Luovuttajan siittiöt

Janna

Onko ketään joka on käynyt läpi luovuttajan siittiöillä raskaaksi tulemisen?
Me olemme mieheni kanssa yrittäneet lasta 3,5 vuotta. Miehelläni ei ole siittiöitä ollenkaan..Nyt aiomme yrittää lasta luovuttajan siittiöillä..olisi kiva kuulla kokemuksia muilta!

10

1295

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • kiitollinen

      ...olemme juuri sillä tavalla saanut ihanan pojan.
      Onko muuten vahvistettu, ettei oo yhtään siittiötä? Jos löytyy, vaikka on vähän, niin microinjektiolla vois onnistua! Onnea teille :)

    • Odottaja

      Odottelen esikoistamme viikolla 21. Mieheltäni löydettiin muutama siittiö, mutta kromosomivian periytymisen "pelossa" päädyimme käyttämään luovutettuja siittiöitä. Asian harkinta vaati mieheltäni lähes puolitoista vuotta, mutta pidin tärkeänä, että päätös oli hänen omansa, ei painostettuna tehty. Nyt molemmat yhtä innoissaan odotamme pikkuista :D

    • Äiti

      Täällä lisää, jotka eivät ole saaneet lasta luonnollisilla menetelmillä, miehelläni ei ole ainuttakaan siittiötä (tutkittu kivesten avauksella sairaalassa), sitten päädyimme luovutettuihin, kun ei ollut mitään muutakaan vaihtoehtoa. Viidennellä kerralla tulin raskaaksi, koska huomattiin muutaman yrittämisen jälkeen, että mulla on PCO, joten sain clomifen nimisiä hormoneja, ja sitten rupesin odottamaan lastamme. Poika syntyi 4/97, mutta lisää emme taida tehdä, koska ne hoidot ja kaikki olivat niin rankkoja henkisesti.

      TSemppiä teille !!

      • Liisa-76

        Tietääkö kukaan onko mahdollista kun käyttää luovutettuja siittiöitä että seuraavan muksun kohdalla voisi käyttää saman luovuttajan vai joutuuko ottamaan taas eri luovuttajalta?? Ajattelin vain että sisaruksista huomaa niin helposti sen että ovat sitten erinäköisiä...

        Meillä olisi tarkoitus koittaa tämän syksyn aikana luovutetuilla siittiöillä, itselläni on vielä PCO, saas nähdä miten käy...


      • äiti vm.76
        Liisa-76 kirjoitti:

        Tietääkö kukaan onko mahdollista kun käyttää luovutettuja siittiöitä että seuraavan muksun kohdalla voisi käyttää saman luovuttajan vai joutuuko ottamaan taas eri luovuttajalta?? Ajattelin vain että sisaruksista huomaa niin helposti sen että ovat sitten erinäköisiä...

        Meillä olisi tarkoitus koittaa tämän syksyn aikana luovutetuilla siittiöillä, itselläni on vielä PCO, saas nähdä miten käy...

        Ainakin meille sanottiin, että voi käyttää saman luovuttajan siittiöitä jos haluaa toisen lapsen, mutta siihen taisi olla joku aika raja (vuosissa)ja tietty jos niitä siittiöitä ei ole enään eli joku muu on käyttänyt loppuun.
        Kannattaa kysyä asiasta lääkäriltä. Me olimme siinä tilanteessa v.96, eli siitä on aika kauan jo, eli asiat ovat saattaneet hieman muuttua.


    • Kaisu

      Meillä ei miehellä ole myös yhtään siittiöitä - syytä siihen eivät lääkärit osanneet sanoa. Kova paikka meille molemmille, ymmärrän hyvin tunteenne! Mieheni(!) ehdotuksesta käytimme luovuttajan soluja: raskaus ja oli ihanaa, ja lapsi (nyt 5v) TOSI rakas meille yhtäläisesti (ja muistuttaa ulkoisesti hyvin paljon minua, tuuria sinänsä)! MUTTA yllätys meille oli se, miten hirvittävän paljon lasta peilataan vanhempiinsa: aina joku on kysymässä että "no kenenkäs näköinen tämä on" ja "eipä oo kyllä yhtään isänsä suvun mallinen" jne. Kaikki tällainen tietenkin aina muistuttaa meitä siitä, että biologinen alkuperä on jossain muualla, ja se tietenkin edelleen tuntuu pahalta. Mikäli toisen lapsen hankimme, mieheni ei enää halua käyttää luovuttajan soluja, vaan olemme miettineet esim. adoptiota. Tämä ei toki tarkoita, että olisimme tehneet ensimmäisen lapsen kanssa "virheen", teimme siinä tilanteessa mielestämme oikean ratkaisun, emmekä tietenkään millään muotoa sitä kadu! Onhan tämä lapsi elämämme päivänsäde - mitä nyt toisinaan täysi riiviö :-)! Onnea teille päätöksiinne!

      • Äiti

        Siitä näöstä puheen ollen, pojassa (6v) on todella paljon mun näköä. Meitä ainakin sinänsä huvitti kun poika syntyi ja sukulaiset (miehen puoli) sanoi, että kylläpä on isänsä näköä. Siinä oli pokassa pidättämistä, joten tämäkään asia ei pidä paikkaansa aina, se näkö juttu halutaan vaan nähdä niin. Emme ole kertoneet sukulaisille asiasta, mutta lähimmät tietää kyllä.
        Meille oli aluksi, ennen lapsen syntymää aika vaikeaa, mietittiin kaikkea mahdollista, minkä näköinen lapsi on ja minkälainen siitä tulee. Muistan kun kävin jälkitarkastuksessa, niin lääkäri kysyi, että mitähän ehkäsyä meinaamme ruveta käyttämään, sanoin siihen että ei mitään. Lääkäri katsoi, mua, että miten niin, miksette. No sanoin sille sitten tilanteen ja se sitten tsekkasi paperit ja pyyteli kovasti anteeksi. Ei siinä mitään pahaa ollut, huvitti vaan itseäni.
        Mieheni on sanonut että poika tuntuu ihan iki omalta biologiselta, eikä se ajattele sitä asiaa, että miten se on tehty, on vaan pääasia että meillä on ihana ja tempperamenttinen poika =)

        Hyvää kesää teille kaikille !


      • Kaisu
        Äiti kirjoitti:

        Siitä näöstä puheen ollen, pojassa (6v) on todella paljon mun näköä. Meitä ainakin sinänsä huvitti kun poika syntyi ja sukulaiset (miehen puoli) sanoi, että kylläpä on isänsä näköä. Siinä oli pokassa pidättämistä, joten tämäkään asia ei pidä paikkaansa aina, se näkö juttu halutaan vaan nähdä niin. Emme ole kertoneet sukulaisille asiasta, mutta lähimmät tietää kyllä.
        Meille oli aluksi, ennen lapsen syntymää aika vaikeaa, mietittiin kaikkea mahdollista, minkä näköinen lapsi on ja minkälainen siitä tulee. Muistan kun kävin jälkitarkastuksessa, niin lääkäri kysyi, että mitähän ehkäsyä meinaamme ruveta käyttämään, sanoin siihen että ei mitään. Lääkäri katsoi, mua, että miten niin, miksette. No sanoin sille sitten tilanteen ja se sitten tsekkasi paperit ja pyyteli kovasti anteeksi. Ei siinä mitään pahaa ollut, huvitti vaan itseäni.
        Mieheni on sanonut että poika tuntuu ihan iki omalta biologiselta, eikä se ajattele sitä asiaa, että miten se on tehty, on vaan pääasia että meillä on ihana ja tempperamenttinen poika =)

        Hyvää kesää teille kaikille !

        Äiti: oletteko vielä ajatelleet elämää niin pitkälle, että miten/milloin kerrotte poikanne alkuperästä hänelle? Itse olen tätä ruvennut miettimään... Mielestäni minun ja mieheni kuitenkin tulee asia lapselle kertoa, ettei esim. käy niin että joku lähipiiristämme "puolivahingossa" lipsauttaa asian hänelle. Se vasta vahingollista olisi, luulen.


      • Äiti
        Kaisu kirjoitti:

        Äiti: oletteko vielä ajatelleet elämää niin pitkälle, että miten/milloin kerrotte poikanne alkuperästä hänelle? Itse olen tätä ruvennut miettimään... Mielestäni minun ja mieheni kuitenkin tulee asia lapselle kertoa, ettei esim. käy niin että joku lähipiiristämme "puolivahingossa" lipsauttaa asian hänelle. Se vasta vahingollista olisi, luulen.

        Olemmehan me sitäkin miettineet, ja toki kerromme hänelle, mutta sitten vasta kun hän alkaa tajuta jotain (olla kypsempi) eli joskus 13-16 vuotiaana. Mutta olen toki miettinyt sitä jos pojallamme on silloin juuri paha murrosikä, niin miten se sitten suhtautuu isäänsä ?? Niillä on kyllä todella hyvät välit keskenään, eli ehkä turhaan mä sitä murehdin.

        Kyllä tekin varmasti löydätte sopivan ajankohdan, koska on aika kertoa asiasta !


        Tsemppiä teille ja hyvää kesän jatkoa !
        Kirjoittele vaan jos tulee jotain, koska onhan meillä ainakin tämä asia yhteistä.


    • aidiksilapselle

      Olen yksinhuoltaja joka päätti omatoimisesti etsiä luovuttajan.

      Löysin luotettavan ja ihanan miehen joka halusi olla myös lapsen elämässä. Noin 4kk yritettyämme muumimuki menetelmällä ei onnistanut.

      Pitkään asiaa harkinneena olin varma että koko homma ei vaan tule onnistumaan.

      Läheinen miespuolinen ystäväni oli 10 vuoden ajan tarjonnut apuaan tähän asiaan muumimukimenetelmällä mutta en ollut alun perin suostunut koska hän oli liiankin läheinen.

      Lopulta päädyin yrittämään ystäväni kanssa. Kiertoni oli aika hyvin tiedossani silloin eli 28 päivää ja kiertopäivinä 14 ja 16 ruiskutin hänen minulle antamani siemenet sisääni ja tunsin kuuluvani jokseenkin hullujen huoneelle.

      Pamahdin paksuksi siitä ensimmäisestä kerrasta ja minulle syntyi siitä tyttö. Olen kaksivuotiaan aivan ihanan tytön äiti vaikka en ikinä uskonut että minulle suodaan tätä onnea. Toista lasta en lähtisi yksin uudelleen tällä menetelmällä tekemään.. nykyään olen parisuhteessa ja olemme puhuneet toisesta lapsesta. Itse toivoisin lasta jo 1-2 vuoden sisällä kun olen jo 31v... mutta mieheni ei ole ihan vielä valmis.

    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Nainen, yrittäessäsi olla vahva olet heikoksi tullut

      Tiedätkö mitä todellinen vahvuus on? Selviätkö, kun valtakunnat kukistuvat? Miten suojaudut kun menetät kaiken? :/
      Ikävä
      209
      1618
    2. Miettimisen aihetta.

      Kannattaa yrittää vain niitä oman tasoisia miehiä. Eli tiputa ittes maan pinnalle. Tiedoksi naiselle mieheltä.
      Ikävä
      140
      1384
    3. Mitkä on 3 viimeistä sanaa

      sun ja kaivattusi viesteilyssä? Ensin sun, sitten kaivatun?
      Ikävä
      54
      1133
    4. Kai sä näät

      Ku sua katson et olen aika rakastunut. Rakkaus ei vain ole aina niin yksinkertaista
      Ikävä
      72
      1005
    5. Sun ja kaivattusi

      ikäero? Kumpi vanhempi, m vai n?
      Ikävä
      54
      995
    6. Mikä on ollut

      Epämiellyttävin hetki sinun ja kaivattusi romanssissa?
      Ikävä
      106
      912
    7. Nainen miltä tuntuu olla ainoa nainen Suomessa, joka kelpaa ja on yheen sopiva minulle

      Sydämeni on kuin muuri, valtavat piikkimuurit, luottamusongelmat, ulkonäkövaatimukset, persoonavaatimukset ja älykkyysva
      Ikävä
      52
      903
    8. Just nyt mä

      En haluais sanoa sulle mitään. Voisi vaikka istua vierekkäin hiljaa. Ehkä nojaten toisiimme. Tai maata vierekkäin, ilman
      Ikävä
      53
      860
    9. Piristä mua ystävä

      Hyvä💫...
      Ikävä
      82
      830
    10. Kuinka hyvin tunnet mut?

      Kerro musta mies jotain.
      Ikävä
      31
      764
    Aihe