Gallup "Pitääkö kumppanisi olla tanssitaitoinen / tanssista pitävä?"

Minulla ei ole hirveästi muita liikunnallisia harrastuksia, joten tanssimista en halua missään nimessä lopettaa. Eikä sekään tunnu järkevältä ratkaisulta, että parisuhteessa ollessani kävisin yksin tanssimassa.

Edellisessä suhteessani avopuolisoni tykkäsi kyllä tanssia joskus, mutta ei niin usein kuin minä, eikä hän ollut koskaan käynyt tanssikursseja. Minä sitten koetin opettaa häntä ja saada innostumaan, mutta hetkellisen innostuksen (n. 1 vuosi) jälkeen häneltä tanssihalut hiipuivat. Minullakin lopahti harrastus ja kunto alkoi rapistua. Siitä seurasi erilaisten negatiivisten tapahtumien ketjureaktio, jonka seurauksena elämäni meni vuosien kuluessa aika kurjaksi. Lopulta tuli myös ero.

En halua toistaa samoja virheitä, joten mahdollisen seuraavan elämänkumppanini pitää olla tanssista yhtä paljon innostunut kuin minäkin. Taitotason ei välttämättä tarvitse olla valtavan korkea, kunhan on kehityskelpoinen ja tykkää käydä vähintään kerran viikossa tanssimassa.

Siis sopu säilyy kun daami ei tanssi, ja koska vieras viehättää hyvä juttu käydä vieraissa, saantikin parempaa kun tietävät et on varattu,, ei höpise muille,

Itseasiaan on päästy. Olen itse sitä mieltä että riippuu aivan siitä kuin usein käy tanssimassa. Eihän ketään tuskin haittaa jos puoliso käy kerran tai pari kesässä tanssimassa, jos toista ei kiinnosta. Mutta jos on tällainen kuin minä.. eli viikottain ja useampia kertoja niin uskon sen olevan jo melko hankalaa seurustella ihmisen kanssa, joka ei itsekkin tanssi tai muuten heilu mukana. Eihän silloin ole kovin montaa iltaa yhdessä viettää aikaa , mikäli toinen käy tanssimassa 3 kertaa viikossa. Lisäksi ihmisillä on muitakin harrastuksia tai reenejä.

Paha kysymys.. Jos saisi vapaasti valita, ehdottomasti KYLLÄ, haluan tanssitaitoisen miehen. Tason pitäisi olla samaa luokkaa kuin itselläni.. ei riitä, että PITÄÄ tanssista, täytyy myös osata.

Vaan kun ei ole löytynyt, pitänee tyytyä ajattelemaan, että sellainenkin kelpaisi joka suvaitsee harrastukseni, eikä asetu sen tielle, vaikkei tanssisikaan... Sanon kumminkin, ettei tämäkään ole kovin hyvä vaihtoehto, vaikeuksia varmasti tulisi paljon... enkä sitäpaitsi tapaa missään ei-tanssivia miehiä, enkä oikeastaan edes kiinnostu ei-tanssivista.

Mulla on kolmevuotiaaksi ehtinyt parisuhde ja mies on melkonen kampurajalka parketilla. Olemme hänen ehdotuksestaan käyneet yhdessä tanssikurssilla mutta ei siitä oikeen mitään tullut, tappelua ja mykkäkoulua vain. Hän osaa foksin askeleet mutta rytmitajua ei ole ollenkaan, siis ei ollenkaan. Olen yrittänyt sitä opettaakin muttei auta. Hänen mielestään kaikenlainen musiikki on ihan samanlaista meteliä, eikä siinä ole mitään rytmiä. Käymme pari kertaa vuodessa tanssimassa, aina hänen aloitteestaan koska en halua pakottaa, ja joskus hän ottaa minut käsivarsilleen kotona ja vie pari biisiä. =) Itse tykkäsin käydä tanssimassa mutta jätin harrastuksen seurusteltuamme pari kuukautta. Paino on noussut kymmenisen kiloa, joten siinä mielessä harrastus olisi hyvä mutten halua tanssia muiden kanssa, koska mielestäni se on niin intiimiä.
Ei parisuhde ainakaan itselläni ole tanssitaidosta kiinni.

Olen tanssinut useita vuosia ja siinä samalla seurustellut sekä tansseissa käyvien että myös kokonaan tanssimattomien miesten kanssa. Kokemuspohjaa siis löytyy. Vuosien aikana olen selvästi tajunnut, että olisi parempi jos mieheni ei tanssisi lainkaan.

Kun miesystäväni ei tanssi lainkaan, ei ole ongelma että käyn tansseissa, kun parisuhde on kunnossa ja itse todellakin käyn vain tanssimassa. Kun taas seurustelin muutaman tanssivan miehen kanssa, niin siitähän ongelmia tuli. Tanssivat miehet haluavat nauttia heitä jumaloivien naisten suosiosta ja käyttäytyvät sen mukaan tanssilavalla. Tietenkään tämä ei koske kaikkia miehiä, mutta varmasti monet naiset tunnistavat kyseiset tapaukset. Ja sellainen tietty huumaa, kun naisia pyörii hurjasti kimpussa, pitää varmasti monet miehet kiinni lavatansseissa.

Eli siis oma kantani on hyvin yksilelitteinen: kokonaan tanssimattoman miehen kanssa on parempi olla.

Tanssitaito ei ole edellytys hyvälle suhteelle.

Perusteluna voisi sanoa, että molemmista on kokemusta ja tanssimattoman kanssa sujui nuo himahommelit ihan kympillä paremmin.
Edellytyksenä toki, että luottopuoli on hanskassa.

Itse todella harvoin tansseissa käyvänä naisena haluaisin miehenkin harventavan viikottaisia tanssejaan. On yhteisestä ajasta pois ja sitten aviollisetkin velvollisuudetkin kärsii jatkuvasta väsymyksestä ja yöhön venyvistä tanssireissuista.
Siis mieluummin tanssimaton.

Ensimmäinen vaimoni, kuten nykyinenkin vaimoni ovat molemmat intohimoisia tanssijoita. Seuraava vaimoni ei taatusti ole.

että sen upean daamin henkilökohtainen suhde jäihin ja lantrinkeihin on erittäinkin pitkälti terveellä pohjalla: nythän on hyvinkin pitkälti niin, että epäterveeltä pohjalta on täysin mahdotonta upeimmankaan kuviteltavissa olevan daamin kanssa käydä asiallista keskustelua jäitten ja lantrikienkin merkityksestä myöskinsä vanhaintanssitunnelmien edistämismielessä.

Mutta jo tanssijan lantion notkeus ja herkkyys, rytmitaju tekee aikas ylivertaisen noin fysioloogisesti.

Totta kai kumppani saa pitää tanssista. Sitä en tosin ymmärää että toinen istuu kotona ja toinen käy ravintolassa tanssimassa. Tanssioppilaitosten tarjoama opetus esim. jazztanssi, baletti, ynm. on jopa suotavaa. Siinä kehittyy koordinaatiokyky samalla kun kunto kohoaa.

Mielestäni tuleva vaimoni tulee olla paritanssitaitoinen ja myös haluinen.

Mikäli tanssiharrastus voi saada kunniallisen jatkon ja toiminnan sekä sen nautittavuus voi edetä sekä tukisi suhdetta pidän erittäin suositeltavana että tansihalisuus sekä taitoisuus ovat välttämättömät.

Siksi tansipaikoilta on tosi vaikea löytää kumppania koska suurin osa näyttää ja haluaa tanssia "sinkkuna" ja olla tavoiteltavissa aina uudestaan illasta toiseen sekä kai sitten tyydyttää sitä ykseyden ja itsekkyyden mittaria.

Mikäli suhdekumppanini tahtoo käydä tansimassa yksin ja paljon ei suhdetta missään tapaksessa voi rakentaa jatkuvuudelle. Vaikka niin upeasta harrastuksesta onkin kysymys. En myös itse tahdo "kunnioittaa" suhdekumppaniani tansimalla jatkuvasti ja pysyvästi uusien ihmisten kanssa.

Joten vakitanssipari suhteen perustaksi.

Naisen, johon minä hyvinpitkälti päätäpahkaa rakastun, olis hyvä osata perinteisistä ainakin foksia ja valssia. Lattareista riittää vaakamambo. Eikä tarvitse olla kurssia käyny, luomu riittää. Ja ainaki kerran viikossa pitäis saada. Tanssia.

Mielestäni tässä on kolmas suure, joka vaikuttaa vastaukseen ja se on tanssimäärä.

Mikäli tarkastellaan paljon tanssivia ja heitä, jotka jopa kilpailevat, niin heidän yhteinen aikansa kulkee tanssiharrastuksen merkeissä ja parissa. Kun taas tarkastellaan ns. sunnuntaitanssijoita, niin pieni irtiotto parisuhteesta kääntää vastauksen juuri toiseen suuntaan.

Miehiä ajatellen tanssiharrastuksessa on se ongelma, että miehen kehittymiseen menee huomattavasti pitempi aika kuin naisen. Naisesta kehkeytyy jo huipputekijä 3 - 5 kuukaudessa per tanssilaji: esim. tango tai boogie woogie - kun taas miehille voidaan muuttaa yksikkö suoraan vuosiksi. Niinpä jos tanssiharrastus aloitetaan samalta osaamattomalta viivalta, niin nainen "hamuaa" osaavien miesten vietäväksi ja vastaavasti mies voi mustasukkaistua. Tässä ehkä suurin syy miksi ei-tanssisuhde saa ääniä.

Yhteenvetona. Jos tanssi on sinulle elämäntapa, niin tanssittomat parisuhteet eivät tule menestymään. Jos tämä on lisäksi totta, niin sehän panee olemaan valpas ja kiinostunut myös lavoilla pyörivistä ns. varatuista naisista, koska mene ja tiedä - ennenpitkää hän voi ollakin sinun. ;-)

Hummpis voisi vastata tähän kysymykseen? Olisi mielenkiintoista tietää. Minkälainen kumppani kelpaisi?

:)