Onko sinulla lemmikkiä?

koiran tai kissan, kun ne ovat niiiin suloisia! Mutta koiraa pitää vielä illallakin kuljettaa ulkona ja heti aamulla, plus päivälläkin, enkä AINA varmaankaan jaksaisi lähteä...

Ihana kissa, jonka sunnuntainimi oli Elisabeth Taylor ja arkinimi Ellu.
Enää ei ole, tietyistä syistä.

Nyt on vain kopio, Elvis, eikä se syö eikä liiku, mutta muuten näyttää hyvin elävältä.

Jos lemmikkiä kaipaat, hanki ensin kissa ja harjoittele sen kanssa, se ei ole niin vaativa kuin koira. Koiraa joudut ulkoiluttamaan joka päivä, pariinkiin otteeseen ja jos et ole sitä tyyppiä (siis lenkkeily-), voi olla, että koira käy rasitteeksi.

Muuten koira on varmaan lemmikkinä ihmisläheisempi.
Arvelen, en tiedä.

Koirasta on paljon vaivaa. Se ei pärjää päivääkään omin neuvoin.

Meidän huushollissa on kaksi kissaa ollut, molemmat on nukutettu 16 vuoden vanhana. Enää en kissaa ota vaivoikseni, oma opettamisensa siitäkin on, että saa sisäsiistiksi.

Mitään hiekkalaatikoita en ole kissalla pitänyt ja niin sitten tultiin yöllä sängyn viereen naukumaan ja ulos pyytämään. Päästin ulos ja pienen päästä sai mennä kysymään josko tulisi sisälle.

Viimeisen kissan opetin niin krantuksi, ettei paljon muu kelvannut kuin kaupan muona.

Kivoja ne on mutta on niistä oma vaivansa.

No kuuleppas, meillä oli koira 13 v, joka sitten lopetettiin, vanhuuden takia. Mies kuoli pari vuotta sen jälkeen, yllättäen. Jäi lapsi 14 v. jonka sitten yksin huolsin yhteiskuntakelpoiseksi. Mutta mulle tuotiin kissanpentu, kaksi vuotta mieheni kuoleman jälkeen, nyt täyttää 12 v aikaimoiset vaiheet pentujen elämässä. Sekä ihmisen ,että kissan, harkitse tarkkaan jos otat. ystävällisesti mieti asiaa. Meillä menee kyllä hyvin. Harkintaa.

Miksi et ottaisi löytöeläintalosta valmista aikuista kisulia? Ei enää niin hirveesti revi kaikkea ja muutenkin voisi olla helpompi. Ja itselle hyvä mieli kodin antamisesta mahdollisesti kaltoin kohdellulle? Pennutkin on ihania, söpöjä, mutta ne saa varmaan helpommin kodin kuin aikuiset. Näin minä sen pähkäilin aikoinaan ja nyt mulla sitten onkin Euroopan ihanin poikakissa (siis entinen poika). Ihana.

Minulla on kaksi kissaa. Molemmat ovat löytökissoja, haettu eläinsuojeluyhdistyksestä. Kissoista on paljon iloa minulle ja ne ovat keskenään parhaita kaveruksia. Onneksi molemmilla on sopuisat luonteet, ovat kilttejä ja siistejä kissoja.

Kun/jos otat lemmikiksi kissan, ota samalla kaksi. Itse selviät vähemmällä "leikkimisellä".

Mieti kuitenkin esimerkiksi sohvaasi. Sopiiko se kissatalouteen?
Entä muut kodin huonekalut?

on minulla sekä akvaariokalat.
Olen eläinhöperö ollut aina.Koko elämäni vauvasta asti olen elänyt kissojen yht.16kpl ja koirien kanssa.
Tällä hetkellä on ihananihana löytölapsi Miu-Impi-Siviä ja 11 lintua,kaksi nymfiä ja 9 undua.
Akvaarion huolsin juuri ja kissan päästin pihalle.
Linnut menivät nukkumaan klo 20.00 kuten joka ilta suihkun jälkeen.(Kasvatan lintuja).
Vaiva,mikä vaiva?Minulle se on ilo ja elämäntapa olla eläinten kanssa.
Kaikki ovat yleensä eläneet vanhoiksi,paitsi kaksi onnettomuutta,oven väliin jäänyt kisu ja auton alle toinen.Kolme kissaa on enin määrä kun on ollut yhtaikaa ja kissa ja koira myös yhtaikaa.
Ajatelkaa millainen täytyy olla miehen,joka kestää tämän kaiken?
Vappua kaikille siman ja munkin kera!

Minulla on ollut aikoinaan kolme kissaa, Lilli, Mikko Mikstuura ja Mirri. Oli myös koiria: Murre Murina, Suomen pystykorva, Aki, Suomen ajokoira, Retu Miettunen, Suomen ajokoira ( oli ihan Miettusen näköinen silmälasit saatuaan) ja viimeinen Timi (oikealta nimeltään That Way win Excalibur), Walesin springerspanieli.
NYT minulla on oikea lemmikki, ei eläin, mies.
Hän on 66 vuotta vanha. Hän on miehekäs, hiukan harmaantunut ja vähän jo kaljuuntunut (seksikkäästi). Kooltaan hän on noin 10 cm pitempi minua mutta noin 20-30 kiloa kevyempi. Aivonsa ovat ilmeisesti aikalailla suuremmat kuin omani; Hän osaa matematiikan asioita huomattavasti enemmän minua, on tietääkseni opettanut matematiikkaa jopa yliopistossa. Trivial Pursuitissa voitan hänet silloin tällöin, joka on ymmärrettävää: Hän ei lue naisten- eikä viikkolehtiä. Hän on sisäsiisti. Hän osaa parkkeerata autonsa minun autoni viereen naapurin paikalle. Hän on erinomainen lahja minulle keittiössä: ruoka kuin ruoka valmistuu hänen tekemänään maukkaaksi ateriaksi ennenkuin huomaankaan hänen tehneen kaiken keittiössä. Korttipelissä hän voittaa aina silloin tällöin (= noin kolme neljästä pelistä, koska annan hänen olla parempi). Hän on aina herrasmies. En vaihtaisi häntä kissaan enkä koiraan. Lemmikkini on sinisilmäinen ja muodikkaan harmaapartainen. Pidän lemmikistäni suunnattomasti :).

Lapsena minulla oli kissoja. Sitten kun itselläni oli lapsia, yritin ottaa kissan, mutta lapseni olikin kissalle allerginen. Itsellenikin tuli keuhkoputkentulehdus kuukauden sisällä kaksi kertaa. Piti viedä kissa takaisin. Se oli otettu löytöeläintalosta. Sitten muutaman vuoden kuluttua tuosta ajasta, otin koiran. Lapseni, enkä minä ole olleet koiralle allergisia. Lapset ovat lentäneet jo kodista ja heillä on oma perhe (kaikilla on myös koira). Minulla on jo neljäs koira menossa. Koiran kanssa tulee ulkoiltua, on pakko. Yhtenä kesänä, kun koirani oli kasvattajan luona pari viikkoa (koirastani tehtiin isä!), ei juuri tullut ulkoiltua, vain kauppareissuja. Jos minulla olisi kissa, en varmaan viitsisi juuri lenkkeillä!

Minulla oli koira,ja kun jouduin luopumaan siitä se oli niin kova pala,että en hevin kyllä uutta ota.Sitä luopumisasiaa ei hankkimis hetkellä tiedosta,mutta aika menee niin nopeasti.Huolehdittava eläimestä on,kun sen ottaa,ei voi lähteä pitkille matkoille ja kaikkialle ei voi ottaa koiraa mukaan eli hoito järjestettävä,ruoka maksaa,lääkärikuluja voi tulla.Mutta koirasta saa luotettavan "ystävän",iloisen lenkkikaverin,paljon seuraa ja iloa.Kissasta ei kovin paljon ole kokemusta,paitsi naapurin kissa aikoo muuttaa varmaan meille.Joka päivä livahtaa sisälle ja tietää hyvin missä on jääkaappini ja kehrää sylissäni niin tyytyväisenä,että jospa kokemusta tulee kissastakin.

sinun kannattaa todella miettiä mitä eläimeltä haluat ja mitä olet valmis antamaan sille.
Aikaa,rahaa kuluihin,rakkautta,eläin palkitsee tuhansin verroin.
Tutustu lintuihin;jos et ole lenkkikaverin tarpeessa.Esim.neitokakadu kesyyntyy kuin kissa,tule syliin rapsutettavaksi,mutta on vaativa seuralainen siinä mielessä,ettei kestä oikein yksinoloa,siispä toinen neitokakadu.
Tai ihana kissa,minun kissani puhuu,kysyy,vastaa,keskustelee kanssani,on vain opeteltava kissan kieli.Kissa on ylväs ja itsenäinen.Ihailen siinä juuri sitä,se ei kerjää mitään,se ottaa tilansa.
Koira on ihana lupsukka,joka on aina läsnä missä oletkin,huohottaa ja haluaa miellyttää sinua,on iloinen kun tulet kotiin,vaikka olisit ollut vartin poissa.
Mieti,minkälaisen ystävän seuraa kaipaat.

Kilpikonna on ilonani, kyllä siitäkin on iloa! =))

Parhainta aikaa on kesä, kun saan viedä sen aamukasteen aikaan ulos, nautiskella yhdessä auringosta päivän ja illalla sitten ennen nukkumaan menoa kilppari taas sisälle turvaan.

Jos voisin, koira olisi kodissani, mutta allergian vuoksi en voi hankkia koiraa.

Poikani haki eilenillalla suloisen 9 viikkoisen Pyreneittenkoiran pennun.Kävivät kotimatkalla luonani näyttämässä pentua.Poikani kertoi että sai uskollisen tosi kaverin ainakin 10vuodeksi.Pitkäaikainen sitoumushan koiran otto on,ja paljon myös antaa omistajalleen.Saan varmaan lainata koiraa joskus kun tulee iso koira ikävä.