miten saada nuori

lasteni ja lastenlapsieni vastaavan jutun. En tiedä tyttäresi ikää, mutta pahinta tuntuu olevan tuo murrosikä... Ainoa lääke siihen on pitkä pinna ja aika... Toisilla menee ohi nopeasti, toisilla ei koskaan...

...meillä poitsuun.
Pyrin heräämään ennen häntä ja toimittamaan aamuaskareet.
Laitan hänelle aamutarjottimen (sisältää milloin mitäkin) kaakaota aplaria yleensä hedelmää jugurttia, vaikka joku pikku nami ja voikkari.
Sitten huutelen kivalla, (pelle) äänellä kaikkea hassua ja kivaa ja kutittelen jalkapohjista, kerron ehkä jonkin kivan vitsin, kysyn vaatteista mitä haluaa laittaa päälle...
Jakelen pusuja ja sanon aidin kultsiksi...
Sitten "ajan" pesulle ja muuten aamutoimiin=D
Auringon on hyvä paistaa jo aamusta kodissa..se heijastuu päivään ja antaa hyvät energiat..=)
Kun hän lähtee kouluun, huudan viel, että vie roskat! vastaus: JOO JOO..

Eli paapominen alkaa meillä heti aamusta, mutta ainuttakaan kiukkusta aamua ei ole ollut, sen vannon=D

..jatkoksi, että joskus voi mennä yksinpuheluks mutta tiedä että pöpinästäni silti tykätään:)

ei ole pakko sietää, sanot ettei kodissamme sellaisia käytetä, - muuten se tuppurointi on normaalia ikään kuuluvaa kapinaa.

Ehkä kannattaisi myös kuunnella lasta ja pyrkiä keskustelemaan silloin kun on rauhallinen hetki, kertoa miltä sinustakin tuntuu..

keskustelisitte asiasta rauhallisesti illalla ja kertoisit miltä sinusta tuntuu. Ehkä voisitte sopia, että tyttäresi hoitaa asiat illalla valmiiksi niin, että voi ponkaista melkein suoraan sängystä liikkeelle. Voisitko jättää vastuun ajoissa lähtemisestä tai pommiin nukkumisesta tyttärellesi? Kysy häneltä, miten voisitte tehdä yhteisistä aamuhetkistä miellyttäviä. Nuoret ovat fiksuja ja neuvokkaita. Tehkää sopimus ja pitäkää siitä kiinni. Ellei sopimus toimi, neuvotelkaa ja tehkää uusi sopimus jne. Opetat lapsellesi tärkeän asian: ihmisten kesken asioista voidaan sopia neuvottelemalla ja jokainen kantaa oman osansa vastuusta. Voisit palkita hänet - ja itsesi - herkullisella aamupalalla ja hyvällä yhteisellä hetkellä.

Oman äitini kanssa olimme joka aamu pahantuulisia, kun hän kävi herättelemässä minua ja minä halusin vielä jatkaa uniani. Erityisen raivostuttavaa oli mielestäni se, kun hän kävi tökkimässä minua tai yritti kiskoa peiton päältäni. Kerran onnistuin puoliunissani potkimaan häntä päähän - vahingossa. Tuosta kaikesta viisastuneena päätin, ettei sama toistuisi omassa kodissani.

Kun esikoinen tuli kouluikään, ostin hänelle herätyskellon ja jätin vastuun asiasta hänelle. Sanoin, etten tule ainakaan kahta kertaa häntä herättämään. Ellei hän ollut herännyt itse eikä heräisi ensimmäisellä keralla kun käyn katsomassa, jättäisin hänet nukkumaan. Kun lapsi oli kyllin nuori, koulusta myöhästyminen oli hänestä tosi kurja juttu, eikä hän muistaakseni myöhästynytkään kuin kerran. Hän oppi asian niin hyvin, että huolehti joskus aamu-unisen äitinsä aamupalasta tai eväistä, kun minulle tuli kiire töihin.

Joskus käy niin, ettei lapsi opi itse ottamaan vastuuta, jos me emme anna hänelle siihen tilaisuutta. Omaa vastuuta ja rajojen asettamista emme tietenkään saa unohtaa. Keinoja pitää vaan etsiä. Toivotan onnea sinulle niiden etsimisessä.

Ei kukaan eikä mikään kasvata meitä niinkuin omat lapsemme. ;))

tässä elämässä on olla vanhempana lapselleen. Naapurin kakaran kasvatuksen neuvominen on paljon helpompaa kuin kipuilu oman jälkikasvun kanssa. Rakasta lastasi ja kaikki muu kyllä hoituu. Monelta asialta kannattaa murrosikäisen kanssa korvat sulkea ja pitää muistaa että ei se murkkuikäkään ikuisesti kestä. Voimia isälle

Koska jotku murkku-ikäset ov vaa nii aamu-unissii.
Meijä keskimmäine oli....melkest olis luuran kans saanu tökkii hereil,ettei tullu "nyrkki silmää"
ku huiteli tyyliin:mää nuku.

Meil toimis näi,ettei puhuttu juurikas mittää.Kerra
heräti vaa(mut se oli sovittu ennemmi jo)ja lährin alakertaa.Ajois hoiperteli poika peräs,vaiks varti nukkuski viäl.Itte heräs jne.
Annoi häne murista ja mutista,itte olin hissukses.

Muutimme päiväjärjestystä niin, että menimme molemmat nukkumaan aikaisemmin. Alussa siitä taisteltiin, mutta sopimus saatiin syntymään, ja keino tepsi. Usein aamukiukkuisuus on väsymystä, kun ei malteta tv:n tai netin vuoksi mennä petiin.

Itselläni on 14 v Irina neiti ja aivan samat pulmat.
Kyllä itse aina koetan loppuun saakka puhumalla rauhallisesti asiat selvittää ja saada läpi.
Opettajaksi en tässä aio ryhtyä sinulle.Mutta
kyllä tuo oman maltin säilyttäminen on tärkeää.Ja jonkun verran on ollut apua,kun olen kysellyt tytöltä päivän tapahtumista ja koulusta ym ja maltilla vaan ottaa vastaan kiukku.

Tiedän että sinulla on enemmän kuin usein olo,
että konstit ja keinoton loppu.Alat olemaan
väsynyt ja loppu.Ihan tyhjä.Älä ole
itsellesi liian ankara.Anna itsellesi vaan oikeus olla uupunut.Koeta ymmärtää tytön paha vaihe ja paha olo.Ei hän sillä pahaa tarkoita.Tärkeää
pitää yllä vaan keskusteluyhteyttä.

Koulusta ja kavereiltahan nuo pahat sanat opitaan ja pitää vain jaksaa kotona jankuttaa,että
kodin seinien sisällä ei rumia puhuta.Koita
jaksaa ja säilyttää maltti.Koeta aina osittaa
että hä on lapsi ja sinä aikuinen.

En missään nimessä tahtonut kuulostaa opettajalta,
monia vikoja minussa on ihmisenä ja isänä.tahdoin vain sinulle jotain antaa,kun tilanne on meillä aika sama.

Voimia siis ja toivon että jotain sait.
Mukavaa päivää.

jos huomaan,että poika on pahantuulinen niin jätän hänet rauhaan..
Sitten kun hän on paremmalla tuulella,niin sitten keskustelen rauhallisesti asioista.

Ei kai hän valvo liian myöhään, jos aamulla kiukuttaa?

että: en herättäisi,en ollenkaan. Antaisin olla. En puuttuisi millään lailla myöhästymisiin enkä vaatteisiin,en yhtään mihinkään.
Sitten kun se raivoaisi, että mikset herättänyt,niin sanoisin, että viime viikolla herätin joka aamu, ja sä vaan haistattelit ja kiroilit,en halua kuunnella sellaista heti aamusta. Minun ei ole pakko mennä kouluun,mutta sun on...mutta mun ei ole pakko kuunnella haistatteluja...
Joptenkin tälleen junailisin,yrittäsin olla viilipyttynä.

tuo nuorimmainen joka on 15 vee. lähtee murisematta silloin kun kaverit tulee hakemaan, vähän vanhempi piti lähtiesään aika sempalot, nyt kyllä vanhempana on rauhoittunut.
Poppakonsteja ei taida löytyä, mutta näin joulunalla voisi pelotella vaikka joulupukilla.
Joskus tuntuu että on jossain helvetin esikartanossa, kun kaikki on hukassa, ja mikään ei ole kohillaan, paljon ei auta kuin niellä, ja vitsiä vääntää.