miehen. Mä elän suhteessa ja en elä, meillä ei mene hyvin, enkä tiedä meniskö tämänkään kanssa. Me viestitelläänja haluttais tavata uudestaan.
Tästä on jo yli viikko sitten aikaa.
Mutta siinä on vaikka mitä mutkia ja mä haluun turvallisen elämän, mitä mä en saa nykyisen enkä ehkä tämän tapaamanikaan kanssa. En muute ole varma kuuluuks tää tänne ees, kun emme olleet tämän uuden ns. ihastukseni kanssa sängyssä, mut vähältä piti. Nykyistä en rakasta, mutta mä tavallaan pidän siitä ja tarvitsen sitä. Tästä ihastuksesta mä en tiedä mitä sen kans tekisin, kun ei se ees asu samassa kaupungissa, mutta lähellä kuitenkin. Nykyinen sentäs käy töissä, minä en, eikä tämä ihastuksenikaan kuulema ees halua töihin, mistä mä taas ajattelen että se on vaan joku huithapeli.
Mutta aika ihana sellainen. Mä en yksinkertaisesti tiedä mitä mä tekisin. Olenko vaan tämän nykyiseni kanssa loppuikäni, välillä inhoten ja välillä tykätenkin, jota en halua ees sänkyyni, tai ees koskettavan minua, vai annanko intohimolle vallan ja jätän nykyiseni ja otan tämän huithapelin, johon olen ihastunut. Vai jätänkö viestittelyn huithapelin kanssa, josta pidän tosi kovastikkin ja pidän tämän nykyiseni, jonka kanssa en halua ees olla sängyssä? Tää nykyinen on ollut joitakin vuosia mulla jo. Mä en yksinkertaisesti tiedä mitä tekisin ja tällänen pikku salailukin on mun omatunnolle ihan todella kamalaa!
No sanokaa nyt ees jotain?
Mä tapasin
8
2986
Vastaukset
- tunnissa
kahdeksantoista kertaa luettu, eikä yhtään vastausta? Nolottaako vastata, vai missä vika?
- Ape.
ihmiset nukkuvat kello kolmen ja kuuden välillä yöllä, joten mitenkä niitä järkeviä vastauksia voisi silloin tullakaan.
Baarista palaileva känninen porukka saattaa vastailla, jos vastailee.
- Vanhoillinen
Tuntuu ettei kovin monikaan tiedä mitä elämältä ja suhteelta nykyään haluaa ja sitten petetään ja kadutaan ja taas petetään...
Koittakaa nyt hyvät ihmiset päättää jotain, sitä joko seurustellaan tai sitten ei muttei suhteessa kuulu mitään välimuotoja olla tyyliin että emmä sitä oikeestaan rakasta mutta tykkään silti mutta ku ehkäpä jospa.
Jos ei äijä tai muija kiinnosta niin sitten erotaan ja vasta sen jälkeen sählätään.ei muuten päästä edellisestä oksasta ennen kuin on saanut otteen seuraavasta. Liittyiskö tähän jotenkin ;)
- qasdfgvbbbhbbb
ota se työtön, ihana mies niin jaksat
- työttömän ihanuksen
oman onnensa nojaan ja pysyn tässä nykyisessä paska suhteessani vielä. Hitto et tää nykyne osaa olla rasittava. :((
- tiedän..
työttömän ihanuksen kirjoitti:
oman onnensa nojaan ja pysyn tässä nykyisessä paska suhteessani vielä. Hitto et tää nykyne osaa olla rasittava. :((
Sulla on aikalailla samanlaisia tuntemuksia kun mulla oli n.vuosi sitten..en tiennyt rakastinko,tykkäsinkö vai tunsinko yleensä yhtään mitään ja elämä tuntui olevan tylsää ja avomies oli tylsä ja ei huomioinut,piti itsestään selvyytenä..näin myös minä aloin pikkuhiljaa toimimaan..erohan siitä tuli ja kumpikin meistä mennä viipotti lujaa vauhtia uusien tuttavuuksien kanssa,tietämättä mitä toinen teki ja missä meni,yhteyksiä ei pidetty,ainoastaan riideltiin muutaman kerran puhelimessa esim.laskujen maksuasioista..
kuitenkin mitä kauemmin oltiin erossa,sitä enemmän kumpikin huomasi kuinka paljon hyviä asioita toisessa oli sittenkin ollut ja kaipaus kävi aina vain suuremmaksi..Minä pidin pääni ja tolkutin itselleni etten palaisi hänen kanssaan enää takaisin siihen tylsään elämään,mutta toisin kävi..
olimme totaalisen erossa n.4kk,jonka jälkeen puhuimme kumikin niitä näitä messengerin välityksellä ja vitsailimme puolin ja toisin kaikkea..aloimme tapailemaan satunnaisesti ja edelleen pyörimme sinkkujen lailla muuallakin,kunnes kaksoiselämä alkoi olla liian rankkaa ja lopetin sen taas lopullisesti.
Sen jälkeen hän teki kaikkensa saadakseen minut takaisin..sanoin hänelle että kaikki tai ei mitään..ja siltä istumalta palasimme yhteen ja samaan osoitteeseen,jätimme kaikki "sinkkuajan tuttavat" taakse ja omistauduimme täysin tähän juttuun!Nykyään ei voisi paremmin enää mennä!Kumpikin huomasimme mitä meidän tarvitsee tehdä jotta onnistumme jatkamaan..Tylsää meillä ei enää ole ja yhdessä mennään ja tehdään!Aina kun tulee riitaa,muistaa kuinka paljon toista jää kaipaamaan,eikä halua sellaista..
Hmm..ehkä tässä kirjoituksessa ei ole päätä eikä häntää..Pointti on se ettei sitä tiedä mitä menettää ennen kuin sen on menettänyt!En tiedä onko muita saman kokeneita?
Mukavaa kesän jatkoa kuitenkin sinne teille! - meni nyt
tiedän.. kirjoitti:
Sulla on aikalailla samanlaisia tuntemuksia kun mulla oli n.vuosi sitten..en tiennyt rakastinko,tykkäsinkö vai tunsinko yleensä yhtään mitään ja elämä tuntui olevan tylsää ja avomies oli tylsä ja ei huomioinut,piti itsestään selvyytenä..näin myös minä aloin pikkuhiljaa toimimaan..erohan siitä tuli ja kumpikin meistä mennä viipotti lujaa vauhtia uusien tuttavuuksien kanssa,tietämättä mitä toinen teki ja missä meni,yhteyksiä ei pidetty,ainoastaan riideltiin muutaman kerran puhelimessa esim.laskujen maksuasioista..
kuitenkin mitä kauemmin oltiin erossa,sitä enemmän kumpikin huomasi kuinka paljon hyviä asioita toisessa oli sittenkin ollut ja kaipaus kävi aina vain suuremmaksi..Minä pidin pääni ja tolkutin itselleni etten palaisi hänen kanssaan enää takaisin siihen tylsään elämään,mutta toisin kävi..
olimme totaalisen erossa n.4kk,jonka jälkeen puhuimme kumikin niitä näitä messengerin välityksellä ja vitsailimme puolin ja toisin kaikkea..aloimme tapailemaan satunnaisesti ja edelleen pyörimme sinkkujen lailla muuallakin,kunnes kaksoiselämä alkoi olla liian rankkaa ja lopetin sen taas lopullisesti.
Sen jälkeen hän teki kaikkensa saadakseen minut takaisin..sanoin hänelle että kaikki tai ei mitään..ja siltä istumalta palasimme yhteen ja samaan osoitteeseen,jätimme kaikki "sinkkuajan tuttavat" taakse ja omistauduimme täysin tähän juttuun!Nykyään ei voisi paremmin enää mennä!Kumpikin huomasimme mitä meidän tarvitsee tehdä jotta onnistumme jatkamaan..Tylsää meillä ei enää ole ja yhdessä mennään ja tehdään!Aina kun tulee riitaa,muistaa kuinka paljon toista jää kaipaamaan,eikä halua sellaista..
Hmm..ehkä tässä kirjoituksessa ei ole päätä eikä häntää..Pointti on se ettei sitä tiedä mitä menettää ennen kuin sen on menettänyt!En tiedä onko muita saman kokeneita?
Mukavaa kesän jatkoa kuitenkin sinne teille!sukulaisiin yksin. Mua ei oltu ees kutsuttu. Me vissiin riideltiin pahasti eilen, kun mä olin vähän ottanut, sanoin mitä haluan ja mitä en. o äijää ei näy, eikä se vastaa ees puhelimeenka. Kai must tuli sit se sinkku jo nyt?
Olkoot, mä en jaksa tätä enää. Menköön yksin, mut turha tulla takas juhannuksen jälkeen enää ruikuttamaan. Mä voin pahoin kaikin tavoin, mut kyl kai tästä hengissä selvii?
Hyvää juhannuspäivää kaikille, jotka sattuvat tän lukee. :(
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Saako kaunis ihminen parempaa kohtelua?
Onko kauniin ihmisen elämä "helpompaa" kuin tavallisen näköisen ihmisen? Olen kuullut väittämän, että kaunis ihminen saa722467En rehellisesti usko et oisit
Sekuntiakaan oikeasti mua kaivannut. Tai edes miettinyt miten mulla menee. Jotenkin todennäköisesti hyödyt tästäkin jos361799- 101654
Suomennettua: professori Jeffrey Sachs avaa Ukrainan sodan taustat luennollaan EU parlamentissa
Jeffrey Sachs on yhdysvaltalainen ekonomisti. Sachs toimii Columbian yliopiston The Earth Instituten johtajana. Aiemmin3721587Näin sinusta taas unta!
Unessa olin pakahtuneesti rakastunut sinuun. Olimme vanhassa talossa jossa oli yläkerran huoneissa pyöreät ikkunat. Pöly181552Nainen, olet jotenkin lumoava
Katselen kauneuttasi kuin kuuta, sen loistoa pimeässä. Sen kaunis valo on kaunista sekä herkkää ja lumoavaa. Olet naisel681407- 1091166
- 121128
En muuttaisi sinusta mitään
Ensin olit etäinen ja yritin pysyä tutkan alapuolella. Mutta ei silmiltäsi jää mitään huomaamatta, kuten minulla ei kuul91094- 201009