Voisiko kukaan tyttö edes kiinnostua minunlaisestani pojasta (19v), joka on ujo, epäsosiaalinen ja muutenkin vähän outo. Yksinäisyyskin vaivaa. Vapaa-aikani kulutan kotona oleillen. En käy juuri missään, tarkoitan lähinnä baareja, bileitä yms. paikkoja. Juopottelu ei vain ole minun juttuni, joten sitä kautta en rohkaisua hae. Tiedän, että toista ihmistä ei löydä rinnalleen jos ei tee asialle jotain. En vaan tiedä, miten kerätä rohkeutta ja motivaatiota vaikkapa aloittaakseen jonkin harrastuksen, jonka parissa voisi tutustua uusiin ihmisiin. Luulen, että vaikutan tyttöjen mielestä nössöltä. Tai oikeastaan en varmaan vaikuta miltään, koska en ole "näytillä". Joten miten kukaan voisi kiinnostua. Taidan jäädä poikamieheksi, vaikka en sitä itse haluaisikaan. On ärsyttävää, kun tahtoisi muuttua rohkeammaksi ja avoimemmaksi ihmiseksi, mutta oma luonne jarruttelee pahasti.
Epäsosiaalisuus ja arkuus piinaa
17
8409
Vastaukset
- tyttö 18v.
On olemassa sinunlaisia tyttöjäkin. Ehkä siinä on vain se ongelma, että monet sinunlaiset tytöt pysyvät myös sisällä...
En todellakaan pidä huonona, ettet viihdy baareissa. On monia muitakin tyttöjä, jotka ovat varmasti samaa mieltä:) Ethän sinäkään varmaan haluaisi baaressa aikaansa viettävää tyttöä. Että ehkä olisi silloin melkein huono vain, jos alkaisit baareissa kulkemaan. Vai haluasitko?
Ja et sinä varmaan voi muuttua täysin luonteesi vastaiseksi ja ehkäpä se on hyväkin. Ainakin minä pidän syvällisistä pojista. En mieti niin, ovatko pojat nössöjä. Sitä arvostan, että toinen osaa sanoa mielepiteensä ja ymmärtää muiden mielipiteitä. Jotkut pitävät nössöinä, toiset eivät. Mutta eikö ole tärkeintä että sinunlaiset tytöt pitävät juuri luonteestasi, eivätkä näe sitä kielteisenä, vaan juuri ihanana.
Yhtähyvin joitain ärsyttää itseään täynnä olevat ihmiset ja toiset taas pitävät niitä ihmisiä taas juuri mukavan luontoisina, suorasainaisina. Ihmisiä on erilaisia eivätkä mitkään eri luontoiset ole hyvempiä tai parempia. Riippuu ihmisestä, minkä luontoisten kanssa parhaiten viihtyy.
Minua ehkä eniten ärsyttää se, kun joku puhuu aina niin kuin se olisi joka asiassa oikeassa, eikä ota muita huomioon. Ei sellaisen kanssa viitsi paljoa asioista puhua, kun aina saa tuntea että itse on väärässä. Kokemusta on, no varmaan lähes kaikilla muillakin.
Se minua hieman ärsyttää joidenkin ujojen kanssa, kun jotkut niistä yrittävät niin kovasti esittää jotain muuta, kuin mitä he ovat. Jos on rauhallinen, niin pitääkö sitä hävetä? Koska ihmiset ovat erilaisia. Mutta se, kun näkee, että joku yrittää peitellä luonnettaan ja esittää muuta. Ei se äänekäs ja läppä tyyppi ole luonteeltaan parempi kuin rauhallinen.
Se äänessä oleva voi olla tosi hauskaa seuraa, kun se on rennosti itsensä. Mutta yhtälailla se rauhallinenkin voi olla tosi mukavaa seuraa, jos se ei yritäkään olla mitään muuta, kuin on. On itsensä.
Tiedän yhden rauhallisen suloisen pojan:) Se ei yritäkkään olla muuta, eikä se ei näytä häpeävän itseään. Oikeastaan ajattelen, että tuo osaa olla aito ja arvostan sitä. Se ei ole alistuva, vaikka onkin hiljainen. Sillä on monista asioista hyviä näkökantoja, muttei se tuputa, että ne olisi just oikeat, vain sen, että se itse ajattelee niin. Ja näyttää, ettei sitä haittaa, vaikka muut olisivatkin eri mieltä, eikä se ala peruttamaan sanoja jostain asiasta, jos joku sen ajatuksille joskus naurahtaisikin. Tai jossain tekemisissä. Minusta tuntuu, että se arvostaa itseään ja tietää, että on ujo ja hyväksyy sen. Se ei yritä näytellä muuta, kuin mitä se on ja ehkä se on siksi aika viehättävä:) Luulen, että sillä on paljon muitakin mukavia piirteitä, mutta pitäisi tutustua ensin paremmin.
Ehkäpä sinulla olisi tärkeintä oppia tuntemaan itseäsi ja ehkä hyväksymään omia ajatuksia ja sitä, että ei ujous ole sellainen niin huono piirre. Luultavasti sinulla siksikin voi olla hankalaa kaikissa sosiaalisissa suhteissa, kun tunnet, että sinun pitäisi olla koko ajan jotain muuta. Samalla oppisit varmaan hyväksymään erilaisia ihmisiä paremmin ja näkemään kaikki tasa-asrvoisina ja yhtähyvinä, mutta erilaisina.- Willowisp
Ongelma sitten onkin siinä, että ne tytöt pysyttelee sisällä, me pysyttelemme sisällä ja jos sattuukin kaupungilla näkemäänkiin, molemmat painaa katseensa ja kävelee ohi.
turha toivo... - Vihreät_silmät
Minusta nössöys on sitä, ettei uskalla olla oma itsensä. On todella säälittävää kun jotkut pyörtävät mielipiteitään yleisen hyväksynnän toivossa. Pahinta on, että näillä "nii just"-miehillä ja naisilla on yleensä hyvinkin syvällisiä, omia ajatuksia, mutta niitä ei vaan kehdata sanoa. Vaikka olisi kuinka ujo ja yksinäinen, ei omasta sisimmästään saa KOSKAAN tinkiä.
Luulenpa, että aloittajan suurin ongelma on se, että ei tiedä mistä hakea kaltaistansa seuraa. On todellakin typerää jaella neuvoja kuten "lähe ulos"... Kadultako niitä ystäviä pitäisi löytää? Toisaalta kotona kyhjöttämällä asiat eivät taatusti etene. Yksinäinen huomaa usein olevansa noidankehässä: ilman kavereita ei tiedä minne mennä, mutta minnekään menemättä ei kavereita löydä.
Haluaisin tehdä vielä eron ujouden ja rauhallisuuden välille, koska ne sekoitetaan jatkuvasti toisiinsa. Ujous on sosiaalisten tilanteiden jännittämistä, ja se voi olla pitkällä aikavälillä todella haitallista itsetunnolle. Ujous tekee kaikenlaisesta sosiaalisesta kanssakäymisestä tolkuttomasti hankalampaa ja estää ihmistä toteuttamasta itseään. Lisäksi se voi johtaa ikäviin riesoihin, kuten änkyttämiseen ja vapinaan jatkuvan jännittämisen seurauksena. Ujoudesta pääsee parhaiten eroon ottamalla vaikka väkisin osaa erilaisiin sosiaalisiin tilanteisiin, kuten vaikka keskusteluihin. Ujouteen ei liity mitään herttaista tai söpöä, vaan kurjuutta ja ikävää. Ujo elää elämäänsä säästöliekillä.
Rauhallisuus on taas luonteenpiirre, eikä siinä ole todellakaan mitään väärää. Luonteeltaan rauhallinen saattaa olla keskusteluissa taka-alalla, mutta ei kuitenkaan epäröi ilmaista omaa mielipidettään asioista. "Rauhallinen" karttaa yleensä turhanpäiväistä small talkia, ja vaikuttaakin siksi usein "äänekkäämpien" mielestä ujolta ja mitäänsanomattomalta, vaikka totuus olisikin jotain aivan muuta. "Rauhallinen" henkilö saattaa olla tutussa seurassa hyvinkin puhelias ja aktiivinen. - fsdfdjuy
Vihreät_silmät kirjoitti:
Minusta nössöys on sitä, ettei uskalla olla oma itsensä. On todella säälittävää kun jotkut pyörtävät mielipiteitään yleisen hyväksynnän toivossa. Pahinta on, että näillä "nii just"-miehillä ja naisilla on yleensä hyvinkin syvällisiä, omia ajatuksia, mutta niitä ei vaan kehdata sanoa. Vaikka olisi kuinka ujo ja yksinäinen, ei omasta sisimmästään saa KOSKAAN tinkiä.
Luulenpa, että aloittajan suurin ongelma on se, että ei tiedä mistä hakea kaltaistansa seuraa. On todellakin typerää jaella neuvoja kuten "lähe ulos"... Kadultako niitä ystäviä pitäisi löytää? Toisaalta kotona kyhjöttämällä asiat eivät taatusti etene. Yksinäinen huomaa usein olevansa noidankehässä: ilman kavereita ei tiedä minne mennä, mutta minnekään menemättä ei kavereita löydä.
Haluaisin tehdä vielä eron ujouden ja rauhallisuuden välille, koska ne sekoitetaan jatkuvasti toisiinsa. Ujous on sosiaalisten tilanteiden jännittämistä, ja se voi olla pitkällä aikavälillä todella haitallista itsetunnolle. Ujous tekee kaikenlaisesta sosiaalisesta kanssakäymisestä tolkuttomasti hankalampaa ja estää ihmistä toteuttamasta itseään. Lisäksi se voi johtaa ikäviin riesoihin, kuten änkyttämiseen ja vapinaan jatkuvan jännittämisen seurauksena. Ujoudesta pääsee parhaiten eroon ottamalla vaikka väkisin osaa erilaisiin sosiaalisiin tilanteisiin, kuten vaikka keskusteluihin. Ujouteen ei liity mitään herttaista tai söpöä, vaan kurjuutta ja ikävää. Ujo elää elämäänsä säästöliekillä.
Rauhallisuus on taas luonteenpiirre, eikä siinä ole todellakaan mitään väärää. Luonteeltaan rauhallinen saattaa olla keskusteluissa taka-alalla, mutta ei kuitenkaan epäröi ilmaista omaa mielipidettään asioista. "Rauhallinen" karttaa yleensä turhanpäiväistä small talkia, ja vaikuttaakin siksi usein "äänekkäämpien" mielestä ujolta ja mitäänsanomattomalta, vaikka totuus olisikin jotain aivan muuta. "Rauhallinen" henkilö saattaa olla tutussa seurassa hyvinkin puhelias ja aktiivinen.Paitsi että jotkut eivät vain uskalla olla eri mieltä. Jos on sellainen arka ihminen. Eikä semmoinenkaan ihminen mitenkään huono tai säälittävä ole. Mutta olisihan se sille itselle mukavampi, kun saisi rohkeutta ja uskallusta sanoa oman kantansa. Niin ,suurinta rohekuttahan on juuri se, että on oma itsensä. Se ei voi olla nössöä.
- yks
Muhun sopii sun tekstisi täydellisesti, paitsi että olen tyttö ja 18v. :) Baarissa en ole ikinä käynyt ja viikonloppusin pyörin vain samojen kavereiden kanssa (toisin sanoen en koskaan tapaa uusia ihmisiä ja jos tapaisinkin, niin olisin liian ujo tutustumaan lähemmin)tai sitten olen vaan kotona. Välillä ärsyttää, että mulla ei ole ns. elämää, välillä taas oon tyytyväinen, ettei mun tarvi osallistua suurempiin ihmissotkuihin. Kaverit joskus ihmettelevät, miksen mene minnekään ulos. Mutta kenen kanssa menisin, kun ei ole ketään (kavereista suurin osa viä alaikäsiä, joten baareihin yms. on turha niitä raahata). Mutta omapa on yksinäisyyteni, itse olen siihen suurin syypää.
- skyypppi
Muuallakin elämää on ja nimenomaan aitoa ja kunnollista elämää
- syyper
Olet vain nykynuori ja koneitten orja.Et osaa viettää aikaasi muiden ,kuin koneitten parissa (pelit ,tietsikka ,yms)Enemmän muuta aktiviteettia ja kyllä kohta seuraa löytyy.Näissä säteissä yms.on yks sun toinen mielestään kauheen cool,mutta livenä ovatkin sieltä toisesta päästä.Usein luen näitä ja selailen lehtiä,mutten täällä elä ja ehkä ikäni puolesta nähnyt parempaa elämää.
Ylös ,ulos ja liikkeelle ja masiinat kines! - itsekin ujo ja arka
Olen 17-vuotias tyttö. Tuntuu niin kamalan vaikealta yrittää lähestyä poikia. En ole uskaltanut puhua kenellekään pojalle moneen vuoteen. Joo, säälittävää, tiedän. Ajattelen aina, että ei ne halua olla missään tekemisissä minun kanssa kun olen niin ujo ja hiljainen. Tyttökavereideni kanssa kyllä on helppoa olla oma itsensä, mutta poikien...
Olen ajatellut, että koko epäsosiaalisuuteni johtuu aknesta, joka iski seiskaluokalla. Kyllähän minä vielä kuutosella olin parin pojan kanssa välitunnilla. Onneksi pääsin nyt lukion kakkosella eroon aknesta, mutta en tiedä uskallanko jatkossa tehdä jotain. Saa nähdä.
Ei kuitenkaan puhettakaan, että olisin pystynyt pyytämään ketään wanhojentanssipariksi. Joten tanssit jää nyt tanssimatta.
Saapa nähdä uskallanko minä jatkossakaan lähestyä poikia. Ehkä ne jo kuvittelee, että oon lesbo taikka jotain..
Noh, tulipas tässä vuodatettua oma tilanteeni.
On tosiaan olemassa niin monia ihmisiä, jotka eivät ole vielä saaneet rohkeutta lähestyä vastakkaista sukupuolta.. Itse olen kohta jo 22v "mies" ja kärsin edelleenkin samoista asioista ja harmitus kasvaa mitä enemmän ikää tulee. Osatekijänä omaan epäsosiaalisuuteen luulen hyvin suurelta osin vaikuttavan koko ala- ja yläasteen ajan kestänyt koulukiusaaminen. Miesten kanssa tulee yleensä hyvin toimeen, mutta naisten kanssa keskustelu on jostain kumman syystä hirveän vaikeaa(ihan keskustelemaan meneminenkin). Alkaa olla jo hävitty peli.
- deserton
Älkääs nyt heittäkö kirvestä kaivoon! Kyllä minä halveksin sitä, että lähdetään kuppilaan katselemaan nais- tai miesseuraa. Meitä kotonaan aikaansa viettäviä ei useinkaan saa "ulos tuulettumaan". Mutta kyllä jotenkin tavoittaa, ja se jotenkin on minulle tämä sähköposti tai perinteinen kirje.
Suurin osa tänne kirjoittaneista näyttää olevan hyviä kirjoittamaan. Ainakin kirjoitustaidon perusteella olisin valmis ottamaan monen täällä olevista kirjekaveriksi.
Eräästä kirjekaveristani olenkin löytänyt itselleni aivan ihanan seurustelukumppanin. Hän on juuri sellainen, joka ei käy baareissa, vaan on kotonaan. Minulle tehty siis :) Johon ei olisi ollut mahdollisuutta tutustua muutoin kuin sähköisesti.
- yksi vaan
Kuulostaa NIIN tutulle...
Itse en ole niinkään ujo, pikemminkin vain outo ja valikoivasti sosiaalinen.
Vietän vapaa-aikani paljolti yksin, sillä koulukavereiden kanssa en tahdo viettää vapaa-aikaani. Koulunkäynnin lisäksi yhteiset kiinnostuksenkohteet ovat niin vähissä, että olen mieluummin itsekseni. Kaikilla tuntuu viikonloppuisin (ja toisinaan keskellä viikkoakin) olevan tärkeintä vain pullonpohjan löytäminen. Taidan olla tekniikan opiskelijoiden joukossa todellinen outolintu, sillä en polta, en käytä alkoholia enkä ole koskaan ollut humalassa. Enkä ole kiinnostunut autoista niin paljon, että viitsin sellaisen hankkia ennenkuin todella tarvitsee. Huoh. Vapaa-aika kuluu lenkkeillessä, koulukirjojen parissa, koneella ja kitaransoittoa opetellessa. Rakastan elokuvien katsomista, erityisesti Disneyleffat on sydäntä lähellä =)
Viihdyn yksikseni hyvin, mutta en ole mikään erakko kuitenkaan. Näen silloin tällöin (onneksi melko harvoin) sukulaisia ja on minulla yksi oikein hyvä ystäväkin, jonka kanssa tulee toisinaan lenkkeiltyä, mutta yksinäisyyden tunne on kyllä tuttu seuralainen sekin. Ei ole sellaista kaveriporukkaa, jonka kanssa voisi pitää hauskaa ilman aineita.
"Why don't you come up sometime and see me?" (The Little Mermaid)- lildogidog
Mä olen 14v tyttö, luonteeseeni ei kuulu ujous, mutta olen sitä koulussa vähän, koska monet siellä pitää mua outona. Se outon pitäminen johtuu ehkä siitä oon aina ollu vähä erillainen. Mulla on meinaa jotain neurologista häikkää.... Mutten kyllä ole varma miten se näkyy mun käytöksessä, tiedän vaan että mulla ei ole mitään sosiaalisia lahjoja vuorovaikutukseen toisten kannsa. Olen kyllä ns psykososiaalisesti lahjakas, eli mulla ei ole tarvetta pätee ryyppäämälla ja polttamalla ja kovalla äänellä. Olen silti huomion hakuinen, mutta se ei tule ilmi koulussa juurikaan, vaan vapaa ajalla kavereitten kanssa.
Tää mun luonne on jännä yhdistelmä: levoton, rauhallinen, ujo, huomionhakuinen.
Se vaihtelee tilanteen mukaan millanen olen. - yksinäinen hki
lildogidog kirjoitti:
Mä olen 14v tyttö, luonteeseeni ei kuulu ujous, mutta olen sitä koulussa vähän, koska monet siellä pitää mua outona. Se outon pitäminen johtuu ehkä siitä oon aina ollu vähä erillainen. Mulla on meinaa jotain neurologista häikkää.... Mutten kyllä ole varma miten se näkyy mun käytöksessä, tiedän vaan että mulla ei ole mitään sosiaalisia lahjoja vuorovaikutukseen toisten kannsa. Olen kyllä ns psykososiaalisesti lahjakas, eli mulla ei ole tarvetta pätee ryyppäämälla ja polttamalla ja kovalla äänellä. Olen silti huomion hakuinen, mutta se ei tule ilmi koulussa juurikaan, vaan vapaa ajalla kavereitten kanssa.
Tää mun luonne on jännä yhdistelmä: levoton, rauhallinen, ujo, huomionhakuinen.
Se vaihtelee tilanteen mukaan millanen olen.No varmasti kiinnostaa! Aivan kuin olisin itse kirjoittanut tuon tekstin. Välillä mäkin mietin, että miten kukaan voi musta kiinnostua, ku kukaa ees tapaa mua, ku oon aina kotona. Rohkeus kyllä riittää mennä harrastukseen ja jutella sielä uusien ihmisten kanssa, mut ongelma tulee siinä kohtaa, ku pitäs pyytää niitä vaikka kahville tai leffaan. En vaan osaa! Aattelen ettei kukaan haluu olla mun kaveri, vaikka moni pitää mua aidosti kivana ihmisenä. Kiitos kiusaajille, jotka on saanu mut aattelemaan, et oon joku outo, jolla ei saa olla kavereita.
Viimeinen lauseesi kolahti erittäin pahasti. Välillä päätän tavatessani uuden ihmisen, että noniin! Nyt pyydän sitä kahville, siitä vois tulla mun kaveri. Mitä teen? Sanon vaa "moimoi, nähää ens harkoissa!" ja se hymyilee takas ja sanoo "moimoi, jees ens viikkoon". Että se siitä..
Haluisko joku (esim. ketjun alottaja?) jutella lisää ja tutustuttas... Tehtäs asialle yhessä jotain :) Plussaa ois tietty, jos asuisit pk-seudulla niinku mä :) - Ei enää niin ujo
yksinäinen hki kirjoitti:
No varmasti kiinnostaa! Aivan kuin olisin itse kirjoittanut tuon tekstin. Välillä mäkin mietin, että miten kukaan voi musta kiinnostua, ku kukaa ees tapaa mua, ku oon aina kotona. Rohkeus kyllä riittää mennä harrastukseen ja jutella sielä uusien ihmisten kanssa, mut ongelma tulee siinä kohtaa, ku pitäs pyytää niitä vaikka kahville tai leffaan. En vaan osaa! Aattelen ettei kukaan haluu olla mun kaveri, vaikka moni pitää mua aidosti kivana ihmisenä. Kiitos kiusaajille, jotka on saanu mut aattelemaan, et oon joku outo, jolla ei saa olla kavereita.
Viimeinen lauseesi kolahti erittäin pahasti. Välillä päätän tavatessani uuden ihmisen, että noniin! Nyt pyydän sitä kahville, siitä vois tulla mun kaveri. Mitä teen? Sanon vaa "moimoi, nähää ens harkoissa!" ja se hymyilee takas ja sanoo "moimoi, jees ens viikkoon". Että se siitä..
Haluisko joku (esim. ketjun alottaja?) jutella lisää ja tutustuttas... Tehtäs asialle yhessä jotain :) Plussaa ois tietty, jos asuisit pk-seudulla niinku mä :)Olen 18v. poika. Olin ennen tosi ujo. En uskaltanut puhua vaikka olisin halunnutkin ja sosiaaliset tilanteet tuntu painostavilta. Lukiossa kuitenkin päätin, että haluaisin eroon arkuudesta. Menin psykologille ja puhuin hänen kanssaan ja se heti helpotti vähän. Tilanteet eivät olleet niin painostavia. Epämielyttävä tosiasia on, että pelot voittaa vaan jos ne kohtaa. Mieti vaikka kotona mahdollisia puheenaiheita valmiiksi esim. ''Katoitko eilisen leffan?'' tai jotain ihan normi asioita. Ei tarvii olla mitää ihmeellisempää. Olen vieläkin hiukan ujo, mutta olen rohkaistunut valtavasti. Mieti, mitä pidät ja aloita harrastus niin löydät ihmisiä jotka ovat kiinnostuneet samoista asioista kuin sinä. Itse juona harvoin, mutta tulee joskus otettua parin kaverin kanssa (ei missään baarissa). Mutta kaikki alkoi kehittymään parempaan suuntaan ku PUHUIN jonkun kanssa. Minun tapauksessa psykologi. Se voi olla kuka tahansa kenelle puhuminen on helppoa. Huomasin, että usein hoettu lause ''Puhuminen auttaa'' on oikeasti täyttä faktaa. Joten rohkeasti kiinni härkää sarvista! :)
- leopardiih
Itellä tasan sama ongelma ja pistää vituttamaan kun jää sanattomaksi jossain perusasioissa. Sitä se kai teettää kun on joutunut olemaan yksin. Ei vittu pitäs varmaan oikeasti jo häipyä tästä maailmasta kun ei joku perus puhelinkeskustelu onnistu.
- stude.h
Tää keskustelu koskee niin mua myös. Mä en uskalla jutella uusien ihmisten kanssa. Miten niihin edes tutustutaan.. muualla ku baareissa tai harrastuksissa.. En juurikaan katsele vastaantulijoita silmiin.. Tuntuu siltä etten kuulu tänne. Tuntuu epänormaalilta. Monesti ajatellu että kai sitä pitää elää elä poikamiehenä..
- ujoliini
Mullaki on iha sama ongelma! Oon ujo enkä pysty ees kunnolla puhuu luokkalaisteni kanssa,nyökkään tai heilautan päätäni... Ja jos joku ees vahingossa kattoo mua suoraa silmii Nii Se on noloo mulle koska säikähdän sitä ihan valtavasti ja mun silmät suurenee....se on Nii p*rseest..koulu on kyllä oikeestaa Se aikoo paikka missä oon ujo,onneks!
Ketjusta on poistettu 2 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
En rehellisesti usko et oisit
Sekuntiakaan oikeasti mua kaivannut. Tai edes miettinyt miten mulla menee. Jotenkin todennäköisesti hyödyt tästäkin jos271528Saako kaunis ihminen parempaa kohtelua?
Onko kauniin ihmisen elämä "helpompaa" kuin tavallisen näköisen ihmisen? Olen kuullut väittämän, että kaunis ihminen saa391389Näin sinusta taas unta!
Unessa olin pakahtuneesti rakastunut sinuun. Olimme vanhassa talossa jossa oli yläkerran huoneissa pyöreät ikkunat. Pöly121335Suomennettua: professori Jeffrey Sachs avaa Ukrainan sodan taustat luennollaan EU parlamentissa
Jeffrey Sachs on yhdysvaltalainen ekonomisti. Sachs toimii Columbian yliopiston The Earth Instituten johtajana. Aiemmin3391291Nainen, olet jotenkin lumoava
Katselen kauneuttasi kuin kuuta, sen loistoa pimeässä. Sen kaunis valo on kaunista sekä herkkää ja lumoavaa. Olet naisel681245- 12978
- 7921
- 20919
En muuttaisi sinusta mitään
Ensin olit etäinen ja yritin pysyä tutkan alapuolella. Mutta ei silmiltäsi jää mitään huomaamatta, kuten minulla ei kuul7861- 71796