ruho mätkähtää radan pintaan kevyesti kuin alasin. Alkukiihdytys vei mehut ja ylösnouseminen on täysin mahdotonta maitohappojen kohistessa rääkätyssä kehossa. Ensiapuryhmä kiroaa, nakkaa tupakannatsat nurkkaan ja alkaa verkkaisesti kasata paareja.

Normixin saumat ovat tällä välin menneet totaalisen kierteelle ja mies on astellut nurmelle niitä oikomaan. Kisan jatkaminen epäkorrekteissa tekstiileissä ei tule kysymykseenkään, joten epäsovinnaisuudestaan järkyttynyt mies jää makaamaan tikku suorana.. siis tikkusuoraan asentoon nurmelle. Jermun kaaduttua radalle on kärkeen hilautunut Waffen, joka ennen starttia olikin ilmoittanut tämän olevan hänelle taktiikkajuoksu ilman taktiikkaa. Kilparatojen Messerschmittin juoksutekniikka ei silmiä hivele, sillä samanpuolen käsi ja jalka heilahtavat aina yhtaikaa eteen tahi taakse, mutta matka taittuu. Tukkusutija on päässyt maasta ja asettunut korkeaan polviasentoon. Hän kiskaisee tamineittensa kätköistä esille modifioidun hirvikiväärinsä. Tarkka tähtäys, hengityksen pidätys, vaimea tussaus ja nuoli napsahtaa tarkasti Waffenin arjalaisen kalpeaan pakaraan. Nuoli tyhjentää ampullinsa, kaatoryyppy virtaa aatelisiin suoniin ja Waffenin meno alkaa hyytyä
-Nein!, hän karjuu melonin lohkojaan pidellen, -Mein Arsch..Feuer..!!, mies huutaa polttojen riipiessä kannikkaa, lihasten ja aivojen välinen yhteistyö alkaa hiipua kunnes juoksukone viimein kaatuu suorin jaloin radalle. Kädet yhä pakaroiden poskilla mies korisee viimeisillä voimillaan tukkusutijan suuntaan..-Schweinhund.. ja kuukahtaa uneen.

Tukkusutija on jo noussut ja alkaa lompsia alati vauhtiaan kiihdyttäen kohti maaliviivaa. Radan pinta roiskuu pieninä roiskeina ilmaan, kun betoninaulat pureutuvat kiinni alustaan kuin lapinäijän hammaskalusto elimeen poroa purressaan. Yleisö ulvoo, tukkiksen vauhti kiihtyy ja treenattu vartalo tekee tehokkaasti työtään vähemmän treenatun ulkokuoren alla.

-Tukkusutija..tuo ”Suomen hevonen”..hän lähestyy kalkkiviivoja, hän saavuttaa kalkkiviivat...askel pitenee.. ja pitenee..mies ylittää jo toisen kalkkiviivan.. Toimittaja haukottelee ja jatkaa -Hänen kätensä kohoavat korkealle ilmaan ja ja..Noin! Mitä..? Ei voi olla totta.. Uusi vakkarien maailmanennätys! Tukkusutija, Suomi-Finland.. 100 metriä ja mikä aika! 39,86! Kolmekymmentäyhdeksänjakahdeksankymmentäkuusi! Sensaatiomaista..!, Huutavat Antsa ja Reiska selostuskopissa itkuaan pidätellen ja riemusta hyppien.

Tukkusutija tuulettaa, kukat lentelevät katsomosta radalle ja raavas kerää niitä syliinsä ketterästi kuin Rädyn Seppo. Haastattelija tunkee mikrofonia kilpailijan eteen ja tiedustelee tuntemuksia. Tunnemyrsky vavisuttaa mullikkaa ja itkuaan pidätellen, muniaan kaivellen ja vapisevalla äänellä mies sopertaa:
-totta olla ei tää saata..*tyrsk*.. mishka soutaa joella, vaan missä piilee hopeinen kuu. Kotiin terveisiä ma laitan, kiittää tahdon nyt ma, akkaa, lapsia kaksitoista. Saunan tein minä pajupuusta, huhhahhei ja hirvelle ryyppy, vaan äideistä parhaimman sain.. selittää traumaattiseen tilaan vajonnut tukkusutija tuntemuksiaan radan varrelta ja tyhjentää panosvyönsä kaatoryyppyjä parempiin suihin.

-No niin, sanoo toimittaja miekkonen kameralle, korvassaan rapalan-uistin ja hymy mairea kuin juuri astutetulla tammalla. -Näin siis kisailtiin tänään, huomenna vuorossa tulikuumien naisten tulikuuma 200 metriä. Vaan siihen asti.. näihin kuviin, näihin tunnelmiin.. oikein hyvää yötä ja vielä tähän lopuksi: Helsinki, Pasila ja Porilaisten marssi! Kiitos.. ja näkemiin.