Moi kaikille! Oisi kiva kuulla muitten kokemuksia kaukosuhteesta ja et kannattaako edes ryhtyä sellaiseen??Olen tutustunut netin kautta erääseen mukavaan mieheen ja hyvin juttu luistaa,tuntuu et meillä oisi paljonkin yhteistä ja hän on samaa mieltä.Meillä vaan välimatkaa 200kilsaa :(
Kaukosuhteet
neuvoja tartteis
26
4463
Vastaukset
- Kokemuksen kautta
Saattaa olla liikaa...riippuen työajoista, harrastuksista, lasten tapaamisista ym elämäntilanteista. Jos molemmat sinkkuja, vapaita muuttamaan ja tapailemaan, ilman lapsia...niin voi olla mahdollisuuksia. Muuten sanoisin että vaikeaksi menee.
- heips!
Moi!
Tunteisiin ja vaistoihinsa kannattaa luottaa, olen sitä mieltä. Hyvä suhde kestää kyllä välimatkan ja erossa olemiset. Luottamus on kaiken perusta. Oli välimatkaa tai ei, niin kyllähän suhdetta kannattaa hoitaa. Mikään ei suju itsestään, vaan vaatii paneutumista ja toisen huomioimista. Kyllä tunteet vaistoaa pitkänkin matkan päähän, ja tapaamiset ovat yleensä järjestelykysymys... Olen itse etäsuhteessa, mutta silti suhde on hyvä ja antoisa. Suosittelen ihmissuhdetta, jos teillä on tunteet kohdallaan! :))- joo...
kiitos vastauksestasi :)olen samaa mieltä ja enkä aio välittää muiden ikävistä kommenteista....
- yritän
Mä aloitin suhteen oikein kivan miehen kanssa joka asuu 200 km päässä. Alkuun tavattiin enemmän, nyt on ollut kiireitä puolin jos toisin eikä kumpikaan ole ehtinyt viikkoihin reissaamaan toisen luo. Omaan mieleen on jo ruvennut hiipimään ajatus, että haluaisin kyllä ihan oikeasti toimivan suhteen, jossa vois nähä viikollakin ja ainakin joka viikko ja jakaa arkisia juttuja jne. eikä vaan soitella tai kirjoitella. Lopun alkuako?
- etäältä kaunis?
...haluaisit "toimivan suhteen" -siis kenen kanssa? Toimiva suhde voi olla etäsuhde siinä missä muunlainenkin. Mutta vaatii kypsyyttä ja ajan suhteuttamista pidemmällä aikavälillä kestää se ikävä...Ole kuitenkin luottamuksen arvoinen, ja kerro etärakkaallesi (?), mitä ajattelet. Niin se suhde joko toimii eteenpäin, tai sitten päätätte yhdessä sen lopettaa, mikäli rakkaus ei riitä.
- hyvät ihmiset
elää vähän itseksennekin!!! Ei sen toisen tarvitse koko aika kyhniä siinä kyljessä!!! Ei kö ihmisillä ole enää kykyä ja uskallusta olla ihan itsekseenkin välillä - koko aika pitää olla jotain täytettä elämään. Oppikaa tuntemaan itsenne ensin!!!!!!
- totta tämäkin
hyvät ihmiset kirjoitti:
elää vähän itseksennekin!!! Ei sen toisen tarvitse koko aika kyhniä siinä kyljessä!!! Ei kö ihmisillä ole enää kykyä ja uskallusta olla ihan itsekseenkin välillä - koko aika pitää olla jotain täytettä elämään. Oppikaa tuntemaan itsenne ensin!!!!!!
Joo, tuo on totta. Itsetuntemus on tärkeää elämässä. Onni lähtee itsestä, ja on olennista, ettei tarvitse toista pönkittämään omaa olemustaan. Suhteenhan on tarkoitus olla suloinen lisuke, rikastuttaa elämää.:)
- PieniSuuri*
hyvät ihmiset kirjoitti:
elää vähän itseksennekin!!! Ei sen toisen tarvitse koko aika kyhniä siinä kyljessä!!! Ei kö ihmisillä ole enää kykyä ja uskallusta olla ihan itsekseenkin välillä - koko aika pitää olla jotain täytettä elämään. Oppikaa tuntemaan itsenne ensin!!!!!!
Itsekseen voi elää, mutta jos todella rakastaa toista niin kukapa ei halua jakaa arkea, elämän suuria ja pieniä tapahtumia sen rakkaimman kanssa.
Rakkaalleen ja sille tärkeimmälle ihmiselle haluaa kertoa kaiken mitä tulee mieleen. Eikä se puhelimitse tai netin kautta ole sama asia.
Kaukosuhde voi toimia hetken, olosuhteiden pakottamana. Ehkä toisilla onnistuu paremmin, jos ei tarvitse sitä läheisyyttä, kosketusta, toisen läsnäoloa niin paljon, joka päivä, vuorokauden kaikkina tunteina. Rakastuneet kuitenkin sitä kaipaavat, etenkin suhteen alussa kaikki on niin intensiivistä.
Olen kokenut kaukosuhteen ja kaikki sen negatiiviset ja toki positiivisetkin puolet. Minulle/meille se ei sopinut, olimme molemmat liian malttamattomia, rakastuneita, intohimoisia, olisimme halunneet tavata joka päivä, olla yhdessä joka yö, seurustella normaalisti. Kyllästyimme puhelimessa puhumiseen, sähköposteihin - EIVÄT OLE SAMA ASIA KUIN LÄSNÄOLO. Mesessäkin molemmilla webcamit käytössä, sekin touhu tuntui vain hölmöltö ja aiheutti entistä enemmän mielipahaa, kun toisen näki näyttöruudulla, mutta ei päässyt koskettamaan. Me yritimme puolen vuoden ajan, juuri sen suhteen alun, sen hektisimmän, herkimmän, innostuneimman ajan.
Olemme edelleen ystäviä, soittelemme joskus. Molemmilla tunne, että voisimme olla ne oikeat toinen toisillemme. Ehkä joskus, kun SE on mahdollista... - ei jaksa ruokkia...
PieniSuuri* kirjoitti:
Itsekseen voi elää, mutta jos todella rakastaa toista niin kukapa ei halua jakaa arkea, elämän suuria ja pieniä tapahtumia sen rakkaimman kanssa.
Rakkaalleen ja sille tärkeimmälle ihmiselle haluaa kertoa kaiken mitä tulee mieleen. Eikä se puhelimitse tai netin kautta ole sama asia.
Kaukosuhde voi toimia hetken, olosuhteiden pakottamana. Ehkä toisilla onnistuu paremmin, jos ei tarvitse sitä läheisyyttä, kosketusta, toisen läsnäoloa niin paljon, joka päivä, vuorokauden kaikkina tunteina. Rakastuneet kuitenkin sitä kaipaavat, etenkin suhteen alussa kaikki on niin intensiivistä.
Olen kokenut kaukosuhteen ja kaikki sen negatiiviset ja toki positiivisetkin puolet. Minulle/meille se ei sopinut, olimme molemmat liian malttamattomia, rakastuneita, intohimoisia, olisimme halunneet tavata joka päivä, olla yhdessä joka yö, seurustella normaalisti. Kyllästyimme puhelimessa puhumiseen, sähköposteihin - EIVÄT OLE SAMA ASIA KUIN LÄSNÄOLO. Mesessäkin molemmilla webcamit käytössä, sekin touhu tuntui vain hölmöltö ja aiheutti entistä enemmän mielipahaa, kun toisen näki näyttöruudulla, mutta ei päässyt koskettamaan. Me yritimme puolen vuoden ajan, juuri sen suhteen alun, sen hektisimmän, herkimmän, innostuneimman ajan.
Olemme edelleen ystäviä, soittelemme joskus. Molemmilla tunne, että voisimme olla ne oikeat toinen toisillemme. Ehkä joskus, kun SE on mahdollista...Niin, siinä tapauksessa, ettei yhteistä tulevaisuutta voi suunnitella tietyn ajan päähän, voisi tunteet jäähtyä jatkuvasta erossa olemisesta. Onhan niin, ettei sähköiset viestimet korvaa oikeastaan mitään aitoa, mitä kokee toisen läsnäollessa.
Mutta nämä suhdeasiat eivät ole missään mielessä yleistettäviä. Elämä on ihanaa ja niin yllätyksellistä -monin tavoin...
- tässä ja nyt
Kaukosuhdetta on nyt eletty puoli vuotta. Eilen viimeeksi puhuttiin, että meillä on nyt hyvä olla näin. Molemmilla erot takana , eikä kumpikaan halua kiirehtiä uuteen suhteeseen.
Elämme päivän kerrallaan ja tulevaisuus näyttää minne olemme menossa :)- rauhallisuus
Hiljaa hyvä tulee. Mihin tässä valmiissa maailmassa kiire olisi? Pidetään suhteesta hyvää huolta, niin se kestää parhaiten. Kuuntelemalla niin itseä kuin toista se tasapaino löytyy, ja siitähän elämässä kaiken kaikkiaan nauttii, kun suhde sujuu, eikä tarvitse olla huolissaan näin mistään. terv. tyytyväinen
- töppönenhöppönen
rauhallisuus kirjoitti:
Hiljaa hyvä tulee. Mihin tässä valmiissa maailmassa kiire olisi? Pidetään suhteesta hyvää huolta, niin se kestää parhaiten. Kuuntelemalla niin itseä kuin toista se tasapaino löytyy, ja siitähän elämässä kaiken kaikkiaan nauttii, kun suhde sujuu, eikä tarvitse olla huolissaan näin mistään. terv. tyytyväinen
meillä toimi kaukosuhde.. sehän on vaan järjestelykysymys:)
me elettiin eka vuosi kaukosuhteessa, väliä 800km.
kyllähän se välillä hermoja raastoi ja ottihan se osansa taloudellisestakin puolesta (matkat, puhelut..)
yritin itse suhtautua asiaan niin että pystyin periaatteessa elämään sinkkuna ja varattuna (en nyt tarkoita muita miehiä). vaan viikolla oli aikaa olla ystävien kanssa ja hoitaa omia juttuja ja vloppuna oli ihana sitten nauttia olosta rakkaan kanssa..
myönnän, kyllä sitä monta kertaa itkettiin karvaita kyyneileitä ikävän takia.
mutta uskon kyllä että kaukosuhteet voivat toimia jos halua vaan on tarpeeksi..
nyt olemme eläneet avoliitossa 2vuotta ja hyvin pyyhkii:) nyt on tietysti ongelmana vaan se että mieheni ystävät ja suku jäi hänen entiselle paikkakunnalleen, ja itseäkin sattuu kun näkee vieläkin välillä miten ikävä toisella on.. - lähiliittoonkin
töppönenhöppönen kirjoitti:
meillä toimi kaukosuhde.. sehän on vaan järjestelykysymys:)
me elettiin eka vuosi kaukosuhteessa, väliä 800km.
kyllähän se välillä hermoja raastoi ja ottihan se osansa taloudellisestakin puolesta (matkat, puhelut..)
yritin itse suhtautua asiaan niin että pystyin periaatteessa elämään sinkkuna ja varattuna (en nyt tarkoita muita miehiä). vaan viikolla oli aikaa olla ystävien kanssa ja hoitaa omia juttuja ja vloppuna oli ihana sitten nauttia olosta rakkaan kanssa..
myönnän, kyllä sitä monta kertaa itkettiin karvaita kyyneileitä ikävän takia.
mutta uskon kyllä että kaukosuhteet voivat toimia jos halua vaan on tarpeeksi..
nyt olemme eläneet avoliitossa 2vuotta ja hyvin pyyhkii:) nyt on tietysti ongelmana vaan se että mieheni ystävät ja suku jäi hänen entiselle paikkakunnalleen, ja itseäkin sattuu kun näkee vieläkin välillä miten ikävä toisella on..onhan 800 km ihan kunnioitettava välimatka..
Onnea edelleen teille. Kyllä asiat järjestyy aina jotenkin :)). - töppönenhöppönen
lähiliittoonkin kirjoitti:
onhan 800 km ihan kunnioitettava välimatka..
Onnea edelleen teille. Kyllä asiat järjestyy aina jotenkin :)).kyllä joinain päivinä tuntuukin että onnea tässä tarvitaan;)
nkyään kun rahat jatkuvasti tiukalla niin ei voi olla miettimättä että miten sitä rahaa riitti matkustamiseen vielä pienemmillä tuloilla.. - onnellisuutta
töppönenhöppönen kirjoitti:
kyllä joinain päivinä tuntuukin että onnea tässä tarvitaan;)
nkyään kun rahat jatkuvasti tiukalla niin ei voi olla miettimättä että miten sitä rahaa riitti matkustamiseen vielä pienemmillä tuloilla..Juu, rakkauden eteen on usein valmis tekemään aika paljon, ja kaikki keinot kypsyvät mielessä, kun suunnittelee sitä, kuinka voisi päästä miehensä kainaloon...mahdollisimman usein :))
- kaksisataa km
moi,
ei kaukosuhteessa mitään vikaa ole jos kumpikin ovat tahollaan "uskollisia". Jos toinen on mustasukkainen ja epäilee kokoajan jotain voi ennen pitkään tuntua tosi ahdistavalta ja rasittavalta, kun tiedät vielä itse että olet varmasti ollut uskollinen ja äärimmäisen ihastunut.Se tuntuu loukkaavalta kuunnella rivien välistä syytöksiä.... Puhukaa asiasta ja kun tutustutte paremmin niin tiedätte, mitä haluatte. Mulla on ns. kaukosuhde ja suurin piirtein samat kilometrit. Me nähdään yleensä viikonloppuisin ja musta se on ollut ihan ok. Välillä on tosin tuntunut , että toinen epäilee kokoajan jotain vaikka puhutaan jokapäivä puhelimessa ja nähdään kuitenkin viikonloppuisin.Ikävä on kyllä kova vaikka meidän jutussa toinen ei sitä aina usko, mutta se on sitten niin ihanaa nähdä taas kun ei ole muutamaan päivään nähnyt. :) Älä siis missään nimessä heitä kirvestä kaivon vaan katsasta jospa hän olisi se sun elämän mies!!!! lykkyä tykö!- kovasti:)
vastauksista ja tapasimme ja hyvin meni,kerrankin tuntuu että tunne on molemmin puolinen,olen niin onnellinen ja hän aikoo muuttaa lähemmäs....
- ............
Itselläni ja tyttöystävällä on välimatkaa 7843km (hieman enemmän kuin teillä, tosin ettehän ole vielä edes oikeasti yhdessä..) ja nyt on sinnitelty jo 8kk joista yhdessä on vietetty n. 4-5kk. Mitä luulisit, tuntuuko tällaisella välimatkalla lompakossa hieman enemmän kuin 200km välillä? kyllä, kyllä se hieman enemmän tuntuu. Voi kun muija asuisikin jo suomessa, aivan sama vaikka asuisi rovaniemellä, VR kulkee jokapaikkaan eikä hintaa voi verrata kuunapäivänä 800 euron lentolippuihin, tuolla rahalla vierailee suhteellisen monta kertaa.
Vaikea sanoa, se vähän riippuu ihmisestä ja miten kauan kaukosuhdetta jatkuu. Jotkut ovat oikein tyytyväisiä kaukosuhteisiin, mutta oman (suppean) kokemuspiirini mukaan nämä ihmiset näyttävät olevan varttuneempaa väkeä, jotka eivät sitä toista sukupuolta välttämättä jaksa kattonsa alla joka päivä katsoa ;-)
Minä olin aikanaa kaukosuhteessa vajaa 10 vuotta. Liian pitkä aika nuorelle ja siihen se juttu tyssäsikin. Ei jaksanut olla suurinta osaa ajasta yksin, ei minua ainakaan ole luotu siihen. 10 vuotta jaksoin odottaa ja sitten tuli stoppi vastaan.
Mutta kyllä uskon kaukosuhde toimii, jos sitä kestää vain väliaikaisesti.- här
Juu, samaa mieltä- väliaikaisuus ratkaisee munkin kohdalla. Olen aika huomionkipeä, vaikka "varttunut" jo olenkin. Kaipaan normaalia yhteyttä ja normaalia keskustelua joka päivä- enkä vain silloin tällöin kasvokkain.
Ja toisen tunteista pitäisi olla todella varma. Musta ei ole kaukoilemaan, mutta kaikki hatunnostot heille, jotka jaksavat erossa olemista!
- Piakkoin muutamme yhteen
Minäkin tapasin nykyisen mieheni netin kautta...vahingossa ja siinä sivussa lpppui molemmilta entinen avioliitto (tosin molemmilla oli muutenkin jo loppu,aisillaan).
No nyt on kaukosuhdetta takana 4 vuotta,välimatkaa on ollut yli 500km ja tod hyvin on pelannut.
Olemme kuin vastanaineet vieläkin ;)
Parin kuukauden kuluttua muutan mieheni luo asumaan,oman asunnon pistän vuokralle.
Näin tässä yksi onnistunut kauko ;) - karamelliapina
ei se ole mahdotonta. sitä osaa arvostaa enemmän toista, kun näkee harvemmin. itselläni asuu poika ystävä 600 kilometrin päässä lapissa, kun itse asun pohjoikarjalassa. ja rakkaus pysyy :)
- onnistuu
Ja toisilla ei..Rippuu varmaan niin paljon elämän tilanteista ja siitä kuinka jaksaa panostaa suhteen eteen sillä kaukosuhde vaatii molemmilta paljon..Itse seurustelin parisen vuotta kaukosuhteessa...Alku oli hyvä mutta niin erilaiset elämän tilanteet ajoivat meidät erilleen..Tiedän suhteen, jossa pariskunta asui monta vuotta pitkän matkan päässä toisistaan mutta nyt onnellisesti naimisissa ja saman katon alla!:) Elikkäs olen sitä mieltä että aina kannattaa yrittää jos vain molemmat ovat sitä mieltä että jaksavat panostaa suhteeseen!
- 9 vuotta jo sama tilanne
Ei se ole välimatka, joka ratkaisee, vaan tahto ja ihmiset ja keskinäinen suhteenne.
Me olemme eläneet kohta 10 vuotta eri paikkakunnilla. Näemme lomilla ja juhlapyhinä.
Näin on aina ollut, näin tulee aina olemaan.
Onneksi on Skype ja kännykät ja tekstarit yms.
Olemme pitäneet tiukasti kiinni siitä, että juttelemme keskenämme joka päivä vähintään kolme tuntia. Aamulla töihin mennessä vaihdetaan muutama sana ja töistä päästyä taas jutellaan hetki. Illalla sitten aina puhutaan noin 2-3 tuntia Skypessä/messengerillä. Joka ikinen ilta.
Kumpikin järjestää elämänsä niin, että ei tule poikkeuksia. Töissä tulee laitettua parit sähköpostit kiiretilanteesta riippuen.
Lomat järjestämme niin, että meillä on aina yksi viikko yhtäaikaa lomaa. Silloin matkustamme ulkomaille yhdessä. Loput viikot vietämme tahallamme eri aikaan lomilla, jotta saamme olla enemmän yhdessä. Eli toinen muuttaa toisen luo pariksi viikoksi ja on kotona, kun toinen pääsee töistä kotiin:)
Hyvin on toiminut ja varmasti toimii jatkossakin.
Ainoa, mikä hiukan kärsii, on muu sosiaalinen elämä. Ei ehdi ylläpitää ystävyyssuhteita koska muuten suhdetta ei ehdi ylläpitää. Jokailtaiset puhelut menevät kaiken edelle. Ei silloin voi kapakoissa riekkua tai oluella. Mutta se on pieni hinta siitä, että on löytänyt ihanan ihmisen elämäänsä.
Me emme valitettavsti työ-ja sukulaiskuvioiden takia pysty asumaan samalla paikkakunnalla. Kummallakin on iäkkäät vanhemmat, joista pitää jonkun huolehtia. Ei voi muuttaa pois paikkakunnalta. Tosin meilläkin on jo ikää. Olemme jo 45 ja 48. Ei tässä iässä enää haikailekaan minkään ihmeellisen perään. - Etäsuhteessa
Miellä on toiminut etäsuhde moitteettomsti 7 vuotta. Välimatkaa on enemmän kun teillä. Tapaamme 1-3 kertaan kuukaudessa. Puhumme puhelimessa joka ilta silloin kun emme tapaa. Luottamus täytyy olla molemminpuolista. Muuten en usko itsekkään suhteen toimimiseen ainakaan noin montaa vuotta. Jos epäiletkään, älä ala.
- kaukosuhteeni
toimii. Seurustelen miehen kanssa ja meil on välimatkaa n.400km, yhdessä olo on kuitenkin melko alussa ja nähdään n. 2 kertaa kk.
Meillä tuntuu toimivan suhde vaikka ikäeroa on (minä 27 ja mies 42). Tiedämme kumpikin mikä on toistemme elämäntilanne ja otetaan päivä kerrallaan, puhumme puhelimessa melkein päivittäin ja se riittää meille, et kuulee toisen äänen ja kertoo välittävänsä.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Saako kaunis ihminen parempaa kohtelua?
Onko kauniin ihmisen elämä "helpompaa" kuin tavallisen näköisen ihmisen? Olen kuullut väittämän, että kaunis ihminen saa502069En rehellisesti usko et oisit
Sekuntiakaan oikeasti mua kaivannut. Tai edes miettinyt miten mulla menee. Jotenkin todennäköisesti hyödyt tästäkin jos311660Näin sinusta taas unta!
Unessa olin pakahtuneesti rakastunut sinuun. Olimme vanhassa talossa jossa oli yläkerran huoneissa pyöreät ikkunat. Pöly141444Suomennettua: professori Jeffrey Sachs avaa Ukrainan sodan taustat luennollaan EU parlamentissa
Jeffrey Sachs on yhdysvaltalainen ekonomisti. Sachs toimii Columbian yliopiston The Earth Instituten johtajana. Aiemmin3511426- 101334
Nainen, olet jotenkin lumoava
Katselen kauneuttasi kuin kuuta, sen loistoa pimeässä. Sen kaunis valo on kaunista sekä herkkää ja lumoavaa. Olet naisel681295- 121088
En muuttaisi sinusta mitään
Ensin olit etäinen ja yritin pysyä tutkan alapuolella. Mutta ei silmiltäsi jää mitään huomaamatta, kuten minulla ei kuul8994- 81972
- 20959