22.8.06 Tiistai

...sitä kun korvaa päivän ateriat, tai vaikkapa vain yhden aterian, nutrilett juomalla. Elikkäs ts. ateriankorvikkeilla, mikä siis tarkoittaa sitä, että aloittaa laihduttamisen. Itse en aloittanut nutraamista tänään(kään).

ilman, tipatta, vaikka taivaalta tuleekin tippoja.

Mulla oli raitistumispäätöksen jälkeen edessä systerin polttarit...aika paha...No, kerroin systerille etukäteen, että olen tehnyt päätöksen, että koitan raitistua. Ei sen kummempia tarvinnut selitellä. Puolitutut systerin kaverit "ohitin" sillä, että sanoin olevani lääkekuurilla, jonka kanssa ei saa ottaa alkoholia. Hyvin meni pippalot, ja seuraavana aamuna ei kaduttanut yhtään, kun katsoi toisten kilpayrjöilyä, ja itsellä olo oli mitä mainioin. Pippalot kerrallaan. Kyl siihen pystyy. Itse en kuitenkaan mielellään ravintolaan lähde istumaan, ellei siellä ole jotain kivaa bändiä tms. Toisten juopumisen katsominen ainoana aktiviteettina on aika tylsää.

Katizi kirjoitti:

Mulla oli raitistumispäätöksen jälkeen edessä systerin polttarit...aika paha...No, kerroin systerille etukäteen, että olen tehnyt päätöksen, että koitan raitistua. Ei sen kummempia tarvinnut selitellä. Puolitutut systerin kaverit "ohitin" sillä, että sanoin olevani lääkekuurilla, jonka kanssa ei saa ottaa alkoholia. Hyvin meni pippalot, ja seuraavana aamuna ei kaduttanut yhtään, kun katsoi toisten kilpayrjöilyä, ja itsellä olo oli mitä mainioin. Pippalot kerrallaan. Kyl siihen pystyy. Itse en kuitenkaan mielellään ravintolaan lähde istumaan, ellei siellä ole jotain kivaa bändiä tms. Toisten juopumisen katsominen ainoana aktiviteettina on aika tylsää.

Lue lisää

Osuin viestiin, missä oli linkki sun koiranpentujen kuviin. Ihania!!! Jäikö sulle itelle monta? (Taisin kyl lukee tekstin vähän huolimattomasti). Mulla oli pentue pari vuotta sitten. Itseasiassa huomenna 2-vuotissynttärit. Mulla on yks niistä itelläin ja exällä toinen. 2 muuta muual, mutta näen niitäkin aina joskus, liian harvoin kyllä.

Katizi kirjoitti:

Mulla oli raitistumispäätöksen jälkeen edessä systerin polttarit...aika paha...No, kerroin systerille etukäteen, että olen tehnyt päätöksen, että koitan raitistua. Ei sen kummempia tarvinnut selitellä. Puolitutut systerin kaverit "ohitin" sillä, että sanoin olevani lääkekuurilla, jonka kanssa ei saa ottaa alkoholia. Hyvin meni pippalot, ja seuraavana aamuna ei kaduttanut yhtään, kun katsoi toisten kilpayrjöilyä, ja itsellä olo oli mitä mainioin. Pippalot kerrallaan. Kyl siihen pystyy. Itse en kuitenkaan mielellään ravintolaan lähde istumaan, ellei siellä ole jotain kivaa bändiä tms. Toisten juopumisen katsominen ainoana aktiviteettina on aika tylsää.

Lue lisää

Pääsin kaupan ohi, jippii. Nyt koiran kanssa lenkille kun sade hellitti.

sadetta kirjoitti:

Osuin viestiin, missä oli linkki sun koiranpentujen kuviin. Ihania!!! Jäikö sulle itelle monta? (Taisin kyl lukee tekstin vähän huolimattomasti). Mulla oli pentue pari vuotta sitten. Itseasiassa huomenna 2-vuotissynttärit. Mulla on yks niistä itelläin ja exällä toinen. 2 muuta muual, mutta näen niitäkin aina joskus, liian harvoin kyllä.

Lue lisää

Ei ne ole mun koiran pentuja...oliskin:)...mut kohta niistä on yksi mun. Kävin tänään pojan kanssa katsomassa hauvavauvoja ja uiiih...oisin ottanu vaikka kaikki mukaan samantien:D Huomenna saan tietää mikä pennuista on mulle, kun kasvattaja on pitänyt pentutestauksen yli option parhaimpaan toko-yksilöön. Alustavasti mulle on varattu A-poika. Sit alkaa reilun viikon armoton odotus. Onneks ei tartte 9kk:tta venata...:D Onnittelut kaupan ohi pääsystä. Tiedän omasta kokemuksesta, miten tuskallista se joskus on. Pää kehittää vaikka mitä tekosyitä ostaa "pari". Tänään en ota. Se riittää mulle tänään. Tsemppiä meille!

Olin itse pari vuotta täysin raittiina, sitä ennen piti ottaa joka ikinen viikonloppu (pe ja la) kunnon kännit. No kun aloitin sen raittiusjakson ja kun luvassa oli pippaloita yms. niin sanoin vain että en juo alkoa. Kaikki tutut oli sit että "mistäköhän lähtien oot ollu juomatta" tai "niin varmaan oot..." oli upee tunne näyttää niille että hei mä oikeesti oon juomatta että repikää siitä. Ja tuntemattomia ihmisiä ei pahemmin kiinnosta se, että juoko vai ei. Ja jos jotakuta kiinnostaa, niin sanoo vaan, että en tykkää juoda tai että limu maistuu paremmalle, että ei tykkää alkosta tai sen mausta. (No tietty tuo on valetta, mutta tässä tapauksessa kait valehtelukin on oikeutettua ja noiden selitysten jälkeen ihmiset ei enää kysele. Se riittää niille). Laivamatkasta selviät hyvin juomalla pelkästään alkoholittomia drinksuja. Laivojen baareissa on tosi iso valikoima alkoholittomia drinkkejä, mitkä maistuu OIKEESTI paljon paremmilta kuin alkoholilliset drinksut. Lisäks ne on paljon halvempia, joten rahaakin tulee kulumaan vähemmän matkalla kuin muuten. Ja kavereille voit sanoo ihan rohkeesti että et juo. Ja jos ne pitää sua ilonpilaajana tai rupee kuittailee sulle sun juomattomuudesta, niin näytä niille, että sinä pidät yhtä hauskaa kuin he, vaikka et juo ja seuraavana päivänä voit sitten kuittailla heille takasin, kun oot pirteä ja he krapuloissaan :) näillä eväin minä selvisin kaikista tollasista tilanteista.

Mutta jos sun kaverit ei hyväksy sua raittiina ja pitävät sua ilonpilaajana, vaikka pidät yhtä hauskaa kuin he, niin vaihda kaveripiiriä. Ei ne sit aitoja kamuja oo jos ne jättää sut ton takia. Pyh! :)

Painonpudotuksen "ammattilaisena" suosittelen punnitsemaan itsensä vain kerran viikossa korkeintaan. Samaan aikaan päivästä ja saman verran vaatteita päällä. Sit on hyvä muistaa, että lihakset painaa enemmän kuin läski. Mittanauha on parempi kaveri laihduttajalle, kuin vaaka, varsinkin jos harrastaa aktiivisesti liikuntaa joka polttaa rasvaa.

sairastuin itse ahmimiseen kaksikymppisenä eli 20 v sitten. kävin salilla ja piti aina olla tiukka viikolla ja sit "sai" mässäillä yhtenä päivänä viikossa.Jos sorruin vaikka ottamaan yhden suklaapalan olin retkahtanut ja aloin ahmia.. Tätä jatkui ja jatkui ja paino vain nousi.Välillä söin ulostuslääkkeitä että vatsa tyhjentyisi.Työnikin asetti paineita painon suhteen (olin silloin sovitusmallina eräässä vaatetehtaassa). Yhtenä päivänä se vain naksahti! Sanoin itselleni, että tyttö hyvä vaikka kuinka yrittäisit niin et mitenkään saa ahmittua tämän maailman kaikkia ruokia ja herkkuja. Opettelin syömään vähemmän, mutta en kieltänyt itseltäni mitään. Paino tippui 7 kg tosi nopeasti 62kg:sta 55:een tosin vaihdoin työtänikin. Toivon sydämmestäni että saisit ahmimisesi loppumaan. Muistan niin elävästi ne krapulat mitä ahmiminen aikoinaan aiheutti.

Katizi kirjoitti:

Painonpudotuksen "ammattilaisena" suosittelen punnitsemaan itsensä vain kerran viikossa korkeintaan. Samaan aikaan päivästä ja saman verran vaatteita päällä. Sit on hyvä muistaa, että lihakset painaa enemmän kuin läski. Mittanauha on parempi kaveri laihduttajalle, kuin vaaka, varsinkin jos harrastaa aktiivisesti liikuntaa joka polttaa rasvaa.

Lue lisää

...mutta kun oon sellanen, kaikki mulle heti nyt- ihminen, niin tuntuu että kilojenkin pitäs lähteä samantien, mutta eihän se tietenkään niin mee. Sorruin äsken tosi typerään ja sairaaseen tekoon... mua vaan niin masensi ja inhotti tää turha yrittäminen. Siitä hyvästä ahmin sitten yli litran jogurttia mysliä. Ei siinä mitään, mutta sen jälkeen rupes tietty masentaa vielä enemmän ja menin oskentamaan. Tiedän, tää on täysin sairasta ja hullua touhua, mutta kun tuntu että on pakko saada ne ahmitut kalorit elimistöstä pois.

Oksentamisen jälkeen ajattelin, että meen ryyppäämään, että mielummin pilaan elämäni viinalla kuin ruualla. Sain kuitenkin jotenkin kasattua itteni niin, että en lähteny mihinkään ryyppään. Päätin vaan, että tää oli sitten viho viimeinen kerta ku sorruin näin säälittävään tekoon. Ei mulla mitään bulimiaa oo, tää oli vaan yks poikkeus, mikä ei tuu toistuun koskaan! Pakko mun on saada terveellä tavalla elämäni kuntoon ja hallintaan. Ei tää vaan voi jatkuu enää näin. Joten jatkampa sitten netissä surffailua ja ihmettelyä, ilman viinaa ja ilman ruokaa. Niin on parasta.

tyttö66 kirjoitti:

sairastuin itse ahmimiseen kaksikymppisenä eli 20 v sitten. kävin salilla ja piti aina olla tiukka viikolla ja sit "sai" mässäillä yhtenä päivänä viikossa.Jos sorruin vaikka ottamaan yhden suklaapalan olin retkahtanut ja aloin ahmia.. Tätä jatkui ja jatkui ja paino vain nousi.Välillä söin ulostuslääkkeitä että vatsa tyhjentyisi.Työnikin asetti paineita painon suhteen (olin silloin sovitusmallina eräässä vaatetehtaassa). Yhtenä päivänä se vain naksahti! Sanoin itselleni, että tyttö hyvä vaikka kuinka yrittäisit niin et mitenkään saa ahmittua tämän maailman kaikkia ruokia ja herkkuja. Opettelin syömään vähemmän, mutta en kieltänyt itseltäni mitään. Paino tippui 7 kg tosi nopeasti 62kg:sta 55:een tosin vaihdoin työtänikin. Toivon sydämmestäni että saisit ahmimisesi loppumaan. Muistan niin elävästi ne krapulat mitä ahmiminen aikoinaan aiheutti.

Lue lisää

Ei tätä ruuan tuomaa tuskaa oikee kukaan "normaali" ihminen tahdo ymmärtää. Exäkin aina sano mulle, että "mitäs ahmit jos kerta on noin vaikeeta?" tai juomisesta että "miksä aina juot niin paljon, että juo ens kerralla vähemmän". Kun hän sit huomas että sitä ens kertaa, jolloin joisin vähemmän, ei tullut niin hän rupes sit kysyy et "miks sun pitää juoda". (Kas, kun ei vielä tullut kysyneeks, että miks mun pitää syödä, kun enhän mä sitäkään kohtuudella osaa). On tosi vaikee yrittää selittää ihmiselle, joka hallitsee elämässään kaiken, että ei se kohtuus ole kaikille niin helppo ja itsestäänselvä asia. No, nyt elän itekseni eikä mun tartte perustella kenellekään, että miks meen aina ääripäästä toiseen. En vaan ole sitä kultaista keskitietä löytänyt ja tuskin tuun löytämäänkään.

ambivalenttineN kirjoitti:

Ei tätä ruuan tuomaa tuskaa oikee kukaan "normaali" ihminen tahdo ymmärtää. Exäkin aina sano mulle, että "mitäs ahmit jos kerta on noin vaikeeta?" tai juomisesta että "miksä aina juot niin paljon, että juo ens kerralla vähemmän". Kun hän sit huomas että sitä ens kertaa, jolloin joisin vähemmän, ei tullut niin hän rupes sit kysyy et "miks sun pitää juoda". (Kas, kun ei vielä tullut kysyneeks, että miks mun pitää syödä, kun enhän mä sitäkään kohtuudella osaa). On tosi vaikee yrittää selittää ihmiselle, joka hallitsee elämässään kaiken, että ei se kohtuus ole kaikille niin helppo ja itsestäänselvä asia. No, nyt elän itekseni eikä mun tartte perustella kenellekään, että miks meen aina ääripäästä toiseen. En vaan ole sitä kultaista keskitietä löytänyt ja tuskin tuun löytämäänkään.

Lue lisää

Aivan.. ensin oli ahmiminen sit sairastuin syömishäiriöön kun lihoin eka raskauden aikana 14 kg niin päätin synnytyksen jälkeen että kilot lähtee ja välittömästi. 3kk synnytyksen jälkeen painoin 47 kg pituus 172 cm ja en syönyt juuri yhtään mitään ja nyt tämä alkoholi. Mulla kotona kans yhtä "ymmärtävä kumppani"kuin exsäsi kommentit luokkaa "se on kuule ihan niin yksinkertaista kun jätät ottamatta".Yritä siinä sit selitellä että en mä pahuuttani tällainen ole.. Mut onneksi on vertaistukea. AA.ssa olen käynyt naistenryhmässä ja aijon aloittaa taas uudestaan. On mahtavaa kun voidaan jopa joskus nauraa vedet silmissä asioille jotka ei todellakaan naurattanut silloin kun kännistä selvisi. Tsemppiä:)

tyttö66 kirjoitti:

Aivan.. ensin oli ahmiminen sit sairastuin syömishäiriöön kun lihoin eka raskauden aikana 14 kg niin päätin synnytyksen jälkeen että kilot lähtee ja välittömästi. 3kk synnytyksen jälkeen painoin 47 kg pituus 172 cm ja en syönyt juuri yhtään mitään ja nyt tämä alkoholi. Mulla kotona kans yhtä "ymmärtävä kumppani"kuin exsäsi kommentit luokkaa "se on kuule ihan niin yksinkertaista kun jätät ottamatta".Yritä siinä sit selitellä että en mä pahuuttani tällainen ole.. Mut onneksi on vertaistukea. AA.ssa olen käynyt naistenryhmässä ja aijon aloittaa taas uudestaan. On mahtavaa kun voidaan jopa joskus nauraa vedet silmissä asioille jotka ei todellakaan naurattanut silloin kun kännistä selvisi. Tsemppiä:)

Lue lisää

...että meillä on ollu samat ongelmat, syöminen ja alkoholi, mutta toiste päin. Sulla ekaks syömishäiriö ja sit alkoholi ja mulla ekaks alkoholi ja sit syöminen. Tosin nää riippuvuudet ja ongelmat tulee varmaan mun osalta kulkee koko elämäni mun mukana. Mä en usko siihen, että riippuvuuksista voi päästä eroon. Ne voi saada hallintaan, mutta ei niistä koskaan parannu.

ambivalenttineN kirjoitti:

...että meillä on ollu samat ongelmat, syöminen ja alkoholi, mutta toiste päin. Sulla ekaks syömishäiriö ja sit alkoholi ja mulla ekaks alkoholi ja sit syöminen. Tosin nää riippuvuudet ja ongelmat tulee varmaan mun osalta kulkee koko elämäni mun mukana. Mä en usko siihen, että riippuvuuksista voi päästä eroon. Ne voi saada hallintaan, mutta ei niistä koskaan parannu.

Lue lisää

kokeile hypnoosia siitä on ihan tieteellistä näyttöä mutta jos ei itseään vaivaa eikä koko ajan ole mielessä anna olla

koita jaksaa!!!!!!!!!!