Lyhytkasvuinen lapsi

ElinaE

Lyhytkasvuisen lapsen syntymä on yleensä vanhemmille shokki. Pelko ja huoli lapsen tulevaisuudesta mietityttää. Asioilla on kuitenkin tapana järjestyä ja vanhempien asenteella on suuri vaikutus siihen miten lapsi oman erityisyytensä hyväksyy.

Oma lyhytkasvuinen lapseni on vasta 3v ja vasta tiedostamassa omaa erityisyyttään. Mietinkin parhaillaan kovasti miten asiaa hänelle esittelisin. Hän nousee jakkaralle ja toteaa olevansa iso. Fyysisesti hän on kuitenkin pienempi 1 vuotias pikkuveljensä.

Olen perustanut lyhytkasvuisten lasten vanhemmille keskustelupalstan. Tervetuloa sinne keskustelemaan lisää aiheesta! http://groups.yahoo.com/group/lklv/

7

4564

Äänestä

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • toope kehveli

      On se eri asia olla lyhyt, kuin ylipitkä, vaikka siinäkin on ongelmansa, bussin penkkeihin mahtuminen yms. Mutta tässä kovassa maailmassa fyysisesti isommilla on hyvin usein paremmat mandollisuudet niin monessa kilpajuoksussa.

      Vaikka lyhytkasvuisuus ei ole vamma, vaan ominaisuus, ovat monet lyhytkasvuiset silti vammaispalvelujen piirissä, onhan heillä omat erityisongelmat. Minun mielestäni on siitä lähdettävä, että vamma rajoittaa ihmistä. Kaikki eivät pysty kaikkeen, ja joidenkin on pyydettävä apua.

      Mutta pienen erityisen lapsen kasvatuksessa kannattaa kyllä, toisaalta vahvistaa hänen itsetuntoaan, mutta toisaalta kyllä ei antaa hallita koko maailmaa omalla erityisyydellään. Monesti vammaisista lapsista tulee sellaisia ympäristönsä keskipisteitä. Se on rasittavaa, jos vammainen ihminen tottuu juoksuttamaan vammattomia, ja heidän on vastattava myönteisesti mihin inahdukseen hyvänsä ja vain siksi, että ovat vammattomia.

      Vammaiset eivät usein jaksa ymmärtää, että fyysisesti terveillä saattaa myös olla vaikeaa, on väsymystä, stressiä, masennusta ja kaikkea kilpajuoksua. Yksi syöpään sairastunut nuori nainenkin sanoi hänen vointiansa utelevalle, että kaikilla on omat vaikeutensa.

      "Herralta on kuritus, Herralta myös armahdus. Hän suo puutteen, hän suo leivän, murheen, niinkuin ilon päivän."

    • Tuovi Tönönen

      Minusta lapsen täytyy saada elää satujen maailmassa vielä noin kouluikään saakka. Sadut tuovat turvallisen pohjan elämälle, sillä mielikuvitus on suuri voima. Siksi minä en kiirehtisi 3-vuotiaalle lapselle lyhytkasvuisuutensa esittelemistä. Kun hän rupeaa kyselemään, voit kyllä kertoa, mikä kasvuhäiriön aiheuttaja lieneekin, jotenkin lapsentajuisesti, että miksi hän ei kasva.

      Lasten maailma varsinkin kouluiässä voi olla hyvin julma, ja varmasti siellä lapsi joutuu kuulemaan asiattomuuksia. Täytyyhän siinä koulun ja ympäristön kasvattaa lapsia, että tulee ottaa samanlaiset ja toisenlaiset huomioon sellaisina. Ja kiusaajathan niittävät joskus oman hedelmänsä, ikävä kyllä.

      Sadun maailmasta vielä, että Hauffin saduissa on kaunis satu lyhytkasvuisesta miehestä, sadun nimi taisi olla Pikku Munck. Olen kerran pyydellyt olikose Gummerusta julkaisemaan uuden painoksen Hauffin saduista, mutta sitä ei ole tainnut tulla, eikä kirjaa löydy kuin joistain kirjastoista ja antikvariaateista. Se on kuitenkin aarre satukirjana, kuka sen omistaa. Ja luullakseni sadun avulla on hyvä lähestyä lapsenkin erilaisuutta. Turha varjelu voi olla kohtalokasta.

      • -koulukiusaamisen uhri-

        laitatko lastasi ns.normaalien kouluun laisinkaan. Kohtalotovereista on suuri apu tunnetusti kaikille. Vain niin voi lapsesi itsetunto kehittyä oikein.


      • Juulia xxx
        -koulukiusaamisen uhri- kirjoitti:

        laitatko lastasi ns.normaalien kouluun laisinkaan. Kohtalotovereista on suuri apu tunnetusti kaikille. Vain niin voi lapsesi itsetunto kehittyä oikein.

        Suosittelen aloittajalle että laita ehdottomasti lapsesi normaalikouluun,kun sen aika tulee.
        Ei ole mikään sääntö että häntä normaalikoulussa kiusattaisiin,sen todennäköisemmin kuin erityiskoulussakaan.
        Itse olen lyhytkasvuinen nainen ja käynyt kaikki kouluni ja riparini ns.normaalikoulussa,eikä minua ole KOSKAAN kiusattu,olen joskus puolustanut jopa niitä terveitä oppilaita joita kiusattiin.
        Erityiskouluissa on normiälykkäällä lapsella aina liian helppoa,oppimiseen jää aukkoja jotka kostautuvat siirryttäessä opiskelemaan peruskoulun jälkeen.Kaikki tuttuni jotka ovat peruskoulun käyneet erityiskoulussa ovat olleet helisemässä jatkokoulutuksensa kanssa,koska tietopohja ei ole samantasoinen kun normikoulun käyneillä.Heillä on ollut todella suuria vaikeuksia jatko-opinnoissaan,on ollut pakko hankkia lisäopetusta tässä vaiheessa.
        Eli,jos tahdot lapsesi joskus opiskelevan,saavan esim valkolakin ja kunnon työpaikan,ainoa mahdollisuus on oikeasti normaalikoulu.

        Kertoisin lapselle hänen lyhyydestään vain sitä mukaa kuin hän itse siitä kysyy,ja tärkeäähän on toistella aina sitä että kaikki ovat yhtä tärkeitä,isot ja pienet.
        Toivotan kaikkea hyvää sinulle ja pikkupojallesi,hän on varmasti suloinen!


    • lyhytkasvuinen

      Olen lyhytkasvuinen nainen ja ikää on 24-vuotta. Pienestä asti olen ollut sinut vammani kanssa ja muistan, että kerran kysyin äidiltä, että "Äiti, miksi olen näin pieni?" No äiti sitten kertoi asian tavalla jolla lapsi sen ymmärtää. Isäni kertoi asian myös näin, että "On kuin muurari muuraisi seinää. Yhtäkkiä muurari huomaa, ettei laastia olekkaan enää ja ei voi enää rakentaakkaan sitä muuria korkeammaksi, kun laastia ei vain kertakaikkiaan enää ole. Eli luu tarvitsee rakennusainetta ja tämä aine minun kohdallani on "loppunut kesken" Näin mä asian olen myös selittänyt niille lapsosille, jotka ovat tulleet kysymään, että "Miksi olet noin pieni?" Mä olen ollut aina avoin ja kertonut kaikille ihmisille, että miksi olen pieni ja mun oma sosiaalinen asenne ja itsensä hyväksyminen ovat auttaneet mua eteenpäin :)

      Olen käynyt myös normaalin ala-ja yläasteen. Koskaan minua ei kiusattu eikä syrjitty. Siitä olen ikuisesti kiitollinen :) Tietysti omat hankaluutensa se koulumaailma toi, mutta esteet on tarkoitettu voitettaviksi. Ammattikoulussa kävin erityisluokan, mutta se tuntui aivan liian helpolta normaalin koulumaailman jälkeen. Olisin varmaankin saanut luvan siirtyä normaaliin opetukseen, jota myös oli koulussa jossa kävin, mutta halusin olla myös erilaisten ihmisten koulumaailmassa mukana ja hyvin suoriuduin siitä :)

      Nyt tosiaan olen aikuisikään ehtinyt ja avomiehen kanssa, joka on tavallinen tallaaja, niin asumme yhdessä ja vietämme mukavaa parisuhde-elämää. Meillä on koira, jonka kanssa lenkkeilemme tämän tästä. Itselleni on myös fysioterapian ja allasterapian lisäksi tärkeää hoitaa myös itse kuntoa. Suunnittelemme muuttoa toiseen kaupunkiin ja vieläpä palveluasunnosta tavalliseen vuokrakämppään, koska avuntarpeeni on vähäistä.

      Omassa elämässä on ollut esteitä ja hankaluuksia, mutta kuten jo aikaisemmin totesin ne ovat tarkoitettu voitettaviksi. Omista etuuksistaan ja oikeuksistaan on saanut tapella ensin vanhempani ja nyt minä, mutta en minä päivääkään vaihtaisi pois, koska minä olen minä ja vammani ei estä elämästä minua täysillä tätä elämää. Menen ja tulen, kuten kaikki muutkin. Olen erilainen, mutta samanarvoinen :)

    • myös Elina

      Oletko jo tutustunut yhdistykseen nimeltä Lyhytkasvuiset ry? Nettisivuilta löytyy hyödyllistä tietoa.

      Itse olen kokenut yhdistyksen kokoukset ym. erittäin myönteisiksi. Tapahtumissa on mukana kaikenikäisiä lyhytkasvuisia perheineen. Kokemusten vaihtaminen ja keskustelu muiden samassa tilanteessa olevien kanssa mielenkiintoista ja avartavaa.

      Vaikka ei haluaisikaan liittyä yhdistykseen, voi sieltä tilata erilaisia oppaita, joissa on hyödyllistä tietoa lyhytkasvuisuudesta, siihen liittyvistä ongelmista ja niiden ratkaisuista. Yhdistyksellä on myös kirjasto, josta voi lainata lyhytkasvuisuuteen liittyviä kirjoja, tutkimuksia jne.

      • lyhytkasvuinen

        Jep, pienestä tytöstä asti olen kuulunut kyseiseen järjestöön, jos siis mua tarkoitit :)
        Vanhempieni kanssa olen kerran ollut kokouksessa. Mielestäni ne ovat aika kaukana toisinaan ja aika hintaviakin. Ehkä joku kerta innostun taas tulemaan mukaan :)


    Ketjusta on poistettu 7 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Nainen, yrittäessäsi olla vahva olet heikoksi tullut

      Tiedätkö mitä todellinen vahvuus on? Selviätkö, kun valtakunnat kukistuvat? Miten suojaudut kun menetät kaiken? :/
      Ikävä
      185
      1384
    2. Miettimisen aihetta.

      Kannattaa yrittää vain niitä oman tasoisia miehiä. Eli tiputa ittes maan pinnalle. Tiedoksi naiselle mieheltä.
      Ikävä
      123
      1188
    3. Mitkä on 3 viimeistä sanaa

      sun ja kaivattusi viesteilyssä? Ensin sun, sitten kaivatun?
      Ikävä
      49
      911
    4. Kai sä näät

      Ku sua katson et olen aika rakastunut. Rakkaus ei vain ole aina niin yksinkertaista
      Ikävä
      70
      890
    5. Just nyt mä

      En haluais sanoa sulle mitään. Voisi vaikka istua vierekkäin hiljaa. Ehkä nojaten toisiimme. Tai maata vierekkäin, ilman
      Ikävä
      53
      800
    6. Nainen miltä tuntuu olla ainoa nainen Suomessa, joka kelpaa ja on yheen sopiva minulle

      Sydämeni on kuin muuri, valtavat piikkimuurit, luottamusongelmat, ulkonäkövaatimukset, persoonavaatimukset ja älykkyysva
      Ikävä
      50
      776
    7. Hakeudu hoitoon.

      En oo kiinnostunut susta.
      Ikävä
      56
      772
    8. Mikä on ollut

      Epämiellyttävin hetki sinun ja kaivattusi romanssissa?
      Ikävä
      101
      741
    9. Kuinka hyvin tunnet mut?

      Kerro musta mies jotain.
      Ikävä
      33
      702
    10. Piristä mua ystävä

      Hyvä💫...
      Ikävä
      60
      699
    Aihe