Salosen säätiön sotkut MOT:ssä

Rahat tai henki.

Kuinka lahkot rahastavat jäseniään.

Toimittaja:
Martti Backman

TV1 ma 20.11.2000 klo 20:00
uusitaan tiistaina

90-vuotias Lilja Nikkanen uhrasi koko elämänsä Adventtikirkolle. Silti hän ei vietä elämänsä ehtoota Adventtikirkon omassa vanhainkodissa, vaan kunnan yleisessä vanhainkodissa Piikkiössä. Adventistien vanhainkoti on hänelle liian kallis.
Lilja Nikkanen työskenteli ikänsä keittiöapulaisena Adventtikirkon laitoksissa. Pienen pienestä palkastaan hän maksoi uskollisesti kirkolle kymmenykset ja luovutti lisäksi roponsa lukemattomiin kirkon rahankeräyksiin, uhrilahjoihin ja kolehteihin. Ihmeenä on pidettävä sitä, että hän silti onnistui säästämään itselleen kaksion tästä talosta Piikkiön keskustasta.
Lilja Nikkasen ikätoveri Oskar Salonen menestyi samaan aikaan liiketoimissaan Viipurissa ja Helsingissä.

60-luvulle tultaessa liikemies Oskar Salonen lahjoitti huomattavan omaisuuden perustamalleen säätiölle käytettäväksi Jumalan valtakunnan työn edistämiseksi.

Myös Lilja Nikkanen testamenttasi asuntonsa omalle kirkolleen. Adventtikirkko ei kuitenkaan malttanut odottaa testamentin toteutumista, vaan se otti Liljan omaisuuden vastaan lahjakirjalla kaksi vuotta sitten, Lilja on nyt köyhä kuin kirkon rotta.

Ja niin on Oskar Salosen säätiökin. Adventistien käsiin joutunut säätiö hävitti nopeasti yli sadan miljoonan markan omaisuuden. Mitä tapahtui?

A-L Halonen: "No meillä on periaatteena ollut se, että me haluamme kertoa jäsenille mahdollisuuksista, siis mitä mahdollisuuksia heillä on antaa uhrilahjoja, mihin tarkoitukseen ja sama koskee testamentteja. Että heillä on tekninen tietämys siitä, miten tällainen asiakirja tehdään ja me pyrimme olemaan äärimmäisen varovaisia siinä, että ei kukaan koe painostamiseksi tällaista menettelyä".

Lilja Nikkasta emme voi haastatella hänen ikänsä tähden, eivätkä hänen omaisensakaan halua esiintyä asiassa peläten siitä aiheutuvia vaikeuksia. Henkinen prässi ja pelko ovat uskontoyhteisöissä ahdistavia.

Halonen: "Hän on jo 70-luvulla tehnyt testamentin Adventtikirkolle ja nyt kun oli lähenemässä aika, jolloin hän todennäköisesti siirtyisi vanhainkotiin, hän halusi päästä eroon asunnostaan ja siitä huolesta mikä hänellä olisi sen vuokraamisesta, ja hän otti minuun yhteyttä useita kertoja, ennen kuin pääsin hänen luonaan käymään, ja hän pyysi että tulisin tekemään lahjakirjan hänen kanssaan. Ja tämä tapahtui täysin hänen omasta aloitteestaan".

Omasta aloitteestaan?

Terttu Forsell: "Niin, hän on tehnyt varmaankin jos, ja varmasti on tällä tavalla, että on tehnyt, että minä haluan tehdä teille testamentin, mutta se miten se on muotoutunut hänen päässään aikojen kuluessa, niin hänhän ei halua olla naapuriaan heikompi eikä huonompi, elikkä kyllä hän hyväksyntää tällä hakee".

MOT: Jos hänellä oli huoli tämän huoneistonsa vuokraamisesta, niin miksi ette vain auttaneet häntä vuokraamaan sitä niin, että hän olisi voinut saada nämä vuokratulot itselleen?

Halonen: "Hän halusi itse tehdä lahjoituksen adventtikirkolle ja sitten kun hän ei asuntoa enää itse tarvitsisi, kun siirtyy vanhainkotiin, niin hän halusi, että siitä lähtien adventtikirkko saa hyödyn tästä asunnosta".

MOT: Oletteko sitä mieltä, että hän ei olisi itse tarvinnut niitä rahoja itsellensä, mitä tästä vuokraamisesta olisi voinut saada?

Halonen: "Näin mä ymmärsin"

Omaiset kuitenkin kertovat, että Lilja-tädin haaveena olisi ollut päästä adventistien omaan vanhainkotiin uskonsisarien keskuuteen. Siihen hänen pieni eläkkeensä ei kuitenkaan riitä, ei lähimainkaan. Asuntoon sidottu säästöpääoma, vajaat 300 000 markkaa kun meni Adventtikirkolle.

MOT: Tästä asunnosta saamillaan rahoilla hän olisi voinut rahoittaa oleskelunsa adventistien omassa vanhainkodissa?

Halonen: "Riippuu siitä, miten kauan hän olisi elänyt. Yhden asunnon hinta todennäköisesti ei olisi riittänyt kuin noin 3 vuoden hoitomaksuihin".

MOT: 3-4 vuoden hoitomaksuihin?

Halonen: "Niin ..."

Terttu Forsell auttaa uskonnollisten yhteisöjen ja lahkojen henkisen tai taloudellisen hyväksikäytön kohteiksi joutuneita ihmisiä Uskontojen uhrit -yhdistyksessä. Kuinka yleistä on, että uskontoyhteisöt suostuttelevat jäseniään omaisuuden lahjoituksiin ?

Forsell: "No, se on enempi sääntö kuin poikkeus, että kyllä yleensä suostutellaan, mutta se tapahtuu niin sillä viisiin peitellysti ja välttämättä ei sanota, että no niin, kirjotappas nyt tähän nimes, mutta kyllähän sitäkin tapahtuu, että on valmiiks kirjoitettu paperi ja siihen vaan nimi, että se on ihmisille sisään rakennettu malli jo koska on oltu pitkään mahdollisesti jäseniä, niin se niinkun kuuluu luonnostaan".

Myös 88-vuotias, dementoitumassa ollut Lilja Nikkanen sai kirkon talousjohtaja Anna-Liisa Haloselta valmiiksi laaditun lahjakirjan allekirjoitettavakseen. Kaksi adventistisisarta todisti hänen olleen täysissä ruumiin ja sielun voimissa. Vaikka vanhus halusikin lahjoittaa, niin eikö kirkko olisi voinut vain kiittää häntä kauniista ajatuksesta ja kehottaa häntä pitämään omaisuutensa ja siitä tulevat tulot kuolemaansa asti? Testamentillahan omaisuus oli kuitenkin tulossa kirkolle.

Halonen: "Niin, me lähdemme siitä aina, että lahjoittajan oma tahto tapahtuu. Jos hän haluaa lahjoittaa lahjakirjalla jo ennen kuolemaansa omaisuuttaan Adventtikirkolle, niin emme me sitä kyseenalaista, varsinkin kun oli kyseessä yksineläjäihminen."

MOT: Oliko tämä menettely mielestänne kristillistä?

Halonen: "Oli."

Liikemies Oskar Salonen ei ollut adventisti, mutta harras luterilainen kristitty kuitenkin. Kiitollisena osakseen tulleesta taloudellisesta menestyksestä hän halusi lahjoittaa elämäntyönään kertyneen huomattavan omaisuuden evankelisluterilaiselle säätiölle Jumalan valtakunnan työn edistämiseksi. Säätiön säännöissä on nimenomainen maininta siitä, että se ei ole riippuvainen mistään olemassa olevasta kirkosta tai uskonsuunnasta.

Oskar Salosen tahto ei kuitenkaan estänyt sitä, että hänen kuolemansa jälkeen Adventtikirkon jäsenet kaappasivat säätiön valtaansa. Viimeisten parinkymmenen vuoden ajan säätiön kaikki johtopaikat ovat olleet adventistien hallussa. Säätiö valjastettiin adventistisen opin levitykseen ja se antoi taloudellista tukea ennen muuta Adventtikirkolle ja sitä lähellä oleville pyrinnöille.

Suomen Adventtikirkko on vajaan 6 000 jäsenen kristillinen yhteisö, jonka tunnustuksessa korostuvat raamatun kirjaimellinen tulkinta, Jeesuksen pian tapahtuvan toisen tulemisen odotus sekä lauantain ehdoton lepopäiväksi pyhittäminen.

MOT: Mihin viime kädessä lahkon voima saada jäseniltään lahjoituksia perustuu?

Forsell: "Me olemme ainoa oikea joukko täällä maan päällä. Ja tämä meidän joukkomme on juuri se, joka pelastaa tämän maailman kaikelta pahuudelta ja kaikilta hirveyksiltä. Niin sen eteenhän me olemme valmiita tekemään mitä vaan. Ja johtajastahan on pitkälti kiinni, ja eihän siellä tumpelo-johtajia voida pitääkään mukana, koska eihän sellasella firmalla mitään tee jos on tumpelo johtaja, joka ei osaa sitten kertoa, että meiltä justiinsa vaaditaan tätä ja meidän täytyy tehdä tätä, meidän täytyy tehdä lähetystyötä, niin mikään firmahan ei tule toimeen ilman rahaa, sehän on ihan selvä asia".

Myös helsinkiläinen eläkeläinen Kerttu A (nimi muutettu) oli testamentannut omaisuutensa Suomen Adventtikirkolle. Se ei kuitenkaan riittänyt kirkolle, vaan se havitteli Kertun omistamaa Lohjalla sijaitsevaa kesähuvilaa adventtinuorten leirikäyttöön. Ensin ehdotettiin lahjoitusta, mutta kun se ei käynyt eläkeläiselle, päädyttiin vuokrasopimukseen.

Lukija lukee käräjäoikeuden päätöksestä "Minulle sanottiin, että saan itse tehdä mitä minä haluan siellä mökillä ja olla siellä milloin minä haluan - tämä ei toteutunut"

Adventtikirkon pappi toi vuokrasopimuksen Kertulle valmiiksi kirjoitettuna ja talousjohtaja Halosen allekirjoituksella varustettuna.

Lukija: "Ei ollut kenenkään kanssa keskustelua ennen sopimuksen allekirjoittamista, se oli minulle ihan vieras, kun se tuotiin. Katsoin vähän ja luin ja sanoin, että minä luotan teihin sen takia, kun olette uskovaisia miehiä . En ymmärtänyt sopimusta, luotin sokeasti uskonveljiini. He eivät yhtään selitelleet minulle, mitä siellä on".

Sopimuksen sisältö valkeni Kertulle vasta myöhemmin.

Lukija: "Se tuli yllätyksenä, järkytyin täysin".
Kerttu oli luopunut kesäpaikastaan 10 markan suuruista elinikäistä vuokrakorvausta vastaan. Pientä eläkettä saavan Kertun maksettavaksi jätettiin sähkö- ja kaasulaskut, tie- ja jätemaksut, kiinteistövero sekä vakuutukset. Sähköä kului adventtinuorten käytössä paljon, kolmen vuoden sähkölaskut nousivat jo 23 000 markkaan.

MOT: ...noudattaako tämä kulujako mielestänne kristillisen jaon periaatteita?

Halonen: "Me olemme antaneet tämän asian hoidon lakimiehelle, mä en mielelläni lähde näihin yksityiskohtiin tässä vastaamaan".

MOT: Tämähän on juridisesti jo yhdessä tuomioistuinasteessa ratkaistu tämä asia, mutta nyt kysyn ihan moraalietiikan kannalta?

Halonen: "-"

Kerttu nosti Adventtikirkkoa vastaan oikeudenkäynnin, jossa hän vaati vuokrasopimuksen julistamista pätemättömäksi. Näin myös tapahtui, Lohjan käräjäoikeus määräsi sopimuksen raukeamaan.
Lukija lukee käräjäoikeuden perusteluista: "Kerttu A oli ollut jo ikänsä vuoksi selvästi huonommassa asemassa kuin Helminen - johon A oli luottanut - ja Paananen, jotka olivat Adventtikirkon talousjohtajan kanssa laatineet sopimustekstin. Siksi Adventtikirkon olisi tullut huolehtia siitä, että A:llä olisi ollut apunaan lainoppinut ja Adventtikirkkoon nähden neutraali neuvonantaja, joka olisi voinut hänen puolestaan arvioida hyvin poikkeuksellisena pidettävän sopimuksen ehtoja ja niiden mahdollisia seuraamuksia"

"... sopimus sisältää sellaisia ehtoja, joita on pidettävä A:n heikon neuvotteluaseman seurauksina, ja että tämän heikkoon neuvotteluasemaan ovat myös vaikuttaneet A:n rajoittunut kyky ymmärtää sopimuskokonaisuutta ja hänen sokea luottamuksensa Helmistä kohtaan".

"Käräjäoikeus katsoo, että sopimusehdot on saatu aikaan käyttämällä hyväksi A:n ymmärtämättömyyttä ja hänen luottamuksesta johtuva riippuvaista asemaansa. Adventtikirkko on siten edustanut itselleen aineellista etua, joka on ilmeisessä epäsuhteessa siihen, mitä Adventtikirkko on vastikkeeksi antanut. Kokonaisuutena arvostellen sopimus on sitä laatua, että siihen vetoamista on pidettävä kunnian vastaisena ja arvottomana. Sopimusta on kokonaisuudessaan pidettävä niin kohtuuttomana, että se ei voi jäädä pysyväksi".
Lohjan käräjäoikeuden ratkaisu on parhaillaan hovioikeuden käsittelyssä.

Forsell: "Kyllä mua säälittää nää vanhukset sikäli, että he ovat hyvin heikoilla näissä tämmösissä asioissa, koska heille on opetettu, että täytyy rahaa antaa ja he ovat nähneet elämänsä varrella, että testamenttia tulee ja menee ja sitten ostetaan taivaspaikkaa, ja tää on nykyajan anekauppaa tavallaan, ja sitten se, että ei semmosta jäsentä kyllä käsitellä sen jälkeen enää hyvin, jos hän ei tee testamenttia".

Tampereen omainen: "Hänelle ilmeisesti tuli vierailulle Jehovan todistajia, tää tapahtu noin puoli vuotta sitten ennen anoppini kuolemaa ja sillä vierailulla tää testamentti tehtiin ja laatija ilmeisesti myöskin oli Jehovan todistaja ja kaksi paikalla ollutta todistajaa oli Jehovan todistajia".

Tamperelainen aviopari ei ole pahoillaan jehovalaisille menetetystä mummon omaisuudesta, se oli varsin pieni, vaan siitä yllätyksestä, joka seurasi vanhuksen kuolemaa.

Omainen: "Jehovan todistajien puolesta otettiin yhteyttä meihin ja selvis, että anoppi oli tehnyt puoli vuotta aikaisemmin testamentin, jota on yksi kappale hällä siellä kotona, ja siitä kävi selkeesti ilmi, että Jehovan todistajille oli testamentattu kaikki, hautaus, testamentin toimeenpano, pesän haltuunotto ja näin ollen meillä ei ollu oikeen tehtävissä mitään"
Testamentin nojalla vainajan ruumista ei luovutettu keskussairaalasta tämän pojalle.

Omainen: "Se tarkoitti sitä, että me ei voitu järjestää hautajaisia eikä mitään tämmöstä normaalia meidän elämään kuuluvaa siunaustilaisuutta, vaan me järjestettiin sitten kotona tämmönen muistotilaisuus ilman vainajaa ja Jehovan todistajat järjesti omansa ... loukkas sekä minua, että miestäni eniten se, että kuten mieheni sen ilmaisi, että he eivät, heille ei riittäny edes se, että he vei häneltä äidin, vaan he veivät senkin, että hän ei voi edes äitiänsä haudata ja siunata niin kuin hän olisi halunnut ja uskoi äitinsä haluavan"

Forsell: " ...pitäkää huolta vanhuksistanne! Pitäkää huolta omaisistanne! Silloin kun he ovat heikoilla, vanhoja. Jos te ette pidä huolta heistä, heistä pitää joku muu huolen, ja sitten raastuvassa on vaikea näitä asioita selvitellä sen jälkeen. Vanhukset välttämättä, jos he ovat jossakin yhteisössä mukana, eivät suostu siihen että te pitäisitte yhteyttä koska te ette ole saman uskonnon alla, mutta siitä huolimatta, pitäkää heihin yhteyttä".

Adventtikirkon opetuksen mukaan adventistit eivät maksa kymmenyksiä kirkolleen, vaan he ainoastaan palauttavat jumalalle yhden kymmenesosan, koska kaikki varallisuus kuuluu jumalalle.

Halonen: "Raamatun mukaan jumala omistaa kaiken ja me olemme hänen taloudenhoitajiaan. Ja kaikki kymmenykset ja uhrilahjat ovat raamatun tapa uskoville tukea jumalan työtä. Mitään muuta tapaa vapailla seurakunnilla ei ole toimintansa ylläpitämiseen".

Adventtikirkon tärkein profeetta, amerikkalainen Ellen White varoittaa jättämästä perintöä pitkälle riville sukulaisia, jotka eivät ole sen tarpeessa, vaan hän kehottaa tekemään kristillisen testamentin jumalan hyväksi. Ellen White ilmoittaa, että Jumalan tahto tässä asiassa on laki.

Mutta millaisen testamentin profeetta itse teki?
Ellen White nimenomaan luettelee testamentissaan pitkän rivin lapsiaan, lastenlapsiaan ja vielä syntymättömiä lapsenlapsenlapsiaan ja määrää näille päältä valtaosan omaisuudestaan, ennen kaikkea kymmenien kirjojensa tekijänoikeustulot. Ja vasta jos jotain velkojen maksun jälkeen jäi jäljelle, niin siitä oli määrä antaa osuus adventtikirkon lähetystyöhön.

Lopputulos oli, että Ellen Whiten omaisuus ei vastannut hänen velkojensa määrää, vaan Adventtikirkko maksoi lopulta hänen jälkeen jääneet velkansa.

Adventistien valtaama Oskar Salosen säätiö menestyi bisneksissään aluksi mainiosti. Säätiön omaisuuden arvo nousi parhaimmillaan toiselle sadalle miljoonalle ja yksin pankkitileillä oli rahaa parikymmentä miljoonaa markkaa.
Tällä hetkellä säätiön tilillä on 95 markkaa ja velkaa on kolme miljoonaa. Omaisuudesta on jäljellä enää tämä pronssilaatta. Säätiötä ollaan saattamassa konkurssiin.

Nousunsa päivinä säätiön omaisuus oli kiinnitettynä kivitaloihin eri puolilla Helsinkiä. Säätiö omisti lisäksi mm. lomahotellikylpylän, leirikeskuksen ja maaseutukiinteistöjä. Mutta ruokahalu kasvoi menestyksen myötä. 80-luvun puolivälissä säätiö ryhtyi keinottelemaan lainamarkkinoilla myöntämällä korkealla korolla ja heikoilla vakuuksilla luottoja epämääräisille yrityksille.

Kaikki säätiön ottamat riskit toteutuivat. Lainoitetut yritykset menivät yksi toisensa jälkeen konkurssiin ja säätiö upposi lisäksi epätoivoisesti lukemattomiin vahingonkorvausoikeudenkäynteihin, jotka se hävisi kaikki.

Oskar Salosen pojanpoika Juha Salonen vaati isoisänsä kuoleman jälkeen selvitystä siitä, mihin säätiön omaisuus on hävinnyt:

Salonen: "No ei mulle kyllä koskaan sanottu minne omaisuus on hävinny, mutta mä oon kerran silloisen toiminnanjohtajan kanssa kävellyt Koskenpäällä semmoisessa mäntymetsässä kahdestaan ja kysyin häneltä, tälleen face to face, että hyvin ootte Oskarin rahat putsanneet, niin hän vastasi mulle aivan pokkana, että kyllähän mä ymmärrän, että eiväthän ne kenkään rahoja olleet. Mä sitten ymmärsin ihan loistavasti".

Kymmeniä miljoonia menettänyt säätiö nosti vahingonkorvauskanteen adventtikirkkoon kuulunutta toiminnanjohtajaansa, yhtä hallituksen jäsentä sekä näiden kanssa yhteistyössä toiminutta pankinjohtajaa vastaan. Virallinen syyttäjä vaati kolmikolle rangaistusta jatketusta epärehellisyydestä, mutta syyte hylättiin vanhentuneena.

Lainaseikkailun ja 90-luvun alun laman jäljiltä säätiöllä oli vielä hallussaan miljoona markkaa. Uusi toiminnanjohtaja päätti pelastaa säätiön huikealla uhkapelillä. Hän sijoitti omin lupinensa säätiön viimeiset rahat salaperäiseen hankkeeseen, josta oli luvassa niin suuret voitot, että säätiö niiden avulla nousisi jälleen jaloilleen. Säätiön hallitukselle kerrottiin, että projekti liittyy keksintöjen hyödyntämiseen

Hallitus tyytyi selitykseen, kun toiminnanjohtaja pelotteli, että raha menetetään varmasti, jos asiassa ryhdytään pullikoimaan. Hallituksen vakuuttamiseksi väläyteltiin vielä entisen puolustusministerin Ingvar S. Melinin nimeä bisneksen luotettavuuden takuuksi.

Mutta tässä ei ole koko totuus, jos totuus ollenkaan. Todellisuudessa säätiön toiminnanjohtaja oli ryhtynyt hallituksen selän takana keinottelemaan entisen, erotetun ja epärehellisyydestä syytetyn toiminnanjohtajan kanssa. Kuviokin oli tutunoloinen. Toiminnanjohtaja lainasi jälleen säätiön rahat ilman vakuutta, vaikka se on säätiölain vastaista. Rahoituksen kohde oli vaan entistäkin riskipitoisempi, kansainvälinen asekauppa.
Oskar Salosen säätiön rahoilla rahoitettiin äärimmäisen salaista ja hämäräperäistä operaatiota, jolla pyrittiin hankkimaan Venäjän pimeiltä asemarkkinoilta unkarilaisen asekauppiaan välityksellä varaosia Suomen puolustusvoimien kenttätykkeihin. Tykkikauppaa on selostettu tarkemmin MOT-ohjelmassa tammikuussa 1999.
Hanke oli arkaluonteinen siksi, että sillä tosiasiassa pyrittiin kiertämään Suomen ja Venäjän välistä valtiosopimusta asehankinnoista. Kun uhkayritys alkoi paljastua, peräytyi pääesikunta kaupasta ja tekeytyi tietämättömäksi sen todellisesta juonesta. Hyväuskoinen Oskar Salosen säätiö menetti myttyyn menneessä kaupassa 1,3 miljoonaa markkaa, viimeisen pelipanoksensa.
Säätiön uusi ja vanha toiminnanjohtaja sekä kaikki hallituksen jäsenet kuuluvat Adventtikirkkoon, perinteisesti pasifistiseen uskonsuuntaukseen. Kuin omaatuntoaan rauhoittaakseen he kirjasivat tykkikauppasopimukseen seuraavan pykälän:
"Yhteisesti olemme sopineet, että kaikesta liiketoiminnan tuotosta vähintään 10 % päältä luovutetaan kristilliseen kasvatustyöhön kansainvälisen adventtikirkon kautta".

Uusi ja vanha toiminnanjohtaja lääkitsivät lisäksi omaatuntoaan sillä, että tehdyn voitonjakosopimuksen mukaan heille kummallekin oli luvassa miljoonan markan korvaus henkilökohtaisesta riskinotosta. Rahoittajalle, eli Oskar Salosen säätiölle oli määrä maksaa parikymmentä prosenttia voittosummasta.
Säätiön toiminnanjohtaja ei halunnut antaa haastattelua asiasta

Juha Salonen: "Onhan toi nyt aika ällistyttävää. Vielä vähemmän mä hämmästelisin, et jos ne olisi pornobisneksessä hävinneet, et tätä mä ajattelen"

Halonen: "Oskar Salosen säätiö on antanut apurahoja kristillisille yhteisöille, ja adventtikirkkokin on joinakin vuosina anonut ja saanut määrärahoja, minun talousjohtajakaudellani olemme pieniä summia saaneet muutaman kerran. Mutta jos vihjaatte tällä siihen, että siellä on seurakuntamme jäseniä ollut hallinnossa, niin mielestäni tämä ei tuo mitään kytköstä adventtikirkon ja Salosen säätiön välille".

Oskar Salonen toivoi aikoinaan, että hänen poikansa olisi ryhtynyt johtamaan säätiötä hänen kuolemansa jälkeen, mutta poika kuolikin ennen isäänsä. Oskar Salosen pojanpoika
Juha Salonen on sittemmin pyrkinyt mukaan isoisänsä nimeä kantavan säätiön hallitukseen:
Salonen: "Kyllä mä niinkuin kysyin, että oisko mahdollista jos, kun oon kuitenkin pojan poika, että vois tulla mukaan siihen ja valvomaan sitä, niin sanottiin että, tervetuloa mikäli tunnustan samaa uskontoa. Ja oon ollu ikäni luterilainen ja en oo voinut siihen ryhtyä".

MOT: Mikä tämä uskonto oli, jota he sinulta edellyttivät?

Salonen: "Adventismi".

MOT: Kuinka Oskar Salonen suhtautui adventisteihin?

Salonen: "Jokunen viikko ennen tapaturmaista kuolemaansa hän oli vaimollensa, Tarja Saloselle puhunut, että nyt on säätiön hallituksessa liian paljon adventisteja, että pitää saada herra X sisään hallitukseen.

MOT: Muitakin kuin adventisteja siis?

Salonen: "Kyllä."

Raha-asioiden hoito sekä Oskar Salosen säätiön tapahtumat ovat herättäneet arvostelua myös Suomen Adventtikirkon jäsenistön keskuudessa. Mm. Lilja Nikkasen tapauksesta loukkaantunut kirkon jäsen teki asiasta rikosilmoituksen. Tehdyt rikosilmoitukset eivät ole kuitenkaan toistaiseksi johtaneet pidemmälle.
Sen sijaan kansainvälisen 10-miljoonaisen Adventtikirkon korkein johtaja Robert S. Folkenberg joutui eroamaan pari vuotta sitten, kun eräs liikemies nosti häntä ja Adventtikirkkoa vastaan syytteen petoksesta maakaupoissa.

Juha Salonen: "Nuorempana miehenä, noin kaksikymmentä vuotta sitten, mä oli aivan raivoissani siitä, ja huidoin sinne tänne, saamatta sitten kuitenkaan mitään aikaiseks. Nyt se raivo on laantunut, nyt mä sitä katselen surullisena, että se on aivan muuttunut suruksi".