Juhlissa on aina kivaa, siellä tapaa uusia ihmisiä, on paljon väkeä ja hauskaa. Paitsi sitten jos on ujo.
Jokin aikaa sitten olin juuri yksissä isommissa juhlissa, se oli kamalaa. Pystyn kyllä töissä toimimaan neuvottelutilanteissa isonkin porukan kanssa kun päämäärä ja säännöt ovat selvillä, no problem, olen siinä oikeastaan helvetinmoinen ässäkin.
Vapaamuotoinen sosiaalisuus onkin asia erikseen; ko. juhlissakin oli helvettiä jo nousta autosta pihalle: onko vetoketju auki, olenko ainoa jolla on liian rennot vaatteet, olenko pukeutunut kuin papparainen, onko kaulus hyvin, voi ei - kengät ovat paskaiset....
Sama jatkuu kun onnitellaan päivänsankaria, tuntuu kuin olisi kaikkien tiellä ja jonossa kaikki tuijottaisivat. Sitten on kuin idiootti kun sanat takeltelevat ja katse on kengänkärjissä, hävetti taas niin helvetisti jo alle 5 minuuttia saapumisen jälkeen.
Sitten sisälle, lisää ihmisiä, tuntuu kuin kaikki tuijottaisivat, katse pyörii lattiassa ja huonekaluissa: näytänkö idiootilta vai vajavaiselta kun tuijotan kahvipöytää jokainen lihas kauhusta ja hermostuneisuudesta jäykkänä samalla ryhti lytyssä kuin milläkin nahjuksella? Näyttääkö shampanjalasilla leikkiminen lapselliselta, en voi sille mitään, pakko pyöritellä ja naputtaa jotain jatkuvasti tai hermostun liikaa, hermostun joka tapauksessa ja näytän, tai vähintäänkin kuvittelen näyttäväni idiootilta ja tahdittomalta.
Mitä sanon? Pitäisi luoda smalltalkia mutta tuijotan sitä saatanan kahvipöytää kuin zombi enkä saa edes katsottua ketään silmiin. Vaikkei se muita häiritsisikään niin itse häpeän ja vihaan tätä perkeleen aivovammaa mikä tekee normaalin elämän tällätavalla vaikeaksi.
Tuollaiset voi ei -ajatukset, huomiot, häpeä ja hermostuneisuus sinkoilevat päässä yhä nopeammin ja nopeammin (se muistuttaa tavallan diskojen laser-showta...) kunnes on vaan pakko nousta ja hiipiä nopeasti ulos, autolle ja pois paikalta. Viimeistään silloin näytän töykeältä idiootilta jo muidenkin mielestä, vasta kymmenen kilometriä ajatteuani muistin että olisi sitä voinut edes kiittää ja pahoitella poistumistaan. Vitun ujous, kaikki menee päin helvettiä sen takia, aina!
juhlat? VOI SAATANA!
11
2918
Vastaukset
- aloittaja:
Ai niin, tärkein jäi välistä, onko muilla juhlissa käynti ja muu sosiaalinen elämä samanlaista kamppailua ja saako siihen minkäänlaista lääkitystä jos ei oikeasti PYSTY niinkin normaaliin asiaan kuin juhlissa käymiseen?
- ...
Viimeksi sukujuhlissa käännyin heti eteisessä ympäri ja lähdin samaa tietä pois ja ulos, tuli vain niin tukala olo. Mutta ehkä aloitus sopisi paremmin tuonne pelko ja jännitys-osastolle. SSRI-lääkkeitä ja rauhoittavia ainakin määrätään sosiaalisiin pelkoihin.
- tana
"saako siihen minkäänlaista lääkitystä "
viinaa
- eräs.
Hei, ei se ole mikään RIKOS olla ujo...että älä nyt liikaa "piiskaa" itseäsi...
Ujoudesta voi käsittääkseni jotenkin "harjotella" pois, eli esim. menemällä jonnekin esiintymistaidon kursseille...- en mä vaan pysty
eihän se rikos olekaan, mutta vihaan itseäni yli kaiken kun edes suoriudu näinkin yksinkertaisesta hommasta kuin sukujuhlista. Ei sen pitäisi olla niin vaikeaa, tuntuu kuin olisin jollain asteella pelkkä avuton vauva tai vammainen - kykenemätön normaaliin toimintaan.
Ongelmasi tulee esile juhllissa, joissa kohtaat ihmisiä omana itsenäsi, et saa tukea roolista, jota ilmeisesti vedät työtilantaissa.
Kerrot alemmuudentunteesta, jota sanot ujoudeksi. Ujous on ylemmyyttä, eli ihmisellä on korkeat vaatimukset. Pitäisi pärjätä niin hyvin, että kaikki katsoisivat ihaillen. Näin ollen et ole kosketuksessa sisimpääsi, joka on todellinen minäsi, mikä merkitsee kaikkea hyvää ja josta seuraa henkinen tasapaino.- 9u249u
kaks munaa ja nakki
- MääEnJuhli
9u249u kirjoitti:
kaks munaa ja nakki
Juhlat haisee!
Mitä vieraampaa porukkaa on paikalla, sitä tukalampaa siellä on. Jos on pelkkiä läheisiä sukulaisia niin sieltä selviytyy yleensä paljon helpommin. Vieraiden kanssa on ihan toinen juttu. Sitä on melkein toimintakyvytön. Aina sitä samaa tuskallista toimintaa; pitää mennä jonoon seisomaan, ottaa kuppi kahvia ja pala kakkua (jota siis on PAKKO syödä vaikka se takertuu väkisin kurkkuun). Onko muilla ongelmia syömisen kanssa juhlatilanteissa?
Joskus sitä tuntee itsensä niin avuttomaksi, että suorastaan tuntee taantuneensa lapseksi. Ja mikä siinä on, että on PAKKO ahdata turpa täyteen kaiken maailman täytekakkua (yäk) ja leivonnaista jos ei yksinkertaisesti halua? Miksi yksi pala ei riitä? Kaikista vittumaisinta on se, kun lautasen saa vihdoinkin tyhjäksi ja joku isovanhempi siellä jo kovaan ääneen ihmettelee enkö ota lisää kakkua ja torttua.
Siis todella teennäistä ja väkinäistä touhua. Onneksi harvoin joutuu.
- sinun ns.
"ongelmasi" kuulostaa ihan tavalliselta. Usealle on vaikeaa olla vieraiden ihmisten kanssa normaalisti. Älä ruoski liikaa itseäsi, se vain pahentaa tilannetta.
- Ujo_tyttö__
Olen kanssasi samaa mieltä! Jostain syystä juhlat on mun elämän pahimpia kompastuskiviä ja paniikin aiheuttajia. En voi sietää sitä että tupa on täynnä vierasta väkeä ja sitten pitäis vieraassa paikassa sipsutella sievästi kahvipöytään ja pujotella ihmisten välistä. Ja jauhaa jotain pinnallista small-talkia. Ei vois vähempää kiinnostaa. Se vaan on niin kauheeta, kun joutuu menemään täyteen huoneeseen ja pyöriä etsimässä istumapaikkaa. Ja sitten jonottaa kahvipöytään ja juoda sievästi kahvia pienen pienestä teekupista. Olen tuollaisissa tilanteissa täysin lamaantunut ja ahdistunut ja tuntuu että toimintakyky laskee nollaan. Kädet tärisee, kahvi läikkyy, tiputan kakkua syliin jne jne. Mikä tahansa on mahdollista, kun meikä on paikalla. Oonkin juhlissa vain sen pakollisen hetken mitä täytyy. Tilannetta kyllä helpottaa paljon, jos paikalla on joku itselle hyvä ja tärkeä henkilö, jonka kokee turvalliseksi. Usein oon jättänyt itse juhlatapahtuman väliin ja onnitellut vaikka seuraavana päivänä henkilökohtaisella käynnillä.
Huomenna taas olis juhlat tiedossa. Paikalle kutsuttu n.50-henkeä. Ahdistaa todella paljon, enkä tiedä miten selviän huomisesta!- yksvaann
Kun oot juhlilla niin puhu just niiden tyyppien kaa, jotka tunnet ees jotenkin.
Kyllähän ihan tuntemattomien kaa on vähän aluks nihkee puhuu mut kyllähän se siit sit lähtee rullaa.
Puhuu vaik juhlien merkityksest niin juttu alkaa luistaa.
Ketjusta on poistettu 7 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
En rehellisesti usko et oisit
Sekuntiakaan oikeasti mua kaivannut. Tai edes miettinyt miten mulla menee. Jotenkin todennäköisesti hyödyt tästäkin jos271538Saako kaunis ihminen parempaa kohtelua?
Onko kauniin ihmisen elämä "helpompaa" kuin tavallisen näköisen ihmisen? Olen kuullut väittämän, että kaunis ihminen saa391429Näin sinusta taas unta!
Unessa olin pakahtuneesti rakastunut sinuun. Olimme vanhassa talossa jossa oli yläkerran huoneissa pyöreät ikkunat. Pöly121335Suomennettua: professori Jeffrey Sachs avaa Ukrainan sodan taustat luennollaan EU parlamentissa
Jeffrey Sachs on yhdysvaltalainen ekonomisti. Sachs toimii Columbian yliopiston The Earth Instituten johtajana. Aiemmin3391301Nainen, olet jotenkin lumoava
Katselen kauneuttasi kuin kuuta, sen loistoa pimeässä. Sen kaunis valo on kaunista sekä herkkää ja lumoavaa. Olet naisel681245- 12988
- 7941
- 20929
En muuttaisi sinusta mitään
Ensin olit etäinen ja yritin pysyä tutkan alapuolella. Mutta ei silmiltäsi jää mitään huomaamatta, kuten minulla ei kuul7881- 71806