KULTTUURIKESKUSTELUA

Jutut löytää humatessaan täältä niitä hakea.
Huomaakohan moni?

kysäsen, että mitäs hittolaista tuo mainostamasi kirjan nimikeessä esiintyvä impressionismi tarkoittaa. Onkohan sellasta ismiä ollenkaan edes olemassa? Tuskin.

sen verran että kirjoitti:

kysäsen, että mitäs hittolaista tuo mainostamasi kirjan nimikeessä esiintyvä impressionismi tarkoittaa. Onkohan sellasta ismiä ollenkaan edes olemassa? Tuskin.

ja muiltaki osin

pentin pupina kirjoitti:

ja muiltaki osin

Impressionismi on ranskalainen taidesuunta 1860-luvulta . Siihen kuuluneet taiteilijat eivät muodostaneet koulukuntaa, jolla olisi ollut selkeä ohjelma. Se oli yhteinen taidekäsitys joilla oli samankaltaisia teknisiä menettelytapoja. Tärkeintä oli yhteisten taidenäyttelyjen järjestäminen. Se oli oppositioasenne silloista akateemista studiomaalausta kohtaan vaikka monet olivat saaneet klassisen taiteen opetuksen. He vastustivat romantiikkaa, jonka mukaan taiteen tuli välittää tunteita, minkä rinnalla luonnon havainnointi oli toissijaista. Taiteessa tunne ja mielentila oli heidän mielestään suljettava pois, todellisuutta tuli lähestyä epäpersoonallisesti.

Impressionistit halusivat kuvata elämää objektiivisella tasolla tuottaa fragmentaarisia vaikutelmia minkä näkee tiettynä hetkenä. Impressionistit tutkivat värejä luonnontieteellisesti. Heidän mukaan väri ei ole esineisiin kuuluva ominaisuus, vaan se on tulosta valon heijastumisesta esineistä ja on siksi aina vaihteleva. Maisemamaalaus antoi heille mahdollisuuden tutkia valon vaikutuksia. He edustivat tieteellistä realismia tai kirjallisuudessa Balzacin pyrkimystä puhtaaseen dokumentaatioon.

Impressionistit eivät osallistuneet yhteiskunnallisiin päämääriin, kuten dadaismi. !800-luvun lopulla he yleensä maalasivat keskiluokan huoletonta elämää.

Impressionistien ydin ryhmään kuuluivat Monet, Renoir, Sisley. Impressionistit ottivat omakseen Pariisin Montrematren kahvilat. Heihin liittyi Camille Pizarro, Cézanne, Bertehe Morisot, Manet ja Degas.

Alkuaikoina impressionistit joutuivat pilkan kohteeksi kirkkaiden väriensä ja viimeistelettömän muotokielensä takia. Vaasassa taiteen kulta-ajan suurmestari Fanny Churberg joutui jopa jättämään taiteilijauransa.

Kirjan tekijöistä Vaasalainen Risto Jalonen on impressionisti ja hänen töitään on kirjassa. Kuten Nokialaisen taidemaarin Johannes Heinosen maalauksia. Möttönen on Turkulainen kuvaamotaidon opettaja ja hänellä kiinnostus valaa metallista taidetta impressionistiseen suuntaan.

Kirjassa on surrealisteja Teuvalainen Panu Hemminki ja Zamuel Hube ja Natalie Chavieve. Isto Jakola erinomainen
taitelija joka puhuttaa aina. Viivan mestari.

Tässä nyt karkeistettuna Impressionismista "Pentin pupinaa" ja kun omaa lisäksi leijona luonteen niin osaa tuo karjahtisen taidon.

Pentti Suksi

Pentti Suksi kirjoitti:

Impressionismi on ranskalainen taidesuunta 1860-luvulta . Siihen kuuluneet taiteilijat eivät muodostaneet koulukuntaa, jolla olisi ollut selkeä ohjelma. Se oli yhteinen taidekäsitys joilla oli samankaltaisia teknisiä menettelytapoja. Tärkeintä oli yhteisten taidenäyttelyjen järjestäminen. Se oli oppositioasenne silloista akateemista studiomaalausta kohtaan vaikka monet olivat saaneet klassisen taiteen opetuksen. He vastustivat romantiikkaa, jonka mukaan taiteen tuli välittää tunteita, minkä rinnalla luonnon havainnointi oli toissijaista. Taiteessa tunne ja mielentila oli heidän mielestään suljettava pois, todellisuutta tuli lähestyä epäpersoonallisesti.

Impressionistit halusivat kuvata elämää objektiivisella tasolla tuottaa fragmentaarisia vaikutelmia minkä näkee tiettynä hetkenä. Impressionistit tutkivat värejä luonnontieteellisesti. Heidän mukaan väri ei ole esineisiin kuuluva ominaisuus, vaan se on tulosta valon heijastumisesta esineistä ja on siksi aina vaihteleva. Maisemamaalaus antoi heille mahdollisuuden tutkia valon vaikutuksia. He edustivat tieteellistä realismia tai kirjallisuudessa Balzacin pyrkimystä puhtaaseen dokumentaatioon.

Impressionistit eivät osallistuneet yhteiskunnallisiin päämääriin, kuten dadaismi. !800-luvun lopulla he yleensä maalasivat keskiluokan huoletonta elämää.

Impressionistien ydin ryhmään kuuluivat Monet, Renoir, Sisley. Impressionistit ottivat omakseen Pariisin Montrematren kahvilat. Heihin liittyi Camille Pizarro, Cézanne, Bertehe Morisot, Manet ja Degas.

Alkuaikoina impressionistit joutuivat pilkan kohteeksi kirkkaiden väriensä ja viimeistelettömän muotokielensä takia. Vaasassa taiteen kulta-ajan suurmestari Fanny Churberg joutui jopa jättämään taiteilijauransa.

Kirjan tekijöistä Vaasalainen Risto Jalonen on impressionisti ja hänen töitään on kirjassa. Kuten Nokialaisen taidemaarin Johannes Heinosen maalauksia. Möttönen on Turkulainen kuvaamotaidon opettaja ja hänellä kiinnostus valaa metallista taidetta impressionistiseen suuntaan.

Kirjassa on surrealisteja Teuvalainen Panu Hemminki ja Zamuel Hube ja Natalie Chavieve. Isto Jakola erinomainen
taitelija joka puhuttaa aina. Viivan mestari.

Tässä nyt karkeistettuna Impressionismista "Pentin pupinaa" ja kun omaa lisäksi leijona luonteen niin osaa tuo karjahtisen taidon.

Pentti Suksi

Lue lisää

Melko lailla tuttua Jalosen tuotanto on ja mielipiteenäni esitän, että taitaa kuule Pentti Jalonen olla surrealisti että ekspressionisti enemmälti kuin joku impressionisti.
ja Jakolan Isto... mikäs isti se muuten alan asiantuntija herr Suksen mielestä sattuisi olemaan?,on jo pitkään lähinnä toistanut itseään,
melkoinen kopiokone ollut jo vuosikaudet tämä mestari.
Muut eivät niin tuttuja minulle, mutta nämä kaksi taiteilijatapausta tunnen.
Niin tahi näin, niin esitän, että kumpaisenkin taiteessa vilkkuvat omat valot enemmän kuin esimerkiksi luonnon valaistus.

Rauhoittaja kirjoitti:

Melko lailla tuttua Jalosen tuotanto on ja mielipiteenäni esitän, että taitaa kuule Pentti Jalonen olla surrealisti että ekspressionisti enemmälti kuin joku impressionisti.
ja Jakolan Isto... mikäs isti se muuten alan asiantuntija herr Suksen mielestä sattuisi olemaan?,on jo pitkään lähinnä toistanut itseään,
melkoinen kopiokone ollut jo vuosikaudet tämä mestari.
Muut eivät niin tuttuja minulle, mutta nämä kaksi taiteilijatapausta tunnen.
Niin tahi näin, niin esitän, että kumpaisenkin taiteessa vilkkuvat omat valot enemmän kuin esimerkiksi luonnon valaistus.

Lue lisää

Pentti hiihtää omia latuja ja havaittu, että tietää asioista jos jonnin moista. Jos joskus mettäs menee,niin menköö.

itte kukin kirjoitti:

Pentti hiihtää omia latuja ja havaittu, että tietää asioista jos jonnin moista. Jos joskus mettäs menee,niin menköö.

Silloin kun esitän mielipiteeni niin se aina pohjautuu tietolähteisiin jna sitten yleisellä mielipiteellä varmaistan tietoni. Kun kirjoitan taidehistoriasta, niin enhän minä ole elänyt 1800-luvulla, niin minun tutkia esimerkiksi Fanny Churbergin historiaa. Itselläni on merlko hyvät lähdeaineet ja tästä on lyhyt matka kirjastoon tutkimaan enemmän. Kyllä minun historia kirjoitukset perustuu tutkittuun ja luotettavaan lähdeaineistoon.

Kirjoitin edellä impressionismista, osoittaaka nyt että minulla on väärät lähdeaineet. Mutta täytyy todeta että kun herätän kirjoituksillani tunteita, niin silloin olen onnistunut. Joka ei pysty kirjoituksillaan ärsyttämään, niin silloin ei kannata kirjoittaa mitään.

Tuossa oli Risto Jalosesta arvostelua ettei hän ole impressionisti. Ilmeisesti kirjoittaja ei tunne Jalosen tuotantoa, siellä eri tyylisuuntia,
että Jalosta on hyvin vaikea formuloida johonkin tiettyyn tyyliin. Viime kesän näyttelyissä hän edusti surrealismia. Kyllä löytyy Jalosella Futuristinen kausi. Monilla taiteilijoilla on nämä kaudet, se on osa kehitysta itsessä.

Isto Jakolan tunnen henkilökohtaisesti parin vuosikymmenen ajan. Hän hiljainen nyhertäjä
Vaasan Ristinummella, suorittanut Taideakatemian
on saanut tunnustusta aina Sidneytä myöden.
Isto Jakola on viivan mestari, näin on minua
kriitikot lausuneet.
Jokaisella taiteilijalla tulee hyviä ja huonoja töitä, se on selviö. Oikein huonoa työtä en ole Isto Jakolalla nähnyt. Tietenkin matkan varrella tuli tusina työtä, se oli Jakolalla leipä kysymys. Piti saada myytyä erttä sai kaupasta ruokaa. Mutta profeetta ei ole aina suosittu omalla maallaan, mutta tiedän että muualla Suomessa Isto Jakolan taidetta arvostetaan. Nythän Jakola voi maalata rauhassa, perustoimeentulo on turvattuna eli nauttii rumaa eläkettä. Kun tarpeeksi kauan elää niin pääsee siihenkin.

Sitten edellisiin kirjoituksiin:

Minä olen aina jumalaloinut niitä henkilöitä jotka osaavat arvostella kirjaa, lukematta sitä. Ne ovat suoranaisia neroja!!!!! Huippuälykkätä.

Se on kun lukee salaa Suomen suurinta kulttuurilehtä "7päivää", niin tietää kaiken lukemattamattakin.

Että hop, hop.... Pentti.

Pentti Suksi

Pentti Suksi kirjoitti:

Silloin kun esitän mielipiteeni niin se aina pohjautuu tietolähteisiin jna sitten yleisellä mielipiteellä varmaistan tietoni. Kun kirjoitan taidehistoriasta, niin enhän minä ole elänyt 1800-luvulla, niin minun tutkia esimerkiksi Fanny Churbergin historiaa. Itselläni on merlko hyvät lähdeaineet ja tästä on lyhyt matka kirjastoon tutkimaan enemmän. Kyllä minun historia kirjoitukset perustuu tutkittuun ja luotettavaan lähdeaineistoon.

Kirjoitin edellä impressionismista, osoittaaka nyt että minulla on väärät lähdeaineet. Mutta täytyy todeta että kun herätän kirjoituksillani tunteita, niin silloin olen onnistunut. Joka ei pysty kirjoituksillaan ärsyttämään, niin silloin ei kannata kirjoittaa mitään.

Tuossa oli Risto Jalosesta arvostelua ettei hän ole impressionisti. Ilmeisesti kirjoittaja ei tunne Jalosen tuotantoa, siellä eri tyylisuuntia,
että Jalosta on hyvin vaikea formuloida johonkin tiettyyn tyyliin. Viime kesän näyttelyissä hän edusti surrealismia. Kyllä löytyy Jalosella Futuristinen kausi. Monilla taiteilijoilla on nämä kaudet, se on osa kehitysta itsessä.

Isto Jakolan tunnen henkilökohtaisesti parin vuosikymmenen ajan. Hän hiljainen nyhertäjä
Vaasan Ristinummella, suorittanut Taideakatemian
on saanut tunnustusta aina Sidneytä myöden.
Isto Jakola on viivan mestari, näin on minua
kriitikot lausuneet.
Jokaisella taiteilijalla tulee hyviä ja huonoja töitä, se on selviö. Oikein huonoa työtä en ole Isto Jakolalla nähnyt. Tietenkin matkan varrella tuli tusina työtä, se oli Jakolalla leipä kysymys. Piti saada myytyä erttä sai kaupasta ruokaa. Mutta profeetta ei ole aina suosittu omalla maallaan, mutta tiedän että muualla Suomessa Isto Jakolan taidetta arvostetaan. Nythän Jakola voi maalata rauhassa, perustoimeentulo on turvattuna eli nauttii rumaa eläkettä. Kun tarpeeksi kauan elää niin pääsee siihenkin.

Sitten edellisiin kirjoituksiin:

Minä olen aina jumalaloinut niitä henkilöitä jotka osaavat arvostella kirjaa, lukematta sitä. Ne ovat suoranaisia neroja!!!!! Huippuälykkätä.

Se on kun lukee salaa Suomen suurinta kulttuurilehtä "7päivää", niin tietää kaiken lukemattamattakin.

Että hop, hop.... Pentti.

Pentti Suksi

Lue lisää

Juu jaa, niin, niin, mutta mikä isti se Jakola on?
Ja eikö Jalonen mikään isti olekaan?

juu niin jaa kirjoitti:

Juu jaa, niin, niin, mutta mikä isti se Jakola on?
Ja eikö Jalonen mikään isti olekaan?

Aivan oma itsensä, ja maalaa omalla tyylillään.

Pentti Suksi kirjoitti:

Aivan oma itsensä, ja maalaa omalla tyylillään.

Ei Risto Jalosta saa varsinaisesti mihinkään istiksi,
hyvin vaikea formuloida jonnekin. Nyt hänellä on surrealistinen kausi, mutta kuinka kauan? Tyyliä on monta, se vain osoittaa taiteilijan laaja-alaisuutta. Tietenkin siinä on omat vaaransa.

Tietty ratkaisu on sekin, että maalaa ladonnurkkaa koko elämänsä ajan, mutta ei siinä tapahdu sen kummempaa.

Pentti Suksi

Pentti Suksi kirjoitti:

Impressionismi on ranskalainen taidesuunta 1860-luvulta . Siihen kuuluneet taiteilijat eivät muodostaneet koulukuntaa, jolla olisi ollut selkeä ohjelma. Se oli yhteinen taidekäsitys joilla oli samankaltaisia teknisiä menettelytapoja. Tärkeintä oli yhteisten taidenäyttelyjen järjestäminen. Se oli oppositioasenne silloista akateemista studiomaalausta kohtaan vaikka monet olivat saaneet klassisen taiteen opetuksen. He vastustivat romantiikkaa, jonka mukaan taiteen tuli välittää tunteita, minkä rinnalla luonnon havainnointi oli toissijaista. Taiteessa tunne ja mielentila oli heidän mielestään suljettava pois, todellisuutta tuli lähestyä epäpersoonallisesti.

Impressionistit halusivat kuvata elämää objektiivisella tasolla tuottaa fragmentaarisia vaikutelmia minkä näkee tiettynä hetkenä. Impressionistit tutkivat värejä luonnontieteellisesti. Heidän mukaan väri ei ole esineisiin kuuluva ominaisuus, vaan se on tulosta valon heijastumisesta esineistä ja on siksi aina vaihteleva. Maisemamaalaus antoi heille mahdollisuuden tutkia valon vaikutuksia. He edustivat tieteellistä realismia tai kirjallisuudessa Balzacin pyrkimystä puhtaaseen dokumentaatioon.

Impressionistit eivät osallistuneet yhteiskunnallisiin päämääriin, kuten dadaismi. !800-luvun lopulla he yleensä maalasivat keskiluokan huoletonta elämää.

Impressionistien ydin ryhmään kuuluivat Monet, Renoir, Sisley. Impressionistit ottivat omakseen Pariisin Montrematren kahvilat. Heihin liittyi Camille Pizarro, Cézanne, Bertehe Morisot, Manet ja Degas.

Alkuaikoina impressionistit joutuivat pilkan kohteeksi kirkkaiden väriensä ja viimeistelettömän muotokielensä takia. Vaasassa taiteen kulta-ajan suurmestari Fanny Churberg joutui jopa jättämään taiteilijauransa.

Kirjan tekijöistä Vaasalainen Risto Jalonen on impressionisti ja hänen töitään on kirjassa. Kuten Nokialaisen taidemaarin Johannes Heinosen maalauksia. Möttönen on Turkulainen kuvaamotaidon opettaja ja hänellä kiinnostus valaa metallista taidetta impressionistiseen suuntaan.

Kirjassa on surrealisteja Teuvalainen Panu Hemminki ja Zamuel Hube ja Natalie Chavieve. Isto Jakola erinomainen
taitelija joka puhuttaa aina. Viivan mestari.

Tässä nyt karkeistettuna Impressionismista "Pentin pupinaa" ja kun omaa lisäksi leijona luonteen niin osaa tuo karjahtisen taidon.

Pentti Suksi

Lue lisää

Mikä on ongelmasi Pentti Suksi, kun et tunnu tietävän kirjan nimeä vaikka olet
yksi sen tekijöistä. Kirjan nimi on IMPROVINISMI & SURREALISMI JA NIIN EDELLEEN.
Katselin juuri vähän tarkemmin opustanne ja huomion, että muutoinkaan kirjassa ei
IMPRESSIONISMISTA mainita mitään.
Eikö ole ihan perseestä briljeerata asioilla ilman asiayhteyttä.
_:_:_
-Pentti Suksi 18.10.2007 klo 13.00
Ollaan julkaistu jonka nimi on Impressionismi ja surrealismi ja kirja
tekijät on Risto Jalonen, Pentti Suksi, Reijo Möttönen ja Johannes Heinonen.
-Ja jatkossa
Teoksen on julkaissut Merenkurkun imressionistinen taideseura.
_:_:_
Omituista, että Suksella tässä taas tuo impressionismi kummittelee.
Sisällön mukaisesti kirjan julkaisseen yhdistyksen nimi on
Merenkurkun improvinistinen taideseura ry.

Mikäkö vaivaa huonomuistisuus vai pätemisen tarve?

IMPROVINISMI & SURREALISMI kirjoitti:

Mikä on ongelmasi Pentti Suksi, kun et tunnu tietävän kirjan nimeä vaikka olet
yksi sen tekijöistä. Kirjan nimi on IMPROVINISMI & SURREALISMI JA NIIN EDELLEEN.
Katselin juuri vähän tarkemmin opustanne ja huomion, että muutoinkaan kirjassa ei
IMPRESSIONISMISTA mainita mitään.
Eikö ole ihan perseestä briljeerata asioilla ilman asiayhteyttä.
_:_:_
-Pentti Suksi 18.10.2007 klo 13.00
Ollaan julkaistu jonka nimi on Impressionismi ja surrealismi ja kirja
tekijät on Risto Jalonen, Pentti Suksi, Reijo Möttönen ja Johannes Heinonen.
-Ja jatkossa
Teoksen on julkaissut Merenkurkun imressionistinen taideseura.
_:_:_
Omituista, että Suksella tässä taas tuo impressionismi kummittelee.
Sisällön mukaisesti kirjan julkaisseen yhdistyksen nimi on
Merenkurkun improvinistinen taideseura ry.

Mikäkö vaivaa huonomuistisuus vai pätemisen tarve?

Lue lisää

Ei humeeti sassaroi, sen täytyy sanoa, yllätys se oli minullekin. Minä en toimittanut kirjaa, vaan olin pyydetyt artikkelit kirjoittanut ja vastaan aivan varmasti omasta tekstistäni. Kirjan kannessa lukee toimitus Risto Jalonen ja hän vastaa kirjan koko sisällöstä.

Surrealismi oli minun alaani ja toivottavasti en ole huonosti sitä kirjoittanut? Sitten vielä, kirjan kustantaja on Merenkurkun taideseura jonka jäsen en ole. Olisin varmasti kirjoittanut impressionismista jos minulta olisi pyydetty, oletin että joku toinen kirjoittaa siitä. Tunnustan sen virheen, että "heitin" oman tekstini toimittajalle paimentamatta koko kirjaa. Tämä vähän johtuu minun toimittajataustastani, minä vastaan omankirjoitukseni ja päätoimittaja vastaa
koko lehdestä.

Olen syvästi opahoillani tästä puutteesta, että impressionismi osuus jää mitättömiin Jalosen kuvien tasolle. Mutta syy ei ole minun. Ei ole minulla huonoa muistia eikä pätemisen tarvetta. Kirjan ilmestyessä itsekin huomasin saman puutteen.

Pentti Suksi

Pentti Suksi kirjoitti:

Ei humeeti sassaroi, sen täytyy sanoa, yllätys se oli minullekin. Minä en toimittanut kirjaa, vaan olin pyydetyt artikkelit kirjoittanut ja vastaan aivan varmasti omasta tekstistäni. Kirjan kannessa lukee toimitus Risto Jalonen ja hän vastaa kirjan koko sisällöstä.

Surrealismi oli minun alaani ja toivottavasti en ole huonosti sitä kirjoittanut? Sitten vielä, kirjan kustantaja on Merenkurkun taideseura jonka jäsen en ole. Olisin varmasti kirjoittanut impressionismista jos minulta olisi pyydetty, oletin että joku toinen kirjoittaa siitä. Tunnustan sen virheen, että "heitin" oman tekstini toimittajalle paimentamatta koko kirjaa. Tämä vähän johtuu minun toimittajataustastani, minä vastaan omankirjoitukseni ja päätoimittaja vastaa
koko lehdestä.

Olen syvästi opahoillani tästä puutteesta, että impressionismi osuus jää mitättömiin Jalosen kuvien tasolle. Mutta syy ei ole minun. Ei ole minulla huonoa muistia eikä pätemisen tarvetta. Kirjan ilmestyessä itsekin huomasin saman puutteen.

Pentti Suksi

Lue lisää

Mikä ihmeen IMPRESSIONISMI
KYSEESSÄ NÄHDÄKSENI ON IMPROVINISMI...
(oli se nyt sitten mitä hyvänsä) EDELLEEN

ETTÄ MIKÄ VAIVAA?
OLETKO SANASOKEA?

IMPROVINISMI & SURREALISMI kirjoitti:

Mikä ihmeen IMPRESSIONISMI
KYSEESSÄ NÄHDÄKSENI ON IMPROVINISMI...
(oli se nyt sitten mitä hyvänsä) EDELLEEN

ETTÄ MIKÄ VAIVAA?
OLETKO SANASOKEA?

Pitää korjata:

En ole sanasokea, sivistyssanakirja ja taiteen pikkujättiläinen sekä kirja "Impressionistien mestariteoksia" käyttää sanaa IMPRESSIONISMI. Ja minua ei ole informoitu kumpaako nyt tarkoitetaan.

Improvinismi = valmistelematta tekaistu puhe tai muu hengentuote kuten runo tai sävellys.

Pahoittelen että informaatio ei ole kulkenut minulle asti toimitusvaiheessa.
Siis runot ovat syntyneet improvisoiden. OK! Nyt sitten tiedän että kyse on runoudesta.Kas kun on puhuttu maalaustaiteesta ja "Improvismi"-sana niin siitä tiesin vasta kirjan ilmestyttyä.

Kas, sanoilla on niin pieni ero ja kuitenkin merkitykseltään suuri. Musiikissa toki tunnen
improvisaation. Ja itse puhujana. Viikko sitten kuuntelin maailmankuulua urkuria kun hän improvisoi. Olisi ollut hyvä, että tästä olisi ollut selventävä kirjoitus toimittajalta jossain vaiheessa ettei käsitteet sekaannu. Ei olisi tullut
käsitteellisiä eroja. Siis surrealistista maalaustaidetta ja hetkessä tehtyjä runoja

Pentti Suksi

Katsahdin tänne ja ihmeekseni havaitsin täällä olevan tosi outoa
keskustelua meneillään.
Ajattelin: -Kyllä nyt humeeti sassaroi. Saiks joku tosta selvän.

Impressionismista ei todellakaan tässä kokoamassani ja toimittamassani kirjassa ole riviäkään, eikä koko taidesuuntauksella
ole sinänsä kirjan kanssa mitään tekemistä.
Kyse on improvinismista, aivan kuin tässä joku tarkka keskustelua seuraava ilmeinen ystävä asiallisesti on huomioinut, kuten hän on asiallisesti huomioinut senkin, että kirjan julkistamisesta vastaa yhdistys on nimeltään Merenkurkun improvinistinen taideseura ry.

Ja asiaan

Kaikki ismit syntyvät jostain lausunnosta tai jonkun lausahduksesta tai uudenlaisesta määrittelyhakuisuudesta. Minulle niin kuin Jakolan Istolle ja Heinosen Johannekselle kaikki ismit ovat toisarvoisia.
Ne eivät ole muuta kuin lokerointia jota taide-ekspertit tarvitsevat sanallisesti osoittelevassa ilmaisukielessään ja mitkään ismit, eivät sinänsä kosketa omaa kieltään tulkitsevia taiteilijoita.
Sinänsä esim. surrealismin viitekehyksiin voi laittaa monia niin minun jkuin Johanneksenkin töitä, mutta sopii sinne useat Jakolankin työt.
Se mikä kaikkia kirjassa mukana olevia (myös vierailijoita) taiteilijoita yhdistää surrealismiin on se, että kuluvan vuoden aikana me kaikki olemme osallistuneet surrealistisiin näyttelyihin. Minä, Hemmingin Panu ja Zamuel Hube kolmeen eli Vaasassa, Mustasaaressa ja Tuurissa järjestettyihin.
Nathalie kahteen eli Vaasassa ja Tuurissa järjestettyihin. Jakolan Isto ja
Helinin Risto Mustasaaressa järjestettyyn ja Heinosen Johannes Tuurin näyttelyyn.

Nyt seuraavaksi sitten (avajaiset 20.11.07 klo 17) Helsingin kulttuuriasiain keskuksessa
Kanneltalossa avataan näyttely jossa on tästä mainitusta porukasta mukana minä, Panu,
Zamuli sekä Nathalie ja meidän lisäksemme vielä Vaasan näyttelyyn osallistunut Bruno Maximus.
Näyttelyn nimi on Surrealismi & Hypnorealismi. Tuo hypnorealismi on Brunon keksimä
termi millä hän haluaa erottautua ettei hänen ilmaisuansa pelkistettäisi pelkäksi
surrealismiksi ja ettei näin ollen myöskään näyttelyn kokonaisilmettä päästäisi vain
surrealistiseksi luonnehtimaan.
Sanoinkin Brunolle, että taitaa mullakin tulla sinne näyttelyyn enemmän noita
hypnorealistisia töitä, niin ja sitten sinne tulee yksi duuni, jonka nimi on improvinismia.

Muuten järjestän ensi toukokuussa (-08) Laitilan kaupungin kutsumana näyttelyn jonka nimi on sitten Surrealismi & Improvinismi ja tästä nyt sitten päästäänkin itse aiheeseen eli tuo improvinismi on minun keksimäni termi ja itseasiassa se on ismi, joka ei ole
ismi lainkaan eli se siis on ismien vastainen ismi; taiteilijan vapaus tehdä mitä huvittaa
ilman, että sitä kenenkään olisi mitenkään tähdellistä lokeroida mihinkään suuntaan.

Toimittamani teokset ovat jo 80-luvulta lähtien olleet hyvin poikkitaiteellisia ja usein niitä
on surrealistisiksi luonnehdittu, mitä ne omalla tavallaan ovatkin, mutta aivan samalla
tavalla ne minun näkökantiltani ovat nimenomaan improvinistisia; tunteella ja vaistolla
toteutettuja kokonaisuuksia joita on myös taideaikakausijulkaisuiksi luonnehdittu.

Ote Improvinismia & Surrealismia ja niin edelleen kirjasta
Sivu 32
- Tein joskus aikoinaan lehteen jutun nimeltä Uuden ajan kuvakieli. Se oli joskus 1989 ja sitten myöhemmin teksti toteutettiin myös radiossa kuultuna. Lukijana oli ystäväni toimittaja Vesa Rantala ja taustan hoiti joku kaustislainen soitin- ja lauluyhtye.
Kyseisessä tekstissä kerrotaan rytmin kaikkivaltaisesta merkityksestä ja siitä että kaikki taiteilijat ovat oman aikansa lapsia; moderneja tekijöitä, jotka kauttaan peilaavat omaa maailmankuvaansa, omaa osaansa tässä elämän kiertokulussa, puolustavat olemassa olonsa paikkaa tuntemustensa sisältöjä tarkastellen.
Ihmismielessä vellovat liikkeet, verenpaine, pulssi, sisäavaruuden vilkkuvat valot ovat taiteilijan luonto ja minulle tämän määrittäminen toi sellaisen oivalluksen, että ymmärsin taiteeni olevan vain ja ainoastaan improvinismia.

Että sellaista siis minä kyseisessä kirjassa veistelen ja näinhän se asia kohdallani on.

Sitten hieman Pentin tekstiä
Sivu 14
- Olen pessimisti, sitä ei löydy aatteellisten –ismien kautta. Taiteen avulla voidaan luoda uutta
synteesiä tietämyksestämme, luonnontieteen, matematiikan ja hostorian tuntemukseen johon yhdistyy oivalluksen, tunteen, tiedon ja taiteen tietämisen jylhä sanoma. On särjettävä muodot
ja miellyttävä luovaan oikullisuuteen. Vain taide kykenee antamaan vapauden jossa on fiktiota, mietiskelyä ja lyyrillistä vaeltelua.

Ja sitten Penttiä lisää
Sivuilta 16 ja 17
- Taiteilijalla on usein kyky nähdä tarjottavan humpuukin takaa asioiden totuudellisuus. Se on
eri kuin on valtatotuus ja siinä onkin vaara tulla tuomituksi kerettiläiseksi. Taiteilijan tulee kysyä itseltään, ajattelenko minä vai ajatteleeko ympäristö minun kauttani.
Taiteilija on vastavirran soutaja. Suuretkaan ihanat aatteet ja –ismit eivät hetkauta taiteilijaa, koska hän näkee asiantilan onnettomuuden. Unilukkarin korkea virka oli ennen kirkoissa ja tehtävänä oli herätellä kansaa unesta. Vladimir Majakovski sanoi:
- Taide ei ole peili joka kuvastaa maailmaa, vaan vasara jolla sitä muokataan.
Taide kulkee edellä ja vartijat tulevat perässä. Annetaan teoreetikkojen kiistellä taiteen tarkoituksesta ja päämäärästä.

Joo, että sellaisiakin veistelee Pentti ja toihan totta tosissaan on asiallista tekstiä ja
minähän nimenomaan annan teoreetikkojen tarkoituksista kiistellä... Pentinkin.

Että joo, joo

Sellainen juttu muuten tapahtui tuossa kirjaa työstäessäni, että tuo kyseinen Improvinismin
–manifesti oli luonnollisesti se teksti mihin kirja alun alkaen piti päättää, mutta siinä kävi sillä tavoin, että ystävä Johannekselta ja Pentiltä löytyi mielestäni sen verran paljon käypää tekstiä, että päätin jättää tuon oman loppuosuuteni pois, että muilta enemmän tekstiä
kansiin saatiin ja sitä paitsi tekstihän on jo kertaalleen yhteen improvinistiseen taidejulkaisuuni painettu. Tuo julkaisu on nimeltään Liidokkeja ja löytyy varmasti esim. Vaasan kirjastosta.

Mutta, mutta jos tässä vielä joskus esimerkiksi Johanneksen kanssa tällainen pienimuotoinen
taidejulkaisu tulee rykäistyksi, niin takaan, että siinä sitten tuo kyseinen manifesti myös
mukana on ja ettei siinä sitten takuulla muuta taidesuuntauksilla briljeeraavaa tekstiä ole,
kun ei niitä loppujen lopuksi tavallinen tallaaja tarvitse eli tehdään se sitten lähinnä
kuvarunollisella ja satiirisella pohjalla ja pantaisko nimeksi vaikka Rehti meininki.

- Risto Jalonen

RISTO JALONEN kirjoitti:

Katsahdin tänne ja ihmeekseni havaitsin täällä olevan tosi outoa
keskustelua meneillään.
Ajattelin: -Kyllä nyt humeeti sassaroi. Saiks joku tosta selvän.

Impressionismista ei todellakaan tässä kokoamassani ja toimittamassani kirjassa ole riviäkään, eikä koko taidesuuntauksella
ole sinänsä kirjan kanssa mitään tekemistä.
Kyse on improvinismista, aivan kuin tässä joku tarkka keskustelua seuraava ilmeinen ystävä asiallisesti on huomioinut, kuten hän on asiallisesti huomioinut senkin, että kirjan julkistamisesta vastaa yhdistys on nimeltään Merenkurkun improvinistinen taideseura ry.

Ja asiaan

Kaikki ismit syntyvät jostain lausunnosta tai jonkun lausahduksesta tai uudenlaisesta määrittelyhakuisuudesta. Minulle niin kuin Jakolan Istolle ja Heinosen Johannekselle kaikki ismit ovat toisarvoisia.
Ne eivät ole muuta kuin lokerointia jota taide-ekspertit tarvitsevat sanallisesti osoittelevassa ilmaisukielessään ja mitkään ismit, eivät sinänsä kosketa omaa kieltään tulkitsevia taiteilijoita.
Sinänsä esim. surrealismin viitekehyksiin voi laittaa monia niin minun jkuin Johanneksenkin töitä, mutta sopii sinne useat Jakolankin työt.
Se mikä kaikkia kirjassa mukana olevia (myös vierailijoita) taiteilijoita yhdistää surrealismiin on se, että kuluvan vuoden aikana me kaikki olemme osallistuneet surrealistisiin näyttelyihin. Minä, Hemmingin Panu ja Zamuel Hube kolmeen eli Vaasassa, Mustasaaressa ja Tuurissa järjestettyihin.
Nathalie kahteen eli Vaasassa ja Tuurissa järjestettyihin. Jakolan Isto ja
Helinin Risto Mustasaaressa järjestettyyn ja Heinosen Johannes Tuurin näyttelyyn.

Nyt seuraavaksi sitten (avajaiset 20.11.07 klo 17) Helsingin kulttuuriasiain keskuksessa
Kanneltalossa avataan näyttely jossa on tästä mainitusta porukasta mukana minä, Panu,
Zamuli sekä Nathalie ja meidän lisäksemme vielä Vaasan näyttelyyn osallistunut Bruno Maximus.
Näyttelyn nimi on Surrealismi & Hypnorealismi. Tuo hypnorealismi on Brunon keksimä
termi millä hän haluaa erottautua ettei hänen ilmaisuansa pelkistettäisi pelkäksi
surrealismiksi ja ettei näin ollen myöskään näyttelyn kokonaisilmettä päästäisi vain
surrealistiseksi luonnehtimaan.
Sanoinkin Brunolle, että taitaa mullakin tulla sinne näyttelyyn enemmän noita
hypnorealistisia töitä, niin ja sitten sinne tulee yksi duuni, jonka nimi on improvinismia.

Muuten järjestän ensi toukokuussa (-08) Laitilan kaupungin kutsumana näyttelyn jonka nimi on sitten Surrealismi & Improvinismi ja tästä nyt sitten päästäänkin itse aiheeseen eli tuo improvinismi on minun keksimäni termi ja itseasiassa se on ismi, joka ei ole
ismi lainkaan eli se siis on ismien vastainen ismi; taiteilijan vapaus tehdä mitä huvittaa
ilman, että sitä kenenkään olisi mitenkään tähdellistä lokeroida mihinkään suuntaan.

Toimittamani teokset ovat jo 80-luvulta lähtien olleet hyvin poikkitaiteellisia ja usein niitä
on surrealistisiksi luonnehdittu, mitä ne omalla tavallaan ovatkin, mutta aivan samalla
tavalla ne minun näkökantiltani ovat nimenomaan improvinistisia; tunteella ja vaistolla
toteutettuja kokonaisuuksia joita on myös taideaikakausijulkaisuiksi luonnehdittu.

Ote Improvinismia & Surrealismia ja niin edelleen kirjasta
Sivu 32
- Tein joskus aikoinaan lehteen jutun nimeltä Uuden ajan kuvakieli. Se oli joskus 1989 ja sitten myöhemmin teksti toteutettiin myös radiossa kuultuna. Lukijana oli ystäväni toimittaja Vesa Rantala ja taustan hoiti joku kaustislainen soitin- ja lauluyhtye.
Kyseisessä tekstissä kerrotaan rytmin kaikkivaltaisesta merkityksestä ja siitä että kaikki taiteilijat ovat oman aikansa lapsia; moderneja tekijöitä, jotka kauttaan peilaavat omaa maailmankuvaansa, omaa osaansa tässä elämän kiertokulussa, puolustavat olemassa olonsa paikkaa tuntemustensa sisältöjä tarkastellen.
Ihmismielessä vellovat liikkeet, verenpaine, pulssi, sisäavaruuden vilkkuvat valot ovat taiteilijan luonto ja minulle tämän määrittäminen toi sellaisen oivalluksen, että ymmärsin taiteeni olevan vain ja ainoastaan improvinismia.

Että sellaista siis minä kyseisessä kirjassa veistelen ja näinhän se asia kohdallani on.

Sitten hieman Pentin tekstiä
Sivu 14
- Olen pessimisti, sitä ei löydy aatteellisten –ismien kautta. Taiteen avulla voidaan luoda uutta
synteesiä tietämyksestämme, luonnontieteen, matematiikan ja hostorian tuntemukseen johon yhdistyy oivalluksen, tunteen, tiedon ja taiteen tietämisen jylhä sanoma. On särjettävä muodot
ja miellyttävä luovaan oikullisuuteen. Vain taide kykenee antamaan vapauden jossa on fiktiota, mietiskelyä ja lyyrillistä vaeltelua.

Ja sitten Penttiä lisää
Sivuilta 16 ja 17
- Taiteilijalla on usein kyky nähdä tarjottavan humpuukin takaa asioiden totuudellisuus. Se on
eri kuin on valtatotuus ja siinä onkin vaara tulla tuomituksi kerettiläiseksi. Taiteilijan tulee kysyä itseltään, ajattelenko minä vai ajatteleeko ympäristö minun kauttani.
Taiteilija on vastavirran soutaja. Suuretkaan ihanat aatteet ja –ismit eivät hetkauta taiteilijaa, koska hän näkee asiantilan onnettomuuden. Unilukkarin korkea virka oli ennen kirkoissa ja tehtävänä oli herätellä kansaa unesta. Vladimir Majakovski sanoi:
- Taide ei ole peili joka kuvastaa maailmaa, vaan vasara jolla sitä muokataan.
Taide kulkee edellä ja vartijat tulevat perässä. Annetaan teoreetikkojen kiistellä taiteen tarkoituksesta ja päämäärästä.

Joo, että sellaisiakin veistelee Pentti ja toihan totta tosissaan on asiallista tekstiä ja
minähän nimenomaan annan teoreetikkojen tarkoituksista kiistellä... Pentinkin.

Että joo, joo

Sellainen juttu muuten tapahtui tuossa kirjaa työstäessäni, että tuo kyseinen Improvinismin
–manifesti oli luonnollisesti se teksti mihin kirja alun alkaen piti päättää, mutta siinä kävi sillä tavoin, että ystävä Johannekselta ja Pentiltä löytyi mielestäni sen verran paljon käypää tekstiä, että päätin jättää tuon oman loppuosuuteni pois, että muilta enemmän tekstiä
kansiin saatiin ja sitä paitsi tekstihän on jo kertaalleen yhteen improvinistiseen taidejulkaisuuni painettu. Tuo julkaisu on nimeltään Liidokkeja ja löytyy varmasti esim. Vaasan kirjastosta.

Mutta, mutta jos tässä vielä joskus esimerkiksi Johanneksen kanssa tällainen pienimuotoinen
taidejulkaisu tulee rykäistyksi, niin takaan, että siinä sitten tuo kyseinen manifesti myös
mukana on ja ettei siinä sitten takuulla muuta taidesuuntauksilla briljeeraavaa tekstiä ole,
kun ei niitä loppujen lopuksi tavallinen tallaaja tarvitse eli tehdään se sitten lähinnä
kuvarunollisella ja satiirisella pohjalla ja pantaisko nimeksi vaikka Rehti meininki.

- Risto Jalonen

Lue lisää

No niin tuli sitten selväksi, kun taidehistoria ei tuntenut sanaa improvinismi. Sivistysana kirja tunti lähelle sellaista kuin puhe, runo tai sävellys.

Pitää vähän selittää tarkemmin, kun nyt ymmärrän
hetkessä syntyneenä runona, sävellyksenä tai puheena
ex tempore. Yhtä hyvin maalaustaiteesta voidaan sanoa että syntyi ex tempore eli improvinistisesti.

Nämä- käsitteet ja varsinkin uudet olisi hyvä ollut olla mukana, ettei tulisi käsitesekaannuksia.. Näitä ismejä on niin paljon, että on vaikea pysyä mukana ja pysyä niiden merkityksessä. Minä itse olen ismit sinänsä hyljännyt, että edustan itse omaa koulukuntaani ja siinä on vain yksi jäsen eli minä itse. Sielunrauhani vuoksi en kysele muita. Minä pyydän anteeksi että olen kompastunut uudessa käsitteessä.

Pentti Suksi

Olen pahoillani, että en tuntenut improvinismia
mutta ei sitä löytynyt sanakirjoistakaan. Minä olen kuullut Jalosen puhuvan tuosta niin olen sekoittanut sen imperessionismiin. Ja sitten kun Jalosesta löytyy tämän tyylin tauluja. Jo tuolla edellä sanoin, että löytyy vähän sen suuntainen
sivistyssana joka tarkoittaa hetkessä syntynyttä.
Tuli käsitesekoitus ja kuuloharha. Sitä kun potee
elämänmatkalta työperäistä kuulovammaisuutta. Sanotaan, että merimies muistelee, niin kuulee merimies luistelee.

Tarkemmin miettiessä, niinhän olenhan myös improvismia harrastanut hyvinkin paljon. Ja sitähän on valmistelmaton puhuminen. Se on sitä, että uskaltaa heittäytyä yleisön eteen ja julkisesti häväistä itsensä. Se on improvinismia ja milenkiintoista se on runoudessa ja maalaustaiteessa. Mutta koska tämän tavallaan uusi tyylilaji (tosin kyllä vanha ja kulki nimellä ex tempore) niin sitä täytyisi myös sanallisesti selvittää mitä se on ja mitä ei ole.
Tämä oli kirjan heikko kohta.

Tässä tuli hyvään kirjaan pieni heikkous, mutta sallittakoon, koska hyvää kirjaa ei ole vielä tehty.

Pentti Suksi

Pentti Suksi kirjoitti:

Olen pahoillani, että en tuntenut improvinismia
mutta ei sitä löytynyt sanakirjoistakaan. Minä olen kuullut Jalosen puhuvan tuosta niin olen sekoittanut sen imperessionismiin. Ja sitten kun Jalosesta löytyy tämän tyylin tauluja. Jo tuolla edellä sanoin, että löytyy vähän sen suuntainen
sivistyssana joka tarkoittaa hetkessä syntynyttä.
Tuli käsitesekoitus ja kuuloharha. Sitä kun potee
elämänmatkalta työperäistä kuulovammaisuutta. Sanotaan, että merimies muistelee, niin kuulee merimies luistelee.

Tarkemmin miettiessä, niinhän olenhan myös improvismia harrastanut hyvinkin paljon. Ja sitähän on valmistelmaton puhuminen. Se on sitä, että uskaltaa heittäytyä yleisön eteen ja julkisesti häväistä itsensä. Se on improvinismia ja milenkiintoista se on runoudessa ja maalaustaiteessa. Mutta koska tämän tavallaan uusi tyylilaji (tosin kyllä vanha ja kulki nimellä ex tempore) niin sitä täytyisi myös sanallisesti selvittää mitä se on ja mitä ei ole.
Tämä oli kirjan heikko kohta.

Tässä tuli hyvään kirjaan pieni heikkous, mutta sallittakoon, koska hyvää kirjaa ei ole vielä tehty.

Pentti Suksi

Lue lisää

Kirjan humoristisin sivu lienee 87. Sen kirjoittaja kuin kuvittaja on
Johannes Heinonen. Maalauksessa paljolti Suksen Pentin näköinen
äijä lapioi hiekkaa hautamonttuun, josta joku pipopää kurkistaa.
Teksti alkaa näin:
- Haudan vakava, huonosti herätetty, ärtynyt mies nousee
yöllisestä lepopaikastaan ylös sadatellen: - Pentti, suksi kuuseen,
ei me haudata vapaata ajattelua… ei ainakaan vielä, eihän?
Kertomuksensa Heinonen lopettaa näin:
- Paas ny Pentti se lapio pois ja ota Möttösen Reijon tekemä
patsas kainaloon niin mennään ja aletaan valmistautumaan Risto
Jalosen syntymäpäiville, toivoen että 28.10.maa on jäässä.

Huvittavinta on, että kun kuvaa tarkkaan katsoo niin maalauksesta löytyvässä puhekuplassa
lukee:-Pentti, suksi vittuun ei me haudata vapaata ajattelua...

Hyvä ja monitahoisesti puhutteleva on tämä taideopus.
Ettäs jokku osaa.

IMPROVINISMI & SURREALISMI kirjoitti:

Kirjan humoristisin sivu lienee 87. Sen kirjoittaja kuin kuvittaja on
Johannes Heinonen. Maalauksessa paljolti Suksen Pentin näköinen
äijä lapioi hiekkaa hautamonttuun, josta joku pipopää kurkistaa.
Teksti alkaa näin:
- Haudan vakava, huonosti herätetty, ärtynyt mies nousee
yöllisestä lepopaikastaan ylös sadatellen: - Pentti, suksi kuuseen,
ei me haudata vapaata ajattelua… ei ainakaan vielä, eihän?
Kertomuksensa Heinonen lopettaa näin:
- Paas ny Pentti se lapio pois ja ota Möttösen Reijon tekemä
patsas kainaloon niin mennään ja aletaan valmistautumaan Risto
Jalosen syntymäpäiville, toivoen että 28.10.maa on jäässä.

Huvittavinta on, että kun kuvaa tarkkaan katsoo niin maalauksesta löytyvässä puhekuplassa
lukee:-Pentti, suksi vittuun ei me haudata vapaata ajattelua...

Hyvä ja monitahoisesti puhutteleva on tämä taideopus.
Ettäs jokku osaa.

Lue lisää

ja moni muukin vois suksia johonki ja voi, voi ku kivaa, ku Jalosta oikee onnitellaa

moni muukin kirjoitti:

ja moni muukin vois suksia johonki ja voi, voi ku kivaa, ku Jalosta oikee onnitellaa

moni taiteilija ei paska vertaa vaik olis mitä olevinaa.
Ristolle onnea 50v. johdosta.
Karavaani käy, kateelliset kärsii.

IMPROVINISMI & SURREALISMI kirjoitti:

Kirjan humoristisin sivu lienee 87. Sen kirjoittaja kuin kuvittaja on
Johannes Heinonen. Maalauksessa paljolti Suksen Pentin näköinen
äijä lapioi hiekkaa hautamonttuun, josta joku pipopää kurkistaa.
Teksti alkaa näin:
- Haudan vakava, huonosti herätetty, ärtynyt mies nousee
yöllisestä lepopaikastaan ylös sadatellen: - Pentti, suksi kuuseen,
ei me haudata vapaata ajattelua… ei ainakaan vielä, eihän?
Kertomuksensa Heinonen lopettaa näin:
- Paas ny Pentti se lapio pois ja ota Möttösen Reijon tekemä
patsas kainaloon niin mennään ja aletaan valmistautumaan Risto
Jalosen syntymäpäiville, toivoen että 28.10.maa on jäässä.

Huvittavinta on, että kun kuvaa tarkkaan katsoo niin maalauksesta löytyvässä puhekuplassa
lukee:-Pentti, suksi vittuun ei me haudata vapaata ajattelua...

Hyvä ja monitahoisesti puhutteleva on tämä taideopus.
Ettäs jokku osaa.

Lue lisää

Äijä ja jätkä

Nykyisellä kansalla on mennyt hieman käsitteet sekäisin sanasta jätkä ja äijä. Kummassakin on
lataus positiivisuutta. Jätkä ja äijä on mien kunnianimet. Äijäksi sanotaan miestä joka vanhempi, kokeneempi ja viisaampi, jota kuunnellaan, siteerataan ja kunnioitetään. Minä olen vähän kuulutellut että missä on sellaisia miehiä jossa on jo äijyyttä.

Sitten jätkä, se on kunnianimi. Professori Kalle Päätalo oli jätkä sanan parhaassa merkityksessa. Reilu, rehti ja työteliäs. Kalle Päätalo kuvaa selkosten kunniakasta jätkää. Tukkikämpän pöydälle sai jättää lompakon ja viinapullon, ei siihen kukaan sattunut. Jätkä oli rehellinen ja jos luottamuksen petti, ei siinä poliisia huudettu jätkän oikeudessa luettiin korpilain 4 §
se oli ankara rangaistus. Ei siinä turpiin lyöty
mutta jätkän kunnia otettiin pois.

Tällä oikaisulla kiitös äijyydestä. Koetetaan pitää sitä kunniassa.

Vaan nauroin oikein selkäkeikkanaurut nokialaisen taitelijan Johannes Heinosen maalauksesta ja jopa tunnistin itseni. Teksti oli yhtämainio kuin maalauskin.

Heinonen on näemmä kuolleeksi naurattaja.

Jaloselle kiitos syntymä päivistä ja poissa olevat saavat laulaa, että "jospa oisin saanut olla mukana."

Pentti Suksi kirjoitti:

Äijä ja jätkä

Nykyisellä kansalla on mennyt hieman käsitteet sekäisin sanasta jätkä ja äijä. Kummassakin on
lataus positiivisuutta. Jätkä ja äijä on mien kunnianimet. Äijäksi sanotaan miestä joka vanhempi, kokeneempi ja viisaampi, jota kuunnellaan, siteerataan ja kunnioitetään. Minä olen vähän kuulutellut että missä on sellaisia miehiä jossa on jo äijyyttä.

Sitten jätkä, se on kunnianimi. Professori Kalle Päätalo oli jätkä sanan parhaassa merkityksessa. Reilu, rehti ja työteliäs. Kalle Päätalo kuvaa selkosten kunniakasta jätkää. Tukkikämpän pöydälle sai jättää lompakon ja viinapullon, ei siihen kukaan sattunut. Jätkä oli rehellinen ja jos luottamuksen petti, ei siinä poliisia huudettu jätkän oikeudessa luettiin korpilain 4 §
se oli ankara rangaistus. Ei siinä turpiin lyöty
mutta jätkän kunnia otettiin pois.

Tällä oikaisulla kiitös äijyydestä. Koetetaan pitää sitä kunniassa.

Vaan nauroin oikein selkäkeikkanaurut nokialaisen taitelijan Johannes Heinosen maalauksesta ja jopa tunnistin itseni. Teksti oli yhtämainio kuin maalauskin.

Heinonen on näemmä kuolleeksi naurattaja.

Jaloselle kiitos syntymä päivistä ja poissa olevat saavat laulaa, että "jospa oisin saanut olla mukana."

Lue lisää

Empähä ollu mukana synttäreillä, mutta hymähdin
kyllä luettuani sivun vaasalaisesta kulttuurielämästä.
Selkäkekkanaurulta vältyin.

Kävin tos tänään yhen pintaan
hoitaas kirjan kirjastoon.
Toivottavasti näkyy pian sit
myös tietokannassa.

Kiitos kiinnostuksesta.

- Risto

RISTO JALONEN kirjoitti:

Kävin tos tänään yhen pintaan
hoitaas kirjan kirjastoon.
Toivottavasti näkyy pian sit
myös tietokannassa.

Kiitos kiinnostuksesta.

- Risto

Lue lisää

satavarmasti kiinnostaa juur tän opuksen saatavuus.

Nokialla on juotu liikaa pilaantunutta vettä.
Ei siinä varmaan enää kulttuuriasitkaan naurata!!

sonta pysyy siellä missä pi... kirjoitti:

Nokialla on juotu liikaa pilaantunutta vettä.
Ei siinä varmaan enää kulttuuriasitkaan naurata!!

ja jotta ootteko teki kulttuurikirjottajat itteki käyny Nokialla saamas vedestä vattanpuruja,vai kunksei juuri juttu luista?

jotta skool kirjoitti:

ja jotta ootteko teki kulttuurikirjottajat itteki käyny Nokialla saamas vedestä vattanpuruja,vai kunksei juuri juttu luista?

paska ja juomavetet omissa rööreissänsä niin hyvä
ja kulttuurista veisakkoo jokka tykkää.