Hrrrr.... ihan tässä tärisen kun tätä kirjoitan.
Sydän hakkaa vieläkin.
Nimittäin kun tänään (16.6.2006) Mellunmäessä astuin '84-vuosimallia olevalla miesvartalollani bussiin nro:61 klo: 18:25, mieleni oli vapautunut ja mukavasti sujuneen työpäiväni tapahtumat pyöriskelivät kallossani.
Mutta n. klo 19:05, kun tästä bussista ulos astuin omalla pysäkilläni, oli mieleni kuin haravalla raavittu sekasotku, täysin epävarma, täysin pyörryksissä.
Jaa, että mistäkö moinen johtuu? - - no eräästä viehättävästä naisestapa hyvinkin.
Homma meni nimittäin näin:
Aluksi kun istun bussiin kohtuullisen taakse ikkunapaikalle, niin vähän ajan päästä bussin jo liikkeelle lähdettyä huomaan, että suoraan eteeni on istuutunut eräs harvinaisen viehättävä naisihminen (ikäluokkaa '81-'86) ajan mukaiset tummat aurinkolasit päässään.
No, pysäkkejä menee ohi yksi kerrallaan, ja aina välillä vilkuilen tämän neitokaisen ihanaa poninhännälle laitettua raidallista tummaa tukkaa - - niin ikkunan heijastuksen kautta, kuin suoraan eteen tuijottamallakin.
Ajattelen, että noin kaunis nainen on kyllä jotain sellaista, mitä en koskaan tule saamaan.
Jonkin ajan kuluttua huomaan, että tämä nainen tuijottelee ikkunaan hyvinkin pitkiä aikoja, ehkäpä vähän turhankin sivulle päin katsoen.
Joskus kun bussi seisoo pysäkilläkin puolisen minuuttia, on naisen katse vahvasti sivulle suunnattu. Ja pitkän aikaa.
Vilkuilu ei vaikuta perinteiseltä ikkunasta ulos vilkuilulta.
Ihmettelen että onko siellä nyt jotain noin kiinnostavaa ulkona oikeasti ja vilkuilen itsekin ulos.
Tylsä teollisuusrakennushan se siinä, ei kummempaa.
Mutta tietenkin aina siinä samalla kun naisen katse on kääntynyt, tutkiskelen hänen sievää kasvon profiilia ja tuumiskelen että kuinka iho voikaan olla jollakin noin silkkisen sileä.
Sitten mieleeni iskee hullu ajatus... mitä jos tämä "lähes-taakse-vilkuilu" on tätä kuuluisaa naisten signaalikieltä?... D: - - - mitä jos tuo nainen olisi oikeasti jollakin tasolla kiinnostunut minusta?
Ei mutta jumankekkuli... olen varmaan kovin itseäni täynnä kun jotain tällaista kehtaan ajatella.
Vaikka nainen olisikin minut noteerannut istumassa penkilläni saapuessaan bussiin sisään, niin tuskinpa hän nyt kuitenkaan suinpäin voi haluta tuttavuutta kanssani tehdä...
No, pysäkkejä menee - nainen edelleen aina silloin tällöin sivulle ikkunasta katsoen.
Minä tuijottaen.
Ollaan jo puolivälissä bussimatkaani.
Alan osittain jopa hermostua, mutta kuitenkin järjelläni ajattelen, että eihän se voi olla mahdollista että tuo joku ihmeen signaali olisi.
Mutta sitten jotain järkyttävää tapahtuu!
Nainen ottaa poninhännästään kiinni ja kieputtelee tätä lähestulkoon rankalla kädellä sormiensa ympäri.
Jostain jopa muistin lukeneeni, että naisilla on tapana haroa hiuksiaan, jos haluavat viestittää jotakin.
Ja kaiken lisäksi maalaisjärkeni ei edes löytänyt mitään syytä sille, miksi ihminen normaalissa tilanteessa muka poninhäntäänsä nyhtäisi kuin viimeistä päivää.
Siinähän se nätisti roikkuu jämäkästi sidottuna.
Mahdollisimman vähän heiluen ikäviin asentoihin tai silmien eteen, jotta sitä olisi tarve korjata pois tieltä.
Alkaapa sydän jo jumputtamaan lievästi.
Alan peräti kevyesti hengästyä ja puuskutan nenäni kautta hiljaa.
... ...
Mutta aika vain kuluu, mitään suurempaa ei tapahdu.
Jos minulla olisi tässä tilanteessa lainkaan itseluottamusta, niin olisin jo aikaa sitten tehnyt jotain aloitteen kaltaista. Pelkästään jo sen takia, että nainen vaikutti viehättävältä jo ensisilmäyksellä. - - -
Mutta kuten varmasti arvaattekin, en koskaan ole iskenyt naista.
Minulla ei edes koskaan ole ollut naispuolista kaveria, saati tyttöystävää.
En koskaan ole naista suudellut, enkä yhtäkään hidasta tanssia tanssinut.
... aivan...
Ei se ihan niin helppoa ole. Henkisesti.
No, edelleen naisen katselu ikkunan suuntaan jatkuu, rankasti pää sivuun käännettynä.
Pari kertaa tämä hiusten viuhtominenkin kertaantuu...
Alan jo olla aika varma, ettei tässä nyt ole kyse ihan normaaliolotilan käytöksestä.
Mutta mielessäni kuitenkin hakkaan että en pysty... en osaa... ei siitä kuitenkaan tulisi mitään... mitä hemskattia oikein.. - -
Ja sydän vain ottaa uusia kierroksia.
Vaikka pari kertaa viikossa pyöräilen n. 15km-lenkin, niin nyt pumppu vetelee jo jotain tuplasti sen mitä se lenkin aikana normaalisti.
Tulee kuuma.
Pyörittelen tuskaisena päätäni ja kädet tärisevät.
Epätoivoisena alan nojata ikkunaan päätäni myöten.
Bussin tärinä saa pääni kevyesti pomppimaan ikkunaa vasten.
Nenäni puuskuttaa --- -
Ajatukseni ovat yhtä puuroa.
No... määränpäähäni on enää n. 10 minuutin matka.
Yritän tuskissani miettiä että mitä oikein voisin tehdä.
Entä mitä jos nainen nousee jo kohta pois bussista? ... argh
Tuumiskelen että kun nousen pois ja jos nainen on yhä kyydissä, niin kävelen keskimmäisille bussin oville ulostautumista varten - vaikka takaovet ovatkin vain parin askeleen päässä minusta.
Ajattelen, että juuri ennen kuin astun pois, voisin ainakin katsoa naista pari sekuntia silmiin. (Tai siis aurinkolaseihin) ...
Mutta ajatus jopa tuonkin täytäntöönpanosta alkaa jo tuottaa minulle suurta ramppikuumetta. Naamanikin tuntuu jo niin kuumottavan punaiselta, ettei tässä kunnossa varmaan kehtaisi enää edes katsekontaktia luoda.
Edelleen pystyy aina silloin tällöin havaitsemaan naisen vilkuilut ikkunaan ja hiusten pöllyttämisen. En tiedä... olisko närkästystäkin jo havaittavissa käden liikkeissä.
No, mutta kohtalon hetki koittaa... pysäkkini on seuraava.
Parin sadan metrin päässä.
MUTTA mitä tapahtuukaan!
Nainen painaa stop-nappulaa! D:
.... Ei saastainen apina sentään...
Hänhän jää samalla pysäkillä kuin minä. . .. --
Sydän ottaa taas kierroksia. -
Pää on ihan kuumaa massaa... ei mitään hajua mitä voisi tehdä asialle.. ei mitään tietoa mihin tässä ollaan menossa.
Nainen nousee ja valmistautuu lähtöön.
Nostan itsekin laukkuni olalle.
Nainen luultavasti huomaa tämän.
En tiedä mitä nainen oikein ajattelee...
Luuleeko, että olisin jotenkin seuraamassa häntä, ei väliä millä pysäkillä hän jäisi...
Mitä hän oikein miettii? ....
Luultavasti sitä, että mikä lussu minäkin olen kun pitää piljoona kertaa viestittää että puhu jotain, mutta mitään ei tapahdu.
Niin, tai sitten hän ei edes ole alun perinkään viestittänyt yhtään mitään.
Ihmettelee vain, miksi takana oleva puuskuttaa ja hakkaa päätänsä ikkunaan.
Arghhh
Nainen pyyhältää keski-oville.
Bussi jarruttaa....
Meikäläinen astuu takaoville.
Ovet avautuvat.
Astutaan ulos bussista.
Nainen alkaa kävellä suuntaan, joka on bussista katsoen taaksepäin ja minun määränpääni taasen on bussista eteenpäin.
Eli ikään kuin kohtaloni on kävellä naisen ohi, kävi miten kävi.
Onnistun sekopäissäni hieromaan naamani kuin hullu kävellessäni... katse sohii maata ja taivasta ja nopeasti vilkaisen naistakin.
Hänestä en saa selvää, sillä hänellä on ne aurinkolasit päässä ja varsin tavanomainen ilme päällä.
Onpas hän coolin viileä.
En näe hänen katsettaan.
Kävelemme toistemme ohi.
Mitään ei tapahdu....
jatkamme vain kumpikin matkaamme...
AArrrghh...
Ei....
Ei romanttista loppua minulle.
Kävelyni on tahmeaa.
Katson taaksepäin, nainen pyyhältää kuin mikäkin.
Jään seisomaan pieneksi hetkeksi paikalleni kädet taskussa, tuijottaen eteen tyhjyyteen....
kelailen että mitä kettua tässä nyt onkaan tapahtunut.....
Katson vielä taakseni.
Nainen on kadonnut.
Ehkä hän on vain tyytyväinen, ettei joutunut näin epävarman tapauksen kanssa juttusille.
Ehkä hänen kuvansa ulosannistani oli täysin erilainen bussiin astuessaan, kuin nähdessään minut tulevan epävarmana ulos bussin takaovesta tuskanpunastus päällä.
Ehkä hän ei ollut missään vaiheessa ajattelemassakaan minusta mitään, ja tykkää vain kiskoa poninhäntäänsä julkisissa kulkupeleissä - ikään kuin ajanvietteenä.
Matkaan kotia kohti...
Katse maassa.
Kävely on vaappuisaa ja hidasta.
Kuin olisin kännissä.
...
No...
Kävelymatkalla ajattelen....
Että ehkä joskus...
Ehkä joskus sitten kun sen on määrä tapahtua.
Ajattelen myös, että kun kuitenkin joka arkipäivä tuolla bussilla kuljen lähes samoihin aikoihin, saatan ehkä törmätä tähän henkilöön toistekin...
Tai sitten ei.
Tuskinpa hänellä edes enää olisi kiinnostustakaan toistaa tapahtunutta.
Saavun soluasuntooni.
Kumpikaan kahdesta kämppiksestäni ei ole paikalla.
Menen 12,5 neliön huoneeseeni, jossa on kaksipaikkainen (180x200) vuode kyhjöttänyt yhden ihmisen nukuttavana jo koko sen ajan kun olen asunnosta vuokraa maksanut...
Sänky vie n. 70% huoneeni pinta-alasta.
Sitten päätän alkaa kirjoittamaan tätä viestiä.
Huh.
Meneepä siihen näköjään jonkin verran aikaakin. Kuin mikäkin yo-aine. Kirjoitusvirheitäkin saa korjata 10-kertaisen läpilukaisun verran.
No, mutta saapahan ainakin ajatukset selvitettyä - ja tulevaisuuden varalle kunnon romaanin tästä onnettomasta elämäntapahtumastani.
Henkilökohtaisesti suurin asia mikä minua oikeasti eniten tässä surkeassa bussitarinassani jäi harmittamaan, on se, etten koskaan nähnyt tämän naisen katsetta. Tai edes hymyä.
Signaaleja (ehkä) pursusi, mutta olemus oli kuin totisella juustolla aurinkolasit päässä. Johtuuko se vai siitä, että poninhäntää kiskova neiti luetaan vielä normaalien kirjoihin, mutta jos neiti rupeaa hymyilemään "itsekseen" saati ottamaan aurinkolasit pois ja vilkuilemaan vierasta ihmistä, niin tulkitaanko se jo nykymaailmassa mielipuolen käytökseksi?
Ei siis todellakaan käy kieltäminen etteikö minussakin jotain vikaa ole... "aloitetta" kun kerta en tehnyt. Sen vain sanon, että kyllä meikäläistä pitäisi signaaleilla pommittaa ainakin jokunen kerta (eikä niin jokunenkaan)[(eikä jaska, eh, eh)][[(huono)]], ennen kuin uskaltaisin jotain tehdä asialle.
Jos naisella on niin paljon uskallusta edes signaaleja viestittää (jota itse edes tuskin uskaltaisin kenellekään tuntemattomalle tehdä, jos tällä luonteellani nainen olisin), niin miksei myös ensimmäinen sanakin voisi tulla sen uskaliaan naisen suusta? Tai edes katse.
Sekin mietityttää, että ehkä nämä naisten signaalit huomataan pääasiassa vain niiden miesten keskuudessa, jotka eivät kuitenkaan uskalla toimia, vaikka tietäisivätkin signaalien takia olevan siihen oikeutettuja. Sitten se toinen räväkkä puoli miesväestöstä, joka iskee silmää jokaiselle ikäiselleen naispuoliselle vastaantulijalle taas osannee iskeä naisen ilman minkäänlaisia signaaleja, joita tämä tyyppi tyyppi tuskin edes huomaisikaan.
Kertokaa nyt hyvät naiset edes se, oliko tuon naisen käytös jotain signaalipitoista - - vai vain ihan perus ihmismäistä hyörinää?
Kiitokset kuuntelusta.
mj
manujarvinen.com
Bussitarinani
40
8423
Vastaukset
- sulla
mielikuvitus käydä ylikierroksilla...
- -N86-
Harmi ettei loppunu yhtä lupaavasti ko alko :(
- Miehekäs Mies
Annatko mulle?
- -tyttö-
Onnellisen lopun olisin tähän tarinaan toivonut... Toivottavasti ainakin jatkossa käy parempi tuuri naisten kanssa!
- 61:stä käyttävä tyttö
Hyvin kerrottu tarina, mutta ihmetyttää, kuinka miehet voivat ihastua niin totaalisesti tyttöön, josta eivät tiedä mitään muuta kuin ulkonäön, eikä siitäkään edes kunnolla kasvoja. Tytöllä voi olla vaikka kuinka kusipäinen luonne. Itse en ole koskaan ihastunut yhteenkään mieheen, vaikka olisi ollut kuinka komea. Ehkä se on sitten niin, että naiset ihastuvat miehessä luonteeseen ja miehet naisen ulkonäköön...
- Angolan Kulli
Naisen hyväksikäyttöhakuiseen luonteeseen kun ei vain ihastu kuin masokisti tai muuten vaan tyhmä mies. Johonkinhan se on ihastuttava kun pimppii tekee kuitenkin mieli.
- krikki
Tästä huomaa, että miehet ovat henkisesti naisia paljon kehittymättömämpiä. Tämä tarina ei ollut mikään poikkeustapaus. Tälläisiä tapauksia on miljoonia, harvemmin olen kuitenkaan kuullut naisesta, joka olisi silmittömästi rakastunut mieheen pelkästään ulkonäön tähden.
- mies..
"Ehkä se on sitten niin, että naiset ihastuvat miehessä luonteeseen ja miehet naisen ulkonäköön..."
Yleensä menee toistepäin, naiset ihastuu miehen ulkonäköön ja miehet naisen luonteeseen ja persoonaan. Tosin sä saatat olla poikkeus naiseksi kun ihastutkin miehessä nimenomaan luonteeseen.
Minä miehenä voin sanoo vain omasta puolestani mut en ihastu naisessa ulkonäköön...muuten olisin jatkuvasti ihastunut koska toinen toistaan nätimpiä naisia kävelee joka päivä vastaan. Ei, sen sijaan vaikka kiva ulkonäkö on hyvää lisää niin ihastun kuitenkin siihen naiseen, persoonaan ja luonteeseen sen ulkokuoren alla. Siks en voi ihastua ensinäkemältä vaan mun pitää TUNTEA kyseinen ihminen edes jotenkin että voi jotain tunteita olla. - Manu_
mies.. kirjoitti:
"Ehkä se on sitten niin, että naiset ihastuvat miehessä luonteeseen ja miehet naisen ulkonäköön..."
Yleensä menee toistepäin, naiset ihastuu miehen ulkonäköön ja miehet naisen luonteeseen ja persoonaan. Tosin sä saatat olla poikkeus naiseksi kun ihastutkin miehessä nimenomaan luonteeseen.
Minä miehenä voin sanoo vain omasta puolestani mut en ihastu naisessa ulkonäköön...muuten olisin jatkuvasti ihastunut koska toinen toistaan nätimpiä naisia kävelee joka päivä vastaan. Ei, sen sijaan vaikka kiva ulkonäkö on hyvää lisää niin ihastun kuitenkin siihen naiseen, persoonaan ja luonteeseen sen ulkokuoren alla. Siks en voi ihastua ensinäkemältä vaan mun pitää TUNTEA kyseinen ihminen edes jotenkin että voi jotain tunteita olla.Tästä syystä juuri olisi vallan hienoa saada kaveripiiriin paljon naispuolisiakin henkilöitä, joiden persoonoihin voisi tutustua ilman mitään paineitakaan.
Kohtasit kiehtovan naisen jota tapitit niin paljo ku sielu vain antoi periksi, ja... Se ei ees sanonu sulle että "Vittuako tuijotat?!?"
Vrt:
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000005&conference=1500000000000093&posting=22000000017057105
Mutta tuli tuosta tarinastas mieleen Dostojevkskin Valkeat yöt. Kannattaa lainata ja lukee. Olis ehkä myös jotain elokuvia jotka käsittelee tällasta kohtaamisen vaikeutta, jotka katsomalla vois ehkä saada jotain järkeviä ideoita miten toimia. Tai vaikka jos lempielokuvassasi mies kohtaa naisen niin että [tähän jotain] niin sitten ois ite helpompi tehdä samoin. Tai joku muu asia joka sitten tilanteen tullessa antas inspiraatioita ja rohkasua.
Body languagee kannattaa myös opiskella Googlella. Tässäpä joku peruspaketti mikä löyty:
http://www.deltabravo.net/custody/body.php- Manu_
Hyvä aihe, hyviä linkkejä. Kiitokset :)
Oppia ikä kaikki.
mj
- Sorry mutta
tuollaista voi nainen tehdä vaikkei olisi pätkääkään kiinnostunut.
Tuijottaminen ikkunaan - olet itse tuijottanut häntä ja ikkunan kautta kasvojaan, kai nyt sen huomaa tai tuntee jos joku MÖLLÄÄ. Sitten tulee katsoneeksi että mitä vittua katot.
Ja hiusten pyörittely - seurausta epämukavasta olosta, eikö se saatanan kurppa tajua olla mölläämättä, inhottava olo niskassa kun katso "polttaa" siihen.
JOS naista olisi kiinnostanut, hän olisi nostanut arskat ylös ja hymyillyt. Ei kävellyt ohitsesi.- kehoneleiden
sivustoltahan tuli vielä varmistus siihen mitä äsken sanoin:
Patting/fondling hair - Lack of self-confidence; insecurity
Eli jos nainen olisi viitsinyt, seuraavat sanat olisivat kuuluneet ehkä vittuuko mölläät peelo?
- -N26
Jos se tyttö nyt oli sinusta kiinnostunut, niin se sinun käyttäytyminen kun astuit bussista ulos luultavasti auttanut... sillä vaikutit lähinnä hätääntyneeltä, ehkä vähän omituiselta mutta et ainakaan kiinnostuneelta hänen suhteen.
Mutta ei hätää, jos kerran asutte samalla alueella niin ehkä saat vielä toisen tilaisuuden, onnea ;-) - tytteli78
Olisit nyt vaan tehnyt sen aloitteen. Et olisi siinä mitään menettänyt.
Itse olin kerran juhlista tulossa bussissa. Kyytiin astui seuraavalta pysäkiltä aivan ihana mies. Bussi oli täynnä. Hän jäi seisomaan viereeni. Katsahdin ujosti ylöspäin. Hän katsoi minua takaisin. Nolostuin. Katsoin uudellee. Hänkin katsoi. Hymyilimme. Tätä jatkui jonkin aikaa kunnes tuli minun pysäkkini. Nousin seisomaan, mietin kuunmeisesti mitä sanoisin miehelle. Täpötäydessä bussissa, ollessamme jo pysäkillä, minun tuli reagoida nopeasti. Luultavasti alkoholilla oli osuutta asiaan, koska sanoin hänelle: "Tässä on minun pysäkkini, tule mukaani". Ja hän lähti! Myöhemmin hän kertoi minulle, että hänen vieressä seisonut nainen oli sanonut hänelle "MENE NYT"! :)- Manu_
Kiitokset tästä viestistä ^_^
Tämän tyyppistä toivoinkin, kun viestiä olin alun perin kirjoittamassakin :)
mj - tytteli78
Manu_ kirjoitti:
Kiitokset tästä viestistä ^_^
Tämän tyyppistä toivoinkin, kun viestiä olin alun perin kirjoittamassakin :)
mjnäitä tilanteita ei kannata ottaa liian vakavasti, mutta kannattaa toimia nopeasti, ettei sitten tarvitse haikailla perään, ja laittaa ilmoitusta niille "etsintäkuulutus" palstoille tyyliin "Siilinjärven City Market 21.7, punaiseen mekkoon pukeutunut vaalea tyttö". :)
Ensi kerralla, rohkeasti vaan juttelemaan. Et todellakaan menetä siinä mitään. Siinä omassa bussitapauksessani, mies olisi ihan hyvin voinut saada pupun päksyyn, ja olla lähtemättä mukaani. Mutta mitäs sitä suremaan, maailmassa riittää spontaaneja ja seikkailunhalusiakin ihmisiä! Tosin naiste kanssa pitää toimia hienovaraisesti, eikä hyökätä juttelemaan esim. millään pimeällä kujalla yöllä. Se saattaa jopa pelästyttää leidin. Ainakin itseäni ärsyttää suunnattomasti jos joku kävelee yöllä perässäni ja alkaa iskeä juttua. Siis se voi pelottaa ihan oikeasti, kun ei taas koskaan tiedä mikä hullu se on. Hyvää kesää! - Manu_
tytteli78 kirjoitti:
näitä tilanteita ei kannata ottaa liian vakavasti, mutta kannattaa toimia nopeasti, ettei sitten tarvitse haikailla perään, ja laittaa ilmoitusta niille "etsintäkuulutus" palstoille tyyliin "Siilinjärven City Market 21.7, punaiseen mekkoon pukeutunut vaalea tyttö". :)
Ensi kerralla, rohkeasti vaan juttelemaan. Et todellakaan menetä siinä mitään. Siinä omassa bussitapauksessani, mies olisi ihan hyvin voinut saada pupun päksyyn, ja olla lähtemättä mukaani. Mutta mitäs sitä suremaan, maailmassa riittää spontaaneja ja seikkailunhalusiakin ihmisiä! Tosin naiste kanssa pitää toimia hienovaraisesti, eikä hyökätä juttelemaan esim. millään pimeällä kujalla yöllä. Se saattaa jopa pelästyttää leidin. Ainakin itseäni ärsyttää suunnattomasti jos joku kävelee yöllä perässäni ja alkaa iskeä juttua. Siis se voi pelottaa ihan oikeasti, kun ei taas koskaan tiedä mikä hullu se on. Hyvää kesää!Kyllähän se toden totta niin on, että kannattaisi ehkä ensin kuvitella itsensä naisen paikalle ja miettiä miltä jokin outo lähestymisyritys todellisuudessa saattaisi tuntuakin.
- jaijai
Jopas oli jotakin.
Pakko myöntää ; Loistavasti kirjoitettu
Aluksi ajattelin pistää positiivista palautetta ;
Mutta nyt tuntuu siltä, että olet harvinaisen typerä ihminen kun ulkonäköön ihastut noin kamalasti.
Luonne se ratkaisee ; Etkä ees päässyt näkemään naisen sisimpään, kun hänellä oli ne aurinkolasit.
Olet loistava erimerkki hölmöstä miehestä.- tytteli78
ni ei siinä ole mitään hölmöä. kaikkiahan me ensin ihastumme ulkonäköön, ja sitten vasta kun toisen oppii tuntemaan, luonteeseen. Kyllähän se nyt ulkonäköön aina perustuu ensivaikutelma.
- Manu_
tytteli78 kirjoitti:
ni ei siinä ole mitään hölmöä. kaikkiahan me ensin ihastumme ulkonäköön, ja sitten vasta kun toisen oppii tuntemaan, luonteeseen. Kyllähän se nyt ulkonäköön aina perustuu ensivaikutelma.
Siinä vaiheessa kun täysin tuntemattoman ihmisen kohtaa, ei yksinkertaisesti ole ainuttakaan muuta tartuntapintaa kuin ulkonäkö. - - - Mikäli tuuri käy, tuo henkilö puhuu puhelimeen tai kaverinsa kanssa, jolloin pystyy jo enemmän ymmärtämään hänen luonnettaan.
mj
- kirjoitettu
Mulle on joskus käynyt samantapaisesti...paitsi silloin kiinnostus oli molemminpuolista. Koko juttui jäi vain katseisiin ja hymyihin. Mies oli mielessä pitkän ajan kunnes tuon mukavan kohtaamisen muistot hämärtyivät pikkuhiljaa... Kiva on silti aina yrittää muistella miten maaginen hetki tuo oli
- Sitte sul
tais lentää mällit pöksyy! Hiton runkkari!
- sarvekas metsänjumala
hmm...
...olisit voinut sanoa jotakin puolihuolimatonta. Esimerkiksi, kun nainen näpräsi hiuksiaan toistamiseen... siis totta eihän ne hiuksesi ole hyvin ollenkaan, taidat tarvita apua niiden kanssa ;) no onneksi minä olen tässä... =)
noh, ehkä tuo olisi ollut liian makeeta, mutta toki riippuu millä virneellä, luontevuudella ja rentoudella sen olisi tehnyt =) ja ehkä siihen perään olisi pitänyt heittää jokin hieman arkipäiväisempi läppä, jotta homma olisi ollut luontevampi tai sitten olisi ollut juuri parempi olla vesittämättä/pehmentämättä kommenttia...
Toki varmaan tuo ensimmäisen kommentin jälkeen nainen olisi katsonut sinua silmiin ja arvioinut mikä olet miehiäsi. Ja tuolloin sinun olisi pitänyt pysyä vahvana eikä ainakaan kääntää katsettasi pois poikamaisen ujosti hymyillen. Olisit vain hymyillyt, ollut rento sekä avoin ja antanut naisen katsoa sivuun ensin ja alkaa puhua ensin.
Tai siis olisit voinut sanoa jotakin mikä olisi tuntunut sinulle luontevalta...
Kuitenkin todennäköisesti tuollaisella adrenaliinilla homma olisi mennyt puihin, koska olisit ollut yksinkertaisesti liian jännittynyt ja se kuuluu äänessä ja näkyy eleissä sekä katseessa.
Samoin tuon naisen jumaloiminen omassa mielessäsi todennäköisesti nosti kynnystäsi liikaa... eikä jumalattaren huomion herättäminen kuolevaisena ole inhimillinen tehtävä (kokemusta on)! Eikä naista kiinnosta yleensä mies, joka lähestyy häntä palvovana ja jännittyneenä - vaan vähintäänkin tasa-arvoinen uros.
Eli läsnäoloa (ei mielen fantasioita tai jumalointeja), leikkimielisyyttä, miehistä vahvuutta, hymyä ja hyppy vuorovaikutukseen ilman pyrkimystä saada mitään tulevaisuudelta...
Luulen, että jos olisit ilmaissut itseäsi ja vaikka nainen ei sitten olisikaan lähtenyt mukaan jutusteluusi, olisit kuitenkin saanut kiksejä itsellesi rohkeudestasi ja seuraavalla kerralla jonkun toisen ladyn kanssa olisi tilanne ollut luontevampi. Eli tuo kerta olisi voinut mennä hyvinkin "harjoittelun" piikkiin.
Jos koet, että jokin yhteys on, niin hyppää vuorovaikutukseen ja mieti vasta sitten mitä tuli tehtyä... =) Itse olen kyllä oppinut, että hypätä kannattaa vain silloin, kun tuntuu tuo jokin yhteys!
Aurinkoista kesää ja flirttiä elämääsi =)- Manu_
Kiitokset hyvästä ohjeistuksesta :)
Etenkin tuo:
"Luulen, että jos olisit ilmaissut itseäsi ja vaikka nainen ei sitten olisikaan lähtenyt mukaan jutusteluusi, olisit kuitenkin saanut kiksejä itsellesi rohkeudestasi ja seuraavalla kerralla jonkun toisen ladyn kanssa olisi tilanne ollut luontevampi. Eli tuo kerta olisi voinut mennä hyvinkin "harjoittelun" piikkiin."
Niin totta.
Harmi vaan, että oli kyse sitten minkälaisesta tahansa jutustelun aloittamisesta, niin se tuntuu jo aivan liian kaukaa haetulta ja mahdottomalta. Toivottavasti pikkuhiljaa alkaisi jo tajuta, kuinka yksinkertainen paikka maailma todella on. Ihan kuin millään olisi oikeasti mitään merkitystä. Tuskaista, että ihmiset on piinattuja näillä monimutkaisilla aivoilla, jotka tekevät joka asiasta vaikean.
mj
- m||81
Itse en noin voimakkaita tuntemuksia ole sitten teini-iän kokenut, mutta "ihastun" naisiin kyllä varsin helposti. Kuntosalilla voin "ihastua" naiseen heti ensimmäisellä silmäyksellä, vaikka en ole puhunut naisen kanssa sanaakaan. Samoin voin ihastua naiseen söpön naisellisten käytöstapojen ja iloisen luonteen takia ihan hetkessä, käytännössä sekunneissa. Toki nämä on hyvin lieviä ihastumisia ja katoavat ajan kanssa, mutta ovat silti huvittavia.
Luulen että tämänkaltainen käytös johtuu juuri siitä, että kokemattomalle miehille naisissa on vielä jotain mystistä, sellaista mitä ei oikeen pysty loogisesti jäsentämään ja ymmärtämään. Monet naiset on vaan yksinkertaisesti niin ihania, että väkisin siinä hämmentyy kun sellaisen naisen kohtaa livenä. Oli kyse sitten pelkästä ulkonäöstä, luonteesta tai molemmista.
Ehkä järkevintä olisikin elää koko elämä ilman naiskontakteja, koska silloin säilyisi se osittain naivi ja lapsellinen suhtautuminen naisiin. - Maxman
Mitäs ihmettä tämä nyt on? Luen itselleni hyvin tutun kuuloista tekstiä, ja kun saavun loppuun, niin eikös siellä ole ihmeen tutun kuuloinen nimi lopussa. Menen annettuun osoitteeseen ja mitä, 3dolphinin maxon:in saitti!
Todella tutun kuuloinen bussitarina. Itsekin monesti jotain ton tyylistä tapahtunut. Taitaa olla meillä 3d-graafikoilla olla yleistä toi ujous. No jääpä enemmän aikaa taiteelle :D- Manu_
Hehee, näinhän tuo lienee. Ei sitä aina voi loistaa kaikilla elämänalueilla - pakko olla sentään edes kiitollinen siitä, että ainakin yksi alue elämästä pysyy hyvillä raiteilla. - - Nytkin kesäduuniksi kehkeytyi täyspitkän animaatioleffan parissa työskentelyä, ja kaiken lisäksi itse en edes hakenut töitä, vaan työnantaja itse otti yhteyttä sivuillani käytyään ja kyseli että olisiko kiinnostusta :P
Ehkä se toden totta on niin, että kun ei baanalle kehtaa yksin kurvata, kuin ehkä kavereiden kanssa vaan vähän mennä sinne 'hengailemaan', niin taiteisiin sitten upottaa kaikki intohimonsa ja aikansa.
Ja toki juu tuo yksityisyyden suoja jäi vähän epäilyttämään tarinaa postatessa, mutta toisaalta mitäpä järkeä siinäkään on sulkeutua masennustilaan ongelmiensa takia. Eiköhän näitä tarinoita riitä meillä jokaisella.
mj - Maxman
Manu_ kirjoitti:
Hehee, näinhän tuo lienee. Ei sitä aina voi loistaa kaikilla elämänalueilla - pakko olla sentään edes kiitollinen siitä, että ainakin yksi alue elämästä pysyy hyvillä raiteilla. - - Nytkin kesäduuniksi kehkeytyi täyspitkän animaatioleffan parissa työskentelyä, ja kaiken lisäksi itse en edes hakenut töitä, vaan työnantaja itse otti yhteyttä sivuillani käytyään ja kyseli että olisiko kiinnostusta :P
Ehkä se toden totta on niin, että kun ei baanalle kehtaa yksin kurvata, kuin ehkä kavereiden kanssa vaan vähän mennä sinne 'hengailemaan', niin taiteisiin sitten upottaa kaikki intohimonsa ja aikansa.
Ja toki juu tuo yksityisyyden suoja jäi vähän epäilyttämään tarinaa postatessa, mutta toisaalta mitäpä järkeä siinäkään on sulkeutua masennustilaan ongelmiensa takia. Eiköhän näitä tarinoita riitä meillä jokaisella.
mjOikeassa olet. Kyllä se uurastus hyvin varmasti maksaa itsensä aikanaan takaisin. Monilla tuntuu olevan liiankin tärkeänä osana elämässä tuo "hauskan pito" ja sitä myötä tulevaisuuden suunnittelu jää vähemmälle.
Ei kyllä mikään ihme että duuni löyty ihan hakematta. Sen verran kovaa jälkeä saitiltasi löytyy!
Minkäslainen animaatio muuten olis tiedossa, jos pystyy utelemaan? Onko ihan teatterilevitykseen menossa vai joku pienempi projekti? Olisi jo aikakin että Suomessa saataisiin kunnon animaatiopätkää tehtyä. - Manu_
Maxman kirjoitti:
Oikeassa olet. Kyllä se uurastus hyvin varmasti maksaa itsensä aikanaan takaisin. Monilla tuntuu olevan liiankin tärkeänä osana elämässä tuo "hauskan pito" ja sitä myötä tulevaisuuden suunnittelu jää vähemmälle.
Ei kyllä mikään ihme että duuni löyty ihan hakematta. Sen verran kovaa jälkeä saitiltasi löytyy!
Minkäslainen animaatio muuten olis tiedossa, jos pystyy utelemaan? Onko ihan teatterilevitykseen menossa vai joku pienempi projekti? Olisi jo aikakin että Suomessa saataisiin kunnon animaatiopätkää tehtyä.Jees, samoilla linjoilla olen kyllä itsekin, että tuntuvat monet vähän turhankin paljon uhraavan sen rellestämisen ja naisissa käymisen eteen - - Tosin myönnettäköön, että mikäli itsellänikin siihen rahkeita riittäisi, niin saattaisin hyvinkin moista harrastaa. - -- Näin ollen ehkä ihan hyväkin omata tällainen luonne, niin pääseepähän ainakin nopeasti toiveurapolkuansa tallaamaan.
Ja eiköhän se nainekin sieltä jostain ilmesty sitten, kun sitä vähiten osaa stressata.
Animaatiosta sen verran voin kertoa, mitä nyt www.osmoproduction.fi -osoitteesta voi lukea. Tosin tuskinpa tämä leffa on ihan Finnkino-tyyppiseen levitykseen tulossa... mutta taas toisaalta, en sitä tiedäkään - ei meille duunareille mitään kerrota :P
Mutta onhan niitä suomalaisia animaatioleffoja pikkuhiljaa tulossakin. Ainakin nyt se Anima Vitaen porukoiden 'Way to the Stars' joskus jouluna 2008.
- damn-beautiful
tuo kuvaus tilanteesta, siitä miltä tuntuu ja erityisesti AIVAN IHANAA oli päästä kurkistamaan miehiseen ajattelumaailmaan!
Tapasi kuvata ja kirjoittaa on elävä, kuvaava ja ah, niin mukaansa tempaava, että!!
Signaalipitoista?
Hmmm.. Saattoi hyvinkin olla.. tai sitten ei. Olin vielä "kyllä- signaaleja saatoivat olla"-ajatuksen puolella, kunnes kerroit naisen poistumistavan. Ei katsettakaan taakse? Ei yhtään askeleiden hidastamista? Ei --mitään?
Meillä naisilla on myös tapana (etenkin ponnaripäillä) pyöritellä hiuksia eritavoin.
Itselläni on tapana (huomannu ;)), että pohtiessani jtn sormet hakeutuvat hiuksiin..
Bussimatkastasi voi oppia sen, että koskaan et tiedä, mitä tapahtuu...
...tai on tapahtumatta!!!
Toivottavasti onnistaa, tapasi ajatella asioita on kaunis, ihana ja mukaansatempaava..- Manu_
Ah :D
Pakko sanoa että alkoi jo epäilyttämään se seikka, että tuli moinen tarina tänne pistettyä, kun näki noiden ensimmäisten suksi kuuseen -kommenttien ilmestyvän. Aika suuri osa Suomen suvaitsemattomista kuitenkin tätä forumia käyttää.
Kiitos siis viestistäsi ^_^
Ja voi jehna noiden "signaalien" kanssa. Sitä jo melkein olin niin varma että siitä siinä oli kyse. On se kyllä ihan saletti, ettei enää parane mennä tulkitsemaan minkäänlaista käytöstä miksikään merkkikieleksi (vaikka se kuinka oudolta näyttäisikin). Täytynee odottaa sitten vain niitä perinteisiä hymyjä, katseita tai puhetta.
Hyviä jatkoja teille :)
mj
- on käyny noin...
mutta...
Naisella joka bussissa vastapäätä istui, ei ollut aurinkolaseja, jolloin saatoin havaita silmät, silmäluomet, ripset ja kulmakarvatkin...
Vaihdoimme siis katseita kiihkeästi ja usein...
Tämä taas johti siihen että Expressin bussin penkit numeroilta 27,29,33,34,35,40,42,46,47 ja 51 kannattaa välttää istumasta jos on menossa helsingistä lohjalle... ;)- en oo
koskaa muute ihastunut kehenkään ollenkaan
ja ikää 20v.
Oikeesti enpä oo ihastunu ees teiniin - heh heh heh
en oo kirjoitti:
koskaa muute ihastunut kehenkään ollenkaan
ja ikää 20v.
Oikeesti enpä oo ihastunu ees teiniinKylläpä on mielikuvitus käynyt ja lujaa!
- tämäkin
Mulle joskus aikoinaan metrossa kävi kans ihmeellinen juttu. Vastapäätä istui tosi kaunis ruskeasilmäinen nainen, katselin häntä ja huomasin, että hänkin minua. Sitten kun parin pysäkin päästä katsoin uudestaan, niin huomasin silmät tapittavan mun silmiin, katsoin varmaan 5-10 sekuntia suoraan silmiin myös häntä, sitten meinasi jo pokerinaama revetä, kun tyttö vain tapitti. Ehkä jopa vähän pelottava kokemus :)
Silloin en uskaltanut mitään aloitteita tehdä, vaikka erittäin mielenkiintoisen näköinen neiti siinä istuikin silmät uppoutuneina mun silmiin. No ehkei siinä ollut mitään, ehkä se oli sokea, eikä tiennyt mihin katsoo, not! Jotenkin vaan tuli tämä mieleen kun luin tuon kirjoituksen, vaikka aivan erilainen tapaus olikin.
- A.Beekmann
Iskemistä ehkä helpottaa ajatus, että kohteesikin on vain ihminen ja eihän se nyt maailmaa kaada, vaikka et onnistuisikaan.Olet ainakin yrittänyt.
Itse olen ollut sinkku monta vuotta, eikä ole uutta naista tullut elämääni.Kun näin mm. junassa mielenkiintoisen neidin, aloin miettiä sanottavaa, mutta se on aika huono keino, sillä nainen huomasi jännityksen/hermostuneisuuden ja vaihtoi paikkaa.
Naisetkin ovat ihmisiä. Ole luonnollinen ja oma itsesi, älä esitä sellaista, mitä et ole.
Olen toki itsekin ujo ja tiedän, että vieraita ihmisiä on vaikea lähestyä (muutoin kuin kännissä ;)Mutta aina kannattaa yrittää, eihän sitä tiedä, vaikka onnistuisit. :) - even flow
Minulle kävi yhtenä kesänä (-04?) samankaltainen juttu, ainoastaan vaan olin "se ilkeä osapuoli".
Ketään tuskin liiemmin kiinnostaa tarinani, mutta koska se on jäänyt vaivaamaan mieltäni tähän päivään asti, kerron sen parhaani mukaan tiivistetysti. Ja kirjoitusvirheineen.
Nousin siis bussin kyytiin Tampereelta, määränpää oli Kouvola. Vilkutin vielä ikkunasta serkulleni, ennenkuin bussi kurvasi parkkipaikalta.
Silloin takanani ei istunut vielä ketään, ja pidin huolen siitä, ettei vieressänikään istuisi kukaan tunkemalla matkalaukkuni käytävänpuoleiselle penkille.
Jossain vaiheessa huomasin taakseni istahtavan kaksi "armeijanpoikaa". En kiinnittänyt asiaan enempää huomiota, ja aloin kuunnella musiikkia kaikessa rauhassa.
Sitten huomasin, että takanani istui enää yksi mies, joka piti käsillään kiinni penkkini selkämyksistä niin, että näin hänen sormensa.
(vaikea selittää!) Se häiritsi minua hieman, mutta ajattelin, ettei hän tehnyt niin ärsyttääkseni minua. Nojasin siis vain taaksepäin ja suljin silmäni.
Bussin pysähtäessä tauolle, "armeijan pojat" (pitäisikö sanoa "soltut"?) lähtivät kai ulos tupakalle ja/tai viilentymään.
Takasin tullessani katsoin kohti oviaukkoa ja takanani istuva mies käveli kohti katsoen suoraan silmiini. Ainakin siltä se tuntui.
Katsoin sitten muualle, mitäpä muutakaan.
Miehet kulkivat ohitseni, istuivat molemmat hetkeksi taakseni ja päivittelivät kuumuutta.
Sitten sama mies jäi taas yksin taakseni istumaan.
Sormet ilmestyivät taas penkkini reunoille.
Hetken päästä aloin piirtää. Ihan vain jotain ajankuluksi, ja siitä syntyi jokin keijuntapainen olio. Naisen pää.
Säikähdin aikalailla, kun yhtäkkiä näin silmäkulmastani liikettä. Vilkaisin taaksepäin, ja näin sen yksinäisen armeijanpojan vilkuilevan muka vaivihkaa piirrustustani!
En tiennyt mitä tehdä. Mies kurotti päänsä penkkien välistä, ja alkoi jutella niitä näitä, kyseli olenko opiskellut piirtämistä, kehui piirrustustani, kyseli mitä yleensä tapaan piirtää.. No olin tietysti ihan punainen ja yritin jotain siinä selittää.
Mies oli nuori, lempeän näköinen, suuret vihreät silmät ja siiliksi ajettu pää. Armeijan univormu päällä.
Laitoin sitten häpeissäni ja hämmennyksissäni piirrustusvälineet pois. Istuin hiljaa ja tuijotin kiihtyneenä ulos.
Istuin näin kauan aikaa. Mies ei enää jutellut minulle, enkä minä tietenkään hänelle. (olisin varmaan kuollut, jos olisin katsonut niihin silmiin uudestaan)
Aikaa kului. Sitten tunsin jonkin tönäisevän ikkunanpuoleista kättäni. Katsoin, ja näin miehen käden, joka piteli kännykkää! Ihmettelin, mutta tajusin sitten katsoa ruutua. Siinä luki suurinpiirtein: "Saanko hieman silittää kättäsi?"
Jouduin paniikkiin, (mikä tuntuu nyt jälkeenpäin vain huvittavalta ja lapselliselta) mieleeni tulvi heti varoituksia sarjamurhaajista, namusedistä ja muista hyväksikäyttäjistä..
Sitten, enempää miettimättä vain sanoin ikkunanpuoleisesta penkkivälistä lyhyesti: "Et. Et saa."
Tiedän. Hyvin julma vastaus johonkin niin kummalliseen, mutta kuitenkin suloiseen lähestymisyritykseen.
Loppumatkan istuin hiljaa paikallani, odottaen perille pääsyä. Meinasin jo pyytää anteeksi, mutta sitten.. En tiedä. Koko tilanne oli niin outo, en voinut uskoa sitä. Joku oli kerrankin osoittanut edes jonkinlaista kiinnostusta minua kohtaan, ja torjuin sen samantien!
Onnetonta, surkeaa.
Bussin saavuttua Kouvolaan, nousin penkiltäni ja nostin matkalaukkuni katsomatta mieheen. Tunsin (tai olin tuntevinani) tuijotuksen. Mutta en pystynyt katsomaan takaisin, saatikka sanomaan hyvästejä.
Kiitin kuskia ja kävelin ripein askelin pois bussin läheisyydestä. Mies ei noussut bussista ollenkaan, oli kai matkalla muualle.
---
Tein kai aika kurjasti, mutta olin silloin 14-vuotias, mies kai 19. Jos olisin kertonut ikäni, hän olisi kuitenkin perääntynyt. :/- Manu_
Ihana tarina ^_^ Näitä on kiva lukea.
Vaikea kyllä kuvitella, miten kukaan loppujen lopuksi pystyisi vastaamaan "kyllä" tuohon "Saanko hieman silittää kättäsi?" -tekstiin. - - tosin varsin luovaa, kieltämättä.
ps. taiteilijatytöt ovat aarteita, itsekin haluan joskus moisen :)
mj - even flow
Manu_ kirjoitti:
Ihana tarina ^_^ Näitä on kiva lukea.
Vaikea kyllä kuvitella, miten kukaan loppujen lopuksi pystyisi vastaamaan "kyllä" tuohon "Saanko hieman silittää kättäsi?" -tekstiin. - - tosin varsin luovaa, kieltämättä.
ps. taiteilijatytöt ovat aarteita, itsekin haluan joskus moisen :)
mjOn se kumma, ettei ole kirjoitettu mitään nykyajan urbaanisatua prinssin ja prinsessan kohtaamisesta bussimatkalla..
Mutta tosiaan, kaikki ennakkoluulot ja turhat pelot tappavat sen vähäisenkin romantiikan nykypäivänä. Kuten minustakin nyt huomasi. :/
Toivottavasti on vielä olemassa enemmänkin sinunkaltaisiasi, romanttisia ja herkkiä miehiä.
Tuskin ketään kiinnostaa (ainakaan pitemmän päälle) sellainen tunteeton, puhumaton kivi, joka pelkää oikeiden tunteidensa paljastamisella menettävän miehisen uskottavuutensa, tjsp.
Ja "taiteilijoihin" tuskin kannattaa sekaantua, joutuu vielä hämärille poluille.. n___n
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
En rehellisesti usko et oisit
Sekuntiakaan oikeasti mua kaivannut. Tai edes miettinyt miten mulla menee. Jotenkin todennäköisesti hyödyt tästäkin jos271538Saako kaunis ihminen parempaa kohtelua?
Onko kauniin ihmisen elämä "helpompaa" kuin tavallisen näköisen ihmisen? Olen kuullut väittämän, että kaunis ihminen saa391429Näin sinusta taas unta!
Unessa olin pakahtuneesti rakastunut sinuun. Olimme vanhassa talossa jossa oli yläkerran huoneissa pyöreät ikkunat. Pöly121335Suomennettua: professori Jeffrey Sachs avaa Ukrainan sodan taustat luennollaan EU parlamentissa
Jeffrey Sachs on yhdysvaltalainen ekonomisti. Sachs toimii Columbian yliopiston The Earth Instituten johtajana. Aiemmin3391301Nainen, olet jotenkin lumoava
Katselen kauneuttasi kuin kuuta, sen loistoa pimeässä. Sen kaunis valo on kaunista sekä herkkää ja lumoavaa. Olet naisel681245- 12988
- 7941
- 20929
En muuttaisi sinusta mitään
Ensin olit etäinen ja yritin pysyä tutkan alapuolella. Mutta ei silmiltäsi jää mitään huomaamatta, kuten minulla ei kuul7881- 71806