kunpa löytäisi vielä kavereita

olet oikeassa,ei ikä ole este reissaamiselle niin kauan kun jalka nousee.yksinkin onnistuu mutta tottakai mutta kaksin tietysti mielekkäämpää jos olisi kumppani jonka kanssa ajatukset ja harrastukset kävisi yhteen

Joskus sentään vielä jossakin käyn, mutta yksin. Ei ole mukaan lähtijää. Itseasiassa en edes tunne enää kuin pari sukulaista, hekin 600 ja 1300 km:n päässä. Kaikki muut joskus tuntemani ovat omissa, paremmissa piireissään, huviloillaan, missä lienevät. Ei heitä kiinnosta joku vanha (= samanikäinen) ukko, josta eivät voi hyötyä mitenkään. Ulkomaan seuramatkallekin jos lähden, minut eristetään muista omaan yhden hengen huoneeseen ja peritään siitä kova lisämaksu.
Netin seuranhakupalstoilta ei kaveria löydy. Saalistajia siellä vain on ja mitä lienee muita raakkeja. Lähetin taas viikon sisällä 20 hakua, yhteenkään ei minkäänlaista vastausta. Oman prfiilin otin pois kun ei 2 vuoteen tapahtunut mitään.
Alanko juomaan itseni täältä pois vai mitä teen?

kaveria puuttuu. kirjoitti:

Joskus sentään vielä jossakin käyn, mutta yksin. Ei ole mukaan lähtijää. Itseasiassa en edes tunne enää kuin pari sukulaista, hekin 600 ja 1300 km:n päässä. Kaikki muut joskus tuntemani ovat omissa, paremmissa piireissään, huviloillaan, missä lienevät. Ei heitä kiinnosta joku vanha (= samanikäinen) ukko, josta eivät voi hyötyä mitenkään. Ulkomaan seuramatkallekin jos lähden, minut eristetään muista omaan yhden hengen huoneeseen ja peritään siitä kova lisämaksu.
Netin seuranhakupalstoilta ei kaveria löydy. Saalistajia siellä vain on ja mitä lienee muita raakkeja. Lähetin taas viikon sisällä 20 hakua, yhteenkään ei minkäänlaista vastausta. Oman prfiilin otin pois kun ei 2 vuoteen tapahtunut mitään.
Alanko juomaan itseni täältä pois vai mitä teen?

Lue lisää

Ei siellä seuranhakupalstoilla mitään todellista tapahdu, ukon köppänät selaa nuorempien naisten rofiileja ja kommontoivat niitä.Tällä iällä odottaa että mies on aktiivisempi ja ottaa yhteyttä jos on tosissaan.Yksinpä saa olla,olen haeskellut yli 175 pitkää, täysjärkistä, aikuiseksi kasvanutta vaaria, tuloksetta. Yksin reussaminen on kallista ja tylsähköä!

kaveria puuttuu. kirjoitti:

Joskus sentään vielä jossakin käyn, mutta yksin. Ei ole mukaan lähtijää. Itseasiassa en edes tunne enää kuin pari sukulaista, hekin 600 ja 1300 km:n päässä. Kaikki muut joskus tuntemani ovat omissa, paremmissa piireissään, huviloillaan, missä lienevät. Ei heitä kiinnosta joku vanha (= samanikäinen) ukko, josta eivät voi hyötyä mitenkään. Ulkomaan seuramatkallekin jos lähden, minut eristetään muista omaan yhden hengen huoneeseen ja peritään siitä kova lisämaksu.
Netin seuranhakupalstoilta ei kaveria löydy. Saalistajia siellä vain on ja mitä lienee muita raakkeja. Lähetin taas viikon sisällä 20 hakua, yhteenkään ei minkäänlaista vastausta. Oman prfiilin otin pois kun ei 2 vuoteen tapahtunut mitään.
Alanko juomaan itseni täältä pois vai mitä teen?

Lue lisää

esteenä ihmisiin tutustumiseen ja kavereiden löytymiseen. En toki aina, mutta useimmiten yksin (ja kaksinkin) Suomessa tai maailmalla liikkuessani olen löytänyt ihan kivaa seuraa ja tutustunut ainakin tilapäisesti ihan mukaviin ihmisiin. Esim. hotellissa aamiaispöytää valitessani saatan kysyä sympaattisen näköisiltä ihmisiltä, saanko istua seuraan, terassille istahdettuani saatan ryhtyä juttusille naapuripöydän ihmisten kanssa, erilaisissa jonoissa, liikennevälineissä, tapahtumissa ja ulkona liikkuessa joka paikassa on muitakin ihmisiä. Useimmat keskustelevat mielellään ainakin hetken vieraan ihmisen kanssa; välillä juttuhetkestä poikii kivoja "seikkailuja", vierailuja paikallisiin ympyröihin tai yhteisiä retkiä, välillä jatketaan matkaa eri suuntiin ja toivotetaan iloisesti hyvää jatkoa. Kun liikkuu hyväntuulisen näköisenä ja uskaltaa katsoa ihmisiä silmiin, monet tulevat mielellään juttusille - ulkomaillakin ovat monet pysäyttäneet minut tietä kysyäkseen.

Jos olet kiinnostunut ihmisistä ja asioista, muut kiinnostuvat sinusta ja huomaat viihtyväsi. Jos sulkeudut omaan yksinäisyyteesi ja näytät siltä, että suojelet omaa reviiriäsi tai pyydät anteeksi olemassaoloasi, ihmiset jättävät sinulle enemmän tilaa. Kun tietää mitä haluaa, kannattaa yrittää itse ryhtyä toimeen sen saadakseen.

Täälläkin moni valittaa yksinäisyyttään, ehkä ihan sinun naapurissasi saattaa asua joku, joka odottaa ja toivoo saavansa kaverin johonkin menoon. Myös erilaisissa järjestöissä on helppo tutustua ihmisiin. Harvoin kukaan tulee oma-aloitteisesti odottajan ovikelloa soittamaan, joten kannustan liikkeelle lähtemistä sekä silmät ja mieli avoimena kulkemista. Eihän sitä koskaan tiedä...

Miksi turhaan poistit ilmoituksesi, kuka tietää vaikka tänään olisi ollut "lottovoitto" tarjolla. - Vai oletko jo lopettanut lottoamisenkin;))

PS: Vuosi sitten kuulin sattumoisin Kreetalla parilta suomalaiselta naiselta, että vähintään yksi matkatoimisto myy vielä nais- ja miespaikkoja ainakin viime hetken lähtöihin.

optimisti-orvokki kirjoitti:

esteenä ihmisiin tutustumiseen ja kavereiden löytymiseen. En toki aina, mutta useimmiten yksin (ja kaksinkin) Suomessa tai maailmalla liikkuessani olen löytänyt ihan kivaa seuraa ja tutustunut ainakin tilapäisesti ihan mukaviin ihmisiin. Esim. hotellissa aamiaispöytää valitessani saatan kysyä sympaattisen näköisiltä ihmisiltä, saanko istua seuraan, terassille istahdettuani saatan ryhtyä juttusille naapuripöydän ihmisten kanssa, erilaisissa jonoissa, liikennevälineissä, tapahtumissa ja ulkona liikkuessa joka paikassa on muitakin ihmisiä. Useimmat keskustelevat mielellään ainakin hetken vieraan ihmisen kanssa; välillä juttuhetkestä poikii kivoja "seikkailuja", vierailuja paikallisiin ympyröihin tai yhteisiä retkiä, välillä jatketaan matkaa eri suuntiin ja toivotetaan iloisesti hyvää jatkoa. Kun liikkuu hyväntuulisen näköisenä ja uskaltaa katsoa ihmisiä silmiin, monet tulevat mielellään juttusille - ulkomaillakin ovat monet pysäyttäneet minut tietä kysyäkseen.

Jos olet kiinnostunut ihmisistä ja asioista, muut kiinnostuvat sinusta ja huomaat viihtyväsi. Jos sulkeudut omaan yksinäisyyteesi ja näytät siltä, että suojelet omaa reviiriäsi tai pyydät anteeksi olemassaoloasi, ihmiset jättävät sinulle enemmän tilaa. Kun tietää mitä haluaa, kannattaa yrittää itse ryhtyä toimeen sen saadakseen.

Täälläkin moni valittaa yksinäisyyttään, ehkä ihan sinun naapurissasi saattaa asua joku, joka odottaa ja toivoo saavansa kaverin johonkin menoon. Myös erilaisissa järjestöissä on helppo tutustua ihmisiin. Harvoin kukaan tulee oma-aloitteisesti odottajan ovikelloa soittamaan, joten kannustan liikkeelle lähtemistä sekä silmät ja mieli avoimena kulkemista. Eihän sitä koskaan tiedä...

Miksi turhaan poistit ilmoituksesi, kuka tietää vaikka tänään olisi ollut "lottovoitto" tarjolla. - Vai oletko jo lopettanut lottoamisenkin;))

PS: Vuosi sitten kuulin sattumoisin Kreetalla parilta suomalaiselta naiselta, että vähintään yksi matkatoimisto myy vielä nais- ja miespaikkoja ainakin viime hetken lähtöihin.

Lue lisää

kun ei tuota tulosta.
Joskus välillä vilauttelen treffipalstalla, mutta jatkuvasti en pidä enää. Turhaa mikä turhaa.
Nyt lähden mustikkametsään. Tuskin sieltäkään ketään löydän, hyvällä tuurilla mustikoita. En tiedä ketään, jonka voisin edes mukaani pyytää.
Sitten korjaan autoani tai kunnostan vanhaa mopoa. Ei niissäkään touhuissa ketään tapaa.

kaveria puuttuu. kirjoitti:

kun ei tuota tulosta.
Joskus välillä vilauttelen treffipalstalla, mutta jatkuvasti en pidä enää. Turhaa mikä turhaa.
Nyt lähden mustikkametsään. Tuskin sieltäkään ketään löydän, hyvällä tuurilla mustikoita. En tiedä ketään, jonka voisin edes mukaani pyytää.
Sitten korjaan autoani tai kunnostan vanhaa mopoa. Ei niissäkään touhuissa ketään tapaa.

Lue lisää

Ystävä hyvä, kyllä se niin on että treffipalstoilla harvoin toiveet kohtaa. 60 miehet etsivät sitä 10 – 30 vuotta nuorempaa kodinhoitajaa ja vuoteenlämmittäjää.
Naiset taas vastaavassa iässä, koulutettua ja varakasta miestä, kulttuuririennoista kiinnostunutta, ikuista ymmärtäjää ja hyvää elättäjää.

löytyä kirjoitti:

Ystävä hyvä, kyllä se niin on että treffipalstoilla harvoin toiveet kohtaa. 60 miehet etsivät sitä 10 – 30 vuotta nuorempaa kodinhoitajaa ja vuoteenlämmittäjää.
Naiset taas vastaavassa iässä, koulutettua ja varakasta miestä, kulttuuririennoista kiinnostunutta, ikuista ymmärtäjää ja hyvää elättäjää.

Lue lisää

lapset, joita nuorikko kenties vielä on vuosia hoitanut,
mutta mies ei enempiä lapsia halua.

Nainen on valinnan edessä: ero vai lapsettomuus loppuiäksi?

kaveria puuttuu. kirjoitti:

kun ei tuota tulosta.
Joskus välillä vilauttelen treffipalstalla, mutta jatkuvasti en pidä enää. Turhaa mikä turhaa.
Nyt lähden mustikkametsään. Tuskin sieltäkään ketään löydän, hyvällä tuurilla mustikoita. En tiedä ketään, jonka voisin edes mukaani pyytää.
Sitten korjaan autoani tai kunnostan vanhaa mopoa. Ei niissäkään touhuissa ketään tapaa.

Lue lisää

jos siellä mustikkametsässä kohtaisit yllätyksiä. ;))

Kerropa täällä, missäpäin sinun mustikka-apajasi ovat, niin kuka tietää, jos vaikka joku innostuisi lähtemään sinulle kaveriksi.
Itsekin olen joskus joutoaikoinani lähtenyt sieni-, marja- tai muulle luontoretkelle pyydettäessä ihan puolituttujen kanssa sekä nauttinut metsässä liikkumisestä, mukavasta seurasta ja uusista apajista. (Tällä kertaa en itse ole tarjoutumassa.)

Oletko muuten käynyt paikallisen Latu-yhdistyksen retkillä? Joukoissa liikkuu myös paljon sinkkuja.

Tai miltä kuulostaisi paikallisen mopo- tai moottorikerhon perustaminen? Joskus on ihan kiva puuhailla samaa sukupuolta olevien ihmistenkin kanssa. Taatusti et ole ainoa omassa maakunnassasi, joka ainakin aina välillä kaipaisi seuraa johonkin mukavaan tekemiseen.
Älä piruuksissasikaan luovuta, vaan reipastu ja toimi. ;))

kaveria puuttuu. kirjoitti:

Joskus sentään vielä jossakin käyn, mutta yksin. Ei ole mukaan lähtijää. Itseasiassa en edes tunne enää kuin pari sukulaista, hekin 600 ja 1300 km:n päässä. Kaikki muut joskus tuntemani ovat omissa, paremmissa piireissään, huviloillaan, missä lienevät. Ei heitä kiinnosta joku vanha (= samanikäinen) ukko, josta eivät voi hyötyä mitenkään. Ulkomaan seuramatkallekin jos lähden, minut eristetään muista omaan yhden hengen huoneeseen ja peritään siitä kova lisämaksu.
Netin seuranhakupalstoilta ei kaveria löydy. Saalistajia siellä vain on ja mitä lienee muita raakkeja. Lähetin taas viikon sisällä 20 hakua, yhteenkään ei minkäänlaista vastausta. Oman prfiilin otin pois kun ei 2 vuoteen tapahtunut mitään.
Alanko juomaan itseni täältä pois vai mitä teen?

Lue lisää

tosi huono vaihtoehto yksinäisyyteen tuo suunnittelemasi juominen,saunakaljat ja vähän viiniä hyvässä seurassa on ihan ok.Itse en ole jättänyt yhtään profiilia mutta mielenkiinnolla selaillut niitä ja tullut siihen tulokseen ettei kuuskymppisille miehille enää riitä tavallinen suomalainen nainen. Pitäis olla hoikka ja hyvän näköinen sun muuta.Jos rima on liian korkealla ei meistä elämän kolhimista ja jo tähän astisten elämän jälkiä jättäneistä ole mihinkään

kaveria puuttuu. kirjoitti:

kun ei tuota tulosta.
Joskus välillä vilauttelen treffipalstalla, mutta jatkuvasti en pidä enää. Turhaa mikä turhaa.
Nyt lähden mustikkametsään. Tuskin sieltäkään ketään löydän, hyvällä tuurilla mustikoita. En tiedä ketään, jonka voisin edes mukaani pyytää.
Sitten korjaan autoani tai kunnostan vanhaa mopoa. Ei niissäkään touhuissa ketään tapaa.

Lue lisää

parasta yksinäisyyden torjuntaa metsässä samoilu.Kävin eilen mustikalla ja kyllä oli mustikoita ja hyttysiä.Autoa en osaa korjata(vanhan auton omistavana olisi hyvä taito)Nykyajan nuoret naisetkin kuulemma hallitsevat sen taidon.Minun ikäisiäni on vaan opetettu pitämään huushollista huolta

optimisti-orvokki kirjoitti:

jos siellä mustikkametsässä kohtaisit yllätyksiä. ;))

Kerropa täällä, missäpäin sinun mustikka-apajasi ovat, niin kuka tietää, jos vaikka joku innostuisi lähtemään sinulle kaveriksi.
Itsekin olen joskus joutoaikoinani lähtenyt sieni-, marja- tai muulle luontoretkelle pyydettäessä ihan puolituttujen kanssa sekä nauttinut metsässä liikkumisestä, mukavasta seurasta ja uusista apajista. (Tällä kertaa en itse ole tarjoutumassa.)

Oletko muuten käynyt paikallisen Latu-yhdistyksen retkillä? Joukoissa liikkuu myös paljon sinkkuja.

Tai miltä kuulostaisi paikallisen mopo- tai moottorikerhon perustaminen? Joskus on ihan kiva puuhailla samaa sukupuolta olevien ihmistenkin kanssa. Taatusti et ole ainoa omassa maakunnassasi, joka ainakin aina välillä kaipaisi seuraa johonkin mukavaan tekemiseen.
Älä piruuksissasikaan luovuta, vaan reipastu ja toimi. ;))

Lue lisää

mustikkametsässä. Oli paljon mustikoita! Kaksi matoa näin ja kolme lentävää öttiäistä. Viereisellä tiellä meni noin viisi autoa ohi sen reilun kolmen tunnin aikana, minkä metsässä olin. Eikä ollut muita poimijoita.
Itäisellä Uudellamaalla poimin.

Mistään Latu-yhdistyksistä en ole koskaan kuullutkaan...

Mitään kerhoa en ala perustamaan. Ei kiinnosta tuo hallintopuoli. Tekniikka enemmänkin (mutta senhän osaankin) ja käsillä tekeminen tai sen opettelu.

Huomenna haen lisää mustikoita ellei sada. Kyydissä pääsee metsään ja marjoja löytyy! Ja hyviä!

kaveria puuttuu. kirjoitti:

mustikkametsässä. Oli paljon mustikoita! Kaksi matoa näin ja kolme lentävää öttiäistä. Viereisellä tiellä meni noin viisi autoa ohi sen reilun kolmen tunnin aikana, minkä metsässä olin. Eikä ollut muita poimijoita.
Itäisellä Uudellamaalla poimin.

Mistään Latu-yhdistyksistä en ole koskaan kuullutkaan...

Mitään kerhoa en ala perustamaan. Ei kiinnosta tuo hallintopuoli. Tekniikka enemmänkin (mutta senhän osaankin) ja käsillä tekeminen tai sen opettelu.

Huomenna haen lisää mustikoita ellei sada. Kyydissä pääsee metsään ja marjoja löytyy! Ja hyviä!

Lue lisää

Suomen Ladun kotisivuille, www.suomenlatu.fi ja löydät paikallisyhdistyksiä sekä valtakunnallisia tapahtumia. Kaikkiin osallistuu mukavia ihmisiä, jotka liikkuvat mielellään luonnossa tai ainakin liikkuvat.;)) Kaikki ovat tervetulleita mukaan ja molemmat sukupuolet ovat olleet edustettuina ainakin niissä kuvioissa, joissa itse olen liikkunut. Ne eivät kyllä ole mitään "iskuryhmiä", vaan teemoina ovat ihan muut asiat: liikunta eri muodoissa ja/tai luontoon liittyvät ilmiöt.

Paljonko muuten ehdit poimia mustikoita kolmessa tunnissa ja miten poimit?

Pitäisiköhän alkaa täällä suunnitella joitain pienten ryhmien yhteisiä mustikkaretkiä tms. eri puolille Suomea. Eikös niitä risteilyjä ja joitain muita tapaamisia ole joskus ollutkin, miksei sitten marjaretki voisi onnistua? Jos joku kiinnostuu, voisi tehdä asiaan liittyvän aloituksen. Olisi kiva nähdä, mitä siitä seuraisi. Jäänpä odottelemaan.

optimisti-orvokki kirjoitti:

Suomen Ladun kotisivuille, www.suomenlatu.fi ja löydät paikallisyhdistyksiä sekä valtakunnallisia tapahtumia. Kaikkiin osallistuu mukavia ihmisiä, jotka liikkuvat mielellään luonnossa tai ainakin liikkuvat.;)) Kaikki ovat tervetulleita mukaan ja molemmat sukupuolet ovat olleet edustettuina ainakin niissä kuvioissa, joissa itse olen liikkunut. Ne eivät kyllä ole mitään "iskuryhmiä", vaan teemoina ovat ihan muut asiat: liikunta eri muodoissa ja/tai luontoon liittyvät ilmiöt.

Paljonko muuten ehdit poimia mustikoita kolmessa tunnissa ja miten poimit?

Pitäisiköhän alkaa täällä suunnitella joitain pienten ryhmien yhteisiä mustikkaretkiä tms. eri puolille Suomea. Eikös niitä risteilyjä ja joitain muita tapaamisia ole joskus ollutkin, miksei sitten marjaretki voisi onnistua? Jos joku kiinnostuu, voisi tehdä asiaan liittyvän aloituksen. Olisi kiva nähdä, mitä siitä seuraisi. Jäänpä odottelemaan.

Lue lisää

sain koneella täyden muoviämpärillisen. En siis ole mikään nopea poimija. Muistelen joskus saaneeni ämpärin täyteen paljon pikemminkin, mutta saattaa tuo muisti jo pettääkin.
Tuo urheilupuoli ei kiinnosta pätkääkään, joten sen Ladun taidan unohtaa. Tyhjäpäitten kohellusta tyhjän perässä... Ei siinä luontoa ihailla, kun kiire ja oman egon korotuspaine päälle puskee.

kaveria puuttuu. kirjoitti:

Joskus sentään vielä jossakin käyn, mutta yksin. Ei ole mukaan lähtijää. Itseasiassa en edes tunne enää kuin pari sukulaista, hekin 600 ja 1300 km:n päässä. Kaikki muut joskus tuntemani ovat omissa, paremmissa piireissään, huviloillaan, missä lienevät. Ei heitä kiinnosta joku vanha (= samanikäinen) ukko, josta eivät voi hyötyä mitenkään. Ulkomaan seuramatkallekin jos lähden, minut eristetään muista omaan yhden hengen huoneeseen ja peritään siitä kova lisämaksu.
Netin seuranhakupalstoilta ei kaveria löydy. Saalistajia siellä vain on ja mitä lienee muita raakkeja. Lähetin taas viikon sisällä 20 hakua, yhteenkään ei minkäänlaista vastausta. Oman prfiilin otin pois kun ei 2 vuoteen tapahtunut mitään.
Alanko juomaan itseni täältä pois vai mitä teen?

Lue lisää

Sinä olet mitä ilmeisimmin mies?! Päätellen siitä, että väitit ettei ketään kiinnosta "joku vanha ukko". Hyödy?? Millä lailla toisesta ihmisestä pitäisi hyötyä? Paitsi tietysti juttuseurana ja kaverina.

Eikös sinulla ole lapsia ja lapsenlapsia?

Kuka sinut eristää seuramatkoilla yhdenhengen huoneeseen!? Kuorsaaatko niin kovasti, vai! :)

Eihän nyt kaikki naiset sentään ole saalistajia siellä seuranhakupalstoilla. Mitä ne muuten saalistaa? Rahaa vai miestä!!

Se ei kyllä ole yhtään kivaa ettei viitsitä vastata, jos profiilisi tai vastauksesi jonkun profiiliin on ihan asiallinen ja mukava. Minä ainakin pyrin vastaamaan kaikille jotain. Niin....paitsi niihin maksullisiin en vastaa.

Minunkin profiileja on ollut jo noin neljän vuoden ajan näkyvillä. Varmaankin miehet luulevat että olen jotenkin omituinen, kun haen jatkuvasti miestä sieltä!!

Ei se niin kyllä ole. Ei ole vaan sattunut yhtään minulle sopivaa löytymään. Tosin en ole tavannut kuin alle kymmenen miestä. Kaikki jossain kahvilassa. Ei kannata kertoa osoitettaan, kun ei tiedä millainen sieltä tulee!

Melkoisen harvakseen nuo miehet tuntuvat pyytävän tapaamiseen. Minä en kyllä ala miestä pyytelemään tapaamiseen! Se on miehen hommia....jos kiinnostaa.

Kiva että sinä viitsit kerätä mustikoita talven varalle. Minä en ole onnistunut keräämään muulla kuin sormillani. Poimijalla ne liiskaantuivat, ja luovuin siitä heti kättelyssä.

Voi meitä YKSINÄISIÄ rassukoita! Kyllä välillä tuntuuu toivottomalta ja kummalliselta, kun ei tästä suuresta ikäluokastamme löydy kumppania!!

Ne ketkä viihtyvät yksinään ja ovat siihen tyytyväisiä, ovat onnellisessa asemassa.

Minä en viihdy yksin, kun ei ole ketään kenen kanssa jakaa ajatuksiaan.

t. Hesalainen 61v. naispuolinen tapaus.

Tylsää on kirjoitti:

Sinä olet mitä ilmeisimmin mies?! Päätellen siitä, että väitit ettei ketään kiinnosta "joku vanha ukko". Hyödy?? Millä lailla toisesta ihmisestä pitäisi hyötyä? Paitsi tietysti juttuseurana ja kaverina.

Eikös sinulla ole lapsia ja lapsenlapsia?

Kuka sinut eristää seuramatkoilla yhdenhengen huoneeseen!? Kuorsaaatko niin kovasti, vai! :)

Eihän nyt kaikki naiset sentään ole saalistajia siellä seuranhakupalstoilla. Mitä ne muuten saalistaa? Rahaa vai miestä!!

Se ei kyllä ole yhtään kivaa ettei viitsitä vastata, jos profiilisi tai vastauksesi jonkun profiiliin on ihan asiallinen ja mukava. Minä ainakin pyrin vastaamaan kaikille jotain. Niin....paitsi niihin maksullisiin en vastaa.

Minunkin profiileja on ollut jo noin neljän vuoden ajan näkyvillä. Varmaankin miehet luulevat että olen jotenkin omituinen, kun haen jatkuvasti miestä sieltä!!

Ei se niin kyllä ole. Ei ole vaan sattunut yhtään minulle sopivaa löytymään. Tosin en ole tavannut kuin alle kymmenen miestä. Kaikki jossain kahvilassa. Ei kannata kertoa osoitettaan, kun ei tiedä millainen sieltä tulee!

Melkoisen harvakseen nuo miehet tuntuvat pyytävän tapaamiseen. Minä en kyllä ala miestä pyytelemään tapaamiseen! Se on miehen hommia....jos kiinnostaa.

Kiva että sinä viitsit kerätä mustikoita talven varalle. Minä en ole onnistunut keräämään muulla kuin sormillani. Poimijalla ne liiskaantuivat, ja luovuin siitä heti kättelyssä.

Voi meitä YKSINÄISIÄ rassukoita! Kyllä välillä tuntuuu toivottomalta ja kummalliselta, kun ei tästä suuresta ikäluokastamme löydy kumppania!!

Ne ketkä viihtyvät yksinään ja ovat siihen tyytyväisiä, ovat onnellisessa asemassa.

Minä en viihdy yksin, kun ei ole ketään kenen kanssa jakaa ajatuksiaan.

t. Hesalainen 61v. naispuolinen tapaus.

Lue lisää

tarkoitit?
Exäni tarkoitus oli vain hyötyä minusta. Rahallisesti. Kun oli päättänyt, että jotenkin muuten on itsensä elätettävä kuin työtä tekemällä. Päätti ja toteutti.

Jotkut matkanjärjestäjät vain päättävät, että yksinäisten kuuluu asua hotellihuoneessa yksin. Ei siihen mitään kysellä. Enkä kuorsaa...

Yritin löytää Sinut haulla, mutta tuli kymmeniä vaihtoehtoja. Jollekin heistä olen kai viestiäkin joskus heittänyt, takaisin ei tullut yhtään.

Nyt lähden autotalliin nyhräämään...

kaveria puuttuu. kirjoitti:

tarkoitit?
Exäni tarkoitus oli vain hyötyä minusta. Rahallisesti. Kun oli päättänyt, että jotenkin muuten on itsensä elätettävä kuin työtä tekemällä. Päätti ja toteutti.

Jotkut matkanjärjestäjät vain päättävät, että yksinäisten kuuluu asua hotellihuoneessa yksin. Ei siihen mitään kysellä. Enkä kuorsaa...

Yritin löytää Sinut haulla, mutta tuli kymmeniä vaihtoehtoja. Jollekin heistä olen kai viestiäkin joskus heittänyt, takaisin ei tullut yhtään.

Nyt lähden autotalliin nyhräämään...

Lue lisää

ajattelen, että sinun kannattaisi ihan ensin käsitellä katkeruus, jota tunnet. Se ikäänkuin lyö vastaan jo ensi sanoissasi. Minä en ainakaan osaa lähestyä ihmistä, joka on katkera minun sukupuoltani kohtaan. Varmasti syyt ovat olemassa, kuten kaikilla meillä yksinelävillä on kipeitä kokemuksia, joita ei ehkä tahdo toistaa elämässään, se tekee varovaiseksi ja lopulta yksinelosta tulee luonnollinen tapa elää. Se ei sulje pois muita ihmisiä, syvää ystävyyttä voi kokea moneen, ihan sukupuolta katsomatta. Mutta ensin on ylitettävä oma piikkisikaindeksinsä ja löydettävä läheisyys, joka ei raavi mutta lämmittää.

yksinäisyyteen tyytyväinen kirjoitti:

ajattelen, että sinun kannattaisi ihan ensin käsitellä katkeruus, jota tunnet. Se ikäänkuin lyö vastaan jo ensi sanoissasi. Minä en ainakaan osaa lähestyä ihmistä, joka on katkera minun sukupuoltani kohtaan. Varmasti syyt ovat olemassa, kuten kaikilla meillä yksinelävillä on kipeitä kokemuksia, joita ei ehkä tahdo toistaa elämässään, se tekee varovaiseksi ja lopulta yksinelosta tulee luonnollinen tapa elää. Se ei sulje pois muita ihmisiä, syvää ystävyyttä voi kokea moneen, ihan sukupuolta katsomatta. Mutta ensin on ylitettävä oma piikkisikaindeksinsä ja löydettävä läheisyys, joka ei raavi mutta lämmittää.

Lue lisää

viitsi enää teitäkään häiritä.
Viihtykää ympyröissänne!

kaveria puuttuu. kirjoitti:

viitsi enää teitäkään häiritä.
Viihtykää ympyröissänne!

Kerran sen kaiken takaisin maksat.

kaveria puuttuu. kirjoitti:

viitsi enää teitäkään häiritä.
Viihtykää ympyröissänne!

Ei elämässä aina saa ihan juuri sitä, mitä tahtoo. Ei silti voi ovet paukkuen jättää taakseen kaikkea, siitä itse kärsii eniten. Voin sanoa, että kokemuksesta nyt kieleni puhuu ja oma muuttumisen taipaleeni on ollut kyllä vaikea.
Vieläkin on vaikea lähestyä ihmisiä ja luottaa mutta ymärrän itseäni paremmin ja käsitän ettei kaikki tahdo pahaa. Tärkeää oli muutos, oman lähestymistapani.

Nimittäin yksinäisyyttään potevia ihmisiä, naisia ja miehiä löytyy paljon. Juuri tänä aamuna kysyin itseltäni, että voisinkohan lähteä tuonne parikymmenen kilometrin päähän lavalle tanssimaan. Jalat ovat vielä ihan kunnossa ja tanssikengätkin olisi. Sitten ajattelin, että 50 vuotta sitten seisottiin siellä tytöt rivissä odottamassa miesten hakua. Vieläkö sitä pitäisi kestää! Ei sittenkään, niin mukavaa ja ihanaa kuin tanssiminen olisi. Vai onko tyyli muuttunut? Joskus 10 vuotta sitten kävin tuolla Nurmeksen Kajasteen (?) lavalla ja siellä me naiset seisottiin edelleen.

Yhdistyksissä ja opintopiireissä naiset ovat aktiivisia, paitsi kenties puutöissä! No, kaikki on ihan selitystä kenties! Mutta totta on se, että meitä keski-ikäisiä ja nuorta vanhuutta yksin eläviä (ei välttämättä yksinäisiä) on paljon.

Fridanna kirjoitti:

Nimittäin yksinäisyyttään potevia ihmisiä, naisia ja miehiä löytyy paljon. Juuri tänä aamuna kysyin itseltäni, että voisinkohan lähteä tuonne parikymmenen kilometrin päähän lavalle tanssimaan. Jalat ovat vielä ihan kunnossa ja tanssikengätkin olisi. Sitten ajattelin, että 50 vuotta sitten seisottiin siellä tytöt rivissä odottamassa miesten hakua. Vieläkö sitä pitäisi kestää! Ei sittenkään, niin mukavaa ja ihanaa kuin tanssiminen olisi. Vai onko tyyli muuttunut? Joskus 10 vuotta sitten kävin tuolla Nurmeksen Kajasteen (?) lavalla ja siellä me naiset seisottiin edelleen.

Yhdistyksissä ja opintopiireissä naiset ovat aktiivisia, paitsi kenties puutöissä! No, kaikki on ihan selitystä kenties! Mutta totta on se, että meitä keski-ikäisiä ja nuorta vanhuutta yksin eläviä (ei välttämättä yksinäisiä) on paljon.

Lue lisää

Hei, älä katso mallia muista, vaan toimi.
Älä seiso rivissä, vaan hae tanssimaan. NIin minäkin tein vielä silloin, kun jalat pelasi. Eikä se haitannut yhtään, tanssijoita riitti. Seiskoot toiset naiset rivissä kuin lehmähuutokaupassa, valkkaa Sinä parhaat päältä.

Minäkin tykkäsiin tanssimisestä, mut mulla on reuma vieny jalat, ei onnistu enää, mut kavereiden puutetta miinulla ei ole. Kirjekavereita on niin ettei tahdo toisinaan ehtiä vastaamaan. Ja mitä vielä, nuoret miehen kollit kirjoittelevat pitkiä kirjeitä.

Olen sanonut, että jos he haluu kirjoitella ja soitella, miulle se kyl käy. Ja mullon on pisimpään kiroittelevat pysyneet ringissä jo 15 vuotta. Silloin "etanapostissa" ja nykyisin e-mailissa, sekä puhelin on kiva keksintö.

Lähtettelen tilannekuvia kavereilleni ja tekstareita, ja saan niitä myös. Tänä aamuna kun avasin koneen, kas, siel oli 39 vuotisen "kollin" kirje, melkein kaksmetrinen, 195 senttinen perheen isä kirjoiteeli. Oon sen kans vaihtanu viestejä jo jonkin aikaa.

Oon miä käyn kattomassaki sen, ihan on tavallinen mies. Ei ne palstoilla aina kaikki ole hunsvotteja. Siinä ne on niinkuin mekin, ei aina toisista tartte pahaa ajatella vaik vähän tarkka saakin olla.

Oikein tutkin itseäni, mitä oma yksinäisyyden tunteeni on. Onhan minulla omat läheiset ihmiset, on vielä työkavereita ja muutama ystävä, naapurit, sen sellaista. Taidan kaivata eniten rehtiä ja reipasta matkaseuraa semmosista innostuvista ihmisistä, jotka uskaltavat lähteä retkille ja reissuihin, vaikkei enää nuoruuden kunnossa ollakaan. Autolla pääsee pitkälle ja liikkua voi siinä ohessa voinnin mukaan, toinen toistaan ymmärtäen. Porukassa toimiminen olisi semmoista iloista yhdessä olemista, elämysten ja ajatusten jakamista. Katselin juuri netistä laivamatkoja Islantiin, mutta en minä sinne yksin ikinä lähde kuitenkaan. Se kirveltää. Tuo kohtaamisilta on kannatettava ajatus. Voisiko olla vaikka laivaristeily, minne jokainen itse varaisi paikan, olisi vain laiva ja lähtöaika tiedossa ja jokainen tulisi reippaalla mielellä. Elämänkumppania en minäkään etsi vaan nimen omaan mukavia kunnollisia ihmisiä. Ne sydämen asiat on sitten hiukan toinen juttu, jokaisen oma asia.

aika yksinäinen kirjoitti:

Oikein tutkin itseäni, mitä oma yksinäisyyden tunteeni on. Onhan minulla omat läheiset ihmiset, on vielä työkavereita ja muutama ystävä, naapurit, sen sellaista. Taidan kaivata eniten rehtiä ja reipasta matkaseuraa semmosista innostuvista ihmisistä, jotka uskaltavat lähteä retkille ja reissuihin, vaikkei enää nuoruuden kunnossa ollakaan. Autolla pääsee pitkälle ja liikkua voi siinä ohessa voinnin mukaan, toinen toistaan ymmärtäen. Porukassa toimiminen olisi semmoista iloista yhdessä olemista, elämysten ja ajatusten jakamista. Katselin juuri netistä laivamatkoja Islantiin, mutta en minä sinne yksin ikinä lähde kuitenkaan. Se kirveltää. Tuo kohtaamisilta on kannatettava ajatus. Voisiko olla vaikka laivaristeily, minne jokainen itse varaisi paikan, olisi vain laiva ja lähtöaika tiedossa ja jokainen tulisi reippaalla mielellä. Elämänkumppania en minäkään etsi vaan nimen omaan mukavia kunnollisia ihmisiä. Ne sydämen asiat on sitten hiukan toinen juttu, jokaisen oma asia.

Lue lisää

Yksin matkustavana kaipaan juttuseuraa ruokailu ym. vastaaviin tilanteisiin.Tänään tilasin äkkilähdön Viron kylpylään viideksi päiväksi viimeiselle lomaviikolle. Toivottavasti muutama yksin matkustava osuisi samalle matkalle mukaan, etten olisi "kummajainen" pariskuntien joukossa.

Pohdit paikkaa johon vain voisi mennä "ikäihmisetkin".

Onhan sellainen. Täällä Hesassa, Wanhan Kellarissa on 50 menopaikka. Sinne EI pääse alle 50v. Kysyvät henkkareita, jos näyttää alle viiskymppiseltä.

Tanssit alkavat siellä taas syksyllä. Sinne on kyllä sisäänpääsymaksu. Olikohan 10 euroa?

kovaa menoa siellä kirjoitti:

Pohdit paikkaa johon vain voisi mennä "ikäihmisetkin".

Onhan sellainen. Täällä Hesassa, Wanhan Kellarissa on 50 menopaikka. Sinne EI pääse alle 50v. Kysyvät henkkareita, jos näyttää alle viiskymppiseltä.

Tanssit alkavat siellä taas syksyllä. Sinne on kyllä sisäänpääsymaksu. Olikohan 10 euroa?

Lue lisää

Sinne tulen kurkkaamaan, vaikka en tanssiva ihminen oikein olekaan. Tulen kumminkin!

aika yksinäinen kirjoitti:

Sinne tulen kurkkaamaan, vaikka en tanssiva ihminen oikein olekaan. Tulen kumminkin!

Eipä siellä ole pakko tanssia. Tosin, ei kukaan erityisemmin katsele kuinka kukakin tanssii. Tanssilattia on on tupaten täynnä! Me olemme ystävättärien kanssa tanssineet keskenämme, koska siellä on discotanssia melkein kaikki kipaleet. Miehiä siellä kyllä riittää. Pääsevät "ujoudestaan" vasta lähellä puoltayötä!

Yritin etsiä sitä 50 juttua tietokoneelta, mutta nyt en kyllä löytänyt? Hm....Ehkä ilmoittelevat vasta sitten syksymmällä taas. Keväällä siellä ainakin oli ilmoitus, että syksyllä jatkuu, kesälomien jälkeen. t. 60 nainen

Itsekseen onkin niin huoleton elellä. Silti kaipaa seuraa juuri niihin reissuihin, jotka yhdelle hengelle on aina kalliimmatkin, ja sitten juuri se jonkinlainen yksinäisyys pariskuntien joukossa myös. Nämä vastaukset ilahduttivat minua valtavasti, tuntui hyvältä kun ymmärrettiin oikealla tavalla tämä yksinäisyyden ajatus. Pidetään näitä lähtemisen ajatuksia vireillä itse kukin, ties vaikka sattuma vie samaan paikkaan.

aika yksinäinen kirjoitti:

Itsekseen onkin niin huoleton elellä. Silti kaipaa seuraa juuri niihin reissuihin, jotka yhdelle hengelle on aina kalliimmatkin, ja sitten juuri se jonkinlainen yksinäisyys pariskuntien joukossa myös. Nämä vastaukset ilahduttivat minua valtavasti, tuntui hyvältä kun ymmärrettiin oikealla tavalla tämä yksinäisyyden ajatus. Pidetään näitä lähtemisen ajatuksia vireillä itse kukin, ties vaikka sattuma vie samaan paikkaan.

Lue lisää

kiitos vaan nopeasta vastauksesta.Olin itse ´viime viikonloppuna tilaisuudessa jossa olisi ollut kiva olla mukava kumppani mukana.Työelämässä vielä mukana olevana ei sitä tässä iässä mitään "liimakylkeä"kaipaa mutta joskus vapaalla olisi hienoa olla ystävä reissuille tai sieneen ja mustikkametsään

sitten kävimme, mieheni vielä eli silloin,

olisiko ollut hotelli Don Pedro, sellainen mielikuva
on.

"Silmieni muistiin" ovat jääneet ne parvekkeiden riippupelargoniat, melkein kaikkialla samanlaiset.

Satu* kirjoitti:

sitten kävimme, mieheni vielä eli silloin,

olisiko ollut hotelli Don Pedro, sellainen mielikuva
on.

"Silmieni muistiin" ovat jääneet ne parvekkeiden riippupelargoniat, melkein kaikkialla samanlaiset.

Lue lisää

Gardan maisemat ovat upeat ja illat lempeät, ja tekemistä riittää. Koin siellä kerran mahtavan ukkosmyrskyn. Istuimme suojaisella parvekkeella katsomassa luonnon voimaa, oli todella vaikuttavaa, kun salamoi järven vastapäisten vuorten tummuutta vasten.

Huomasin olevani vanhus kun luin uutisen, missä vuonna 45 syntynyt vanhus oli jäänyt auton alle.
Kyllä me kuusikymppiset olemme jokin välinputoaja luokka. Tunnen olevani joko liian vanha tai liian nuori kaikkeen toimintaan.
Ikääntyneille suuntautuneet, mm seurakuntien toiminnat eivät oikein istu. En ole kiinnostunut laulamaan vanhoja ralleja ja kuuntelemaan saarnoja.

Kapakat eivät kiinnosta, tunnen olevan sinne yli-ikäinen. Pienellä eläkkeellä pitää miettiä tarkkaan mihin voi osallistua, kaikki maksaa. Jäljelle jää työväenopisto ja jokin urheiluseuran järjestämä jumppa, ne ovat kohtuuhintaisia. Tosin niissäkin on muodostunut omia kuppikuntia.
Ilmoittauduin viime syksynä jumppaan, mikä oli juuri tällainen lähiöporukan oma kuppikunta. Olin ensimmäinen uusi osallistuja kymmeneen vuoteen. Vaikea sulautua joukkoon missä kaikki tuntevat toisensa vuosien takaa.

63-vee kirjoitti:

Huomasin olevani vanhus kun luin uutisen, missä vuonna 45 syntynyt vanhus oli jäänyt auton alle.
Kyllä me kuusikymppiset olemme jokin välinputoaja luokka. Tunnen olevani joko liian vanha tai liian nuori kaikkeen toimintaan.
Ikääntyneille suuntautuneet, mm seurakuntien toiminnat eivät oikein istu. En ole kiinnostunut laulamaan vanhoja ralleja ja kuuntelemaan saarnoja.

Kapakat eivät kiinnosta, tunnen olevan sinne yli-ikäinen. Pienellä eläkkeellä pitää miettiä tarkkaan mihin voi osallistua, kaikki maksaa. Jäljelle jää työväenopisto ja jokin urheiluseuran järjestämä jumppa, ne ovat kohtuuhintaisia. Tosin niissäkin on muodostunut omia kuppikuntia.
Ilmoittauduin viime syksynä jumppaan, mikä oli juuri tällainen lähiöporukan oma kuppikunta. Olin ensimmäinen uusi osallistuja kymmeneen vuoteen. Vaikea sulautua joukkoon missä kaikki tuntevat toisensa vuosien takaa.

Lue lisää

Kirjoitit asiaa. Olen melko samanlaisessa tilanteessa.Jumpassa olen yrittänyt käydä mutta sielläkin ruoditaan toisten tekemisiä ja tekemättä jättämisiä, ei kiinnosta.Olen pienellä paikkakunnalla ja täällä on harrastus mahdollisuudet melko vähäisiä. Kesällä marjan poiminta jos niitä tulee, talvisin ei edes sitäkään. Joka paikkaan on pitkä matka ja se käy kukkaron päälle kun johonkin lähtee. Haluja olisi matkustella ja vähän kierrellä "mualimaa" mutta siihen ei ole mahdollisuuksia,siksi yritän sopeutua tähän yksinäisyyteen, vaikka joskus se koville ottaa.

Meillä on taas ongelma ettei ole yhteisiä ystäviä muita kuin sukulaiset.Pariskuntia olemaan yhdessä.

Kaikki ovat,ne vähätkin liuenneet pois omiin ympyröihin ja ei pidetä yhteyttä.Käydään kohteliaisuudesta jos joskus soitellaan,ei pyydetä vastavierailulle tai nyt "ei juuri sovi",täytyy katsoa kalenterista jne.
Olemme 60/70 ihan mukava pari,molemmilla omat entiset elämät takana,tavallisia touhukkaita ihmisiä.Joskus on vaan tylsää olla kahden.
Kesälläkin voisi istua ulkona,grillata tai vaikka mennä retkelle jonnekin,yms.Turista niitä näitä.

Itse kyllä nautin suuresti välillä yksinolosta kuten nytkin,saan nousta häiritsemättä toista vaikka klo 4 ja tehdä mitä ikinä haluaa!!

Tunsin syvää mielipahaa puolestasi, kun ajattelin miten vaikeaa sinun on liikkua missään, samalla tunsin ihailua siitä että olet löytänyt oman tapasi elää ja iloita siitä mikä on mahdollista!
Mutta itsekseni tein pienen päätöksen: koetan huomata tarjota silloin tällöin kyytiä jollekin sellaiselle ihmiselle, jonka on vaikea liikkua missään, kun on vaivoja eikä ole omaa autoa. Hän varmaan nauttisi ja iloitsisi vaikka pienestä kotiseutukierroksesta tms. Itsekään en ole maanmainio kuski ja arkuus liikkua kovassa liikenteessä vaivaa. Kaupalta tai harrastuksista olen usein tarjonnutkin kyytiä, on ollut sekin aika jolloin itse tarvitsin sitä toisilta.

aika yksinäinen kirjoitti:

Tunsin syvää mielipahaa puolestasi, kun ajattelin miten vaikeaa sinun on liikkua missään, samalla tunsin ihailua siitä että olet löytänyt oman tapasi elää ja iloita siitä mikä on mahdollista!
Mutta itsekseni tein pienen päätöksen: koetan huomata tarjota silloin tällöin kyytiä jollekin sellaiselle ihmiselle, jonka on vaikea liikkua missään, kun on vaivoja eikä ole omaa autoa. Hän varmaan nauttisi ja iloitsisi vaikka pienestä kotiseutukierroksesta tms. Itsekään en ole maanmainio kuski ja arkuus liikkua kovassa liikenteessä vaivaa. Kaupalta tai harrastuksista olen usein tarjonnutkin kyytiä, on ollut sekin aika jolloin itse tarvitsin sitä toisilta.

Lue lisää

Hienoa että toimit siten.
Yksinäinen minäkin olen,mutta en valita
se on kohtaloni,en omista autoa enkä ajokorttiakaan, mutta istun ja luen,
jalat on sitä sun tätä ei pääse liikkumaan.
Mutta kohtaloonsa on taivuttava.
Onneksi on sinun kaltaisiasi vielä jossain.