Sinulle "sama"

se tämän maanpäällisen matkan aikana on.
Vasta rajan takana näemme kasvoista kasvoihin. Nyt kuin kuvastimesta.
Uskossa elämme ja usko saa Jumalan Hengestä vahvistua päivästä päivään, jos tässä Pyhässä pysymme.

'Vanhurskaan polku kirkastuu kirkastumistaan, aina sydänpäivään saakka.'

Niin enpä tiedä miksi koet että kriteerit ovat korkeita ja sellaisia
joita et itse ole kohdannut?

Ja miksi et ole kohdannut?

Enkä itseasiassa tiedä mitä olet kohdannut?

Ja miten on niin, että korkealta tuntuvat kriteerit eivät sinulle
kuitenkaan ole uusia ja outoja?

Onhan se tietenkin niin, että jokainen joka Raamattua on lukenut,
niin on ne asiat siellä nähnyt mitä olen esille tuonut ja jotka
ovat minulle tulleet elämäksi.

Mutta tämä uskon asia on sellainen, että ei tätä voi ymmärtää ihminen
joka ei ole tullut kohtaamaan henkilökohtaisesti Jeesuksen antamaa
vapautusta, anteeksi antoa, niinkuin monesti olen jo maininnut.

Sanot että olet tavallaan toisten asialla "puolustamassa" sellaisia
uskovia jotka eivät ole mitään yliluonnollisia kokemuksia saaneet.

Aika vaikea sanoa, kun en täysin ymmärrä mitä tarkoitat?

Mutta jos on niin, että sinä olet tuudittamassa "uskovia" heidän
synnin unessaan, niin et ole Jumalan asialla.

Se että ihmisellä on tuskaa, ahdistusta, kipua, sairautta, erilaisia
huolia, hän on ehkä levoton sielunsa tilasta jne.

Nämä ovat Jumalan puhetta. Tällaista ihmistä tulee kehoittaa kääntymään
itse Jumalan puoleen, pyytämään, että Jumala johdattaisi iankaikkiselle
tielle.
Tällaista ihmistä tulee siis kehoittaa niinkuin Jeesus itse sanoo:
"Etsikää ensin Jumalan valtakuntaa ja hänen vanhurskauttaan niin kaikki
muukin tarpeellinen teille annetaan."

Ihmisille tehdään siis saatanan palvelus, kun heitä hyssytellään
heidän synneissään. Ja annetaan Jumalan puolesta syntejä anteeksi.

Ei ystävät.

Elämä ei lähde tuollaisesta touhusta, vaan kuolema.

Elämä lähtee vain ja ainoastaan siitä josta olen myös maininnut,
mutta vieläkin sanon, että ihminen tekee täyskäännöksen elämässään,
niinkuin se nuorempi poika teki joka oli maailmalla tuhlannut kaiken
omansa, ei ollut mitä suuhunsakaan olisi laittanut, niinpä
hän sanoi palaan Isäni luokse.

Kun ihminen tällaisen päätöksen sydämessään tekee se on sellainen
askel jonka Taivaan Isä näkee.
Tällaisen ihmisen sydämeen syntyy kaipuu, jano Elävän
Jumalan yhteyteen hän anoo, etsii, kolkuttaa.
Ja Taivaan Isä on vastaava, niinkuin hän on luvannut,
"anova saa, etsivä löytää, kolkuttavalle avataan."

Hän vastaa kun hänen aikansa on.

Vielä noista yliluonnollisista asioista, niin en ole itsekkään kokenut
sen kummemmin yliluonnollisia asioita.

Sen sanon, että olen aikoinani ollut pyytämässä Jumalalta joitakin
merkkejä anomalla anoin että minäkin saisin jotain nähdä.

Mutta enpä saanut, vaan minulle tuli Herran sanana:
"tyydy minun armooni, minun armossani on sinulla kyllin."

Ja todella Jumalan armossa on minulle kyllin.

Jeesuksessa saan omistaa kaiken, ei minulta mitään puutu.

Vielä kirjoitukseesi" Koen että aito ja luottavainen usko voi olla uskoa
ja ojentautumista sitä kohden mitä ei näe"

Jumala yksin on joka kunkin ihmisen sydämen näkee.

Mutta mietippä (en tiedä ikääsi? oletko avioitunut?)
jos ja kun sinä olet tavannut rakastettusi oletko tuntenut jotakin?
vai etkö ole tuntenut mitään? Tunnetko vielä jotakin? Vai etkö tunne mitään?

Kaikki jotka ovat kerran löytäneet rakkaansa niin tietää sen tunteen.
Ja myöskin sen miten se ensi rakkaus voi kylmetä ja johtaa jopa eroon.

Niin samoin on kun sinä saat kohdata Vapahtajan Herran Jeesuksen,
se on valtava asia.
Mutta niinkuin luonnollisessa rakkaus suhteessan, niin tässäkin suhteessa
voi käydä niin että se rakkaus kylmenee, kylmenemistään ja lopulta
kuolee. Siis ihminen erkanee Jumalasta.

Miksi?

Niinkuin miehen ja naisen välinen suhdekkaan ei toimi jos he kulkevat
erillään, kaukana toisistaan, niin on Jumala suhteenkin laita.

Ja se että jos sinä et olekkaan saanut vielä kohdata Jeesusta, niin
ei sinulle ole syntynyt tällaista rakkaus suhdetta häneen.

Ensinhän on kohdattava rakas että voi myös syntyä rakkaus.

Siksi se on tärkeää minkä Jeesus sanoo: "Etsikää ensin Jumalan valtakuntaa
ja hänen vanhurskauttaan niin kaikki tarpeellinen teille annetaan".

Jumala alkaa tällaisen ihmisen kohdalla tehdä työtään joka vilpittömin
mielin häntä etsii.

muukalainen 4 kirjoitti:

Niin enpä tiedä miksi koet että kriteerit ovat korkeita ja sellaisia
joita et itse ole kohdannut?

Ja miksi et ole kohdannut?

Enkä itseasiassa tiedä mitä olet kohdannut?

Ja miten on niin, että korkealta tuntuvat kriteerit eivät sinulle
kuitenkaan ole uusia ja outoja?

Onhan se tietenkin niin, että jokainen joka Raamattua on lukenut,
niin on ne asiat siellä nähnyt mitä olen esille tuonut ja jotka
ovat minulle tulleet elämäksi.

Mutta tämä uskon asia on sellainen, että ei tätä voi ymmärtää ihminen
joka ei ole tullut kohtaamaan henkilökohtaisesti Jeesuksen antamaa
vapautusta, anteeksi antoa, niinkuin monesti olen jo maininnut.

Sanot että olet tavallaan toisten asialla "puolustamassa" sellaisia
uskovia jotka eivät ole mitään yliluonnollisia kokemuksia saaneet.

Aika vaikea sanoa, kun en täysin ymmärrä mitä tarkoitat?

Mutta jos on niin, että sinä olet tuudittamassa "uskovia" heidän
synnin unessaan, niin et ole Jumalan asialla.

Se että ihmisellä on tuskaa, ahdistusta, kipua, sairautta, erilaisia
huolia, hän on ehkä levoton sielunsa tilasta jne.

Nämä ovat Jumalan puhetta. Tällaista ihmistä tulee kehoittaa kääntymään
itse Jumalan puoleen, pyytämään, että Jumala johdattaisi iankaikkiselle
tielle.
Tällaista ihmistä tulee siis kehoittaa niinkuin Jeesus itse sanoo:
"Etsikää ensin Jumalan valtakuntaa ja hänen vanhurskauttaan niin kaikki
muukin tarpeellinen teille annetaan."

Ihmisille tehdään siis saatanan palvelus, kun heitä hyssytellään
heidän synneissään. Ja annetaan Jumalan puolesta syntejä anteeksi.

Ei ystävät.

Elämä ei lähde tuollaisesta touhusta, vaan kuolema.

Elämä lähtee vain ja ainoastaan siitä josta olen myös maininnut,
mutta vieläkin sanon, että ihminen tekee täyskäännöksen elämässään,
niinkuin se nuorempi poika teki joka oli maailmalla tuhlannut kaiken
omansa, ei ollut mitä suuhunsakaan olisi laittanut, niinpä
hän sanoi palaan Isäni luokse.

Kun ihminen tällaisen päätöksen sydämessään tekee se on sellainen
askel jonka Taivaan Isä näkee.
Tällaisen ihmisen sydämeen syntyy kaipuu, jano Elävän
Jumalan yhteyteen hän anoo, etsii, kolkuttaa.
Ja Taivaan Isä on vastaava, niinkuin hän on luvannut,
"anova saa, etsivä löytää, kolkuttavalle avataan."

Hän vastaa kun hänen aikansa on.

Vielä noista yliluonnollisista asioista, niin en ole itsekkään kokenut
sen kummemmin yliluonnollisia asioita.

Sen sanon, että olen aikoinani ollut pyytämässä Jumalalta joitakin
merkkejä anomalla anoin että minäkin saisin jotain nähdä.

Mutta enpä saanut, vaan minulle tuli Herran sanana:
"tyydy minun armooni, minun armossani on sinulla kyllin."

Ja todella Jumalan armossa on minulle kyllin.

Jeesuksessa saan omistaa kaiken, ei minulta mitään puutu.

Vielä kirjoitukseesi" Koen että aito ja luottavainen usko voi olla uskoa
ja ojentautumista sitä kohden mitä ei näe"

Jumala yksin on joka kunkin ihmisen sydämen näkee.

Mutta mietippä (en tiedä ikääsi? oletko avioitunut?)
jos ja kun sinä olet tavannut rakastettusi oletko tuntenut jotakin?
vai etkö ole tuntenut mitään? Tunnetko vielä jotakin? Vai etkö tunne mitään?

Kaikki jotka ovat kerran löytäneet rakkaansa niin tietää sen tunteen.
Ja myöskin sen miten se ensi rakkaus voi kylmetä ja johtaa jopa eroon.

Niin samoin on kun sinä saat kohdata Vapahtajan Herran Jeesuksen,
se on valtava asia.
Mutta niinkuin luonnollisessa rakkaus suhteessan, niin tässäkin suhteessa
voi käydä niin että se rakkaus kylmenee, kylmenemistään ja lopulta
kuolee. Siis ihminen erkanee Jumalasta.

Miksi?

Niinkuin miehen ja naisen välinen suhdekkaan ei toimi jos he kulkevat
erillään, kaukana toisistaan, niin on Jumala suhteenkin laita.

Ja se että jos sinä et olekkaan saanut vielä kohdata Jeesusta, niin
ei sinulle ole syntynyt tällaista rakkaus suhdetta häneen.

Ensinhän on kohdattava rakas että voi myös syntyä rakkaus.

Siksi se on tärkeää minkä Jeesus sanoo: "Etsikää ensin Jumalan valtakuntaa
ja hänen vanhurskauttaan niin kaikki tarpeellinen teille annetaan".

Jumala alkaa tällaisen ihmisen kohdalla tehdä työtään joka vilpittömin
mielin häntä etsii.

Lue lisää

Anteeksi vaan että palaan tässä aivan perusasioiden alueelle ja maanläheisiin kysymyksiin, eli ”hakemaan elämän kulmakiveä”.

Elämäni on ollut omalla tavallaan omituinen hamasta kristillisestä lapsuudestani asti, täynnä kummallisuuksia ja pohdintoja sekä ihmeellisiä tapaamisia sekä asioita, mutta
on asioita ja kokemisia joista en yksityiskohtaisesti haluaisi kertoa.
Teorioihin perustaen ja kokemisenikin turvin voin väittää että meitä ihmisiä on kemiallisesti kovin erityyppisiä, etteivät heidän vilpittömimmät tuntemuksensa, sanoiksi puetut ajatukset ja kokemisensa kohtaa useinkaan ymmärrettävästi toisiaan vaikka haluaisi ja yksi alue on tämä persoonallinen uskonalue, sama pätee viehtymysten, harrastusten ym. ym. alueita. Tietämyksemme matematiikasta, musiikinteoriasta tai elämästä voi olla äärettömän vajaata ja sama koskee aivan kaikkea.

Jostakin kirjoituksestasi ymmärsin että olet kohdannut Kristuksen ja jatkat että Herra tuli sanana, ilmeisesti persoonallisesti kuultuna, eli mitä Uskosi pohjimmiltaan on?

Suni korostaa henkilökohtaiseen kokemukseen tähtäävää Kristuksen kuvalliseen ja tai äänelliseen kommunikaatioon pyrkimistä ja siihen ei taida riittää usko, toivo ja luottamus, vaan se on oltava paljon enemmän?
Ymmärrän erinomaisen hyvin Teuvon pointin, sen vakuuttavuuden sekä loogisen järjellisyyden. Hän kannattaa, laillasi, ja hyvin perustellusti ”yksilöllisen persoonallisuuden teologiaa”, mutta tällaisena näkemyksenä se on mielestäni hyvin elitistinen, eli jos aito pelastumiseen johtava usko on ehdottomaan transsendentaalisen kriteerin saavuttamista, niin monet ojentautujat väsyisivät ennen aikojaan ja terveellistä sekä yhdistävää sosiaalista ihmisten välistä sidosta ei syntyisi, vain epäluuloa, kyräilyä, eristymistä sekä kaaosta, kuten maailmalla tänäänkin nähdään. Vanha ja viisas sananlaskun sanoo että parempi virsta väärää… ja uskon että se pätee kaiken inhimillisyyden alueilla.

Ehdottomasti en suosi ns. uinutususkoa jona valtakristillisyyden näet, mutta palaan tuohon sananlaskuun ja siksi luulen ja tiedän että niin kauan kun ihmiset näkevät auringon paistavan niin Luojan ja Kristuksen armo on hänelle tarjolla, raamatunkin mukaan.

Omaa lapsuuttani varjosti kylmän sodan tuoma maailmanlopun odotus, joten samaan vahinkoa tuottavaan toivottomuuden ja tuhonuhkakuviokuvaelmiin en halua lähteä enää koskaan mukaan, vaan haluan olla Elämän puolella.

nimi. sama keskustelija

tomunen kirjoitti:

Anteeksi vaan että palaan tässä aivan perusasioiden alueelle ja maanläheisiin kysymyksiin, eli ”hakemaan elämän kulmakiveä”.

Elämäni on ollut omalla tavallaan omituinen hamasta kristillisestä lapsuudestani asti, täynnä kummallisuuksia ja pohdintoja sekä ihmeellisiä tapaamisia sekä asioita, mutta
on asioita ja kokemisia joista en yksityiskohtaisesti haluaisi kertoa.
Teorioihin perustaen ja kokemisenikin turvin voin väittää että meitä ihmisiä on kemiallisesti kovin erityyppisiä, etteivät heidän vilpittömimmät tuntemuksensa, sanoiksi puetut ajatukset ja kokemisensa kohtaa useinkaan ymmärrettävästi toisiaan vaikka haluaisi ja yksi alue on tämä persoonallinen uskonalue, sama pätee viehtymysten, harrastusten ym. ym. alueita. Tietämyksemme matematiikasta, musiikinteoriasta tai elämästä voi olla äärettömän vajaata ja sama koskee aivan kaikkea.

Jostakin kirjoituksestasi ymmärsin että olet kohdannut Kristuksen ja jatkat että Herra tuli sanana, ilmeisesti persoonallisesti kuultuna, eli mitä Uskosi pohjimmiltaan on?

Suni korostaa henkilökohtaiseen kokemukseen tähtäävää Kristuksen kuvalliseen ja tai äänelliseen kommunikaatioon pyrkimistä ja siihen ei taida riittää usko, toivo ja luottamus, vaan se on oltava paljon enemmän?
Ymmärrän erinomaisen hyvin Teuvon pointin, sen vakuuttavuuden sekä loogisen järjellisyyden. Hän kannattaa, laillasi, ja hyvin perustellusti ”yksilöllisen persoonallisuuden teologiaa”, mutta tällaisena näkemyksenä se on mielestäni hyvin elitistinen, eli jos aito pelastumiseen johtava usko on ehdottomaan transsendentaalisen kriteerin saavuttamista, niin monet ojentautujat väsyisivät ennen aikojaan ja terveellistä sekä yhdistävää sosiaalista ihmisten välistä sidosta ei syntyisi, vain epäluuloa, kyräilyä, eristymistä sekä kaaosta, kuten maailmalla tänäänkin nähdään. Vanha ja viisas sananlaskun sanoo että parempi virsta väärää… ja uskon että se pätee kaiken inhimillisyyden alueilla.

Ehdottomasti en suosi ns. uinutususkoa jona valtakristillisyyden näet, mutta palaan tuohon sananlaskuun ja siksi luulen ja tiedän että niin kauan kun ihmiset näkevät auringon paistavan niin Luojan ja Kristuksen armo on hänelle tarjolla, raamatunkin mukaan.

Omaa lapsuuttani varjosti kylmän sodan tuoma maailmanlopun odotus, joten samaan vahinkoa tuottavaan toivottomuuden ja tuhonuhkakuviokuvaelmiin en halua lähteä enää koskaan mukaan, vaan haluan olla Elämän puolella.

nimi. sama keskustelija

Lue lisää

Sinun kirjoituksistasi kyllä paistaa se, että paljon olet asioita pohtinut, pähkäillyt.

Lienetkö filosofi, kun niin monimuotoisesti yrität selvitellä uskon asioitakin?

Mutta kyllä se on vaan niin, että ihmisjärjellä ei voi millään tulla ymmärtämään uskon asioita.

Ymmärrän hyvin nämä mitä tuot esille.
Näinhän sitä ihminen pähkäilee, ja poimii sitten sellaiset asiat totuudeksi mitkä parhaiten
tuntuvat soveltuvan ihmismieleen.

Näinhän se on mitä muuta se voisi ollakkaan.

Ja jos ihminen ei omasta viisaudesta ja kaikesta omasta tahdo tulla riisutuksi, ei siis halua
kuolla itsestään, että voisi Elämän saada, niin kyllä hän saa ihan vapaasti niin tehdä.

Jumala ei ketään väkisin omakseen ota.

Mutta väärin on sanoa, että silloin kun ihminen pääsee Luojansa yhteyteen hän olisi kaikkia
muita ihmisiä surkuteltavampi.

Ja että tällaisen ihmisen elämällä ei ole mitään tarkoitusta.

Ja että silloin kun ihminen jo on kääntynyt Jumalan puoleen,
jolloin Jeesus itse on alkanut tällaisen ihmisen puolesta rukoilla,
niin tällainen ihminen väsyisi ennen aikojaan.

Sekä väärin on sanoa, että Jumalan lasten kohdalla terveellistä kanssakäymistä
ei voi syntyä, vaan "epäluuloa, kyräilyä, eristäytymistä sekä kaaosta
kuten maailmalla tänäänkin nähdään.

Jumalan lasten tähdenkö kaikki paha?

Etkö tiedä minkä seurausta kaikki tuollainen on?

Se on synnin seurausta.

Ihmisen ylpeyden tähden.

Ihmisten totelemattomuuden tähden.
Ihmiset rakastavat valhetta enemmän kuin totuutta.
Ihmiset rakastavat luotua enemmän kuin luojaa.

Jumala on Rauhan ja Rakkauden Jumala.

Mutta Jumala on myös Pyhä Jumala.

Mitä tämä merkitsee että Jumala on Pyhä?

Se unohdetaan tai sitä ei huomata tai sitä ei tiedetä
tai sitä ei voi ymmärtää ihminen joka ei ole kohdannut Jumalan armoa,
Jumalan Anteeksi antoa.

Siksi tässäkin tulee eteen se, että kun sinulta puuttuu tämä yksi,
niin sinulta puuttuu kaikki.

Siis jos sinulla ei ole Jeesuksen sisällistä tuntemusta,
siis sinulta tämä puuttuu sinulta puuttuu kaikki.

Se että ihmiset eivät usko, ei ole ihmeellistä.
Eiväthän ihmiset uskoneet itse Jeesustakaan, hänen sanomaansa.
Eivät edes Jeesuksen omat veljet uskoneet häneen.

Tuosta omasta uskostani, niin voin sanoa, 1Joh.5:19,20
"Me (minäkin) tiedämme, että olemme Jumalasta, ja koko maailma on
pahan vallassa.
Mutta me(minäkin) tiedämme, että Jumalan Poika on tullut ja antanut
meille ymmärryksen, tunteaksemme sen Totisen; ja me olemme siinä Totisessa,
hänen Pojassansa, Jeesuksessa Kristuksessa.
Hän on totinen Jumala ja iankaikkinen elämä."

Ja vielä, mitä tulee tuohon kun mainitset "yksilöllisen persoonallisuuden teologiaa."

Niin tämä ei ole mitään ihmisten luomaa jumaluus oppia, vaan itse Herran Jeesuksen
tuoma sanoma,että "kaikkien ihmisten kaikkialla on tehtävä parannus."
Ilman parannusta kukaan ei ole näkevä Herraa.

Siis armolla ei voi syntejä peittää.

Millään massauskolla ei autuutta voi saavuttaa.

Jokaisen ihmisen on kohdallansa kohdattava Jeesuksen antama anteeksi antamus.

Toisen ihmisen uskolla ei autuaaksi myös tulla, eikä myöskään omalla,
vaan Jeesuksen Jumalan Pojan uskolla.

Tuostakin vielä kun sanot "luulen ja tiedän että niin kauan kun ihmiset näkevät
auringon paistavan niin Luojan ja Kristuksen armo on hänelle tarjolla,
raamatunkin mukaan."

Niin mietippä ja lue raamattua ja pyydä että Jumala sinut johdattaisi
iankaikkisen elämän tielle, jolla ei enää luulla vaan tiedetään.

muukalainen 4 kirjoitti:

Sinun kirjoituksistasi kyllä paistaa se, että paljon olet asioita pohtinut, pähkäillyt.

Lienetkö filosofi, kun niin monimuotoisesti yrität selvitellä uskon asioitakin?

Mutta kyllä se on vaan niin, että ihmisjärjellä ei voi millään tulla ymmärtämään uskon asioita.

Ymmärrän hyvin nämä mitä tuot esille.
Näinhän sitä ihminen pähkäilee, ja poimii sitten sellaiset asiat totuudeksi mitkä parhaiten
tuntuvat soveltuvan ihmismieleen.

Näinhän se on mitä muuta se voisi ollakkaan.

Ja jos ihminen ei omasta viisaudesta ja kaikesta omasta tahdo tulla riisutuksi, ei siis halua
kuolla itsestään, että voisi Elämän saada, niin kyllä hän saa ihan vapaasti niin tehdä.

Jumala ei ketään väkisin omakseen ota.

Mutta väärin on sanoa, että silloin kun ihminen pääsee Luojansa yhteyteen hän olisi kaikkia
muita ihmisiä surkuteltavampi.

Ja että tällaisen ihmisen elämällä ei ole mitään tarkoitusta.

Ja että silloin kun ihminen jo on kääntynyt Jumalan puoleen,
jolloin Jeesus itse on alkanut tällaisen ihmisen puolesta rukoilla,
niin tällainen ihminen väsyisi ennen aikojaan.

Sekä väärin on sanoa, että Jumalan lasten kohdalla terveellistä kanssakäymistä
ei voi syntyä, vaan "epäluuloa, kyräilyä, eristäytymistä sekä kaaosta
kuten maailmalla tänäänkin nähdään.

Jumalan lasten tähdenkö kaikki paha?

Etkö tiedä minkä seurausta kaikki tuollainen on?

Se on synnin seurausta.

Ihmisen ylpeyden tähden.

Ihmisten totelemattomuuden tähden.
Ihmiset rakastavat valhetta enemmän kuin totuutta.
Ihmiset rakastavat luotua enemmän kuin luojaa.

Jumala on Rauhan ja Rakkauden Jumala.

Mutta Jumala on myös Pyhä Jumala.

Mitä tämä merkitsee että Jumala on Pyhä?

Se unohdetaan tai sitä ei huomata tai sitä ei tiedetä
tai sitä ei voi ymmärtää ihminen joka ei ole kohdannut Jumalan armoa,
Jumalan Anteeksi antoa.

Siksi tässäkin tulee eteen se, että kun sinulta puuttuu tämä yksi,
niin sinulta puuttuu kaikki.

Siis jos sinulla ei ole Jeesuksen sisällistä tuntemusta,
siis sinulta tämä puuttuu sinulta puuttuu kaikki.

Se että ihmiset eivät usko, ei ole ihmeellistä.
Eiväthän ihmiset uskoneet itse Jeesustakaan, hänen sanomaansa.
Eivät edes Jeesuksen omat veljet uskoneet häneen.

Tuosta omasta uskostani, niin voin sanoa, 1Joh.5:19,20
"Me (minäkin) tiedämme, että olemme Jumalasta, ja koko maailma on
pahan vallassa.
Mutta me(minäkin) tiedämme, että Jumalan Poika on tullut ja antanut
meille ymmärryksen, tunteaksemme sen Totisen; ja me olemme siinä Totisessa,
hänen Pojassansa, Jeesuksessa Kristuksessa.
Hän on totinen Jumala ja iankaikkinen elämä."

Ja vielä, mitä tulee tuohon kun mainitset "yksilöllisen persoonallisuuden teologiaa."

Niin tämä ei ole mitään ihmisten luomaa jumaluus oppia, vaan itse Herran Jeesuksen
tuoma sanoma,että "kaikkien ihmisten kaikkialla on tehtävä parannus."
Ilman parannusta kukaan ei ole näkevä Herraa.

Siis armolla ei voi syntejä peittää.

Millään massauskolla ei autuutta voi saavuttaa.

Jokaisen ihmisen on kohdallansa kohdattava Jeesuksen antama anteeksi antamus.

Toisen ihmisen uskolla ei autuaaksi myös tulla, eikä myöskään omalla,
vaan Jeesuksen Jumalan Pojan uskolla.

Tuostakin vielä kun sanot "luulen ja tiedän että niin kauan kun ihmiset näkevät
auringon paistavan niin Luojan ja Kristuksen armo on hänelle tarjolla,
raamatunkin mukaan."

Niin mietippä ja lue raamattua ja pyydä että Jumala sinut johdattaisi
iankaikkisen elämän tielle, jolla ei enää luulla vaan tiedetään.

Lue lisää

Olen seurannut aika tarkkaan kaikkia tämän aukeaman keskusteluja, joten jokainen vastauksesi on ollut myös vastaus itselleni, joten niihin ei tarvitse palata.

Täytyy myöntää että ymmärrän täysin kirjoittamasi tekstit ja hyväksynkin osaltaan mutta toisaalta tunnen vastauksissasi pientä yli-idealismin virettä. En sano näin kiusalla vaan siksi että koen edelleen että totuus on jotain suurempaa, tai totuus on juuri sitä mihin ihminen vakaasti uskoo, ja se hänelle riittää.

Tiedän että vakaalla rukouselämällä vääjäämättä kohtaa äänellisesti tai kuvallisesti rukouksensa kohteen, eikä se ole harvinaista. Myös harras uskonelämän ”harrastaminen”, nimikkeestä riippumatta, tuo tiloja ja hetkiä jossa nähdään, kuullaan tai koetaan Jumalan läsnäolo, ”autuaita ovat… sillä he saavat nähdä ja kokea ylimaallisen läsnäolon. Mutta miksi joku kokemus ja tietämys on aitoa ja arvokkaampaa kuin toisen vastaava, siinäpä probleema? Juupas eipäs ei riitä vaan totuus on veitsenterävää.

On myös päinvastaisia kokemuksia jossa ihminen voi kohdata oman itsensä raadollisen olemuksen, eli tavallaan oman todellisen ja yleensä sangen viallisen luomuksensa, ja tätä sanotaan portinvartijan kohtaamiseksi. Jotkut moraalisesti erittäin korkean kriteerin ansainneet ja saaneet ovat hyväksyneet itseensä tämän lihaansa rusentavan piikin, absoluuttisuuden lahjan, kuten Paavali. Se on Todellisuuden reuna-aluetta jota harva käsittää.
Vasta tällä tavoin, täydellisellä raadollisuutensa havaitsemisella, voidaan tajuta ajalliset virheellisyytensä, vertaa mm. Pinocchio-sadun kertomusta.

Raamattu myös kertoo ”valkeudenenkelin” sallimasta kontaktista, joka voi antaa ylivertaisen Kristus-tietämyksen, jossa ensisijaisesti koetaan oman sielunsa pelastumisen varmuus, ennen muita. Eli se mikä saatetaan ymmärtää täydellisen oikeaksi voi olla vasta osatotuutta ja virheeksikin osoittautuvaa.

Ymmärrän itse että ihmisen elämä on arvokasta vasta aidossa ja kasvattavassa suhteessa itseensä, kanssaihmisiin ja hienosti sanottuna koko luomakuntaan, joten ihmisen iankaikkisen elämän tie on alkanut seimestä ja jatkuu täydelliseen itsensä tuntemiseen sekä ihmisyytensä kruunaamiseen, ja oikotietä onneen ei ole.

tomunen kirjoitti:

Olen seurannut aika tarkkaan kaikkia tämän aukeaman keskusteluja, joten jokainen vastauksesi on ollut myös vastaus itselleni, joten niihin ei tarvitse palata.

Täytyy myöntää että ymmärrän täysin kirjoittamasi tekstit ja hyväksynkin osaltaan mutta toisaalta tunnen vastauksissasi pientä yli-idealismin virettä. En sano näin kiusalla vaan siksi että koen edelleen että totuus on jotain suurempaa, tai totuus on juuri sitä mihin ihminen vakaasti uskoo, ja se hänelle riittää.

Tiedän että vakaalla rukouselämällä vääjäämättä kohtaa äänellisesti tai kuvallisesti rukouksensa kohteen, eikä se ole harvinaista. Myös harras uskonelämän ”harrastaminen”, nimikkeestä riippumatta, tuo tiloja ja hetkiä jossa nähdään, kuullaan tai koetaan Jumalan läsnäolo, ”autuaita ovat… sillä he saavat nähdä ja kokea ylimaallisen läsnäolon. Mutta miksi joku kokemus ja tietämys on aitoa ja arvokkaampaa kuin toisen vastaava, siinäpä probleema? Juupas eipäs ei riitä vaan totuus on veitsenterävää.

On myös päinvastaisia kokemuksia jossa ihminen voi kohdata oman itsensä raadollisen olemuksen, eli tavallaan oman todellisen ja yleensä sangen viallisen luomuksensa, ja tätä sanotaan portinvartijan kohtaamiseksi. Jotkut moraalisesti erittäin korkean kriteerin ansainneet ja saaneet ovat hyväksyneet itseensä tämän lihaansa rusentavan piikin, absoluuttisuuden lahjan, kuten Paavali. Se on Todellisuuden reuna-aluetta jota harva käsittää.
Vasta tällä tavoin, täydellisellä raadollisuutensa havaitsemisella, voidaan tajuta ajalliset virheellisyytensä, vertaa mm. Pinocchio-sadun kertomusta.

Raamattu myös kertoo ”valkeudenenkelin” sallimasta kontaktista, joka voi antaa ylivertaisen Kristus-tietämyksen, jossa ensisijaisesti koetaan oman sielunsa pelastumisen varmuus, ennen muita. Eli se mikä saatetaan ymmärtää täydellisen oikeaksi voi olla vasta osatotuutta ja virheeksikin osoittautuvaa.

Ymmärrän itse että ihmisen elämä on arvokasta vasta aidossa ja kasvattavassa suhteessa itseensä, kanssaihmisiin ja hienosti sanottuna koko luomakuntaan, joten ihmisen iankaikkisen elämän tie on alkanut seimestä ja jatkuu täydelliseen itsensä tuntemiseen sekä ihmisyytensä kruunaamiseen, ja oikotietä onneen ei ole.

Lue lisää

Jumalan koko Totuus on jotakin vielä suurempaa sen uskon.
Enkä voi sanoa tuleeko ihminen sitä ymmärtämään tätä maallista
vaellusta tehdessään.

Että kun Raamatussa sanotaan; Pyhä Henki johtaa kaikkeen totuuteen,
niin näin on.
Mutta se ei merkitse sitä, että sinä tulisit kaiken totuuden
ymmärtämään niin, että hokkus`pokkus vain.

Mutta kun saa olla Pyhän Hengen Johdatettavana tulee ymmärtämään
sen mikä Jumalan on. Pyhä Henki ohjaa, johtaa aina kaikessa Jumalan
Totuuteen.

Tätä asiaa on vaikeaa pukea sanoiksi.
Ihminen joka ei ole päässyt osalliseksi Pyhän Hengen johdatuksesta,
ei voi tätä ymmärtää, vaan se tuottaa hämmennystä.

Anteeksi nyt, että en voi sinua mieltää Jumalan lapsena.

Mutta en minä ole tuomari.

Jumala sinun sydämesi näkee.

Jumala tietää oletko vilpittömällä mielellä hänen edessään.

Jumala tietää miksi kysyt niinkuin kysyt.

Mutta sanon, että jos sinun tarkoituksenasi on vain pilailla näillä kysymyksilläsi
ei siis ole todellista tarvettakaan päästä selvyyteen Jumalan sanan
Totuudesta, niin turhaa tämä on.

Sillä pääasia on että pääasia on pääasia ja pääasia on Jeesus Kristus.

Kun me Jeesuksen yhteyteen olemme päässeet siinä on kyllin.

Ja se että olemme Jeesuksen yhteydessä, niin voimme sanoa,
niinkuin viime viestissä sanoin;että "Me (minäkin) tiedämme..."

Ei Jumala jätä hämärän peittoon.

Kyllä se on tämä kavala käärme joka sanoo tänäkin päivänä:
"Onko JUmala todella sanonut niin?"

Menen vielä kirjoitukseesi sanot:"tai totuus on juuri sitä mihin
ihminen vakaasti uskoo, ja se hänelle riittää."

Tässä paistaa juuri se että ihminen omalla uskollaan tulisi autuaaksi.

Mutta näin ei ole. Raamatusta et voi missään nähdä asian näin olevan.

Ei kukaan omalla uskolla tule autuaaksi, uskoo hän sitten omasta mielestään
miten paljon tahansa.

Ainoastaan usko jonka Jumala on saanut synnytää on sitä pelastavaa uskoa.
Sen hän tuntee joka hänestä on ja se on Jeesus ja jolla Poika on hänellä
on myös elämä.

Ihminen joka on Jeesuksen saanut kohdata omana Vapahtajanaan on näin
siirtynyt kuolemasta elämään.

Vielä kirjoitat:" Tiedän että vakaalla rukouselämällä vääjäämättä kohtaa
äänellisesti tai kuvallisesti rukouksensa kohteen, eikä se ole harvinaista."

En tarkoin tiedä mitä tarkoitat, mutta eipä ihminen omien rukoustenkaan,
vaikka kuinka paljon rukoilisi, voi pelastusta saavuttaa.

Sillä rukous on omia töitä, eikä omilla töillään kukaan autuaaksi tule.

Tiedän että tämä on hämmästyttävä väite ei rukouksetkaan kelpaa?

Eivät ne kelpaa, jos sinä rukoilet vain siksi, että sen vuoksi ajattelet
kelpaavasi Jumalalle.

Eivät ne kelpaa jos rukoilet vain siksi, että saisi helpotusta tähän
maalliseen elämääsi, jatkaaksesi entistä elämääsi synnin riennoissa.

Eivät ne kelpaa jos rukoilet siis kelvottomasti, vilppi sydämessäsi.

Nyt sanotaan kukaan ihminen ei ole täydellinen, me olemme syntisiä
kaikella tapaa kelvottomat.

Näin todella on.

Mutta tunnetko sinä todella sydämessäsi että näin on?

Vai onko niin että sinä kyllä näet ja tunnustat että olen syntinen,
kaikella tapaa kelvoton, mutta et todella ole sydämessäsi tätä
koskaan niin tuntenut, että olisit särkynyt Jumalan edessä,
ja sielusi hädässä huutanut Herralle, Herra armahda minua.

Ja niinkuin viime viestissä jo mainitsin sellaisen ihmisen
rukoukset Jumala kuulee joka häntä etsii.
Jeesuskin rukoilee tällaisen ihmisen puolesta, tällainen
etsivä löytää, tällainen anova saa, tällaiselle kolkuttavalle
avataan.

Jumala vastaa, kun hänen aikansa on.

Näin on totta.

Voin omasta kokemuksestakin sanoa tämän todeksi.

Mitä tulee tuohon valkeuden enkeliin, niin sielujen vihollinen
on monella tapaa verhoutunut tähän asuun, joka on voisiko
sanoa sitä kavalinta, pettävintä eksytystä.

Sielujen vihollinen yrittää todella taitavasti matkia Jumalaa.
Voi todellakin antaa mitä erilaisempia tunteita niinkuin
ne olisivat Jumalasta.

Tällaista eksytystä ei omalla järjellään ymmärryksellään
kukaan ihminen kykene vastustamaan niin voimakas ja petollinen
se on.

Mutta Jumala omansa tällaiselta varjelee.


Ja vielä tekstisi lopusta; "Ymmärrän itse että ihmisen elämä on
arvokasta vasta aidossa ja kasvattavassa suhteessa itseensä,
kanssaihmisiin ja hienosti sanottuna koko luomakuntaan,"

Niin ymmärrän tämä on näitä todella hienoja, hienoilta kuuluvia
ihmisajatuksia. Joissa ei sinällään ole pahaa.

Mutta kun se muuttuu pahaksi siksi, että tässä ei huomioida
kaiken Luojaa Jumalaa ja hänen tahtoaan.

Tässä syrjäytetään Jumala kelvottomana tarpeettomana pois.
Ihminen on kaikki kaikessa, ihminen on tärkeä. Ihminen on
kuitenkin hyvä, Siis toteutuu sekin että, "ei paha ole kenkään
ihminen, toinen vain on parempi toista"

Omasta kokemuksesta voin edelleen sanoa; kaikki todellinen Elämä
lähtee siitä kun ihminen saa kohdata Jeesuksen omana Vapahtajanaan,
ja näin pääsee Taivaan Isän "kämmenelle".

muukalainen 4 kirjoitti:

Jumalan koko Totuus on jotakin vielä suurempaa sen uskon.
Enkä voi sanoa tuleeko ihminen sitä ymmärtämään tätä maallista
vaellusta tehdessään.

Että kun Raamatussa sanotaan; Pyhä Henki johtaa kaikkeen totuuteen,
niin näin on.
Mutta se ei merkitse sitä, että sinä tulisit kaiken totuuden
ymmärtämään niin, että hokkus`pokkus vain.

Mutta kun saa olla Pyhän Hengen Johdatettavana tulee ymmärtämään
sen mikä Jumalan on. Pyhä Henki ohjaa, johtaa aina kaikessa Jumalan
Totuuteen.

Tätä asiaa on vaikeaa pukea sanoiksi.
Ihminen joka ei ole päässyt osalliseksi Pyhän Hengen johdatuksesta,
ei voi tätä ymmärtää, vaan se tuottaa hämmennystä.

Anteeksi nyt, että en voi sinua mieltää Jumalan lapsena.

Mutta en minä ole tuomari.

Jumala sinun sydämesi näkee.

Jumala tietää oletko vilpittömällä mielellä hänen edessään.

Jumala tietää miksi kysyt niinkuin kysyt.

Mutta sanon, että jos sinun tarkoituksenasi on vain pilailla näillä kysymyksilläsi
ei siis ole todellista tarvettakaan päästä selvyyteen Jumalan sanan
Totuudesta, niin turhaa tämä on.

Sillä pääasia on että pääasia on pääasia ja pääasia on Jeesus Kristus.

Kun me Jeesuksen yhteyteen olemme päässeet siinä on kyllin.

Ja se että olemme Jeesuksen yhteydessä, niin voimme sanoa,
niinkuin viime viestissä sanoin;että "Me (minäkin) tiedämme..."

Ei Jumala jätä hämärän peittoon.

Kyllä se on tämä kavala käärme joka sanoo tänäkin päivänä:
"Onko JUmala todella sanonut niin?"

Menen vielä kirjoitukseesi sanot:"tai totuus on juuri sitä mihin
ihminen vakaasti uskoo, ja se hänelle riittää."

Tässä paistaa juuri se että ihminen omalla uskollaan tulisi autuaaksi.

Mutta näin ei ole. Raamatusta et voi missään nähdä asian näin olevan.

Ei kukaan omalla uskolla tule autuaaksi, uskoo hän sitten omasta mielestään
miten paljon tahansa.

Ainoastaan usko jonka Jumala on saanut synnytää on sitä pelastavaa uskoa.
Sen hän tuntee joka hänestä on ja se on Jeesus ja jolla Poika on hänellä
on myös elämä.

Ihminen joka on Jeesuksen saanut kohdata omana Vapahtajanaan on näin
siirtynyt kuolemasta elämään.

Vielä kirjoitat:" Tiedän että vakaalla rukouselämällä vääjäämättä kohtaa
äänellisesti tai kuvallisesti rukouksensa kohteen, eikä se ole harvinaista."

En tarkoin tiedä mitä tarkoitat, mutta eipä ihminen omien rukoustenkaan,
vaikka kuinka paljon rukoilisi, voi pelastusta saavuttaa.

Sillä rukous on omia töitä, eikä omilla töillään kukaan autuaaksi tule.

Tiedän että tämä on hämmästyttävä väite ei rukouksetkaan kelpaa?

Eivät ne kelpaa, jos sinä rukoilet vain siksi, että sen vuoksi ajattelet
kelpaavasi Jumalalle.

Eivät ne kelpaa jos rukoilet vain siksi, että saisi helpotusta tähän
maalliseen elämääsi, jatkaaksesi entistä elämääsi synnin riennoissa.

Eivät ne kelpaa jos rukoilet siis kelvottomasti, vilppi sydämessäsi.

Nyt sanotaan kukaan ihminen ei ole täydellinen, me olemme syntisiä
kaikella tapaa kelvottomat.

Näin todella on.

Mutta tunnetko sinä todella sydämessäsi että näin on?

Vai onko niin että sinä kyllä näet ja tunnustat että olen syntinen,
kaikella tapaa kelvoton, mutta et todella ole sydämessäsi tätä
koskaan niin tuntenut, että olisit särkynyt Jumalan edessä,
ja sielusi hädässä huutanut Herralle, Herra armahda minua.

Ja niinkuin viime viestissä jo mainitsin sellaisen ihmisen
rukoukset Jumala kuulee joka häntä etsii.
Jeesuskin rukoilee tällaisen ihmisen puolesta, tällainen
etsivä löytää, tällainen anova saa, tällaiselle kolkuttavalle
avataan.

Jumala vastaa, kun hänen aikansa on.

Näin on totta.

Voin omasta kokemuksestakin sanoa tämän todeksi.

Mitä tulee tuohon valkeuden enkeliin, niin sielujen vihollinen
on monella tapaa verhoutunut tähän asuun, joka on voisiko
sanoa sitä kavalinta, pettävintä eksytystä.

Sielujen vihollinen yrittää todella taitavasti matkia Jumalaa.
Voi todellakin antaa mitä erilaisempia tunteita niinkuin
ne olisivat Jumalasta.

Tällaista eksytystä ei omalla järjellään ymmärryksellään
kukaan ihminen kykene vastustamaan niin voimakas ja petollinen
se on.

Mutta Jumala omansa tällaiselta varjelee.


Ja vielä tekstisi lopusta; "Ymmärrän itse että ihmisen elämä on
arvokasta vasta aidossa ja kasvattavassa suhteessa itseensä,
kanssaihmisiin ja hienosti sanottuna koko luomakuntaan,"

Niin ymmärrän tämä on näitä todella hienoja, hienoilta kuuluvia
ihmisajatuksia. Joissa ei sinällään ole pahaa.

Mutta kun se muuttuu pahaksi siksi, että tässä ei huomioida
kaiken Luojaa Jumalaa ja hänen tahtoaan.

Tässä syrjäytetään Jumala kelvottomana tarpeettomana pois.
Ihminen on kaikki kaikessa, ihminen on tärkeä. Ihminen on
kuitenkin hyvä, Siis toteutuu sekin että, "ei paha ole kenkään
ihminen, toinen vain on parempi toista"

Omasta kokemuksesta voin edelleen sanoa; kaikki todellinen Elämä
lähtee siitä kun ihminen saa kohdata Jeesuksen omana Vapahtajanaan,
ja näin pääsee Taivaan Isän "kämmenelle".

Lue lisää

Missään tapauksessa en ole pilailemassa kanssasi enkä kysele ja kirjoita sekä kuluta aikaamme aivan turhanpäiten, ja ehdoton elämäni ykköstavoite on päästä henkilökohtaisen Totuuden parempaan ymmärtämiseen ja selkeytymiseen.

Se mitä uskoin, tiesin ja ymmärsin, ei enää tunnu riittävältä, ja sen tiedän että kunkin aitoon vilpittömyyteen perustuvan uskon kirkastama totuus näyttäytyy matkalaisille eritasoisina etappeina.

Raamattu sanoo että opettajat loistavat kuin tähdet, joka tarkoittaa niiden keskenään erilaista loistetta, joten saatava totuus ei ole keskenään aivan yhtä perinpohjaista, mutta valo on valoa.

Tässä "referoin" kirjoittamiasi ja täydennän itselleni tärkeitä lauseita.
Ihmisen tehtävä on ymmärtää polkunsa merkitys, mutta hokkus pokkusta ei ole ja Pyhä Henki ohjaa kaikessa Jumalan Totuuteen. Jumala näkee sydämiimme ja Jumala tietää vilpittömyysasteemme ja kysymystemme syyt sekä niiden suuruudet.
Pääasia on Jeesus Kristus ja hänen antama henkilökohtainen tehtävämme, sekä esimerkkinsä ymmärtäminen tässä ajassa ja aineessa.

Totuus on juuri sitä mihin ihminen vakaasti uskoo ja se hänelle riittää, ja että ihminen tulee omalla uskollaan autuaaksi, ei naapurin tai Raimon uskolla, sanoo raamattu. Jos et usko itseesi niin et pysty uskomaan mihinkään itseäsi suurempaan, ja tässä on ristin leikkauspiste.

Ihminen joka on Jeesuksen saanut kohdata omana Vapahtajanaan, on näin
siirtynyt kuolemasta elämään. Hieno lause mutta mitä se kullekin taas tarkoittaa, ahdasta porttia, autuuden kokemista, sisäistä keskusteluyhteyttä, rauhantunteen saavuttamista, paavalinomaista kokemusta tai muuta?

Tiedän että vakaalla rukouselämällä vääjäämättä kohtaa
äänellisesti tai kuvallisesti rukouksensa kohteen, eikä se ole ollenkaan harvinaista. Ja tarkoitan tällä mitä tuossa lukee, juuri runsaslukuisasti tapahtuneita, kokemuksiin ohjaavia toimintoja, yliluonnollisuuden todellista kohtaamista, eli ei aivan tavanomaista tapahtumaa, vaikka Sunin tapaista kokemusta.
Se että tällöinkään saadut vastaukset ei aina ole ristiriidattomia, aiheuttaa hämmennystä, ihmisissä.

Ilman tavoitteita ja pyrkimyksiä olisi jokainen ihminen jo perillä lähtökuopissaan.

”Eipä ihminen omien rukoustenkaan töin voi pelastusta saavuttaa”, mutta miksi Jeesus opetti rukoilemaan ja luottamaan hänen armahtavaisuuteensa?

Vain etsivä löytää, kolkuttavalle avataan ja matkaajalle koittaa päämäärä. Tiedän ettei kukaan ihminen ei ole täydellinen ja me olemme monilla tavoin kelvottomia ja epätäydellisiä, itse mitä suurimmassa määrin.

Se on totta että rukoukseen on ehdottomasti liitettävä sanat, tapahtukoon Sinun tahtosi, sillä maailmassa, ajassa ja arjessa tapahtuu paljon asioita jotka ovat kuin oman tahdon luomuksia.
Esimerkiksi joku toivoo että voi kun sinä kävisit meillä kylässä, tulet, mutta sattumoisin tuletkin hänelle täysin sopimattomalla ajalla.

Sinä ymmärrät elämän absoluuttisen mustavalkeana, hengenveljesi suninmukaisesti, mutta itse koen että saavutettu vajaakin totuus voi osoittautua terveelliseksi välietapiksi ja myöhemmin jopa virheeksi.

Tiedän että maallista elämää, lähtökohtaisuuttaan on turha vähätellä, ja siitä olen aivan varma että pääosalla ihmisistä ei ole juurikaan aavistusta mitä tällä elämällämme tarkoitetaan ja mitä se sisältää.

Ihmiset vaillinaisina flokkitutuvat sinne ja tänne, kulttuuriinsa, kokemuksiinsa, oletuksiinsa, uskomuksiinsa, tietämyksiinsä ja aidoista aidoimpiin uskoihinsa, kiivetään kohti taivaita, yli toisten ja toisiaan polkien, mutta ei ymmärretä että samassa liemessä ollaan, eli ensimmäiset tulevat viimeisiksi.

On ja oli todella hienoa että puhuit vähän maallisemminkin sanoin eikä aina vaan raamatun lainauksilla.
Hämmensin taas sinua ja taitaa olla että keskustelua voisi jatkaa myös toiset, sillä olemme erittäin paljosta täysin samaa mieltä, mutta ajatustemme kemiat eivät oikein kohtaa, joten taidan väistyä reunemmalle. Kiitos.









   

tomunen kirjoitti:

Missään tapauksessa en ole pilailemassa kanssasi enkä kysele ja kirjoita sekä kuluta aikaamme aivan turhanpäiten, ja ehdoton elämäni ykköstavoite on päästä henkilökohtaisen Totuuden parempaan ymmärtämiseen ja selkeytymiseen.

Se mitä uskoin, tiesin ja ymmärsin, ei enää tunnu riittävältä, ja sen tiedän että kunkin aitoon vilpittömyyteen perustuvan uskon kirkastama totuus näyttäytyy matkalaisille eritasoisina etappeina.

Raamattu sanoo että opettajat loistavat kuin tähdet, joka tarkoittaa niiden keskenään erilaista loistetta, joten saatava totuus ei ole keskenään aivan yhtä perinpohjaista, mutta valo on valoa.

Tässä "referoin" kirjoittamiasi ja täydennän itselleni tärkeitä lauseita.
Ihmisen tehtävä on ymmärtää polkunsa merkitys, mutta hokkus pokkusta ei ole ja Pyhä Henki ohjaa kaikessa Jumalan Totuuteen. Jumala näkee sydämiimme ja Jumala tietää vilpittömyysasteemme ja kysymystemme syyt sekä niiden suuruudet.
Pääasia on Jeesus Kristus ja hänen antama henkilökohtainen tehtävämme, sekä esimerkkinsä ymmärtäminen tässä ajassa ja aineessa.

Totuus on juuri sitä mihin ihminen vakaasti uskoo ja se hänelle riittää, ja että ihminen tulee omalla uskollaan autuaaksi, ei naapurin tai Raimon uskolla, sanoo raamattu. Jos et usko itseesi niin et pysty uskomaan mihinkään itseäsi suurempaan, ja tässä on ristin leikkauspiste.

Ihminen joka on Jeesuksen saanut kohdata omana Vapahtajanaan, on näin
siirtynyt kuolemasta elämään. Hieno lause mutta mitä se kullekin taas tarkoittaa, ahdasta porttia, autuuden kokemista, sisäistä keskusteluyhteyttä, rauhantunteen saavuttamista, paavalinomaista kokemusta tai muuta?

Tiedän että vakaalla rukouselämällä vääjäämättä kohtaa
äänellisesti tai kuvallisesti rukouksensa kohteen, eikä se ole ollenkaan harvinaista. Ja tarkoitan tällä mitä tuossa lukee, juuri runsaslukuisasti tapahtuneita, kokemuksiin ohjaavia toimintoja, yliluonnollisuuden todellista kohtaamista, eli ei aivan tavanomaista tapahtumaa, vaikka Sunin tapaista kokemusta.
Se että tällöinkään saadut vastaukset ei aina ole ristiriidattomia, aiheuttaa hämmennystä, ihmisissä.

Ilman tavoitteita ja pyrkimyksiä olisi jokainen ihminen jo perillä lähtökuopissaan.

”Eipä ihminen omien rukoustenkaan töin voi pelastusta saavuttaa”, mutta miksi Jeesus opetti rukoilemaan ja luottamaan hänen armahtavaisuuteensa?

Vain etsivä löytää, kolkuttavalle avataan ja matkaajalle koittaa päämäärä. Tiedän ettei kukaan ihminen ei ole täydellinen ja me olemme monilla tavoin kelvottomia ja epätäydellisiä, itse mitä suurimmassa määrin.

Se on totta että rukoukseen on ehdottomasti liitettävä sanat, tapahtukoon Sinun tahtosi, sillä maailmassa, ajassa ja arjessa tapahtuu paljon asioita jotka ovat kuin oman tahdon luomuksia.
Esimerkiksi joku toivoo että voi kun sinä kävisit meillä kylässä, tulet, mutta sattumoisin tuletkin hänelle täysin sopimattomalla ajalla.

Sinä ymmärrät elämän absoluuttisen mustavalkeana, hengenveljesi suninmukaisesti, mutta itse koen että saavutettu vajaakin totuus voi osoittautua terveelliseksi välietapiksi ja myöhemmin jopa virheeksi.

Tiedän että maallista elämää, lähtökohtaisuuttaan on turha vähätellä, ja siitä olen aivan varma että pääosalla ihmisistä ei ole juurikaan aavistusta mitä tällä elämällämme tarkoitetaan ja mitä se sisältää.

Ihmiset vaillinaisina flokkitutuvat sinne ja tänne, kulttuuriinsa, kokemuksiinsa, oletuksiinsa, uskomuksiinsa, tietämyksiinsä ja aidoista aidoimpiin uskoihinsa, kiivetään kohti taivaita, yli toisten ja toisiaan polkien, mutta ei ymmärretä että samassa liemessä ollaan, eli ensimmäiset tulevat viimeisiksi.

On ja oli todella hienoa että puhuit vähän maallisemminkin sanoin eikä aina vaan raamatun lainauksilla.
Hämmensin taas sinua ja taitaa olla että keskustelua voisi jatkaa myös toiset, sillä olemme erittäin paljosta täysin samaa mieltä, mutta ajatustemme kemiat eivät oikein kohtaa, joten taidan väistyä reunemmalle. Kiitos.









   

Lue lisää

Sanot" ehdoton elämäni ykköstavoite on päästä henkilökohtaisen Totuuden
parempaan ymmärtämiseen ja selkeytymiseen."

Tämä on se elämämme tärkein asia. Kun sinä sen sydämellesi olet saanut,
sitä etsit, anot ja kolkutat, niin olet löytävä, saava ja sinulle avataan.

Mutta niinkuin sanoin se ei ole hokkus pokkus juttu.

Hokkus pokkus jutut ovat aivan muun herran tekoja.

Tässä uskon siihen, että Jumala yksilöllisesti kouluttaa, koska olemme
erilaisia, erilaiset elämäntilanteet,jne..
Hän näkee, tietää mikä kullekkin on tarpeen, tarpeellista.

En tiedä kuinka pitkältä ajalta olet seurannut minun kirjoituksiani?

Että tiedätkö mitään siitä minkälaisen elämän olen läpikäynyt.
Millä tavalla Jumala on minua kouluttanut.

Miten lopulta ylpeä, kova ja epäuskoinen sydämeni tuli murrettua.
Ja miten jouduin ahtaalle, kun minulle tuli valinnan paikka.
OLi valittava joko ahdas portti, joka ei lihaa miellyttänyt tai lavea portti,
joka miellytti lihaa.

Vielä tässäkin vaikka olin murrettu, "lihani" puolesta olisin valinnut helpomman
tien, jouduin huutamaan Herralle; armahda minua ja anna anteeksi kaikki minun
syntini. Sain kuulla Jeesuksen sanat:"Sinun syntisi ovat anteeksi annetut,mene
äläkä`täst edes enää syntiä tee."

Nämä olivat sellaiset sanat, että kun ihminen ne saa kuulla ihan todella ja näin
pääsee omistamaan todellisen vapautuksen, niinkuin Raamatussa on sanottu;
"Jonka poika tekee vapaaksi se on todella vapaa" Niin totta on tämäkin Raamatun
sana. Eikä kyse ole teeskentelystä vaan se on totisesti totta.

Ja ihminen kun näin saa kohdata Jeesuksen, niin ei hän enää mistään muusta
huoli kuin, että aina joka hetki saa olla Jeesuksen kanssa.

Niinkuin minä olen tuonut julki sen että, niin paljon kun puhutaan miten ihmisen kautta
voidaan saada ainoastaan synnit anteeksi, niin en minä ainakaan ihmisten vakuutteluista tullut
tuntemaan että syntini olisivat todella anteeksi annetut.
Mutta niinkuin olen sanonut, minä yritin uskoa, että näin se on ok. kun niin kerran
julistetaan.

Kun minulla tämä epävarmuus sisimmässäni oli, olenko minä Jumalan lapsi,
olenko siis oikealla tiellä.
Pyysin että Jumala minut johdattaisi iankaikkiselle tielle jos vaivan tiellä kuljen.

Etsin, anoin, kolkutin, niin että nyt voin sanoa, Jumala on minulle vastanut.

Ei niin, että voisin itsestäni mitään kerskata.

Ei. Vaan ihmetellä täytyy, että Jumala ei ole minua hylännyt.

Niin että tiedän "halajamalla hän on halannut sitä henkeä jonka hän
oli laittanut minuunkin asumaan".

Ja niin hän tänäkin päivänä odottaa että voisi olla armollinen.

Menen nyt kirjoitukseesi; "Totuus on juuri sitä mihin ihminen vahvasti uskoo
ja se hänelle riittää, ja että ihminen tulee omalla uskollaan autuaaksi,"

Miksi haksahdit?

Ei ihmisellä itsellään ole sellaista uskoa, joka Jumalalle kelpaa, riittää.

Siis omalla uskollaan ei kukaan autuaaksi tule.

Itsestään ihminen ei voi Totuutta myös saada irti.
Siis Jumalan Totuutta.

Ihminen itsessään on väärä, kiero joten ihminen itsessään pitää totuutena
vääryyttä joten se on petollista.

Jumalan Totuutta siis ainoaa oikeaa Totuutta ei voi löytää omilla teillään
ei Elävää uskoa lavealla tiellä.

Vaan ainoastaan tällä Elämän kaidalla tiellä, jolla tiellä ainoastaan
Taivaan Isä ottaa vastaan, jolla tiellä ainoastaan Pyhä Henki ohjaa Jumalan lasta.

Että se on totta, joka on Jeesuksen saanut kohdata omana Vapahtajanaan, on näin
siirtynyt kuolemasta elämään.
Sanot;"Hieno lause",

Sanon, se ei ole vain "hieno lause" vaan se voi tulla valtavan hienoksi todellisuudeksi
ihmiselle joka sitä janoaa.
Joka Jumalalta sellaisen janon on saanut mitä mikään, kukaan muu ei voi tyydyttää,
kuin itse Herra Jeesus. Niin käy toteen sekin raamatun kohta kun Jeesus sanoi:
"joka juo sitä vettä, jota minä hänelle annan, se ei ikinä janoa;
vaan se vesi, jonka minä hänelle annan, tulee hänessä sen veden lähteeksi, joka
kumpuaa iankaikkiseen elämään".

Noista yliluonnollisista asioista, niin todella ei voi ymmärtää niin, että ne olisivat aina
Jumalasta lähtöisin, vaan kyllä tämä toinen herra osaa matkia.

Että ei niihin voi sokeasti uskoa, onhan Raamatussa niistä varoitettu miten sielujemme
vihollinen tulee tekemään Jeesuksen nimessä ihmeitä.

Mutta ne jotka ovat Jeesuksen omia niitä Pyhä Henki ohjaa ja johtaa, ilmoittaa mikä
Jumalan on.

Tuosta paljon puhutusta ihmisen vajavaisuudesta, niin luonnollinen ihminen on vajavainen.

Mutta kun ihminen itsessään on kuollut, tullut ristiin naulituksi, niin
että Jeesus elää hänessä, ei silloin voida puhua vajaasta.

Koska ei enää elä ihminen itse vaan Jeesus hänessä.

Tiedän ettet voi tällaista ymmärtää.
(Ihminen on mitä on sillä siisti, näin ajattelet ja näin ajatellaan)

Mutta jospa sinäkin pääsisit ihmisviisauden sijasta tuntemaan Jumalan Viisauden,
Jumalan Totuuden.

Saisit tulla näkemään sen mitä on oman minän kuolema,
niin etten enää elä minä, vaan Jeesus minussa.

Se on nimittäin ihan erilaista kuin mitä nyt annetaan ymmärtää,
mitä sinäkin kannatat ja ymmärrät.

Jumalan Viisaus, Jumalan Totuus on todella aivan muuta, kuin ihmisten viisaus,
ihmisten totuus


Silloin ei enää koroteta ihmistä. Ei pönkitetä ihmisen omaa minää,
niinkuin nyt tehdään.

Että niin paljon kun puhutaankin hienosti ihmisyydestä, ihmisen
kehittymisestä, kehittämisestä, niin ne joutaa romukoppaan, niillä
ei ole mitään tekemistä Elävän Uskon kanssa.

Sillä Elävässä Uskossa en elä minä, vaan Jeesus minussa.

Tuosta rukoilemisesta, niin kyllä meitä kehoitetaan rukoilemaan.
Kehoitetaan rukoilemaan joka aika.

Mutta siitäkin on sanottu, ettei tule kelvottomasti rukoilla,
niin että himoissansa kuluttaisi.

Jeesus itse opetti meille hyvän rukouksen.

Niin että ei meidän tule monisanaisesti hokea rukouksiamme,
niin että Jumala meitä sentähden kuulisi.

Ja Henki itse rukoilee Jumalan lasten puolesta sanomattomilla huokauksilla.

Vielä sanot:"sinä ymmärrät elämän absoluuttisen mustavalkeana, hengenveljesi
Sunin mukaisesti".

Niin minä tiedän ymmärtäväni elämämme tarkoituksen niinkuin Jumala sen on
tarkoittanut.

Jumala on luonut meidät ihmiset yhteyteensä ja se on se korkein ainoa
tarkoituksemme että me pääsisimme Jumalan yhteyteen täällä ajassa niin
me hänen luokseen pääsemme myös iäksi.

Kaikki elämä joka on ulkopuolella Jumalan, ei ole Elämää, vaan kuolemaa.

Tuosta samassa "liemessä olemisesta". Mitä sillä tarkoitatkin,
niin sanon eri on keitokset, eri on sopat.

Kaikki JOita Jumalan Henki kuljettaa ovat Jumalan lapsia.

Ja Jumalan lapsilla on sama Pyhä Henki, jolloin he ovat yhtä.

Joten näissä uskon asioissa ei silloin "kemiat" vaikuta.


Vielä, kun sanot "hämmensin" sinua.

Niin eipä mitään sellaista ihan tuttuja asioita minulle ennenkuin
löysin Totuuden.

Jatka vain Jumalan valtakunnan ja hänen vanhurskautensa etsimistä
olet sen löytävä ja sen mukana saava kaiken muunkin tarpeellisen.
Niinkuin Jeesus kehoituksen ja lupauksen on antanut.

Tuosta ajanhaaskauksesta sanoisin, että ei koskaan ole ajan
haaskausta puhua tai kirjoittaa Jumalan sanaa.