Mitä teit 60-luvulla?

Pääsin oppikouluun,kuuntelin Beatleseja monia kymmeniä muita bändejä,käytin minihametta,kävin nuorisotalolla ja konvissa,olin kesätöissä hautausmaalla ja konttoriapulaisena pakkaamassa mainostuotteita,opin meikkaamaan ja suutelemaan,liftasin ja telttailin,olin kuolettavan rakastunut vähintään kymmeneen poikaan vuodessa,kirjoitin kirjeitä ja päiväkirjaa,join ensimmäisen kerran viiniä ja oksensin...

Ruksaan kaikki kohdat - ja hyvin muistan vielä.

60-lukuni alkua leimasi aivan järjetön Beatles-yhtyeen palvonta. Sekin oli uutta: maailmanlaajuinen hurmosliike neljän liverpoolilaiskundin takia. Ja ne pitkät hiukset! Kun nyt katselee kuvia, ihan naurattaa. Pojillahan oli vain pikkuisen otsatukkaa ja siistit puvut päällä.

Ns. Schüller-listaan tuli nimi väännettyä. Syksyiset viikonloput vietettiin Teiniliiton "epäseminaareissa", kesällä nautittiin hippielämästä Savosta vuokratuilla vanhoilla kansakouluilla.

Oli muotia olla viettämättä joulua perheen kanssa. Vietin sellaisenkin joulun, että kundikaveri ja sen frendi tekivät minulle vartalomaalauksen. (Eipä enää kroppa kestäisi - eikä itsetunto.)

Aina kun tie kulki Perunatorin (muistaako kukaan edes tätä nimeä enää?) kautta Vanhan Kellarin kulmille, näki Ojaharjun tai Saarikosken horjuvan Kellarin tai Hansan ovesta sisään tai ulos. Vaikka Saarikoskella taisi olla elinikäinen porttari Vanhalle sen uudelleenjärjestellyn ruokalistan takia...

Ainoa ulkoilmaravinteli oli Tervasaaressa. Ei ollut terasseista tietoakaan. Lasia ei saanut siirtää pöydästä toiseen ilman tarjoilijatädin (musta hame, valkoinen puseroa) suostumusta ja avustusta. Punainen vermutti maksoi Vanhan kuppilassa 90 penniä, ratikkalippu 45 penniä. Silleen.

Aloitin koulun ja urheilin

Väärä palsta mutta:
-lukio, kesälomat vuorotöissä tiilitehtaalla, hitsaajana, rakennuksella ja korkkieristäjänä. Joululomat paperitehtaan remontissa.
-Intti.
-Ojankaivuuta.
-Sveduihin, jäähdytintehdas, autotehdas, teräsvalimo.
-Opiskelemaan.
-Eka työpaikka inssinä.
-Avioon.

Eipä siinä muuta ehtinytkään.

Kävin koulua Vallilan " tiilimuseossa ".

Kurvissa & Martsun kallioilla kavereiden kanssa käytiin ja kyllä oli vanhemmat vihaisia, kun sinne mentiin.

Rumarillakin ( silloisella ruumishuoneella ) olisimme kavereiden kanssa halunneet käydä, mutta eihän meitä penskoja sinne päästetty ja kyllä meitä silloin kiukutti.

Silloin ei ollut vielä Pasilassa ensimmäistäkään kerrostaloa ja siellä metsissä kavereiden kanssa retkeiltiin urakalla.

Tuli ikävä niitä aikoja, kun sai huolettomana huidella siellä sun täällä heh ..

Eka sairauskohtaus jotain 10 vee. Selvisin ja tässä kirjottelen.

Äiti ei selvinnyt omastaan ja siinäpä istuin äidittömänä kesän. Sitten isä älysi tuoda uuden äidin. Jotenkin se meni poskelleen, kun en häntä äidiksi osannut sanoa koskaan, en vieläkään. -Johtuisko siitä kun on minua vain 8 ( kahdeksan ) vuotta vanhempi?

Ostin mopon ja moton. Ajoin kolarin ja taas viroteltiin henkiin.

Siirryin harrastamaan eräretkeilyä ja erätaitokisoja. Kerran sitten ensiapurastilla saman aikaisesti olevan tyttöjoukkueen tyttö löi kirveellä polveensa. - Tehtävä muuttui tositoimiksi. Isona poikana jouduin omalta osaltani kantamaan tytön maantien varteen ja sairasautokyytiin. Siitäköhän johtuu tavaton hellyyteni pieniä naisimmeisiä kohtaan?

Sitten hain laskuvarjojääkäreihin ja opin tappamaan. Elääkseni. Siitäköhän johtuu elämän kunnioitukseni?

Siten tapasin ensimmäisen "elämäni naisen" ja alkoi 70-luku...

pienellä maatilalla suuressa sisarusparvessa. Jokainen joutui voimiensa mukaan kantamaan kortensa kekoon, minä hoidin enimmäkseen pikkusisarukseni ja kodin siivouksen kansakoulun ohella.
Beatlesit oli idoleja ja tietenkin Danny ja Jhonny Liebkind.
60-luvun puolivälissä lähdin opiskelemaan ja opiskelukaupungissa tutustuin mieheeni, ensimmäinen lapsemme syntyi vuosikymmenen lopulla.

kansakoulun. Koulumatkaa oli alle puoli kilometria. Lähdin aina viime tipassa, joten ehdin perille aina nippa nappa ilman, ettei pantu nimeä vahtimestarin pitämään kirjaan, johon myöhästyneet kirjattiin. 3 myöh -> 1 h jälkkäriä.
Illat kului talvisin luistinradalla, jossa sai olla niin kauan, kun katuvalolamppu radalla paloi. Luistimet oli sellasta kierrätyskamaa, ainakin 3-4:llä ennen olleet. Ihan lerput varret, jotka eivät pätkääkään tukeneet nilkkaa. Nro 38. Ne menis vielä nytkin. Luistelinkin niillä aikuisena, kunnes sain Joulupukilta (mieheltäni) elämäni eka kauniit, valkoiset kaunoluistimet.
Purkkakuvia kerättiin: filmitähtien kuvia, Batman-purkkakuvia myös, niitä on vielä varastonlaatikoissa jäljellä yhdessä lapsuudenaikaisessa lompakossa iso nippu.
Laulunsanoja kirjoitettiin ruutuvihkoon. Yksi hupi oli istu Uudenmaantien varressa olevalla kalliolla ja kirjoitella ohi ajavien autojen rekkareita ruutuvihkoon. Nykyisin taitas tulla melkosta pikakirjotusta.

Eksyin metsään joka oli kerrostaloalueemme ja hautuumaan välissä. Se oli ihan vuosikymmenen alussa. Ja sain hirveät moitteet, kun eksytin samalla pihan kaksi muuta lasta, jotka olivat vuoden nuorempia kuin minä.

Meidän taloon muutti perhe, jossa oli itseni ikäinen tytär, mutta myös oppikouluikäinen tytär. Hän oli huippumuodikas. Hänellä oli aivan ihana pitkätukkainen poikaystävä, joka soitti kitaraa ja lauloi Beatlesia.

Luokallani oli Veijo, joka oli minuun aivan pihkassa. Kerran Veijo kampitti minut välituntijonon edessä KOKO KOULUN NÄHDEN, ja sanoi sitten rehvakkaasti, että "pääsinpäs panemaan!". Sitä häpeäntunnetta ei voi sanoin kuvata. Tuskin tänä päivänä olen toipunut...

Muistan minihameen, jossa oli leveä vyö ja iso solki. Äitini oli kotiompelija, joten olin aina "muodikas" ja kauniisti puettu.

Näitä muistojahan riittäisi vaikka kuinka.....
Ei mitään erityisen negatiivista, paitsi tietenkin tuo Veijo!

Työelämään 17-vuotiaana. Ei huvita muistella, ei.

Menin naimisiin -65, synnytin tytön -66,ja toisen tytön,-67,ja kolmannen tytön -68,ja pojan -70, Aikamoinen saavutus minulta!!!!

istuin 60-luvun alussa portailla etelän ristin
alla ja kuuntelin radiosta musiikkia kun väliin tuli uutinen, jossa ilmoitettiin , että JF Kennedy
ammuttu. Se jäi niin elävästi mieleeni.
Ainakin musiikista ja tanssimisesta nautin suunnattomasti.
Loppupuoliskolla opinnot veivät aikani ja aivan
viimeiseksi menin rakastumaan ja siihen loppui
nuoruuteni ja alkoi 70-luku vastuineen ja velvollisuuksineen.

Kävin salaa lukemassa teidänkin vastaukset, vaikka olen kuusikymppisten puolelta 'kotoisin'.Kiva aloitus Optimisti-Orvokilta! Ihania vastauksia sekä täällä että tuolla meidän puolella. Tuli ihan nostalginen olo!

Kiitos, O-O !