Vieläkö miehet osaavat antaa naiselle ...

...takin päälle?

Äideiltä ja isiltä tekee mieleni kysyä, oletteko opettaneet pojillenne, miten se tehdään.
Kysymys tuli mieleeni, kun eilen sain taas kerran huomata, kuinka hämmästyttävän taitamaton ja siksi hämmentynyt mies siinä tilanteessa voi olla. Hihojen reiät löytyivät onneksi ystävällisesti naureskellen ja toivon miehen onnistuneen säilyttää kasvonsa.

Saatan joskus melkein huomaamattani tyrkätä takkini miehelle, ellei hän itse älyä sitä ottaa, ja odotan tai saatan pyytääkin häntä auttamaan takin päälleni. Varsinkin jos joutuu pitämään laukkua takkia puettaessa kädessään, toisen apu tekee pukemisen paljon mukavammaksi. (Itse olen aina valmis tarjoamaan apua samassa tilanteessa.) Toisaalta kysymys on hyvien tapojen hallitsemisesta ja ystävällisyydestä, joskus myös todellisesta avun tarpeesta. Kun eletään kansainvälistyneessä Euroopassa, hyvien tapojen hallitseminen olisi mielestäni entistä tarpeellisempaa, ettei suomalaisia alettaisi pitää huonosti käyttäytyvinä barbaareina.

Kysymys naisille:
Koska viimeksi olet hississä nähnyt herrasmiehen ottavan hatun päästään naisseurassa? (Se on minunkin mielestäni tarpeetonta ja hämmästyin äskettäin sellaisessa tilanteessa. Tiedän tavan ja katsoin ikääntynyttä suomalaista herrasmiestä ihailevin silmin.)

Olemmeko unohtamassa hyvät tavat vai ovatko ne teille ja lapsillenne arkipäivää?

19

1112

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • pitää muistaa

      Ups! Kun meikäläisen elämä on melkein pelkkää työtä (ja liikunnallista) niin eipä ole tullut mieleen, että jossain kaukana suuressa maailmassa on tuollaisiakin tapoja. Kyllä minä hämmästyisin, jos joku auttaisi minulle takin päälle, toden totta... Ei taitaisi tulla kenellekään edes mieleen moinen, kun en ole "hieno rouva"...(tulee niin avuton olo ajatuksesta, että mies pitää minua avuttomana.)

      Täytyypä kertoa pojille, että on olemassa naisia, jotka odottavat takinpäällelaittamisia, kukkapuskia, kohteliaisuuksia jne. tapoja... Että on hienoja seuroja, joissa on hienot tavat.

      Hämmästyisin, jos joku lakinkin riisuisi, huh...

    • käytännöllinenkin

      Mieheni auttaa minulle takin päälle, ei toki aamulla kun riennämme työhön, sen heitän itse niskaani, mutta tilaisuuksissa, joissa on vähän hankalaa.. Teatterissa tai muissa paikoissa, joissa taiteillaan vaatteiden, kenkien jne. kanssa. Olen siitä aina ihastunut. En koskaan odota kohteliaisuutta häneltä. Minusta hyvät tavat ovat käytännöllisyyden sanelemia, eivät itsetarkoitus. Esim. tapa jota ei moni tiedä: Häissä morsiamen isä riisuu takkinsa ensimmäisenä. Moni mies on hikoillut kesähäissä, hän joka tämän tavan tuntee. Mistäkö peräisin ? Silloin kun miehet kulkivat aseet taskussa. Isäntä otti takkinsa pois ja paljasti asettomuutensa. Muu väki seurasi vasta sitten perässä. Uskon ,että monien muidenkin tapojen takana on käytännön selitys. Tiedätkö jonkun?

      • tuli mieleen, että eiköhän sitä nyt tässä iässä luulis....:))

        Kröhmm, asiaan: Kyllä sitä mielellään auttaa takin päälle, jos nyt on kyse vähän vanhemmista naisista ja vaikeuksia löytää takki ja pukea, mutta kyllä se nyt sujuu nuoremmillekin, vaikkakin pitää vähän vaistota kuka haluaa avustusta ja kuka ei. Mielestäni kenellä on arvokas takki tai jokin turkki, niin he melkein odottavatkin, että joku avustaisi. Jos nyt sattuu joku pistäisee kylässä toppatakki tai pusakka päällä, niin hyvin liukkaasti se tahtoo mennä päälle ja ei odotakaan, että avustettaisiin.

        Ei minusta pienet huomioimiset tai kohteliaisuudet pahitteeksi ole ja olen huomannut joskus ovea avatessa naiselle, että jotkut taitavat tykätäkin siitä tavasta, kun kohteliaasti kiittävät, mutta hatunnosto tuntuu jotenkin vanhempien herrasmiehien lajilta ja en ole oikein omaksunu kyseistä tapaa.


      • silti hyvä ajatella
        Mettäläinen kirjoitti:

        tuli mieleen, että eiköhän sitä nyt tässä iässä luulis....:))

        Kröhmm, asiaan: Kyllä sitä mielellään auttaa takin päälle, jos nyt on kyse vähän vanhemmista naisista ja vaikeuksia löytää takki ja pukea, mutta kyllä se nyt sujuu nuoremmillekin, vaikkakin pitää vähän vaistota kuka haluaa avustusta ja kuka ei. Mielestäni kenellä on arvokas takki tai jokin turkki, niin he melkein odottavatkin, että joku avustaisi. Jos nyt sattuu joku pistäisee kylässä toppatakki tai pusakka päällä, niin hyvin liukkaasti se tahtoo mennä päälle ja ei odotakaan, että avustettaisiin.

        Ei minusta pienet huomioimiset tai kohteliaisuudet pahitteeksi ole ja olen huomannut joskus ovea avatessa naiselle, että jotkut taitavat tykätäkin siitä tavasta, kun kohteliaasti kiittävät, mutta hatunnosto tuntuu jotenkin vanhempien herrasmiehien lajilta ja en ole oikein omaksunu kyseistä tapaa.

        Ton mäkin tajusin, kun tarkemmin aattelin. Jos vaikka ois joku teatteri tai muu juttu, niin minähän olisin poistunut jo paikalta ennenkuin kukaan olisi ehtinyt edes tarjota apua... Esitin asiaa aamulla ukolleni ja se kysyi onko mulla käsi kipeä?

        Vähän sama, kun nuorena meni autosta rengas puhki ja siellä tienposkessa joku tuli auttamaan niin olin jo vaihtanut sen renkaan, ennenkuin "teiden ritari" ehti ulos autostaan. (hienoa oli se, että apua tarjottiin)

        Ei silti - ovat ne paikallaankin, ne tavat, kun aika ja paikka ovat oikeat.

        Sellaiset hyvät tavat olisivat vielä parempi juttu, että oltais ystävällisiä toisillemme...


      • apina

        Menimme erääseen taloon ensi kertaa niin isäntä otti puolestani vaatepuun naulakoita ja laittoi takkini siihen. Lähtiessämme autoi takin päälleni. Olin aivan ihmeissäni en ole vuosi kymmeniin noista kokenut. Nyky nuoret miehet alta kakskymppiset eivät ota lippista päästään edes sairaalassa labrassa,rönkkenissä jne. Oli hilikulla etten komentanu,kun näin sen. Eivät vissiin opeta koulussa enää hyviä käytöstapoja. Poikani olessa kauppakoulussa siellä istuttiin tunnilla takki päällä ja lippis päässä. Voi harmi.


    • työtäni

      ikääntyneiden (keski-ikä 84vee) miesten keskuudessa ja heissä on todella paljon näitä tapojen osaajia. Lienee kuulunut sivistykseen silloin joskus! Takki autetaan päälle, ovet avataan, lakki riisutaan päästä, noustaan seisomaan (niille usein jo horjuville jaloille) kun nainen tulee pöytään etc. Alkuun yritin sanoa, että älkää toki, mutta sitten totesin, että heille on tärkeää noudattaa kauniita tapoja viimeiseen asti. Myös mieheni auttaa takin päälleni aika usein, exä teki sen aina. Poikakin on isältään oppinut, tosin soveltaa tilanteen mukaan.

      • -nainen-

        Kyllä nuo vanhat tavat ovat kauniita ja toisen huomioon ottavia. Nykyiset miehet tahtovat kyllä avata oven, mutta "puskevat" siitä itse ensin sisään ja nainen saa vain katsella menijän takapuolta....??!!

        Eipä silti, vielä on noita vanhan koulukunnan kasvatteja jäljellä joitakin yksilöitä. Jopa meidänkin ikäryhmän miehissä. Kyllä sitä kelpaa sellaisessa seurassa vielä ulos mennä :)


      • tekee
        -nainen- kirjoitti:

        Kyllä nuo vanhat tavat ovat kauniita ja toisen huomioon ottavia. Nykyiset miehet tahtovat kyllä avata oven, mutta "puskevat" siitä itse ensin sisään ja nainen saa vain katsella menijän takapuolta....??!!

        Eipä silti, vielä on noita vanhan koulukunnan kasvatteja jäljellä joitakin yksilöitä. Jopa meidänkin ikäryhmän miehissä. Kyllä sitä kelpaa sellaisessa seurassa vielä ulos mennä :)

        mieli kertoa vielä noista vanhojen herrojen tavoista: eräs heistä tahtoi vielä kerran lähteä oikein ravintolaan syömään, mutta kun ei luottanut enää omiin voimiinsa, lupauduin saattajaksi ja seuraksi. Hän tuli minua taksilla hakemaan kotoani; mukana kaksi kukkakimppua, joista toisen sain viedä sisään taksin odottaessa, toinen otettiin mukaan ravintolaan, josa hovimestari sen laittoi maljakkoon ja toi pöytäämme. Herralla oli varmuuden vuoksi myös kynttilä jalkoineen mukana.. Saattoi olla muistona sotien jälkeiseltä ajalta, jolloin ko. koristeita ei ehkä itsestään selvästi ravintoloiden pöydissä ollut.


      • koskaan

        ole autettu takkia päälle, jos ei ravintolan portsaria lasketa mukaan.

        Ovi on kyllä aukaistu ja mukavalta tuntui. Kiitän aina kauniisti ja mieskin näyttää kiitoksesta ilahtuvan.


    • huomaavaisuuteen

      Miten tasa-arvoisuuteen pyrkivät Naiset edes
      kuvittelevat että heitä pitää huomioida erikseen

      • tasa-arvo

        ei ole koskaan merkinnyt sitä, että kaikki tekevät kaikkea yhtäpaljon, tai vähän.

        Kukin tehköön sitä, mitä parhaiten kykenee.
        Huomaavaisuus sukupuolten välillä on minusta kanssakäymistä, jossa pieni huomaavaisuus puolin, ja toisin tuo vaikkapa sitä arkipäivän iloa. Kun ystävällinen mies avaa minulle oven, voin kauniilla hymyllä, ja kiitos-sanalla taas puolestani valaista hänen päiväänsä.


      • riipu sukupuolesta. Niitä joko on tai sitten ei.

        Esim. tyttäreni useimmiten avaa minulle ensin autonsa oven ja saattaapa joskus jäädä sulkemaankin sen ennen kuin itse menee ajajan paikalle. Huolimatta siitä, että ovet avautuvat jo kauko-ohjauksella. ;))

        Hän on ottanut mallia äidiltään, joka ei aina ole nuoremmille ihmisille ihan yhtä huomaavainen, mutta aina ikäistään vanhempia kohtaan. Saatan avata autoni pelkääjän paikan oven vaikka miespuolisellekin matkustajalle, jos lähestymme autoa esim. jalkakäytävältä.
        Jos olen menossa ystävättären kanssa vaikkapa kaupan ovesta sisään, avaan sen ja päästän ystävän ensin sisälle.

        Minusta hyvin käyttäytyviä lapsia ja nuoria kohtaa ilahduttavan usein. Joskus saatan kiitoksen ja iloisen hymyn lisäksi kertoa tuleeni hyvälle mielelle hänen ystävällisyydestään.

        Mielestäni tasa-arvon ei tarvitse merkitä sitä, että kaikki alkavat käyttäytyä epäkohteliaasti.


      • mimmo
        optimisti-orvokki kirjoitti:

        riipu sukupuolesta. Niitä joko on tai sitten ei.

        Esim. tyttäreni useimmiten avaa minulle ensin autonsa oven ja saattaapa joskus jäädä sulkemaankin sen ennen kuin itse menee ajajan paikalle. Huolimatta siitä, että ovet avautuvat jo kauko-ohjauksella. ;))

        Hän on ottanut mallia äidiltään, joka ei aina ole nuoremmille ihmisille ihan yhtä huomaavainen, mutta aina ikäistään vanhempia kohtaan. Saatan avata autoni pelkääjän paikan oven vaikka miespuolisellekin matkustajalle, jos lähestymme autoa esim. jalkakäytävältä.
        Jos olen menossa ystävättären kanssa vaikkapa kaupan ovesta sisään, avaan sen ja päästän ystävän ensin sisälle.

        Minusta hyvin käyttäytyviä lapsia ja nuoria kohtaa ilahduttavan usein. Joskus saatan kiitoksen ja iloisen hymyn lisäksi kertoa tuleeni hyvälle mielelle hänen ystävällisyydestään.

        Mielestäni tasa-arvon ei tarvitse merkitä sitä, että kaikki alkavat käyttäytyä epäkohteliaasti.

        "Minusta hyvin käyttäytyviä lapsia ja nuoria kohtaa ilahduttavan usein. Joskus saatan kiitoksen ja iloisen hymyn lisäksi kertoa tuleeni hyvälle mielelle hänen ystävällisyydestään."

        Meillä ajatukset näyttävät menevän aika usein yksiin. Minustakin nuorille, jotka ovat vielä arkoja käytöksessään, on tärkeä antaa palaute heidän ystävällisestä käyttäytymisestään. Miksi heille ei kertoisi, että hyvältä tuntuu.

        "Mielestäni tasa-arvon ei tarvitse merkitä sitä, että kaikki alkavat käyttäytyä epäkohteliaasti."
        Mieluummin niin päin, että kaikki olisivat kohteliaita ja huomaavaisia. Ainakin arkipäivä sujuisi helpommin, jossain päin maailmaa se jo osataankin.

        Joskus tosin täällä pääkaupunkiseudulla tuleee mieleen, että jospa ihmiset edes NÄKISIVÄT toisen ihmisen. Osaan kyllä itsekin tuon massassa näkemättömänä/näkymättömänä kulkemisen. Joten hyvin hiljakseen tässä kuuluisi puhua..
           


      • mimmo kirjoitti:

        "Minusta hyvin käyttäytyviä lapsia ja nuoria kohtaa ilahduttavan usein. Joskus saatan kiitoksen ja iloisen hymyn lisäksi kertoa tuleeni hyvälle mielelle hänen ystävällisyydestään."

        Meillä ajatukset näyttävät menevän aika usein yksiin. Minustakin nuorille, jotka ovat vielä arkoja käytöksessään, on tärkeä antaa palaute heidän ystävällisestä käyttäytymisestään. Miksi heille ei kertoisi, että hyvältä tuntuu.

        "Mielestäni tasa-arvon ei tarvitse merkitä sitä, että kaikki alkavat käyttäytyä epäkohteliaasti."
        Mieluummin niin päin, että kaikki olisivat kohteliaita ja huomaavaisia. Ainakin arkipäivä sujuisi helpommin, jossain päin maailmaa se jo osataankin.

        Joskus tosin täällä pääkaupunkiseudulla tuleee mieleen, että jospa ihmiset edes NÄKISIVÄT toisen ihmisen. Osaan kyllä itsekin tuon massassa näkemättömänä/näkymättömänä kulkemisen. Joten hyvin hiljakseen tässä kuuluisi puhua..
           

        kohteliaita löytyy nuoristakin ilman mitään opettamista. Eiköhän me vanhemmat olla mallina miten uusi sukupolvi käyttäytyy tai osalle kuitenkin.

        Mielestäni pienet kohteliaisuudet on paikallaan ja tuskinpa ne mitenkään negatiivisesti vaikuttaa kehenkään, kun pysytään tietyissä rajoissa.


      • kertauskurssi
        Mettäläinen kirjoitti:

        kohteliaita löytyy nuoristakin ilman mitään opettamista. Eiköhän me vanhemmat olla mallina miten uusi sukupolvi käyttäytyy tai osalle kuitenkin.

        Mielestäni pienet kohteliaisuudet on paikallaan ja tuskinpa ne mitenkään negatiivisesti vaikuttaa kehenkään, kun pysytään tietyissä rajoissa.

        edes kodissa olisi paikallaan, kun tiedetään, että poika lähtee esim. tet-harjoitteluun.
        Kun vastaanottaa näitä kullanmuruja, he eivät osaa ottaa pipoa päästään, eivät tervehtiä, sanomattakaan, että osaisivat esitellä itsensä.

        Eikö tosiaan kouluissakaan opeteta peruskäytöstapoja? Vai eikö osata korostaa, kuinka hyvät tavat antavat edullisen kuvan niiden osaajasta?


      • E..

        voi tavoitella tasa-arvoa jos katsoo jo kauniit tavat ja toisen huomioimisen olevan epätasa-arvoista?


    • olisi...

      ..se just sitä mitä pikkulusikalla on koti/koulut antaneet täällä.
      Eli sodanjälkeiset naiset kun ovat kasvattajina, tulos on se mikä on,..
      (Eihän siihen miestä tarvitse?).:q!.

    • mimmo

      todellakin omassa kiireisessä elämässämme unohtaneet opettaa lapsillemme hyvien tapojen merkityksen? Vai olemmeko itse olleet huonoja esimerkkejä? Vai osasimmeko mekään isovanhempien ikäpolven mielestä olla riittävän kohteliaita? Itse en ainakaan oppinut teitittelemään isoäitiäni, vaikka äitini niin tekikin.

      Jossain elämänvaiheessani kohteliaisuus, joka oli enemmänkin pakollista muodollisuutta, tuntui ahdistavalta. Sen sijaan kohteliaisuus, joka pitää sisällään huomaavaisuuden ja toisesta ihmisestä välittämisen, on noussut omassa arvoasteikossani hyvin korkealle. Alkuvuoden liukkailla kulkiessani jonkin aikaa kyynärsauvoilla arvostin suuresti niitä huomaavaisia bussikuskeja, jotka huolellisesti seurasivat kuinka pääsen autoon sisälle ja siitä myös turvallisesti ulos. Kyllä huomaavaisuutta ja kohteliaisuutta vielä nykyäänkin on, ehkä se on vain saanut toisenlaisia muotoja.

    • sulle, vaikka

      minulla onkin vain jätkän tavat. Olen nääs sinua 14cm pitempi! Ha haa, hyviä pyhäpäiviä sinulle ja muille ihailemilleni palstalaisille. Nimiä en kerro, enpä sano miksi...

    Ketjusta on poistettu 2 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Oletko tyytyväinen viime tapaamiseemme?

      Vai toivoitko sen menevän toisella tavalla? Miten?
      Ikävä
      72
      3003
    2. Nyt se sit loppuu

      Et ei enää nähdä ja yhteyttä pidetä.
      Ikävä
      55
      2645
    3. Kuoleman pelko katosi

      Olen pelännyt koko elämän ajan kuolemaa mutta yhtäkkiä kun hindut paljastivat totuuksia uskonnoista noin aloin yhtäkkiä
      Hindulaisuus
      432
      2255
    4. Viikonloppu terveiset kaivatulle

      tähän alas ⬇️⬇️⬇️
      Ikävä
      79
      2168
    5. Jos sitä keittelis teetä

      Ja miettis mitä mies siellä jossain touhuilee... ☕️
      Ikävä
      95
      1976
    6. Myötähäpeä kun näkee sut,

      tekisit jotain ittelles. Ihan hyvällä tämä!
      Ikävä
      32
      1742
    7. Huomenta ........

      Huomenta 💗 Tiedän, että tuntuisit hyvälle.
      Ikävä
      12
      1556
    8. Kuhmolainen on selvästi kepun lehti

      Kuhmolaise etukannessa oli Kuva kun Jaskalle annettiin karhu patsas.mutta kukmolaislehti oli niin kepulainen että Jaskan
      Kuhmo
      17
      1507
    9. Ei mun tunteet

      ole mihinkään kadonnut. Enkä mä sua inhoa tai ole kyllästynyt. Mä ymmärsin, ettet ole kiinnostunut minusta, ainakaan sil
      Ikävä
      30
      1330
    10. Mitä nämä palautteet palstalla ovat?

      Joku uusi toimintatapa rohkaista kirjoittajia vai mistä on kyse?
      Ikävä
      29
      1319
    Aihe