Hei kaikki alkoholiriippuvuuden voittaneet ihmiset! Haluaisin tietää, mikä tai mitkä asiat ovat johtaneet raitistumiseenne.
Olen alkoholistin 28-vuotias lapsi (lisäksi suvustani löytyy muitakin alkoholisteja sekä mieheni sukulaisista). Viime aikoina olen tutkiskellut alkoholismia uudesta näkökulmasta. Fakta lienee, että en voi mitenkään vaikuttaa läheisteni alkoholiongelmaan. Silti minua kiinnostaa, mikä saa ihmisen kääntämään kelkkansa ja lopettamaan juomisen. Tarvitaanko siihen AINA ulkopuolista apua? Näin jossain gradutukimuksen, jossa lopettamisen syiksi oli löydetty kolme "päätyyppiä", jotka nimettiin seuraavasti: "valoa tunnelin päässä", "uskoon tulo" ja "totaalinen pohja". Mahdutteko näihin muotteihin, te raitistuneet?
Itselläni olo on vaihdellut viime aikoina turhautumisen ja helpottuneen välillä, siis sen jälkeen kun olen alkanut hyväksyä tosiasian, etten mitenkään voi vaikuttaa toisen ihmisen juomiseen. (Sen hyväksyminen EI ole helppoa!) Kiitos etukäteen vastauksista, lyhyistäkin!
Syy raitistumiseen?
25
1818
Vastaukset
- myös järjen käyttö sallittu
No moro minulla on oikeestaan koko ikäni ollut jonkinlainen viha rakkaus- suhde alkoholiin...tavallaan rakastan nousuhumalan tuomaa kevyttä oloa, joka ikävä kyllä ei kestä kauaa..sit pelkään hirveesti krapulaa... johon on tietenkin otettava mitäs muuta kun millä se tulikin.
-mutta nyt taas tulin sille päälle et on mulla muutakin elämässäni kun alkoholi... ja sit inhoon sitä kun minä lihon kun juon... niin että lopetin nyt taas ihan sen takia että saan taas vaatteeni päälle , kun puristaa ja masu on ihan makkaralla.YÄK mutta kun olen jonku 2kk juomata alan taas olla ihan ok(sillä minä rakastan urheilua kaikissa muotoa)..Emmää ainakaan tartte mitään ammattiapua..olen joskus käyny , ollu antabuksetkin ja dipsanit .. MUTTA kun tulee takki täyteen niin NYT LOPPU TAAS..ja eiku oon sit juomata..eli PÄÄTÖS sillä eihän mua kukaan pakota...mutta sit pitää ottaa sekin huomioon että todella jää aikaa paljon muuhun että pitää olla tekemistä ettei pyöri ihan tyhjää ja pitkästy kaikki urheilusta lukemiseen siivoamiseen ja leipomiseen käy sit ja joka päivä tulee se olo et ihana minä onnistun..-toinen ihan parhaimpia tapoja on pysyä raittiissa seurassa..oikeestaan se on kanssa ihan tärkeimmästä päästä.. minä en voi sietää kännisiä ihmisiä..me mun miehen kanssa ollaan todellakin RAITUSTUNEET ihan käytännön halusta..mulla lipsuu joskus...mutta kuitenkin voitan sen himon ja meillä menee sit ihan ok- emmä tiiä minä olen sen asian hyväksyny jo ajat sitten etten hallitse juomistani ja siksi koetankin pysyä ihan kunnolla kaukana koko hommasta...elämässä on muutakin (sit sen todella huomaa kun on jo jonkin aikaa ollu raittiina siihen ei sit mahdu minkäänlainen alkoholi.. vichy vesi vaan. - ----+
Meikäläisen kaavan mukaan alkoholiriippuvuuteensa kuten juomattomuuteenkaan ei pidä käpertyä ja ankkuroitua, lukea mantroja ja laskea selviä päiviä niin, että alkoholi ja juomattomuus ovat ajatusmaailmassa päivittäin.
Se jos mikä mielestäni kasaa paineita ja luo pakkomielteitä, jotka voivat laueta, ja seuraukset tiedetään.
Alkoholista pitää ja voi vapautua henkisesti kun on itselleen perinjuurin ja syvästi selvittänyt, mihin alkoholi on johtanut, mitä se on aiheuttanut, ja mitä se edelleen voi aiheuttaa.
Silloin juomattomuus muuttuu itsestäänselvyydeksi vailla mitään päivittäistä kamppailua tai juomishimoa.- vee-e
jäin miettimään miten tuo on Sinun kohdallasi tapahtunut ja kuinka kauan, montako vuotta asioiden lopullisesta käsittelystä on nyt kulunut, vuonna 2008 ?
mikä oli se havainto tai hetki, jolloin ymmärsit lopullisesti vapautuneesi alkoholiongelmistasi ( henkisesti) ?
ystävällisesti ja tiedonhalusta.
"Alkoholista pitää ja voi vapautua henkisesti kun on itselleen perinjuurin ja syvästi selvittänyt, mihin alkoholi on johtanut, mitä se on aiheuttanut, ja mitä se edelleen voi aiheuttaa. "
- AgenttiOranssi
Aikanaan join tunteakseni oloni hyväksi. Sitten vuosien mittaan humala ei enää tuonut yhtä euforista oloa kuin aiemmin, krapulat pahenivat ja pitenivät, humalassa tuli tapaturmia ja riippuvuus alkoholista alkoi tuntua nöyryyttävältä.
Huomasin olevani kateellinen kaverilleni, joka oli lopettanut juomisen. Sitten vain pikkuhiljaa kypsyin ajatukseen, että alkaa riittää. Muutaman kerran retkahdin, ryvettyäni voimattomuuskäsityksessä. Mietin asian uudelleen kesällä 2006, ja siitä lähtien olen ollut juomatta - omavoimaisesti ja yllättävänkin helposti.
Nykyään olen raittiina samasta syystä, miksi ennen join - tunteakseni oloni hyväksi.- apua hakenut
Olen koko raittiuteni ajan ollut vakuuttunut siitä, että alkoholisti tarvitsee ulkopuolista apua raitistuakseen.
Raitistumisessahan ei ole kyse pelkästään juomisen lopettamisesta, jonka minäkin tein satoja kertoja aina saatuani juomaputken poikki.
Kyse olikin siitä, ettei juominen olisi alkanut enää uudestaan.
Kaikkein vaikeinta raittiudessa onkin ollut juuri oman juomishistoriani hyväksyminen.
Kun olen joko humalassa, tai humalan valmistelussa sekä sen seurauksena menetellyt muita ihmisiä kohtaan todella rumasti, on ollut todella vaikeaa opetella elämään näiden tosiasioiden kanssa.
Niitä on ollut turha yrittää unohtaa tai kieltää, kun ne tietyissä tilanteissa tulivat aina uudestaan mieleen. Ja aina ne myös tahtoivat minua juotattaa, siksi vaikeita niitä oli käsitellä.
Mutta tuo oma juomahistoria kaikkine luurankoineen oli pakko käsitellä, jonka jälkeen sen pystyi hyväksymään, ja siten oman menneisyytensä kanssa oppi elämään.
Tähän käsittelyyn ja hyväksymiseen minä sitä ulkopuolista apua tarvitsin, en siis siihen juomisen lopettamiseen, jonka minä tein ennenkin jo satoja kertoja ihan yksin.
Olen aina halunnut kysyä sinulta agentti, miten sinä olet oppinut elämään oman menneisyytesi kanssa?
Oletan, että myös sinulla on kaapissasi luurankoja, joita et välttämättä ylpeänä esittele nykyisille ystävillesi. - AgenttiOranssi
apua hakenut kirjoitti:
Olen koko raittiuteni ajan ollut vakuuttunut siitä, että alkoholisti tarvitsee ulkopuolista apua raitistuakseen.
Raitistumisessahan ei ole kyse pelkästään juomisen lopettamisesta, jonka minäkin tein satoja kertoja aina saatuani juomaputken poikki.
Kyse olikin siitä, ettei juominen olisi alkanut enää uudestaan.
Kaikkein vaikeinta raittiudessa onkin ollut juuri oman juomishistoriani hyväksyminen.
Kun olen joko humalassa, tai humalan valmistelussa sekä sen seurauksena menetellyt muita ihmisiä kohtaan todella rumasti, on ollut todella vaikeaa opetella elämään näiden tosiasioiden kanssa.
Niitä on ollut turha yrittää unohtaa tai kieltää, kun ne tietyissä tilanteissa tulivat aina uudestaan mieleen. Ja aina ne myös tahtoivat minua juotattaa, siksi vaikeita niitä oli käsitellä.
Mutta tuo oma juomahistoria kaikkine luurankoineen oli pakko käsitellä, jonka jälkeen sen pystyi hyväksymään, ja siten oman menneisyytensä kanssa oppi elämään.
Tähän käsittelyyn ja hyväksymiseen minä sitä ulkopuolista apua tarvitsin, en siis siihen juomisen lopettamiseen, jonka minä tein ennenkin jo satoja kertoja ihan yksin.
Olen aina halunnut kysyä sinulta agentti, miten sinä olet oppinut elämään oman menneisyytesi kanssa?
Oletan, että myös sinulla on kaapissasi luurankoja, joita et välttämättä ylpeänä esittele nykyisille ystävillesi."Olen koko raittiuteni ajan ollut vakuuttunut siitä, että alkoholisti tarvitsee ulkopuolista apua raitistuakseen."
Ja tuolla perusteella yleistät mielipiteesi kaikkia koskevaksi. Maailmassa on miljoonia raitistuneita, jotka ovat kanssasi eri mieltä. Ja ei - he eivät kaikki ole katkeria "kuivajuoppoja".
Menneisyyden painolasti on meillä kaikilla, ja jokainen käsittelee sen tavallaan. Minä olen sen myös käsitellyt - se, ettei sitä tehdä isokirjaoppien mukaisesti ei tarkoita sitä, etteikö sitä olisi tehty. - apua hakenut
AgenttiOranssi kirjoitti:
"Olen koko raittiuteni ajan ollut vakuuttunut siitä, että alkoholisti tarvitsee ulkopuolista apua raitistuakseen."
Ja tuolla perusteella yleistät mielipiteesi kaikkia koskevaksi. Maailmassa on miljoonia raitistuneita, jotka ovat kanssasi eri mieltä. Ja ei - he eivät kaikki ole katkeria "kuivajuoppoja".
Menneisyyden painolasti on meillä kaikilla, ja jokainen käsittelee sen tavallaan. Minä olen sen myös käsitellyt - se, ettei sitä tehdä isokirjaoppien mukaisesti ei tarkoita sitä, etteikö sitä olisi tehty.Miten sitten käsittelit menneisyytesi, tarvitsitko siihen apua, vai terapioitko itse itseäsi.
Kyllä kai jokainen alkoholisti on onnistunut juopotellessaan tärväämään talouttaan, työasioitaan ja ihmissuhteitaan, joten jotenkin ne asiat on sitten käsiteltävä. Muutenhan ne alkavat kummittelemaan, ja panevat avaamaan pullon korkin. - AgenttiOranssi
apua hakenut kirjoitti:
Miten sitten käsittelit menneisyytesi, tarvitsitko siihen apua, vai terapioitko itse itseäsi.
Kyllä kai jokainen alkoholisti on onnistunut juopotellessaan tärväämään talouttaan, työasioitaan ja ihmissuhteitaan, joten jotenkin ne asiat on sitten käsiteltävä. Muutenhan ne alkavat kummittelemaan, ja panevat avaamaan pullon korkin."Miten sitten käsittelit menneisyytesi, tarvitsitko siihen apua, vai terapioitko itse itseäsi."
Pyysin anteeksi toimintaani, aloin elää vastuullisemmin ja sen jälkeen, hitaasti mutta varmasti, on aika parantanut haavat. Ei ole tarvista käydä enää läpi juomisaikojani, ei minun eikä perheenkään mielestä.
- apua
apua saa jos haluaa. Suomessa on paljon ns.kaappijuoppoja joiden juomisesta harva tietäää. Ovat vaan juoneet mittarin täyteen ja muuttaneet suhtatumistaan alkoholiin. Moni dokaa nuoruudessa alkoholistin lailla mutta rauhoittuu jossain vaiheessa.
lähes aina denu saa tilalle jonkun toisen riippuvuuden esim: netti, aa, työ yms....
aukko on täytettävä - Matami Mainio Mimmi
En tiiä mikä olen ollut viinan suhteen, en ehkä alkoholisti mutta muuten vaan hunsannut viinan kanssa liikaa. En väkeviä, vaan kaupan kaljaa. Että humalaa vaan ossuuskaupasta. Arvostan ja kunnioitan AA -liikettä. En silti allekirjoita sitä terapeutti/diagnoosikeskeistä lähestymistapaa, mikä heillä on. Mutta; kuka raitistuu ja miksi - mitä väliä sillä on? Minulle humala alkoi olla vastenmielinen olotila, pöhnä, huono olo ja krapula. Yäk. Ja saahan sitä paremmat sosiaaliset pisteet kun ilmottautuu raivoraittiiksi, heh... Siis tällä halveksun ihmisiä, jotka raittiutensa kautta halveksuvat muita ihmisiä. Jollain lailla on itsensä ylennettävä - jos ei muuten, niin toisia alentamalla?
- soimaan...
korviini tuo, että raitistunut niinku yrittäs olla parempi muita. No onhan se hemmetti aika hyvä saavutus toipua alkoholismista, ei mikään joka pojan ja tytön helpoin tie. Saa kai sitä olla onnellinen raittiudestaan! On aika paljon ihmisiä, jotka pitävät itseään huomattavasti parempina ihmisinä, kun puhuvat juopoista, siinä viiniä samalla litkittäen.- "Kattokaas, kun se ja se on alkoholisti, niin ei voi ottaa tippaakaan, eikös olekin kamalaa.." Etenkin meillä suomalaisilla, just petäjästä pudonneilla, on tapana hirveesti ihmetellä negatiiviseen sävyyn toisten tekemisiä. Se on sitä alemmuuden tunnetta. Ei muualla niin kovin ihmetellä, jos joku ei juo. Paitsi Venäjällä, jossa jokainen, joka ei ota, on alkoholisti joka ei "voi" ottaa. Moni arvelee oman ilonsa menevän pilalle, jos joku on pystynyt saamaan elämänsä raiteilleen. Ei taida Nykäsen Masakaan enää kovin paljoo kiinnostaa, kun hänkin on pistänyt elämäänsä järjestykseen, ei voi moni tuntea ylemmyyttä enää.
Annetaan jokaisen juoda niin paljon kuin se hyvälle maistuu ja siitä on enemmän iloa ja hyötyä kuin tipattomuudesta ja olla raittiina niiden, jotka ovat saaneet tarpeekseen. Raittiinahan on muistakin syistä ihmisiä ja kohtuujuojia, ei humalaa jatkuvasti hakevia, on kuitenkin suurin osa jopa suomalaisista. Annetaan kaikkien elää parhaaksi katsomallaan tavalla, sillä länsimaissa meillä on siihen mahdollisuus.
- Entinen juomanainen
En vaan enää jaksanut juoda. Kännissäkin vaan väsytti. Alkoi tulla pitempiä pausseja ilman viinaa. Ensiksi viikko, sitten kolme ja sitten menikin jo kolme kuukautta, sitten puoli vuotta... Nyt on mennyt kolme vuotta, että joskus oon yrittänyt juoda lasillisen viiniä tai olutta, mutta tulee vaan huono ja väsynyt olo. Lisäksi alkoholi on alkanut maistua sietämättömän pahalta. Hajukin etoo.
Ennen join viikottain ja vähintään kaksi vuorokautta peräkkäin. Ja kaikki lomat. Eikä auttanut läheisten pyynnöt olla juomatta edes joskus.
En voi itsekään ymmärtää, mihin se viinanhimo yhtäkkiä loppui! Olin yrittänyt terapiaa, lääkkeitä, AAta, huoltolaa... Eikä mikään auttanut; viinaa halutti niin, että ihan tärisin himosta. Ja nyt se on ohi. Kyllä on helppo olla.
Kulissit on vielä kunnossa, mutta hermot aika paskana.- ????
sillä, että hermot paskana? Siis fyysisesti vai henkisesti?
- Entinen juomanainen
???? kirjoitti:
sillä, että hermot paskana? Siis fyysisesti vai henkisesti?
henkisesti.
Masennusta ja sosiaalisten tilanteiden pelkoa. Saattavat johtua juomisesta, mutta tuleehan noita ihmisille, vaikka eivät koskaan ole juoneet.
Loogistahan olisi käyttää näihin alkoholia lääkkeenä. Mutta en jaksa enää. Olen kokeillut masennuslääkkeitäkin, mutta ei nekään mitään auttanut.
Voi olla, että mulla onkin asiat ihan hyvin, vain sellaista yleistä tyytymättömyyttä. - suorittaja
Entinen juomanainen kirjoitti:
henkisesti.
Masennusta ja sosiaalisten tilanteiden pelkoa. Saattavat johtua juomisesta, mutta tuleehan noita ihmisille, vaikka eivät koskaan ole juoneet.
Loogistahan olisi käyttää näihin alkoholia lääkkeenä. Mutta en jaksa enää. Olen kokeillut masennuslääkkeitäkin, mutta ei nekään mitään auttanut.
Voi olla, että mulla onkin asiat ihan hyvin, vain sellaista yleistä tyytymättömyyttä.Sellainen yleinen tyytymättömyyden tunne on kai aika yleistä ihmisillä tässä ajassa. Ympäröivä maailma ja yhteiskunta on muuttunut lyhyessä ajassa sellaiseksi, ettei meidän henkinen ja fyysinen geeniperimä ole siihen oikein vielä sopeutunut - olemme joutuneet aika kauas konkreettisesta tekemisestä ja olemisesta, sellaisesta tilasta, jossa ihmiset vielä 50-100 vuotta sitten olivat. Ainakin minusta tuntuu, että elmänhallinnan tunne on tästä syystä kadoksissa ja on loppujen lopuksi melko vähän asioita, joihin voin itse vaikuttaa. Pitäisi olla ulospäin suuntautunut, ylienerginen, yltiöpositiivinen ja superhyvännäköinen oman alansa ykkösasiantuntija, jotta kokisi jotenkin pärjäävänsä ja täyttävänsä "hyvänä pidetyt" normit. On tämä elämä aika rakaa on:(
- Entinen juomanainen
suorittaja kirjoitti:
Sellainen yleinen tyytymättömyyden tunne on kai aika yleistä ihmisillä tässä ajassa. Ympäröivä maailma ja yhteiskunta on muuttunut lyhyessä ajassa sellaiseksi, ettei meidän henkinen ja fyysinen geeniperimä ole siihen oikein vielä sopeutunut - olemme joutuneet aika kauas konkreettisesta tekemisestä ja olemisesta, sellaisesta tilasta, jossa ihmiset vielä 50-100 vuotta sitten olivat. Ainakin minusta tuntuu, että elmänhallinnan tunne on tästä syystä kadoksissa ja on loppujen lopuksi melko vähän asioita, joihin voin itse vaikuttaa. Pitäisi olla ulospäin suuntautunut, ylienerginen, yltiöpositiivinen ja superhyvännäköinen oman alansa ykkösasiantuntija, jotta kokisi jotenkin pärjäävänsä ja täyttävänsä "hyvänä pidetyt" normit. On tämä elämä aika rakaa on:(
Minua rassaa myös se, että en mielestäni ole menestynyt elämässäni riittävän hyvin. Vaikka kyllä minä olen.
Pitäisi oppia joskus antamaan armo itselleenkin! En muita kohta voisi milloinkaan olla niin julma ja vaativa kuin olen itselleni.
- Uteliaisuus kasvaa...
Näyttää siltä, että suurin osa teistä, jotka tähän mennessä olette vastailleet, olette pääasiassa kypsyneet juomiseen ja saaneet jostain voiman lopettaa. Haluiaisin kuitenkin, että keskustelu menisi vielä syvemmälle... Jotakin poikkeuksellista täytyy tapahtua pääkopassa siinä vaiheessa kun yhtäkkiä kieltäytyykin tarttumasta siihen pulloon, jonka vuoksi ennen on tehnyt ja uhrannut kaiken!
Ja vielä kysyisin, minkä verran retkahtelitte sen jälkeen kun päätös juomattomuudesta oli tehty? Miten toivoitte/toivotte läheistenne suhtautuvan juomattomuuspäätökseen? Entä retkahtamiseen?- toki olekkaan
No mulle ainakin tapahtu sellanen itse mietiskely että TÄTÄKÖ mun elämä aina jatkossa sitten on.. että heti aamusta korjaillaan oloa jne..jne.. eli TÄYS TYMPÄÄNTYMINEN.. yhteen aikaan käytimme alkoholia kun asuinaluemme kaikki muutkin joi viikonloput.. eli jos yrititkään olla selvinpäin niin ... siinä hermoja kysyttiin...koska ovikello kilisi kokoajan..tai ovella oli seuran hakijoita (siis iltaa istumaan) TAI jos et ottanut oli se KYYDIN rankuminen sitte ...voi hyvänen aika ei siitä mitään tullu ei sit tietenkään enää asuta siellä..NÄMÄ NS. LÄHEISET NAAPURIT.. KAVERIT olivat äärettömän kateellisia jos onnistuit yhdenkin kuun olemaan juomata VOI sehän oli ihan hirveetä ja kytättiin millon se sit taas retkahtaa ...puhuttiin tietenkin pask.. ja eihän sitä nyt saa toinen onnistua ei sitten millään ei takuulla KANNUSTETTU siihen aikaan onnistumaan.. mut omat sukulaiset oli tietenkin ihan hyvillään...voi noita aikoja..nyt ehkä jo huvittaakin koska en pyöri siina saastalätäkössä enää mutta se oli ennen sellasta joka viikonloppu juhlaa että...
- elämäni tuhoutumisesta
sai minut turvautumaan ulkopuoliseen "päivä kerrallaan" -apuun.
- paras tapa
lopettaa, ei itse edes tarvitse pinnistellä.
Minulle se on tepsinyt jo vuosia raittiutta.- ....
että uskoo, jos se usko tuo juomattomuuden?
Ei kai se uskokaan mikään automaatio ole, saati tietoa. - olen kuullu noista
.... kirjoitti:
että uskoo, jos se usko tuo juomattomuuden?
Ei kai se uskokaan mikään automaatio ole, saati tietoa.No joskus oon kuullu noista NAPS uskoon tulijoista
mutta oudolta se kuulosta että yht äkkiä tulee jokin hetki ja loppu kaikki tupakoinnit ja juopottelu ym. entiiä hyvähän se tietenkin on että lopettaa... mutta joku siinä tuntuu niin epä todelliselle..
- mutta tällänen lopettaja kun minä on täysi työ tääki päivä oli kyllä sanonko mitä " sellasta taistelua että" mutta päätös piti ja se on tärkeintä se. - ....
"Joskus hän todella tuskassa rukoili itselleen raittiutta. Se oli kauheaa katsottavaa."
http://keskustelu.suomi24.fi/terveys_show.fcgi?category=97&conference=4000000000000036&posting=22000000034325153
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Saako kaunis ihminen parempaa kohtelua?
Onko kauniin ihmisen elämä "helpompaa" kuin tavallisen näköisen ihmisen? Olen kuullut väittämän, että kaunis ihminen saa792545En rehellisesti usko et oisit
Sekuntiakaan oikeasti mua kaivannut. Tai edes miettinyt miten mulla menee. Jotenkin todennäköisesti hyödyt tästäkin jos361809- 101674
Suomennettua: professori Jeffrey Sachs avaa Ukrainan sodan taustat luennollaan EU parlamentissa
Jeffrey Sachs on yhdysvaltalainen ekonomisti. Sachs toimii Columbian yliopiston The Earth Instituten johtajana. Aiemmin3711606Näin sinusta taas unta!
Unessa olin pakahtuneesti rakastunut sinuun. Olimme vanhassa talossa jossa oli yläkerran huoneissa pyöreät ikkunat. Pöly181562Nainen, olet jotenkin lumoava
Katselen kauneuttasi kuin kuuta, sen loistoa pimeässä. Sen kaunis valo on kaunista sekä herkkää ja lumoavaa. Olet naisel681417- 1181214
- 131156
En muuttaisi sinusta mitään
Ensin olit etäinen ja yritin pysyä tutkan alapuolella. Mutta ei silmiltäsi jää mitään huomaamatta, kuten minulla ei kuul91126- 201019